Read Ebook: Babbitt: Tarina amerikkalaisesta miehestä hänen perheestään ja ainoasta ystävyydestään by Lewis Sinclair Voionmaa Eino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2480 lines and 101114 words, and 50 pages

Harmaa puku oli hyvin leikattu, hyvin ommeltu ja ehdottomasti erikoisuuksista vapaa. Se oli normaalipuku. Valkoinen reunus pitkin liivinrinnustan syrj?? antoi jonkinlaisen luotettavuuden ja oppineisuuden s?vyn. Jalkineina h?nell? oli mustat nauhakeng?t, hyv?t keng?t, kunnialliset keng?t, normaalikeng?t, erinomaisen ep?persoonalliset keng?t. Ainoa koreileva oli h?nen orvokinsininen kudottu kaulahuivinsa. Laajasti selitelless??n asiaa mrs. Babbittille horjui h?n orvokinsinisen ja er??n tapettimaisen mestariteoksen v?lill? jossa oli kielett?mi?, ruskeita harppuja palmujen v?liss?, kunnes valitsi orvokinsinisen ja pisti siihen koruneulan: opaalisilm?isen k??rmeenp??n.

J?nnitt?v? tapaus oli ruskean puvun taskujen sis?llyksen siirt?minen harmaaseen. H?n antoi n?ille esineille suuren arvon. Niill? oli yht? suuri henkinen merkitys kuin pes?pallolla tai Tasavaltalaisella puolueella. Niit? olivat t?ytekyn? ja hopeakyn? , jotka kuuluivat oikeanpuoliseen ylemp??n liivintaskuun. Niit? ilman olisi h?n tuntenut itsens? pukeutumattomaksi. H?nen kellonperiss??n kellui kultainen kyn?veitsi, hopeainen sikarinkatkaisija, seitsem?n avainta ja sattumalta oli niiden p??ss? viel? hyv? kello. Viel? kellui ketjuista suuri, kellastunut hirvenhammas -- merkki, ett? h?n oli Elk-Veljeskunnan j?sen. Mutta arvokkain kaikista oli h?nen irtolehtinen taskukirjansa, t?m? nykyaikainen v?ltt?m?t?n muistikirja, joka sis?lsi h?nen jo unohtamiensa ihmisten osoitteita, huolellisia merkinn?it? postil?hetyksist?, jotka olivat saapuneet m??r?paikkaansa kuukausia sitten, postimerkkej?, joiden leima oli kulunut pois, leikkeleit? T. Cholmondeley Frinkin runoista ja niist? sanomalehtiartikkeleista, joista Babbitt ammensi mielipiteens? ja monitavuiset sanansa, muistiinpanoja, ettei h?n vain unohtaisi toimittaa asioita, joita h?n ei lainkaan aikonut toimittaa, ja salaper?inen merkint? -- D. S. S. D. M. Y. P. D. F.

Mutta h?nell? ei ollut savukekoteloa. Kukaan ei ollut tullut h?nelle sellaista antaneeksi, joten h?n ei ollut semmoiseen tottunut, ja ihmisi?, joilla oli savukekotelo, h?n piti naismaisina.

Lopuksi h?n pisti Propaganda-kerhon napin takkinsa rinnustaipeen napinl?peen. Suuren taiteen lyhytsanaisuutta k?ytt?en nappi ilmaisi vain kaksi sanaa: >>Propagandistit -- hei!>> Se sai Babbittin tuntemaan itsens? lojaaliksi ja t?rke?ksi. Se liitti h?net yhteen Oikeamielisten kanssa, miesten, jotka olivat kunnollisia ja humaaneja ja etevi? liikepiireiss?. Se oli h?nen Viktoria-ristins?, h?nen Kunnialegionan-merkkins?, h?nen Phi-Beta-Kappa-avaimensa.

Paitsi pukeutumisvaikeuksia oli muitakin lis?huolia.

>>Min? tunnen itseni hiukan raihnaaksi t?n??n. Luultavasti s?in eilen liikaa p?iv?lliseksi. Sinun ei pit?isi tarjota niit? raskaita banaanimunkkeja.>>

>>Mutta sin?h?n itse niit? pyysit.>>

>>Niin, kyll?, mutta Min? sanon sinulle, ett? kun mies on sivuuttanut nelj?kymment?, h?nen t?ytyy ajatella vatsaansa. Niit? on tosin sangen paljon, jotka eiv?t hoida itse??n kunnollisesti. Usko pois, nelikymmenvuotiaana on mies joko h?per? tai l??k?ri -- oma l??k?rins?, tarkoitan. Ihmiset eiv?t kiinnit? lainkaan tarpeeksi huomiota dieettikysymyksiin. Min? olen sit? mielt? Tietenkin t?ytyy miehen saada kunnollinen ateria p?iv?n ty?n j?lkeen, mutta olisi onneksi meille kummallekin, jos s?isimme v?h?n kevyemm?n lunchin.>>

>>Mutta, Georgie, min? t??ll? kotona sy?n aina kevyen lunchin.>>

>>Tarkoitat, ett? min? ahdan itseeni oikein uhma-aterian kaupungilla. Tosiaan. Kyll? sinulla vain olisi ihanat p?iv?t, jos sinun olisi pakko sy?d? sit? sotkua, mit? uusi hovimestari meille sy?tt?? Atleettikerhossa! Mutta min? en tosiaankaan ole t?n??n oikein roveissani. Merkillist?, t?h?n alhaalle vasemmalle sivulle koskee kovasti -- eih?n se vain mahda olla umpisuoli, mit?? Eilen illalla, kun ajoin Verg Gunchin luo, tunsin my?skin kipua vatsassa. Juuri t?ss?, kirpe??, pist?v?? kipua. Min? -- -- No, minne se hopeakolikko joutui? -- Mikset sin? voi antaa meille luumuja eineeksi useammin? Tosinhan min? sy?n joka ilta omenan -- 'omena p?iv?ss? yksi, saa l??k?rin estetyksi' -- mutta joka tapauksessa pit?isi sinun antaa meille enemm?n luumuja kaikkien noiden uusmuotisten seosten sijasta.>>

>>Viimeksi, kun meill? oli luumuja, et sin? niit? edes maistanutkaan.>>

>>No niin, ehkei minulle silloin sattunut maistumaan. Mutta enk?h?n sent??n sy?nyt joitakin, jos oikein muistan. Joka tapauksessa -- -- -- Min? sanon sinulle, ett? on tavattoman t?rke?t?, ett? -- -- -- sanoin juuri eilen illalla Verg Gunchille, ett? useimmat eiv?t tarpeeksi ajattelevat -- -->>

>>Kutsutaanko Gunchit meille p?iv?lliselle ensi viikolla?>>

>>Varmasti.>>

>>Kuule, George, min? toivoisin, ett? sin? pukeutuisit hienoon smokingiisi sin? iltana.>>

>>Ei helkkarissa! Ei ne muutkaan muuta pukua.>>

>>Muuttaa tietysti! Etk? muista, kun sin? et vaihtanut pukua Littlefieldin illallisille ja kaikki muut olivat vaihtaneet ja sin? olit niin nolona?>>

>>Nolona! Vai nolona! Jokaikinen tiet??, ett? min? voin vet?? selk??ni yht? kalliin smokkerin kuin kuka tahansa, ja sittenk? min? muka olisin nolona, jos se sattumoiksi ei osunut olemaan yll?ni. Sikamaisen vaivalloista muuten kaikki tuommoinen! Sit? voi viel? vaatia naiselta, joka on ylip??ns? kotona koko ajan, mutta kun mies on ahertanut olkansa takaa koko p?iv?n, ei h?nell? ole erikoista halua s?nn?t? kotiin ja sy?ksy? p?istikkaa juhlakaapuun ihmisten vuoksi, jotka h?n on n?hnyt ihan tavallisissa vaatteissa samana p?iv?n?.>>

>>Mielell?si sin? vain siin? n?ytt?ydyt. My?nsith?n t?ss? muutama ilta sitten olevasi iloinen, ett? olin itsep?isesti sinua k?rtt?nyt muuttamaan pukua. Sanoit olon tuntuvan paljon hauskemmalta senvuoksi. Ja sitten, kuule, min? tahtoisin, ett? sin? et sanoisi sit? 'smokkeriksi'. Seh?n on 'smoking'.>>

>>Joutavia! Mit? sill? on v?li??>>

>>Kaikki hienot ihmiset sanovat smoking. Ajattele jos Lucille McKelvey kuulisi sinun sanovan smokkeri!>>

>>?l? huoli olla halpamielinen, George.>>

>>En min? ole halpamielinen, mutta Herra siunatkoon, sin? alat k?yd? yht? ryppyilev?ksi kuin Verona. Aina siit? saakka, kun h?n palasi Collegesta, on h?n ollut niin koppava, ettei voi siet?? h?nt? samassa huoneessa -- ei tied?, mit? tahtoo -- se tahtoo sanoa, min? kyll? tied?n, mit? h?n tahtoo -- h?n tahtoo vain p??st? naimisiin jonkun miljoonamiehen kanssa ja asua Euroopassa ja juosta saarnamiesten talutusnuorassa ja samaan aikaan j??d? t?nne Zenithiin ja olla jonkinlainen sosialistiagitaattori tai johtava henkil? hyv?ntekev?isyyspuuhissa tai muussa hemmetin sekasotkussa. Herra Jumala! Ja Ted on ihan yht? hullu! H?n tahtoo Collegiin eik? tahdo Collegiin. Ainoa kaikista kolmesta, joka tiet??, mit? tahtoo, on Tinka. Min? vain en saata ymm?rt??, kuinka juuri min? olen joutunut saamaan lapsia, jotka oikkuilevat sinne t?nne, niinkuin Rona ja Ted. Min? en ehk? tosin ole Rockefeller tai James J. Shakespeare, mutta aina min? sent??n tied?n, mit? tahdon, ja pysyn vakavasti ammatissani konttorissa, ja -- -- -- Oletko kuullut tuoreinta uutista? Mik?li min? k?sit?n, on Tedin uusin p??h?npisto, ett? h?nest? pit?? tulla filmin?yttelij?, ja -- -- -- Ja min? olen kuitenkin sanonut h?nelle satoja kertoja, ett? jos h?n l?htee Collegiin ja opiskelee lakitiedett? ja k?ytt?ytyy miehen tavoin, niin min? hommaan h?net liikealalle ja -- -- -- Ja Veronan laita on ihan yht? hullusti. Ei tied?, mit? tahtoo. Mutta riitt?? jo taas t?m?, tule nyt viimeinkin! Etk? sin? viel? ole valmis? Tytt? soitti ruoalle jo kolme minuuttia sitten.>>

Babbitt pys?htyi huoneen l?nsi-ikkunan ??reen ennenkuin seurasi vaimoansa. N?m? Floral Heightsin asuntotontit olivat kukkulalla, ja vaikka kaupungin keskustaan oli viisi kilometri? -- Zenithiss? oli nyt asukkaita kolmen- ja nelj?nsadantuhannen v?lill? -- saattoi h?n n?hd? viisinelj?tt?kerroksisen, Indianan kalkkikivest? rakennetun Toisen Kansallis-tornin huipun.

Kimmelt?vin? kohosivat sen sein?t, huhtikuun taivas taustanaan, kohosivat yksinkertaista, korutonta, kuin valkoista tuliviirua muistuttavaa kattolinjaa kohti. Tornissa oli sopusointua ja m??r?tietoisuutta. Se kantoi voimaansa kevyesti kuin kookas sotilas. Kun Babbitt katseli sit?, silisi ?rtyneisyys pois h?nen kasvoiltaan, h?nen veltto leukansa kohosi kunnioittavasti. H?n sanoi vain: >>Se on ihana n?ky!>> Mutta h?n tunsi kuin l?ikkeen kaupungin sylkytt?v?st? el?m?st?; h?nen rakkautensa siihen elpyi taas. H?nen silmiss??n oli torni kuin temppelinhuippu, liikeuskonnolle pyhitetty, intoutuneelle uskolle, joka oli yl?puolella tavallisten ihmisten n?k?piiri?, ja kun h?n saapasti aterialle, vihelteli h?n uusinta katuluritusta, kuin olisi se ollut melankolinen ja juhlahenkinen hymni.

TOINEN LUKU.

Vapauduttuaan Babbittin moitiskeluista ja siit? hiljaisesta hyrin?st?, jolla h?nen vaimonsa ilmaisi sit? my?t?tuntoa, jota h?n oli liian kokenut tunteakseen, mutta viel? kokeneempi ollakseen osoittamatta, vaipui heid?n makuuhuoneensa heti takaisin persoonattomuuden tilaan.

Se oli makuuparvekkeen -- makuuloggian -- eteisen?. Molemmat k?yttiv?t sit? pukuhuoneena, ja kylmimpin? ?in? luopui Babbitt mielell??n velvollisuudestaan olla miehuullinen ja vet?ytyi sis?ll? olevaan vuoteen l?mp??n voidakseen nauraa tammikuunmyrskylle.

Huone oli s?vylt??n hiljaisen viihtyis?, sisustettu parhaiden standardimallien mukaan saman verhoilijan johdolla, joka sisusti useimpien Zenithin rakennuskeinottelijain talot. Sein?t olivat harmaat, laudoitus ja ovet valkoiset, matto puhtaansininen, ja kalusto hyvin mahongin n?k?ist? -- vaatekaappi suurine peileineen, mrs. Babbittin pukup?yt? melkein t?yshopeisine esineineen, yksinkertaiset s?ngyt, niiden v?lill? pieni standardimallinen p?yt? ja s?hk?lamppu, vesilasi, standardikirja iltalukemista varten v?rillisine kuvineen -- mik? se kirja oli, on mahdoton sanoa, kun kukaan ei koskaan ollut sit? avannut. Patjat olivat tiiviit, mutta eiv?t kovat, voitokkaat nykyaikaiset patjat, jotka olivat maksaneet aika paljon. L?mp?johtopatterilla oli huoneen kuutiotilavuuteen n?hden tieteellisen tarkasti m??r?tty pinta. Ikkunat olivat suuret ja helpot avata, varustetut parhailla hakasilla ja punoksilla ja taatusti repe?m?tt?m?st? Hollannin palttinasta tehdyill? lasku-uutimilla. Se oli makuuhuoneiden mestariteos, tilattu suoraan liikkeest?. Viihtyisi? Ajanmukaisia Huoneita Keskinkertaisten Tulojen Nauttijoille. Mutta sill? ei ollut mit??n tekemist? Babbittien eik? ylimalkaan kenenk??n muunkaan kanssa. Jos ihmiset joskus olivat t??ll? el?neet ja rakastaneet, lukeneet j?nnitt?vi? kertomuksia puoliy?n aikana ja makailleet ihanassa puoliunessa pyh?aamuisin, niin ei siit? n?kynyt merkki?k??n. Se oli samann?k?inen kuin hyvin hyv? huone hyvin hyv?ss? hotellissa. Odotti, ett? palvelija tulisi panemaan sit? kuntoon ihmisi? varten, jotka asuisivat siell? vain yhden y?n, menisiv?t taakseen katsomatta eiv?tk? ajattelisi koskaan tulla takaisin.

Joka toisessa talossa Floral Heigthsiss? oli tarkalleen samanlainen makuuhuone.

Babbittin talo oli viisi vuotta vanha. Se oli kauttaaltaan yht? t?ydellinen ja kiilt?v? kuin makuuhuone. Se oli sisustettu mahdollisimman aistikkaasti, siin? oli parhaat tehdasmatot, mit? oli saatavissa, yksinkertainen eik? varsin kallis arkitehtuuri ja kaikki uusimmat mukavuudet. Kaikkialle oli johdettu s?hk?virta steariinikynttil?in ja savuavien takkauunien asemesta. Makuuhuoneessa oli kolme kontaktia s?hk?lamppuja varten, pienien messinkilevyjen taakse piiloitettuina. Hallissa oli kontakteja p?lynimij?? ja arkihuoneessa kontakteja pianolamppuja ja s?hk?viuhkaa varten. Komeassa ruokasalissa, jossa oli muhkea astiakaappi, kaappi lyijypuitteisine lasiruutuineen, kermankellerv?t rappaussein?t, vaatimaton >>stilleben>> -maalaus -- ?yri?iskasan p??ll? oleva lohi --, oli kontaktit s?hk?suodatinta ja leiv?n s?hk?paahtajaa varten.

Babbittien talossa oli vain yksi ainoa vika: se ei ollut koti.

Usein aamuisin Babbitt tuli aamiaiselle hilpe?n? ja leikkis?n?. Mutta t?n??n oli kaikki jollakin salaper?isell? tavalla vinossa. Kun h?n arvokkain askelin asteli ylemm?n hallin l?pi, katsahti h?n Veronan huoneeseen ja murisi: >>Ei kannattaisi hankkia perheelleen hienoa taloa, kun ne eiv?t ymm?rr? antaa sille arvoa ja olla niinkuin pit?isi.>>

H?n meni heid?n luokseen. Verona, lihavahko, tummaverinen kaksikolmattavuotias tytt?, oli juuri p??tt?nyt opintonsa naiscollegissa; h?n oli t?ynn? huolestuneita ajatuksia velvollisuudesta ja sukupuolesta ja Jumalasta ja uudesta harmaasta urheilupuvustaan, joka itsepintaisesti pyrki laskoksille. Ted -- Theodore Roosevelt Babbitt -- oli reipas seitsentoistavuotias poika. Tinka -- Katherine -- oli kymmenvuotias tyt?ntypykk?, jolla oli kirkkaanpunainen tukka ja l?pikuultava iho, joka kertoi liian innokkaasta makeisten sy?nnist? ja liian monesta kermaj??tel?-soodasta. Babbitt ei osoittanut ?rtyisyytt??n marssiessaan sis??n. H?n ei tosiaankaan mielell??n esiintynyt perhetyrannina, ja h?nen moitiskelunsa oli yht? tarkoittamatonta kuin tavallisesti. H?n huusi Tinkalle: >>Noo, Putifnaski!>> Se oli ainoa hyv?ilysana h?nen sanavarastossaan paitsi >>kultaseni>> ja >>rakas yst?v?>>, joilla h?n joskus puhutteli vaimoaan, ja h?n sanoi sen Tinkalle joka aamu.

H?n kaatoi itselleen kahvia toivoen voivansa viihdytt?? vatsaansa ja sieluansa. H?nen vatsansa lakkasi tuntumasta silt? kuin ei se olisi ollut h?nen omansa, mutta Verona alkoi ik?v?t juttunsa periaatteista, ja ?kki? palasivat ne ep?ilyt el?m?st? ja perheest? ja af??reist?, jotka olivat ahdistaneet Babbittia, kun h?nen unelmael?m?ns? ja sorja tarutyttins? oli kuihtunut. Verona oli puoli vuotta ollut reistraattorina Gruensbergin nahkaliikkeess? ja mahdollinen p??sem??n mr. Gruensbergin sihteeriksi, ja sill? tavoin, kuten Babbitt lausui asian, >>saamaan jotakin hy?ty? kalliin collegekasvatuksesi korvaukseksi, kunnes olet valmis menem??n naimisiin ja saamaan oman kodin.>>

Mutta nyt sanoi Verona: >>Pappa, min? puhuin ?skett?in er??n entisen luokkatoverin kanssa, joka ty?skentelee J?rjestetyn Hyv?ntekev?isyyden hyv?ksi. -- Oo, pappa, heid?n maitoasemalleen tulee niin vieh?tt?vi? pikkulapsia! -- ja minusta tuntuu, ett? minun pit?isi tehd? jotakin semmoista, joka on jotakin.>>

>>Mit? sin? tarkoitat sill?, joka on jotakin--? Jos sinusta tulee Gruensbergin sihteeri -- ja siksi voisit kyll? tulla, jos kehitt?isit pikakirjoitustaitoasi ja lakkaisit juoksemasta konserteissa ja esitelmiss? joka ilta -- niin luullakseni havaitset, ett? kolmekymment?viisi tai nelj?kymment? dollaria viikossa 'on jotakin'!>>

>>Sen min? tied?n, mutta -- Oo, min? tahdon -- -- -- kantaa korteni Min? toivoisin saavani ty?skennell? jossakin settlementiss?. Mahtaisikohan mik??n firma antaa minun panna pystyyn huoltokonttorin, jossa olisi rattoisa lepohuone ja kretongihuonekalut ja korituolit ja semmoista? Taikka my?skin voisin -- -- -->>

>>Heit? jo! Ensinn?kin saat uskoa, ett? kaikki tuo yhteiskunnallinen avustus ja touhu ja settlementpuuha ja huoltohomma ei saa aikaan yht??n mit??n muuta kuin raivaa tiet? sosialismille. Kuta ennemmin mies oppii, ett? h?nt? ei tulla hemmoittelemaan ja ett? h?nen ei tarvitse odottaa, ett? ruoka pistet??n h?nelle suuhun ilmaiseksi ja ett? -- puh -- kaikki nuo ilmaiset kurssit ja touhu ja tilaisuudet tulevat h?nen tenavilleen, ellei h?n sit? ansaitse, sit? pikemmin ryhtyy h?n ty?h?n ja tuottaa -- tuottaa -- tuottaa! Sit? maa tarvitsee eik? lainkaan noita kaikenmoisia typeri? p??h?npistoja, jotka vain heikent?v?t ty?miehen tahdonvoimaa ja ahtavat h?nen tenaviensa p??h?n aatteita, jotka menev?t kauas yli heid?n luokkansa. Ja sin? -- jos sin? hoitaisit tointasi sen sijaan ett? juoksentelet joka paikassa s?hrim?ss?. Aina ja alati! Kun min? olin nuori, p??tin min?, mit? tahdoin tehd? ja pidin siit? kiinni tyyness? ja tuulessa, ja senvuoksi olenkin nyt siin?, miss? olen ja -- -- -- Myra, miksi sin? annat sen tyt?n hakata paahtoleiv?n n?in surkean pieniin palasiin. N?ist?h?n tuskin saa sormillaan kiinni. Ja puolikylmi? lis?ksi!>>

Ted Babbitt, junior suuressa East Siden kymnaasissa, oli hetken nikotellut keskeytt??kseen. Nyt h?n sai sanotuksi: >>Kuule, Rona, aiotko sin? -- -- -->>

Verona k??nn?hti ymp?ri: >>Ted! Ole hyv? ja ?l? keskeyt?, kun me puhumme vakavista asioista!>>

>>Kas mun t?t?!>> sanoi Ted arvovaltaisesti. >>Aina siit? saakka, kun joku erehdyksest? meni p??st?m??n sinut Collegist?, olet sin? harrastanut kaikkinaisia noita keskusteluja, joista jumaliste ei kuitenkaan kukaan mit??n ymm?rr?. Aiotko sin? -- -- Min? tahdon auton t?n? iltana.>>

Babbitt tokaisi: >>Vai niin, vai tahdot sin?! Ajatteles, jos min? tahtoisin itse.>> Verona vastusti: >>Vai niin, vai tahdot sin?, herra Teikari! Min? otan sen itse!>> Tinka ruikutti: >>Pappa, sin?h?n sanoit, ett? sin? ehk? veisit meid?t Rosedaleen!>> Ja mrs. Babbitt: >>Varo, Tinka, sin? pist?t hihasi voihin!>> Kaikki katselivat toisiinsa kiukustuneina ja Verona tuiskahti: >>Ted, sin? olet inhoittava, kun kehtaat pyyt?? autoa.>>

>>H?h, kuka sinulle sen on sy?tt?nyt? Sin? olet niin ??rett?m?n arka autosta, ett? ajat yl?m?etkin jarruttaen!>>

>>Yl?m?et, ?l? nyt! Mutta sin? -- -- -- Aina sin? kerskaat, ett? sin? muka tunnet moottoriasiat hyvin, ja Eunice Littlefield sanoi kumminkin, ett? sin? olit sanonut, ett? patteri sy?tt?? generaattoria!>>

>>?l? helkkarissa -- -- mutta kuule, rakas yst?v?, sin?h?n et osaa erottaa generaattoria vaihdev?litt?j?st?.>> Suotta ei Ted ollut ylimielinen h?nen rinnallaan. Poika oli kuin syntynyt mekaanikoksi, tekem??n keksint?j? ja kopeloimaan koneita.

>>Riitt?? jo>>, sanoi Babbitt hajamielisen? sytytt?en p?iv?n ensimm?isen, ihmeen viihdytt?v?n sikarin ja nauttien Advocate-lehden rep?isevist? rubriikeista.

Ted alkoi hieroa sovintoa: >>Kunniasana, Rona, min? en siit? vanhasta v?kk?r?st? v?lit?, mutta min? lupasin parille meid?n luokan tyt?lle kyydit? heid?t koulukuoron harjoitukseen, ja vaikka minulla totisesti ei ole siihen halua, niin t?ytyyh?n gentlemannin t?ytt?? seurael?m?n velvollisuudet.>>

>>No, johan nyt! Sin? ja seurael?m?n velvollisuudet! Kymnaasissa!>>

>>Jeekuri, emmek? me olekin hienoja, kun on k?yty niin oppineessa hamelaitoksessa! Saat uskoa, ett? koko valtiossa ei ole koulua, jossa olisi sellainen rotuluokka kuin meill? Gamma Digammassa t?n? vuonna. Kaksi meid?n pokkuloista on miljon??rien poikia. Pappa, kuule, eik? minulla pit?isi olla oma auto niinkuin monella pojalla on?>>

Babbitt melkein hyp?hti. >>Oma auto! Eik? my?skin oma huvijahti ja oma talo? Se on tosiaan jo kaiken huippu! Nulikka ei pysty suorittamaan latinantutkintoansa, josta mik? lorvi tahansa selviytyy, ja luulee sitten, ett? min? annan h?nelle auton, ja arvatenkin chauffeurin lis?ksi, ja lentokoneen palkinnoksi siit? raskaasta vaivasta, joka h?nell? on juoksemisesta el?viss? kuvissa Eunice Littlefieldin kanssa! Joo, silloin kun min? annan sinulle -- -->>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet