Read Ebook: Haaveilua by Lundeg Rd Hagberg Marianne Auer Vihtori Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 723 lines and 28958 words, and 15 pages

Maria s?ps?hti.

"Min?k?... en... en suinkaan! Tule, l?hdet??n huvilaan!"

Yl?s m?elle tultuaan pys?htyi h?n j?lleen ja loi viel? kerran haaveilevan, kaihoisan katseen alas j?rven puoleen. Sitten h?n tarttui Emmyn k?sivarteen ja he meniv?t huvilaan.

Siell? istui rouva Asker tytt?rineen puhellen rouva Fosserin kanssa kes?-asunnosta. Kumpikaan ei n?ytt?nyt olevan p??t?kseen oikein tyytyv?isi?.

-- Minusta on hinta liian korkea, sanoi vanha rouva Asker katsellen tyytym?tt?m?n? jotakuinkin pieni?, yksinkertaisesti, mutta hauskasti sisustettuja huoneita.

"?lk?? sanoko kalliiksi, hyv? rouva Asker. Ajatelkaas, ensin vuokrata huvila ja sitte ostaa kalliisti ruoka kaupungista; ei siit? suurta voittoa j??." -- Rouva Fosserin ??ni oli lempe? ja yst?v?llinen.

-- Kun halutaan vaatimattomia vuokralaisia, niin silloin kelpaavat yksinkertaisetkin varustukset, ja hinnan tulee siin? tapauksessa olla sen mukaan. Mutta jos kerran tahdotaan hienoja, ylh?isi? asukkaita, ei hinnasta ole v?li?, mutta silloin my?skin vaaditaan jotakin enemm?n, sanoi rouva Asker hieman ylpe?n?....

-- Mini?ni ja nuorin tytt?reni, jatkoi h?n edelleen esitellen huoneeseen tulijat Marian, ja Emmyn.

-- Oikeastaan olenkin t??ll? poikani asioilla, itse me asumme omassa huvilassamme Vaxholman l?heisyydess?. -- L?hdet??n sitte, lapset, koskapa emme sovi hinnoista.

Maria meni verannan avoimelle ovelle ja loi haaveilevan katseensa kauas saaristoon ja j?rvelle, jonka laineet v?lkkyiv?t lumoavina laskeutuvan auringon punahohteisessa valossa.

-- Oi, miten kaunista t??ll? on! T?nne tahdon j??d?! Eik? ole yht??n huonetta saatavissa?

-- Ja noita sanoja sanoessaan k??ntyi h?n sukulaisistaan v?h??k??n v?litt?m?tt? suoraan rouva Fosserin puoleen. T?m?n kasvot loistivat mielihyv?st?.

-- Jaha... pikku rouvako t?nne muuttaisi?... Kyll?h?n minulla sitte on huone... suuri, valoisa huone onkin, josta on mit? ihanin n?k?-ala, mutta... Rouva Fosser katsahti h?mm?styneest? sinnep?in, miss? rouva Asker tytt?rineen keskusteli puoli-??neen.

Maria ei ollut mit??n huomaavinaan.

-- Min? vuokraan siis sen, sanoi h?n p??tt?v?sti, joka saattoi rouva Askerinkin h?mm?stym??n. -- Saanko tulla t?nne jo maanantaina? Mieheni tulee t?nne vain sunnuntaisin.

T?m? kai meni rouva Askerista liian pitk?lle.

Maria vastasi anoppinsa katseen yht? kylm?sti ja niin p??tt?v?sti, mit? ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Rouva Asker seisoi kuin kivettyneen? mini?ns? edess?.

-- Niin, t?nne muutan, en minnek??n muualle.... Katsos, kuinka kaunista! H?n osotti k?dell??n j?rve?, jonka laineet vy?ryiv?t aina puutarhaan saakka l?helle sit? paikkaa, jossa h?n nyt seisoi. T??ll? voi riippumatossa lev?ten kuvitella kaiken p?iv?? keinuvansa merell?.

-- Ennenkuin saamme sen tiet??, emme p??t? mit??n.

Marian kasvot loistivat ilosta, h?nen katsellessaan puhuteltua.

Maria s?ps?hti, vaikkakin oli seisonut ja vartonut, ett? rouva Fosser lausuisi tuon nimen. H?n oli siis n?hnyt oikein siell? rinteell?. Erik Bohrman oli todellakin t??ll?. Se oli kummallista ajatella. H?nen ?sken niin p??tt?viin kasvoihinsa ilmausi jotakin ep?ilev?? ja uneksivaa, ja melkein viivytellen puristi h?n rouva Fosserin k?tt? samalla kuin lausui:

-- Min? tulen siis maanantaina. ?lk?? vaan antako kellek??n huonettani!

Kun rouva Asker "Joukkoineen" kohta tuon j?lkeen kulki mets?n l?pi laivasillalle, tuli Agnes Marian luo, joka k?veli hiukan erill??n toisista, ja tarttui luottavasti h?nen k?sivarteensa.

-- Pikku Mari, mik? sinulle tuli ?sken? Miksi k?ytt?ydyit sill? tavoin mammaa kohtaan? -- puuttui Agnes Asker lausumaan lempe?n nuhtelevasti.

Maria laski k?sivartensa alas, jolloin Agneskin veti k?tens? pois.

-- Mutta, Maria... hyi... Miksi olet tuollainen minulle? Min?...

-- Anteeksi, Agnes! En todellakaan ole t?n??n oikein kiltti... En tied? mik? minun on. Enh?n min? tahdo olla ep?yst?v?llinen sinulle. Sin? olet paras kaikista. -- Maria tarttui tytt?sen k?teen ja pisti sen kainaloonsa.

-- Ehk?! -- Maria lausui tuon sanan ??nell?, joka oli kaikkea muuta kuin vakuuttava. -- Mutta mit? lienenk??n sitte tehnyt niin kauhean valitettavaa ?sken tuolla sis?ll?? P??tin tulla sinne, siin? kaikki. Ellen saa tulla sinne, asun kaupungissa koko kes?n.

-- Niin, se on totta, sanoi Maria, jonkinlainen syrj?sointu ??ness??n. Mutta kun en tied? mit??n rikkoneeni, ei minulla ole mit??n anteeksi pyydett?v??.

-- Vallan h?nen is?ns? tehtaan l?hell?, siell? kaukana Norlannin maaseudussa, oli uljas talo, jonka omistajaa h?nen is?ns? vihasi niin kauan kuin Maria saattoi muistaa. H?n ei tuntenut t?m?n sammumattoman erimielisyyden siement?, mutta hedelm?n? oli se, ett? kumpikin perhe naapuruudesta huolimatta pysyi tiukasti erill??n toisistaan. Ehk?p? sen vuoksi Nemesis -- koston henget?r, jonka valta havaitaan kaikkialla el?m?ss? -- toimitti molemmille vihamiehille samanlaisen kohtalon oikun: heid?n lapsensa alkoivat lempi? toisiaan.

Mink??nlaista romanttista lapsuusrakkautta ei ollut sen tunteen pohjana, mik? varhaisimman nuoruuden kukoistusajalla heiss? molemmissa syttyi. Olosuhteista tietenkin aiheutui, etteiv?t he lapsuusvuosinaan milloinkaan saaneet tilaisuutta leikki? toistensa kanssa tai olla muuten yhdess?. Koulujen lyhyet loma-ajat, jotka he viettiv?t kotonaan, vaihtuivat vuosiin, jolloin he eiv?t ollenkaan n?hneet toinen toistaan. Is?nn?itsij? Rudmanin tyt?r oli naapurikaupungin pensionissa ja patruuna Bohrmanin poika k?vi toisessa kaupungissa alkeiskoulua.

Mutta er??n? kes?n?, kun Maria oli p??ssyt pensionista ja Erik Bohrman jo oli kahden vuoden ylioppilas, he sattumalta olivat valinneet itselleen saman lempipaikan mets?ss?. Se oli kallion kieleke syv?ll? tummien, humisevien honkien keskell?, joiden sammaltuneiden runkojen v?litse v?lk?hteli et??lt? palanen meren loistavaa pintaa. Juuri siell? oli Maria ensi kerran tavannut Erikin -- herttaisena kes?-iltana auringon laskeissa. H?n oli juuri laskenut kirjan polvilleen ja vieh?ttynyt katselemaan p?iv?n kehr??, joka vaipui vedenkalvon taa. Silloin n?ki h?n Erikin tulevan polkua my?ten kevein, lyhk?sin askelin, ollen my?s h?n kokonaan luonnon ihanuuden lumoamana. K?dess??n oli h?nell? kirja -- juuri sama, jota Mariakin oli lukenut. H?n ei huomannut neitoa ennenkuin seisoi h?nen edess??n. Mutta silloin h?n hymyili kaunista hyv?ntahtoista hymyily??n ja sanoi v?h??k??n kummastelematta, ett? kohtasi Marian t??ll?:

-- Onko t?m? teid?n lempipaikkanne?

Maria punastui, eik? vastannut mit??n, vaan nousi aikoen poistua. Jo varhaisimman lapsuutensa ajoilta oli h?nell? mieless??n niin monta ennakkoluuloa patruuna Bohrmania -- is?ns? ikivihollista -- kohtaan, ett? oli mahdoton unohtaa niit? t?ss? h?nen poikansa edess?. H?n ei tahtonut olla miss??n tekemisiss? Erikin kanssa, tunsipa melkein pelkoa h?nt? kohtaan. Ja h?n nousi aikoen menn?. Mutta tuntui kuin Erik Bohrman olisi arvannut h?nen ajatuksensa.

V?h?n ajan per?st? istuutui Maria j?lleen.

-- Minulla on tapana istua t??ll? joka p?iv? muutamia hetki?, koetti h?n nyt sanoa luonnollisella ??nell??n. T??ll? on niin ihmeen herttaista... niin kaunista ja samalla rauhallista, -- min? nautin sellaisesta... n?m? hetket ovat oikeita lempihetki?ni. -- Maria itse miltei h?mm?styi avomielisyytt??n, jolla oli tahtonut korjata ?skeisen tyhm?n k?yt?ksens?.

Mutta nuo vaaleanruskeat silm?t loistivat Marian sanoja kuullessaan iloa ja mielihyv??.

Sitte puheli h?n neidon kanssa koko ajan yksinkertaisesti, kaunistelematta, monesta asiasta, mutta ei sanallakaan maininnut siit?, joka lapsuudesta saakka oli heid?n v?lins? katkeroittanut -- vanhempain vihasta. Ja h?nen ??ness??n oli jotakin niin omituisen lempe??, kun h?n hyv?sti j?tt?ess??n tarttui h?nen k?teens? ja suoraan silmiin katsellen sanoi:

-- Kiitos paljon t?st? illasta. Niin monta yhteist? muistoa olemme t?n?-iltana j?lleen loihtineet esiin. Mutta n?ytt?k?? minulle my?s, ettette t?st?l?htien pelk?? tulla t?nne lempipaikallenne -- jos kohta se kohtalon sallimana on minunkin lempipaikkani! Miksi antaa is?in pahat teot tulla lasten p??lle?

Kun Maria sitte hetkisen j?lkeen yksin kulki kotiinp?in kapeaa tiet?, joka johti tehtaalle, tuntui h?nest? ?skeinen kohtaus unelta. Usean kerran k??ntyi h?n matkallaan ymp?ri katsellen mets??n katoavaa vaaleaa kes?pukua. H?n tunsi syd?mess??n oudon tunteen, jota h?n ei ollut milloinkaan ennen tuntenut, ja siit? p?iv?st? alkoi h?nen el?m?ss??n uusi k??nne: h?n oppi rakastamaan. Kohtaukset mets?ss? "lempipaikalla" jatkuivat sitte joka p?iv? ja niiden aikaa pidennettiin yh? enemm?n, mit? l?hemm?s syksy tuli, kunnes Erikin matka Upsalaan ne ?kki? keskeytti. Mutta ennenkuin se hetki tuli, oli kaksi henkil?? kohdannut toisensa tuossa synk?ss? mets?ss? -- kallion kielekkeell?, humisevien honkien keskell? -- se tapahtui er??n? kauniina elokuun iltana, kuun kalpeassa valossa, keijukaisten tanssiessa puiden oksilla. Siell? olivat he silloin viett?neet el?m?ns? onnellisimman hetken -- he kaksi nimitt?in -- Erik Bohrman ja Maria Rudman -- koko Norlannissa tunnettujen ikuisten vihollisten lapset.

Seuraavan kes?n ja koko vuodenkin oli Marian el?m?ss? ainoastaan yksi valoisa kohta ja sekin miltei kokonaan synk?n varjon peitt?m?. Ja h?n tunsi rinnassaan jotakin tyhj?? -- tyhj??, jonka t?yttymist? h?n kaipasi.

Is?nn?itsij? Rudman oli nimitt?in kuollut ja kaikkien h?mm?stykseksi oli h?n suurissa veloissa. Kaikki omaisuus meni vasaran alle ja Maria katseli tulevaisuuttaan synkk?n?, h?nen t?ytyi ruveta hankkimaan itse elatuksensa jollakin tavoin, mutta miten?

Niin oli Maria tullut matkustaneeksi Tukholmaan ja siell? tavannut Karl Askerin ja sitte. -- T?m? oli heti mieltynyt h?neen ja mennyt h?nen kanssaan naimisiin, huolimatta omaistensa kielloista. H?n oli vanhan suku-tavan mukaan koko Askerin suuren omaisuuden holhoja ja lis?ksi viel? oli h?nell? hyv? paikka samassa yhti?ss?, miss? is?ns? ja isois?ns? olivat olleet. H?n ei siis ollut omaisistaan v?h??k??n riippuvainen. Useita kertoja oli Maria huomannut, ett? h?nen miehens? omaiset olisivat toivoneet Kaarlolle toisenlaista vaimoa. Mutta h?nh?n rakasti Kaarloa ja koetti sent?hden niin paljon kuin mahdollista yll?pit?? heid?n kanssaan keskin?ist? sopua. -- Maria k??ntyi nyt katselemaan anoppiansa ja natojansa, jotka tilan ahtauden t?hden olivat istuneet sinne t?nne laivassa. H?n voi viel? osottaa heille kylm?? yst?vyytt?, mutta rakastaa heit?, kuten Kaarlo niin monta kertaa oli kehoittanut, sit? h?n ei voinut, sill? he olivat h?nt? niin monta kertaa syv?sti loukanneet.

Katsellessaan heit? nyt tuossa tuntuivat ne h?nest? melkeinp? vierailta, joiden kanssa h?nell? ei ollut muuta yhteist? kuin joukko katkeria muistoja. Uudelleen Maria k??ntyi merelle p?in ja vaipui entisiin haaveiluihinsa.

Maria ja Erik Bohrman eiv?t olleet milloinkaan noiden onnellisten vuotten kuluessa lausuneet sitovaa sanaa. He olivat kumpainenkin yht? mielt? siin?, ett? lemmen tulee olla jotakin vapaata vapaitten olentojen kesken, joka ei pelosta tai muusta sellaisesta syyst? kaipaa sitovaa sanaa ennen kuin sin? p?iv?n?, jolloin he maailman edess? ainaiseksi tulisivat toisensa omistamaan. Tunteitaan koetellakseen he my?s sangen harvoin l?hetteliv?t kirjeit? toisilleen. Mutta kun koetusaika oli kulunut ja Erik palasi Upsalasta, korvasi t?t? seuraava aika rikkain m??rin erossa elettyjen kuukausien kaipauksen.

Onnekas hymy kohousi Maria Askerin kasvoille ja viipyi hetken, kunnes h?n vihdoin nojasi molemmat kyyn?rp??ns? laivan reunustaan ja peitti k?sill??n kasvonsa.

Oli lauha kev?tilta, kolme kuukautta h?nen is?ns? kuoleman j?lkeen. Hauta saa meid?t usein unohtamaan vanhan kaiheen ja niin oli Maria kerran k?ynyt Erikin ?idin luona. Sin? p?iv?n? oli aurinko ja kev?tilma houkutelleet h?nen muuttamaan ulkoilmaan er??n puutarhasohvan ja siin? h?n nyt istui k?sit?ineen. Silloin h?n toisen kerran n?ki Erikin ?idin tulevan sis??n kotinsa portista. Maria nousi ja meni h?nt? vastaan, h?nen syd?mens? sykki rajusti, tuntui kuin h?n olisi aavistanut tai pel?nnyt jotakin. Miksi tuli rouva Bohrman t?n??n? Mutta h?nen levottomuutensa haihtui kokonaan, kun h?n n?ki nuo yst?v?lliset kasvot ja niiden hyv?ntahtoisen hymyilyn -- samanlaisen kuin Erikin -- ja kuuli h?nen sointuvan ??nens?:

-- Miten pikku Mari jaksaa t?n??n? On kai ik?v?? olla n?in yksin. -- H?n kosketti k?dell??n kevyesti ja miellytt?v?sti Marian poskea. -- Tule istumaan t?nne! -- Rouva Bohrman osoitti paikkaa, jonka Maria ?sken oli j?tt?nyt. -- Minulla on hiukan puhumista kanssasi.

He istuutuivat ja rouva Bohrman alkoi yst?v?llisin sanoin kuvailla Marialle, ettei h?nen -- itsens? ja Erikin t?hden -- pit?isi toivoa Eriki?. He olivat kumpainenkin niin nuoria, vuosien vieriess? he tulisivat vakaantumaan ja muuttumaan ja rouva Bohrman sanoi voivansa vakuuttaa, ett? Maria kyll? l?yt?? kodin aikoja ennen kuin Erik voi h?nelle sellaisen tarjota. Ja rouva Bohrman toivoi koko syd?mest??n, ett? Maria pian saisi oman onnellisen kodin.

Ja rouva Bohrman puhui yst?v?llisin sanoin Marian tulevaisuudesta. H?n piti Mariasta niin sanomattoman paljon ja oli sen vuoksi kirjoittanut Tukholmassa oleville sukulaisilleen pyyt?en heit? toimittamaan Marialle jotakin paikkaa. T?n??n juuri oli h?n saanut kirjeen, joka toi iloisia uutisia. Er??ss? vakuutusyhti?ss? oli paikka avoinna ja jos Maria vain tahtoisi, voisi h?n nelj?ntoista vuorokauden kuluttua ottaa sen vastaan. Mutta... h?nen olisi seuraavana p?iv?n? annettava ratkaiseva tieto, sill? rouva Bohrmanin tulisi heti l?hett?? vastaus Tukholmaan.

-- Ei, kuulkaa se nyt! Tietysti min? l?hden. Onhan nelj?ss?toista vuorokaudessa aikaa valmistella. -- Marian ??ni oli masentunut ja soinnuton.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet