: Tähtien turvatit 1: Aika- ja luonnekuvaus kuningatar Kristiinan ajoilta by Topelius Zacharias Hahnsson Theodolinda Translator - Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

H?n oli tilannut y?sian Uuskyl?n talossa, joka ei ollut t?st? kaukana, ja jos Aake herra h?nen kunniakseen tahtoi h?nt? seurata sinne y?ksi, niin saattoi h?n vakuuttaa, ett? h?nen hovimestarinsa Antonius Pape tarjoisi sellaista Unkarin viini?, jonka l?mmitt?v? voima varmaankin oli yht? suuri kuin hispanian viinin.

Sovinto tehtiin ja selk??nsaamiset pidettiin hyv?n??n. Hevoset ja reet asetettiin paikoilleen yhdistetyin k?sivoimin; mutta ei ollut tuuppauksista eik? haukuntasanoista puutetta. Karkaajat palasivat; hovimestari Antonius Pape kiipesi h?peiss??n tullimiehen reest? ja sai k?skyn toimittaa pidot sellaiset, kuin tilaisuus my?nsi. Pian t?m? lukuisa seura oli saapunut kortteeriinsa Uuskyl?n taloon, herrat, aateliseuroineen tuvassa, viinipikarien ??ress?, sek? palvelijat oluthaarikkojensa ??ress? avarassa, t?t? tilaisuutta varten l?mmitetyss? riihess?. Kaikki oli leirikannalla; rouvia tahi naispalvelijoita ei ollenkaan n?kynyt matkueessa.

Kuten, mennyt olet, ovat sinun lapsesi tulleet.

Sigfrid mestarin lepoa h?iritsi uusi p?revalkea, joka tuvassa sytytettiin. H?nen unissaan se muuttui Jupiterin loistoksi ja ajatellen tuota t?htien kuningasta, h?n n?iss? vieh?tt?viss? aatelmissaan taas nukkui. Kun h?n ennen p?iv?n koittoa her?si, n?ki h?n h?mm?styksekseen torpan em?nn?n hoitelemassa kahta vastasyntynytt? lasta, jotka t?m? oli pessyt, kapaloinnut sek? huolellisesti pannut maata vanhaan koppaan villojen p??lle.

H?n katseli vaimoa ??neti hetken aikaa. T?m? nuori nainen oli ollut h?nen rippilapsensa, ja viel?p? parhaitakin. H?n osasi katekismuksensa paremmin kuin kukaan muu ja Jumala tiesi mist? h?n oli oppinut tuon siihen aikaan h?nen vertaistensa joukossa eritt?in harvinaisen kirjoitustaidonkin. H?n seisoi siin? rohkeana ja neuvokkaana kotikutoisessa harmaassa nutussaan ja raitaisessa villahameessaan; mestari n?ki miten h?n, kun oli lapset hoitanut, teki takkaan valkean ja asetti tulelle padan, jossa h?n keitti nauriita miehellens?, t?m? kun jo oli mets?ss? puita kotia vet?m?ss?.

Sigfrid mestari luki aamurukouksensa, nousi ja katseli kopassa makaavia lapsia, kuten vanhus el?m?ns? ehtoolla katselee el?m?n aamua. Siin? oli kaksi kauniinmuotoista lasta, mutta niin surkean v?h?ist?, ett? melkein olisivat mahtuneet torpparin puukenkiin, jotka lattialla vuoteen vieress? olivat.

"Mist?h?n Dordei nuot herranlahjat on saanut?" kysyi pastori. "Eih?n ne omiakaan saata olla?"

"Eih?n olisi varaa", kuului vastaus. "Minulla on ennest??n jo kaksi. Tommu on nyt kolmannella vuodella ja Sigfrida seitsem?n viikon vanha. H?n on saanut nimens? teid?n nimenne mukaan, mestari, ja saa nyt jakaa ruokansa n?ille raukoille. Mit?p? min? useammista v?litt?isin, enk? ainakaan kahdesta yht? haavaa."

"Ovatko nuot tuolla kopassa kaksoisia? Ja mitenk? Dordei on ne saanut? Min? en n?hnyt niit? eilen."

"Niin, mit?p? h?nkin, tuo raukka tuolla, t?nne joutui kylm??n talvi-y?h?n kuolemaan? Mutta seh?n ymm?rt??kseni oli Herran sallimus, ja minun kai t?ytyy siis huolta pit?? pienokaisista siksi, ett? joku heit? armahtaa. Arvoisa mestari tuli aivan kuin olisi teit? oltu hakemassa heit? ristim??n."

"Mit? Dordei sanoo? Onko heid?n ?itins? kuollut?"

"Jumal' armahtakoon, on. T??ll? h?n makaa."

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!