Read Ebook: Aarniometsän sydän by Roberts Charles G D Sir Inha Into Konrad Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 604 lines and 39522 words, and 13 pages

AARNIOMETS?N SYD?N

Kirj.

Charles G. D. Roberts

Suomentanut

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1916.

SIS?LLYS.

I LUKU.

Polkua vaanivat silm?t.

Ei velton lauhkea kuten kes?isen puutarhan hiljaisuus, joka suotaa vihantiin varjoihin lehv?kattojen l?pi, vaan j?me?, valppaasti ja salaper?isesti odottava, oli aarniomets?n hiljaisuus. Se oli ik??nkuin avara lasikupla, niin hienon ohueksi puhallettu, ett? pienikin ??ni, jos se vain olisi voinut koskettaa ennakolta m??r?tty? mystillist? kielt?, olisi saanut sen ryskyen raunioiksi sortumaan. Siit? huolimatta se oli s?r??k??n saamatta vallinnut kautta sukupolvien, muuttanut omaksi laadukseen kaikki semmoiset harvinaiset ja ep?johdonmukaiset h?iri?t kuin pantterin et?isen kiljunnan taikka kapuavan p?hkin?nakkelin hoikan laulun, vaiteliaan hirven pitk?t juhlalliset huudot, jotka el?in kahdesti tai kolmasti toistaa lokakuun ympyri?isen kuun alla, taikka jonkun suuren tuulen raskaan jymyn pet?jien, koivujen ja hemlokkien loitoissa latvoissa. Harvat ja kaposet olivat ne auringons?teet, jotka maahan saakka tunkeutuivat n?iden korkeiden latvain lomitse. Se ilma, joka hiveli ruskeanviheri?in varjojen solia, oli ihmetelt?v?n kirkasta, sit? ei samentanut mink??nlainen p?ly- tai h?yrytuhru. Sen lumoava l?pikuultavuus kerrassaan petti silm??, joka ei ollut siihen syntynyt ja kasvanut; se sai et?iset lehv?t n?ytt?m??n l?heisilt? ja l?heiset oksat ep?todellisilta, sekotti kaikki perspektiivit ja uskotteli aivan tutuissa ja ilmeisiss? asioissa olevan keijumaista narripeli?.

Huono ja kauan k?ytt?m?t?n oli mets?n l?pi kulkeva polku. Toisin paikoin olivat sammalet ja maassa suikertavat viinik?ynn?kset sen kerrassaan peitt?neet, niin ett? se vain mets?nhakkaajain veist?mist? pilkoista voitiin erottaa kymmenist? muista eri tahoille haarovista reitin tapaisista aukeamista. Mutta juuri t?ss?, jossa se nousi pitk?? loivaa rinnett?, oli veden juoksu pitkin polun matalaa kourua v?hin pit?nyt paljaina sen kuluneita kivi?. Ja sit?paitsi, vaikka ihmisen kuluttava jalka olikin j?tt?nyt sen niin monen sulan ajaksi tallaamatta, niin ei se kuitenkaan milloinkaan joutunut aivan k?ytt?m?tt? olemaan. Polku, joka kerran on kunnolla auki kulunut monen kulkijan j?ljilt?, s?ilytt?? sitten melkein ainaiseksi lumousvoimansa jokaiseen jalan kulkijaan. T?m? vanha polku palveli Kroofin, suuren naaraskarhun latuskoja k?mmeni?, kun se astua l?ntysteli puolikasvuisen penikkansa keralla kauas vuorille, n?ytt??kseen j?lkel?iselleen parhaat mustikkamaat. Ja polku vieh?tti puoleensa my?skin Ten-Tine karibun, kun se opasti hoikkia naaraitaan Kuah-Davikin lepikk?soihin laitumia etsim??n.

T?n? syyskuun iltap?iv?n?, hiljaisuuden avosilmin odotellessa, lent?? vikerti polkua pitkin ?kki? sepelpyy. Se k?vi istumaan oksan vekaralle, kurkotteli kaulaansa ja k??nteli p??t??n puoleen ja toiseen, kurkistellen py?reill? lasihelmisilmill??n ja j?ykistyen sitten liikkumattomaksi, niiden taulain n?k?iseksi, joita puu oli t?ynn??n. Tuossa tuokiossa alkoikin hiljaisuuteen sekaantua l?hestyv?? jalanastuntaa, saapasnaulain raskasta kilkett? kiviin. Polkua tulla kompuroi voimallisilla, vaikka ty?l?ill? askelilla suuri harmahtava mies, yll??n harmaat kotokutoiset vaatteet. Housunlahkeet oli ep?tasaisesti pistetty saapasr?hj?in varsiin; p??ss? oli veltto monessa liemess? virunut huopahattu, joka oli kerran ollut ruskea; vy?ll? helkkyi iso puukko karvap??rm?isess? nahkatupessaan; ja olalla oli kirves, jonka p??ss? killui iso mytty. T?m? oli kiedottu r?hj??ntyneeseen ja paikattuun kirjavaan peittoon ja tuon tuostakin siit? kuului ponnetonta, ik??nkuin l?kkipeltiastiain r?min??. Toiselta puolelta pisti esiin paistinpannun musta kahva, puoleksi sanomalehtiin k??rittyn?.

Jos Taavi Titus olisi ollut mets?st?j? tai ansain viritt?j?, "tr?pperi", niin h?nell? tietenkin olisi ollut pyssy. Ja vaikkapa h?n olisi ollut kaupunkilaisia, kyl?nmiehi? tai vain pienen maatalon omistaja, niin hyv?n huolen h?n olisi pit?nyt kunnon aseista, ennenkuin l?hti tunkeutumaan p?iv?matkan p??h?n ikimetsien syd?meen. Mutta h?n oli tukkimiehi?, eik? siis kuulunut kokonaan mets?lle eik? aivan aukeillekaan maille. Talvensa h?n vietti aivan syvimmill? saloilla tukkileiriss? vertaistensa keralla, hengenpitimin??n suolattu sianliha, pavut ja kuuma leip?; h?n oli silloin p?iv?n pitk?n uupumattomine kirveineen liian uutterassa ty?ss?, joutuakseen sotimaan mets?n karvallista ja h?yhenellist? kansaa vastaan. Kes?t h?n oli auran ja viikatteen parissa kyl?kunnassa pienell?, puoleksi raivatulla palstallaan. H?n ei siis tuntenut tappamisen halua, sen enemp?? kuin pelonkaan vaistoa, kun h?n puolueettomana ja v?linpit?m?tt?m?n? kulki n?iden hiljaisten, vaikk'ei silti elottomain maisemain halki. Elottomia ne eiv?t olleet, sill? aarniomets?ll? oli omat, tosin piilev?t asukkaansa. Vaikka t?m? vakavan n?k?inen vanha tukkimies olikin huomaavainen ja tarkkan?k?inen ja mets?n el?m??n perehtynyt, niin ei h?n ymp?r?iv?ss? levossa n?hnyt olevan muuta kuin puunrunkoja, kaatuneita lahoja ruhoja, sammalm?tt?it? ja sekavia pensastiheikk?j?. H?n oli havainnut, -- ja sit?p? ei ensikertalainen havaitsekaan, -- erotukset valkokuusen, mustan kuusen ja jalokuusen, harmaan koivun ja keltaisen koivun, lehmuksen ja heisipuun v?lill?; ja j?k?list?, joita oli kasvanut veistettyjen pilkkojen reunoihin, h?n vaistomaisesti osasi lukea niiden kasvukausien luvun, jotka olivat n?it? vanhoja, viitoiksi veistettyj? kirveen arpia pienennelleet. Mutta kaikista n?ist? mets?tiedoistaan huolimatta h?n luuli olevansa yksin. H?n ei aavistanutkaan ett? h?nt? vaanivat monet silm?t.

H?nen matkansa toden teolla oli hyvin monen el?v?n olennon huomion polttopisteen?. Ne piileksiv?t katseet, jotka h?nen liikkeit??n seurasivat, olivat toiset pelokkaan vihamielisi?, toiset voimattoman kostonhimoisia, toiset v?linpit?m?tt?mi?; mutta kaikki vierastelevia. Kaikki olivat yht? mielt? siit?, ett? oli paras pysy? n?kym?tt?m?n?; kaikki sen vuoksi noudattivat j?rk?ht?m?t?nt? liikkumattomuutta ja noin sanoaksemme upposivat yleiseen ??nett?myyteen.

Sepelpyy, laajalti kulkenut lintu, joka tunsi kyl?kunnat ja niiden tuimat vaarat, piti miest? silm?ll? harmistuneen pelokkaana. Ei se ilman tarkotusta lent?? vikert?nyt polkua pitkin niin suurella melulla, varottaen kaikkea mets?kansaa. Se pelk?si t?m?n harmaan ihmisolennon ilmestymisen ehk? tiet?v?n, ett? pian tulisi niit? pitki? mustia keppej?kin, joista p?ll?hti savua ja l?hti kova ??ni, kun niill? jotakuta osotettiin. Se piilotteli itse??n, kunnes sen ruskeat pilkulliset h?yhenet olivat melkein yht? istuinpaikan t?pl?isen ruskean kuoren kanssa; mutta vikkel?t silm?t tarkkasivat kaiken aikaa muukalaisen v?hint?kin liikett?.

P?hkin?nakkeli, joka oli k?vellyt pet?j?n pystysuoraa runkoa suoraan korkeutta kohti, j?hmettyi muukalaisen askelien ??nest? ja kurkisti h?nt? tiukasti puunrungon takaa. Sen silm? oli kuin musta kysyv? piste. Se ei ollut viel? milloinkaan n?hnyt mit??n t?m?n k?mpel?n ja hitaasti liikkuvan olennon kaltaista, mutta se tiesi, ett? t?m? olento oli vaarallinen. Pieni liuskeenkarvainen p??, joka ter?v?kulmaisesti ulkoni kuoresta, ei n?ytt?nyt sen kummemmalta kuin oksan tyng?lt? tai k??v?lt?; mutta t?ll? oksan tyng?ll? oli se kumma tapa, ett? se tasaisesti kiersi puun ymp?ri sit? my?ten kuin tukkimiehen matka edistyi, niin ett? kulkija oli alati n?kyviss?.

Yht? uteliaina, mutta pelosta v?risten, tirkisteli h?nen kulkuaan kaksi tarkkaavaista mets?hiirt? skunkin kaalin leve?n lehden alla istuen tuskin puolen sylen p??ss? polusta. Toisen viikset koskivat toisen kuonoon, johtaen siihen kauhun syk?yksi? ja v?ristyksi? sen mukaan kuin mies tuli l?hemm?ksi, yh? l?hemm?ksi, kohdalle -- ja meni ohitse. Hiiret eiv?t olisi rikkoneet heimonsa ensim?ist? perint?tietoa vastaan, -- ett? se, joka istuu hiljaa, istuu n?kym?tt?m?n?kin -- ellei sokea, mist??n v?litt?m?t?n saappaankorko olisi kerrassaan uhannut niit? musertaa.

V?h?n kauempana polusta, levi?v?n rautapuutiheik?n alla, kyykki j?nis ruskahtavalla sammalpohjalla, korvat aivan littein? selk?? pitkin. Sen silm?t vahtivat inholla jopa melkein uhmalla t?t? raskasta suurta olentoa, joka liikkui niin suurilla ponnistuksilla ja semmoisella melulla. "Tuo ei ainakaan", ajatteli j?nis halveksien, "p??sisi vihollistaan pakoon". Vieno ilman henki, joka huomaamatta huokui kautta mets?n, toi miehen hajua j?n?n piilopaikkaan, ja sai t?m?n herk?t sieraimet nopeasti liikkumaan inhon tunteesta. Mutta ?kki? tuli tuoksaus toistakin hajua; ja j?n? n?ytti samalla k?pertyv?n puolta pienemm?ksi, sierainten j?ykistyess? suuriksi.

Se oli portimon haju-j?nikselle ilmetty kalman tuoksu. Mutta se haihtui silm?nr?p?yksess?, ja silloin j?n?n tarkka silm? n?ki, mist? se tuli. Sill? toisin kuin kaikki muu mets?kansa liikkui portimo. Se kulki tasajalkaa miehen kanssa, parin sylen p??ss? polusta. Mutta niin hyvin sen v?rit sulivat ymp?rist??n, niin varjomainen oli sen liikunto ??nett?m?ss? siroudessaan, ettei mies sit? kertaakaan huomannut. Portimo tuijotti tunkeilijaan h?ijyll? vihalla, mutta ison tukkimiehen onneksi eiv?t portimon voimat, vaikkapa olivatkin valtavat el?imen ruumiinkoon suhteen, kuitenkaan olleet mink??n arvoiset sen h?ijyyn sisuun verraten. Muutoin olisikin tukkimiehen matka p??ttynyt siihen paikkaan ja kirjava mytty olisi j??nyt polulle hiirien viikkoiseksi ihmeeksi.

Portimo kulki nyt minkin viel? l?mp?isen hajun poikki, jonka vuoksi se heitti sikseen tukkimiehen turhan vahtimisen ja k??ntyi inhoten toisaanne. Se vihasi minkki? ja ihmetteli, mit? asiaa mokomalla kalansy?j?ll? oli l?hte? niin kauas vedest?. Ei se juuri pel?nnyt -- harvalle el?imelle pelko on niin tuntematon kuin portimolle -- mutta sill? oli viel? h?ijyss? pikkusyd?mess??n ripponen j?rke? ja se tiesi, ett? minkki oli melkeinp? yht? pahasisuinen kuin se itsekin ja l?hes kolme kertaa isompi.

Vanhan polun yli kallistui saarni ja saarnen sammalisesta haarasta v?ijyi kulkijain askelia kaksi haaleata keltaisenvehre?? silm??, ter?t hienoina mustina rakoina. Ne silm?t olivat py?re?ss? karvaisessa p??ss?, joka oli painautunut aivan oksaan kiinni ja v?h?n kurkotti sen ylikin. Suipot tupsukkaat korvat olivat niuhassa pitkin py?re?t? ruskeata p??t?. Nelj? partaveitsikyntt? oli vihaisesti tunkeutunut oksan kuoreen; sill? villikissa tiesi -- ehk? oli jollain salaper?isell? tavalla saanut t?m?n tiedon et?iselt? heimolaiseltaan, kotilieden ja kotikynnyksen kukkujalta -- ett? ihminen se oli kaiken mets?kansan ainoa voittamaton vihollinen. Julmasti sit? himotti hyp?t? miehen kumartuneeseen niskaan, aivan kirjavan mytyn ja ruskean hatunlierin rajaan, josta se hohti punakkana ja suojattomana. Mutta villikissa, Pohjois-Amerikan pienempi ilves, oli paitsi julmaa luontoaan perinyt hyv?n annoksen varovaisuuttakin, ja tukkimies sai astua kompuroida edelleen h?iritsem?tt? ja v?h??k??n aavistamatta sit? viheri?ist? vihan liekki?, joka paahtoi h?nen niskaansa.

Aivan toisenlainen oli se katse, joka seurasi l?hell? polkua olevasta pime?st? notkelmasta pienen p?kk?ryteik?n keskelt?. Siell? oli Kroof karhu viile?ss? h?m?ryydess? takajaloillaan istuen ja mahtavaa ruumistaan puolesta toiseen h??lytellen sek? joskus pyyhk?isten pois s??sken kuononsa herkk?tuntoisesta k?rjest?. Kroofilla ei t?n? kes?n? ollut penikkaa per?ss??n juoksemassa ainaisena huolena ja murheena. Tuntikauden se oli n?in mukavasti h??lynyt, tuntematta pelon tai himon tai harminkaan h?iri?it?; mutta kuullessaan mets?kanan varottavan vikerryksen ja naulapohjaisten saappaitten kilkkeen, oli se paikalla j?ykistynyt kuin isoksi ruskeaksi kannoksi itsekin. Pienet punaiset silm?t seurasivat vierasta ja n?yttiv?t vilkuttavan. Se oli n?hnyt ihmisi? ennenkin eik? heit? pahoin pel?nnyt, enemp?? kuin erikoisesti vihannutkaan. Mutta kun se kammosi turhia ik?vyyksi?, niin ei se huolinut tunkeutua heid?n huomioonsa ja sen vuoksi se noudatti mets?n tapaa ja pysytteli ??neti. Mutta karhu on hyvin paljon inhimillisempi mets?n kaikkea muuta karvaista kansaa, taipuvaisin ja suvaitsevaisin, v?himm?n ymp?rist?ns? orja. Ja sill? on lis?ksi suuri annos huumoria, tuota inhimillisint? kaikista lahjoista; ja Kroofia huvitti, sill? se tunsi t?m?n harmaapukuisen oudon miehen yhdeksi niist? meluapit?vist? mets?nhakkaajista, joiden leirist? kaukaa Kuah-Davikin rannalta se viime talvena oli puhaltanut moniaita sangen tyydytt?vi? sianpaisteja. Sit? yritti j?lleen hupaisesti keikututtaa t?m?n mieleen muistuessa, mutta se ei olisi oikein k?ynyt yhteen muitten lahokantojen kanssa ja sen vuoksi sai keikuttaminen j??d? sikseen. Kroofin p??h?n juolahti, ett? mit?h?n jos yhdell? k?mmenen l?im?yksell? rep?isisi kirjavan mytyn oudon miehen olalta ja katsoisi, eik? siin? olisi kaikenlaista hyv?? tavaraa, ehk?p? siankin paistia; mutta t?m?kin oikullinen p??h?npisto sai j??d? sikseen. Vasta kun se oli n?hnyt miehen kulkevan polkua pois pitk??n matkaan ja katoavan m?en toiselle rinteelle, se syv?ll?, omia asioitaan muistelevalla m?r?hdyksell? j?lleen k??nsi huomionsa s??skiin, jotka olivat sill? v?lin saaneet selville karhun kuonon kaikki hell?t kohdat.

N?m? edellisill? sivuilla mainitut olivat vain muutamia niist? polun vaanijoista, jotka itse n?kym?tt?min? silmill??n mittailivat aarniomets??n tunkeutuvaa miest?. Pitkin matkaa h?nen joka askeleensa hyvin huomattiin. Mutta ei h?n olisi astunut niin turvallisena ja mist??n v?litt?m?tt?, jos h?n olisi tiennyt, ett? hiljattain, edellisen? vuonna, pantteriparikunta oli muuttanut n?ille maille ja anastanut l?heisen vuoren rinteest? tyhj?n pes?n. Eip? suinkaan, vaan kirves olisi heilunut vapaana ja silm?t olisivat etsien tutkineet jokaisen tien p??ll? riippuvan oksan; sill? ei kukaan tiennyt paremmin kuin Taavi Titus ukko kuinka vaarallinen vihollinen ruskeankeltainen pohjoinen pantteri on. Mutta pantteriparikunta sattui paraillaan mets?st?m??n vuoren takana, Kuah-Davikin matalassa laajamets?isess? laaksossa.

Asiain n?in ollen ei vanhaa tukkimiest? kaikkien v?ijyj?in puolelta, jotka h?nt? silmill??n seurasivat, uhannut sen suurempaa vaaraa, kuin mik? kimalti neljist? pienist? kirkkaista silmist? korkealta vanhan pet?j?n latvahaarasta. Pieneen salareik??n oli sinne kuin lapsenkamarin ikkunaan ryhmittynyt nelj? nuorta sile?t? oravanp??t?, ja n?itten mielenkiintoa sanomattomasti her?tti se kumma el?in, joka niin raskaasti astua t?misteli heid?n allaan. Jos ne olisivat olleet kyl?kunnan oravia, niin ne ep?ilem?tt? olisivat huutaneet kimakoita huomautuksiaan, suoraan sanoen haukkuneet h?nt?, sill? orava harrastaa avomielist? puhetta. Mutta oleskellessaan aarniomets?n asuinmailla oravakin oppii hillitsem??n itsens?; ja jos nuori orava t?ss? ymp?rist?ss? olisi rupattanut kovalla ??nell? vaikkapa omassa pes?ss??n, niin olisi siit? voinut olla hyvinkin ratkaisevia seurauksia. Kun vanha tukkimies oli niiden n?k?piirist? kadonnut, niin kaikki nelj? p??t? katosivat pes?n myskille tuoksahtaviin syvyyksiin ja siell? pohdittiin t?t? kummaa aivan hiljaisin kuiskauksin.

Tukkimiehen matkaa tehdess? ja maata mitatessa pitkill? laahustavilla askelillaan polku v?hitellen laskeutui seutuun, jossa puiden seassa oli kosolta sammaltuneita paasia. Pian alkoi sitten syd?nmets?n kirkas ruskeanvihre? h?m?ryys edest? p?in vaaleta ja ilmasta h?vit? kaarnan ja mullan tuoksu. Vastaan henki sarahein?n lauhaa vaatimatonta tuoksua; ja puut alkoivat harveta, ja matkamies tuli mets?st? j?rven rannalle. Veden pinta loittoni helmeilev?n kirkkaana haaleanviheri?isen kaislikon reunasta ja vastaranta seisoi tummana kalpeata hikist? taivasta vastaan. Kivenheiton p??ss? kaislikosta kohosi pieni paljas musta kalliosaari ja sen p??ss? souteli veden hohteessa j??kuikan musta yksin?inen muoto.

Kun tukkimies tuli puiden seasta aukealle ja h?nen myttyns? v?rit sattuivat kuikan silm??n, niin lintu upotti itsens? syvemm?lle veteen, jotta n?kyiv?t vain pysty kaula ja vaajamainen p??. Sitten se leve?n nokkansa avaten p??sti selitt?m?tt?m?n ja h?mm?stytt?v?n naurunr?h?kk?ns? -- joka oli kuin hiljaisuuden h?v?isemist?, mutta samalla varotushuuto kaikille j?rven piirin asukkaille. J??kuikka oli n?hnyt ihmisi? ennenkin ja se halveksi heit?, ja sit? huvitti julistaa maailmalle uhmaansa. Se halveksi jopa niit? pitki? mustia sauvojakin, jotka savusivat ja paukahtelivat, kun ihmiset niit? ojentelivat; sill? olipa se er??ss? toisessa j?rvess?, joka oli kyl?kuntaa l?hemp?n?, oppinut sukeltamaan samalla kun n?ki leimauksen, ja siten v?ist?m??n niit? joutavanp?iv?isi? r?iskivi? siruja, joita sauvasta lensi.

Tukkimies ei kuikalle suonut ensim?ist? sen enemp?? kuin toistakaan ajatusta, vaan kiirehti aukealle tultuaan askeleitaan. Polku kulki nyt jonkun matkaa pitkin j?rven sivua, kunnes ranta k?vi korkeammaksi ja ryhmyisemm?ksi, ja kallioniemen takana siihen purkautui meluava joki, joka ty?nsi vaahtoviiruja ja pitki? kareita j?rven tyynen pinnan poikki. Kallioniemell? seist? t?r?tti kalpea, myrskyjen huuhtelema kelopuu, joka oli ollut vihanta pet?j?, ennenkuin sen salama silpoi. Sen murtunutta latvaa valkeap??-kotka paraillaan k?ytti pes?nsijakseen. T?m? suuri lintu k??nsi outoa kulkijaa kohti vihaiset keltaiset silm?t -- julman n?k?isen, kuperan otsan alaiset silm?t -- ja kurkotti pitk?lle litte?lakista k??rmem?ist? p??t??n h?nt? tutkiakseen. Se avasi nokkansa raatelevan sirpin ja kiljasi h?nelle -- kiljasi kolme kertaa mielens? mukaisin v?liajoin. Sitten matkamies j?lleen katosi mets?n h?m?ryyteen ja kopea lintu p?yhisteli h?yheni??n voiton ylpe?n?.

Polku puuttui nyt joen seuraan, j?tt??kseen sen kuitenkin heti ja sukeltaakseen nuoren balsamikuusikon uumeniin. Kun matkamies oli kulkenut t?m?n sulotuoksuisen alueen l?pi, niin j?i joen masentunut kohina h?nen taakseen ja mets? sai takaisin jylh?t s?vyns?. J?lleen mies vakaasti astua taputti tuntikauden, alkaen yh? enemm?n muistella kantamustaan, ja yh? v?hemm?n ja v?hemm?n v?litt?? ymp?rist?ist??n; ja uuden tunnin v?ijyiv?t h?nen jokaista askeltaan oksilta ja viidakoista hartaat tuijottavat silm?t. Sitten mets? taas p?iv?nvalon voittaen jakautui. Matkamies tuli raivion v?lj?lle autiolle aukeamalle; tunkeutui takertuvien karhunmarja- ja vatukkapensaiden l?pi, jotka mets?n ja aukean v?lill? kasvoivat puolueettomana vy?hykkeen?; etsi tiens? pitk?n aution laidunmaan palaneiden kantojen ja tulipunaisten kuloruohojen l?pi; ja heitti maahan myttyns? kaikkein yksin?isimm?n m?kin eteen, mit? h?n oli koskaan sattunut n?kem??n.

II LUKU.

Raivion m?kki.

Mustana ja j?ykk?n? suojasi m?kki? l?helle ulottuva niemeke kuusimets?? pohjan puolelta, mutta kolmelle muulle suunnalle siit? oli kolkkoa kaljua raiviota, joten paikka n?ytti kyll?kin paljaalta. Ei ainoakaan pensas eik? vesa verhonnut vankkain hirsisein?in alastomuutta, ja irtaantuva kaarna riippui pitkin? riekaleina, jotka kolkosti lepattivat joka tuulenpuuskassa. Joku haalea pitk?r??syinen rikkaruoho vain hankasi harvoja vaalean harmaita siemenkotiaan alimpiin hirsiin. Karkeatekoinen lautaovi retkotti saranoillaan puoliavoinna. Kynnys oli pitkin reunojaan lahonnut ja siin? irvisti leve? rako; ja pitkin rakoa kasvoi p??rme ruohoa, jonka Taavi-ukon kirjava mytty armotta lakosi. Molempien v?h?isten akkunain puitteissa oli viel? lasin palasia -- ja vahvalta h?m?h?kin verkkoja ja n?iden kokoomaa tomua ja kuihtuneiden hy?nteisten j??nn?ksi?. Leve?r?yst?inen katto, joka oli hyvin rakennettu halotuista kedrilaudoista ja kahteen kertaan tuohella peitetty, n?ytti vastustaneen vuodenaikain hy?kk?yst? urhoollisella rintamalla, sill? siihen ei ollut tullut montakaan aukkoa. Kolmisenkymmenen askeleen p??ss? oli pihamaan toisella puolen toinen huone, joka oli matalampi ja karkeampitekoinen, ja sen katto oli osaksi luhistunut. Se oli ollut karjan huoneena ja sen etel?sein?ll? oli paaluista ja punotuista kuusenoksista tehty r?nstynyt vaja. Navetta oli rakennettu p??rakennuksesta v?litt?m?tt?, miten tasanne sattui kulkemaan, sill? perustuksille oli ollut vaikea l?yt?? tasaista maata. Sen ymp?rill? kasvoi joka puolelle pitk?? karkeata hein??, joka nyt kellastuneena kahisi kuivuuttaan; se oli it?nyt siemenist?, joita oli vuosien kuluessa rakojen kautta varissut parvessa s?ilytetyst? hein?st?. Molempain rakennusten v?limaa ja m?kin oven ymp?ryst? monta sylt? laajalti oli lahoavan lastukon peitossa, jonka l?pi suolahein? ja ratamo, kovapintaisimmat kyl?kunnasta tulleista siirtolaisista, yh? viel? levein? ja tympein? tunkivat toukoaan ja anastivat maata. Pihan toisella puolella ulkohuonerivin vieress? oli parireen r?nstynyt runko, ruostunut rauta-antura yhdest? jalaksesta irti kiskottuna; ja pihamaan keskell?, jossa oli vahvimmalta lastukkoa, joten ratamoiden oli siin? vaikein p??st? juurtumaan, makasi haljennut p?lkky, jonka arvet todistivat muualle muuttaneen kirveen voimaa.

Vanhalta tukkimiehelt? p??si syv? huokaus t?m?n mittaamattoman autiuden painostuksesta. H?nen katseensa kierteli rikkaruohoisia kentti?, jotka jo kauan olivat olleet mahoina, ja kulki poikki ep?tasaisten kannokoitten, joilta siell? t??ll? loisti kultapiiskup?lvi? ja veripunaisia kuloruoho-l?ikki?. H?nest? yksin?isyys k?vi yh? kaameammaksi n?iden luvattomilla paikoilla rehottavien v?ril?ikk?in vuoksi, ehk?p? sen vuoksi, ett? ne muistuttelivat kotoisempia ja leppe?mpi? n?k?j?. H?n nojautui kirveeseens? ja osotti peukalollaan umpim?hk??n:

"Rupea nyt t?mm?ist?kin paikkaa asumaan!" h?n sanoi miettiv?isen?, eik? n?ytt?nyt paikkaa ensink??n hyv?ksyv?n. "Kyll? min? ensin k?visin itse katsomassa! Mutta Craigin Kirstiss? onkin vaikka kymmenen miehen sisu!"

Sitten h?n kiskasi oven auki, kohottaen sit? samalla, saranan rasitusta kevent??kseen, ja astui sitten kurkistellen sis??n. H?nen niin tehdess??n livahti haarap??sky ulos s?rkyneest? akkunaruudusta.

M?kiss? oli kaksi huonetta, toinen paljoa pienempi toista. Pienemm?n huoneen laipiona oli r?yst?iden tasalle rakennettu parveke, joka oli p??huonetta kohti avoin. P??huoneessa ei ollut laipiota, ei muuta kuin kedrilaudoista ja tuohesta kyh?tty katto. Id?n puoleisella p??tysein?ll? oli luonnonkivest? tehty hormi, jonka alaosa oli kaarevaksi holvattu, ja holvin alla oli tilava liesi haahloineen ja niskarautoineen. Akkunasein?ll? oli sein??n kiinnitetty lankkupenkki. Laattiammalla oli, pitk? sivu liett? kohti, kahdesta lankusta kyh?tty kapea p?yt?, jota kannattivat vuolemattomat permantoon upotetut paalut. Siin? kulmauksessa, joka oli et?imp?n? liedest?, oli v?lisein?? vastassa matala vuodelaitos, ei muuta kuin pitk? laitio, joka oli puoleksi t?ytetty kuusen ja hemlokin kuivilla punertavilla havuilla. Permanto oli t?ynn??n lakastuneita lehti? ja tuhkaa, jota tuuli oli hajotellut liedest?. Taavi ukko kulki lattian poikki ja vilkaisi vuoteeseen. H?n huomasi kuusenhavut toiseen p??h?n kuovituiksi ja sill? tavalla j?rjestetyiksi, etteiv?t ne voineet olla ihmist? varten.

"T??ll? on maannut el?imi?!" h?n mutisi. Sitten laskien alas myttyns? h?n kiinnitti huomionsa lieteen, ja pian vanha hormi j?lleen kauan kest?neen yksin?isyytens? j?lkeen sai maistaa kotoisen l?mm?n suloa.

P?iv? oli jo aivan laskemassa ja tukkimiehen oli n?lk?. H?n avasi likaisen moniv?risen myttyns?. Kroof, naaraskarhu, oli ollut aivan oikeassa arvaillessaan, mit? mytyss? mahtoi olla. Siin? oli sianlihaa -- pieni sangen suolainen kimpale; ja pian valko- ja punajuovikkaat viipaleet terhakasti k?risiv?t pannussa ja sein?t ja katto saivat j?lleen monesta aikaa imaista itseens? vanhastaan tuttuja k?ryj?.

Kirvesmiehen tyydytetty? n?lk?ns? paistetulla sianlihalla ja leiv?ll? ja poltettua pohjaan pienen mustuneen savipiippunsa, oli raivion m?kki enn?tt?nyt peitty? yksin?iseen h?m?r??n. H?n astui ovelle ja katsoi ulos. Valkoinen utu, jota kohosi pitkin mets?n reunoja, n?ytti katkaisevan kaiken yhteyden h?nen ja ihmisten ilmojen v?lill?; ja taivaan kupukannelle ilmestyi pitkin v?limatkoin moniaita isoja juhlallisia t?hti?. H?n sulki oven, pudotti puisen ovenlinkun hakaansa ja nakkasi lieteen muutaman kuivan tikun paremmin n?hd?kseen, kun suoriutui levolle. H?n k?ytti polttopuita s??stellen, koska Kirsti tullessaan tarvitsisi kaikki. Sitten h?n otti piipun suustaan, kopautti sen tyhj?ksi, pyyhki imuketta hihaansa ja pisti laitoksen taskuunsa; riisui jalasta raskaat saappaansa, k??riytyi kirjavaan peittoon, ja kellahti hyv?ll? mielell? vuoteeseen sen enemp?? v?litt?m?tt? keit? siin? oli ennen maannut. Tuskin h?n oli lakannut liikkumasta, kun hiiret tulivat piilopaikoistaan ja alkoivat hypell? parvella. H?nen mielest??n se ??ni oli kodikasta ja hauskaa, ja siihen h?n nukkui. H?nen nukkuessaan terveen v?symyksen syv?? unetonta unta paloi heikko tuli loppuun, riutui kiiluvaksi hiilokseksi, hukkui pime??n.

Oli ehk? kulunut tunti, kun Taavi ukko kavahti istumaan ?kki? ilmi valveutuneena. H?n ei voinut k?sitt??, mik? siihen oli syyn?. Melua ei kuulunut mink??nlaista. Eik? h?nt? v?h??k??n pelottanut. Taavi ukon karaistut hermot eiv?t tunteneet mink??nlaisia v?ristyksi?. Siit? huolimatta h?n aivan yht'?kki? oli ilmivalveillaan, jokainen aistin valppaana. H?nest? melkein tuntui silt?, kuin olisi m?kiss? jotain outoa. H?nen ensim?inen p??h?npistonsa oli hyp?t? vuoteesta katsomaan. Mutta toinen vaisto sai voiton, ep?ilem?tt? siit? syyst?, ett? h?n oli viett?nyt mets?ss? niin suuren osan el?m?st??n ja koska sen ilmaukset olivat kaiken p?iv?? huomaamatta h?neen vaikuttaneet. H?n noudatti mets?kansan ikivanhaa tapaa ja pysyi hiljaa, odottaen saavansa tietoa havaitsemalla.

H?n n?ki akkunain molemmat himme?t aukot ja oli kerran huomaavinaan, ett? toinen niist? hetkeksi h?visi. T?m? sai h?net pime?ss? hymyilem??n tuikean hymyn, sill? hyvin h?n tiesi ettei mets?n asukkaista ainoakaan, ei itse pantterikaan, ollut niin varomaton, ett? pienest? akkunasta olisi kiivennyt suljettuun huoneeseen, jossa joka puolella tuntui ihmisen tuoretta kammottavaa hajua.

Mutta siit? huolimatta h?n kuunteli pysyen aivan hiljaa, kuten t?m? h?nen tavallinen ymp?rist?ns? oli ammoin opettanut. Hiirien juoksentelu oli p??ttynyt. Ei k?ynyt tuuli ja pimeys tuntui olevan paljasta korvaa. Samalla ovi hitaasti ja hiljaa narisi, ik??nkuin olisi joku raskas ruumis pehme?sti sit? ty?nt?nyt linkkua koetellakseen. Tukkimies ojensi hiljaa k?tens? tapaillen kirveens? vartta, joka nojasi vuoteen p??nalaista vastaan. Mutta salpa piti, eik? uhkaava salak?hm?inen ty?ntely en?? uusiintunut. Sitten kuului aivan katon harjalta raapimista, hiljaista kynsien kalinaa ja k?p?li? pehme?sti tassutteli tuohella. T?m? ihmetytti tukkimiest?; h?n ei k?sitt?nyt, kuinka niiden kynsien ja samettipohjaisten k?p?lien omistaja oli voinut katolle p??st? mit??n kiipe?misen kapinaa kuulumatta. Samat pehme?t askeleet, silloin t?ll?in raapaisten tai kolauttaen, liikkuivat katolla yl?s ja alas moneen kertaan; ja kerran kuului ohuen katon l?pi pienen paussin aikana syv? henk?ys, joka p??ttyi haistelevaan ??neen. Sitten seurasi pehme? jys?hdys lastukolle, ik??nkuin olisi joku raskas el?in pudonnut.

Lumous h?visi ja Taavi ukko nousi yl?s vuoteestaan.

"Se hypp?si alas katolta! ilveskissako lienee ollut vai ilvesk?? Eih?n panttereita pit?isi olla n?ill? mailla; vaikka oli se kissan hypyksi raskaanlaista!" h?n itsekseen puhui, kulkiessaan kirves k?dess? ovelle.

Pelk??m?tt? h?n ty?nsi oven auki ja katsoi ulos kimmelt?v??n y?h?n. Ilmassa oli mets?n viileytt?, autiuden periolemusta ja henke?. Usvat sakenivat sankoiksi jo kivenheiton p??ss? m?kist?. H?n ei huomannut mit??n liikkuvaa. Ei kuullut mit??n ??nt?. Olkap?it??n kohauttaen h?n k??ntyi takaisin, salpasi oven ehk?p? hieman suuremmalla huolella kuin edellisell? kerralla, haparoi takaisin vuoteeseensa ja nukkui mist??n v?litt?m?tt? aina valkoiseen p?iv??n saakka. Pitk? ja viluisen rusottava valon s??ri kurkisti sis??n s?rkyneest? ruudusta h?net her?tt?en.

H?nen ulos menness??n h??lyi sumu viel? valkoisena ja kylm?n? raiviolla ja ruohojen latvat olivat ylt'yleens? kastehelmiss?. H?n huomasi, ett? lastukkoa oli jonkun verran liikuteltu, mutta ei voinut l?yt?? varsinaista j?lke?. Kulkien sitten ruohottunutta polkua, joka nuoren lepik?n kautta vei l?hteelle, h?n l?ysi merkkej?. Alas l?hteelle ja siit? edelleen mets??n kulki j?ljet, jotka puhuivat selv?? kielt? h?nen mets?tieteiselle tutkijasilm?lleen. Hein?n oli tallannut, kasteen maahan karistellut ruumis, joka oli melkoisen suuri ja asui l?hell? maata.

"Pantteri!" h?n mutisi otsaansa rypist?en ja luoden ymp?rilleen varovaisen katseen. "Kyll? Kirstin vaan olisi parempi tuoda pyssy mukanaan!"

Kaiken sen p?iv?? Tituksen Taavi ty?skenteli m?kiss? ja navettarakennuksessa. H?n korjasi katon, paikkasi akkunat, kiinnitti oven uudelleen saranoilleen, t?ytti vuoteen -- ja ne molemmat vuoteet, jotka olivat pienemm?ss? huoneessa -- raikkaasti tuoksuvilla vihannoilla kuusenhavuilla ja aikaansai navettarakennuksessa kerrassaan ihmetelt?v?n nuorennuksen. H?n perkkasi niinik??n l?hteen ja pilkkoi melko pinon polttopuita. Vanhan lammasvajan, joka oli ulkohuoneen takana, h?n j?tti ennalleen, tuumaillen itsekseen:

"T?nne karhujen ja pantterien maahan, viel?k? h?n tahtoisi t?nne lampaitakin harmikseen? Kyll? Kirstill? on t?ysi ty?, jos mieli saada elukkansakin s?ilym??n!"

"Elukoilla" h?n tarkoitti lehm?? ja h?rk?paria, jotka Kirsti kyl?kunnassa omisti ja jotka Taavi tiesi h?nen aikovan tuoda mukanaan t?nne pakopaikkaansa aarniomets?n keskelle.

Kotiutuneena n?in yksin?iseen m?kkiin ja hyvin tiet?en, ett? ovi kesti, Taavi Titus nukkui seuraavan y?n unien h?iritsem?tt? illan pime?st? hamaan aamun koittoon vuoteensa miellytt?v?ss? tuoksussa. Illasta aamuun saakka juoksentelivat hiiret parvella, lepakot lepattelivat r?yst?iden ymp?rill?, tuntemattomat turkkurit painelivat ruumiillaan ovea taikka pehme?sti tassuttelivat katolla yl?s ja alas, mutta ne eiv?t voineet h?nen lepoaan h?irit?. Sitten mets?n kesyt?n kansa alkoi oivaltaa n?m? todet totiset, ett? ihminen j?lleen oli ottanut raivion valtoihinsa, ja sana t?st? uudesta maailmanj?rjestyksest? kulki salavihkaa kautta mets?n. Kun Taavi Titus seuraavana aamuna huolellisesti tutki raivion reunat ja arvaili, paljonko hakoja ja seip?it? tarvittaisiin Kirstin aitaan, samalla suunnilleen arvostellen raivion eekkerialan ja hyv?ksyen todeten sen hyv?n ruskean maanlaadun lihavaksi, niin h?n luuli olevansa yksin??n. Mutta yksin??n h?n ei silti ollut. Kaikilta aarniomets?n kulmilta v?ijyi aprikoivia silmi?, isoja ja pieni?, vihaisia ja pelokkaita.

Kyl?kunnasta karkotetut.

My?h??n samana iltap?iv?n? saapui Kirsti Craig. H?nen tulonsa oli oikea majanmuutto.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet