Read Ebook: Robespierre by Galdemar Ange Sardou Victorien
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 875 lines and 22400 words, and 18 pages
Release date: September 1, 2023
Credits: Al Haines
Kirj.
K?lman Miksz?th
Suomentanut
Urho Kivim?ki
Kariston 1 markan romaaneja 22
H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1917.
Hupsuja ovat ne kaupungit, jotka voivottelevat: "Olemme paljon k?rsineet, meill? ovat turkkilaiset vuosisadan, pari asustaneet." Kaikkein pahimmin ovat ne kaupungit k?rsineet, joita eiv?t turkkilaiset, eiv?t labantsit eiv?tk? kurutsit ole miehitt?neet ja jotka ovat yritt?neet tulla toimeen omin voimin kuten Kecskemet; siell?, minne joku taisteleva sotapuolue asettui, siell? vallitsi, ry?steli vain yksi puolue, muut eiv?t uskaltaneet sinne pyrki?, mutta miss? ei ainoakaan asustanut, sinne samoili koko maailma.
Jonakin p?iv?n? p?lk?hti Budan pashan p??h?n hieman veroittaa ihmiskuntaa. "Poikani, Dervish beg, kirjotapa Kecskemetin tuomarille!" Ja heti paikalla l?hti kirje, jonka vuolaasta kaunopuheisuudesta ei puuttunut per?kaneettia; "Kysymyksess? on p??nne!"
Mutta eip? Szolnokin Mustaf begk??n menetellyt toisin, sill? h?n niinik??n veroitti Czegledi?, K?r?si?, Kecskemeti? ja ymp?rist?n kyll?. Joka siunattu viikko h?n s?lytti heid?n kannettavakseen uusia taakkoja kirjoittaessaan: "N?m? k?skyohjeet pit?? teid?n hevosin vied? jokaiseen kaupunkiin, joka kyl??n ja toimia niiden mukaan."
H?nen armonsa, urhokas herra Emerich Kohary luotti samaten ?veri?ihin kaupunkeihin, ja keisarin nimess? h?n l?hetti Szecsenyst? m??r?yksi?, eik? edes Gacsln piirituomari, h?nen armonsa herra Johann Darvas ollut laiska heit? ahdistelemaan, jos kurutseilta mit? puuttui. Kaiken lis?ksi oli viel? raitteja harhailevia tatarilaumoja ja kaikenkarvaisia hajajoukkoja, jotka ty?skenteliv?t omiin nimiins?. Ja kaikkiin n?ihin piti olla yst?v?llisiss? suhteissa!
Kecskemetiss? pidettiin jo siihen aikaan kuuluisia markkinoita. Mik? silm?? hiveli, kielelle maistui, sen kasasivat turkkilaiset, saksalaiset ja unkarilaiset kauppiaat t?nne, ja markkinoilla oli aina surullinen loppu, sill? juuri kun kaikki oli parhaassa k?ynniss?, kohosi p?lyiselt? kujalta pilvi, tuli kurutsi tai turkkilainen tai v?l?hti kuin salamana labantsijoukko ja h?visi kalleimmilla tavaroilla s?lytettyn? j?lleen tomupilveen.
Mutta ylv?s kaupunki sai niell? karvaat pillerit, sill? jos turkkilaiset olivat teltit ry?st?neet, niin hy?kk?siv?t labantsit nyt suurin vaatimuksin sen kimppuun.
Kaupungin oli viivyttelem?tt? korvattava kauppiaiden vahingot, muuten syttyi melske; kun labantsi ry?sti, oli kecskemetil?is-paroilla sama pulma esill?, sill? silloin vaativat kurutsit ja turkkilaiset vahingonkorvausta omille kauppiailleen, ja n?m? vaatimukset nousivat miltei aina tuhanteen kultakolikkoon.
Turhaan huokaili ylituomari Johann Szucs: "Mist? ottaa, mist?? Meill?h?n ei ole Kremnitzin kultakaivosta, allammehan on vain hiekkakentt?, hiekkaa hamaan helvettiin asti."
Vihdoin k?vi tilanne toki aivan siet?m?tt?m?ksi, pidettiin ankaria neuvotteluja, sitten meniv?t nuo kunnon porvarit palatinin luokse, joka herra Paul Feketen kertomuksen mukaan joutui varsin pahalle tuulelle, kun he n?et ilmoittivat h?nelle, ett? heill? oli esitett?v?n? muuan pyynt?.
"?lk?? vain pyyt?k? paljoa, sill? en suostu sellaiseen."
"Sik?li emme pyyd? mit??n suurta, ett? meille itsellemme on jo liiaksi siin?, mit? meill? on."
"Pyyd?mme teid?n armoanne ottamaan meilt? meid?n markkinamme."
Kuitenkin kaikitenkin julkaistiin pian keisari Leopold I:n m??r?ys, ett? Kecskemetin markkinat siit? pit?en olivat lopussa. Tietysti raivostuivat nyt sek? turkkilaiset ett? kurutsit, yht? ankarasti kummatkin. "Nuo kurjat filistealaiset riist?v?t meilt? sivutoimemme." He saivat nyt eriskummaisia p??h?npistoja. P??si?isviikon edellisen? mustana sunnuntaina tulla tupsahti kuuluisa kurutsip??llikk? Stefan Csuda joukkoineen kaupunkiin. He karauttivat suoraa p??t? p??luostariin. T??ll? antoi johtaja v?elleen seuraavan k?skyn: "?lk?? kajotko mihink??n, lapset, mutta luostarin esimies teid?n pit?? vangita, sill? h?net he kyll? lunastavat meilt?." He sieppasivat todella esimiehen, paksun is? Brunon, istuttivat h?net muulin selk??n, muulin, joka t?h?n asti oli ollut luostarin puutarhan uskollinen ty?mies, vesiastioiden hilaajana. Ja jottei sadatteleva, s?tkiv? is? keikahtaisi Burin sel?st? , sitoivat he h?net k?ysin ja remelein... He eiv?t pettyneetk??n laskelmissaan. J?rkytt?v? h?mminki valtasi katoliset uskovaiset. Paul Fabianin leski, kyss?selk? Julia Galgoczi ja kuihtunut Klara Bulki alkoivat heti is? Litkein johdolla ker?t? lunnasrahaa, kulkien talosta taloon. "Lunastakaamme is? Bruno parka vapaaksi. H?n on p??si?ispyhiksi valmistanut oivallisen saarnan, siit? emme saa j??d? osattomiksi." Haalittiin kokoon sata kultarahaa, n?m? mukanaan l?htiv?t naisten valtuutetut matkalle kurutsileiriin: senaattori Gabriel Porossnoki, kuraattori Johann Babos ja vaunuseppo, herra Georg Doma.
Monet seikkailut ja kommellukset koettuaan l?ysiv?t he vihdoin Stefan Csudan, joka heille kiivaana ?rjyi: "Olette kecskemetil?isi?, eik? niin? No, mit? tahdotte?"
"Olemme saapuneet noutamaan h?net", uskalsi hurskas Babos luoden pienet harmaat silm?ns? yl?s taivaaseen.
"Kumman, muulinko vai esimiehen?" ilkkui hyv?tuulinen Stefan Csuda.
"Molemmat, jos hinnasta sovimme", sanoi herra Porossnoki.
"Henkiherra ei juuri mihink??n kelpaa, muulia voimme kyll? k?ytt??. Se kantaa sel?ss??n suurta rumpua."
T?m? kurutsin selitys valoi hyv?? mielt? kunnon kecskemetil?isiin, sill? jos hengenmies ei mihink??n kelpaa, voi h?net lunastaa huokealla, ja he nyyk?yttiv?t hyv?ksyv?sti p??t?ns?.
"Paljonko olemme siis velkaa kunnianarvoisuudesta?"
"Voitte saada h?net kolmella kultakolikolla."
Kolme miest?mme katselivat toisiinsa hymyillen, he ik??nkuin virkkoivat toisilleen: "halvalla, kovin halvalla tosiaankin!" Porossnoki ty?nsi syrj??n sinisen viittansa liepeen ja meni taskuunsa ottamaan nuo kolme kultarahaa. "Kas t?ss?. Ottakaa, herra!"
Kurutsip??llikk? sys?si senaattorin k?den sivulle. "Hengenmiehen toi t?nne muuli, nyt saa hengenmies vied? muulin mukanaan. Niin on asia, ilman muulia ei synny kauppoja."
"Hiisi viek??n", arveli senaattori rattomielin. "Mink? lunnasrahan suoritamme muulista?"
"Sen tinkim?t?n hinta on", vastasi Csuda jokaista sanaa korostaen, "satayhdeks?nkymment?seitsem?n kultakolikkoa".
Porvareissa veri aivan salpautui, piskuinen Babos vilautti katseen kurutsiin, leikki?k? tuo lasketteli, mutta nuo ahavoittuneet kasvot olivat nyt sangen vakavat ilmaistuaan t?h?n asti hymytuulta. Kecskemetil?iset eiv?t silti hellitt?neet.
"Varjelkoon, herra, teh?n pyyd?tte muulista rahasummaa, jolla voisi ostaa nelj? arabialaista ratsua. Luovuttakaa meille hengenmies erikseen. Lunastamme mieluummin joskus toiste muulin", lopetti herra Babos.
Nyt otti herra Georg Doma j?lleen ajaakseen diplomaattisia neuvotteluja. H?n arveli, ett? arvoisat is?t eiv?t t?st?l?hin en?? voineet k?ytt??k??n muulia, senj?lkeen kun siit? oli tullut ep?ilytt?v? olento, joka oli jo ollut leiripalveluksessa protestanttisessa joukko-osastossa.
Ter?vin ?ly oli sent??n herra Porossnokilla, sill? h?n huomasi heti, ett? kurutsip??llikk? tahtoi saada esimiehest? kaksisataa kultarahaa ja ett? muulijuttu oli vain naljailua. H?n kalvoi esiin kukkaronsa, tavanomaisen sukan, ja antoi kullan kulista. "Sata virheet?nt? kappaletta, ei kolikkoakaan enemp??. Joko viemme kullan mukanamme kotiin tai esimiehen. Riippuu teist?, urhon herra.
"Mahdotonta', ravisteli t?m? p??t??n.
"Muistelkaa", eh?tti Babos, "ett? herramme Kristus myytiin kolmellakymmenell? hopeapenningill?. Eik? is? Brunosta siis riitt?isi sata kultarahaa?"
"?lk?? raamatullistuttako asiaa", huusi kurutsi; "tosin myytiin Vapahtajamme kolmellakymmenell? hopeapenningill?, mutta te ette tied?, mill? summalla kristikunta olisi h?net kuolemasta lunastanut".
T?llaisessa sanasolmuilussa kaupat vihdoin p??tettiin sataan dukaattiin, jotka Csuda yksitellen tarkasteli, ettei ollut mit??n jyrsitty; sitten h?n kilisten niit? tutkiakseen, hel?ht?isik? niist? ehk? siebenb?rgil?inen ??ni . Kaikki tuli niin kuntoon, ja nyt luovutti h?n huostastaan laihtuneen is? Brunon, jota l?hetyst? nyt alkoi riemukulussa saattaa kotiin.
Mutta pitk?? aikaa ei heid?n iloansa kest?nyt, sill? kun he l?hestyiv?t kotikontuja, l?hdetty??n vastik??n Nagy-K?r?sist?, jonka talot viel? iltausvassa h??m?ittiv?t, vilahti oikealta esiin Kecskemetin tuomiokirkon hoikka torni ja tuprahti edess? yh? l?henev? p?lypilvi. "Mit? lempoa tuo on?" kyseliv?t miehemme toisiltaan.
"Ilmeisesti on tulossa juhlakulkue meit? vastaan. Pidet??n puhe reverendissimukselle, tietysti sellainen pidet??n. Eip? haittaa, vaikka hieman valmistaisi vastauspuhetta."
Is? Brunon silmiss? kimmelsi kyyneli?. "Rakkaat seurakuntalais-pahani rakastavat minua hirve?sti. Kuka pit?nee puheen? Todenn?k?isesti kaunopuheinen is? Litkei. Niin, niin. N?en jo h?net. H?n se on, ensim?isen?. Olen koira, ellei se ole h?n."
Is? Brunon ei tarvinnut olla koira, sill? se oli todellakin is? Litkei; h?nen j?ttil?ishahmonsa voi jo kaukaa tuntea, -- h?nen seuralaisensa eiv?t tosin olleet juhlakulkuev?ke?, vaan turkkilaisia sotilaita. Heit? johti Ali Mirze aga, se hirsipuujoudukas. "Hyv?? ehtoota, hyv?? ehtoota", huusi h?n ajaessaan matkalaistemme ohi, "kuljetatteko hengenmiest? kotiin, te kelpo ihmiset? Niinp? mekin omaamme."
Aga virnisteli, munkki Litkei toisteli Jeesuksen nime?, is? Bruno viittoili h?nelle nen?liinallaan. "Sinutkin me kyll? lunastamme, rakas poikani."
Kotiuduttuaan h?n ensi t?ikseen kutsuikin seurakuntansa koolle. Paul Fabianin leski, kyss?selk?nen Julia Galgoczi ja kuihtunut Klara Bulki kulkivat j?lleen armeliaiden ihmisten ovilla. "?lk?? antako munkki-raukan sortua kurjan pakanan k?siin. Mit? kristikansa meist? ajattelisikaan!" Ellei kukkaro t?ll?in avautunut, lis?si rouva Fabian:
"Ent? mit? virkkaisi siihen Nagy K?r?s?"
N?iden sanojen johdosta kaivoi jokainen harras kecskemetil?inen kaksikymment?ns? esiin, ja munkki Litkeikin noudettiin kotiin. Mutta juttu ei p??ttynytk??n t?h?n, sill? kaupank?ynti hengenmiehill? tuli niin tavanomaiseksi, ett? mink? joukonjohtajan tahansa tarvitessa hieman rahaa h?n heti antoi m??r?yksen: "T?ytyy noudattaa t?nne joku Kecskemetin hengenmiehist?", . Jonkun aikaa hurskaat porvarit lunastelivat heit?, kunnes herra ylituomari Johann Szucs itse, kaupunkinsa riist?nt?? surkeillen, teki siit? lopun seuraavin jumalattomin selityksin: "Kun Jumala kerran sallii palvelijansa joutua ry?stett?viksi, miksemme sit? siet?isi? Onhan heid?n Herransa lopultakin ensik?dess? velvollinen heit? auttamaan."
Jokunen munkki j?i t?ll?in rosvojen niskoille, ja seurauksena oli, ett? hengenmiesten arvo aleni nollaan ja valtaajaherrat alkoivat t?hystell? uutta saalista. Heit? olikin mahdoton nolata. Pietari -- Paavalin p?iv?n? murtautuivat Szolnokin turkkilaiset kaupunkiin ja riistiv?t kirkosta palaavien vaimojen seasta ylituomarin nuoren vaimon ja Georg Doman rouvan. Kaupunki kuohui. "Nyt ei olekaan kyseess? en?? kujeilu, hiisi vie!" Sill? keinottelu papeilla, eih?n se nyt viel? ollut niin h?ijy?. Eih?n heill? ollut h?t?? turkkilaisten parissa ollessaan. Mutta rouvat! Onhan se aivan toista. Tuhat tulimmaista, eih?n rouvia k?y niin piteleminen!...
Johann Szucs katkeroitui niin, ett? luopui paikalla ylituomarinvirastaan ja myyty??n kivitalonsa l?hti Georg Doman kanssa em?nti? noutamaan. Herra Szucs pulitti aviosiipastaan kaksisataa dukaattia.
Add to tbrJar First Page Next Page