: Elsa by Pakkala Teuvo - Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Teuvo Pakkala

Ensimm??isen kerran julkaissut Otava 1894

T??m??n talven tyve?? ei ollut en???? paljon j??lell??. Se oli kulunut niin tyngelle, ett?? ei ollut kuin joulukuu j??lell?? eik?? ehyesti sek????n. Mutta siin?? oli hiomista k??yh??lle, sill?? se tuntui ter??skovalle.

Nikarasta nikaraan oli eletty Nikkil??ss??kin. Niin oli aina, ett?? jos oli v??h??n yht??, niin oli puute muusta, vaan useimmin oli kaiken puute. Nytk????n ei ollut leip???? eik?? puita ja pirtti oli kylm??, ett?? henkens?? n??ki.

Nikkil?? oli sairaalloisempi kuin ennen ja makasi s??ngyss??, jonne h??nt?? em??nt??ns?? peitteli.

?>>El?? ole mill??sik????n, is??. Kyll?? Jumala meit?? auttaa. On h??nell?? keinoja?>>, puheli em??nt??. -- ?>>Vimpari kertoi minulle aamulla soman tapauksen, ett?? oli ollut muuan k??yh?? mies ja h??n oli l??yt??nyt keisarin ruunun ristallin, josta oli saanut niin paljon rahaa, ett?? h??nest?? oli tullut upporikas mies.?>>

Tyytyv??isen n??k??isen?? alkoi em??nt?? sitten latoa uuniin puun ruuppua, jota oli k??ynyt kartanolta kokoilemassa vaivaisen sylillisen. Siin?? oli monenlaista vanteen palasta, astian kimpe??, kelkanjalasta, viiririuvun palanen viirineen, jonka joku syysmyrsky oli poikki silpassut. H??n katseli niit?? uuniin pannessaan, kutakin erikseen, aivan kuin muistellen niitten el??m??n aikaa.

?>>Muistatko, is??, kun t??m??n rakentelit??>> n??ytti h??n viirivarren tynk???? ja alkoi itse naurusuin kertoa siit??. -- ?>>Janne oli silloin pieni, vy??ry??v?? pallukka, ei omin varoinsa viel?? k??vellyt. T??t?? riukua vastenhan, kun sin?? sit?? h??yl??ilit, poika nousi ensi kerran omin varoinsa pyst????nkin ja l??hti astua tarpomaan. Ja meit?? nauratti... Sittenh??n se suurempana kiipeili sit?? my??ten navetan katolle. Ja min?? sanoin, ett?? merimies siit?? tulee. Niinh??n se itsekin kehui aina. Min?? muistan niin selv????n, kun h??n sanoi aina teerev??n??, niskat kenossa: 'Atlantille t??m??n pojan mieli tekee, siell?? ei risut silm????n pist??.' Oli se semmoinen nerokas poika, olisi siit?? merimies tullutkin.?>>

El??m?? oli silloin kirkkaana edess??, tulevat p??iv??t valoisia, ajatteli Nikkil??. Mutta ne p??iv??t peittyiv??tkin pilveen, el??m?? muuttui mustaksi kuin hauta. Vaan kuinka monelle muulle on niin tapahtunut! Tuhansille. Ja sit??h??n ei ihminen silloin ajatellut. Kun h??n n??ki itselleen k??yv??n huonosti ja muille hyvin, oli h??n tyytym??t??n -- nurkui ja napisi Jumalaa vastaan. H??n ei ajatellut, ett?? on tuhansia, joilla ei ollut niink????n hyvin, vaan viel?? raskaampi kuorma. Eik?? h??n ajatellut, mink?? vuoksi Jumalan armon olisi pit??nyt paistaa h??nelle erityisemmin kuin muille, v??hinosaiselle l??himm??iselle...

Kosteat puut, joita ei ollut kuin pieni rykelm?? uunissa, kytiv??t suitsuen vankkaa savua uuninsuusta. Ja sen parempaa siit?? ei syntynyt. Ei vilahdukseltakaan n??kynyt vilkasta tulenkielekett??, ei kuulunut iloista r??iskett?? eik?? singahdellut yht????n riemastunutta poukkaa. Se oli hiljaista kuin hautajaissaatto, harmajaa kuin syksyinen taivas.

Em??nt?? istui tuolilla s??ngyn vieress?? ja nypli jotakin k??sity??kseen ja v??h?? v??li?? hymyili iloisena.

?>>Kuulehan, is??, miten Jumala on auttanut muuatta perhett??. Kun oli ollut heill?? puute ja mies oli sairastunut, niin oli vaimo k??ynyt apua tahtomassa, vaan ei ollut mist????n saanut, niin oli tullut kotia ja sitten omalla kartanollaan kompastunut hangessa ja k??siin tuntunut jotakin outoa. Ja kun alkoi kaivaa sit??, niin oli se s??kki, jossa oli hopearahoja niin paljon, ett?? ei yksin jaksanut sit?? kantaa. Se oli niin ohjattu.?>>

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!