Read Ebook: Kunniansa vankina by Sienkiewicz Henryk Borg Annie Translator Borg Felix Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1067 lines and 30436 words, and 22 pages

-- Kuinka ihminen voikaan muuttua! -- ajatteli Schwarz. -- Tuon poloisen voimat eiv?t ole kest?neet taistelussa. Ihmisell? t?ytyy olla vastustamiskyky?... niin, niin, el?m? ei ole mit??n lapsenleikki?... mutta Gustav on liian synkk?n?k?inen... h?n on joka tapauksessa liian aikaisin polttanut siipens?. Sit?paitsi h?n on, toivottomuudestaan huolimatta, ty?skentelev? edelleenkin, yh? edelleenkin. Ehk?p? h?nen synkk?mielisyytens? onkin vain verho, jonka suojassa h?n varmimmin ja nopeimmin saavuttaa p??m??r?ns?... No niin, min? olen my?skin pyrkiv? voittoisasti p??m??r??ni kohti, -- virkkoi nuorukainen itsekseen, ja h?nen luontainen tarmokkuutensa sai h?ness? j?lleen vallan.

Tuntia my?hemmin kuului portaissa j?lleen yskimist? ja l??h?tt?mist? ja Gustav ilmestyi huoneeseen.

-- Kas niin, tule pian mukaan! -- huudahti h?n, -- nyt n?yt?n sinulle ylioppilasel?m?n iloiset puolet... mutta pian, me emme saa hukata aikaa!

N?in sanoessaan Gustav py?ritteli lakkia k?dess??n ja katseli kuumeisesti ymp?rillens?. Sitten h?n aukaisi er??n laatikon, otti sielt? esille kamman ja alkoi sukia pitk?? tukkaansa.

Hetkist? my?hemmin olivat molemmat nuorukaiset kadulla. Ja pian he saapuivat ylioppilaskapakan luo, jonka kirkkaasti valaistu edusta eroittautui r?ike?sti naapuritalojen synk?st? pimeydest?. My?skin Schwarzin leve?, tukeva selk? muodosti r?ike?n vastakohdan Gustavin suuren p??n ja kaarevan sel?n rinnalla. J?lkim?inen k?veli nopeasti ja mumisi jotakin itsekseen. Kapakan oven edess? h?n nousi varpailleen, painoi kasvonsa ikkunaa vasten ja katseli sis?lle ravintolaan.

-- Ei, h?n ei ole siell?, -- sanoi h?n.

-- Kuka sitten?

-- H?n oli kuitenkin siell?; mutta h?n on taas poistunut,

-- Niin, mutta kuka sitten?

-- Paljonko kello on?

-- Yli yhdeks?n... mutta kenest? sin? puhut?

-- Kunpa h?n ei olisi sairas.

-- Jostakin tuttavastasiko?

-- Luonnollisesti, ellen tuntisi h?nt?, niin en tietenk??n olisi h?nen t?htens? huolissani.

-- Etp? tietenk??n, -- my?nsi Schwarz.

-- No niin, menn??n sitten sis?lle.

Schwarz painoi oven ripaa, ja he olivat tuossa tuokiossa suuressa ravintolasalissa. Kuuman ja paksulla tupakansavulla kyll?stetyn ilman l?pi n?ki Schwarz joukon tuntemattomia kasvoja. Salin per?lt? kuului tuon tuostakin milloin voimakkaampaa, milloin hiljaisempaa pianon rimputusta, johon yhtyi kitaran soitto, jota aikaansai muuan pitk?, laiha, lyhyttukkainen olento, jolla oli leve? arpi keskell? kasvoja; h?nen pitk?t, luisevat sormensa n?pp?iliv?t kitaran kieli?, suurien, uneksivien silmien tuijottaessa kattoon. Ylioppilas, joka istui pianon ??ress?, oli viel? aivan lapsen n?k?inen. H?nkin oli pitk?, terve ja kaunisihoinen nuorukainen lapsellisen viehkeine suineen, joskin h?nen silmist??n kuvastui syv?, uinuva surumielisyys. Pianon ??ress? seisoi joukko hauskalla tuulella olevia poikia, odottaen tilaisuutta meluamiseen ja s?est?en soittajaa sek? liikkein ett? ??nin. Toisia poikia istuskeli tuoleilla ja penkeill? ja muutamia nuoria tytt?si?kin oli mukana, tuollaisia hupakkoparkoja, jotka kuluttivat el?m?ns? lyhyen kes?n uneksumisessa.

Salin seinien vierill? oli pieni? komeroita, joissa pelattiin korttia. Puoleksi avonaisista ovista n?ki Schwarz pelaajien kiihoittuneita kasvoja, jotka k??ntyiv?t ainoastaan silloin, kun asianomainen heitti pois sikaarinp?tk?n tai sytytti uuden. Kassanhoitaja istui p?yt?ns? takana, luoden v?linpit?m?tt?m?n silm?yksen yli seurueen ja merkiten silloin t?ll?in uuden velan edess??n olevaan kassakirjaan. H?nen vieress??n torkkui h?nen apulaisensa horjuvalla tuolilla, pysyen vain ihmeen avulla tasapainossa, ja tarjoilup?yd?n kulmalla lep?si kissa ja naukasi ja sulki silmi?ns? filosoofin merkillisell? tyyneydell?.

-- Ei, mutta siin?h?n on Schwarz! -- kuului ??ni salin per?lt?, ja nuorukainen n?ki er??n entisen koulutoverinsa l?hestyv?n savumeren l?vitse.

-- Sin?kin t??ll?! Mit? kuuluu?

Joukko nuorukaisia ymp?r?i vastatulleen.

-- Hyv?t herrat, esittelen t?ss? teille er??n yst?v?ni, joka tahtoo liitty? meid?n erinomaiseen seurapiiriimme,-- sanoi Gustav pakoitetusti hymyillen sek? jatkoi Schwarzin puoleen k??ntyen: -- Huomaa tarkoin, ett? siveellinen velvollisuutesi saapua joka ilta t?nne tarjoaa sinulle my?s sen hauskuuden, ett? et saa nukkua ainoatakaan y?t?si rauhassa. -- Uusi j?sen! Erinomaista! On pidett?v? puhe! Hoi, Augustinowicz, tulehan t?nne, sinun t?ytyy puhua!

Samassa ilmestyi paikalle muuan nuori, merkillisen n?k?inen, pienenl?nt?, suurivatsainen, kaljup?inen olento. H?n heitti lakkinsa tuolille, kapusi p?yd?lle ja aloitti heti puheen:

-- Hyv?t herrat, vaadin ennen kaikkea ehdotonta hiljaisuutta, sill? muuten minun t?ytyy turvautua professorien puhetapaan. Silloin on teid?n joka tapauksessa alistuttava j?rjestyss??nt?ihin. Mit? nyt? Kuulen melua! Hiljaa, hiljaa, muuten turvaudun tieteellisiin lausetapoihin.

T?m? uhkaus n?ytti tehoavan hetkiseksi; syntyi jommoinenkin hiljaisuus, ja puhuja jatkoi, katsoen ymp?rillens?, voitonvarma hymy huulillaan:

-- Hyv?t herrat, kokoontuessamme t?nne, emme etsi ainoastaan rauhaa, unhoittaaksemme surumme. Min? esimerkiksi tulen t?nne joka p?iv?, enk? edes aiokaan luopua t?st? tavastani. Ette suinkaan tek??n aio v?itt??, etten nyt t?n??n olisi t??ll?.

Meluisa k?ttentaputus seurasi n?it? sanoja. Puhujan kasvot loistivat ylpeydest? ja tyytyv?isyydest?.

-- Mit? t?m? merkitsee? -- kysyi Schwarz.

-- Ei mit??n -- seh?n on puhe.

-- Miksi?

-- Huvin vuoksi.

-- Mik? h?n on miehi??n?

-- H?nen nimens? on Augustinowicz; h?n on kelpo poika, vaikka onkin nyt p?iss??n ja ajatuksensa py?riv?t karusellia. Kaikesta huolimatta h?n tiet?? mit? h?n tahtoo ja h?nell? on hyv? ja oikea tarkoitus.

-- Mit? h?n sitten tarkoittaa?

-- H?n t?ht?? siihen, ettei meid?n pit?isi kauempaa kokoontua t?nne ilman p??m??r?? ja tarkoitusta. H?n on oikeassa, klubillemme on laadittava ohjelma. Jos t?m?n ehdotuksen tekisi joku toinen, saisi se varmasti kannatusta.

-- Ent? h?n sitten?

-- Kaikki mihin h?n ryhtyy, muuttuu naurettavaksi ja jokap?iv?iseksi. Katso eteesi, Joseph, tied?n, ett? sin? et ole h?nen kaltaisensa.

Gustav katsoi hetkisen Augustinowiczi? ja jatkoi:

-- Katsos, tuo ihminen on erikoisilmi?, h?n on merkillinen sekoitus hyvi? ja huonoja ominaisuuksia; h?nell? on nopea k?sityskyky ja h?n on sangen ?lyk?s, mutta h?nell? on kehno luonne; h?n tavoittelee korkeita p??m??ri?, joka johtaa usein huonoihin tekoihin. Lyhyesti: h?n vaappuu yh? hyv?n ja huonon v?lill?. H?nelt? puuttuu toiminnan ja tarkoituksen tasapaino ja siksi h?n kuluttaa voimiansa joutavuuksiin.

T?ll? v?lin oli toisia ylioppilaita tullut l?hemm?ksi ja keskustelu oli k?ynyt yleiseksi. Schwarz tiedusteli yst?v?lt??n ylioppilasel?m?? koskettelevia seikkoja.

-- Te el?tte siis kaikki samojen mielipiteitten mukaan? -- Emme, -- vastasi muuan nuori liettualainen. --

Joukossamme ovat mielipiteet ja tavat erilaiset, ja kullakin on oma piirins?.

-- Ette siis koskaan ole mist??n yksimieliset?

-- Kyll?, useinkin. K?yt?nn?llisiss? seikoissa, jotka koskevat kaikkia, mielipiteemme tavallisesti k?yv?t yhteen. Sit?paitsi eiv?t mielipiteittemme eroavaisuudet ole laadultaan niin vakavia kuin te ehk? luulette. Neh?n todistavat ainoastaan, ett? me el?mme, tunnemme ja ajattelemme.

-- Mutta mihin piiriin te erityisesti kuulutte?

-- Ty?l?isten ja k?yh?list?n, meill? ei ole mit??n erityist? nime?. "Leipurikis?llit" nimitt?v?t meit? "Talonpoikien yst?viksi".

-- Mink?t?hden?

-- Mink?t?hdenk?? Sen on kokemus pian teille opettava. Jokainen meist? koettaa p??st? asumaan sellaiseen taloon, jossa asuu leipuri. Siten p??st??n h?nen kanssaan tuttavuuteen ja saadaan velaksi tavaraa h?nen kaupastaan. Suuri osa meist? el?? velalla. Ravintolassa ei saa ruokaa rahatta, mutta leip?palasen saa aina jostakin velaksi.

-- Seh?n on mukavaa.

-- Niin onkin. Sit?paitsi meill? on toinenkin ryhm?, joka alkaa her?tt?? huomiota, nimitt?in juuri "talonpoikien yst?v?t." Mutta heid?n joukossaan on ainoastaan narreja, jotka eiv?t itsek??n tied? mit? tahtovat. He puhuvat v?h? ven?j?? ja juovat viinaa; siten, he osoittavat talonpoikaisyst?vyytt?ns?.

-- Ja mit? muita ryhmi? teill? on viel??

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet