: Koulumestari ja hänen poikansa: Kertomus 30 vuotisen sodan ajoilta by Caspari K H Karl Heinrich Mannst N Emil Translator - Thirty Years' War 1618-1648 Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

jonka J.W. Zinkgref on sepinnyt v. 1624, kantaa ilmeisesti sen aikakauden leimaa, jolloin se on ilmestynyt ja alkaa n?in ik??n:

T??ll' loppua ei jalompaa voi olla, Kuin eest? kuninkaan ja maansa kuolla; Jos niiden, eest? milloin kuolla saisin, M? riemumiell? t??lt? eroaisin.

Min? olen rauhanmies, ja jos taivaallisen musiikin on vaikuttaminen jotain syd?meeni, tulee sen urkujen s?velin? tungeita sinne. Mutta kun torvien mahtava soitto ja ratsumiesten laulu niin selv?n? ja t?yteisen? kajahti raikkaassa aamu-ilmassa, niin tuntui minunkin mieless?ni outoa herkkyytt?. Torven??nelle on ominaista, ett? se sotaisella r?ikynn?ll??n saa tappelunhalun ihmisess? viri?m??n, eik?p? yksist??n ihmisess?, vaan jalommissa el?imiss?kin. Raamatussa sanotaan hevosesta, ett? se kulloinkin, kun torvet r?ikyv?t, kuorsuu mahtavasti jo matkojen p??st? sodankahakkaa vaistoten. Enk? min? pid? sit? oikeana miehen?, jonka povessa torvien ??ni ei saa rohkeuden, uljuuden tunnevireit? t?yteen liekkiin leimahtamaan.

Mieli t?ynn? t?llaisia ajatuksia menin poikani v?h?iseen huoneesen, jossa tapasin h?nen seisomassa ikkunansa luona, kyyneleisin silmin t?hystellen poistuvia sotamiehi?. Vakaasti kehoitettuani h?nt? ilmaisemaan aiheen suruunsa, lupasi h?n viimeelt?kin tunnustaa kaikki. El?m?, jota h?nen t?h?n asti p?iv?st? toiseen oli t?ytynyt viett??, ei tyydytt?nyt h?nt?, se oli liiaksi kurjaa ja mit?t?nt?, arveli h?n. N?hdess?ns? sotamiesten l?htev?n riemukkaasti laulellen niin kuin elonleikkuumiehet, jotka kiiruhtavat vainioilleen, niin h?n tunsi itsens? kuin kahlehdituksi, torniin teljetyksi, kaihoten vapautta, iloa ja mainetta. H?n halusi mielemmin kuolla, kuin jatkaa senkaltaista el?m?n rehjint??. Leivinkaukalon ??ress? h?n ei en?? halunnut seista -- kohtalonsa saattoi tuskin huonommaksi k??nty?, mutta paremmaksi kyll?.

Vihoissani kysyin h?nelt?, tahtoiko h?n kernaammin totella rumpua niinkuin niin monet muut pahantapaiset pojat, jotka uppiniskaisuutensa takia olivat joutuneet syntiin ja h?pe??n ja saattaneet surua ja tuskaa is?lleen ja ?idilleen. H?n vastasi:

"Enp? suinkaan; ?sken vasta sattui kaupunginvouti n?kem??n k?sialani ja arveli vahingoksi, ett? minut oli tuomittu k?sity?l?iseksi. H?n sanoi mielell??n ottavansa minut kirjurikseen, jos vain itsell?ni oli halua siihen. Olihan tuo selv? Jumalan viittaus ja teid?n, is?, ei olisi asetuttava onneni tielle, vaan hyv?ntahtoisesti ja mielell??n suostuttava ehdotukseen, ett? hyv?ll? omallatunnolla voisin uuden kutsumukseni uran alkaa. Teille, rakkaat vanhemmat, tulisi minusta silloin ihan varmaan iloa olemaan."

N?in kyll? ett'ei poikani syd?n ollut uudestisyntynyt eik? n?yryyden kukka ollut siihen juuriansa juontanut, yht? hyvin kuin tajusin, ettei kaupunginvouti ollut oikea mies parantamaan Valentinin ylpeytt? tai saattamaan h?ness? oikean kristillisen mielen taimimaan. H?n oli per?ti v?h?n elleih?n ollenkaan tolkulla Jumalan sanasta ja kristillisyydest?, jos kohta h?n muuten oli hyv?ns?vyinen, hiljaismielinen mies; mutta nykyisiin oloihin katsoen ei h?nen tarjouksensa ollut ylenkatsottava. Siihen siis my?nnyin, vaikka tosin raskaalla mielell?, ja l?hdin kaupunginvoudin luoksi pyyt??kseni, ett? h?n ensin panisi poikani koetteelle, n?hd?kseen soveltuiko h?n tarjona olevaan toimeen, johon kysyttiin selv?tajuista ymm?rryst? ja sukkelaa, luotettavaa k?tt?. En salannut h?nelt? huolianikaan, jotka poikani aatostapa oli minussa her?tt?nyt.

"Ulrik", h?n sanoi, "te olette hurskas ja ymm?rt?v?inen mies tavallanne, mutta luulette, ett? jokaisen kelvatakseen johonkin, t?ytyy ajatella ja puhua kuin mikin pappi tahi koulumestari. Pojastanne ei silti ole tuleva kumpaistakaan, vaan mies, joka oivaltaa miten maailmassa on eteen p?in pyritt?v? -- siksip? antakaa h?nen seurata taipumustaan. Eih?n poika ole tosin uusi ihminen, niinkuin teill? on tapana sanoa, mutta on sen sijaan ?lyk?s ja n?yr?, luonnostansa iloinen sek? on h?nell? kunniantuntoa. Tyytyk?? nyt toistaiseksi siihen, niin kaikki on k?yv? hyvin. Laittakaa te poika t?nne, ja jos h?n edelleen edistyy yht? hyvin kuin t?h?n saakka, tulemme sek? te ett? min? saamaan kunniata h?nest?."

Niin tehtiinkin. Margareeta puolisoni hymyili kyyneltens? takaa kun poika oli riisunut ylt??n leipurin mekon ja seisoi h?nen edess??n kauniissa mustassa puvussa, jonka kaupunginvouti oli h?nelle teett?nyt, ja miekka kupeellaan. Kaupunginvouti kehui h?nt? ylenm??rin, mutta minulla sit? vastoin ei h?nest? siit? k?sin ollut sanottavaa iloa. Mit? kauemmin h?n tuli olleeksi uuden is?nt?ns? seurassa, sit? enemm?n h?nen syd?mens? vierautui lapsuuden kodostaan. Ei h?n tosin jumalanpelkoa pit?nyt pilkkanaan, multa silminn?ht?v?? oli, ettei h?n pannut arvoakaan sille, kuin jumalanpelosta johtuu. Maine ja kaupunginvouti, kas ne h?nest? olivat paljoa korkeammat, kuin Jumala ja h?nen sanansa; is?? ja ?iti? kunnioitti h?n rehellisin?, kunnon ihmisin?, mutta heid?n mielipiteens? olivat h?nest? liiaksi typer?t ja vanhentuneet soveltuaksensa nykyaikaan. Tultuansa iltasilla kotiin ei h?n en?? viihtynyt sisarustensa seurassa, vaan oli tyly ja kopea heit? kohtaan. Aina keksi h?n syit? l?hte?ksens? ulos my?hemp??n illalla ja palasi vasta ehtoorukousten j?lkeen; samoin l?hti h?n jo aamusillakin varhain esty?ksens? ottamasta osaa kotihartauteen. Selitetty?ni mit? vauriota sanan ja rukouksen laiminly?mist? seuraa, sanoi h?n is?meit?? voitavan yht?hyvin rukoilla yksin?isyydess? ja ett? yht? paljon kunnioittaa Jumalaa, kun toimella ja ahkeruudella toimittaa maalliset teht?v?ns?.

Poikani lopulliseen k??ntymiseen hyv?lt? tielt? ei puuttunut en?? muuta, kuin huono seura, ja sit?kin valitettavasti kyll? piankin tarjoutui.

Viides luku.

Erlachin j??k?ri.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!