Read Ebook: Kun mies on mies by Wright Harold Bell

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1897 lines and 52437 words, and 38 pages

J?lleen paimen loi muukalaiseen avoimen katseensa. Sitten h?n astui pari askelta porttia kohden, lassovyyhti toisessa, suitset toisessa k?dess?. >>Lainaan teille hevosen>>, h?n sanoi tyynesti.

Muukalainen vastasi nopeasti: >>Ei, ei, ?lk?? vaivautuko.>>

Joe vaikeni hetkiseksi. >>Herra Baldwinin yst?v?, olkoonpa h?n ken hyv?ns?, on tervetullut vieras Burnt Ranchille.>>

>>Mutta min? -- hm -- min? -- en ole koskaan tavannut herra Baldwinia>>, selitti muukalainen heikosti.

>>Ei tee mit??n>>, v?itti paimen. >>Olette menossa h?nen luokseen, ja se on sama asia.>> J?lleen h?n astui askelen tallia kohden.

>>Mutta min? -- anteeksi -- te olette hyvin yst?v?llinen -- mutta min? -- k?velen kernaammin.>>

Joe k??nn?hti j?lleen h?mm?styneen ilmeen levitess? h?nen p?iv?npaahtamille ja ahavoituneille kasvoilleen. >>Kai tied?tte, ettei matka ole leikintekoa>>, h?n virkkoi empien, ik??nkuin miehen tiet?m?tt?myys olisi ollut ainoa selitys h?nen uskomattomalle aikeelleen.

>>Tied?n sen. Mutta se tekee minulle hyv??. K?velen todellakin kernaammin.>>

Sanaakaan sanomatta paimen k??ntyi hevoseensa p?in ja alkoi tyynesti sitoa lassovyyhte? satulaan. Tuhlaamatta en?? ainoatakaan katsetta muukalaiselle, joka vaieten katseli h?nen puuhiaan, h?n heitti suitset hevosen p??n yli, tarttui satulannuppiin ja hypp?si hevosen selk??n kannustaen sen tielle.

Muukalainen kiiruhti jatkamaan matkaansa.

Tienk??nteen puolimaissa paimen pys?hdytti hevosensa ja katsahti taakseen kulkijaan, joka vaelsi harjanteen laelle johtavaa pet?jien varjostamaa tiet?. Miehen h?vitty? harjanteen toiselle puolen mumisi paimen jonkin ihmettely? ilmaisevan sanan ja kannusti hevosensa juoksuun, ik??nkuin luopuen pohtimasta arvoitusta, joka h?nen yksinkertaiselle j?rjelleen oli liian monimutkainen.

Koko p?iv?n vaeltaja seurasi p?lyist? tiet?. H?nen yll??n s?teili avara, kirkas, pilvet?n taivas. Suurilla, avoimilla sel?nteill?, aukeamilla ja laaksoissa makasi karja tammien, setri- ja saksanp?hkin?puiden varjossa tai kulki hitain, ??nett?min liikkein juomapaikoille janoaan sammuttamaan. Mets?n el?imet olivat piiloutuneet kallionkoloihin ja tiheihin lehvikk?ihin odottamaan viile?n illan tuloa. Ilma oli liikkumaton, ik??nkuin v?sym?t?n tuulikin olisi vaipunut lepoon.

Ja keskell? t?m?n maan hiljaista suurenmoisuutta kulki mies yksin??n ajatuksineen, ehk? miettien sit?, mik? oli tuonut h?net t?nne, kenties haaveillen siit?, mit? olisi saattanut tapahtua tai mik? ehk? viel? tulisi tapahtumaan, katsellen kysyvin, ihmettelevin, puolipelokkain silmin valtavia, koskemattomia maisemia, jotka joka suunnalla levisiv?t h?nen ymp?rill??n. Kukaan ei n?hnyt h?nt?, sill? heti kun h?n kuuli l?henev?n hevosen tai k?rryjen ??nen, h?n piiloutui pensaikkoon tai suojelevan kallionlohkareen taakse. Ja aina kun h?n j?lleen tuli esiin piilopaikastaan jatkaakseen matkaansa, v?ikkyi h?nen kasvoillaan sama itsehalveksunnan hymy.

Puolenp?iv?n aikaan h?n pys?htyi hetkeksi tienviereen sy?d?kseen pari voileip??, jotka h?n otti takkinsa taskusta. Sitten h?n alkoi uudelleen p??tt?v?isen? kulkea sen maan syd?nt? ja keskustaa kohden, joka kaikesta p??tt?en oli h?nelle uusi ja vieras. Iltap?iv? kallistui jo loppuaan kohden, kun h?n uupuneena, kumaraisin hartioin ja verkkaisin askelin saapui Mets?rajalle, joka muodostaa Williamson Valleyn it?rajan.

Harjanteen huipulla, miss? tie tekee ?kkik??nn?ksen l?htien jyrk?sti laskeutumaan sel?nteen loiselle puolelle, h?n pys?htyi. H?nen v?synyt vartalonsa suoristautui. H?nen kasvojaan valaisi h?mm?stynyt ja ihastunut ilme, ja h?nen huuliltaan p??si huudahdus, kun h?nen silm?ns? kohtasivat avaran n?k?alan, joka silm?nkantamattomiin levisi h?nen jalkainsa juuressa.

Pilvett?m?n, syv?nsinisen taivaan alla levisi vuorien ja metsien ja niittyjen maa, joka oli vertaansa vailla suurenmoisessa ja koskemattomassa kauneudessa. Monien mailien p??ss?, sinert?v?n auringonsumun himment?min?, kohosivat taivaanrannalla jylh?t vuoret kuin tuhatp?inen suojavartio. Mets?isten rinteiden tumma viheri?, tammilehtojen vaaleampi lehvikk?, laajojen ketojen vaalea nurmi ja mets?niittyjen helakka v?ri yhtyiv?t hienon sinen peitt?min? v?risoinnuiksi, joita ihmisk?si ei saata kuvata. Ja l?hemp?n?, vuorivartion johtajana ja ymp?r?ivien maiden herrana kohotti Granite Mountain huippujaan taivaanlakea kohden kuin uhmaten vuosien valtaa ja ihmisen mahtia.

T?m?n ihanan maan keskess?, jota muukalainen ylh??lt? Mets?rajalta tarkasteli, sijaitsee Williamson Valley, rehev?, tummanvihre? luonnonniitty. Jos muukalaisen silm? olisi ollut tottuneempi pitkiin v?limatkoihin, olisi h?n sinerv?ss? sumussa erottanut Risti-Kolmio-Kartanon punaiset katot.

Mies seisoi hetkisen liikahtamatta paikallaan luonnon tenhovoiman valtaamana. H?nen kasvojensa hillitty ilme oli h?vinnyt. H?nen itsehalveksuntansa ja ivansa oli unohtunut. H?nen silmiss??n hehkui toivo ja luja p??tt?v?isyys. Sitten ?kki?, ik??nkuin menneisyyden haamu olisi koskettanut h?nen olkap??t??n, h?n katsahti taakseen tielle. Valo h?nen silmiss??n sammui raskaiden muistojen t?ytt?ess? h?nen mielens?. H?nen ilmeens?, josta p?iv?n yksin?isyys oli karkottanut sen tavallisen sulkeutuneisuuden, synkkeni tuskasta ja h?pe?st?. Oli kuin h?n olisi luonut katseensa yli pienen kaupungin, jonka markkinarihkaman h?n t?n? aamuna oli j?tt?nyt taakseen, p?yhkeilevien repaleiden ja teeskentelyn maailman, jossa miehet myyv?t sielunsa arvottomista leikkikaluista, jotka ovat voittoina peliss?.

Ja kaikesta huolimatta kuvastui miehen silmiss? yht? paljon kaipausta kuin katumusta. H?n n?ytti tuntevan saapuneensa el?m?ss??n rajalle, mist? saattoi n?hd? kaksi eri suuntiin l?htev?? tiet?. Niist? h?n oli p??tt?nyt hyl?t? sen, jolle h?nen kaipuunsa veli, ja valita sen, joka h?nest? tuntui vaikeammalta.

Viimein h?n uupuneena ruumiiltaan ja sielultaan laahautui muutaman askelen tien sivuun ja heitt?ytyi kallionlohkareelle syventy?kseen eteens? levi?v?n n?k?alan ihailemiseen. J?lleen h?nen tottumattomalta silm?lt??n j?i huomaamalta jotakin, joka varmasti olisi kiinnitt?nyt seudun asukkaan huomiota. H?n ei n?hnyt pient? pistett? tiell?. Piste oli ratsastaja, joka tuli h?nt? kohden.

II LUKU.

Mets?rajalla.

Jos muukalainen olisi huomannut l?hestyv?n miehen, olisi h?nenkin ollut helppo havaita t?m?n kuuluvan ratsastajien maahan. Vaikka v?limatka viel? oli niin pitk?, ett? silm?n oli mahdoton erottaa miehen pukua -- nahkas??ryksi?, pehme?t? puseroa, leve?t? hattua, kannuksia ja lassoa h?nen k?dess??n -- paljastivat h?nen ryhtins? ja asentonsa paimenen, joka sananmukaisesti n?ytti hevoseensa kiinnikasvaneelta.

Muukalaisen istuessa mielteisiins? vaipuneena huomaamatta ratsastajan l?henemist? tarkasteli t?m? kiinnostuneena Mets?rajalla olevaa liikkumatonta olentoa. Tultuaan l?hemm?ksi h?n hiljensi hevosensa vauhtia ja katsoi leve?n hatunreunansa alta tiukasti muukalaiseen. H?n oli vain muutaman metrin p??ss? rajalta, kun t?m? vihdoin kuuli l?hestyvien kavioiden kopseen ja hyp?hti pystyyn kuin paetakseen. Mutta se oli jo my?h?ist?, ja puolittain vihamielisin ilmein h?n k??nn?hti tulijaan p?in.

Ratsastaja pys?htyi. Miehen ?kkin?inen liike ei ollut v?ltt?nyt h?nen tarkkaa katsettaan, ja lepuuttaen huolettomasti oikeata k?tt??n reidell??n h?n kiinnitti harmaat silm?ns? muukalaiseen elottomin ja kysyvin katsein.

Istuessaan hevosensa sel?ss? niin valppaana ja rohkeana Granite Mountainin jykev?? ja juhlallista taustaa vasten oli ratsastaja nuoren miehekkyyden tosi henkil?itym?. H?n n?ytti olevan hiukan alle kolmenkymmenen ja vartaloltaan h?n oli muukalaista sek? lyhyempi ett? hennompi. Mutta hiukan poikamaisesta piirteest? huolimatta sile?ksi ajelluissa, tumman pronssin v?risiss? kasvoissa oli kyps?n ja omasta voimastaan tietoisen miehen leima. Jokainen lihas, jokainen hermo uhkui joustavaa tarmoa ja j?ntevyytt?, joka on el?m?n tosi kauneus ja voima.

Miehet olivat toistensa t?ydelliset vastakohdat. Muukalainen oli ep?ilem?tt? hienon sivistyksen t?ydellinen ja sopusuhtainen tulos. Yht? selv?? oli, ett? ratsastajan s?teilev?? miehekkyytt? ei liikasivistynyt, muotoihin kangistunut ja hienosteleva ymp?rist? ollut heikontanut. Mutta niin erilaisia kuin he olivatkin, oli heiss? jotakin, joka leimasi heid?t sukulaisiksi. Karjalaitumien poika ja kaupunkien mies olivat pohjaltaan yht? samanlaiset kuin jalostettu juoksija ja kesytt?m?t?n hevonen. Paimen oli sellainen, jollainen muukalainen olisi saattanut olla, ja muukalainen puolestaan oli sellainen, mink?laiseksi paimen toisenlaisissa oloissa olisi tullut.

Heid?n ??neti silm?illess??n toisiaan n?ytti silt?, kuin he vaistomaisesti olisivat tunteneet t?m?n sukulaisuuden. Sitten hiipi muukalaisen tummiin silmiin ihailua ja kateutta ilmaiseva katse.

Aivan kuin paimen olisi huomannut t?m?n muutoksen, h?nen valpas ja varovainen asentonsa herpaantui. H?nen k?tens?, joista toinen oli pidellyt suitsia valmiina pakottamaan hevosen salamannopeaan toimintaan ja toinen viipynyt lanteella, yhtyiv?t huolettomina lep??m??n satulannupilla, ja poikamainen hymy levisi h?nen kasvoilleen.

Hymy sai muukalaisen katseen leimahtamaan suuttumuksesta, ja ?kkin?inen puna tummensi h?nen kasvojaan. Hetkisen h?n seisoi liikkumattomana; sitten h?n k??ntyi loukkautuneena, istuutui ja kiinnitti katseensa ymp?r?iv??n maisemaan.

Mutta hymyilev? paimen ei liikahtanut paikaltaan. Hetkisen h?n katseli muukalaista ??nett?m?n naurun saadessa h?nen hartiansa hytkym??n. Sitten h?nen kasvoilleen levisi vakava ilme, ja h?n n?ytti miltei h?pe?v?n. Hetket kuluivat, ja yh? h?n istui liikkumattomana hevosen sel?ss?.

Vihdoin muukalainen k??ntyi, ja j?lleen nuo kaksi niin erilaista ja kuitenkin niin samanlaista miest? silm?iliv?t toisiaan.

T?ll? kertaa v?ikkyi hymy muukalaisen kasvoilla. Mutta hymy her?tti paimenen varovaisuuden. Kenties h?n muisti muuatta Rovastin mielilausetta: >>Varokaa miest?, joka nauraa, kun h?nt? on loukattu.>>

>>Hyv?? iltaa!>> lausui muukalainen verkkaan, ??ness??n tietoisen ylemmyyden h?ive.

>>Iltaa!>> vastasi paimen syd?mellisesti, ja h?nen syv?ss? ??ness??n soi hyv?ntahtoisuus, joka oli tehnyt h?nest? kaikkien h?nen yst?viens? suosikin. >>Teid?n on k?ynyt hullusti?>>

>>Jos onkin, on se oma asiani>>, vastasi muukalainen kylm?sti.

>>Niin kai>>, virkkoi ratsastaja lauhkeasti, >>ja min? suon sen teille syd?mest?ni. Jokainen mies tarvitsee omat vastoink?ymisens?, luulen. Mutta en min? sit? tarkoittanut. Tarkoitin hevostanne.>>

Muukalainen katsoi h?neen kysyv?sti. >>Anteeksi?>>

>>Mit??>>

>>En ymm?rr?.>>

>>Hevosenne -- miss? hevosenne on?>>

>>Vai niin! Niin -- tietysti -- hevoseni -- kuinka typer? olinkaan!>> Miehen ??ni oli nyt puoleksi anteeksipyyt?v?, ja h?n hymyili oudosti jatkaessaan: >>Minulla ei ole hevosta. Totisesti en tiet?isi, mit? tehd? hevosella, jos minulla olisi.>>

>>Ette suinkaan tarkoita k?velleenne jalan koko maikan Prescottista asti?>>

Muukalainen katsahti ratsastajaan ja vastasi kujeellisella ??nell?, joka sai ratsastajan mieltym??n h?neen: >>Pid?n k?velemisest?. Katsokaahan -- ajattelin sen tekev?n hyv?? minulle.>>

Paimen j?i nauraen aprikoimaan h?nen sanojaan -- koska, kuten h?n my?hemmin sanoi, h?nen oli vaikea uskoa niit?. Oli selv??, ett? kookas muukalainen ei ollut tullut t?nne etsim??n terveytt? ja ettei h?n liioin kuulunut turisteihin, jotka silloin t?ll?in kulkivat n?ill? seuduin. H?n n?ytti varakkaalta herrasmiehelt?. H?n ei saattanut olla ty?nhaussa. H?n ei n?ytt?nyt ep?ilytt?v?lt? -- p?invastoin -- mutta kuitenkin h?n oli koettanut piiloutua ratsastajan l?hestyess?. Maan tapa kielsi suoraan kysym?st?, mutta --

>>Niin kyll?>>, h?n my?nsi ajatuksissaan, >>k?veleminen tekee toisinaan hyv??. Minun tulee sent??n harvoin k?vellyksi.>> Sitten h?n lis?si viekkaasti: >>Te tulette kai juhlilta.>>

Muukalaisen ??ni ilmaisi hehkuvaa innostusta, h?nen katseessaan v?ikkyi taas sama miltei kateellinen ihailu, ja h?n n?ytti jossakin m??rin menett?v?n hillityn tyyneytens?.

>>Tietenkin olin siell?>>, h?n virkkoi. >>En ole koskaan n?hnyt mit??n sen kaltaisia. Olen n?hnyt kaikenlaisia urheilukilpailuja, sirkustemppuja ja ratsastusta ja olen lukenut sellaisesta paljonkin, mutta>> -- ja h?nen ??nens? k?vi miettiv?ksi, >>mutta ett? miehet tosiaan tekev?t jotakin sellaista -- aivan noin p?iv?ty?kseen! En olisi koskaan voinut uneksiakaan, ett? sellaisia miehi? todellakin on olemassa.>>

Paimen muutti asentoaan silm?illen miest? huvittuneena. >>Olivathan ne mukavat juhlat>>, h?n my?nsi, >>mutta mit? n?yt?kseen tulee, niin olen n?hnyt miesten -- kenenk??n kiinnitt?m?tt? silloin huomiotaan siihen -- tekev?n sellaista, mihin verrattuna Prescottin kilpailu oli lastenleikki?. Hevosien juoksukilpailu oli sent??n aika hyv?>>, h?n lis?si.

>>Mutta olipa ihmeellist?, ettei kukaan ottanut teit? k?rryihins?>>, jatkoi paimen hetkisen kuluttua. >>Kaikki ihmiset l?htiv?t kotimatkalle varhain t?n? aamuna ja Jim Reid perheineen ajoi noin tunti sitten ohitseni. He olivat autossa. Ja Simmonsin vaunujen t?ytyi sivuuttaa teid?t tiell?.>>

Muukalainen punastui ja n?ytti turhaan miettiv?n vastausta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet