Read Ebook: Seikkailusta seikkailuun: Sotaisia tarinoita Filippiinien saarilta by Eady K M Nyman V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 938 lines and 47471 words, and 19 pages

Oma el?m?ni, vaikka olinkin vasta kuudentoistavuotias, ei ollut niink??n helppo. Vuosi sitten tulin Malaccaan is?ni luo, joka oli kauppiaana siell?. H?nen p??syyns? kutsuessaan minut luokseen lienee ollut h?nen kykenem?tt?myytens? suorittamaan minun kouluttamisesta aiheutuneita kustannuksia Englantiin ja ehk? sekin, ett? h?n toivoi liitt?m?ll? nuorta voimaa liikkeeseens? saavansa sen j?lleen elpym??n rappeutuneesta tilastaan. Mutta kuinka sen asian laita nyt lienee ollutkaan, eiv?t h?nen suunnitelmansa kumminkaan toteutuneet. H?nen kauppansa oli lamautumassa, kuten h?n itsekin, vaikka emme kumpikaan sit? silloin varmasti tienneet. Seuraava huono kausi tappoi h?net j?tt?en minut taistelemaan el?m?ni puolesta vararikkotilassa olevin liikkein, mit?tt?min tuntemuksin kauppa-asioista ja muutamin yst?vin, jotka eiv?t olleet paremmissa varallisuussuhteissa kuin min?k??n, sill? vanhan paikan merkitys kauppamaailmassa v?heni v?henemist??n, ja aivan rahoitta. V?h?ss? ajassa enn?tin kiert?? maat ja mannut koettamassa onneani, ennenkuin suopea kohtalo saatti minut omituisen s??liv?isyyden edustajan, kapteeni George Washington Hemingwayn, Amerikan Yhdysvalloista kotoisin olevan seikkailijan yhteyteen. Muutamien viikkojen, tuttavuuden j?lkeen uskoin h?nelle niin paljon el?m?st?ni kuin luulin tarpeelliseksi, ja kun h?n sai kuulla minun vain kuluttavan aikaani el??kseni, vaikka minun nuoret j?seneni ja innokas mieleni ik?v?iv?tkin jotakin j?nnitt?v?mp?? ja seikkkailurikkaampaa, tarjosi h?n minulle paikan pieness? laivassaan, jonka p??llikkyyden h?n oli juuri ottanut haltuunsa.

Sellainen oli laivan p??llyst?, mutta ent? miehist?? Malaijilainen, jonka kapteeni oli vapauttanut ruorista, tervehti meit? ohimenness??n, ja n?hty?ni h?nen ilke?t ja viekkaat kasvonsa tiesin millaisia muutkin miehemme olivat. Esimerkiksi Froggie, er?s jostakin ranskalaisesta siirtokunnasta kotoisin oleva mustalainen, joka puhui omituista ranskan, englannin ja malaijin kielten sekoitusta, oli hyvin vaitelias entisyydest??n. H?n oli kumminkin siksi kokenut kalastaja, ett? toivoimme h?nest? hyv?? merimiest?, eik? h?nen luonteensa, niin paljon kuin me sit? tunsimme, ollut sen huonompi kuin muidenkaan, semminkin kun otetaan huomioon er?s toinen malaijilainen, joka makasi keulassa purjeen suojassa ja jolle toinen sanoi jotakin ohimenness??n. H?nt? oli Singaporessa sanottu paljon pahemmaksi mieheksi kuin tuota toista. Kasimista taasen, tuosta solakasta ja j?ntev?st? malaijilaisesta yst?v?llisine k?yt?ksineen ja hymyineen, oli liikkeell? hyvin perusteltuja huhuja, jotka viittasivat merirosvoiluun ja hurjiin v?kivaltaisuuksiin, mutta syntyper?isen viekkautensa ja muutamien vaikutusvaltaisten suojelijain avulla oli h?n onnistunut v?ltt?m??n rangaistuksen alkuasukasvaltioissa, eik? h?nt? vastaan englantilaisissa siirtomaissa ollut viel? ilmennyt mit??n niin raskauttavaa, ett? h?net sen perusteella olisi voitu vangita. Muista miehist? n?yttiv?t Pitk?nmatkan Jussi ja Chin suurimmilta roistoilta, vaikka emme tienneetk??n mit??n oleellista heist?. Johann Mahmud oli liukas, ?ljytty ja hyvin kohtelias javalainen ja loput olivat kesyj? kanakapoikia, jotka olivat erinomaista merimiesainesta, mutta joilla ei vaaran hetkell? tehnyt mit??n.

Sellaisella laivalla sellaisine miehist?ineen purjehdimme nyt it??np?in juuri niihin aikoihin, jolloin monsuunituulet muuttivat n?m? aurinkoiset it?iset meret oikeiksi vaaran paikoiksi, pois kaikesta sellaisesta, jota tavallisesti sanotaan sivistykseksi, laiksi ja j?rjestykseksi, maihin, joissa enemm?n kuin milloinkaan ennen voima oli ainoa oikeuden mittapuu. Ja kun ep?ilyksiemme ja turvattomuutemme lis?ksi tiesimme viel? risteilymme kokonaan kansainv?list? lakia rikkovaksi ja kun olimme varmat, ettei tahtilippu, jonka suojassa purjehdimme, eiv?tk? vallat, joiden alamaisia me muutamat olimme, voineet eiv?tk? tahtoneetkaan suojella meit? ollenkaan vaaran sattuessa, oli yrityksemme todellakin oikea seikkailu.

Sill? lastiruumaamme oli viekkaasti k?tketty manchesteril?isten palttinapakkain, metallitavarain ja kaikenlaisen rihkaman alle halpoja pyssyj?, ampumatarpeita ja ja muuta sotatavaraa kapinoitsijoille, jotka tahtoivat lopettaa espanjalaisten vallan Filippiineill?.

MALAIJILAINEN KASIM.

"H?n oli lempein mies, mik? milloinkaan on upottanut laivoja ja katkonut kauloja."

Muutamia ?it? my?hemmin, ollessani vahdissa kannella, juttelin malaijilaisen Kasimin kanssa, joka oli ruorissa. Olin alkanut hieman aavistaa, mitk? syyt olivat tuoneet h?net Annabel Leehen; ja mit? jo tiesin ja viel? enemm?nkin arvailin, muuttivat h?net hyvin mielenkiintoiseksi olennoksi silmiss?ni. Huolimatta siit?, mit? per?mies oli kertonut h?nest?, tahi ehk?p? juuri sen vuoksi, minua huvitti suuresti keskusteleminen h?nen kanssaan, sill? kaikissa tapauksissa ei joka p?iv? suoda tilaisuutta jutella useimmista asioista taivaan alla ja muutamista sen yl?puolellakin ep?illyn merirosvon ja viel? ep?illymm?n salamurhaajan kanssa.

Malaijilaisilla merill? harjoitettu merirosvous ei ole aivan samaa kuin tuo, joka on tehnyt kapteenien Kiddin ja Morganin nimet kuuluisiksi. Sille eiv?t suoneet romantiikan hohdetta mitk??n k?tketyt aarteet eiv?tk? puheet erinomaisesta onnesta, vaan se oli julmaa, tavallista ja hyvin kauhistuttavaa taistelua, jossa oteltiin rakkaan hengen ja kansallisen olemassaolon puolesta s??lim?tt?m?n raivokkaasti. Olin kuullut siit? jotakin jo ennenkin ja nyt sain kuulla enemm?n ymm?rt??kseni sit? paremmin.

Per?mies arvosteli malaijilaisia, ja heid?n keinojaan valkoisen miehen kannalta, mutta min? olin syntynyt heid?n joukossaan ja viett?nyt lapsuuteni saman sinisen taivaan alla heid?n toverinaan. Olin sitten palannut heid?n luokseen, ennenkuin poikavuosieni vaikutteet olivat kokonaan haihtuneet, ja viett?nyt sitten vuoden heid?n keskuudessaan sellaisten olosuhteitten vallitessa, ett? olin oppinut katselemaan vaikutteiden ja aloitteiden pintaa syvemm?lle, oppien siten tuntemaan heid?t paremmin. Ruskeitten miesten tavat eiv?t ole samat kuin valkoisten, ja teot, jotka mielest?mme ovat julmat, ovat heid?n mielest??n ainoat jonkun rikoksen kunnialliset rangaistukset. Verikosto on heid?n mielest??n oikeutettu ja kaikki keinot ovat luvalliset sen saavuttamiseksi.

Kun h?nen ep?ilystens? ja pid?ttyv?isyytens? kuori kerran vain oli puhjennut, selitti Kasim minulle t?m?n ja paljon muuta lis?ksi n?hty??n, ett? halusin oppia ja omaksua h?nen opetuksensa ivatta, jota tuo arkatunteinen malaiji enimm?n pelk?si. H?n opetti minulle purjehdustaitoa ja merenkulkua paremmin kuin moni muu olisikaan voinut, miekkailua pitk?ll? miekalla ja keih??nk?ytt??, ilmaisten minulle, sitten kuin h?n oppi minut paremmin tuntemaan, alkuasukasten tapoja ja liikkeit?, jotka sittemmin olivat minulle suureksi hy?dyksi. Omituisimmat ja kaameimmat olivat kumminkin h?nen minulle lempe?ss? t?htienvalossa kertomansa jutut, t?hyst?j?n seistess? paikoillaan suoraan edess?mme keulassa ja vahdin torkahdellessa kannella, vanhan laivamme kynt?ess? tiet??n tuonne kaukaiseen it??n, josta useimmat h?nen kertomuksistaan olivat kotoisin.

Ja omituisia olivatkin nuo puheet id?n viekkaudesta ja h?m?r?st? l?nnen tuntemuksesta, vanhan maailman taikauskosta ja ep?ilyksist?, kun ne kaikki oli kummallisesti sekoitettu toisiinsa jutuiksi, joissa puhuttiin ahneudesta ja uteliaisuudesta, rohkeudesta ja pelosta, kostosta ja julmuuksista, taisteluista, murhista ja nopeasti sattuneista k?sitt?m?tt?mist? kuolemantapauksista, taikuuksista, asioista, joita ei voitu selitt?? eik? n?hd?, mutta jotka v?risyttiv?t selk?? pimeydess? ja vapisuttivat hieman mielt? viel? p?iv?nkin valossa. Omituisimpia n?ist? jutuista oli kertomus h?nen omasta maanpakolaisuudestaan maissa, jotka sijaitsevat kaukana h?nen syntym?seutunsa ihanista saarista. Osan siit? sain kuulla juuri t?n? erikoisena y?n?.

"Miehet ovat keskustelleet kesken??n, tuan", sanoi h?n katsellen kirkkain silmin minuun, koettaen n?ht?v?sti lyhdyn himme?ss? valossa n?hd? kasvojeni ilmeet, "ja sanoneet olevansa uteliaat saamaan selville, mihin t?m? laiva suuntaa kulkunsa poistuttuaan t?lt? rannikolta, tietysti vain senvuoksi, ett? nyt on sota. Muutamat ovat arvailleet Kiinaa, muutamat Acheenia ja er?s sanoi meid?n varmasti olevan matkalla Manillaan." Koetin olla niin totinen, ettei mik??n kasvojeni ilmeiden muutos ilmaisisi mit??n. "Jos m??r?paikkamme on Manilla", jatkoi h?n tyynesti, "on se mielest?ni hyv?. Me Sulun malaijit vihaamme noita lempeitten valkoisten miesten pohjoisesta tuomia orjia, mutta muutamat meist? ovat kumminkin asettuneet sinne asumaankin. Minullakin on yst?vi? kaupungissa, ja mik? on viel? parempi, minulla on siell? vihamiehi?kin. Toivon eritt?inkin tapaavani er??n, ja jos h?n on siell?, ovat asiat oikein hyvin."

"Kuka h?n on ja miksi niin erikoisesti tahdot juuri h?nt? tavata?" kysyin, koska sek? h?nen sanansa ett? k?yt?ksens? kiihdyttiv?t uteliaisuuttani.

"Luulen sinua yst?v?kseni, tuan. Mik? kummallinen ajatus, ett? valkoinen mies on Sulusta kotoisin olevan malaijin yst?v?! Harmittaako se sinua, tuan?"

"Ei!" vastasin suoraan. "Minulla on ollut hyvi? yst?vi? malaijien joukossa ennenkin."

"No, se on hyv?", sanoi h?n omituisesti hymyillen. "Ja totta puhuen ei se harmita minuakaan. Sanon sinulle kumminkin, tuan, ett? jos olisit espanjalainen englantilaisen asemesta, katkaisisin kurkkusi ennen tikarillani kuin sanoisin sinua tuaniksi eli yst?v?kseni. Oletko kuullut puhuttavan meist? Sulun malaijeista?"

"En paljonkaan", oli minun pakko vastata. "Tied?n saarenne olevan Filippiinien saariryhm?n etel?isimm?t. Espanjalaiset sanovat niit? kaikkia omikseen, mutta te haluatte olla itsen?inen, oman sulttaaninne hallitsema kansa. Olette senvuoksi taistelleet --"

"Ah, olemme tapelleet ensimm?isest? valkoisten sinne-tulop?iv?st? alkaen. Viekkauksin ja petoksin ovat he pakottaneet muutamia sulttaanejamme tunnustamaan heid?t herrakseen; ja nyt ovat he suurine ter?slaivoineen ja tykkeineen h?vitt?neet kaupunkimme ja saaneet vanhat miehemme pelon valtaan. Mutta joukossamme on viel? monta, jotka ovat vannoneet profeetan parran nimess? tahtovansa olla vapaat, ja sellaisina haluamme joko el?? tahi kuolla. Useat meist? ovat vannoneet tappavansa niin monta espanjalaista kuin suinkin ja kuolla taistelussa. He ovat todellakin onnellisemmassa asemassa kuin min?, jolla on yksityinen kosto suoritettavana ensin. Tied?tk?, tuan, ett? min?kin, vaikka olenkin p??llik?n poika ja olen ollut p??llikk? itsekin, olen my?skin ollut valkoisten miesten vankina. Olen hikoillut katuty?ss? naisten ja lasten ivaillessa minua -- minua -- ja vahtien ja asestettujen sotilaitten seisoessa vieress?. Silloin, jos milloinkaan, teki mieleni k??nty? p?in ja tappaa, tullakseni vain tapetuksi, ellen olisi halunnut kostaa miehelle, joka oli saattanut minut sinne. Senvuoksi odotin k?rsiv?llisesti, s?in vankien riisi?, taivutin p??ni ja tottelin niin n?yr?sti noita valkoisia miehi?, ett? he luulivat minun, Moro-merirosvon, kuten he minua nimittiv?t, tulleen jo niin lannistetuksi kuin nuorena viidakosta vangitun pukin. Kun olin siten saanut heid?n valppautensa v?henem??n, pakenin muutamalla kanootilla Borneoon englantilaisten turviin. Siell? menin laivaan ja olen sittemmin n?hnyt monta maata, mutta en omaani, ja monta vierasta kansaa, mutta en heimoani. Nyt palaan viel? kerran, mutta ennenkuin matkustan kotiin yst?vieni luo, on minun l?ydett?v? tuo, joka kavalsi minut. Kysyit ?sken, kuka h?n on. H?n on er?s sukulaiseni ja entinen yst?v?ni. Yhdess? purjehtivat is?mme ry?st?m??n Palawanin rannikoita, jonne he lopulta asettuivat asumaankin. Siell? me synnyimme ja kasvoimme luottaen toisiimme kuin rakkaat veljet. Sitten sattui tapaus, joka muutti h?net vihollisekseni. Rakastuin ja tytt? vanhempineen oli niin suostuvainen liittoon, ett? kaikki n?ytti k?yv?n hyvin. Mutta Muhamed, yst?v?ni, melkeinp? veljeni, Muhamed Kasim Tubay, rakasti tytt?? my?skin, vaikka en sit? silloin tiennyt. H?n meni salaisesti suuren espanjalaisen p??llik?n luo ilmiantaen minut muutaman milloinkaan suunnittelemattomankaan salaliiton johtajaksi, ja minut saatiin viekkaudella vangituksi. Silloin yst?v?ni huomasivat h?nen petoksensa alkaen ahdistaa Muhamedia, jolloin h?n pakeni, ja me olemme ajaneet h?nt? takaa paikasta paikkaan. Katsohan, tuan", ja h?n veti kapean tikarin vy?st??n, "takaa-ajo oli kerran niin hurja ja h?n pakeni niin nopeasti, ett? t?m? j?i h?nen vuoteelleen, joka oli viel? kuuma h?nen ruumiinsa l?mm?st?. En saanut h?nt? silloin kiinni, mutta me tapaamme viel? toisemme jonakin p?iv?n?. Olen s?ilytt?nyt h?nen tikarinsa tappaakseni h?net silloin. Siit? tulee mainio kosto, eik? tulekin?"

Miehen ??ness? oli niin verenhimoinen s?vy, ett? se t?ytti mieleni kauhulla. Tuo oli todellakin vihaa, sellaista, jollaisesta en milloinkaan ennen ollut tiennyt enk? olisi voinut kuvitellakaan.

H?n ymm?rsi kai vaistomaisesti ajatukseni, koska h?n sanoi hitaasti: "Valkoisten miesten veri on erilaista kuin ruskeitten. Et voi ymm?rt?? tunteitani, tuan, etk? k?sitt??, miten vihaan noita espanjalaisia, jotka ovat sortaneet meit? ry?st?en maamme omakseen, ja miten sammumaton kostonjanoni on tuota omaan heimooni kuuluvaa kavaltajaa kohtaan. Ja kumminkin, tuan, ilmaisevat sinunkin silm?si joskus, ett? ne voivat sek? vihata ett? tappaa."

H?nen sanansa muistuivat mieleeni kerran kauan t?m?n j?lkeen.

Hetken kuluttua jatkoi h?n synk?sti: "Viholliseni voi tuskin aavistaakaan minun olevan valkoisen miehen laivassa, ja senvuoksi ei h?n nyt ehk? osaakaan paeta. Jos voin l?yt?? ja tappaa h?net, eiv?t n?iden pitkien vuosien odottaminen ja hakeminen merkitse mit??n. Veri verest?! Tappaa -- tappaa?- tappaa!"

H?nen ??nens? kohosi ja h?nen mielentilassaan tapahtui tuollainen nopea, heid?n rodulleen ominainen muutos. Silmien v?l?hdelless? ja k?sien h?ltyess? lujasta otteestaan rattaasta mumisi h?n itsekseen hurjia lauseita koraanista ja hyr?ili p?tki? vanhoista lauluista, joissa kerrottiin syttyneest? vihasta ja tyydytetyst? kostosta. Tuollainen luonne on hirve?, tiesin sen kokemuksesta, sill? olin sen useammasti kuin kerran n?hnyt johtavan murhiin.

Tiesin h?nen pit?v?n minusta omalla omituisella tavallaan luottaen siihen, ett? olin h?nen yst?v?ns?, mutta olin n?hnyt heik?l?isten k??ntyv?n l?himpi??n ja rakkaimpiaan vastaan tappaen sokeasti, silloin kun tuollainen raivokohtaus oli saanut heid?t valtaansa. H?nen yst?vyytens? ei suojelisi minua nytk??n, jos h?n vaipuisi tuohon tilaan. Muistaen tuon pienen tikarin olisin nyt halunnut olla kaikkialla muualla, paitsi nykyisell? paikallani. Mutta ei mik??n olisi ollut vaarallisempaa kuin osoittaa pelkoa ja koettaa paeta. Vahti nukkui, eik? siell? niin ollen ollut ket??n, lukuunottamatta t?hyst?j?? keulassa, jonka olisin voinut huutaa avukseni. Minun oli siis lannistettava hornanhenki h?ness? yksin?ni ja aivan heti.

Laskin k?teni ruorirattaalle, katsoin Kasimia suoraan silmiin ja sanoin hitaasti: "Olet ohjannut laivan pois suunnastaan. Etk? milloinkaan voi oppia ohjaamaan?"

Hetkisen katsoi h?n minuun vaitiollen, naurahtaen sitten. "Ah, ja min? kun olen opettanut sinut, tuan. Olin -- ehk? nukuksissa", lis?si h?n sivellen k?dell??n silmi??n. "Mutta nyt olen hereill?ni ja tied?n velvollisuuteni." H?n vaikeni hetkeksi ja sanoi sitten: "Jos olisit paennut, tuan, olisin tappanut sinut ja sitten nuo r?hkiv?t siat", h?n viittasi k?dell??n nukkuviin miehiin. "Lopuksi olisin surmannut itseni enk? olisi milloinkaan voinut tyydytt?? kostoani. Olet pelastanut minut siit?, tuan, ja min? kiit?n sinua. Nyt on sinun her?tett?v? vahti, ja neuvoni on, ett? kutsut kapteeninkin kannelle. Noissa pilviss? tuolla on niin paljon tuulta, ett? ty?t? riitt?? meille kaikille, mik? onkin hyv?."

H?nen sanansa kaikuivat korvissani, sill? olin hyvin iloinen h?nen mielens? muutoksesta, vaikka saimmekin ty?skennell? kovasti kolme seuraavaa tuntia. Emme enn?tt?neet muuta kuin reivata purjeet ja kiinnitt?? k?ydet keulassa, kun hurja vihuri sy?ksyi ylitsemme. Sit? seurasi pian toisia, ja jokainen mies sai ty?skennell? kaikin voimin Kasimin ollessa ruorissa koko ajan tarmokkaana, valppaana ja varuillaan, kuten hyv? merimies ainakin. Kaikki vaara h?nen puoleltaan oli sill? hetkell? ohi.

"Ja h?nk? siis on paras miehemme, tuo hurjimus!" huudahti per?mies seuraavana p?iv?n? kuultuaan mit? oli tapahtunut. Sill? ottaen huomioon, ett? tuollaisia kohtauksia voi ehk? sattua Kasimille tulevaisuudessakin, olin kertonut kaikki kapteenille, ja pieness? omituisessa tasavallassamme, jossa vain muutamia valkoisia oli kaikenv?risi? miehi? vastaan, oli asioista keskusteltava vapaasti meid?n kolmen kesken. "Siunatkoon, meh?n tanssimme aivan toimivan tulivuoren laella."

"Luullakseni ei t?ss? tanssiminen paljonkaan auta, ainakaan mit? sinuun tulee", sanoi kapteeni katsellen meid?n happamiin naamoihimme.

"Tanssia tahi kiroilla, se on samantekev?? eik? se meit? liikuta. Mutta miten luulette t?m?n kaiken loppuvan?"

"Meid?n on annettava kaiken vain menn? menojaan. Nyky??n on p??huolemme nykyisyys, joka ei n?yt? niink??n synk?lt? kuin sin? sen luulet olevan. Pieni laivamme osoitti viime y?n?, miten se voi suoriutua kovastakin tuulesta. Se on tarpeeksi merikelpoinen n?ille leveysasteille huolimatta hirmumyrskyist?, joita eiv?t Atlantilla kulkevat postilaivatkaan voisi kest??. Ja Kasim, jos h?n tulee raivoon, kuten voi tapahtua, niin tietysti --"

"Luullakseni ei meid?n tarvitse pel?t? sellaista en??", sanoin nopeasti v?liin.

"Hyv?, toivokaamme parasta", sanoi h?n hitaasti, hymyillen per?miehen ep?ilev?lle ilmeelle. "Ja kaikesta huolimatta on h?n paras merimies, mit? milloinkaan olen h?nen heimostaan tavannut, eik? se ole mik??n v?h?arvoinen asia."

T?h?n mielipiteeseen yhdyin min?kin syd?mest?ni, vaikkakin itsekseni, sill? tietoni meriasioista olivat viel? hyvin mit?tt?m?t, asia, jota per?mies ei sallinut minun niink??n pian unhottaa.

MANILLAAN.

"Satain polvien ajan on meit? tuuditettu rakkauden ja vihan harhakuviin kummiin, mutt' jokaisest', jok' valvoo nukkuessa veljen, on totuus pahempi, kun verrataan sit' n?kemyksiin tummiin."

Sellaiset, jotka osaavat niit? hakea, l?yt?v?t varmasti "id?st?" pieni? satamia, joissa tapahtuu paljon kummallisia asioita.

Ne voidaan helpommin l?yt?? sielt?, miss? Euroopan holhous tahi Kiinan tahi Siamin yliherruus painavat keveimmin kuninkaitten ja rajahien, mahtavien tahi v?h?p?t?isten, enimm?kseen v?h?p?t?isten, valtaa, hallitsijain, jotka ovat itsen?isi? kaikissa muissa suhteissa paitsi nimellisesti, kunhan he vain vuosittain l?hett?v?t l?hetyst?j? ja veroja, joita sanotaan tavallisesti "lahjoiksi", Singaporeen, Pariisiin, Pekingiin tahi Bangkokiin. Tuollaisiin satamiin tulee kaikenlaisia laivoja monenlaisin omituisin tarkoituksin, ollen t?ynn? tahi hakien kaikenlaista omituista lastia, ja varustettuina paperein, jotka mit? h?pe?m?tt?mimmin valheellisuuksin viev?t voiton kaikesta, mit? milloinkaan on esitetty poliisituomioistuimien ratkaistavaksi kotona.

Tuollaisesta pienest? satamasta olimme mekin saaneet lastimme, jota oli sukkelasti nimitetty "maanviljelysv?lineiksi", "rautapumpuiksi" ynn? muuksi ja joka oli huolellisesti sullottu pitkiin, vastenmielisesti ruumisarkkuja muistuttaviin lautalaatikkoihin. Ne oli tuotu, se ei kuulu asiaan miten, er??st? erityisest? puolueettomasta valtakunnasta, jonka v?lit Espanjan kanssa olivat n?ht?v?sti mit? parhaimmat, mutta saatuamme ne laivaamme olimme my?s saaneet ohjeita Annabel Leen is?nnist?lt? -- salamerkki s?hk?sanoman er??ss? paikassa, johon er?s kaapeli loppui -- ett? purjehtisimme er??seen toiseen pieneen paikkaan odottamaan "matkustavaisia" ja lopullisia ohjeita. Sittemmin poikkesi pari sotalaivaakin sinne t?ydellisesti yst?v?llisin aikein tutkiakseen jotakin merikarttaa tahi ottaakseen selville, olivatko heid?n ilmahavaintonsa oikeat, tahi jossakin muussa merkityksellisess? ja t?rke?ss? asiassa. Sitten kuin kapteeni oli ovelasti tyydytt?nyt kaikenlaisten erisuuruisissa veneiss? luoksemme tulleitten kohteliasten meriupseerien uteliaisuuden ja kuten h?n itse sanoi "heiluttanut t?htilippua heid?n silmiens? edess? niin kauan kunnes heit? oli alkanut py?rrytt??", oli h?nen pakko my?nt??, ett? oli aika l?hte? jo liikkeelle.

Mutta tuo liikkeellel?ht? ei ollutkaan niin helppoa kuin olisi voitu luulla, sill? kolme kertaa emme saaneet muita ohjeita kuin "tehd? joku kauppa ja matkustaa" -- johonkin muualle. Vihdoin saimme hyvin huonoja uutisia. Odotettuja merkityksellisi? matkustajiamme, joiden l?sn?ollessa eiv?t tuon maakunnan, johon olimme matkalla, kapinallisten liikkeet tulisi onnistumaan, oli kielletty l?htem?st? er??st? kaupungista, joka oli viel? liian kuuma, jotta he olisivat voineet olla siell? turvassa. Meid?n oli pantava kaikki vaaralle alttiiksi ja ment?v? sinne heit? noutamaan -- l?hdett?v? Manillaan, joka oli Filippiinien ja espanjalaisen vallan p??kaupunki id?ss?.

"Suoraa hulluuttahan sellainen on! Seh?n on aivan sama kuin pist?isimme p??mme leijonan kitaan ja pyyt?isimme sit? puremaan sen poikki", sanoi per?mies vihaisesti.

"Kyll?h?n se on hieman onnenkauppaa", vastasi kapteeni miettiv?isesti, "mutta juuri senvuoksi voi se juuri onnistuakin. He eiv?t voi milloinkaan uneksiakaan, ett? julkeamme purjehtia heid?n satamaansa silloin, kun ruumamme on t?ynn? aseita kapinallisille, ja sit?paitsi ei sotaa ole viel? julistettukaan, eiv?tk? he milloinkaan tule n?kem??n t?htilipulla huomattavammasti p?yhkeilt?v?n kuin t?ss? kuunarissa. Luullakseni eiv?t he uskalla tarkastaa laivaamme, ja kaikissa tapauksissa on meid?n toteltava m??r?yksi?."

Arvailin, kuka miehist?mme oli ennustanut meid?n olevan matkalla Manillaan. Oliko se vain onnellinen sattuma, vai oliko se jonkun tiet?v?n varma ennustus? Jos asian laita oli niin, niin kuinka se oli tullut h?nen tietoonsa, ennenkuin kapteenikaan oli kuullut siit? mit??n? Koetin saada urkituksi sen Kasimilta, mutta h?n sanoi unhottaneensa koko tuona y?n? tapahtuneen keskustelumme, ja tietysti olin min?kin niin varovainen, etten ilmaissut mit??n kysymyksill?ni. H?mm?styin ensin hetkeksi, mutta p??tin ottaa asiasta selv?n jolloinkin my?hemmin.

T?ll? v?lin purjehdimme Keltaisen meren poikki lounaisesta puhaltavan monsuunin h?nn?n kuljettamina ja saavuimme asianomaisesti Manillan satamaan. Sitten me ankkuroimme ulommaksi, vaikka laivamme tarvitsi todellisuudessa niin v?h?n vett?, ett? hyvin olisimme voineet purjehtia jokeenkin. Satamaviranomaiset tulivat laivaan ja heit? seurasi tuo tavanmukainen alkuasukasten veneitten joukko myyt?v?ksi tuomineen hedelmineen, kasviksineen ja monenlaisine muine kauppatavaroineen. Meid?n tavaton tulomme ei her?tt?nyt kumminkaan mit??n huomiota. Viranomaiset eiv?t olleet erikoisemmasti uteliaita eiv?tk? varustajammekaan olleet l?hett?neet meille mit??n erikoisia ohjeita, joten kapteeni j?lleen tiesi, ett? h?nen oli pysytt?v? paikoillaan, odotettava eik? kysytt?v? mit??n.

Omasta puolestani suostuin mielell?ni odottamiseen. Katselin tuota kaunista, outoa ja aina vaihtelevaa taulua arvostelevin silmin, taulua, joka oli t?ynn? tuon id?n p?ihdytt?v?? tuoksua, jolle me kaikki murisemme, mutta jonne me kaikki ik?v?imme takaisin kuollaksemme. N?in tuon kaiken hyvin ruusunhohteisten silm?lasien v?ritt?m?n?.

Kuten aina ennenkin koetti per?mies nytkin parhaansa haihduttaakseen innostukseni.

"Vanhanaikainen luola, eik? olekin?" murisi h?n katsellessaan suurta satamaa, kaupungin matalia taloja ja sen l?pi virtaavaa t?yteenahdettua jokea. "Ihmettelenp?, onko t??ll? ollut maanj?ristyst? sen j?lkeen kuin olin t??ll? viimeksi. Ah, ne ovat t??ll? hyvin tavallisia", sanoi h?n vastaukseksi kysyv??n katseeseeni. "Etk? ole milloinkaan ollut t??ll? ennen? Vai et. Jos p??set t??lt? hengiss? poistumaan, mik? ei ole ollenkaan luultavaa, et halua t?nne milloinkaan en??, jos sinulla on vain hiemankaan j?rke?, mit? suuresti ep?ilen. Nuo muhkeat maanj?ristykset", h?n katsahti halveksivasti muutamiin l?hell?mme ankkurissa oleviin suuriin laivoihin, "ovat varmaankin yht? suuressa pulassa kuin mekin, sill? muuten ne eiv?t olisi t??ll?. Kun otetaan huomioon tulli- ja satamamaksut, kaikenlaiset viekkaudet ja sakot, joita ei kukaan ihminen maailmassa voi aavistaakaan, mit?tt?m?t rahdit, joille ei kukaan kunniallinen ihminen kallista korvaansakaan, t?llaiset pienet laivat kuin t?m? meid?n on, joka voi purkaa lastinsa laiturille, on kunniallisen ansion saaminen hankala silloinkin, kun kauppa t??ll? on vilkas, saati sitten nyt, jolloin kapina on lopettanut sen kokonaan. Sitten voi myrsky saavuttaa sinut joko sis??n tahi ulos purjehtiessasi, etk? ole aina suojassa silt?, vaikka sattuisit olemaan ankkurissa t??ll?kin, sill? t?m? lahti on liian suuri suojellakseen varmasti. Jos olet t??ll? liian kauan, voi sattua, ett? miehesi sairastuvat koleraan, rokkoon tahi johonkin tuollaiseen, ja nyt tietysti liittyy n?ihin viel? pelko, ett? mahtavat yst?v?mme, kapinalliset, sytytt?v?t kaupungin ja laivat tuleen jonakin y?n?, ja kun he kerran vain p??sev?t kaupungin herroiksi, katkaisevat he jokaisen vangiksi ottamansa valkoisen miehen, naisen ja lapsen kurkun, olipa h?n sitten espanjalainen tahi joku muu."

H?nen murinansa ei tehnyt minuun kumminkaan mink??nlaista vaikutusta. "Toivoakseni s??stymme tuolta kaikelta sen ajan kuin olemme t??ll?. Paikka on hieno, vanhanaikainen kaupunki, joka n?ytt?? hyvin mielenkiintoiselta", sanoin toivovasti silmieni seuratessa ymp?rill?mme liikkuvien omituisten alusten liikkeit?. Laivojen -- vierill? oli paljon proomuja, joihin joko purettiin tahi joista otettiin tavaraa, omituisesti rakennettuja lotjia, jotka olivat neliskulmaisia ja hyvin raskaita per?ss? olevine korkeine bamburuo'oista ja palmunoksista rakennettuine suojuksineen, ilmavasti puettuine alkuasukkaineen ja l?heisist? kylist? tahi saarista tuotuine kaikenlaisine tavaroineen; monella tavalla rikattuja tahi rikaamattomia purjeveneit?, soutuveneit? ja keveit? kanootteja, jotka liukuivat sinne t?nne kuumassa auringonpaisteessa lukemattomien eri kielten suristessa ilmassa. Taempana oli pieni? mit? erilaisimpia purjeveneit? t?ynn? oleva joki, jonka molemmin puolin kaupunki sijaitsi. Tuolta n?kyiv?t vanhan linnoituksen harmaat vallit ja lujat tornit, ja kauempana uuden kaupunginosan poimuiset tiilikatot puitten ja puistojen vihreyden keskelt?. "Se n?ytt?? hyvin mielenkiintoiselta", toistin lopullisesti.

"Mielenkiintoiseltako? Voi t?ti parkaani!" murisi per?mies. "Taidat ollakin oikea 'oi voi, kuinka ihanaa!' naismatkustaja", lis?si h?n kiusoittavasti mennen tiehens?. Mutta min? vain nauroin. Id?n loisto oli lumonnut minut, ja halusin maihin saadakseni l?hemp?? tarkastella t?m?n minulle aivan oudon maan el?m??.

Pieness? kuunarissamme oli kumminkin tarpeeksi salaper?isyytt? ja j?nnityst? pit?m??n yll? tuota tunnetta paljon senkin j?lkeen kuin kaukaisten ihastusten unelmat olivat sulautuneet sataman n?k?alojen ja meren tavalliseen todellisuuteen. Kapteeni, ollen n?enn?isesti kauppa-asioissa toisten kauppiasten kanssa, myyden ja ostaen tahi ollen myyvin??n tahi ostavinaan, miten milloinkin sattui, niin kylm?sti ja v?linpit?m?tt?m?sti, ett? jokainen pettyi, odotti viel?kin, kuten sen hyvin tied?n, jotakin sanomaa tahi odotetun matkustajamme tuloa. Ei kukaan mies, olipa h?n sitten valkoinen, ruskea, keltainen, virkamies, kauppias tahi joku muu, l?hestynyt laivaa her?tt?m?tt? jonkunlaista toivoa syd?mess?mme. Kumminkaan ei sanottu sanaakaan eik? tehty merkki?k??n, jottei salaisuutemme olisi joutunut julki.

Ainoastaan meid?n kolmen valkoisen miehen piti oikeastaan tiet?? asiasta, mutta ep?ilin usein, ett? nuo laivassamme olevat ter?v?t tummat silm?t n?kiv?t enemm?n kuin olimme tarkoittaneet niiden n?ht?v?ksi. V?ltt??ksemme ep?luuloja k?ytiin maissa niin v?h?n kuin suinkin. Ainoastaan kapteeni teki tuon matkan joka p?iv? kauppa-asioittensa vuoksi, mutta per?mies ei milloinkaan. Min? kumminkin sain menn? ja tulla niin vapaasti, ett? se ihmetytti itse?nikin, mutta huvitti minua ??rett?m?sti huolimatta levottomuudestani, ett? sanoma tulee ja pakottaa meid?t heti toimimaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet