Read Ebook: Manual of Military Training Second Revised Edition by Moss James A James Alfred

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3110 lines and 327260 words, and 63 pages

UNOHTUMATTOMIA SANOJA

Kirj.

Paul Heyse

Suomennos

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1911.

Vicenzan kaakkoisesta portista, jota nimitet??n Porta Monteksi, koska Monte Berico-nimisen vuoren juuri t?ss? kohden ulottuu aivan l?helle kaupunkia, vieriv?t auringonpaisteisena huhtikuun iltap?iv?n? v. 1849 kevyet ajopelit maantiet? my?ten kirkasta Bacchiglione-jokea kohti, joka pehme?sti mutkitellen virtailee hilpeitten ketojen halki. Vaunuissa istui kaunis nuori neiti huolettomasti nojaten taaksep?in, v?h??k??n v?litt?m?tt? siit?, ett? h?nen leve?lierinen kes?hattunsa rutistui ja ett? sen tummat samettinauhat joutuivat ep?j?rjestykseen. Sit? suorempana pysyttelihe h?nt? vastap??t? olevalla istuimella vanhahko nainen silkkisine, kukilla koristettuine hattuineen, koreine p?iv?nvarjostimineen ja mustine silkkiviittoineen, aika ajoin t?hystellen seutua kultasankaisella lorgnetillaan. Ep?selv?ksi j?i, istuivatko he senvuoksi vastap??t? toinen toisiaan, ettei vanhemman verrattain ulottuvaisella olennolla olisi ollut tilaa per?istuimella, vaiko senvuoksi, ellei kamarirouvan soveltunut istua prinsessan vieress?. Ainakin neidin hieno, hieman ylpe? pikku nen? viittasi ylh?iseen sukuper??n. Mutta vanhempikin nainen osasi leveille hyv?ntahtoisille kasvoilleen luoda varsin arvokkaan ilmeen, ja tukahuttaen silloin t?ll?in haukotuksen, katseli h?n oikealla puolen levenevi? viljakentti? ja vasemmalla Monte Bericon juurelle siroteltuja asumuksin, niin alentuvan v?linpit?m?tt?m?sti kuin olisi h?nen pienten, lemmikinsinisten silm?ins? katse ollut aivan erikoinen suosio seudulle.

He olivat tuskin matkanneet puolta tuntia, kun vaunut poikkesivat oikealle p?in k??ntyv?lle solatielle ja pys?htyiv?t lyhyen, vaivaloisen yl?m?en j?lkeen korkean puutarhaportin eteen, jonka mahtavien kivipatsaitten v?lin sulki kolminkertainen rautaristikko. Kuski riensi istuimeltaan ja nyk?si ruostunutta kellonvedint?, joka ulottui niin kauas k?yt?v?n takana olevan matalan rakennuksen sis??n, ettei soiton kilahduskaan kuulunut ulkopuolelle. Niinp? kestikin tuokion, ennenkuin rakennuksesta n?kyi elonmerkki?.

Sill?v?lin oli naisilla aikaa ristikon lomitse t?hystell? puutarhaan. Leve? tie, jonka kumpaakin puolta reunusti leikattu, ikivihanta pensasaita, vei avonaiselle kukkulalle, jolla suurehko nelikulmainen, tasaisen py?re?ll? katolla varustettu rakennus seisoi. Siit? ulkoni matalaharjainen, kuuden solakan pylv??n muodostama eteinen, johon johti leve?portainen rappuk?yt?v?. T?t? siron juhlallista rakennusta, jonka juurilla versoi korkeata ruohoa, ymp?r?i mit? syvin hiljaisuus, ja kellahtavasta marmorista veistetyt, katon ja portaitten ulokkeille, jopa molempien pensasaitojenkin reunoille sijottautuneet lukuisat jumalankuvat tuntuivat t?m?n aution maatilan ainoina valtijaina nauttivan sen satumaista rauhaa.

-- Maria Josef! huudahti vanhempi nainen katsahdettuaan ?kisti lorgnettinsa l?pi, luulenpa, ett? siin? taas on tuollainen pakanatemppeli, joita jo niin monta olemme n?hneet s??dytt?mine ep?jumalankuvineen. T?ytyyk? meid?n tosiaankin nousta vaunuista ja l?hte? l?hemp?? tarkastamaan noita muinaisesineit??

-- Voit j??d? istumaan, Zephyrine, ja t??ll? nauttia keskeytyneen ruokaleposi, vastasi neiti hymyilevin ilmein. -- Mutta sitten saatkin koko elinaikasi katua, ett? nukuit Vicenzan arvokkaimman n?ht?vyyden ollessa tarjolla. T?m? ei ole mik??n temppeli, vaan koko Lombardian kuuluisin huvila, jonka suuri Palladio rakensi er??lle rikkaalle markiisille, tuo sama, tied?th?n, joka on suunnitellut ja rakentanut kaikki kauniit palatsit ja kaupungintalon ja ihmeellisen vanhan teatterin, josta juuri tulemme. Koska olen vastuunalainen sinun taiteellisesta sivistyksest?si, olen tahtonut n?ytt?? sinulle t?m?nkin. Mutta pakottaa en sinua tahdo. Tuolla tuleekin portinvartija, jolle voit minut huoleti uskoa.

T?m?n h?n lausui pienelle, ?re?lle vanhukselle, joka oli avannut v?h?isen sivuportin, ja astui nyt sanaakaan virkkamatta vaunujen luo auttaakseen naisia. Vanhempi nainen otaksui, koska h?n ei osannut tavuakaan italiankielt?, ett? jokaisen t?ytyi ymm?rt?? h?nen ranskaansa. Senj?lkeen h?n hyp?hti niin nuorekkaan sirosti vaununastuimelta, ett? olisi luullut sen olevan h?nen painavalle olennolleen mahdotonta, k??ntyi sitten neidin puoleen ja ojensi h?nelle k?tens? auttaakseen h?nt? alas. Sitten he hitaasti k?veliv?t loivasti kohoavaa tiet?, vanhempi jonkun verran puhkuen, vaikkakin korkean pensasaidan siimes lieventi kuumuutta, neiti levollisin, kevein askelin, hienorakenteinen p?? hiukkasen kenossa, hentoine sieraimilleen ja huulet puoliavoimina hengitt?en t?m?n viheri?n yksin?isyyden huumaavia tuoksuja. P??sty??n kukkulalle, j?i h?n hiljaa paikalleen ja antoi suurten tummien silmiens? katseen hitaasti liukua vieh?tt?v?n rakennuksen yksityiskohdasta toiseen; rakennus ihastutti h?nt? todellisuudessa viel? enemm?n kuin h?nen siit? varemmin n?kem?ns? kuvat. Kev?ttaivaan puhdas sini valautui katon jalomuotoisiin viivoihin; -- niin kuulakkaanpehme?sti kuin sulautuu l?pin?kyv?, hieno verho lep??viin, ihaniin ihmisj?seniin, n?ytti loputon eetteri sulautuvan kiviseiniin. Ent? ymp?rist?n kukoistava, kesyt?n luonto, jota ihmisk?si ei n?ytt?nyt koskaan j?rjestelleen, rapistuneita seini? pitkin hiipiv?t ruusut, villiytyneen niityn kirjavat kukkaset, jotka h?nelle hymyiliv?t ja kaukaa silm?nkantamattomista viinik?ynn?s- ja silkki?ispuulehdoista soiva hein?sirkkojen, lintujen ja lehtosammakoitten huumaava h?ly, viile?n ilman niin pehme?sti keinuessa ja v?r?hdelless? ett? sen melkein saattoi n?hd?!

Sill?v?lin oli vanhus, jolle t?m?n hylj?tyn paratiisin vartioiminen oli uskottu, rient?nyt portaille ja avannut varjoisan pylv?seteisen oven; senj?lkeen h?n katosi rakennuksen sis?osiin molempien naisten h?nt? hitaasti seuratessa. Neiti ei puhunut sanaakaan. Zephyrine sit?vastoin ei saattanut pid?tt?yty? lausumasta paheksuvia muistutuksiaan noista -- kuten h?n sanoi -- mytologisista s??dytt?myyksist?, joita t??ll? joka paikassa vilisi.

Nuori neiti ei ollut kuulevinaankaan, nyrpisti vain hieman hienoa yl?huultaan vanhemman l?rp?ttelylle. Mutta astuttuaan pime?n k?yt?v?n kautta viile??n sisemp??n huoneeseen, tuohon kuuluisaan py?re??n saliin, jota sirosti kaareutuva kupooli niin ylv??sti ja vieh?tt?v?sti kattaa, p??si h?nelt? mit? lapsellisimman ihastuksen huudahdus. H?n seisoi pitk?n aikaa huoneen kuulaassa h?m?r?ss? puoleksi suljetuin silmin, eik? v?litt?nyt yksityiskohdista, ei vaalenneista marmoriornamenteista eik? kuvapatsaista, jotka seisoivat p?lyttyneiss? lokeroissaan. Ihmeellinen hyv?ntunne oli vallannut h?net h?nen astuessaan ulko-ilman viile?st?, aurinkoisesta kirkkaudesta t?h?n viile??n, salaper?iseen huoneeseen, jonka h?m?r? valkeni sit? mukaa kuin vanhus avasi nelj? ristin muotoisesti vastakkain olevaa ovea ja laski ulkoa sis??n l?mp?? ja valoa.

Vanhus tuli j?lleen h?nen luokseen ja kysyi, eik? h?n tahtonut n?hd? asuinhuoneita. H?n ny?k?ytti p??t??n ja seurasi h?nt? lukuisten oman onnensa nojaan heitettyjen suojien kautta, jotka toinen toisensa vieress? ymp?r?iv?t keskisalia. Ne olivat kohtuullisesti kalustettuja, ja p?ly lep?si paksuina kerroksina Napoleonin aikuisilla vanhoilla istuinsijoilla, hoikkajalkaisilla pikku p?ydill? sek? vuoteilla, joitten tyynyj? ja patjoja ei n?ytetty vuosikausiin tuuletetun. Huvilaa oli jo aikoja sitten lakattu k?ytt?m?st? asuntona.

Neiti oli k?rsiv?llisesti kuunnellut vanhaa tuittup??t? t?m?n ylistelless? entisi? aikoja, jolloin t??ll? useasti oli vietetty komeita juhlia soittajien ja laulajiin kaiuttaessa ihanaa oopperamusiikkia kupoolisaliin. H?n singahutteli sanojaan omituisella kiivaudella ik??nkuin olisi h?n tahtonut syytt?? nuorta neiti?kin -- jonka h?n varsin oikein otaksui it?valtaluiseksi -- olosuhteitten surullisesta muutoksesta. T?m? katseli tarkkaavana sein?maalauksia, uunien marmoriotsakkeita ja kaikkea muuta, mik? muistutti menneit? juhla-aikoja. Puheen lomassa h?n kys?si, luulisiko vanhus, ett? perhe halullisen ostajan ilmaantuessa, luovuttaisi huvilan.

Vanhus katsoi h?neen kummastuneena. Sellainen ajatus ei n?ht?v?sti koskaan ollut v?l?ht?nyt h?nen mieleens?. Kun h?n olkap?it? kohauttaen tuijotti kysyj??n, k??ntyi t?m? seuralaisensa puoleen, joka haluttomana oli h?nt? seurannut. -- Mit? ajattelet, Zephyrine? sanoi h?n. Eik? t??ll? olisi ihana asua, luonnollisesti ei kuumimpana vuodenaikana, mutta syksyll?, kun Hainstetteniss? alkaa tuntua kolkolta ja kalsealta? Puutarhan voisi j?tt?? sellaiseksi kuin se on, vain huoneita t?ytyisi siisti? ja -- onko t??ll? keitti?t?? -- kysyi h?n vanhukselta. Senh?n voisi h?t?tilassa varustaa kellarihuoneisiin. Eik? ole hullunkurista, Zephyrine, ettei t??ll? ole keitti?st? tietoakaan? Ik??nkuin olisivat omistajat, kuten kuvapatsaat ulkona, vain el?neet ilmalla, tahi, kuten Olympon jumalat, nektarilla ja ambrosialla.

Zephyrinen mielentila ei sallinut h?nen ottaa osaa pilaan. H?n v?itti huoneitten kostean ilman koskevan rintaansa, ja huomattuaan er??ss? nurkkahuoneessa, johon auringonvalo leve?n? virtana tulvaili, silkkikankaalla p??llystetyn sohvan, riensi h?n sen luo ja vajosi sen koville patioille sellaisella ilmeell? kuin ajettu otus, joka vihdoinkin l?yt?? varman turvapaikan.

Neiti ny?k?ytti h?nelle hajamielisesti hymyillen p??t??n ja kulki eteenp?in. Vanhuksenkin h?n l?hetti pois. H?nen ei aina tarvitsisi pysytell? neidin kintereill?. H?n oli varmaan ilman sit?kin jo v?synyt alati kulkemaan samoissa huoneissa ja avaamaan ovia jokaiselle vieraalle. K?vik? h?nell? muuten usein vieraita?

Kuinka kulloinkin -- aina vuodenaikojen mukaan. Kev??ll? ja syksyll? k?vi eniten. Jo t?n??n aamup?iv?ll?kin oli t??ll? ollut muuan, muuan nuori herra, joka oli tullut jalan kaupungista ja katsellut kaikkea sangen tarkkaavaisesti, mutta l?hett?nyt h?net sitten pois, koska tahtoi piirustaa. Yht'?kki? oli h?n kadonnut viem?tt? kuitenkaan mit??n mukanaan, mutta my?sk??n mit??n j?tt?m?tt?.

Neiti vei k?den taskuunsa, veti sielt? pienen kullallakirjaillun kukkaron ja antoi h?nelle suuren hopearahan. Mutta lahja -- vaikka k?vikin yli vanhuksen odotusten -- ei tehnyt h?nt? yst?v?llisemm?ksi. H?n ny?k?ytti synkk?n? p??t??n k??ntyess??n l?htem??n; naiset j??k??t sinne kernaasti niin kauaksi aikaa kuin tahtovat, h?nen t?ytyisi nyt l?hte? asuntoonsa ruokapahaistansa katsomaan, joka parhaillaan on tulella. H?nen tytt?rentytt?rens? on tyhm? seitsenvuotias letukka, joka helposti polttaa keiton pohjaan.

J??ty??n yksin, palasi neiti kupoolisaliin ja istahti er??n Jupiterin patsaan jalustalle. Siin? h?n antautui raskasmielisten unelmien valtaan; koko h?nen nuori el?m?ns? nousi yhten?isen? kuvasarjana h?nen eteens? ja toi kirjavista v?reist??n huolimatta omituisen kylmyyden ja tyhjyyden tunteen h?nen mieleens?. Lopulta ei h?n saattanut sit? kauempaa k?rsi?, nousi yl?s ylpe?ll? liikenteell? niinkuin sellainen, joka uskaltaa katsoa vihamielist? voimaa silm?st? silm??n, ja pyyhk?si kiharat syrj??n. Hattu valahti niskaan, ja h?n s?ps?hti kevyesti ik??nkuin olisi joku vieras koskettanut h?nen olkap??t??n. Sitten h?n kulki hitaasti salin poikki ja astui vastap??t? olevan pylv?seteisen kautta ulkoilmaan, koska jumalankuvat tyhjine silmineen ja j?ykkine huulineen olivat h?nelle ?kki? k?yneet kammottaviksi.

T??ll? oli varjoisaa, ja h?n saattoi lauhan ilman hyv?illess? h?nen vapaata otsaansa, katsella ihanaa seutua. Suoraan edess??n h?n n?ki Monte Bericon vihre?n huipun, jonka puitten latvojen keskelt? pieni, valoisa kirkko vaatimattomana kohosi. Sitten kauempana vasemmalla sinipunervan, tuoksuvan ilman sis?ll? Euganein kukkulat ja ylt'ymp?rill?, aina jalkojensa juureen saakka, mit? hedelm?llisimm?n seudun, jota viel? nuoren kev??n ensi vihannuus peitti. Et?isten vuorenhuippujen ymp?rill? ei n?kynyt ainoatakaan pilve?, eik? pienint?k??n ihmis??nt? kuulunut sinne t?nne sirotelluista m?keist?. Muurinreunaa kiipe?vien ruusujen luona leikki lukemattomia, h?nelle outoja perhosia. H?n kulki hitaasti alas portaita; h?nen teki mieli ottaa kiinni joku perhonen ja katsella sit? l?hemp??. Saavuttuaan alas, pys?htyi h?n ?kki?, hieman liev?sti s?ik?ht?en.

Korkeassa ruohostossa, siin?, miss? rappuk?yt?v? muodostaa rakennuksen sein?n kanssa ter?v?n kulman, lep?si pitk?n??n nukkuva mies, p?? k?sivarsien varassa ja hattu painettuna syv??n otsalle. T?ss? oli viel? vast'ik??n ollut mit? viilein kalvepaikka. Mutta aurinko, joka kiersi rakennusta, oli juuri p??ssyt paistamaan l?himm?n pylv?seteisen pilarien lomitse ja l?hetti nukkujaan vinosti s?teens?, joka alkoi liukua polvista rintaa kohti ja jonka ennen pitk?? t?ytyi saavuttaa my?s kasvot.

Ne olivat nuoret kalpeat, hentopiirteiset kasvot, jotka unessakin n?yttiv?t hieman j?nnittyneilt? ja raskasmielisilt?. Vaaleat hiukset olivat tihein? suortuvina ohimoilla ja j?ttiv?t n?kyviin eritt?in valkoisen kaulan. Silloin t?ll?in -- nukkuja varmaankin uneksi silloin iloisista asioista -- avautui yl?huuli hieman, paljastaen hampaat, jotka v?lkkyiv?t auringossa. Mutta hatunreunan varjostamat silm?t olivat tiukasti kiinni, ja kulmakarvojen v?liss? oli syvist? ajatuksista kertova ryppy.

Neiti oli katsellut h?nt? tuokion liikahtamatta ja niin vakavasti kuin olisi h?n saattanut lukea kaikki ne ajatukset ja kuvat, jotka liikkuivat nukkuvan mielikuvituksessa. Sitten h?n ?kki? n?ytti huomaavan sopimattomaksi tuolla tavalla vakoilla viatonta. Kevyt punerrus nousi h?nen kasvoilleen, h?n k??ntyi p??tt?v?sti ja nousi hitaasti ??nett?min askelin j?lleen portaita yl?s. Ylh??lt?, pylv?itten lomitse, h?n viel? kerran ?kisti katsahti vieraaseen ja n?ki, ett? auringons?teet jo olivat enn?tt?neet h?nen silm?luomiinsa saakka. H?n n?ki h?nen viel? tekev?n liikahduksen ik??nkuin torjuakseen jotakin luotaan. Sitten h?n j?lleen astui py?re?n salin kynnyksen yli.

Mutta valo vaikutti yh? enemm?n nukkujan unen kiehtomiin aistimiin. H?n koetti ensin k??nt?? kasvonsa uudelleen varjoon, aivasti sitten voimakkaasti pari kertaa ja avasi silm?ns?. H?nen vihre? makuusijansa tuntui kuitenkin liian hyv?lt? h?nen heti saattaakseen nousta silt? yl?s. H?nen t?ytyi silminn?ht?v?sti my?s ensin mietti?, miss? oli. Kun h?n oli p??ssyt siit? tietoiseksi, ojentelihe h?n ensin itse??n suloisen uupumuksen vallassa ja upotti katseensa taivaan pohjattoman syv??n sineen. Silloin h?n ?kki? kuuli rakennuksesta nais??nen, joka alotti vienoa, valittavaa laulua: "Ach, ich habe sie verloren --"; h?n tunsi sek? s?veleen ett? sanat, mutta h?n ei mielest??n koskaan ollut kuullut sit? niin puhtaasti ja sielukkaasti laulettavan. H?nest? tuntui melkein sadulta, ett? tuo Orpheuksen laulu t??ll? yksin?isyydess? ja italialaisen taivaan alla kaikui saksalaisilta huulilta. Hitaasti -- aivankuin olisi pieninkin rapina saattanut haihduttaa lumouksen -- kohottautui h?n istumaan ruohostolle ja kuunteli siten tuokion. Sitten sai uteliaisuus h?net vihdoin nousemaan ja varovasti hiipien astumaan rappuja yl?s.

Kun h?n oli p??ssyt pylv?seteiseen, katkesi laulu ?kki?. H?n n?ki laulajan solakan olennon seisovan keskell? salia, selin h?neen. Nyt h?n rauhallisesti kulki huoneen toiselle puolelle, hyr?illen hiljaa itsekseen aarian loppus?veleit?.

Nuori mies riensi h?nen j?lkeens?, mutta j?i seisomaan, kun neiti k??ntyi ja kylmin katsein mitteli h?nt? kiireest? kantap??h?n.

Neiti, sanoi h?n, min? pyyd?n anteeksi, ett? olen keskeytt?nyt laulunne. Mutta itseh?n olen siit? saanut k?rsi? kovimman rangaistuksen. Poistun heti.

Neiti ei heti vastannut, vaan n?ytti ensin tahtovan suorittaa tarkastuksensa loppuun. Sitten kohosi tuskin huomattava punerrus h?nen kasvoillensa.

-- Ette ole ollenkaan minua h?irinnyt, sanoi h?n, ja minun -- jos kenen -- on pyydett?v? anteeksi. Lauluni her?tti teid?t unesta, ja ollakseni suora, tunnustan, ett? se oli tarkoituksenikin. Tapasin teid?t nukkumassa ulkona ruohostossa ja n?in, kuinka kasvonne ennen pitk?? olisivat joutuneet aurinkoon. Vain maassa syntyneet saattavat siet?? sellaista vahingoittumatta. Muukalaiset saavat helposti auringonpiston.

-- Ja te olette heti kasvoistani -- tai kenties paremminkin tukastani p??tt?en otaksunut minut muukalaiseksi, jatkoi h?n hymyillen. Mit? te sitten siit? ajattelitte, kun matkustajalla t?ss? paratiisillisessa ymp?rist?ss? ei ollut muuta teht?v?? kuin nukkua?

-- En tied?, mik? minua velvottaisi ilmaisemaan teille ajatukseni, vastasi h?n hieman ter?v?sti. Muuten voitte olla rauhallinen: sit? en totta tosiaan tullut ajatelleeksi. Ja miksi ei voi nukkua, kun on kyllikseen katsellut kaunista? Vanhus, joka hoitaa t?t? huvilaa, kertoi vieraasta, jota h?n jo aamup?iv?ll? oli t??ll? kuletellut ja joka sitten oli h?nelt? h?vinnyt. Jos te olette sama -- --

-- Minun kai t?ytyy tunnustaa, kuinka asia on, vastasi nuori mies, puolittain ivallisella, puolittain raskasmielisell? ilmeell?, joka antoi h?nen kasvoilleen miellytt?v?n leiman. -- L?hetin miehen pois vet??kseni muutaman piirron luonnoskirjaani. Mutta koska olen vain pahanp?iv?inen t?hert?j? ja koska t?m? seutu ilkkui heikkoja voimiani, jouduin jonkinlaisen apeamielisyyden valtaan ja olin iloinen, ett? uni minua armahti.

-- Sitten kai olette suuttunut minulle, kun tulin her?tt?neeksi teid?t. Mutta min? l?hden heti ja j?t?n teid?t j?lleen lohduttajanne hoivaan.

H?n nosti olkihatun p??h?ns? ja solmesi sen kiinni leuan alta. Nuori mies ei saattanut k??nt?? katsettaan kauniista kasvoista, joitten hieno soikeus t?ss? ymp?rist?ss? n?ytti entist??nkin ihastuttavammalta.

-- Oi, neiti, sanoi h?n, se olisi aivan turhaa. -- Ajatus siit?, ett? olen karkottanut teid?t pois, ei soisi minulle pienint?k??n rauhaa, vaikka j?isin t?nne y?h?n asti ja vaikka saisin valita mink? hyv?ns? t?m?n talon makuuhuoneista. Y?ni olen muutenkin nukkunut huonosti aina siit? saakka, kun tulin Italiaan ja varsinkin kadehdittavaan Vicenzaan. Tied?ttek?, mik? vie minulta unen? Teid?n on vaikea sit? k?sitt??, koska en ole maalari, en kuvanveist?j? enk? yleens?k??n taiteilija, yksinkertainen filosofian tohtori vain: ja kuitenkin on suuri Palladio vienyt rauhani. Ja ?sken, kun koko viime y?n? tuskin saatoin ummistaa silmi?ni, valtasi minut ulkona viile?ss? ilmassa jonkinlainen uupumus, ja niin otti luonto oikeutensa.

Nuoren miehen puhuessa olivat tyt?n silm?t k?yneet yh? h?mm?styneemmiksi. Ensin oli h?nen olentonsa suuri varmuus tuntunut tyt?st? melkein loukkaavalta, koska h?n oli tottunut kauneudellaan saattamaan nuoret miehet h?mmennyksiin. Sitten haihtui pieni n?rk?stys jalomman tunteen tielt?, kun nuori mies puhui h?nelle yht? avonaisesti ja vapaasti kuin aikoja sitten luotettavaksi havaitulle ihmiselle, jolle saattaa sanoa kaiken.

-- Mill? tavalla Palladio on teille tehnyt pahaa? kysyi h?n vihdoin ja istuutui j?lleen -- niin ep?mukava kuin paikka olikin -- Jupiterpatsaan jalustalle.

-- En tosiaankaan tied?, ymm?rr?ttek? minua, jatkoi nuori mies, suunnaten katseensa h?nen ohitseen hoikkia pilareita my?ten holvikaton puolih?m?r??n. -- Siin? tapauksessa minun t?ytyisi kertoa teille jonkun verran enemm?n v?h?p?t?isest? persoonastani, ja se tuskin teit? huvittaisi.

-- Ken tiet??, voisittehan koettaa.

Nuori mies hymyili surumielisesti. -- Se ei tosiaankaan ole huvittavaa, jatkoi h?n. Kuinka voin muuten selitt?? sen ett? teille, jota minulla ei ole edes kunnia tuntea -- -- ja nyt johtui ensi kerran mieleeni, ett? viivyt?n teit? ja ett? seuralaisenne odottaa. Minun t?ytyy toisen kerran pyyt?? anteeksi.

H?n kumarsi kevyesti ja aikoi n?ht?v?sti l?hte? pois.

Seuralaiseniko? vastasi tytt? hymyillen. -- H?n on yht? ymm?rt?v?inen kuin tekin ?sken, jopa ymm?rt?v?isempikin, sill? h?n on etsinyt lepopaikakseen sellaisen nurkkauksen, jossa voi olla rauhassa tungettelevilta auringons?teilt?. Ei, minulla ei ole mink??nlaista kiirett?, ja ellen ole liian l?hentelev?, tahtoisin sangen mielell?ni tiet??, mink?t?hden suuri Palladio, joka jo kolme vuosisataa on ihastuttanut niin monia ihmissilmi?, on saanut mielenne synk?ksi, koska ette omien sanojenne mukaan n?e h?ness? sellaista esikuvaakaan, jonka laakerit eiv?t anna teid?n nukkua?

-- Jos syy sittenkin olisi siin?, sanoi h?n ?kisti, ja nyt tuijottivat h?nen silm?ns? itsepintaisesti maahan. -- Mutta viel? kerran: on turhaa puhua siit?. Erin?iset mielialat, jotka helposti saavat valtoihinsa miehen, eiv?t pienimm?ll?k??n tavalla vaikuta naiselliseen olentoon. En tied?, tekisink? omaa sisartanikaan, jos minulla sellainen olisi, uskotukseni. Emmek? ennemmin puhu muusta, jostakin hauskemmasta? Joko olette k?ynyt Monte Bericon puistossa, josta on niin kaunis n?k?ala kaupungille ja vuoristoon?

Neiti heitti p??t??n hieman taaksep?in. -- Minulla ei ole pienint?k??n oikeutta teid?n luottamukseenne, sanoi h?n hitaasti; mutta jos ilman muuta arvostelette minua naissuvusta vallitsevan tavallisen mielipiteen mukaan, erehtynette kenties hieman. Valitettavasti olen min?kin, niin nuori kuin olenkin, saanut kokea tuollaisia erikoisia mielialoja, joita tuskin olisin halukas uskomaan sisarelleni -- jos minulla sellainen olisi. Siin? olemme siis yht? mielt?. Ja ent? jos ei minulla nyt olisi halua puhua n?k?aloista --

H?n nousi ja teki kevyen kumarruksen. T?m? pelasti nuoren miehen ?kki? hienoisesta h?mill?-olon tunteesta.

-- Antakaa anteeksi, neiti, sanoi h?n hymyillen, jos ehk? olen puhunut sopimattomasti. Mutta on totta tosiaankin ihmeellist? seisoa t?ss? kasvoista kasvoihin nuoren vieraan neidin kanssa melkein kuin joku paatumusta teeskentelev? vaivainen syntinen, joka tahtoo ripitt?yty?. Ja ettette ajattelisi minusta huonompaa kuin mit? ansaitsen, tahdon tunnustaa, mink?laisia tunteita suuri Palladio her?tti sieluparassani. Teh?n tunnette h?net my?s. Olette ep?ilem?tt? alhaalla kaupungissa n?hnyt h?nen luomansa ihmeet aina iki-ihanasta basilikasta, tuosta sulouden ja majesteetin saavuttamattoman ihmeellisest? yhtym?st?, Corsolla sijaitsevaan pikku rakennukseen saakka, joka kapeine p??tyineen seisoo tavallisten porvarillisten talojen v?liss? niinkuin jalosyntyinen prinssi alhaisen sotav?en joukossa. En tied?, mill? tavalla te kykenette tajuamaan rakennustaidetta. Minulta on se kyky t?h?n saakka kokonaan puuttunut tai on se uinunut, ja vasta t??ll? ovat silm?ni avautuneet ja silmien mukana syd?n. Kaikki muut taiteet, vaikkakaan en itse niit? harjoita, ovat olleet l?hell? syd?nt?ni, mutta koska rakennustaide t?h?n saakka on vedonnut ainoastaan ulkonaisiin aistimiini, on se j??nyt minulle vieraaksi. Sitten tulen Vicenzaan ja kuljeskelen pahaa aavistamatta n?itten kiviesineitten parissa, jotka kaikki ovat yhden ja saman k?sialaa, ja ?kki? puhuu minulle mykist? pylv?ist?, pilareista ja muodoista ihmisolento, iloisin, ylv?in ja rakastettavin mink? koskaan olen tavannut, ja marmorin kylm?n pinnan alta olen tuntevinani l?mpim?n veren syk?htelyn; ensi kerran huomaan siin?, jota taidekielell? nimitet??n mittasuhteiksi, j?senten tarkkasuhtaisuudeksi ja sopusoinnuksi, kuolematonta l?mp?? uhkuvan ihmissyd?men, jolla olisi minulle paljon sanottavaa ja jonka hiljaisimmankin sanan saattaisin k?sitt??. Pid?tte varmaankin minua hupsuna uneksijana, hyv? neiti, mutta olette nyt, kerran vaatinut minua puhumaan; tuo hulluus valtasi minut ennenkaikkea t??ll? yksin?isess? Rotonda-salissa, kunnes armelias uni saapui ja vapautti minut avoimin silmin uneksimasta.

Neiti katseli h?nen ohitseen h?m?r?n eteishallin kautta aurinkoiseen puistoon. -- Ymm?rr?n teit? varsin hyvin, sanoi h?n tuokion kuluttua. Min?kin olen kokenut samansuuntaista, en kuitenkaan rakennusten suhteen, joskin hieman sinnep?in. Tunnetteko Bachia? H?nen vaikeimmista fuuga-arvoituksistaan, joista useimmat pit?v?t vain niitten suuremmoisen rakenteen vuoksi, olen min? saattanut kuulla h?nen syd?mens? tykinn?n. Kenties senvuoksi, ett? olen tuntenut h?neen jonkinlaista sukulaisuutta -- ainoastaan hyvin kaukaista, koska en luonnollisesti miss??n suhteessa saata kohota sellaisen j?ttil?isen tasalle. Mutta minusta tuntuu kuin kuulisin niiss? samojen verivirtojen kohinaa, jotka ter?st?v?t voimiani ja tekev?t tahtoni taipumattomaksi. Te hymyilette. Ensin osottauduin teille uteliaaksi, nyt tunnustan olevani itsep?inenkin, ei voi avomielisemmin tunnustaa heikkouksiaan, vaikka olisi niist? ylpe?kin, jota min? en totisesti ole. Mutta teid?n luottamuksenne ei saa j??d? yksipuoliseksi, eik? teill? saa olla sit? tunnetta, ett? vain teit? on kuunneltu. Sanokaa minulle viel? yksi seikka: mink?t?hden tulitte siit? surulliseksi, ett? odottamanne lahjakkaan rakennusmestarin asemasta tapaattekin suuren ja rakastettavan ihmisen?

Oi, neiti, huudahti h?n, jos vastaisin teille tyydytt?v?sti t?h?n kysymykseen, saisitte t?m?n satunnaisen tuttavuuden ensi hetken? kuulla minusta enemm?n kuin oma ?itini milloinkaan on aavistanut ja kuin parhaimmille nuoruudenyst?villeni koskaan olen tunnustanut. Te kenties v?sytte lopuksi -- ei ainoastaan seisomaan kylm?ll? kivipermannolla vaan ennenkaikkea kuuntelemaan minua. Sallitteko minun saattaa teid?t seuralaisenne luo?

-- En, vastasi h?n rauhallisesti. -- Teh?n tied?tte, ett? olen yht? itsep?inen kuin uteliaskin. En siis v?sy niink??n helpolla. Mutta te olette oikeassa, k?velk??mme hieman, ja sitten kerrotte minulle kaikesta. Ei kukaan ole parempi uskottu kuin sellainen, jota ei kenties en?? koskaan el?m?ss??n tapaa. Jos minulla olisi salaisuuksia, uskoisin ne kaiken todenn?k?isyyden mukaan ennemmin teille kuin jollekin n.s. yst?v?tt?relle, joka varmasti l?rp?ttelisi ne toiselle, joskin ehk? vain omalle miehelleen. Ja ?itini -- viel?k? teid?n ?itinne el???

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet