Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kiinan pyhä helmi by Hansen Erik Nyman V In Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1540 lines and 42576 words, and 31 pages
Translator: Vilho Nyman
Release date: August 20, 2023
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1918
Credits: Tapio Riikonen
KIINAN PYH? HELMI
Erik Holmin, professori Almkvistin ja Wen Siang'in ihmeelliset seikkailut
Kirj.
ERIK HANSEN
Suomentanut
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1918.
SIS?LLYS:
Ensimm?inen osa: Meren yli.
Johdanto. 1. Pohjois-Tanskalainen laiva. 2. Professori Almkvist keksii uuden koti-ik?v?n. 3. Avaraan maailmaan. 4. Palvelijakoira. 5. Professorin suurenmoinen ajatus. 6. Pieni kiertomatka ja hirve? s?ik?hdys. 7. Wen Siang toisenlaisena. 8. Valkoista ja keltaista.. 9. Musta helmi.
Toinen osa: Nelj?n meren valtakunta.
Kolmas osa: L?pi y?n.
Nelj?s osa: Syd?n.
ENSIMM?INEN OSA
MEREN YLI
JOHDANTO.
Kaksi vuotta ennenkuin seuraavilla sivuilla kerrotut tapaukset alkoivat, sattui ett? er?s Pohjois-Tanskan lumitunturien v?liss? oleva laakso, joka sijaitsee kymmenen penikulmaa pohjoisempana gr?nlantilaisen kaupan viimeist? etuvartiaa, tuli muutaman seikkailun tapahtumapaikaksi. Er?s Amager'in harjoituskent?lt? myrskyn irroittama sotilasilmapallo putosi maahan muutamalle pohjoisen j??meren rantavuorelle. Pallon gondolissa oli pari k?penhaminalaista poikaa. T?st? harvinaisesta tapauksesta ja sen l?himmist? seurauksista on ennen kerrottu "Arnaluk, tarina Gr?nlannista" nimisess? kirjassa. Ja koska t?m? kirja on jonkunlainen alkun?ytelm? siihen tapausten sarjaan, jonka esitt?miseksi esirippu nyt kohoaa, niin on "Arnaluk'in" sis?llys lyhyk?isesti kerrottava.
Nuo tanskalaiset pojat: Erik ja Helge, jotka olivat tulleet pohjois-Gr?nlantiin tuossa ry?st?ytyneess? ilmapallossa, rakensivat itselleen talviasunnon, jossa he aikoivat viett?? napaseutujen y?t?. Ep?toivoinen asemansa selvi?? heille kumminkin pian ja juuri kun he alkavat ep?ill? pelastuksensa mahdollisuutta, pelastikin heid?t itse jouluiltana gr?nlantilaisen kaupan viimeinen etuvartia S?ren Nordstrand Tassinork'ista. Sitten kerrotaan el?m?? ja tapauksia Tassinork'issa jatkuvan talvipime?n aikana, auringon palaamista ja lyhytt? kes??. Erik ja Nordstrandin ottotytt?, jolla on valkoiset vanhemmat, mutta gr?nlantilainen nimi, Arnaluk, rupesivat pit?m??n paljon toisistansa, kuinka paljon, selvi?? heille vasta j??hyv?ishetkell?.
My?hemmin kes?ll? saapuu gr?nlantilais-h?yrylaiva "Hans Egede" ja pojat matkustavat siin? kotiinsa. Nordstrand ja Arnaluk tulisivat ehk? per?ss? ensi vuonna.
Laivassa tutustuu Erik er??seen ranskalaiseen tiede- ja sanomalehtimieheen, Duroc'iin, joka pian kiintyy nuorukaiseen ja h?nen seikkailuihinsa ja heti kotiin tultuaan tulee Erikin vanhempain luokse, ostaakseen sanomalehdelleen Erikin kertomuksen tuosta kummallisesta Gr?nlannin matkasta. Vaikka onkin kysymys suuresta raham??r?st?, ei Erik hyv?ksy tarjousta, vaan heitt?? valmiin k?sikirjoituksen tuleen. Sill? satumaisen kauniista "Pohjois-Tanskasta" saadut vaikutelmat ovat niin yhdistyneet h?nen ?sken syntyneeseen rakkauteensa Arnaluk'iin, pieneen ja rakkaaseen Arnaluk'iin, kullankeltaisine hiuksineen ja hentoine j?senineen, ettei Erik voi niit? myyd?, sill? ne ovat h?nelle siksi arvokkaita. H?nen ylpeydentunteensa on kehittynyt ja hienostunut seurustellessaan kirkas- ja puhdassilm?isen pohjois-tanskalaistyt?n kanssa.
Tassinork'ista l?htiess? lupaa Erik Nordstrand'ille, ett? h?n kunnialla suorittaa ylioppilastutkintonsa ennen kuin he ensi vuonna tapaavat K?penhaminassa.
T?m? tapaaminen on nyt hyvin likell? ja esirippu kohoaa ensimm?iseen n?yt?kseen.
ENSIMM?INEN OSA
MEREN YLI
P?HJOIS-TANSKALAINEN LAIVA.
Erik Holm laskeutuu latinakoulun portaita. Raskas ovi sulkeutuu h?nen takanaan. H?n pys?htyy hetkeksi ja hengitt?? syv??n. Taivas on sininen. Kuinka maailma onkaan avara ja kaunis ja kuinka ihanaa onkaan el??! H?n on yhdeks?ntoistavuotias. Raitis ilma t?ytt?? h?nen keuhkonsa ja ilo pulppuaa h?nen mieless??n, niinkuin kristallikirkas l?hde, joka kev??ll? lorisee lumen alla lintulaaksossa. Nyt on h?n suorittanut sen, mit? h?n lupasi Nordstrand'ille. H?n on ylioppilas.
Nyt uskaltaa h?n l?hesty? Arnaluk'ia. H?n tuntee h?nen pienen ja l?mp?isen k?tens? omassaan ja h?n n?kee... ei kaupungin komeita muureja... vaan Tassinork'in kev??n ja Arnaluk'in, pienen gr?nlantilaistyt?n, joka vilkuttaa viimeisi? j??hyv?isi??n. Ja lyhyess? ajassa liukuu tuo kaikki h?nen sielunsa silmien ohitse: Tuo omituinen Gr?nlannin-matka kuolemantalvineen Toivon laaksossa, pelastus ja sit? seuraavat p?iv?t Tassinork'issa, tuossa Pohjois-Tanskan pohjoisimmassa siirtolassa, jossa Nordstrand teki h?nest? miehen ja jossa Arnaluk asui... Arnaluk, joka pian saapuisi.
Erik menee. Kaikki ne ajatukset, jotka h?n oli tutkintoa valmistaessaan pakottanut syrj??n, tulvivat nyt h?nen mieleens?, niinkuin vuolas virta j??nl?hd?n hetkell?. H?n ei tied? muusta mit??n. H?n ei n?e vastaan tulevia, eik? tied? mihink? h?n menee, h?n on kaukana poissa katuk?yt?v?lt?, jota h?n kulkee. Niin kaukana kuin t?htinen napay? on K?penhaminan rantapuistikosta.
Mutta h?n saapuu kumminkin vihdoin rantapuistikkoon. H?n kiiruhtaa portaita yl?s. H?n seisahtuu hetkeksi heng?ht?m??n ja hiljent?m??n syd?mens? kiivaita ly?ntej? messinkisen nimikilven eteen, johon on kirjoitettu:
Christian Holm. Tukkukauppias.
Sitten h?n soittaa. Sis?lt? kuuluu kiivaita askeleita, ovi avataan ja siin? seisovat he molemmat, is? ja ?iti ja heid?n edess??n heid?n kunnon poikansa, puettuna h?nnystakkiin ja valkoiseen kaulahuiviin, suoraan tulleena tutkinnosta.
Heid?n ei tarvitse kysy?, h?n aivan s?teilee voitosta. He viev?t h?net saliin, miss? p?iv?llisp?yt? on juhlallisesti katettu kukkineen ja ruusu-seppeleineen Erikin paikan ymp?rill?.
Mutta Helge kysyy. H?n tulee oikein hy?kk??m?ll? ja huutaa:
"Kuinka k?vi Erik? Mink? arvosanan sait... mink? sait?"
Ja Erik k??ntyy veljeens? p?in ja vastaa: "Sain kiitett?v?n."
"Hans Egede" purjehtii vapaasatamaan.
Erik, h?nen is?ns? ja Helge seisovat aallonmurtajalla ja katsovat miten gr?nlantilaish?yrylaiva laskee laituriin. Mutta toteutuukohan uni kahdesta vartalosta, Nordstrand'in korkeasta ja voimakkaasta, Arnaluk'in hennosta ja sirosta, joitten piti n?ky? laivan keulasta jo paljon ennemmin kuin "Hans Egede" oli enn?tt?nyt satamaankaan? Ei! Siell? ei ole ket??n! Ei ket??n muita, paitsi muutamia v?linpit?m?tt?mi? laivamiehi? ja joitakuita outoja ihmisi?, jotka k?sill??n varjostavat silmi??n syyskuun auringolta katsellessaan maan syd?meen, tuohon liian suureen kaupunkiin. Erikki? v?risytt??. Laiva kiinnitet??n laituriin.
Matkustajat tulevat maihin toinen toisensa per??n. Yst?v?t ja sukulaiset ottavat heid?t vastaan k?denpuristuksilla, suuteloilla, riemulla ja "tervetuloa" toivottamalla, Mutta ei viel?k??n ket??n Nordstrand'ia, eik? ket??n... mutta tuollahan tulee kapteeni Sommer.
"Tervetuloa", sanoo tukkukauppias Holm, "tervetuloa pitk?lt? matkaltanne... toivon matkanne onnistuneen hyvin ja onnettomuuksitta."
"Mainiosti, mainiosti, ei mink??nlaista vahinkoa ole tapahtunut. -- Mutta kas vain, t??ll?h?n ovat rakkaat yst?v?ni ja matkustajani viime vuodelta. Ylioppilas jo, luulen! Oikein, nuori yst?v?ni! Se ilahduttaa minua. Niin, pieni osa tuossa ylioppilaslyyryss? on minullakin. Sin?... suokaa anteeksi, te, pitikin minun sanoa, sen muistan nyt."
Kapteeni Sommer keskeytt?? ?kisti hyv?ntahtoisesti puhetulvansa. Nyt h?n vasta huomaa, ettei Erik kuule eik? n?e h?nt?. H?nen katseensa on viel?kin kiinnitetty suureen laivaan, josta ei kukaan en?? tule maihin.
Sommer koskettaa herra Holm'ia k?sivarteen ja viittaa Erikkiin p?in. "Katsokaa!" sanoo h?n.
Ja silloin he molemmat ymm?rt?v?t. Muuten huomaa sen liiankin selv?sti Erikin kalpeista kasvoista ja omituisesti lasimaisista ja kyynelett?mist? silmist?.
"Sit? en tiennyt", sanoo kapteeni hiljaa, "en aavistanut ollenkaan, ett? olimme niin syv?ll? vedell?." H?n keskeytt?? hetkeksi, mutta jatkaa sitten: "Ei, he eiv?t ole mukana. Emme p??sseetk??n aivan Tassinork'iin asti t?n? vuonna. Nordstrand'in ja nuoren neidin piti matkustaa reell? Upernivik'iin ja siell? nousta luoksemme laivaan. Reki kyll? tulikin, mutta siin? olikin vain meid?n yhteinen yst?v?mme Pinguit, jolla oli kirje teille. Nordstrand kertoi, etteiv?t h?n eik? h?nen tytt?rens? voineetkaan matkustaa t?n? vuonna, sill? -- niin, se on pitk? juttu, mutta kaikk on kai kerrottuna tuossa kirjeess?, joka on osoitettu teille... olkaa niin hyv?. Ja ehk? tulen k?ym??n luonanne jo huomenna."
Sommer hyv?stelee ja menee. Tukkukauppias Holm laskee k?tens? poikansa olkap??lle.
"Tule Erik! Kuuletko mit? sanon? T?ss? on kirje Nordstrand'ilta, ja siit? saamme tiet??, miksi h?n ei oi tullut mukaan. Tule, otamme auton."
Pari minuuttia my?hemmin ovat he jo kotona. Nordstrand'in kirje onkin hyvin lyhyt. Se on kirjoitettu suuressa kiireess? v?h?? ennen Pinguit'in l?ht?? koiravaljakolla Upernivik'iin.
Tassinork'issa...
Add to tbrJar First Page Next Page