: Pieni novellikirjasto VII by Various - Short stories Translations into Finnish; Fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus, 1895.

SIS?LLYS:

Henkil??k?ri, kirj. W. H. Riehl. ?itipuoli, kirj. Don Antonio de Trueba. Paulaan joutuneet, kirj. Felix Lilla. Paennut liiketoveri, kirj. L. Maurice. Kiinalais-tytt?, kirj. Johannes Wilda.

Kertomus vanhoilta ajoilta.

Kirj.

W. H. RIEHL.

Hovi n?ytti miltei autiolta. Nuori ruhtinas oli viel? naimaton, h?nen ?itins? jo aikoja sitten kuollut, h?nen sisarensa naituina muihin valtakuntiin. Hovissa ei sent?hden ollut ensink??n naisia. Kummako, ett? vanhojen muurien sis?puolella vallitsi hiljaisuus, niin syv? kuin luostarissa! Kasimirin ainoa huvi oli mets?stys, mutta sek??n ei tuota loistavaa laatua; vaatimattoman mets?st?j?n tavoin rakasti h?n yksin?ist?, hiljaista mets??.

Syksymy?h?isell? tapahtui er??n? p?iv?n?, ett? nuori ruhtinas t?llaiselta yksin?iselt? mets?stysretkelt??n toi kotiinsa toivotun riistan sijaan kovan kuumeen. Lapsuudestaan saakka ei h?n ollut mist??n taudista tiennyt; h?n luuli sent?hden -- ja t?ydell? syyll? -- voivansa luottaa rautaiseen ruumiiseensa, joka oli t?ydellisess? sopusoinnussa h?nen tahtonsa lujuuden kanssa. Ja kun h?n ei muka l??k?ri? tarvinnut, niin eih?n mit??n kummaa siin?, ett? h?n, kun hallitusistuimelle noustuaan erotti liikanaiset palveliat, my?skin antoi eron vanhan ruhtinaan henkil??k?rille. H?n oli n?et sit? mielt?, ett? ty?, mets?stys ja liikkuminen ulko-ilmassa tekev?t tohtorit ja apteekkarit tarpeettomiksi, semminkin kun h?n, kuten lempirunoiliansa Moli?re, ei juuri sanottavassa m??r?ss? kunnioittanut koko l??ketieteellist?, tiedekuntaa.

Nyt onnistui kumminkin hovimarsalkan, tuon n?yristyneen j??nn?ksen vanhan hovin ajoilta, houkutella h?nt? hankkimaan l??k?rin apua ja valitsemaan henkil??k?ri. Tavaton ponnistus ja oman itsens? voittaminen, jotka olivat ruhtinaassa synnytt?neet t?m?n p??t?ksen, vaikuttivat ihmeit?. Kohta sen j?lkeen kun h?n oli antanut hovimarsalkalle lupauksensa, rupesi h?n hikoomaan ja vaipui sitten syv??n uneen, joka mursi h?nen tautinsa, jotta h?n seuraavana aamuna oli ihan vapaa kuumeestansa.

H?n katui nyt illalla antamaansa lupausta ja arveli parantumisensa miltei liian korkeasta hinnasta ostetuksi; mutta hiukan mietitty??n puristi h?n yhteen huulensa, sanoi itselleen: "sanasta miest?!" ja s??si vuotuisen raham??r?n henkil??k?rin palkkaamiseksi. Mutta vaikkakin h?n n?in miehuullisen rehellisesti pysyi antamassaan lupauksessa, piili veitikka sen takana. Sill? sillaikaa kuin hovimarsalkka jo riemuten kuiskasi yst?villeen, ett? uusi j?rjestelm? nyt oli murtunut ja ett? vanha hoviel?m? j?lleen p??sisi valtaan, neuvotteli ruhtinas oman itsens? kanssa, miten h?n juuri henkil??k?rin valitsemisen kautta tekisi t?llaisen virkamiehen tyhj?ntoimittajaksi.

M?llerill? oli kumminkin ominaisuus, joka eritt?in l??k?reiss? on arvossa pidett?v?: h?n, n?etsen, tiesi, ettei h?n mit??n tiet?nyt. Ja kun h?n oli yht? avoin ja rehellinen muita kohtaan, kuin vaatimaton oman itsens? suhteen, niin p??tti h?n, astuessaan marmorirappusia ruhtinaalliseen linnaan, johon h?n virka-arvonsa vastaanottamista varten oli kutsuttu, kursailematta ja suoraan tunnustaa ruhtinaalle tiet?m?tt?myytens? ja pyyt?? armollista vapautusta koko korkeasta nimityksest?. Mutta h?nen suureksi kummakseen lausui ruhtinas kohta, ik??nkuin olisi h?n osannut lukea h?nen sisimm?t ajatuksensa:

"?lk?? uskokokaan, hyv? tohtori M?ller, ett? olen nimitt?nyt teit? henkil??k?rikseni teid?n l??k?ritaitonne t?hden. Tied?n, ettette yliopistossa ole mit??n oppinut. Tohtorit ovat kaikki puoskaroitsioita, ja se, joka ei ole tilaisuudessa harjoittaa ammattiaan, ei ainakaan paranna ket??n kuoliaaksi. Te olette ?lyk?s ja vaatimaton ja sent?hden olen valinnut teid?t henkil??k?rikseni, sill? tieteest?nne en yht??n mit??n v?lit?. Min?, n?hk??, annan luonnon vallita; se on paras l??k?ri, ja teid?n tulee olla samaa mielt?. Vanhastaan on t?ss? hovissa ollut tapana, ett? henkil??k?ri ly?nnilleen kello 8 aamulla esiintyy ruhtinaan ty?huoneessa, ja kun minulla tuon vanhan tavan mukaan nyt taasen on henkil??k?ri, niin tahdon n?hd? h?net t??ll? ly?nnilleen kello 8. Muuten ei teid?n tule olla mill?nnek??n terveydest?ni. Suu kiinni vain, kunnes kysyn. Olkaa viisas, hiljainen ja vaatimaton, niin ehk? laulaa teille kunnian kukko."

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!