Read Ebook: Seikkailusta seikkailuun: Sotaisia tarinoita Filippiinien saarilta by Eady K M Nyman V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 938 lines and 47471 words, and 19 pages

Translator: V?in? Nyman

Produced by: Tapio Riikonen

SEIKKAILUSTA SEIKKAILUUN

Sotaisia tarinoita Filippiinien saarilta

Kirj.

K. M. EADY

Englannin kielest? suomentanut

V?in? Nyman

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1921.

SIS?LLYS:

MATKAMME TARKOITUS.

"Legioonamme suuri ja laskematon on viel? outo ja liputon, mutta sen tuhannet osastot voivat aukaista muille tien, kun kuulat soivat."

"En halua ollenkaan valehdella", sanoi per?miehemme Amos Livingston puhuen hyvin hitaasti ja harkitusti ja py?r?ytellen m?lli??n toisesta poskesta toiseen, "mutta en luullakseni ole milloinkaan purjehtinut kurjemmassa pyykkisaavissa kuin t?m? Annabel Lee on, ja min? olen sent??n ollut mukana monessa myllyss?."

Laivaa ei saa kumminkaan milloinkaan moittia sen kapteenin kuullen, vaikka sen viat olisivatkin miten suuret tahansa. T?m? on totuus, jonka kokemukseni ovat osoittaneet paikkansa pit?v?ksi.

"Luullakseni n?ette siell? viel? huonompiakin", vastasi Annabel Leen kapteeni, "joita he kumminkin ylpe?sti nimitt?v?t 'sotalaivoiksi'. Peijakas, muutamat ihmiset eiv?t n?yt? ymm?rt?v?n omaa parastaan! Muutamia viikkoja sitten, kun kerroitte minulle eronneenne entisest? laivastanne ja n?hneenne viikkokausia n?lk?? maissa, ette voinut aavistaakaan p??sev?nne Englannissa rakennetun kuunarin per?mieheksi; laivan, jota --"

"Jonka rakentamiseen ei ole mennyt vuottakaan", sanoi per?mies halveksivasti.

"Komentaa amerikkalainen kapteeni", jatkoi kapteeni tyynesti, "ja jonka omistaa yhtym? --"

"Puoliverisi? ja kapinoitsijoita."

"Sen miehist??n kuuluu --"

"Niin", pisti per?mies vahingoniloisesti v?liin, "keit? sen miehist??n oikein kuuluukaan? Sanokaahan se!"

"No niin." Kapteeni keskeytti puhaltaen sinist? taivasta kohti paru kolme savupilve? ja katseli niiden hajaantumista tarkkaavaisesti, ennenkuin h?n lis?si huomattavasti ep?r?iden: "Vaikka sen miehist? kielt?m?tt? onkin hieman kirjava niin --"

"T?st? Evan Williamsista esimerkiksi, joka ei ennen el?m?ss??n milloinkaan ole ollut merell? muuten kuin hienona matkustajana, olette tehnyt toisen per?- ja p??llysmiehen. Tuollainen tuhattaituri ei kykene k?skem??n ket??n."

"Tule koettamaan!" sanoin vihaisesti, mutta h?n ei v?litt?nyt keskeytyksest?ni.

"Tuki suusi, poikaseni! Puheeni on totta kuin evankeliumi etk? sin? kykene kumoamaan v?itett?ni."

En voinutkaan ja sen vuoksi vaikenin h?mill?ni, vaikka minua suututtikin viel? kovasti. H?n jatkoi entiseen tyyneen ja ?rsytt?v??n tapaansa:

"Ent? sitten tuo malaijilainen merirosvo Kasim, laivan nykyinen kirvesmies ja poosu, jolla on vy?ss??n oikea asekokoelma? H?n sopii mainiosti juuri t?llaiseen rauhalliseen kauppalaivaan, jollaiseksi t?t? minulle sanottiin. Ja kiinalainen Chin, kokkimme, joka luullakseni on oppinut taitonsa vankiloissa ja kultakentill?, on, jos nyt ihmisen n??st? voidaan jotakin p??tt??, niin v??rent?m?t?n roisto kuin ikin? on sattunut n?kyviini. Ja loput sitten: Johann Mahmud, tuo jaavalainen karkuunp??ssyt taskuvaras, jota Batavian poliisit varmaankin innokkaasti etsiv?t, ja Froggie ja Pitk?nmatkan Jussi, jotka ovat niin ujoja ja pid?ttyv?isi?, etteiv?t he muista omia nimi??nk??n, jos heill? nyt sellaisia on ollut olemassakaan syntymisens? j?lkeen. Nuo kolme viel? mainitsematta olevaa kanakalaista poikaa ovat kyll? rauhallisia, mutta uskokaa sanojani, ett? he ovat synnynn?isi? tyhmeliinej?. Niin, miehist? on todellakin oikein valittua v?ke?, juuri sellaista kuin t?llainen vanha ravistunut nelikko tarvitseekin, joka on m?d?nnyt niin kauan Singaporen satamassa, ettei siin? en?? ole lahomatonta paikkaakaan. Muut kuin t?llaiset meid?nlaiset puolihullut tolvanat eiv?t astuisi siihen jalallaankaan, sill? siin? ei ole ehytt? lankkua eik? raakaa ja, lukuunottamatta teit? ja minua, ei yht??n kunnollista merimiest?k??n."

"Onhan meill? Kasim", sanoi kapteeni tyynesti.

"Ah, pyyd?n anteeksi. H?n on kyll? merimies, mutta miss? luulette h?nen oppineen ammattinsa? Ly?n vetoa, ett? se on tapahtunut h?nen katkoessaan kurkkuja jossakin merirosvolaivassa. Jos h?nell? vain olisi puhtaat paperit, ei h?n olisi t??ll?."

"H?nen paperinsa eiv?t olleet niink??n huonot", vastasi kapteeni hymyillen hieman arvoituksellisesti. "Miksi h?n pestautui laivaamme, en tied? enk? halua ottaa siit? selkoakaan. Ja mit? meihin itseemme tulee, Amos, niin sanon sen sinulle, ettei ainoastaan s??limme noita k?yhi?, sorrettuja ja liiaksi verotettuja filipiinil?is-raukkoja kohtaan taivuttanut sinua ja minua t?h?n hommaan. Tulimme t?nne, koska ajat olivat huonot, ja p??timme panna henkemme alttiiksi kuljettaaksemme aseita kapinallisille. ?lk??mme v?litt?k? Kasimin vaikutteista, kun h?n vain on hyv? merimies. Ja --" kapteeni keskeytti kuullessaan per?miehen murahtavan jotakin k?sitt?m?t?nt?.

"Ah, voin my?nt?? sen, mutta siin? onkin sitten kaikki", sanoi per?mies vastahakoisesti. "Ja mit? noihin muihin tulee, niin --" H?n sylk?isi mereen tavalla, joka hyvin osoitti h?nen mielipiteens? heist?.

"Luulen voivani kasvattaa heist? hyvi? merimiehi? ennen heid?n eroamistaan minusta", sanoi kapteeni vakavasti.

"Niin, elleiv?t he katkaise kurkkuanne sit? ennen!"

"Sellaista en pelk??", vastasi kapteeni nauraen. "Olemmehan olleet t?llaisessa leikiss? mukana ennenkin, vanha veikko, enk? ole sinun viel? milloinkaan ennen huomannut pelk??v?n miehist??, josta sinun, koira viek??n, ei tarvitse nytk??n v?litt??. Kun pestasin nuo miehet, tiesin millaisia he ovat ja valitsin heid?t juuri senvuoksi t?h?n tarkoitukseen. Kun teht?v?mme supistuvat purjehtimiseen paikasta paikkaan ja pieneen tavaran vaihtoon n?iden ja kiinalaisten kanssa, jolloin voimme n?ytt?? niin viattomilta kuin ikin? vain ilke?mme, ei kenell?k??n ole siin? puupennink??n edest? tekemist?, millaista v?ke? meill? on laivassa. Asiat ovat hyvin nyt, mutta luulen liikkeemme muuttuvan toisenlaiseksi saatuamme m??r?yksemme ja l?hdetty?mme purjehtimaan saaria kohti. Olet ollut siell? pari kolme kertaa, kun olot siell? olivat rauhalliset tahi ainakin melkein s??nn?lliset, ja sin? tied?t, millaisia he ovat. Kun sin? nuriset kaikenlaisille m??r?yksille aina silloin t?ll?in, kunnioitat sin? kumminkin oman pienen saarimaasi mets?styslakeja, jotka m??r??v?t s??st?m??n riistaa, m??r??v?t suuria metsi? hirvilaitumiksi ja muuta sellaista." Per?mies vaihtoi nyt levottomasti jalkaa ja punastui vihasta. Koska kapteeni t?st? tiesi h?nen nyt rupeavan purkamaan sisuaan, jatkoi h?n nopeasti hymyillen, antamatta per?miehelle ollenkaan tilaisuutta aloittamaankaan: "Niin, luullakseni ei maailmassa nyt t?ll? haavaa olekaan Filippiinien saariryhm?? suurempaa el?inpuistoa, jota eiv?t muukalaiset saa l?hesty?k??n ja jonka kaikki portit on heilt? suljettu. Espanjalaiset anastavat kaiken tiet?m?tt? oikein, mihin he saalistaan k?ytt?isiv?t. He eiv?t ole milloinkaan tehneet siell? mit??n hyv?? eiv?tk? he anna muidenkaan koettaa. Sin? et voi nousta siell? maihin luvatta eik? kukaan alkuasukaskaan voi matkustaa saarelta saarelle tahi maakunnasta maakuntaan c?dulatta, er??nlaisetta lupakirjatta. Kun olosuhteet ovat t?llaiset s??nn?llisin? aikoina, niin millaiset luulet niiden nyt olevan, kun koko Luzonin saari ja ehk?p? muutkin saaret ovat nousseet kapinaan? Ja juuri tuohon vakoilijain ja ep?luulojen maahan olemme suostuneet purjehtimaan laivallamme ja viem??n tavaramme maihin joutumatta kiinni. Pojat, aion antautua tuohon onnenkauppaan, kuten luullakseni tekin molemmat ja miehist?kin, kunhan se vain saa selville, mist? on kysymys. Mutta meid?n ei pid? kumminkaan kuuluttaa asioitamme liiaksi ja vaikka me olemmekin saaneet muutamia hurskaita, lakia pelk??vi? merimiehi? laivaamme, jollaisten kanssa olen purjehtinut melkein alituisesti ja yleens? molemminpuoliseksi mielipahaksemme, hiipiv?t he heti ensimm?iseksi ty?kseen maihin, kun saavumme ensimm?iseen espanjalaiseen satamaan, juorutakseen pienist? mukavista asioista, joita he luulevat tiet?v?ns? ja pit?v?t merkityksellisin?, vaatien sitten palkkansa kiemurtelematta. Ei, herra, tuollaista en aio sallia, jos vain voin sen est??."

"Mutta kuinka --?"

"Kuinkako?" sanoi kapteeni ivallisesti. "Kuulehan nyt, niin selit?n. Jos otaksumme, ett? meill? on laivassa muutamia roistoja, niin luuletko sin? heid?n omasta aloitteestaan menev?n mink??n maakunnan viranomaisten puheille?"

"Eiv?t tietystik??n, sill? niin tyhmi? eiv?t he suinkaan ole. Luullakseni kaivataan heit? jokaista kaikissa paikoissa, joissa he joskus ovat olleet."

"Varmasti! Laivan kapteenikin tarvitsee joskus tuollaisia hurjia roistoja suunnitelmiensa toteuttajiksi ja n?m? meid?nkin miehemme saavat nyt n?ytt??, mihin he kelpaavat. Tied?n, ettei miehist?ni kavalla suunnitelmiani, vaikka heid?n palkkansa onkin pieni, ja, kuten jo ?sken sanoin, teen heist? merimiehi? ennen eroamistamme. Muuta en heilt? vaadikaan, paitsi hieman terveellist? pelkoa kapteeniaan kohtaan. Ja mit? laivaamme tulee, en kehukaan sit? t?ydelliseksi enk? kiell?, ett? mieluummin olisin ottanut h?yrylaivan t?h?n tarkoitukseen, mutta kerj?l?isell? ei ole varaa valita, ja luullakseni ovat rahat melkein yht? v?hiss? t?m?n omistajalla kuin sen miehist?ll?kin. Kuunarimme on aika n?pp?r? laiva, eik? meid?n nyt tarvitse pel?t? amerikkalaisia risteilij?it?, kuten saarronmurtajien nuoruuteni aikoina, jolloin ei auttanut turvautuakaan h?t?tilassa purjeisiin. Mutta n?iden herrain k?sist? me kyll? livahdamme ja ainahan on mukava tiet??, ettemme ole menett?neet rahaa. Annabel Lee on t?ydellisesti sen arvoinen, mit? yhtym? siit? maksoikin."

"Vai niin!" sanoi per?mies vihaisesti. "Niin, hieno laivahan se ep?ilem?tt? on ja hienothan sill? on tarkoituksetkin. Ihmettelen vain, millaisia hulluja me oikeastaan olemme, kun aiomme antautua niin p??tt?m??n seikkailuun."

"Seikkailuunko?" toisti kapteeni hitaasti. "Niin, luullakseni on tuo oikea nimitys sille, vanha saapas, ja olen iloinen, ett? sen keksit. Siit? kehittyykin erinomainen seikkailu ja me, p??llyst? ja miehist?, olemme kaikki seikkailijoita. Sin? ja min? olemme tunteneet toisemme jo monta vuotta, Amos, ja kokeneet yht? ja toista el?m?ss?mme. Mit? teit ennen tutustumistamme, et ole kertonut enk? min?k??n ole milloinkaan kysynyt."

Per?miehen punakat kasvot muuttuivat yh? punaisemmiksi. "Enk? min?k??n teilt?, George W. Hemingway."

"Tied?n sen!" Kapteeni ojensi pitk?n ruskean k?tens?, ja per?miehen p?ivettynyt koura tarttui siihen puristaen sit? lujasti. "Luullakseni meill? kummallakin oli omat syymme", jatkoi kapteeni, "ja p?tev?t olikin, poistua kodistamme ja is?nmaastamme t?h?n kirottuun, kuohuvaan maailman nurkkaan, l?hte?ksemme nyt niin uskalletulle matkalle, ettei sellaista ole moni mies tehnytk??n; mutta noissa syiss? ei ole muilla, kuin meill? itsell?mme pennink??n edest? tekemist?. Sen j?lkeen kuin opimme tuntemaan toisemme, olemme totta puhuen olleetkin seikkailijoita, jos vain maailmassa nyt sellaisia on olemassakaan. Ja luultavasti kuolemmekin seikkailijoina joko hukkumalla ensimm?isess? hirmumyrskyss?, johon Annabel Lee joutuu, tahi jonkun laivamiehemme puukon l?vist?min?, saamalla noille saarille tultuamme iskun p??h?mme tahi suistumalla mereen jostakin tyrskyveneest?, riutumalla kuumeeseen jossakin likaisessa espanjalaisessa vankilassa tahi kuolemalla mukavasti kojuihimme, kuten maakravut suvaitsevat sanoa. Vanhoina hyvin? aikoina sanottiin meik?l?isi? 'herrasseikkailijoiksi'. Amos, ihmettelenp?", h?n paljasti harmaan p??ns? katsellen hetkisen miettiv?isesti sinist? merta, "saammeko mekin tuon saman nimen silloin kun muutamme maksuosoituksemme rahaksi."

"H?m?r?lt? se ainakin nyt n?ytt??", vastasi per?mies synk?sti. H?nest? ei t?n??n n?ytt?nyt mik??n toivorikkaalta.

"Ei ainakaan minusta", sanoi kapteeni naurahtaen surullisesti, kuten minusta kuulosti. "Mutta kun loppu tulee, olipa se sitten millainen tahansa -- ja luullakseni ei se tule niink??n pian ponnistuksistasi ja toivostasi huolimatta, vanha veikko -- takaan, ett? kohtaat sen kuin mies, Amos, ja toivon voivani seurata esimerkki?si, kuten t?m? nuori Williamskin, ellen suuresti erehdy."

"Koetan ainakin parastani", vastasin innokkaasti.

"No, tuohan kuulostaa jo joltakin", vastasi h?n katsoen minuun yst?v?llisesti. "Olet ehk? liian nuori t?h?n hommaan, poikaseni, ja ellei kokosi osoittaisi sinua kahdeksantoistavuotiaaksi, en olisi ottanutkaan sinua milloinkaan mukaani. Nyt olet sin? kumminkin ty?ss? kiinni ja vaikka oletkin viel? poikanen, on sinulla nyt oiva tilaisuus koettaa onneasi. Voit nimitt?? itse?si my?skin seikkailijaksi, jos vain haluat. 'Seikkailusta seikkailuun!' olkoon tunnuslauseemme, ja tuottakoon se meille onnea."

H?n k?veli pari kertaa edestakaisin mit?tt?m?ll? kannellamme, meni sitten per??n vapauttaen malajilaisen per?simest? ja l?hett?en miehen keulaan. H?n halusi ohjata silloin t?ll?in ehk? sen vuoksi, ett? h?n tahtoi tuntea, miten pieni laivamme kiisi eteenp?in h?nen k?tens? suuntaamana pitkien, ik?vien kuukausien kuluttua, jotka h?nen oli ollut pakko viett?? maissa.

Sill? aikaa oli meill?, per?miehell? ja minulla, aikaa ajatella ?skeist? keskustelua ja tulevia tapahtumia. Olin poikamaisesti utelias saadakseni kuulla enemm?n matkamme suunnasta ja sen tarkoituksesta. Vihdoin rohkaisin luontoni ruveten kyselem??n vanhalta happamelta per?miehelt?mme.

"Noista Filippiineist? en tied? juuri mit??n", aloitin tunnustelevasti. "Olen kyll? n?hnyt nuo saaret kartassa, mutta seh?n on melkein sama kuin ei mit??n. Purjehdimme Luzoniin, emmek? purjehdikin, saariryhm?n suurimpaan? Kartassa n?ytt?? se aivan kalalta, jolla on hyvin omituisen muotoinen pyrst?."

"Hm, omituinen kala se onkin", vastasi h?n. "Luullakseni saat siit? enemm?n kuin tarpeeksesi, ennenkuin olemme selviytyneet asiasta. Luzonin pinta-ala on viidett?kymment?tuhatta peninkulmaa ja siell? asuu useamman rotuisia ihmisi? kuin miss??n muualla maailmassa samanlaisessa paikassa, tiet??kseni. Espanjalaiset sanovat koko saarta omakseen, mutta kaikkialla on viel? paljon itsen?isi? heimoja, pieni? mustia k??pi?it? vuoristossa, puoli- ja t?ysiverisi? malajilaisia, kiinalaisia ynn? muita, sanalla sanoen miehi?, jotka haluavat katkaista p??si ensi n?kem?ss? lis?t?kseen sill? roskakokoelmiaan. He asuvat kumminkin vuoristossa, etk? luultavasti joudu tekemisiin heid?n kanssaan. Etel?ss? taasen, Manillassa ja sen ymp?rist?ill?, asuu tagalogilaisia, jotka aina n?ihin asti ovat totelleet espanjalaisia lakeja, maaherroja ja pappeja ja jotka ovat paksuja kuin hein?sirkat ja yht? n?lk?isi?kin. Lyhyesti sanoen, espanjalaiset ovat sortaneet heit? niin, ett? heid?n kurjuutensa on ollut ??ret?n, heid?n voimatta est?? sit? enemp?? kuin lampaat, jotka eiv?t ymm?rr? mit??n. Mutta nyt ovat he, ymm?rretty??n vihdoinkin asian, ryhtyneet kapinaan, ja mekin olemme matkalla pist??ksemme sormemme tuohon piirakkaan polttaaksemme ne ehk? siin?, koska sekaudumme sotaan, jossa meill? ei ole hivent?k??n tekemist?."

T?m? kuulosti ilahduttavalta ja min? kuuntelinkin kunnioittavasti vaitiollen. Sanoakseni kumminkin totuuden olivat tunteeni niin erilaiset ja h?mmentyneet, etten luultavasti olisi voinut pukea niit? sanoiksikaan, vaikka olisin koettanutkin. Muutamia p?ivi? aikaisemmin olin iloinnut saadessani vaihtaa korkean tuolini er??ss? Singaporen tukahduttavan kuumassa liikekonttorissa tulevaan paikkaani Annabel Leess?, vaikka kapteeni tarjotessaan sit? minulle ei tarkoin selitt?nytk??n laivan laatua ja matkan tarkoitusta. Nyt tiesin oikeiksi per?miehen huomautukset, joita ei kapteeni olisi suvainnut kuunnellakaan kenelt?k??n muulta. Laivamme oli jonkun kerran maailmassa mainiona pidetyn pienen kuunarin madonsy?m? j??nn?s, jossa ei ollut en?? muuta j?ljell? tuosta sen aikuisesta loistosta kuin solakka runko ja pari vaskitykki?. Sen miehist? oli kirjaimellisesti ala-arvoinen, koottu kun se oli satamain huonoimmista aineksista, joiden ainoa halu oli p??st? maasta karkuun, sanalla sanoen, se oli sellaista joukkoa, jota ei joku toinen kapteeni olisi ottanut laivaansa maksustakaan, kuten per?miehemme huomauttikin. Kuten kaikki nuo muutkin, Livingstonkin mukaan luettuna, olivat hekin tulleet laivaan aavistaen hieman vaaroja, jotka heit? odottivat ja joihin he antautuivat ep?ilem?tt? mieluummin kuin entisiin. Niin, olimme kaikki seikkailijoita, jotka olimme iloisia saadessamme purjehtia vapaasti satamasta ja entisest? el?m?st?mme. Millaista kapteenin ja per?miehen edellinen el?m? lienee ollutkaan, en tied?, mutta heid?n yhteiset kokemuksensa kuulostivat hyvinkin kovilta. Tiesin niiden sis?lt?v?n useamman kuin yhden haaksirikon ja kapinan, ja olin kuullut puhuttavan ajoista, jotka olivat olleet kovempia kuin ne, jolloin laivanomistajat olivat ep?r?ineet ottaa palvelukseensa kovaonnista kapteenia tahi pestata per?miest?, jonka luonne oli niin ?rtyis?. Sellaista olivat aina seuranneet puute ja kielt?ytymiset maissa, neekerien ty? n?lk?palkoilla ja joskus aivan ty?tt?m?tkin ajat. Arvasin heid?n l?p?isseen ne, toinen katkeran ivallisesti ja toinen alituisesti muristen, mik? vain peitti hyv?n joukon rehellist? luonnetta ja lannistumatonta rohkeutta.

Oma el?m?ni, vaikka olinkin vasta kuudentoistavuotias, ei ollut niink??n helppo. Vuosi sitten tulin Malaccaan is?ni luo, joka oli kauppiaana siell?. H?nen p??syyns? kutsuessaan minut luokseen lienee ollut h?nen kykenem?tt?myytens? suorittamaan minun kouluttamisesta aiheutuneita kustannuksia Englantiin ja ehk? sekin, ett? h?n toivoi liitt?m?ll? nuorta voimaa liikkeeseens? saavansa sen j?lleen elpym??n rappeutuneesta tilastaan. Mutta kuinka sen asian laita nyt lienee ollutkaan, eiv?t h?nen suunnitelmansa kumminkaan toteutuneet. H?nen kauppansa oli lamautumassa, kuten h?n itsekin, vaikka emme kumpikaan sit? silloin varmasti tienneet. Seuraava huono kausi tappoi h?net j?tt?en minut taistelemaan el?m?ni puolesta vararikkotilassa olevin liikkein, mit?tt?min tuntemuksin kauppa-asioista ja muutamin yst?vin, jotka eiv?t olleet paremmissa varallisuussuhteissa kuin min?k??n, sill? vanhan paikan merkitys kauppamaailmassa v?heni v?henemist??n, ja aivan rahoitta. V?h?ss? ajassa enn?tin kiert?? maat ja mannut koettamassa onneani, ennenkuin suopea kohtalo saatti minut omituisen s??liv?isyyden edustajan, kapteeni George Washington Hemingwayn, Amerikan Yhdysvalloista kotoisin olevan seikkailijan yhteyteen. Muutamien viikkojen, tuttavuuden j?lkeen uskoin h?nelle niin paljon el?m?st?ni kuin luulin tarpeelliseksi, ja kun h?n sai kuulla minun vain kuluttavan aikaani el??kseni, vaikka minun nuoret j?seneni ja innokas mieleni ik?v?iv?tkin jotakin j?nnitt?v?mp?? ja seikkkailurikkaampaa, tarjosi h?n minulle paikan pieness? laivassaan, jonka p??llikkyyden h?n oli juuri ottanut haltuunsa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet