Read Ebook: Kiinan pyhä helmi by Hansen Erik Nyman V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1540 lines and 42576 words, and 31 pages

Tassinork'issa...

Rakas Tukkukauppias Holm.

Oli tarkoitus, ett? tytt?reni ja min? palaisimme K?penhaminaan t?n? vuonna ja olimme jo laittaneet kaikki valmiiksi, kun sattui er?s onnettomuus, joka teki kotimatkamme mahdottomaksi t?n? vuonna ja ehk? ainiaaksi. Ollessani matkoilla oli t?nne muutamia p?ivi? sitten tullut er?s laiva, jonka nimikilvess? Pinguit'in ilmoituksen mukaan oli "Kukunor", ja otaksun h?nen kertomuksestansa p??tt?en sen olleen jonkun rikkaan miehen huvipurren. Laivasta tuli v?ke? k?ym??n maissa. Tullessani kotiin oli kaikki tapahtunut jo pari p?iv?? sitten ja laiva oli silm?nkantamattomissa. Kaivattiin kohta valaanpyyt?j?? ja Arnaluk'ia. Mit? oli tapahtunut? Onnettomuusko, rikosko vai vahinko? En tied?. Ehk? on kysymyksess? tavallinen laiton ja rikollinen teko, tahi voihan se olla jonkun rikkaan miehen huonoa pilaa. Mutta voihan sekin olla mahdollista, ett? he parhaassa tarkoituksessa olivat kutsuneet heid?t juhlaan laivalle ja sen kest?ess? olivat j??t ?kki? alkaneetkin n?ytt?? uhkaavilta ja pakottaneet heid?t heti matkustamaan, heid?n enn?tt?m?tt? vied? vieraita maihin. En tied?, enk? voi viel? oikein koota ajatuksiani. Pinguit l?htee nyt viem??n t?t? kirjett? Upernivik'iin ja min? lahden kotiini, renkineni ja pyssyineni hakemaan Kukunoria, jonka toivon Jumalan avulla saavuttavani, ennen kuin se p??see pois j?ist?. Muuten... Mutta nyt, voikaa hyvin!

S?ren Nordstrand.

PROFESSORI ALMKVIST KEKSII UUDEN KOTI-IK?V?N.

Professori Almkvist istuskelee tuolla kaukana Jyllland'issa G?rdbo'n kartanossa yst?viens? ja matkatoveriensa seurassa. He ovat olleet kaikki mukana tuolla suurenmoisella retkell? Transbajkal'in er?maitten k?tkettyihin kolkkiin. Tilanomistaja Darell on kyll? nykyisin Pariisissa, mutta G?rdbo'ssa asuvat luutnantti Olov Harold ja h?nen pieni vaimonsa Tanja, syntyisin Botscharow. Professori Almkvist on viel? tuo sama k?rttyinen, itsep?inen, ?ksy ja mukaantumaton, mutta kumminkin hyv?syd?minen professori kuin silloinkin, jolloin he Olov'in kanssa yhdess? nousivat noille valkoisille lumihuipuille ja ratkaisivat k?tketyn maan arvoituksen. H?n k?ytt?? yh? viel? tuota samaa punaista peruukkiaan ja pit?? silm?lasiansa aivan viimeisell? nen?nnipukalla. "Pieni rouva Tanja", sanoo h?n katsoessaan niitten ylitse, "pieni rouva Tanja, minulla on ik?v?. On kyll? ep?kohteliasta sanoa niin teid?n seurassanne, mutt; se on totta. Minun t?ytyy tunnustaa, etten ole milloinkaan huomannut vastanaineissa mit??n mielenkiintoista mutta olen voinut sen nyt siet??, koska te molemmat olette hoivailleet minua kaikella mahdollisella tavalla. Mutta totta puhuen, minulla on kuin onkin hirve? koti-ik?v?."

"Rakas professori..."

"Tarkoitatteko, pieni rouvaseni, ettei minulla ole mit??n kotia, mihin ik?v?itsisin? Mutta odottakaahan itse, kunnes p?iv? valkenee, jolloin alatte oikein l?mpim?sti ajatella kaukana olevaa kotimaatanne, jossa taivaanranta kaareutuu avarana, leve?t virrat kohisevat ja kaukaisilla vuorilla olevat m?nnyt laulavat, humisevat ja kertovat..."

"Rakas professori", sanoi Tanja ja hymyili l?mpim?sti, "kiitos teille kaikesta siit? kauniista, mit? sanotte kotimaastani... mutta puhuittehan koti-ik?v?st?nne. Ettek? viel? tied? ett? teid?n kotinne on t??ll? G?rdbo'ssa?"

"Kyll?, kiitos rakkaat lapseni teille kumpaisellekin, sek? teille pieni rouva Tanja, ett? sinulle, rakas Olov, Tied?nh?n niin hyvin, ett? teette kaikki maailmassa t?hteni. Mutta... no niin..." Professori on noussut seisomaan ja niinkuin tavallista totiseksi tullessaan tahi lausuessaan julki sisimm?t ajatuksensa, ottaa h?n silm?lasinsa ja alkaa niit? puhdistaa.

"Katsokaa, tiedemiehen koti on aina siell?, mihin tutkimishalu on h?net vienyt. Kaikissa muissa paikoissa tuntee h?n kodittomuutta. Ja koko el?m?ni olin viett?nyt ik?v?n kuume veress?ni, niin, aina matkaamme asti. Silloin p??sin tasapainoon."

"Vai niin", sanoo Olov, "vai tasapainoon."

"Hyi Olov!" Rouva Tanja katsahtaa mieheens? tuimasti.

"Niin tasapainoon", jatkaa professori, "ja sopusointuun todellisen itseni kanssa. Mutta sitten tultuamme kotiin, kun p??m??r? oli saavutettu ja matka tehty, oli kaikki loppunut, silloin todellakin loppui kaikki."

"Mutta muistot, professori, nuo rakkaat ja ylev?t muistot!"

"Muistotko? Etk? en?? ymm?rr? mit??n poikani? Pid?tk? minua kyllin vanhana el?m??n muistoistani? Min?h?n olen viel? siin? i?ss?, jolloin niit? luodaan. Eli tahdon matkustaa... matkustaa hakemaan uusia maita... tekem??n jotakin! Mutta mihin, mihin? Mutta tulimmainen olkoon... suokaa anteeksi, pieni rouva Tanja... tarkoitan, on my?h?... hyv?? y?t?, rakkaat yst?v?t, nukkukaa hyvin ja unohtakaa kaikki, mit? olen puhunut."

Ja pieni tiedemies on poissa.

"Niin, h?n on oikeassa", sanoo Olov suudellen pient? vaimoaan, "on jo todellakin my?h?ist?. Meid?n on ment?v? nukkumaan. Mutta kuule, miten myrsky ulvoo savupiipuissa t?n? y?n?. Niin kummallisella ??nell?, vai mit? Tanja? Joka kerralla, kun kuulen tuon ??nen, ajattelen sit? talviy?t?, jolloin p??timme suuren matkamme ja jolloin tapasin sinut. Luulen ett? tuulen samalla kertaa valittava ja houkutteleva, mutta omituisesti yksitoikkoinen ??ni ratkaisi asian ja sai meid?t matkustamaan."

He ovat suuressa kirjastossa. Myrsky lenn?tt?? silloin t?ll?in puoliksi palaneesta takkavalkeasta joukon s?keni?. Olov Harold vaimoineen unhottaa my?h?isen hetken, myrskyn laulun viedess? heid?t kauas, kauas pois Tanjan summattoman suureen kotimaahan, miss? lumi tuiskuaa ??rett?mill? aroilla ja avaroissa j??kylmiss? er?maissa.

Mutta tunnelma katkeaa yhdell? tempaisulla. Hetkess? matkustavat heid?n sielunsa tuhansia peninkulmia Tanjan kotimaasta takaisin hyvin suojattuun jyllantilaiseen herraskartanoon. K?yt?v?n ovi aukenee rymisten, kylm? viima tunkeutuu sis??n ja kaukaiset ovet narisevat saranoillaan tuulessa.

Professorihan se vain onkin! H?n on sy?ssyt huoneeseen ja j?tt?nyt innoissaan kaikki ovet sulkematta, viimeisenkin. H?n pys?htyy kynnykselle, seisoen siin? liehuva sanomalehti k?dess??n, ja vasta syntynyt ajatus s?teileviss? silmiss??n.

"El?k??n! Huudan niinkuin huusin tuona y?n? kuoleman kamarissa Kultaisen joen maassa. Olen keksinyt sen!"

Ja pieni professori istuutuu takan edess? olevaan nojatuoliin ja puhdistaa silm?lasinsa. Tanja sulkee oven ja peitt?? sen paksulla oviverholla. Kirjasto on taasen rauhaisa ja suojattu nurkka.

"Kuulkaa nyt!" Almkvistin k?si vapisee niin, ett? sanomalehti ratisee, "kuulkaa nyt, mit? luen t?st? lehdest?."

'Herra Erik Holm, jonka nimi on varmaan lukijoille tuttu h?nen seikkailurikkaasta matkastaan ilmapallo Mars'illa Gr?nlantiin, on n?in? p?ivin? suorittanut ylioppilastutkintonsa. Herra Holm'in iloa ovat kumminkin katkeroittaneet viimeisen gr?nlantilaish?yrylaivan Hans Egede'n samoihin aikoihin tuomat tiedot. N?ytt?? silt? kuin Tassinork'in siirtolassa olisi sattunut surullinen tapaus. Uutisasukkaan poissa ollessa oli er?s vieras h?yrylaiva tullut sinne ja vienyt muassaan muutamia eskimoita ja uutisasukkaan kuusitoistavuotisen tytt?ren Arnaluk'in. Onko Nordstrand onnistunut, h?n valmistautui nim. t?m?n lyhyen tiedonannon l?hetetty??n heti ajamaan takaa kadonnutta Iaivaa, vapauttamaan poisviedyt tai toteamaan, olisiko joku onnettomuus mahdollisesti sattunut, emme luullaksemme saa tiet??, ennenkuin tulevana vuonna.' Mutta kuulkaa nyt jatkoa:

'New-York'ista s?hk?tet??n: Tuo tunnettu ylti?p?inen intialainen miljoonainomistaja Rokka on t?n??n huvipurrellaan Kukunor'illa saapunut t?k?l?iseen ulkcsatamaan. Kerrotaan huvipurren olleen aina Smith'in salmessa asti ja saaneen kovasti kamppailla p??st?kseen j?ist?. Kukunor, jonka miehist?st? ei kukaan ole p??ssyt maihin, purjehtii huomenna Intiaan.'

"Mielt?kiinnitt?v??, vai?"

"Kyll?, rakas professori, se on hyvin mielt?kiinnitt?v??. Mutta, en ymm?rr?, miten n?m? uutiset ovat voineet noin j?rkytt?? mielt?nne?"

Almkvist katsoo silm?lasiensa ylitse. "Mutta ihmislapsi, etk? ymm?rr?? Kukunorhan on sama laiva, joka vei matkassaan Nordstrand'in tytt?ren. Joku h?yrylaivahan se oli, joka teki ry?st?n ja nyt tulee t?m? suoraan rikoksen tapahtumapaikalta. Ei niit? niin vaan vilise miljoonainomistajain huvipursia tuolla ikuisessa j??ss?."

"No niin, jos edellytet??n, ett? kaikki on niin... niin mit?... suokaa anteeksi... mit? se teit? oikeastaan liikuttaa?"

"Oo sin? hemmoiteltu, joka lep??t laakereillasi! Capua'ssa... tietysti se liikuttaa minua, koska se on vastannut kysymykseeni: Mihin! Ry?v?rin j?lkeen! Meid?n on pelastettava Arnaluk!"

"Meid?nk?...?"

"Meid?np? tietysti. Minun ja vastaleivotun ylioppilas Erik Holm'in. H?n palaa tietysti ik?v?st? p??st? matkaan. Ja miehet, joilla on tulta sielussaan, ne ne tekev?tkin ihmeit?!"

AVARAAN MAAILMAAN.

"Rakas poikani", sanoo rouva Holm laskiessaan k?tens? Erikin olkap??lle, "otat asian aivan liian vakavalta kannalta. Eih?n ole ollenkaan varmaa, ett? Arnaluk todellakin on laivassa. Ja jos on tapahtunutkin sellaista, niin onhan Nordstrand voinut jo aikoja sitten h?net vapauttaa. Kaikissa tapauksissa on meid?n odotettava seuraavaa laivaa. Saatpahan n?hd?, ett? saamme hyvi? uutisia ensi kes?n?. Sinun t?ytyy olla mies Erik... eih?n se ole sinun syysi... kuuletko Erik?"

Mutta Erik ei kuule mit??n. H?n ei edes huomaa ?itins? k?tt? olkap??ll??n. H?n on n?in? p?ivin? ollut aivan ep?toivoissaan. Pettymys ja tieto omasta voimattomuudestaan ovat lamauttaneet h?net. Ja nyt istuu h?n vain tuijottaen suoraan eteens?, tunteissa ja ajatuksissa, joista h?n ei saa selv??. Er?s ajatus h?nt? enimm?n painaa: "Arnaluk on h?d?ss?, enk? voi panna henke?ni alttiiksi pelastaakseni h?net."

"Erik, kuuletko... etk? kuule... min?, ?itisi, tahdon puhella kanssasi..."

Mutta Erik ei vastaa viel?. H?n ajattelee yh?kin samaa: "Arnaluk h?d?ss?... vieraassa laivassa... ja miss? laivassa...! erotettuna is?st??n ja kodistaan, erotettuna Tanskasta tuhansin peninkulmin j??t?, lunta ja merta... tahi my?s... Ah Jumalani!"

Erik nousee ?kisti. "?iti", sanoo h?n kiivaasti ja k??ntyy suoraan h?neen, "?iti, et saa suuttua minuun, mutta en ole kuullut ollenkaan, mit? olet sanonut. En tied?, mik? minua oikein vaivaa. Olen aivan kadottanut tasapainoni. Mutta eth?n liene suruissasi sen vuoksi... ett? minun on matkustettava? Sill? minun t?ytyy! Ajattelin heti saatuani Nordstrand'in kirjeen, ett? minun on matkustettava ja pelastettava Arnaluk, olipa h?n sitten miss? tahansa."

"Erik, koeta nyt ensin rauhoittua. T?m? on liikanaista. Eih?n sinulla ole aavistustakaan mist? hakisit. Ja sit?paitsi, maksaahan sellainen matka paljon rahaa.. Sin?h?n et huolinut niist?, joita tarjottiin, nyt se on liian my?h?ist?. Kenen puoleen aiot k??nty?. -- Tied?th?n, ettei is? voi..."

"Onhan minulla Duroc. H?n lupasi auttaa minua, jos vain jolloinkin tarvitsen yst?v?n apua. Nyt k??nnyn h?nen puoleensa."

Rouva Holm'ia v?risytt?? ajatus rakkaan poikansa l?htemisest? uudestaan kovaan maailmaan ja etenkin saa ajatus j??st? ja napay?n pakkasista h?nen syd?mens? verta vuotamaan.

"Duroc", sanoo h?n, "on kai jo aikoja sitten unhoittanut sinut. Ja sit?paitsi on h?n kaukana poissa, toisella puolella maapalloa, Tonkin'issa. Menee kuusi viikkoa ennenkuin kirje tulee sinne ja enn?tt?? saada vastauksen. -- -- -- Mit? tahdot, Anni?"

Talon vanha palvelijatar seisoo kynnyksell? kiireiss??n saadakseen sanoa asiansa.

"Rouvan t?ytyy kaikella muotoa tulla... siell? on joku tuolla ulkona, er?s matkapukuun puettu herra k?silaukkuineen. H?n tahtoo v?ltt?m?tt?m?sti tavata ylioppilasta heti!"

"?h", sanoo Erik harmistuneena, "eik? minua voida j?tt?? rauhaan? Sanokaa, etten ole kotona... en tahdo puhella h?nen kanssaan. K?skek?? h?nen tulla huomenna uudestaan."

"Mutta huomenna on my?hemmin ja silloin se on liian my?h?ist?!" N?m? sanat sanotaan kuivalla, v?h?n tankuttavalla ??nell? ovelta. Erik k??ntyy ja silm?ilee pariin silm?laseja, joitten takaa kiiluu kiirett? ja toimintahalua ilmaiseva silm?pari. Silm?lasit ovat er??ll? nen?ll? ja nen?n omistaja on pieni, tanakka, punatukkainen ja vilkasliikkeinen herra.

"Ei, katsokaa nuori yst?v?ni, asia ei sied? tunninkaan viivykki?. Nimeni on muuten professori Almkvist..."

"Ah, suokaa anteeksi, eik? professori tahdo istuutua?"

"Kiit?n teit?, mutta puhun paremmin seisoallani. Kuunnelkaa nyt: Olen siis Almkvist ja muistatte ehk? nimeni tuosta suuresta matkasta Kultaisen joen maahan. Tassinork'in tapauksia k?sittelev?st? sanomalehtiuutisesta sain p??h?npiston tulla luoksenne, koska otaksuin, ett? oli t?rke?t? teille mihin hintaan tahansa saada k?siinne se mies, joka on p??llikk?n? Kukunor'issa, ja sitten tietysti vapauttaa tuo nuori tytt?. En kai ole erehtynyt t?ss? kohdassa?"

"Ette, herra professori, puhuin siit? juuri ?itini kanssa, kun te... niin odottamatta... tulitte sis??n."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet