Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Purjehtijat by Kailas Uuno
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 221 lines and 10267 words, and 5 pages
Release date: September 14, 2023
Original publication: Porvoo: WSOY, 1925
Credits: Tapio Riikonen
PURJEHTIJAT
Kirj.
Uuno Kailas
Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1925.
SIS?LLYS:
Rukous
M?enlaskua Sanat Hiljainen loppulause is?meit??n Tyhm?t ja viisaat
Nuori Narayana Eeva Laulu aallolle Runo runosta Laulu sinulle Adagio Ensi lumen aikaan Kes?illan kuje
Vanhoille Suomalainen sonettiparaati Lehm?n h?nt?
Satu meist? kaikista Atlantis Sanoja y?ss? Verkossa Purjehtijat Vanha maa Deluge Aphelium
Huomisp?iv? Olin nuori Syd?n ja Kuolleen meren apinat Sana Syyllinen mies Runo ristiinnaulituista Paimenet Me Min? n?en Lent?v?n Hollantilaisen n?ky Lapsen silm?
RUKOUS.
N?yt? minulle kasvosi l?helt?, El?m?. Suo minun koskea niit? silmill?ni. Sill? min? rakastan niit?, vaikka ne olisivat rumat.
Ruoki minua henkesi tulella, El?m?. Astu suuni kautta ja sieraimistani sis??n. Sill? se ihminen, jota ei el?m?n sammumaton tulva tempaa mukaansa matkalle ikuiseen mereen, h?n on vain seisovaa vett? ja m?t?nee.
Opeta minua, El?m?, ett? min? osaisin avata syd?meni sinulle, kun sin? palavassa pensaassa puhut. Sill? sinun ??nesi on syd?nten kuolema ja el?m?. Ei ole s??li sit? syd?nt?, jonka sin? ristiinnaulitset omin k?sin tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle: sill? sen syd?men mitta on t?ysi. Voi sit? syd?nt?, tuhannesti: voi sit? syd?nt?, joka ei koskaan maistanut sinua, El?m?, Jumalan matojen ihana ruoka.
M?ENLASKUA.
Taivaankansi on iso kelkkam?ki. Ja aurinko istuu kultaisessa kelkassa. Ja lumi ry?ppy?? ja putoaa alas maanp??lle kirkkaina s?tein?. Ja aurinko ajaa kelkkansa h?m?r?n mets?n taakse. Ja aurinko menee kotiin, kun se on kyll?stynyt leikkiin.
Taivas on varmaan hyvin hauska kelkkam?ki, koska aurinko laskee m?ke? joka p?iv?.
SANAT.
On olemassa hyvin paljon sanoja. Sanat ovat esineit? ja min? voin n?hd? ne. Toiset niist? ovat rumia ja toiset kauniita.
?iti on hyvin kiltti sana -- paras sana. Se maistuu paljon suudelmalle. Is?kin on hyv? sana, mutta siihen kertyy joskus ukkosta ja silloin on parasta menn? salaa oven taakse piiloon. Kes? on hyvin l?mmin sana ja sen l?yt?? joka aamu ruohikolta ja hiekkakasasta. Maailma on hyvin suuri sana, joka ei mahdu aivoihin. Vitsa on hyvin kirvelev? ja vihattava sana.
Ihmisill? on viel? paljon tyhji? sanoja. K?sitt?m?tt?mi? sanoja. Niinkuin synti ja kuolema, jotka eiv?t merkitse mit??n. Mutta niit? pit?? kuitenkin pel?t?.
HILJAINEN LOPPULAUSE IS?MEIT??N.
Is? ja min? sanomme: "Is? meid?n"... Sinun pit?? silloin olla hyvin vanha, Jumala, koska sin? my?skin olet is?ni is?. Olet varmaan my?skin kovin hyv?, sill? oikein vanhat ihmiset niinkuin mummu ja vaari ovat hyvi? pienille lapsille.
Kai sin?kin poltat pitk?? piippua niinkuin vaari? Ja varmaan sinulla on hyvi? p??ryn?it? paratiisissasi. Eih?n siell? ole en?? k??rmeit??
Kun olen kuollut ja minusta on tullut pieni enkeli, otathan minut syliisi ja kerrot minulle kauniita satuja.
Min? nauran auringolle. Sekin nauraa minulle. Se nauraa niinkuin ?iti. On tyhm?? nauraa auringolle. Is? ja ?iti ja eno ja t?ti eiv?t koskaan naura sille. Sill? he ovat isoja ihmisi?. Ja isot ihmiset ovat viisaita. Ja viisaat eiv?t saa n?hd? mit??n. Viisaat eiv?t saa ymm?rt?? mit??n. Viisaat eiv?t yht??n tunne aurinkoa.
Mutta min? olen tyhm? ja nauran auringolle. Min? melkein luulen, aurinko, ett? sin?kin olet tyhm?.
Me nauramme viisaita, aurinko.
NUORI NARAYANA.
Kaunis ruskea jumala lep?si er??n? aamuna vienosti l?ikehtiv?isess? meress? lumpeenlehdell?, l?hell? taivaan sein??.
H?n teki ruokopillin ja soitteli sill?. S?velet putosivat mereen niinkuin tuoksuvat, kirkkaat kastepisarat. Ja meri alkoi kuplia kaikkialla. Ja jokaisesta kuplasta puhkesi lumpeenkukka. Ja mehil?iset kantoivat jumalan huulille kukkien maljoista mett?.
Ja Narayana katseli kaiken meren yli uneksivin, maailmoja-k?sitt?vin silmin. Ja h?n n?ki kaukaisimmalla korallisaarella, l?hell? toista, vastassa olevaa taivaansein?? ihanan Meren tytt?ren leikkiv?n hiuksillaan.
Narayana kutsui. Ja jumalatar saapui tuulenhenkien my?t?. Ja nuori ruskea jumala rakasti valkoista meren ja ilman tyt?rt? ylenpalttisen kiivaalla rakkaudella. Ja jumalien rakkaus nostatti meress? myrskyn. Ja aallot heittiv?t vaahtohelmi? hamaan taivaan kattoon.
Vihdoin Narayana n??ntyi rakkaudesta. Ja jumalatar vajosi merenhenkien syliin. Ja kultainen otsaripa kimmelsi meress? kauan.
Ja Narayana lep?si lumpeenlehdell? raukein j?senin. Sitten h?n ojensi vasemman s??rens? veteen. Ja lukemattomat pienet kultakalat hyp?htelev?t Narayanan nilkan yli piirt?en v?lkkyv?n, ihanan sateenkaaren taivaan sinisen-sinist? sein?? vastaan, joka ihan l?hell? kohosi merest? esiin.
Ja Narayana katsoi j?lleen merta. Nyt h?n huomasi kaikki ne merimiesten sielut, jotka h?n huolettomasti oli uhrannut nuoren lempens? t?hden. Ja kaunis lempe? jumala murehti niit? ja kokosi ne kaikki syv?lt? meren pohjasta ja pani ne uuteen kuoreen ja l?hetti ne j?lleen el?m??n.
Aurinko vajosi mereen ja t?hdet alkoivat v?lkky? taivaan katossa. Narayana poimi niit? oikean k?tens? t?yteen ja pudotti ne yksitellen sormiensa lomitse mereen, jossa ne hohtivat niinkuin Meren tytt?ren silm?t.
Ja nuori v?synyt jumala katseli uneksuen t?htien vajoamista, kunnes nukkui lumpeenlehdelle, l?helle taivaan sein??.
EEVA.
Olet p??si painanut syv??n ylitseni, sinun p??si -- ah, sinulla on kev??ntuoksuinen tukka! Sinun huultesi yli k?y ruusunkarvainen p?iv?nkilo, sinun huulesi ovat kuin paratiisin puiden kukka.
Ja syd?n on minussa it?nyt rakkautta, ah, minun syd?meni riutuu kuluttavan kaipuun t?hden. Ja sin? vapiset aavistustesi voimaa etk? sin? tied?, miksi noin ?hkyen hengit?t untasi n?hden.
Ja niinkuin muisto, jolla on tuhat juurta, niin pysyn sinussa kiinni ja el?m?si mullassa aina. Sin? olet sokean-nuori, sin? olet nuori kuin Aadam. Syv??n ylitseni noin sin? p??si paina.
LAULU AALLOLLE.
Add to tbrJar First Page Next Page