Read Ebook: Researches on the Visual Organs of the Trilobites by Lindstr M Gustaf

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 565 lines and 39026 words, and 12 pages

MERIMIEHEN MATKAMUISTELMIA I

Ja haaksirikko

Tositapausten mukaan kertoi

AUKUSTI H.

Tampereen Kirjapaino, Tampere, 1889.

Elokuun ilta v. 1876.

Sakea sumu peitti vaipallaan luonnon-ihanan seudun Glascowin kaupungin ymp?rist?ll?.

Jokainen noilla Brittein viheri?itsevill? saarilla k?ynyt tuntee hyvin tuon ikuisen sumun, joka ei hetkeksik??n vallan n?kym?tt?miin poistu, etenk??n sellaisista seuduista, joissa suurempaa liikett? harjoitetaan, nimitt?in laiva- ja tehdasliikett?. Sill? semmoisissa satamapaikoissa muun muassa ovat kivihiili-lastauspaikat, jotka lakkaamatta t?ytt?v?t ilman kivihiilen tomulla, koska niiss? korkeista torneista rautatien lastivaunuista pitkin sit? varten valmistettuja r?nnej? my?ten sy?st??n kivihiili? suorastaan laivan ruumaan, joten suurikin laiva muutamassa tunnissa tulee t?yteen lastiin.

Tuohon ainaiseen pilvivaippaansa onkin kunnon Glascowilainen tottumuksesta niin mieltynyt, ett? h?n ei oikein viihdyk??n muualla, miss? t?m? h?nen synnyinmaansa pilvinen taivas puuttuu.

P?iv? oli ollut paahtavan kuuma ja ilma tyyni koko p?iv?n. Mutta tyyni ei ollut minun mieleni. Rauhaton oli syd?meni, myrsky raivosi rinnassani; omaatuntoani kalvoi katumus mennytt? hurjaa, hy?dyt?nt? el?m?? muistellessani ja tutkiessani, kuinka himojeni orjaksi antautuneena juoppouden jumalan palveluksessa olin riehunut.

Yksin?isyytt? haluten, raitista ilmaa kaivaten, l?hdin Boarding-hausista ulos k?velem??n. Jonkun ajan kuljeksittuani katua yl?s, toista alas, ohjasi sallimus askeleeni satamaan ja sielt? taasen eteenp?in meren rantaan. Vihdoin tuntiessani pient? v?symyst?, huomasin mielest?ni mukavan lev?hdyspaikan, johon istahdin, nauttiakseni raitista meri-ilmaa t?ydell? halulla.

V?hitellen vaivuin ajatuksiini, ihaellen avaraa n?kyalaa ja meren aaltojen majesteetillista kohoelemista ja laskemista. Nousuvesi oli juuri ruvennut laskeutumaan, se kun aina s??nn?llisesti laskeutuu kuusi tuntia ja taasen samanverran aikaa nousee, -- niin, nousuvesi oli juuri ruvennut laskeutumaan, ja laivatokkain sulut olivat suljetut; sill? jos ei niit? laskettaisi tiviisti kiinni, niin juoksisi vesi kuiville laivatokista, ja laivat j?isiv?t kuivalle maalle.

Ilta-aurinkokin ik??n kuin v?kivallalla tunkeusi sumun l?vitse, h?lvent?en hetkeksi savupilvi-vaipan, osoittaakseen kirkkautensa voimaa ja vieh?tt?en lumoavalla kauneudellaan ja harvinaisella v?rityksell??n, minua kumminkin, joka en ennen ollut semmoista tullut huomanneeksi.

T?t? ihaellessani tunsin itseni sanomattoman v?h?p?t?iseksi, kurjaksi olennoksi, hy?dytt?m?ksi, yksin?iseksi, onnettomaksi kuljeksijaksi, niinkuin tosin olinkin. V?hitellen n?in vaivuin haaveiluun, aatemaailman lent?v?ksi linnuksi. Eteeni selveni kurja tilani, huliviliel?m?ni hedelm?.

Olin jo ollut kaksi vuotta, melkein puoli kolmattakin, poissa kotimaastani, josta olin l?htenyt muka rikkautta ja rauhaa etsim??n, kunniaa ja viisautta kokoomaan.

Kuinka olin k?ytt?nyt tuon ajan? Olinko edistynyt toiveissani? Miss? olivat nuo haaveksitut rikkaudet, joita olin niin toivorikkaana kokoomaan l?htenyt?

Tuonlaisia ynn? muita semmoisia kysymyksi? soi omassatunnossani. Mit? noihin voin vastata, mitenk? itse?ni puolustaa?

Niin, ensinn?kin t?ytyi huomata, ett? lompakkoni oli typi tyhj?; eik? ollut mit??n s??st??n muuallakaan joutunut.

Mihin olivat nuo jotenkin runsaat ansaitsemani varat joutuneet; mihin ne olivat uponneet?

Tunnustaa t?ytyi, ett? nuo lukuisat, kirotut merimiesten yst?v?t olivat ne yst?v?llisesti huostaansa korjanneet, kun ei merimies raukka itse niit? voinut s?ilytt??; ja siell? ne olivatkin niin hyv?ss? tallessa, ettei ikin? niit? en??n n?hd?k??n tarvinnut.

Keit? nuo yst?v?t sitten ovat, jotka niin hyv?? huolta pit?v?t tuhmista meripojista, jotka eiv?t itse kykene rahojaan s?ilytt?m??n?

Niin, noita yst?vi? on merimiehell? sangen paljo. Ensinn?kin laivan saapuessa ulkomaiseen satamaan, tulee heti laivaan joukko yst?v?llisi? niinsanottuja "runareita" . Niiss? on aina joku, joka osaa kielt?si puhua, joka on maanmiehesi. H?n tarjoo sinulle tupakkaa, viinaa, ja jos et noin v?kev?? rakasta, niin on h?nell? viini?kin, tuota oikein "puhdasta viinimarjan mehua," jota h?n tervetulijaisiksi tarjoo, kehoittaen ottamaan "aika siemauksia." Ei se mit??n maksa, hauskaahan on, kun saa tavata kansalaisensa. Tarjoopa viel? rahaakin, jos haluttaa tulla ehtoolla maihin, jossa sitten tuo herttainen runari vie paikasta toiseen ja n?yttelee kaikenlaisia huvipaikkoja ja kauniita "restarationeja."

Niihin menn??n sis??n ja juodaan lasia pari kolme, taasen tervetulijaisiksi; eik? sek??n mit??n maksa. T?ytyyh?n ensikertalaiselle tuonverran tervehdykseksi tarjota. Ei kest? kiitt??, tervetuloa vastakin!

Runari iskee vaan silm?? is?nn?lle heti huoneesen tultua, ja sen masteri hyvin ymm?rt??; mutta outo merimies ei sit? huomaa.

N?in k?yd??n sitten "kestiss?" parissa, v?list? kolmessakin paikassa, ja sitten menn??n "runarin Boarding-hausiin," jossa mistres , missis ja master ottavat mit? herttaisimmalla tavalla tulijaa vastaan ja jossa h?nt? sitten viel? kestit??n ruoalla ja juomalla.

Viimein masteri ja runari sulasta yst?vyydest? rupeavat tarjoomaan h?nelle parempia palkkoja v?hemm?st? ty?st? ja parempaa ruokaa, jos vain j?tt?? nykyisen laivansa ja tulee heid?n luoksensa asumaan.

Mit?s muuta kuin suostutaan yst?v?llisen, hell?syd?misen, is?llist? huolta pit?v?n masterin neuvon mukaan j?tt?m??n vanha huono laiva ja niukkaa palkkaa maksava kapteeni.

Seuraavana iltana on runari taasen laivassa. H?n on tullut kenenk??n huomaamatta. Mutta eip? haittaa, jos ken tahansa huomaakin. H?n on merimiehen puvussa ja tulee tapaamaan tovereitaan. H?nen neuvostaan merimies pyyt?? kapteenilta rahaa ostaaksensa niit? ja n?it?, v?ltt?m?tt?m?n tarpeellisia vaatteita y.m. Kapteeni sattuu olemaan hyv?nluontoinen, luulee miehen todellakin tarvitsevan, koska h?n niin hartaasti pyyt??, ja antaa h?nelle v?list? enemm?nkin kuin tulevaa olisi. V?lin toki sattuu niinkin, ettei kapteeni olekaan niin herkk? antamaan, joten merimiehell? on monen kuukauden palkka s??st?ss?.

Mutta ei se esteeksi ole, karataanpa sittenkin; pianhan semmoiset summat takaisin tienataan.

Runari auttaa y?n hiljaisuudessa ja pimeydess? tavarat, kistun, s?kin ynn? muut veneell? maihin. Rannalla odottaa suljettu cabi tulijaa, ja tulisella vauhdilla menn??n Boarding-hausiin, josta "ei vaadita merimiehelt? maksua."

Jos on itsell?si rahoja, vie runari sinun tanssisalonkiin, jossa on juomalat kaikissa nelj?ss? nurkassa. Siell? istuu vieh?tt?vi? naikkosia, jotka hymyhuulin heti tulevat vastaan. Luulisi noita hienoimmiksi herrasnaisiksi, niin hienoja ja kauniita ne ovat.

Hetken niit? n?it? juteltuanne, kys?isee kaunottaresi, mit? tahdot juoda. Vastattuasi neitonen samassa tuo pyydetyn lasisi, taputtaen sinua poskelle, eik? j?t? lasillista samaa ainetta itsens?kin varalle tuomatta.

Tuossa ?kki pikaa tutustutte. Samassa musiikki salongin lehterilt? kajahtaa, pakottaen sinut kaunottaresi kanssa tahdin mukaan py?rim??n ymp?ri salongin, vaikka et tanssissa muutoin mestari olisikaan.

Sen j?lkeen tuntee sulottaresi itsens? niin pahoinvoivaksi, ett? et voi etk? henno olla menem?tt? h?nt? saattamaan salongin k?yt?v?n toisella puolella olevaan pieneen kammioon, jossa h?n tilap?isesti asuu. Siell? taasen tarjotaan jotakin vaivoistasi, kohteliaisuudestasi juotavaksi. Ja niin sitten jatketaan hurjia huvituksia, joista kaikista et tietysti selvi? v?hemm?ll?, kuin ett? l?htiess?si on lompakkosi kelpolailla keventynyt.

Sill? tavoin sitten elet??n, niin kauvan kuin masterisi hyv?ksi n?kee. Koko ajan runari sinua uskollisesti seuraa, mihin menetkin. Lopuksi laittaakin is?llinen Boardingmasterisi sinut tuohon luvattuun uuteen ja parempaan laivaan, jossa tulet nauttimaan luvattua suurta palkkaa, eik? tarvitse sinun itse tuosta ollenkaan huolehtia.

Kun sitten tulet tuohon ulkomaiseen muhkeaan laivaan, seuraa sinua runarisi uskollisesti, kunnes laiva on j?tt?nyt sataman. Kaikki t?m? yst?v?llinen apu ei maksa mit??n; mutta per?st? kuuluu, sanoo torventekij?.

Runari j?tti viime laivasta saadun p??st?todistuksesi kapteenille, sai ennakkokuitin, jolla h?n kolmen p?iv?n kuluttua laivan l?hd?st? nostaa kuukauden palkkasi, joskus kahdenkin, aina sen mukaan, kuinka pitk?lle matkalle laiva menee.

Siten saat nauttimasi vierasvaraisuuden ja ilon maksaa kahden kuukauden ty?ll?si, josta muutoin olisit saanut sata tahi kaksi sataa markkaa omaan taskuusi. N?in menev?t rahasi, jotka hiell?si ja v?ell?si, usein hengen vaarallakin olet ansainnut, kapakoitsijain tiskin laatikoihin ja pohjattomiin taskuihin, noitten samaisten, jotka n?ill? kerrotuilla ynn? monilla muilla keinoin koettavat vet?? puoleensa kokemattomia merimiehi?, samoin kuin kaikkia muitakin, jotka heid?n vieh?tt?v?n n?k?isiin pauloihinsa antauvat.

Oi kuinka monta tuhatta nuorukaista ovat n?m? perikatoon vietelleet. Lukemattoman paljo olisi niit? merimiehi?, samoinkuin muitakin nuorukaisia, jotka el?isiv?t onnellisina, rikastuisivat sek? henkisesti ett? aineellisesti ja s?ilytt?isiv?t niin hyvin ruumiinsa kuin sielunsakin voimat turmeltumattomina, jos ei n?it? juomatemppeleit? olisi. Mihin kaikkiin saastaisiin synteihin ja hurjuuksiin juuri n?m? ovat syyp?in?! Kuinka monet tuhannet katkerat kyyneleet ovat vuotaneet onnettomain vaimojen kalpeille, kuihtuneille kasvoille ja poskip?ille, kunnes he ovat kadonnutta onneaan surren, pakahtunein syd?min ja murtunein mielin, kolkkoon hautaan sortuneet! Kuinka moni is?, ?iti, sisar ja morsian ovat saaneet n?hd? rakastettunsa n?itten uskollisina palvelijoina loassa ja kaikenlaisessa saastaisuudessa matelevan, kunnes vihdoin ovat joutuneet ennenaikaiseen juomarin hautaan.

Olenpa itse t?ss? rannalla istuja, yksi n?it? t?lle tielle joutuneita? En liene rahtuakaan parempi; semmoiselta kumminkin ulkoasuni n?ytt??.

Purjekankaiset omatekoiset housut, pluusi samaa hienoa ainetta, suuret, raskaat merisaappaat, vanha, haalistunut merimiehen takki ja hattu, jonka ik?? olisi vaikea m??r?t?.

"No," kysynette, lukijani, "kuinka noin huonoissa vaatteissa olit? Miss? olivat paremmat?" -- Mutta sit?h?n nyt juuri olen selitt?nyt.

N?it? ajatellessani havahduin vihdoin ja keksin, etten ollutkaan en??n yksin rannalla. T?h?n matkan p??h?n, muutaman purjeveneen luokse oli ilmaantunut pieni seurue, joka n?kyi hankkivan vesille. Parhaallaan n?kyi pari merimiehen pukuun hienosti vaatetettua nuorta miest? lykk??v?n venett? vesille. Seuralaisina n?kyi olevan kaksi naista, toinen vallan nuori neitonen, toinen n?ytti jo ik?ns? j?lkipuoliskolle joutuneen.

Pojat olivat saaneet veneen vesille ja soutaneet sen laiturin portaitten viereen, avanneet purjeet ja asettaneet kaikki kuntoon.

Mutta mit? lienev?t naiset odotelleet, kun eiv?t astuneet veneesen? Kentiesi lis?seuraa, arvelin itsekseni. Pian kuitenkin n?yttiv?t odotteluun kyll?styneen, ja hiljakseen he astuivat veneesen.

Minusta tuntui, kuin joku surullinen aavistus olisi syd?nt?ni painanut ja kuin olisin tuon seurueen jo entuudesta tuntenut, niin ett? minua halutti tarjoutua heid?n apumieheksens?. Olipa juuri kuin joku olisi sanonut, etteiv?t nuo pojat ole t?ysin kykenevi? venett? purjeineen hoitamaan, heit? varmaan kohtaa onnettomuus.

Olin juuri l?hestym?isill?ni heit?, kun huomasin ulkoasuni, joka ei suinkaan ollut luottamusta her?tt?v?. H?peiss?ni k??nnyin takaisin, alakuloisena luopuen aikeestani, ja istahdin j?lleen takaisin samalle paikallani, josta voin n?hd? kauvas merelle p?in. P??tin seurata katseillani noita outoja suosikkejani, sill? semmoisiksi olivat n?m? henkil?t muutamissa silm?nr?p?yksiss? muuttuneet.

Istuin siin? ja seurasin silmill?ni purjehtijoita, jotka nyt my?t?tuulen tasaisesti puhaltaessa kiitiv?t eteenp?in hyv?? vauhtia. Alku n?ytti siis varsin lupaavalta ja huvittavalta.

Mutta nyt huomasi tottunut merimies-silm?ni kaukana taivaan rannalla jotakin, joka n?ytti toteuttavan kummallisen pelkoni ja aavistukseni. Se oli pieni musta pilkku taivaan ??rimm?isell? rannalla, taivaanreunan ja merenpinnan v?lill?.

Pilkku suureni sanomattoman nopeasti, l?heni l?henemist??n; kummallinen suhina kuului kaukaa sielt? p?in, mist? tuo musta hirvi? l?heni.

Mik? tuo hirvi? oli? -- Jokainen valtamerill? kulkenut merimies tuntee sen. Se on hirmumyrsky, joka usein menee yht? joutuin kuin tuleekin. Mutta onneton on se pursi, niin pieni kuin suurikin, joka silloin ei tied? eik? ymm?rr? olla varoillaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet