Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Tama by Watanna Onoto Aaltio Eetu Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 700 lines and 23511 words, and 14 pages
Tojin-san! Sen nimen h?n oli kuullut kaikkialla. Sen he olivat h?nelle antaneet. Joku kutsui, kaipasi ja tarvitsi h?nt?, kenties!
Pihamaalle oli vain yksi porras. Yhdell? askeleella h?n oli siell?, juoksi avopihan poikki ja rynt?si sen takana olevaan puistikkoon. H?n seurasi ??nt?, joka yh? huoaten huudahteli h?nelle, vuoroin rukoilevasti, vuoroin ilakoiden, kesytt?m?sti ja ilkkuen -- niinkuin kiusaantunut henki, joka koettaa kyyneleiden takaa ??neens? nauraa.
?kki? h?n pys?htyi ja kalpeni. Askeleen p??ss? leveni puoli j??tynyt suojusoja. Askel vain, niin h?n olisi sy?ksynyt sinne. Kauhun puistatus vapisutti h?nen j?seni?ns?, ja pelj?styneen?, huumeisena j?i h?n seisomaan paikoilleen, petollisen ??nen yh? viel? kaikuessa h?nen korviinsa. Se kuului yh? kauempaa, heikkeni ja h?visi vihdoin vuoriston synkk??n saloon.
>>Teid?n ylh?isyytenne, vaikkapa h?n el?isi miljonan kunniakasta vuotta, ei voi aavistaa sit? syv?sti alentavaa mieliharmia, jota korkea ruhtinaani on tuntenut minun halvassa ja n?yr?ss? persoonassani.>>
N?in puhui daimion ylivirkamies tulkin Genji Negaton kautta.
Amerikalaisen l?mmitelless? tutisevia k?si??n kotatsun ??ress? alkoi ylivirkamies, jonka sotilasvartijat olivat kiireisesti kutsuneet, h?nelle selitt?? harmillisen velhottaren olemassaoloa.
Velhotar , kertoi h?n juhlallisesti, oli sellainen naisolento, jonka ruumiissa asusti ketun sielu. Japanilaisessa tarustossa oli ketulla sangen huomattu asema, ja >>kettu-nainen>> oli hyvin pelj?tt?v? olio. H?nen kasvonsa ja ihonsa oli, kertoi japanilainen, ihmeellisen valkoinen ja niiden kauneus niin h?ik?isev?, ett? kuolevaisten oli peitett?v? silm?ns? pelastaakseen sokeudelta. Tukka muistutti auringons?teit?; niin kirkas ja v?lkk?v? oli sen v?ri ja loiste. Ihmeen ihana h?n oli, mutta ilman omaa sielua, ja yksi ainoa intohimo h?nt? vallitsi. Y?t ja p?iv?t h?n v?ijyili vuorten solissa, kallioitten takana ja rotkoissa, houkutellen miehi? -- niin, jopa naisia ja lapsiakin -- turmioon.
Puoleksi ep?uskoinen hymy Tojin-sanin muutoin niin vakavilla huulilla pys?ytti ylivirkamiehen puhetulvan. H?n h?mm?steli ja tunsi arvokkaisuutensa aiheetta loukatuksi. Arvoisa muukalainen piti varmaankin h?nen selityst?ns? lastensatuna.
>>Teid?n ylh?isyytenne ei varmaankaan usko kertomustani velhottaresta?" kysyi h?n kohteliaasti.
>>Legendat>>, vastasi Tojin-san harvakseen, >>kuuluvat kirjallisuuteen; ne ovat tarinoita, jotka huvittavat ja vieh?tt?v?t t?ysik?isi? ja pett?v?t lapsia. L?nsimaissa emme en?? niist? v?lit?. Sanomme niit? taikauskoksi ja t?m?n olemme tulella polttaneet kuten muinoin poltimme itse noidatkin.>>
Japanilainen istui j?ykk?n? ja leyhytti koleassa huoneessa viuhkaansa edestakaisin.
>>Ette siis l?nsimaissa usko henkiolentojen olemassaoloon?>>
>>Emme ainakaan luo niit? mielikuvituksellamme ja ajatuksillamme>>, sanoi amerikalainen vakavasti.
Virkamies vastasi kiihke?sti:
>>Niit? on todellisesti olemassa Japanissa, kunnioitettava herra. Vaikka ette v?lit?k??n niist?, niin tulevat ne v?kisten tiellenne -- kuten t?n?kin iltana, ylh?isyytenne!>>
Tojin-san hieman h?tk?hti. Sitten h?n mietteiss??n tyhjensi piippunsa vanhaan pronssiseen maljaan, >>hibakiin>>.
>>Tahdotteko siis saada uskotuksi, ett? t?m?niltainen k?vij? todellakin oli -- henki?>>
>>Pahempikin kuin henki>> vastasi virkamies totisesti, >>sill? h?nell? on ainakin ihmishahmo.>>
>>Mist? tied?tte, vaikka h?n olisikin ihminen?>> japanilaisen vuoro oli nyt h?mm?sty?. H?nen kapeat silm?ns? j?nnittyiv?t. ??ni muuttui kovaksi. H?n puhui kuin olisi v??j??m?tt? p??tt?nyt puolustaa esitt?mi??n v?itteit?.
>>Kaikissa tapauksissa on h?n toisellainen kuin me, korkea herra. Ei mill??n inhimillisell? olennolla voi olla niin py?rrytt?v?? kauneutta. H?n menettelee kaikessa kuin >>gaki>> ja viel? voimakkaammin. H?n on ilke?, juonikas, kurillinen ja on huvitettu saadessaan kiduttaa ja pelotella sek? rikkaita ett? k?yhi?, sek? lapsia ett? n?iden vanhempia. Taivaan linnut saapuvat h?nen kutsustaan ja seuraavat mihin ik?n? h?n menee. Villiintyneet koirat ja metsistyneet kissat, vuorien ja rotkojen pedot ovat h?nen henkivartijoinaan, jotka kostavat h?nelle sattuneet loukkaukset. H?nen kotinsa on Sho Kon Shan hautojen luona ja asuntona Tokiwan temppeli, jonka ihmiset ovat hylj?nneet ja jumalat kironneet.>>
Tojin-san liikahti, seuraten kertomusta suuremmalla mielenkiinnolla.
>>Kamala 'kettu-naisenne' asuu siis temppeliss?!>> huudahti h?n huvitettuna.
>>Niin, aivan niin, ylh?isyytenne>>, my?nsi japanilainen alakuloisesti. >>H?nen ?itins? oli Niino Ama , ylh?isen ruhtinaamme sukulainen. H?n rikkoi Buddha-jumalalle vannomansa valan ja h?p?isi temppelin. Jumalat kostivat h?nen siki?llens?, antaen sille ruumiin, mutta ei sielua -- ainoastaan ketun sielun. H?n on saastainen eik? mink??n puhtaan olennon pid? h?neen katsoa eik? koskea h?nt?.>>
Tojin-san istui suorana, ajatuksissaan pit?en alahuulta peukalon ja etusormen v?liss?.
>>Velhottarenne mahtaa olla hylj?tty olento, joka on ik?ns? saanut el?? yksin, omaa omituista el?m??ns??>>
>>H?n eli kymmenenteen ik?vuoteensa saakka vihattujen vanhempiensa kanssa, kunnes muuan kiertelev? miesjoukkue h?vitti temppelin tulella ja miekalla. >>Kettu-naisen>> vanhemmat saivat ansaitsemansa kuoleman; heid?t revittiin kappaleiksi suuren Shakan alttarin ??ress?.>>
Daimion virkamies vaikeni, ja h?nen mustat silm?ns? kiiluivat intohimon tulta. Sitten h?n jatkoi vilkkaammin:
>>Buddhan tiet ovat ihmeelliset. Kuinkapa olisivat surman miehet voineet aavistaa, ett? Shaka k??nt?isi heit?kin kohtaan kostonsa, koska olivat h?v?isseet h?nen alttarinsa saastaisella verell?. T?m?n h?v?isyn j?lkeen on kaupunkimme historia ollut veren ja k?yhyyden kirjanpitoa. Jotkut luulevat maakunnan olevan tuhoon tuomitun. Toiset, jotka katselevat asioita valoisammin, selitt?v?t, ett? se vain on synnytystuskissaan ja ett? sen kehitys kohoaa viel? entiseen loistoonsa.>>
Tojin-san puhalteli miettiv?n n?k?isen? savupilvi? piipustaan ja oli ??neti. Kysyi sitten rauhallisesti:
>>Pid?ttek? maakuntanne onnettomuuksia t?m?n >>kettu-naisen>> aikaansaamina -- kuten h?nt? nimit?tte?>>
>>Tietysti!>> vastasi ylivirkamies melkeinp? ?re?sti. >>Kohtalon koura kohtasi ankarimmin meit? tuon salamurhan j?lkeen. Emme ole viel?k??n toipuneet siit? alennuksentilasta, johon -- niin -- l?nsimaat ovat meid?t saattaneet. L?nsimaiden liittovaltiot pommittivat Kago-shimaa heti senj?lkeen kun v?kivaltainen kuolema kohtasi -->>
H?n vaikeni ?kki? ja ryk?si s?ik?htyneen?, huiskuvan viuhkansa takaa. V?h?ll? oli h?n ollut kertoa jotakin luvatonta.
Tojin-san n?ytti h?mm?styv?n ja ihmettelev?n.
>>En ?ly? seikkojen johdonmukaisuutta>>, sanoi h?n.
>>Sittenkin -- ovat asiat niin>>, sanoi japanilainen ep?m??r?isesti, katsahtaen Samurai-joukkoa, joka oli k??nt?nyt katseensa muualle.
Voimakkaasti virkkoi amerikalainen:
>>On k?sitt?m?t?nt?, ett? nykyaikana, jolloin te niin avoimesti toivotte p??sev?nne sivistyneiden kansain yhteyteen, viel? esiintyy taikauskoista vainoa asian johdosta, joka kelpaa vain lapsille tarinaksi. Min? puolestani aijon tyystin t?st? talosta h?vitt?? sellaiset mahdottomat ennakkoluulot, jotka n?kyv?t tunkeutuneen kodin lieteen saakka.>>
Vastasi japanilainen juhlallisesti:
>>El?m?ss? l?ytyy paljon seikkoja, joita on mahdotonta toteuttaa, kunnian herra. Emme voi heitt?? kive? aurinkoon emmek? h?lvent?? sumua viuhkalla. Siltaa emme voi pilviin rakentaa. En voi pienoisella k?dell?ni meri? myllert??. Sen l?nsimaan syv?n viisauden edess?, josta ylh?isyytenne on saapunut meille arvon kemiaa ja fysikkaa opettamaan, me kyll? kumarramme, vaan n?yr?sti anteeksipyyt?en kuitenkin vakuutamme, ellei se opin syvyys sittenk??n pysty selvitt?m??n uskoamme -- ja vakaumuksiamme.>>
H?n teki pienen merkin apulaisineen, ja n?m? auttoivat h?net jaloilleen. Amerikalainenkin nousi. H?n hymyili leve?sti.
>>Kunhan lumi on sulanut>>, h?n sanoi, >>niin aijon pyyt?? teid?n ylh?isyydelt?nne oppaita, joiden avulla teen pyh?inretken vuoriston peloittavan velhottaren temppeliin.>>
Daimion ylivirkamiehen kasvot huomattavasti kalpenivat. H?nen j?ykkiin kasvonpiirteisiins? ilmestyi huoli ja tuska.
>>Mit? aikoo teid?n korkeutenne tehd?? -- uuden ihmisenk? olennosta, jolla ei ole sielua?>>
>>Haluan vain n?hd? h?net. H?n mahtaa olla mielenkiintoinen ilmi? -- laatuansa.>>
>>Jumalankuvan valmistaja ei voi sielua aikaansaada>>, lausui japanilainen vakavasti. >>Kunnian herra, k??rmeell?kin on sulonsa ja hurmavoimansa, ja vampyyri on k??rmeen sukua. Japanissa me uskomme >>kettu-naisen>> olevan vampyyrin toisintomuodon. Sit? tulee, hyv? herra, karttaa ja varoa.>>
Tojin-san naurahti leikillisesti. H?n oli tavattoman iso mies, ja kun h?n j?ttil?isen? seisoi pienen, kiiluvasilm?isen vieraansa vieress?, niin n?ytti h?n ihmeellisen voimakkaalta, pelottomalta ja v??j??m?tt?m?lt?; h?ness? oli jotakin it?maalaiselle k?sitt?m?t?nt?. ?kki? muistaen ruhtinaansa nimenomaiset opetukset, japanilaisen sormet kunnioituksesta oikenivat pitkin sivuja, kahden miekan kupeelle.
>>Velvollisuuteni on, kunnian herra>>, sanoi h?n v?kin?isen kohteliaasti, >>huomauttaa ja varoittaa siit? vaarasta, jolle alttiiksi aijotte antautua. Sallikaa hyv?ntahtoisesti halvan palvelijanne viel? uudelleen istuutua.>>
>>Aivan mielell?ni>>, vastasi amerikalainen yst?v?llisesti, ja istuuduttuaan kumpikin matollensa t?yttiv?t he piippunsa tupakka-hibachista.
>>Te olette, kunnioitettava herra, lausuneet, ett? Atago Yaman velhotar on vain lapsille kerrottavaa taikauskoa, ja olette nauranut, herra Mr., sille mahdollisuudelle, ett? t?m?n eristetyn olennon l?heisyys tuottaa turmiota. Samoin puhui ja nauroi er?s toinenkin Kukuissa ennen Teit?. Echizeniss? ei unohdeta aina tuoreessa muistissa pysyv?? Gihei Matsuyaman kohtaloa.>>
>>Kuka oli sitten Gihei Matsuyama, ja mik? oli h?nen kohtalonsa, olkaa hyv??>> kysyi Tojin-san hyv?ntuulisesti.
Kiihke? tuli oli uudelleen syttynyt japanilaisen silmiin. H?nen kalpeat, keltaiset kasvonsa olivat l?hestyneet Tojin-sania, jota h?n tuijotti melkeinp? vihamielisin katsein. Puhe oli kuitenkin tyynt?, ja amerikalainen kuunteli yh? lis??ntyv?ll? mielenkiinnolla.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page