Read Ebook: Researches on the Visual Organs of the Trilobites by Lindstr M Gustaf

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 565 lines and 39026 words, and 12 pages

Mik? tuo hirvi? oli? -- Jokainen valtamerill? kulkenut merimies tuntee sen. Se on hirmumyrsky, joka usein menee yht? joutuin kuin tuleekin. Mutta onneton on se pursi, niin pieni kuin suurikin, joka silloin ei tied? eik? ymm?rr? olla varoillaan.

Semmoinen n?ytti minunkin purjehtijaini kohtalo olevan; sill? huolettomina, uhkaavaa vaaraa tiet?m?tt? kiitiv?t he eteenp?in t?ysin purjein noin englannin penikulman p??ss? rannasta.

Min? juoksin kuin mielet?n laiturilla huutaen heille, huitoen nen?liinaani heille varoitukseksi ja viel? ampuen pari laukausta mukanani olevasta revolverista. Mutta kaikki turhaan. He eiv?t kuulleet; sy?ksyiv?t vaan suoraan vihurin suuhun.

Viimeinkin, Jumalan kiitos, huomaavat vaaran, hypp??v?t purjeita laskemaan. Mutta se oli liian my?h?ist?; vihuri kerkisi jo saavuttaa heid?t sit? ennen.

En voinut olla silmi?ni ummistamatta. Kuulin syd?nt? vihlovan h?t?huudon, toisen ja kolmannenkin. J?nnitin silmi?ni n?hd?kseni purjehtijoita; mutta mit??n ei n?kynyt.

Tuolla huomasin veneen, pohja yl?sp?in, ja veden pinnalla muutamia ihmisen p?it?, jotka pyrkiv?t venett? kohden. Tuontuostakin kaikui korviini haikeita h?t?huutoja.

En tiennyt, miten sain nuttuni ja saappaani riisutuksi. Huimaavaa vauhtia riensin rantaan, ja loiskis olin vedess?, halkaisten kuohuvia laineita tulisella innolla. My?t?virta auttoi minua eteenp?in onnettomuuden paikkaa kohden.

L?henin yh? onnettomia tuulen ja meren pauhatessa. Usein peittiv?t risteilev?t aallot minun, ett? olin l?k?hty?. Mutta vihdoin sain aalloissa riisutuksi taas osan vaatteitani, jotka tietysti j?iv?t mereen. Sain ik??n kuin uusia voimia, ja silm?ni olivat luodut ainoastaan yhteen kohtaan, nuoreen naiseen, joka n?kyi viimeisi? voimiaan ponnistaen koettavan pysytell? aaltojen p??ll?.

Mutta oi kauhua! Nyt h?n upposi, enk? ollut kuitenkaan h?nest? etemp?n? kuin noin viiden sylen p??ss?. Ainoastaan muutamia voimakkaita vetoja ja potkauksia viel?, ja pian olin samalla paikalla, miss? h?n upposi. Aioin juuri sukeltaa h?nen j?lkeens?, kun oikealla sivullani kohosi vedest? k?t?nen ja pitk?t mustat hiukset.

Salaman nopeudella tartuin hukkuvan k?teen ja hiuksiin molemmin k?sin, joka temppu itsenikin saattoi upoksiin. Mutta muutaman silm?nr?p?yksen kuluttua olin taasen pinnalla taakkoineni. Heti py?r?hdin sel?lleni, vedin tiedottoman neidon samoin sel?lleen vasemmalle puolelle rinnalleni, pidin h?nest? vasemmalla k?dell?ni, koettaen kohottaa h?nen kuolon kalpeita kasvojaan vedenpinnan yl?puolelle.

Sill? tavoin sitten pyrin voimieni takaa rantaa kohden. Mutta nyt tarvittiinkin monta vertaa suurempia ja kest?v?mpi? voimia, sill? nyt oli kuljettava vasten virtaa. Se ei tosin en??n ollut kovin v?kev?; mutta nyt olikin vaan toinen k?si ja jalat vapaat, toinen k?si kun piteli tuota uinailevaa impe? rintaani vastaan likistettyn?.

Hitaasti kului matka. Lienen ollut noin puolimatkassa, kun rupesin tuntemaan voimaini loppuvan. Hurjasti koittaen ponnistaa viimeisetkin voimani, tunsin kuitenkin, miten liikkeeni heikontuivat, miten j?seneni rupesivat kangistumaan. Tuhansia tulit?hti? s?ihkyi silmiss?ni. Yht?kki? musteni kaikki; min? kuulin veden kohisevan korvissani p??ni yl?puolella.

Suonenvedon-tapaisesti kiersin molemmat k?teni neidon vy?t?isille, enk? sitten tiennyt mit??n. Tuntui vaan silt?, kuin joku olisi tarttunut niskaani ja aikonut minua kuristaa. Tunsin, ett? minut ?kki? vedettiin yl?s, ja kuulin ??ni?; mutta en eroittanut sanoja, vaikka kuuluivat aivan l?heisyydest?ni. Tuntui ik??n kuin olisi minua kuljetettu jossakin loiskuvassa vesiastiassa l?pi ilman yl?s, yl?s korkeuteen; ja kuta korkeammalle tulin, sit? selvemmin rupesi ruumiissani tuntumaan ik??nkuin se olisi ollut pantuna j?ihin.

Vihdoin her?sin, sain silm?ni auki ja n?in olevani makaamassa rannalla suuren v?kijoukon keskell?. Pari poliisia koitti irroittaa k?si?ni ja eroittaa jotakin naisolentoa sylist?ni.

K?teni aukesivat kuolon puristuksesta, ja nainen vietiin l?hell? odottavaan vaunuun. Min? kummastelin ja katselin ymp?rilleni. En ymm?rt?nyt, mit? kaikki t?m? merkitsi. Kysyin l?hell? seisovilta, miss? olin ja mit? pahaa olin tehnyt, koska poliisit her?tess?ni k?sirautoja olivat pois ottamassa.

En kerinnyt saada mit??n selv?? vastausta. Joukosta kuului vaan joku sanovan: "?l? pelk?? Jack ; sin? olet oman henkesi uhalla pelastanut merih?d?st? kaupungin rikkaimman laivan-omistajan ainoan tytt?ren".

Nyt selkeni muistini. Muistin tuon pienen seurueen rannalla; muistin, kuinka hypp?sin korkealta laiturilta mereen; muistin hurjan uintini onnettomuuden paikalle; muistin, kuinka viimeisess? silm?nr?p?yksess? sain hukkuvan nuoren naisen kiinni; muistin taistelun myrskyiss? hy?kylaineita vastaan uidessani rantaan p?in takaisin. Ymm?rsin nyt, ett? olin itsekin ollut hukkumaisillani, mutta jollakin tuntemattomalla tavalla tullut pelastetuksi.

Kaikki nuo ajatukset ja muistot lensiv?t mieleeni muutamassa silm?nr?p?yksess?, ja min? tajusin kaikki, n?hdess?ni veden viel? valuvan vaatteistani.

Puoli alastonna aioin rynn?t? hakemaan vaatteitani ja kenenk??n huomaamatta poistua koko paikasta. Mutta kummakseni huomasin, etteiv?t j?seneni tehneetk??n teht?v??ns?. Kaaduin kuin p?lkky maahan, eik? minussa ollut miest? j?lleen pystyyn nousemaan. T?m?n muutkin huomasivat; muutamat sit? nauroivat, toiset j?rkev?mm?t surkuttelivat minua, kun ymm?rsiv?t tilani.

Vihdoin v?kijoukon menty? rantaan jotakin katsomaan, rupesin nelinry?min raastamaan itse?ni tapaustantereelta. Onnistuinkin niin paljon, ett? p??sin saman kiven luo, jolla olin istunut ennen onnettomuuden tapausta ja joka ei ollut monen kyyn?r?n p??ss? minusta.

Siin? n?kyiv?tkin olevan pluusi, nuttu, hattu ja saappaat. Olisin kernaasti pukenut nuo ylleni, mutta en voinut j?senteni kankeuden t?hden.

Mutta palatkaamme kertomaan, miten oli muiden purjehtijain k?ynyt, sill? heid?n osaksensa ei minun apuni riitt?nyt, koska koko huomioni oli kiinnitetty neitoseen, jota riensin pelastamaan.

Kun olin huomannut purjehtijain onnettomuuden ja h?diss?ni huutanut sek? revolverini laukaissut, olivat n?m? her?tt?neet muutamien herrasmiesten huomion. He olivat my?s n?hneet minun mereen hypp??v?n. Ensin luullen minun olevan itsemurhan aikeissa, aikoivat he rient?? minun aikomustani est?m??n. Mutta samassa havaitsivat he asian todellisen laidan n?hdess??n minun uivan ulosp?in, ja kuultuaan h?t?huudot, huomasivat he, miss? apua tarvittiin.

He olivat rient?neet rannasta irroittamaan venett?, jolla sitten tulivat apuun ja ehtiv?t paikalle juuri silloin, kun min? pelastettavani kanssa olin uppoamaisillani. He saivat minua kauluksesta kiinni ja niin vetiv?t meid?t veneesen.

Toisia veneit? oli my?s rient?nyt l?hell? olevista laivoista onnettomuuden paikalle ja saivat pelastetuiksi vanhemman pojan ja toisen naisen, joka oli sek? poikain ett? tyt?n ?iti. Poika oli saanut ?itins? hinatuksi veneen k?lille, jossa he t?intuskin olivat voineet pysytell? siksi, kun apu saapui. Nuorin poika oli saanut hautansa aalloissa, ja h?nen ruumiinsa saatiin yl?s ahkeran hakemisen j?lkeen vasta toisena p?iv?n?. Vanhempaa poikaa ja ?iti? tuotiin rantaan juuri silloin, kun min? virkosin, ja ihmiset juoksivat katsomaan tulijoita, samassa kun min? koin pyrki? pois heid?n joukostaan.

En ollut viel? kauvan maannut piilopaikassani, kun kuulin, miten minua etsittiin. Kuulin jonkun sanovan: "min? tahdon n?hd? tytt?ni pelastajan; hakekaa h?n esille; kaksi puntaa sille, joka h?net l?yt??."

Samassa saapui muutamia kiven luo huutaen: "T??ll? on! T??ll? on!" Ja ennen kuin kerkisin mit??n vastusta tehd?, tarttuivat muutamat miehet minuun ja veiv?t kantaen sen luokse, joka oli vaatinut minua etsim??n.

N?hty??n minut ja huomattuaan tilani, k?ski h?n vied? minut vaunuihinsa, johon jo rouva ja poika olivat juuri astuneet. Itse istui h?n ajajan viereen, ja sanaa lausumatta l?hdettiin tulista vauhtia kauppaneuvoksen kotia.

Tytt? jo kuului olleen kotona turvassa, ja pikaisen l??k?rin-avun saatua oli h?n jotenkin vironnut.

En rupea t?ss? kuvaamaan is?n, ?idin ja pojan tunteita. Kukin ne arvannee ilmankin. Sen tunsin vain, ett? heid?n silm?ns? olivat erinomaisen kiitollisina ja lempein? luodut minuun. Ei kukaan puhunut sanaakaan; oli ik??n kuin olisi jokainen pelj?nnyt aloittaa keskustelua. Lienee syyn? ollut sekin, ett? kukin kiitti syd?mess??n Jumalaa ihmeellisest? pelastuksessaan. Tuntui todellakin niin mahdottoman oudolta mieless?ni, ett? Jumala oli k?ytt?nyt minua v?likappaleenaan ihmishengen pelastamisessa; ett? olin itse ollut niin l?hell? kuolon kitaa ja sent??n tullut temmatuksi pois ik??n kuin pedon suusta. Kun ajattelin, kuinka l?hell? ijankaikkisuutta olin ollut, niin en voinut muuta kuin kiitt?? Herraa h?nen sanomattomasta armostaan, joka ei tahdo syntisen kuolemaa. Armonaikaa oli minullekin pitennetty viel?, ja kun tuota ajattelin, rupesivat kyyneleet virtana vuotamaan poskiani pitkin. Min? painoin p??ni vaunun tyynyj? vastaan, etteiv?t muut huomaisi liikutustani.

Samalla tunsin kiitollisuutta kumppaleitani kohtaan, kun eiv?t minua kysymyksill??n vaivanneet, vaan antoivat minun olla omilla oloillani, joka tuntui v?syneelle hermostolleni suloiselta.

Nyt ajaa karautettiin kauppiaan taloon, johon rouva ja poika vietiin yhdest? ovesta, min? toisesta. Huoneeseen tultuani laskettiin minut sohvalle, riisuttiin m?r?t vaatteet ylt?ni ja puetettiin puhtaat, hienon hienot villavaatteet niitten sijaan. Samassa l?hestyi minua hieno herra, jonka heti huomasin l??k?riksi. H?n kysyi vointiani. Vastattuani: "Auttavasti kyll?, herra tohtori; mutta olen ylen v?synyt, viluinen ja kangistunut," koitti h?n suonenly?nti?, syd?men tykytyst? y.m. ja sanoi minun pian olevan t?ysiss? voimissa j?lleen. Min? sain menn? levolle huoneessa olevaan valmiiksi tehtyyn vuoteesen ja sain lasillisen jotakin ainetta, jonka tunsin ruumiissani vaikuttavan erinomaisen suloisesti.

Monta hetke? ei viipynyt, ennen kuin vaivuin syv??n uneen, josta her?sin vasta toisen p?iv?n illalla. Silloin tunsin olevani aivan t?ysiss? voimissa ja iloisella mielell?. Kova ruokahalu tuntui olevan, ja olisin sy?nyt vaikka laivan huonointakin ruokaa.

Nousin vuoteeltani, ensin oudostuen paikkaa, miss? olin. En ollut uskoa silmi?nik??n enk? muistaa, miten olin t?h?n kaikinpuolin hienoon huoneesen joutunut.

Mieleeni v?l?hti ik??n kuin olisin taivaassa ollut ja kuullut enkelein laulua. Sill? viereisest? huoneesta kuului korviini soiton s?veleit?. Tarkemmin kuunneltuani veisasi siell? joku naishenkil? jotakuta harrasta kiitosvirtt?, pianolla tai muulla soittokoneella s?est?en. En ole milloinkaan kuullut niin suloisia s?veleit?, sill? ne tuntuivat l?htev?n veisaavan syvimm?st? syd?nsopesta ja ilmaisevan hartainta kiitollisuutta, eik? kuitenkaan olevan vailla surumielisi? v?reit?.

Eik? tuo mik??n ihme ollutkaan, sill? veisaaja oli ?iti, joka iloitsi poikansa, tytt?rens? ja itsens? pelastuksesta, mutta suri toisen poikansa odottamatonta kuolemaa.

Laulun vaiettua selveni minulle, miss? olin ja miten olin t?nne joutunut.

Hyp?hdin lattialle ja n?in tuolin, johon oli kasa vaatteita pantuna. Siin? n?in my?s lipun, johon oli kirjoitettu; "Pue yllesi, Jack; n?m? ovat sinun!" T?m?h?n hauskalta tuntuu, ajattelin, sopiihan tehd? ty?t? k?sketty?; n?it?h?n juuri tarvitsenkin."

L?hell? oli pesukaappi, hienointa laatua, ja siin? kaikki, mit? mies tarvitsi siisti?kseen itsens?. Peseydyin, ajoin partani, ja rupesin sitten vaatettamaan itse?ni.

Muutaman hetken kuluttua olin niin siististi ja hienosti vaatetettu meripoika, etten viel? niin hienoa, aistikasta merimiehen pukua ollut maailmassa sin? ilmoisna ikin? n?hnyt. Asetuin suuren sein?peilin eteen, joka ulottui lattiasta kattoon saakka, ja tarkastin itse?ni siit?, ja tuskin tunsin omaa itse?ni.

Pistin k?teni taskuihini ja aloin k?vell? edestakaisin vartoen uteliaana, mit? nyt piti tapahtuman, ja odottelin ruo'alle kutsua.

Mutta kuinka ihastukseni ja kummastukseni kasvoi, l?ydetty?ni hienon rahakukkaron housujeni taskusta. Avattuani sen n?in ensim?iseksi samanlaisen kirjoitetun lipun, kuin vaatteidenkin ohessa. Siin? oli: "K?yt? hyv?ksesi, merimies; n?m? ovat sinun!" Katsoin rahoja ihmetellen ja laskin niit? olevan yhteens? s?ntilleen kymmenen puntaa .

T?m?h?n hauskaksi tulee; olen kumminkin satumaailmaan joutunut, arvelin itsekseni.

Samassa huomasin huoneen nurkassa p?yd?n, jolla n?ytti olevan jotakin, koska se oli hienolla liinalla peitetty.

Siin? oli taasen salaper?inen kirjoitus: "Heit? pois liina, Jack; istu ja ravitse itse?si!" -- No, t?m?h?n huvittavaiseksi k?y, ajattelin. En liene hereill?ni, tai hourin. Nipistin itse?ni nen?st? ja k?sivarresta. Kyll? se sent??n koski. Ainakin olen jossakin lumotussa linnassa, tuumin itsekseni.

Mutta oli miten olikaan, sy?m??n nyt t?ytyy ruveta, sill? ruokia oli jos jonkinlaisia. Viel?p? n?kyi ruokaryyppy? varten olevan pieni pullo, jossa lienee ollut pari naukkua. En ollut juuri usein k?ytt?nyt ruokaryyppy?; mutta nyt otin pienest? kultapikarista siemauksen. Ja hienon hienoa oli sen mukaan kaikki muukin, mit? ateriaan kuului.

Sy?ty?ni ja juotuani heitt?ydyin pitk??n sohvalle; otin p?yd?lt? sikarin ja vetelin haikuja.

T?m?n suloisempaa paratiisia en ikin? toivo, arvelin taas. Olisin kernaasti mennyt ulos, mutta en uskaltanut; pelk?sin, ett'en p??sisi j?lleen takaisin t?h?n suloiseen asuntoon. P??tin siis k?rsiv?llisesti odottaa, kunnes jonkun ihmisen n?kisin; tottahan joku tulisi, jos ei muut, niin kumminkin l??k?ri. Katsoin sein?kelloa; se n?kyi k?yv?n viitt?.

Vidoinkin joku tuli k?yt?v?ss?. Nyt tarttui h?n lukon kahvaan. Hyp?hdin istualleni. Ovi aukeni, ja sis??n astui l??k?ri. Tunsin h?net samaksi mieheksi, joka oli minulle tuon lasillisen l??kejuomaa antanut, mik? minulle niin syv?n ja vahvistavan unen oli tuonut.

"Hyv?? iltaa, nuori sankari; kuinka voitte?" oli h?nen ensim?inen lauseensa. Oven suljettuansa tarttui h?n k?teeni ja pudisti sit? syd?mellisesti.

"Hyvin," vastasin min?. "Olen kuin lumotussa linnassa. T??ll? on kaikkia, mit? mieli halajaa. Mutta sanokaapas, hyv? tohtori, olenko min? hereill?ni, vai onko t?m? kaikki unenn?k??; ja jos t?m? on todellisuutta, niin voitteko sanoa, kuinka kauvan t?t? kest??."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet