Read Ebook: Babbitt: Tarina amerikkalaisesta miehestä hänen perheestään ja ainoasta ystävyydestään by Lewis Sinclair Voionmaa Eino Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2480 lines and 101114 words, and 50 pages
Translator: Eino Voionmaa
Produced by: Sirkku-Liisa H?yh?-Karmakainen and Tapio Riikonen
BABBITT
Tarina amerikkalaisesta miehest?, h?nen perheest??n ja ainoasta hartaasta yst?vyydest??n
Kirj.
SINCLAIR LEWIS
Suomentanut
Eino Voionmaa
Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1925.
ENSIMM?INEN LUKU.
Zenithin kaupungin tornit kohosivat aamu-usvasta, ylv??t ter?s-, sementti- ja kalkkikivitornit, lujina kuin kalliot ja sorjina kuin hopeapuikot. Ne eiv?t olleet linnoja eiv?tk? kirkkoja, vaan ihan yksinkertaisesti konttorihuoneistoja.
Usva oli armelias aikaisempien miespolvien kuluneita rakennuksia kohtaan: p?reill? peitetty? mansardikattoista postitaloa, honteloiden vanhojen talojen, nokisten, pieni-ikkunaisten tehtaiden, likav?rill? maalattujen vuokrakasarmien punaisia savupiippuja kohtaan. Kaupunki oli t?ynn? t?mm?isi? kummallisuuksia, mutta muhkeat tornit olivat ty?nt?neet ne pois liikekeskustasta, ja kauempana olevilla kummuilla oli uusia, hienoja taloja -- n?k?j??n ilon ja viihtymyksen asumuksia.
Er??n betonisillan yli kiiti pitk?, kiilt?v?kuorinen, ??net?n Limousine-auto. Siin? istuvat juhlapukuiset ihmiset olivat kotimatkalla koko y?n kest?neest? Pienen Teatterin harjoituksesta, taidetilaisuudesta, jota oli runsaasti valeltu samppanjalla. Sillan alla kaartui rautatie, sekava sikerm? vihreit? ja punaisia valoja. New Yorkin pikajuna porhalsi ohi, ja kaksikymment? kiiluvaa ter?sraidetta v?lk?hti ?kki? valossa.
Er??ss? pilvenpiirt?j?ss? suljettiin juuri Sanomalehtiliiton lenn?tinkonttori. Koneiden ??ress? olevat miehet nostivat v?synein? selluloidisuojukset silmilt??n, lopetettuaan y?n keskustelut Pariisin ja Pekingin kanssa. Rakennuksen l?pi tallusteli pesuakkoja, haukotellen, keng?t kopisten. Aamu-usva h?lveni. Joukoittain miehi? ev?sk??r?t k?siss? vaelsi uusiin, valtaviin tehdasrakennuksiin, mahtaviin lasista ja tiilipinnoista rakennettuihin, kimmelt?viin ty?pajoihin, miss? viisituhatta miest? ty?skenteli saman katon alla, mist? virtasi esiin tavaroita, joita myytiin aina Eufratin rannoilla ja Etel?-Afrikan lakeuksilla. Tehtaiden pillit vihelsiv?t, ja niit? s?esti kuin huhtikuisen huomenen riemua uhkuva kuoro: ty?n laulu kaupungissa, joka n?ytti olevan rakennettu j?ttil?isi? varten.
Mit??n j?ttil?ism?ist? ei sit?vastoin n?ytt?nyt olevan siin? miehess?, joka nyt oli her??m?ss? makuusuojassaan hollantilaiseen siirtomaatyyliin rakennetussa talossaan siin? Zenithin kaupunginosassa, jonka nimen? on Floral Heights.
H?nen nimens? oli George F. Babbitt. H?n oli nyt, huhtikuussa 1920, kuudenviidett? ik?inen, eik? h?n ollut mik??n tuottaja, ei voin, ei jalkineiden eik? edes runouden alalla, olipahan vain ovela myym??n taloja kalliimmasta kuin ihmisill? oli varaa maksaa.
H?nen suuri p??ns? oli punervanv?rinen, ruskea tukka ohut ja kuiva. H?nen kasvonsa olivat unessa kuin lapsen, rypyist? ja silm?lasien j?tt?mist? punaisista merkeist? huolimatta. H?n ei ollut lihava, mutta n?ytti erinomaisen hyvinvoivalta; h?nen poskensa olivat py?re?t ja pehme?t, ja sile?, khakiv?risell? peitteell? avuttomana lep??v? k?si oli hiukan palleromainen. H?n n?ytti varakkaalta, mit? suurimmassa m??r?ss? naimisissaolevalta ja ep?romanttiselta, ja tuiki tyyten ep?romanttinen oli t?m? makuusuoja, jonka n?k?alana oli yksi ainoa suuri jalava, kaksi verrattain suurta nurmikkoa, sementtinen ajotie ja poimukaspeltinen autovaja. Ja kuitenkin n?ki Babbitt j?lleen unta Taruntytt?rest?, unta, joka oli romanttisempaa kuin punaiset pagodit rannalla hopeisen j?rven.
Vuosikausia oli Taruntytti tullut h?nen luokseen. Miss? muut n?kiv?t vain George Babbittin, n?ki tytti jalotarmoista nuorteutta. Odotti h?nt? salalehtojen siimeksess?. Kun h?n vihdoin p??si hiipim??n pois ihmisi? vilisev?st? talosta, lensi h?n tytin luo. H?nen vaimonsa, h?nen ??nekk??t yst?v?ns? yrittiv?t seurata h?nt?, mutta h?nen onnistui pimitt?? heid?t, tytti kiiti h?nen rinnallaan, ja niin he istuivat yhteenhykertynein? jollakin katveisella kaltaalla. Tytti oli niin hento, niin valkea, niin palava! Sanoi h?nt? hilpe?ksi ja uljaaksi, lupasi odottaa, kunnes l?hdet??n purjehtimaan -- -- -- Maitovaunujen jyry? ja r?min??.
Babbitt ?kk?si, k??nsi kylke?, kamppaili pit??kseen unestaan kiinni. Nyt h?n saattoi n?hd? vain tytin kasvot, usvaisten vetten takana. Talonmies paiskasi kellarikerroksen oven kiinni. Viereisell? pihalla haukkui koira. Kun Babbitt juuri oli suloisesti kellumassa l?mpim?n h?m?r?n aallolla, kulki sanomalehdenkantaja vihellellen ohi ja taitettu sanomalehti t?ps?hti eteisenovea vasten. Babbitt her?si ?kki?, ja h?nen vatsalihaksensa kouristuivat s?ik?hdyksest?. Kun j?nnitys laukesi, kaiversi h?nen korvaansa tuttu ja ?rsytt?v? ??ni, ??ni, joka syntyy kun joku yritt?? panna k?yntiin fordiansa: put-prrt, put-prrt, put-prrt. Ollen itsekin moottorimies ahersi Babbitt n?kym?tt?m?n chauffeurin mukana, odotti yhdess? h?nen kanssaan odottamistaan moottorin starttaamisjyty?, k?rsi h?nen kanssaan, kun se lakkasi ja helvetillisen itsepintainen put-prrt alkoi uudelleen -- tuo m??r?tty soinnuton ??ni, joka on t?ynn? v?risytt?v?? aamuvilua, ??ni, joka saattaa ihmisen raivoon, mutta jota ei miss??n p??se pakoon. Vasta kun moottorin alkava surina ilmaisi h?nelle fordin p??sseen k?yntiin, laukesi j?nnitys. H?n loi silm?yksen mielipuunsa, jalavan, oksiin, jotka piirtyiv?t taivaan punervaan patinaan, ja hapuili j?lleen unta kuin narkoottista nautintoainetta. H?n, joka poikana oli ollut hyvin valmis uskomaan el?m??n, ei v?litt?nyt en?? uuden p?iv?n mahdollisista ja uskomattomista seikkailuista.
H?nen onnistui p??st? todellisuutta pakoon, kunnes her?tyskello soi, kahtakymment? yli seitsem?n.
Se oli suurtuotannoksi kasvaneen, laajaa reklaamia tekev?n her?tyskelloteollisuuden paras tuote ja oli siin? kaikki ajanmukaiset lis?vehkeet, kuten katedraalikellonly?nti, toistuva her?tys ja pime?ss? hohtava kellotaulu. Babbitt tunsi ylpeytt? siit?, ett? h?net her?tti niin hieno keksint?. Yhteiskunnallisesti se oli melkein yht? kunnioitettavaa kuin kalliiden autorenkaiden ostaminen.
Nyt h?n my?nsi nyrpe?sti, ettei en?? auttanut viivytell?, mutta loikoi kuitenkin ajatellen inholla kiinteist?kauppiaan orjanty?t?, inhoten perhett?ns? ja inhoten itse?ns? siksi, ett? inhosi n?it?. Edellisen? iltana h?n oli pelannut pokeria Vergil Gunchin luona puoliy?h?n saakka, ja sellaisten juhlien j?lkeen h?n oli ?rtyis? ennen aamiaista. Se johtui ehk? kieltolakiaikakauden v?kev?st? kotipanoisesta oluesta ja niist? sikareista, joihin t?m? olut h?nt? houkutteli; tai my?skin harmista, ett? oli pakko palata tuosta hienostisivistyneest?, vapaasta miesten maailmasta ahtaaseen piiriin, jossa oli vain naisia ja pikakirjoittajia ja viittauksia, ett? h?nen ei pit?isi polttaa niin paljon.
Alkovin edess? olevasta makuuhuoneesta kuului h?nen vaimonsa inhoittavan hilpe? ??ni: >>On aika nousta, Georgie-poikaseni!>> ja sit? korviakutittavaa, raaputtavaa kahinaa, joka syntyy, kun hiuksia kammataan karhealla harjalla.
H?n m?r?hti, ojensi pesun haalistamassa vaaleansinisess? pyjamassa olevat paksut s??rens? esiin khakipeiton alta, istui vuoteen laidalle ja penkoi sormillaan p?rr?ist? tukkaansa samalla kuin h?nen palleroiset jalkansa vaistomaisesti hapuilivat tohveleita. H?n katsoi kaihomielisesti huopapeittoa -- joka alituisesti muistutti vapautta ja sankaruutta. H?n oli ostanut sen er?st? urheilumatkaa varten, josta ei sent??n tullut mit??n. Se oli kuitenkin ihanan joutenolon, suurenmoisen kiroilun, miehekk?iden flanellipaitojen tunnuskuva.
H?n nousi vaivalloisesti, ?hk?isten kivun vihlauksia, joita h?n tunsi silm?muniensa takana. Vaikka h?n odotti kirvelyn uudistuvan, katseli h?n tirkistellen pihalle. Se ilahdutti h?nt? kuten aina; se oli menestyksellisen Zenithin liikemiehen pulska piha, toisin sanoen, se oli t?ydellinen ja teki h?netkin t?ydelliseksi. H?n katsoi poimullista rautapeltivajaa. Kolmattasataaviidett?seitsem?tt? kertaa vuodessa ajatteli h?n: >>Tuossa peltir?hj?ss? ei ole tyyli?. Kyll? minun t?ytyy hankkia kunnollisesti rakennettu autovaja. Mutta se onkin, hitto vie, koko talossa ainoa, mik? ei ole tiptop.>> Siin? tuijotellessaan ajatteli h?n rakennuttaa yhteisen autovajan Orion-laaksossa omistamaansa tonttialuetta varten. Sitten h?n veti henke?ns? ja oikoili itse??n. Seisoi k?det puuskassa. ?rtyis??n, uniseen naamaan tuli tarmokas ilme. H?n n?ytti ?kki? pystyv?lt?, p?tev?lt? miehelt?, jolla oli kyky? suunnitella, hallita ja aikaansaada.
H?nen aatteensa oli niin elinvoimainen, ett? se ik??nkuin ajoi h?net kankean siistin hallin l?pi, joka n?ytti silt? kuin sit? ei koskaan olisi k?ytetty, kylpyhuoneeseen.
Vaikka talo ei ollut suuri, oli siin? niinkuin kaikissa Floral Heightsin taloissa t?ysin kuninkaallinen kylpyhuone porsliinista ja kaakelista ja hopeanhohteisesta metallista. Pyyhinliinapitimen? oli nikkelirenkaisiin pujotettu l?pin?kyv? lasitanko. Kylpyamme oli kyllin pitk? Preussin kaartilaiselle, ja sein??nkiinnitetyn pesuvadin yl?puolella oli h?mm?stytt?v? kokoelma hammasharjan-, parransiveltimen-, saippuan- ja pesusienenpitimi? ja l??kekaappi, kaikki niin kiilt?vi? ja nerokkaita, ett? ne olivat kuin sarja s?hk?kojeita. Babbitt, jonka jumala oli Nykyajan Mukavuudet, ei ollut tyytyv?inen. Kylpyhuoneen ilma oli paksuna jonkin barbaarisen hammastahnan hajua. >>Verona on tietenkin taas pit?nyt oman p??ns?! Sen sijaan, ett? k?ytt?isi Lilidolia, niinkuin olen sata kertaa h?nelle sanonut, on h?n taas mennyt hankkimaan jotakin hemmetillist?, haisevaa sotkua, joka tekee ihmisen ihan kipe?ksi!>>
Ja sitten tuli usein harkittu, mutta aina ratkaisemattomaksi j??nyt ongelma, mit? h?n tekisi vanhalla ter?ll?, joka saattoi olla vaarallinen h?nen lastensa sormille. Kuten tavallista, nakkasi h?n sen l??kekaapin p??lle ??nett?m?sti ajatellen, ett? h?nen joskus t?ytyy ottaa pois ne viisi- tai kuusikymment? muuta ter??, jotka niinik??n oli sinne nakattu toistaiseksi. H?n p??tti parranajonsa yh? ?rtyneemp?n?, k?rttyisyytt? kun lis?si jomottava p??ns?rky ja vatsassa tuntuva tyhjyys. Kun h?n oli valmis, py?re? naama sile?n? ja m?rk?n?, silmiss? saippuaveden kirvely, ojensi h?n k?tt?ns? hapuillen pyyhinliinaa. Perheen pyyhinliinat olivat m?rki?, m?rki? ja tahmaisia ja inhoittavia, kaikki tyynni m?rki?, huomasi h?n temmatessaan ne sokeasti k?teens? kaikki, h?nen oma kasvopyyhinliinansa, h?nen vaimonsa, Veronan, Tedin, Tinkan ja ainoa kylpypyyhinliina, jonka p??rmeess? oli valtavat nimikirjaimet. Silloin teki George F. Babbitt hirvitt?v?n teon. H?n kuivasi kasvonsa vieraspyyhkeeseen! Se oli pieni orvokkikuvioinen tilkku, joka aina riippui paikallaan osoittamassa, ett? Babbitit kuuluivat Floral Heightsin hienoimpaan parhaimmistoon. Kukaan ei ollut koskaan sit? k?ytt?nyt. Kukaan vieras ei ollut koskaan uskaltanut. Vieraat k?yttiv?t salassa l?himm?n tavallisen pyyhkeen nurkkaa.
H?n nakkasi nihke?t pyyhkeet kylpyammeeseen, tuntien kostonhalunsa tyydytyst? kuullessaan niiden m?isk?ht?v?n ??nen; ja kesken kaikkea tuli h?nen vaimonsa tyynesti ja hilpe?sti sis??n ja sanoi tyynesti ja hilpe?sti: >>Mutta, Georgie-kulta, mit? sin? teet? Aiotko sin? pest? nuo pyyhinliinat! Ei sinun sent??n tarvitse niit? pest?? Mutta, Georgie, eth?n vain ole mennyt k?ytt?m??n vieraspyyhett??>>
Tarina ei tied?, kykenik? George F. Babbitt vastaamaan.
Ensimm?ist? kertaa viikkokausiin j?rkytti h?nen vaimonsa h?nt? sen verran, ett? h?n katsahti t?h?n.
Myra Babbitt -- mrs. George F. Babbitt -- oli ehdottomasti keski-ik?inen nainen. H?nell? oli suupielist? alasp?in k?yv?t syv?t uurrot ja lihaleuka. Mutta ratkaisevammin osoitti rajan sivuuttamista se, ettei h?nell? en?? ollut pukeutumissalaisuuksia, joita mies ei saanut tiet??, ja ettei h?nt? en?? huolettanut, ettei ollut. H?nell? oli nyt yll??n alushame ja t?rr?tt?v? kureliivi, ja h?n oli aivan v?linpit?m?t?n siit?, ett? h?net n?htiin t?rr?tt?v?ss? kureliiviss?. H?n oli niin turtunut ja tottunut avioel?m??n, ett? h?n keskell? t?ytel?ist? matroonaik??ns? oli yht? sukupuoleton kuin v?h?verinen nunna. H?n oli hyv? nainen, yst?v?llinen nainen, ahkera nainen, mutta ei kukaan, paitsi mahdollisesti Tinka, h?nen kymmenvuotias tytt?rens?, v?litt?nyt h?nest? v?h??k??n tai edes ollut t?ysin tietoinen h?nen olemassaolostaan.
Jokseenkin perusteellisen keskustelun j?lkeen pyyhekysymyksen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta puolesta pyysi h?n Babbittilta anteeksi, ett? t?m?n p??t? porotti pohmelon vuoksi; ja Babbitt tointui kylliksi voidakseen kest?? verkkopaitansa etsiskelyn, sen kun n?et, kuten h?n huomautti, joku ilke?mielinen ihminen oli piilottanut h?nen puhtaiden pyjamainsa joukkoon.
H?n oli verrattain kohtelias ruskeata pukua koskevan neuvottelun aikana.
>>Mit? sin? arvelet, Myra?>> H?n sormeili vaatteita, jotka olivat makuuhuoneen tuolilla, sill? v?lin kuin mrs. Babbitt kulki edestakaisin salaper?isesti j?rjestellen ja nyppien alushamettaan, eik? h?n miehen ?rtyis?sti tarkkaavissa silmiss? n?ytt?nyt koskaan tulevan valmiiksi. >>Mit? minun on teht?v?? T?ytyyk? minun viel? t?n??nkin ottaa tuo ruskea puku?>>
>>Ota vain, seh?n sopii sinulle mainiosti.>>
>>Min? tied?n sen, mutta se on v?ltt?m?tt? silitett?v?.>>
>>Jaa, ehk? kyll?.>>
>>Kyll? se vain siet?isi silitt?mist?, se on varma.>>
>>Niin, ehkei sit? silitt?minen haittaisi.>>
>>Mutta, peijakas, ei takkia tarvitse silitt??. Eih?n ole j?rjellist? ruveta silitt?m??n koko pukua, kun takki ei sit? kaipaa.>>
>>Ei niin.>>
>>Mutta housut totisesti t?ytyy silitt??. Katsohan niit? -- katso n?it? ryppyj? -- housut t?ytyy totisesti silitt??.>>
>>Niin kyll?. Mutta, Georgie, mikset voi pit?? ruskeata takkia yhdess? niiden sinisten housujen kanssa, joista kerran mietittiin, mit? niille olisi teht?v??>>
>>Herra Jumala! Oletko sin? koskaan el?m?ss?si n?hnyt minulla takkia, joka kuuluu toiseen pukuun kuin housut? Min? sin? minua pid?t? Tiskinnuolijana!>>
>>No, mikset voi ottaa tummanharmaata pukuasi t?n??n ja l?hett?? ruskeita housuja r??t?lille?>>
>>Niin, ne t?ytyy totisesti -- -- -- mutta miss? helkkarissa se harmaa puku on? Ahaa, t?ss?h?n se n?kyy olevan.>>
H?n oli kyennyt suorittamaan pukeutumisensa muut kriitilliset kohdat verrattain levollisesti ja p??tt?v?sti.
Ensimm?inen, mill? h?n itsens? koristi, oli hihaton verkkopaita, jossa h?n muistutti pient? kansalaisjuhlassa esiintyv?? poikaa, joka juhlavasti astuu esiin jostakin vanhasta rievusta leikatussa airue-asussaan. H?n ei koskaan pukenut yllens? verkkopaitaa kiitt?m?tt? Edistyksen Jumalaa, ettei h?n k?ytt?nyt pitki?, vanhanaikaisia alusvaatteita niinkuin h?nen appensa ja yhti?miehens? Henry Thompson. Toinen teht?v? oli hiusten kampaaminen taap?in. Se antoi h?nelle uhkean otsan, joka kaartui kahta tuumaa ylemm?ksi entist? hiusrajaa. Mutta suurimman ihmeen aikaansai sittenkin silm?lasien sijoittaminen nen?lle.
Silm?lasit ilmaisevat luonnetta -- vaateliaat, kilpikonnanluulla kehystetyt, vaatimattomat koulunopettajankakkulat, vanhan maamiehen mukulaiset, hopeasankaiset rillit. Babbittin silm?laseissa oli suuret, ympyri?isenpy?re?t, reunattomat linssit parasta lasia, sangat kapeat ja kultaiset. Ne nen?ll??n oli h?n nykyaikainen liikemies; mies, joka antoi k?skyj? konttoriapulaisille ja ajoi autoa ja pelasi silloin t?ll?in golfia ja oli tieteellisesti sivistynyt agentuurialalla. H?nen p??ns? ei en?? tuntunut lainkaan lapsimaiselta, vaan t?rke?lt?, ja katse kiintyi h?nen painavaan, py?re?hk??n nen??ns?, h?nen suoraan suuhunsa ja paksuun, pitk??n yl?huuleensa, h?nen tosin ehk? liian lihavaan, mutta kuitenkin voimakkaaseen leukaansa; kunnioittavasti h?nt? katseli, kun h?n pani yllens? muut Kunnon Kansalaisen univormuun kuuluvat pukimet.
Harmaa puku oli hyvin leikattu, hyvin ommeltu ja ehdottomasti erikoisuuksista vapaa. Se oli normaalipuku. Valkoinen reunus pitkin liivinrinnustan syrj?? antoi jonkinlaisen luotettavuuden ja oppineisuuden s?vyn. Jalkineina h?nell? oli mustat nauhakeng?t, hyv?t keng?t, kunnialliset keng?t, normaalikeng?t, erinomaisen ep?persoonalliset keng?t. Ainoa koreileva oli h?nen orvokinsininen kudottu kaulahuivinsa. Laajasti selitelless??n asiaa mrs. Babbittille horjui h?n orvokinsinisen ja er??n tapettimaisen mestariteoksen v?lill? jossa oli kielett?mi?, ruskeita harppuja palmujen v?liss?, kunnes valitsi orvokinsinisen ja pisti siihen koruneulan: opaalisilm?isen k??rmeenp??n.
Add to tbrJar First Page Next Page