Read Ebook: Suljettujen ovien takana by Hellaakoski Aaro

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1038 lines and 43804 words, and 21 pages

-- Olipas se lento, ajattelee Pekka Suojanen masentuneena. Miksi piti minulle k?yd? n?in? Olihan niin perin pieni mahdollisuus tipahtaa juuri seip??n k?rkeen. Olisihan voinut vaikka pudota seip?itten v?liin aidalle, ja enint??n taittaa vain jonkun kylkiluun. Pirullisen paha sattuma! -- ja sellaisella ajalla, jolloin kaikkein v?himm?n olisi halunnut t?st? maailmasta erota. -- T?ytyyk? erota? Kovin n?ytt?? t?m? hyppy tehneen rumann?k?ist? j?lke?. Eiv?t edes ne h?lm?t ajajat tiell? kuulleet avunhuutoa. Olisi joutunut johonkin l?hitaloon t?nne -- tunkkaan kamariin, jossa on kirpe?hk? ilma ja s?ngyss? luteita. Tai sairaalaan t?rke?nn?k?isine l??k?reineen ja hoitajattarineen. Tai kotia, itkuun ja parkunaan. Ei, ei kotia. P??sk??t he siell? yhdell? ainoalla surunpuuskauksella, n?kem?tt? surkeaa kitumista ja sammumista. Olkoot rauhassa. He kaksi siell? ovat olemassaolollaan tukena toisilleen. Ja kummankin olemassaolo on rahan puolesta turvattu. He tulevat kyll? toimeen, kunhan s??styv?t kitumistani n?kem?st?.

-- Ellei t?t? tapaturmaa olisi sattunut, liikkuisin jo piankin kotiportailla. Vaimo odottaa siell? miest??n, lapsi is??ns?, ty?p?yt? ahkeraa muurahaistaan, tehdas yht? johtajistaan. -- V?h?p?t?inen sattuma vain tarvittiin, ja se riitti leikkaamaan Suojasen Pekan erilleen kaikista. Sattuma on pieni paholainen, joka tulee silloin kun sit? v?himm?n halutaan, ja sanoo: Selvit? sin? mink? selvit?t, rakenna k?rsimyksill?si onnesi temppeli valmiiksi, mutta sill? hetkell? kun aijot siihen astua sis?lle, teen min? pienen sormenliikkeen, ja sill? sekunnilla on juttusi niin perinjuurin selv? ettet tarvitse en??n muuta kuin nelj? lautaa ja sylen mitan hietaista maata.

-- Selv? taitaakin jo olla t?m?n Pekan asia, eik? se parane muitten v?liintulolla. Parasta on ettei en??n h?iritse ket??n, vaan koittelee viimeisetkin asiansa loppuun ominneuvoin. Se on helppoa nyt, kun n?in k?vi. Ei sattuma silti kaikkein pahimmalla tavalla asioita j?rjest?nyt. Kyll? k?y laatuun nukahtaa t?h?n, hanki patjana ja taivaankansi peittona. Se sopii sinulle, Pekka, siin?p? on sinulle vapautta, jota i?tkaiket olet takaa-ajanut.

Viel? tekee Pekan kuitenkin mieli vet?ist? iltasauhut, niinkuin aina maata pannessaan. Kulaus vett? pit?isi olla ensin. Sen korvaukseksi tukkii Pekka suuhunsa lunta. Sitte h?n varovasti keinottelee taskustaan savukerasian ja tulitikut. Kyn?np?tk?kin sielt? osuu k?teen. -- Hyv?, tuumii h?n, kirjotan kirjeen. Ja niin kirjottaa h?n savukelaatikon kanteen:

Sattui vahinko. Ei t?ss? taida en??n apu auttaa. Koetan maata suorana, ettei tarvitse ruumista sulatella, vaan sopii ilman muuta ly?d? arkkuun ja kuskata kirkkomaalle.

Se olkoon kaikelle maailmalle. -- Sis?kauteen h?n kirjottaa sensijaan n?in:

Py?rryin aluksi, mutta nyt ei ole en??n mit??n kipua. V?sytt?? vain. -- Hyv?sti Lahja ja Taimi. Viimeksi ajattelen teit?.

Enemp?? ei mahdu, eik? enemp?? jaksaisikaan. Olisi kai pit?nyt olla joukossa joitain hellempi?kin lauseita. Mutta kyll? Lahja ymm?rt?? ja tiet?? ettei Pekalla ole tapana ainakaan vieraitten kuuluviin paiskella tunteitaan. Maailmanrannan koulu opettaa kaikki hieman spartalaisiksi.

Nikotiini raukaisee, melkein huimaten p??t?, mutta kuitenkin viihdytt?en.

-- Maailmanrannan koulu! ajattelee Pekka. Se on tiukka koulu, ja siin? on luokkia enemm?n kuin kell??n ihmisell? ik?vuosia. Ei kukaan voi kerskata sit? koulua l?pik?yneens?. Monellaista on siell? saanut kokea, ja monasti se on v?sytt?nyt, vaikkei sit? viel? ole ehtinyt k?yd? kuin pienen alkutaipaleen. Nyt ei en??n minulle voi siell? mit??n tapahtua. Se on lohduttavaa.

Tajunnan k?tk?ist? tuntuu pyrkiv?n esille vain muistoja. -- Niinh?n sanotaan tapahtuvan el?m?n liekin sammuessa, tuumii Pekka. Se on viimeinen tapahtuma. Muistot tahtovat kerran viel? juhlakulkueessa tulla esille k?tk?ist??n, melutakseen ja n?ytt??kseen omaa t?rkeytt??n. Tehk??t sen, sittep? ne saavatkin mukanani laskeutua levolle, eik? kukaan maailmassa niist? en??n piittaa. Ja mit? ne ovat? Vain sarja tapauksia, joita minulle on tapahtunut, ei mit??n muuta. Ei niist? ole kerskumista. Toiselle tapahtuu enemm?n, toiselle v?hemm?n, eik? voi sanoa kumpi on parempi ihminen. -- Inhimillinen, se on venyv? ja paljon v??rink?ytetty sana, niin ett? tuskin kukaan lopulta tiet?neek??n mit? se oikein on. Mutta sen merkityksen voi joskus aavistaa, kun tuntee itsens? oikein heikoksi ja kelvottomaksi. Sen sanan ytimen voi vain huono l?yt??, mutta kerskurin suussa se on valetta. Ja pilkkaaja lienee useinkin sit? l?hemp?n? kuin maailmanparantaja. -- Ihmeellinen sana, ja ihmeelliset sen juuret meiss?, vaikkei se annakkaan toivoa, antaapahan vain tyytymyksen k?yh?n kukan k?yh??n k?teen. Ole tyytyv?inen, sin?kin, Pekka, ja siunaa rakkaitasi, siunaa heid?n kauttaan vaikka kaikkia. Voit sen tehd?, sill? ei kukaan sanojasi kuule, eik? voi niit? v??rink?ytt??.

Pekan mieleen johtuu se "viimeinen kirje", joka tuli t?herretty? tupakkalaatikon kanteen. Siihenp? tuli juuri p?yhkeily?, ja sanoja, jotka olivat tarkotetut "muille". Niin paljon typeryytt? oli siis yh?ti Pekassa ett? h?n ryhtyi viel? kuolemallaankin n?yttelem??n. Se on sikamaista. Sill?tavoin kuolee vain n?yttelij? teatterilavalla, saaden siit? palkakseen aploodit, ja mennen sitte tyytyv?isen? illastamaan hyv?ss? seurassa.

Pekka katselee t?herryst??n. Lahjalle kirjoitettu osa on oikea ja rehellinen . Mutta se toinen osa harmittaa. "Koetan maata suorana" j.n.e., lukee Pekka, tuumiipa polttaa koko homman, mutta kopistaa sitte tupakat pois laatikosta, rep?isten viel? sen molemmat puoliskot erilleen. Kannen, jossa on kirje Lahjalle, h?n laskee hangelle viereens?, pohjasta sensijaan irroittaa reunat, ja repii komean tekstins? pieniksi palasiksi, jotka viel? lopuksi ty?nt?? suuhunsa. H?n pureskelee niit?, tyytyv?isen? kun voimat viel? riitt?v?t muhentamaan paperin m?ih?ksi. Ja Pekka havaitsee ett? t?m? on h?nen el?m?ns? ehk?p? ensimm?inen teko. T?h?n asti on h?nelle vain tapahtunut, nyt h?n on saanut tehd? edes yhden ty?n, ja on iloinen siit?.

Toisen savukkeen sytytt?? viel? Pekka, mutta jaksaa tuskin en??n ime? sit?, niin on viimeinen voimainponnistus uuvuttanut. Tupakka raukaisee yh? lis??. Pekka katselee polttelustaan syntynytt? sauhua, joka leijailee pilven? aivan h?nen kasvojensa yl?puolella, ujuen heikossa ilmanhengess? pitkiksi suikaleiksi. Ne muovautuvat h?nen h?m?rtyvien silmiens? edess? moniksi tutuiksi kasvoiksi ja tapaussarjoiksi. H?n on tuskin tajullaan en??n. Muistot vaativat h?nt? mukaansa. Mutta Pekka pit?? niit? sek? liian v?h?p?t?isin? ett? liian r?yhkein?, eik? halua niit? h?iritsij?ikseen.

Niin h?n, joka hangella makaa, tarttuu molemmin k?sin seip??n tynk??n, joka haavassa t?rr?tt??, sitte h?n puree hampaansa yhteen, ja riuhtaisee tyng?n pois. Samassa silm?nr?p?yksess? rynt?? pimeys uudelleen h?nen ylitsens? kuin kaksi ovenpuoliskoa, jotka aivan h?nen p??ns? p??ll? r?m?ht?v?t kiinni. Ikuisesti kiinni.

PIME? ei ole aivan tasaista. Mist??n ulkoap?in ei siihen kyll? valoa tule, mutta se itse alkaa paikottain tiivisty? yh? tummemmaksi, paikottain tuntuvasti oheta. Siihen puhkeaa h?m?rt?vi? kajastuksia. On l?mmint?. On turvallista. Mutta on n?lk?. Kuitenkin varmistuu siit? ett? on joku, joka huolehtii, pit?? silm?ll?. -- Tulee yh? valoisampia paikkoja, on kuin aurinko paistaisi, kaksi aurinkoa. Ne ovat kaksi silm??. Pimeys lainehtii niitten liepeill? kuin utuinen verho, joka aukeaa, sulkeutuu, aukeaa, sulkeutuu. -- Kuuluu syv? ??ni, joka sanoo: "Pekka."

Onko se ?iti? On. Kaksi hyv?? silm??, kaksi hyv?? k?tt?, ja hyv? rinta, joka haihduttaa alituisen n?l?n. On hyv? olla. On l?mmint?. On turvallista. On joku, joka huolehtii -- ja antaa, kaikkea.

Mutta sit? ei kest? kauan. Tummuuden ja valoh?m?r?n vaihtelut alkavat ter?v?sti repeyty?. Kuuluu uusia ??ni?, pahoja ja hyvi?. N?kyy suuria olennoita, pahoja ja hyvi?. Tulee kipua ja hyvinvointia. -- Kaikki repe?? hajalleen, alkaen liikkua.

On vain yksi huone, joka ei liiku. Siin? on kaksi s?nky?. Toisessa nukkuu ?iti, toisessa joku, jota sanotaan Pekaksi. S?ngyt ovat yht? suuret, mutta nukkujat erikokoiset: toinen t?ytt?? koko s?nkyns?, toinen omassaan on vain pikkuinen k??r?. Sen k??r?n s?nky? sanotaan joskus is?n s?ngyksi. Miksik?h?n sit? niin sanotaan?

Koko pihamaa l?ikkyy kultaisena paisteena, nurmettuneesta tantereesta katonharjoja my?ten. Piha on rakennusten ymp?r?im? neli?. Siell? on l?mmint? ja liikkumatonta. Ihmiset sanovat ett? on tullut pouta. Se pouta on hauska olento. Se on tullut t?h?n pihalle ja nauraa niin ett? hampaat hohtavat.

"Min? sy?n sinut", se sanoo.

"Etp?s sy?. Min? olenkin nyt min?. Sy? sin? vain heini? niinkuin hevoset ja lehm?t."

Pouta nauraa ja min? nauran ja tallin ovi nauraa ja tuvan katto nauraa ja kaikki nauraa.

"Min? narrasin", sanoo pouta. "En min? sy? ket??n, min? vain olen ett? kaikkien tulisi hyv? olla ja ett? kaikki kasvaisivat, ett? sin?kin kasvaisit."

"Mene sitte kasvattamaan kissanpoikia ja anna niille silm?t. Min? kyll? kasvan muutenkin. Min? sy?n puuroa, ja sill? kasvaa, sanoo ?iti."

Pouta menee kissanpoikien tyk?. Min? j??n yksin katselemaan pieni? mustia saksia, joita lentelee ilmassa, mutta eiv?t putoa. Niit? sanotaan p??skysiksi. Ne r?pistelev?t ja leikkaavat yht?mittaa. Mutta ne leikkaavat tyhj??, kulkevatpa viel? takaperin. Miksik?h?n ne niin tekev?t? Ne ovat tyhmi?. Jos min? saisin yhden niist? kiinni, niin min? n?ytt?isin miten pit?? leikata. Leikkaisin vaikka tuota ruohoa tuosta pihalta, kun sit? on niin paljon. Paljon sit? on, ja se haisee viheri?lle. Kukkiakin siell? on, mutta en v?lit? nyt niist?, kun on muuta miettimist?. Silloin mietit??n kun ollaan aivan hiljaa eik? puuhata mit??n.

Min? seison pime?ss? aitassa. Ovi on auki. Kynnyksen yli katselen pihalle, ja kynnys on parahiksi niin korkea ett? saatan siihen k?sill?ni nojata. En voi viel? k?vell? pitki? matkoja enk? seisoksia v?sym?tt? niinkuin isot ihmiset, vaan mielell?ni koetan aina nojailla johonkin. Ja niin olen huomannut tekev?n muittenkin minun kaltaisteni, meid?n, joita sanotaan lapsiksi eli kullanmuruiksi.

Mietin ihmeellisi? asioita, jotka yht?kki? ovat alkaneet kihist? p??ss?ni. T?ss? aitassa on mankli, ja ?sken t?ss? manklattiin. Kova jytin? kuului vastaan, kun pihan yli taapersin katsomaan. Siell? oli yksi t?ti ja kaksi set??. Toinen set? oli Pekka-set?.

"Ei se ole Pekka; min?h?n Pekka olen", koetin intt??. Mutta minulle naurettiin ja selitettiin mit? on nimi ja mit? ihminen. Ymm?rsin ett? on olemassa er?s olento, min?, josta kerran viel? kasvaa ihminen sellainen kuin sed?t ja t?dit. Min? en ole sama kuin Pekka. Pekka on vain minulle annettu nimi, jolla minut erotetaan muista. On silti muitakin Pekkoja, pieni? ja suuria, kun niille on sattunut vahingossa sama nimi. Mutta minuja ei ole muita. Min? olen t?ss?, ja t?m? on minun k?teni ja t?m? minun jalkani. Onpa minulla sormetkin, joilla voin tarttua vaikka mihin. Pilviin en viel? ylety, mutta kun tulen suureksi, niin tartun niihinkin ja ratsastan niill? niinkuin puuhevosella. Mutta nyt min? voin jo juosta, voinpa huutaa mielinm??rin jos haluttaa.

Kiipe?n kynnyksen yli ja juoksen keskelle kartanoa. Siell? alan hypell?, ja huutelen riemuissani: min?, min?.

Huutelen niin kauvan ett? v?syn ja kompastun heinikkoon. Sielt? nousee niin paljon ja niin monellaista tuoksua ett? p??ni menee py?r?lle. Sinne tuoksun sekaan kaivan nen?ni ja mietin yh? ihmett?: min?. Se on ihmeellist?. Kaikki sellainen on ihmeellist?, jota ei voi ymm?rt??. Isot ihmiset sanovat etteiv?t he ymm?rr? mit??n. Min? ymm?rr?n kaiken, paitsi t?t? yht? asiaa. Minullakin on yksi ihme, ja se olen min? itse. Kun kasvan suureksi, tulee minulle viel? paljon muita ihmeit?.

Kuusi loistaa hopealangoissaan, ja me ?idin kanssa istumme vaiti, katsellen kynttil?in lepatusta ja helyjen v?lkynt??. Huoneessa on joulun tuoksu, se tulee kuusesta ja sulavista kynttil?ist?. Sit? hengitt?ess? hengitt?? samalla kaikkia entisi? jouluja. Minun tajussani ei niit? viel? monta ole. Voin laskea ne yhden k?den sormilla, vain peukalo tarvitaan lis?ksi toisesta k?dest?. Ja sitte on viel? kolme, joita en muista. Mutta ?idill? on niit? muistossaan sit? enemm?n. ?skett?in h?n kertoi niist? muutamia, kertoipa siit?kin, kun is? oli mukana ja kun min? en viel? osannut puhua yht??n sanaa, itkin vain.

Sitte is? meni pian pois, senh?n tied?n, oli mennyt merille suuriin laivoihin. Koneenk?ytt?j? h?n on, ja mahtava mies, paljon mahtavampi kuin kapteeni. Kun h?n vain liikauttaa k?tt??n, niin hirmuisen suurien laivain koneet k?yv?t tai seisovat, aina miten h?n vain tahtoo. Tied?nh?n min? toki mik? mies koneenk?ytt?j? on ja mik? on h?yrykone -- kaikki ne olen n?hnyt, jokaikisen koko kaupungissa, ja monessa laivassakin. Konehuoneitten soppiin min? mielell?ni lymy?n, katselen sielt? ja kuuntelen miesten puheita. Viime kes?n? j?in yhteen laivaan, Herokseen, mutta kun keksiv?t, niin l?hettiv?t luotsin mukana takaisin. Se oli pentelett?. Kun tulen isoksi, niin eiv?t l?het?. Merille min? menen, ensin l?mmitt?j?ksi, ja sitte saan koneen hoitooni, sellaisessa suuressa laivassa, jonka konehuone on kuin kirkko.

Huomenna menen joulukirkkoon, menen vaikka v?kisin. ?iti ei tahtoisi minua koskaan p??st?? kirkkoon, sanoo etten min? ymm?rr? mit??n, vaan teen synti? ja kuvittelen sinne sellaista, jota siell? ei ole. Mutta jos se on kuvittelua, niin min? tahdon kuvitella. Min?h?n n?en aivan selv?sti kirkossa suuret koneet, lattiasta yl?s lakeen asti. Ja alttarin kohdalla ovat pesien tuliset kidat, joitten edess? l?mmitt?j?t h??r??v?t mustina ja nokisina. Kun pappi puhuu helvetist?, riemuitsen min?. Silloin n?kyv?t tulipes?t kaikkein selvimmin ja tulee niin kuuma ett? poskia polttaa. Kun sitte urut humahtavat soimaan, alkavat samalla koneet kieppua. Ne k?yv?t harvaan ja juhlallisesti, niinkuin j?ttil?isen liikkeet ainakin, ja kaikki ter?spinnat ovat puhtaaksi kiillotetut niin ett? ne v?lkkyv?t. Silloin min? laulan ja veisaan, eik? siin? pauhussa kukaan huomaa ett? minulla on huono ??ni, sen vain n?kev?t ett? min? veisaan hartaasti ja palavasti.

Sellaista on minun leikkini, eik? se ole mit??n synti?. Puuhevosista ja sapeleista ja muista sellaisista min? vain en v?lit?. Minulla on omat meininkini minulla, ja kerranpa viel? n?hd??n -- --. Huomenaamulla menen kirkkoon, se on vissi se. Nyt tahdon vain katsella joulukuusta.

Mutta ?iti ei olekkaan iloinen. H?n istuu k?det syliss?, ja h?nen silm?ns? ovat ummessa niinkuin h?n olisi hyvin v?synyt. Luulenpa tiet?v?ni mit? h?n ajattelee.

"Kerro is?st?", sanon.

"En min? nyt jaksa. Kerro sin?."

Niin saattoi k?yd? joskus. ?iti ei tahdo. Mutta min? osaan kyll?. Min? rupean kertomaan ett? on taasen joku joulu, ja me istumme n?in, kun silloin joku mies tulee ovesta ja sanoo ett? terveisi?, tunnettekos te viel? minua. Me emme tietysti ole tuonaankaan, ihmettelemme vain ett? mist?s me kaikki maailman miehet tuntisimme; tuollaista pitk?viiksist? ja lippalakkista set?? ei ole t?ss? kaupungissa edes n?htykk??n. Mutta se mies rupeaa nauramaan ett? min?p? taidan silti tuntea teid?t ja ett? eik?s t?m? ole sen Suojasen Juhanin rouva ja t?m? se Pikku-Pekka. Sitte se mies panee suuren lakkinsa minun p??h?ni, niin etten min? n?e mit??n, ja sitte se halaa ?iti?, n?inik??n, ja sanoo ett? jokos nyt tunnetaan. Min? reuhdon paraillaan ?iti? kaulasta, kun eteisest? kuuluu t?min??. Ovelle koputetaan. ?iti ty?nt?? minut pois ja menee avaamaan. Minusta tuntuu ett? nyt siell? on is?. Mies sielt? kyll? tuleekin, mutta aivan oudonn?k?inen. Suuri turkki sill? on p??ll??n ja naapukka k?dess?. Se katselee meit? jurosti mustilla silmill??n, mutta pitk? parta t?risee. Oven suussa se seisoo yh? ja katselee ymp?riins? niin ett? melkein pelottaa. Sitte se j?? tuijottamaan ?itiin, ja sielt? parran sis?st? kuuluu:

"Iida, min? tulin sittenkin. Viel?k? t??ll? otetaan vastaan?" -- kuuluu sellaisella ??nell? kuin minullakin on joskus kun teen itkua.

Aivan varmasti tied?n nyt ett? tuo mies on is?, sill? ei kukaan ole puhutellut ?iti? noin. Mutta min? en ymm?rr? miksi nyt ollaan niin vakavia kuin joku olisi kuollut ja vietett?isi hautajaisia. Mies seisoo yh? kuin patsas, ja kun katson ?itiin, on h?n kuin toinen patsas, ja aivan kalpea. Ei kukaan puhu mit??n. Aijon juuri juosta is?? vastaan ja k??nn?hd?n viel? ?itiin p?in etteik? h?nkin tule, kun samassa ?iti polkaisee jalkaansa ja rupeaa huitomaan k?sill??n.

"Mene!" sanoo h?n. "Mene sinne jossa olet rypenyt t?h?nkin asti. Ei sinua en??n t??ll? tarvita."

Sen sanoo ?iti niin vihaisella ja rumalla ??nell? etten ole koskaan sellaista kuullut, ja minua aivan viluttaa. Minun tekee mieli intt?? vastaan ett? nyt sin? puhut rumasti ?iti ja ettei is? ole miss??n rypenyt, senh?n n?kee p??lt?kin kun vaatteet ovat aivan puhtaat. Mutta niin paha on minun olla ja niin kangistaa joka paikkaa etten saata edes kielt? liikuttaa. Jos olisin alasti pakkasessa, niin ei voisi olla kylmempi kuin nyt. Alan aavistella ett? joskus on tapahtunut jotain, jonka ?iti on minulta salannut, ehk?p? valehdellutkin, ja ettei minulla koskaan voi olla is?? ja ?iti? yhdell?kertaa. Vihaan ?iti? niin ett? tahtoisin ottaa lakkini ja l?hte? tuon miehen j?lkeen, joka on niin n?yr? eik? sano mit??n vaikka ?iti pauhaa, ny?k?ytt?? vain p??t??n ja menee pois. Mutta enh?n voi liikkua paikaltani, en v?h??k??n. Turhaan koetan ponnistella edes huutaakseni. Minua kauhistaa, ja koko huone alkaa hyppi? silmiss?ni. Niinkuin maanj?ristyksess? kerrotaan kaupungin kivitalojen kaatuilevan sikinsokin, niin kaatuu nyt kaikki. Ymm?rr?n kyll? ettei t?m? ole mik??n maanj?ristys ja ettei oikeastaan mit??n kellahtanut nurin, ei tuo p?yt?k??n eik? kuusi, mutta jotain muuta t?rke?mp?? on mennyt rikki ja luhistunut maan tasalle. Mit? se on, sit? en tied?, mutta ?iti? min? vihaan. Siin? se on edess?ni kuin Sy?j?t?r, josta sadussa kerrotaan, se irvist?? makeasti ja maiskuttaa huuliaan niinkuin aikoisi sanoa: tule t?nne lapseni, saat piparkakkuja.

"En min? ole lapsi en??n", huudan min?. "Minusta on tullut mies. Min? ly?n sinua."

Silloin min? n?enkin ett? ?iti istuu tuolilla ja itkee. Nyt h?n tulee minun tyk?ni ja koettaa minua tyynnytt??, sopertaen jotain, josta en saa selv??. Mutta min? keppuroin itseni irti ja konttaan sohvan taakse nurkkaan. Siell? rupeaa kurkkuani kaivelemaan haikeasti, ja me itkemme molemmat, ?iti sohvalla ja min? nurkassa. Kun sitte nousen ja katson huoneeseen, n?en joulukuusen v?rj?tt?v?n niin surkeana kuin sit?kin palelisi. Sen kynttil?t tuikuttavat haaleina pilkkuina, joitten ymp?rill? kuultaa kummallinen keh? niinkuin kuunsappi pakkasy?n?.

"Sammuta kynttil?t, ?iti", hoen min?. "Etk? n?e ett? niill? on vilu."

Kuka onkaan tuo, joka koulutiell? vastaan tulee?

Seh?n on Elina.

Tuohinon Katrin kanssa se tulee ja Paldaniuksen Siirin, niinkuin ennenkin. Mutta muina miehin??n vain Pekka nostaa lakkiaan, eik? ole liikutustaan n?ytt?vin??n; vasta kadunkulmassa k??ntyy katsomaan taakseen. Yh? sievemm?ksi on Elina tullut. N?in sen vasta huomaa toisten rinnalla etteiv?t muut tyt?t ole mit??n. Ei kell??n ole niin kevytt? k?ynti? eik? niin kirkkaita silmi?, eik? kukaan ole niin hyv?. Kuka olisi Pekalle hyv?? Elina vain -- on ollut. Mutta nyt on Elina alkanut kaihtaa Pekkaa. Toisten tytt?jen seurassa aina kulkee, eik? taivu k?tt? ly?m??n eik? pakisemaan. Niin hyvi? yst?vi? on jo oltu, ja nyt Elina heitt?ytyy aivan vieraaksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet