Read Ebook: Rajaviiva by Korhonen Veikko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1484 lines and 30242 words, and 30 pages

-- Sin? Ville saat menn? per?mieheksi, virkkoi h?n veljens? puoleen k??ntyen. -- Minun on ment?v? heti niittokonetta ajamaan.

Ville vastusteli ja alkoi k?vell? pihaan. Jaakko kiivastui.

-- Laiska juhta... pelk?? kuin kissa kynsiens? kastuvan. H?peisit.

Mutta Ville meni naureksien pihaan ja nojasi tarhan aitaan, jossa naiset olivat lypsyll?. Annikki, h?nen nuori sisarensa, oli my?skin lyps?m?ss? ja n?ytti kovin suuttuneelta.

-- Mit?s nypyk?lle on sattunut, kun niin murjottaa? kys?isi Ville siskoltaan.

-- Mit?, kun noilta ryss?n piruilta ei saa en?? rauhaa miss??n!

Ja tytt? kertoi olleensa lehmi? hakemassa ja mit??n pahaa aavistamatta laulelleensa, ja silloin oli mets?st? tullut joku n?it? rutkaleita, upseeri kai olevinaan, ja alkanut lurittaa h?nelle suutaan, ja kun h?n ei siit? ollut tiet??kseenk??n; vaan kiirehti lehmi? juoksuun, niin t?m? l?hti j?lkeen.

-- Heitin sit? kivell? p??h?n, lopettaa Annikki ja naurahtaa jo kepposelleen.

Jaakko on tarhan viereen seisahtaen kuullut tyt?n kertovan ja sanoo tiukasti:

-- Sin? et mene en?? kertaakaan lehm?nhakuun, eik? muutkaan naiset. Siihen toimeen t?ytyy j?rjest?? joku poikanen.

Ja Villelle h?n viel? aitan nurkalta huusi:

-- Onko sinun nyt siin? parempi seist? kuin nuottaa vet??.

Olihan Villen, huolettoman vekkulin, siin? mukava katsella ohuissa pukimissaan h??rivi? tytt?j?, jotka lehm?n vieress? kyyk?tt?ess??n paljastivat kauniit polvensa ja pohkeensa huomaamattaan h?nen katseltavakseen. Joku tyt?ist? hotaisi h?nt? m?r?ll? pyyhkeell?: -- >>Menetk? siit?!>> -- mutta mielell??n he pakisivat h?nen kanssaan.

Muutamia ryssi? oli majoitettu er??seen talon sivurakennukseen. T?m?n johdosta oli talon pihamaa heid?n kokoontumispaikkansa iltaisin. Joku heist? soitti portailla istuen hanuria ja toiset tanssivat. Ohikulkevia tytt?j? hamuttiin mukaan, ja talon palvelijat olisivat halusta menneetkin, ellei em?nn?n tarkka silm? olisi pit?nyt heit? loitolla.

Mutta vallity?l?isi? ker??ntyi heid?n joukkoonsa, ja naureksien siin? veljeiltiin. T?m? suututti kaikkein enimm?n Jaakkoa ja h?nen vaimoaan.

Jaakon tupaan tultua valitti nytkin em?nt?:

-- Min? en jaksa en?? n?hd? noita alituisia markkinoita tuossa pihamaalla. Etk? sin? heille voisi siit? sanoa?

-- Mit? se sitten auttaa. Olenhan sanonutkin, mutta pahennusta vain on ollut. Uhmaten siin? hypp??v?t, ja oman paikkakunnan miehet naureksivat kiusamielisesti.

-- Voi t?t? surkeutta, huokasi Emmi, Jaakon vaimo. -- Mik?h?n t?st? viel? lopuksi tulee?

-- Kaipa sit? ryssien rengeiksi joudutaan. Huomenna jo kuuluvat meilt?kin hevosen ja miehen t?ihins? vaativan.

-- Vaikka pit?isi hein?ty? aloittaa.

-- Mit?s ne siit?... kiusaahan ne tekev?t.

-- K?vin p?iv?ll? katsomassa heid?n linjojaan, kertoi Emmi. -- On siell? kaatunut kaunista mets??.

-- Ja uskalsit menn? sinne. Olivat Annikkiakin h?tyytelleet. Tytt?j? ei saa laskea lehm?nhakuun.

-- Kyll? sinne piiat menev?t mielell??nkin. Ryssien kanssa makeilevat kuin mitk?h?n.

-- Kielt?isit.

-- Ei tule apua.

Jaakko l?hti hein?pellolle, ja Emmi j?i valmistamaan illallista perheelle.

Illalla kun v?ki oli asettunut levolle ja talo rauhoittunut, meni Emmi Jaakon luokse hein?pellolle, jossa t?m? oli niittokonetta ajamassa.

-- Tulin pyyt?m??n kahville. Kai se hyv?? tekee y?nvalvojalle.

Jaakko sitoi hevoset kiinni ja heitti tuoksuvan apilastukon niille eteen. Astuessaan vaimoaan vastaan h?n hym?hti hyv?ntuulisesti. Emmi oli se ainainen hyv? toveri, piti huolta kaikin tavoin h?nest? eik? ollut kertaakaan viel? h?nen mielt??n pahoittanut, vaikka sellainen kuului nyky??n olevan varsin tavallista aviopuolisoiden kesken.

-- Suotta vain valvoit minun t?hteni, sanoi Jaakko laskien k?tens? vaimonsa vy?t?isille. -- Ihme, ett? sin? jaksatkin.

-- Ei n?in kauniina kes?y?n? nukuta. Ja muutenkin... tulee huolet talosta, jota ryss?t polkevat ja raiskaavat.

-- J?t? vain ne huolet minulle. Tulet vanhaksi ennen aikojasi, kun t?ss? sureksimaan rupeat, virkkoi Jaakko leikitellen. T?ll? kertaa ei h?nt? painanut edes sek??n, ett? talon metsi? ja maita sotkettiin.

-- Toivotaan parempia aikoja, jatkoi h?n ojanreunalla istuen ja juoden Emmin tarjoamaa kahvia.

-- Mutta Nevalan vanha vaaripa ennustaa vain pahempaa tulevaksi. Sanoo jonkun vuoden per?st? tulevan mellakoita ja rauhattomat ajat. Taitaa vaari h?rist? turhia.

-- Ei se ole ennen turhia puhunut. Mutta kestett?v? on talonpojan, tulipa aikoja mink?laisia tahansa.

Y? oli l?mmin, ja voimakkaat tuoksut nousivat maasta. Autereiset ilmanrannat ennustivat poutaa. Talo nukkui, karjatarhassa vain unisesti hel?hti joskus lehm?nkello.

Jaakko lev?hti viel? ojan partaalla ja katseli siin? vaimoaan. Emmi oli rehev? ja teki ?itiydest??n huolimatta tytt?m?isen vaikutuksen. Silmiss? vaihteli totisuus ja veikeys, ja niist? tulvahti silloin t?ll?in l?mmin s?dekimppu. Suu oli tuores ja punainen.

-- Mit? sin? katsot?

-- Kun sin? olet viel? kuin nuori tytt? ik??n ja min? t?ss? vanhenen ja j?ykistyn piloille.

-- El? joutavia haasta...

Emmi hymyili kaunista hymy??n, joka teki aina Jaakolle el?m?n valoisaksi ja pahimmatkin vaikeudet voitettaviksi.

Miten ihmeell? Emmi olikin voinut pysy? niin nuorekkaana, vaikka he olivat olleet naimisissa jo viisitoista vuotta. Vanhin poika, Paavo, t?ytti jo nelj?toista vuottaan, ja h?nt? olisi voinut luulla Emmin nuorimmaksi veljeksi eik? h?nen pojakseen. Kaksi lasta heill? vain olikin, Paavo ja h?nt? kolme vuotta nuorempi Liisa, ja ilo oli vieraankin katsella niin nuorekasta ?iti? lastensa parissa.

Jaakko nousi pellolle l?hte?kseen. V?symyst? ei kuulunutkaan. Jo vuosia parisenkymment? h?n oli n?in raatanut ja rient?nyt useinkaan unta muistamatta, ja talo oli noussut paikkakunnan vauraimmaksi, Nevalan hovitilaa lukuunottamatta, joka oli l?hinaapurina. Mutta harvoille olikin suotu sellaista perheonnea kuin h?nelle.

Hein?pelto oli saatu loppuun korjatuksi, ja l?hiniityll? kaatui nyt hein? nousten pian seip?ille ja haasioille. Oli poutainen p?iv? ja ty? parhaillaan k?ynniss?, kun tultiin ryssille vaatimaan viel? lis?hevosta ja miest?. Nevalasta ja Kinkomaasta oli muka jo annettu.

-- Ei tule t??lt? en?? hevosta, sanoi Jaakko jyrk?sti l?hetille. -- Entisenkin saisitte jo palauttaa.

Muutamat alustalaiset naurahtelivat.

-- Saa n?hd? mit? v?nrikki Koljakohvi sanoo. Jos tuimalle p??lle sattuu, niin sakottaa is?nt?? muutamalla sadalla.

-- Mik? oikeus h?nell? on sakkojen m??r?ilyyn? kivahti Pentti. -- Joko t?ss? maassa ryss?t oikeuttakin istuvat?

-- Kyll? ne vain sakkoja m??r??v?t niskoittelijoille, leveili muuan miehist?. -- Parasta niitten kanssa on olla suosiolla. Hyv? mies on Koljakohvikin, kun saa mit? tahtoo.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet