Read Ebook: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika by Sj Gren Otto Bergholm Axel Editor Suppanen Aatto Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 425 lines and 67305 words, and 9 pages

koko tapauksen, pani p??llikk? itse h?nen p??h?ns? seppeleen, jollaisia muuten annettiin kiitett?vist? teoista. Siten h?n, vaikka h?nen olemuksensa olikin ankara, tyly ja vastenmielinen, saavutti sotamiesten kunnioituksen, jotka huomasivat juuri h?net oikeaksi mieheksi vastustamaan kimbril?isi?.

Jo taistelukent?ll? aljettiin kiistell?, kumpiko oli enemmin tehnyt voiton saavuttamiseksi. Moni tahtoi antaa ylimys Katulukselle suurimman kunnian. Mutta yleinen ??ni antoi palkinnon ylip??llik?lle. Marius piti komean riemusaaton, johon h?n salli Katuluksenkin ottaa osaa. Riemusankarin edell? kuljetettiin vangittua Teutobak-kuningasta, joka oli niin pitk?, ett? ulottui ylemm?ksi voitonmerkkej?. Kansa, katsoen Mariusta omaksi p??llik?kseen, sanoi h?nt? Rooman kolmanneksi perustajaksi ja uhrasi atrioilla juomauhria h?nelle niinkuin jumalalle.

Marius ja Sulla.

Sulla oli monessa suhteessa Mariuksen vastakohta. Ollen syntynyt ylh?isest? suvusta oli h?n saanut hienon sivistyksen, mutta my?skin imenyt ylh?isten itsekk?isyyden ja turmeltuneet tavat. H?n himoitsi nautintoja enemmin kuin kunniaa. H?nell? oli tarkka arvostelukyky, tavaton valtiomiehen taito ja ripe? toimintavoima, mutta samalla hillitsem?t?n nautinnonhimoisuus ja kylm? syd?mmett?myys. Kykenem?tt? rakkaudella ja innostuksella antautumaan mihink??n suureen teht?v??n ja uskomatta siveellist? maailman j?rjestyst?, h?n ei antanut t?it?ns? velvollisuudentunnon, vaan nautinnon ohjata. Sent?hden h?n my?skin katsoi el?m?ns? runsasta menestyst? ainoastaan sattumuksien leikiksi. Ja koska h?n luki suuret tekonsa sattumuksen ansioksi, sanoi h?n itse?ns? mielell??n "onnelliseksi".

Vaihtelevia kohtaloita k?rsi p??llikk?vanhus pakomatkallansa. Kiihke?sti vainottuna onnistui h?nen p??st? Ostiaan, josta h?n l?ysi heikon venheen ja nousi siihen. Myrsky ajoi venheen Circeji-kaupunkiin. V?syksiss? merimatkasta ja n?lj?nvaivoista t?ytyi h?nen vihollistensa v?ijymisi? karttaakseen paeta syv?lle l?heisiin metsiin. Siten saapui h?n l?helle Minturna-kaupunkia. Silloin h?n yht'?kki? huomasi toisella puolellaan vihamielisen ratsujoukon ja toisella kaksi laivaa. H?n riensi heti toiseen laivaan ja saikin aluksi turvaa merimiehilt?. Mutta kohtapa he katuivat. Mariuksen kerran maatessa rannalla purjehtivat he kavalasti pois j?tt?en vanhuksen oman onnensa nojaan. H?mm?styen l?ksi h?n kulkemaan tiett?mi? soita, kunnes viimein saapui yksin?iseen majaan. Siin? asui vanha ukko, joka liikutettuna Mariuksen onnettomasta kohtalosta k?tki h?net luolaan Liris-joen rannalle. Mutta kun Sullan ratsumiehet tulivat sinnekin, riensi h?n Minturnan suolle, riisui vaatteensa ja piilottui ruohokkoon, jossa vesi ulottui h?nelle kaulaan asti. Ratsumiehet sittekin huomasivat h?net, vetiv?t yl?s ja veiv?t vankina kaupunkiin.

Minturnan neuvosto aikoi nyt Rooman senaatin k?skyn mukaan surmata Mariuksen. Kimbril?inen orja l?hetettiin miekka k?dess? vankilaan panemaan murhaa toimeen. Mutta kun orja huomasi vankilan h?m?r?ss? p??llikk? vanhuksen julman katseen ja kuuli h?nen kovalla ??nell? ?rj?sev?n: "orja! uskallatko tappaa Mariusta?" pakeni h?n kauhuissaan ja viskasi pois miekkansa. Minturnalaiset katsoivat orjan pelkoa jumalain viittaukseksi ja vapauttivat Mariuksen, joka p??si sitte vahingotta meren yli Afrikkaan. Saatuaan matkalla kuulla, ett? h?nen poikansa ja muutamia puoluelaisiaan oli Numidiassa, purjehti h?n ensin vanhan Kartagon satamaan. Mutta h?nen noustuaan maalle ja viivytty??n v?h?n aikaa h?vitetyn kaupungin j??nn?ksi? katselemassa saapui maaherra Sekstiukselta liktorin kautta h?nelle k?sky heti l?hte? pois Afrikasta. Pitk?n ajan oli Marius vaiti synkkiin mietteihin vaipuneena. Viimein h?n lausui: "sano Sekstiukselle, ett? n?it Marius-vanhuksen Kartagon raunioilla!"

Ennen l?ht???n Afrikasta tapasi h?n poikansa ja muutamia puoluelaisiaan, jotka olivat olleet v?h?ll? joutua Numidian kuninkaan vangeiksi. Heid?n kanssansa purjehti h?n Afrikan rannasta et?iseen Cercina-saareen ja vietti siell? talven, mietiskellen kostoa.

Cinna kulki sis?lle kaupungin portista, mutta Marius j?i v?h?ksi aikaa ulkopuolelle, lausuen katkeralla ??nell?: "maanpakolaistenhan ei ole lupa astua kaupunkiin; jos minua tarvitaan, on minun tuomioni peruutettava." Sent?hden t?ytyi kutsua kansa kokoon kumoamaan Mariuksen maanpako-tuomiota. Mutta kun kolme osastoa oli ehtinyt ??nest?? h?nen takaisin kutsumisensa puolesta, ei h?n en?? kauemmin jaksanut pid?tt?? hurjaa kiihkoansa. H?n marssi aseellisten puoluelaistensa kanssa kaupunkiin ja pani heti toimeen kauhistavan verisaunan. H?nen pienimm?st?kin viittauksestaan surmasivat asemiehet suuren joukon vastaan tulevia ihmisi?, ja nekin, joiden tervehdykseen Marius vain ei vastannut, hakattiin s??lim?tt? kuoliaaksi. Kun t?llaista murhailua kesti viisi p?iv??, kyll?styi siihen Cinna. Mutta kun villej? orjalaumoja ei saatu lakkaamaan, piiritti Cinna heid?t ?kisti y?ll? ja surmautti kaikki tyyni. Verisaunan lakattua Marius ja Cinna nimityttiv?t omavaltaisesti itsens? konsuleiksi. Marius oli nyt seitsem?tt? kertaa valtion korkeimmassa virassa, vaan eip? sit? kunniaa kest?nyt kauan. Senaatille tuli Sullalta kirje ilmoittaen, mit? voittoja oli saavutettu Kreikanmaassa, ja lupasi h?n kohta palata kostamaan vihollisillensa. Se sanoma her?tti Mariuksessa levottomuutta, jota h?n koetti juomisella tukeuttaa. "Vaikka leijona on poissa", lausui h?n, "niin kuitenkin tuntuu kamalalta h?nen luolassaan oleskelu." Viimein h?n k??ntyi ankaraan tautiin. Kuumeen houreissa oli h?n johtavinaan Rooman sotajoukkoja Mitridatesta vastaan, mutta levollisempina v?lihetkin? valitti h?n kuolevansa, saamatta toivettaan toteutumaan. Kuollessaan oli h?n 70 vuoden ik?inen ja oli pit?nyt 17 p?iv?? seitsem?tt? konsulinvirkaansa.

Kahdessa verisess? taistelussa voitti Sulla Arkelaon. Viimeinen ja verisempi taistelu pysyi kauan ratkasematta. Jo yrittiv?t roomalaiset per?ytym??n, vaan silloin Sulla rohkeasti hypp?si maahan ratsunsa selj?st? ja tempasi lippumiehen k?dest? kotkamerkin, sanoen: "T?ss? min? tahdon kuolla! Jos teilt? kysyt??n, miss? luovuitte p??llik?st?nne, niin sanokaa: Orkomenon luona!" Sotamiehet h?peiss??n palasivat ja vihollinen voitettiin ankaralla taistelulla niin perin pohjin, ett? Arkelaon itsens? t?ytyi pysy? kaksi p?iv?? piilossa er??ss? suossa, ennenkuin h?nen onnistui p??st? pakoon.

Sittemmin ollessaan suullisesti Sullan puheilla t?ytyi Mitridateen tyyty? voittajan m??r??miin ehtoihin. Kuninkaan piti luovuttaa kaikki valloituksensa, maksaa 2,000 talenttia ja antaa pois 70 laivaa. V?h?-Aasian kaupungeista kiskottiin sitte ??rett?mi? summia; heid?n t?ytyi yhdess? maksaa pakkoveroa 20,000 talenttia ja sit? paitsi kalliilla tavalla ravita ja vaatettaa Sullan sotajoukkoa. N?ill? kiskomisilla hankki h?n itselleen runsaat varat kohta alkavaan sis?lliseen sotaan.

Roomaan marssittuaan kokosi Sulla Bellonan temppeliin senaatin ja piti sille mahtavan ja uhkaavan puheen. Temppelin edess? "suuressa sirkuksessa" surmattiin sill'aikaa h?nen k?skyst??n 6,000 vangittua samnilaista, ja kun onnettomain kuolonuhrien valitushuudot kuuluivat temppeliin ja senaattorit pelj?styen hyp?htiv?t yl?s istuimiltaan, lausui Sulla j??kylm?ll? v?linpit?m?tt?myydell?: "?lk?? tuosta huoliko, kokoontuneet is?t, siin? vain muutamia pahantekij?it? minun k?skyst?ni kuritetaan." Kansankokouksessa h?n sitte julkisesti lausui, ett'ei h?n aikonut s??st?? ket??n, joka oli kantanut aseita h?nt? vastaan, ja h?n piti sanansa hirvitt?v?ll? tavalla.

P??kaupungissa alkoi heti julma murhaileminen. Syd?mmett?m?ll? s??nn?nmukaisuudella teki Sulla tuon tuostakin varsinaiset luettelot kuolemaan m??r?tyist? henkil?ist?. N?iden "proskriptsionein" kautta, kuten noita listoja sanottiin, joutui kuoleman uhriksi toista sataa senaattoria, 2,500 ritaria ja ??ret?n paljous muita kansalaisia. Kenen nimi oli luettelossa, h?n oli kuoleman oma, h?nen omaisuutensa anastettiin ja h?nen lapsensa julistettiin perinn?tt?miksi; murhaaja sit? vastoin sai palkinnoksi kaksi talenttia. N?in? kauhun p?ivin? tehtiin hirvitt?vi? rikoksia; orjat kavalsivat is?nti?ns?, lapset surmasivat vanhempiansa, temppelit ja alttarit tahrattiin viattomain verell?. Runsain m??rin tyydytteliv?t voittajat yksityist?kin kostonhimoansa sek? toisten omaisuuden himoitsemistansa; moni menetti henkens? ainoastaan puutarhansa, huvilansa tai aarteitensa t?hden. Murhaajat, ollen enimm?kseen palkattuja gallialaisia, hakkasivat uhrinsa kuoliaaksi, miss? hyv?ns? heit? tapasivat, ja astuivat sitte surmatun verist? p??t? kantaen saamaan palkintoansa. N?iden kauhujen vaikutuksen ollessa viel? ihan tuoreena piti Sulla loistavan riemuretken, jolloin h?n kerskailevasti levitteli ??rett?mi? aarteitansa, jotka oli tuonut sotaretkelt??n.

Kaikkein ihmeeksi luopui Sulla vapaaehtoisesti diktaattorin-arvostaan ja antoi kansalle j?lleen oikeuden asettaa konsuleja. Sitte k?veli h?n yksityishenkil?n? edes takaisin Rooman torilla ik??n kuin kehoittaen ket? hyv?ns? vaatimaan h?nelt? tili?. Kaikki v?istyiv?t kunnioittavasti pois pelj?tyn miehen tielt?, sill? vaikka h?nell? ei en?? ollutkaan valtaa, suojelivat h?nt? vanhat sotilaansa. Kansalle h?n toimitti muhkeat pidot, joita kesti monta p?iv??. Sitte siirtyi h?n komeaan huvilaansa Kuma-kaupungin luo. N?yttelij?in ja kevytmielisten naisten seurassa vietti h?n siell? el?m??, joka ei suinkaan ollut h?nen ylellisyyslakiensa mukaista. V?list? kirjoitteli h?n el?m?kertaansa ja toisinaan otti ty?kseen yleisi? toimia. H?n kuoli vuonna 78 er??n kertomuksen mukaan sy?p?l?isten paljoudesta, joita oli ??rett?m?sti h?nen kasvanut, vaan toisen tiedon mukaan ?killisest? veren juoksusta.

Sullan valtiomuoto oli kuin linnaksi rakennettu kansan valtaa vastaan, joka ilman t?t? hillitsev?? voimaa ehk? olisi turmeltunut vallattomuudeksi. Diktaattorin mieliala oli kuitenkin liian v?kivaltainen ja kiivas yritykseen, joka vaati suurinta varovaisuutta. H?nen parannuksensa olivat rohkeat ja ep?ilem?tt? hyv?? tarkoittavat ja ne pantiin my?skin toimeen johdonmukaisesti ja voimakkaasti. Mutta ne eiv?t perustuneet vallitsevaan ajanhenkeen, jota ne p?in vastoin uhoittelivat. Senp? t?hden ne eiv?t my?sk??n juurtuneet kansan mieleen. Mutta vaikkapa ajan suunnan mahtava virta v?hitellen huuhtoikin pois sulut, joita Sulla asetteli sit? vastaan, niin kuitenkin n?ytt?? lains??t?j? t?ll? lakity?ll??n koettaneen edes osaksi sovittaa, mit? h?n oli rikkonut proskriptsioneillaan ja muuten esimerkill??n.

Pompejus ja Caesar.

Sullan kuoltua oli Pompejus eitt?m?tt? etevin mies Rooman tasavallassa. H?nen ulkonaisessa k?yt?ksess??n oli hiljaista tyyneytt? ja kohteliasta erill??n-pysyv?isyytt?, jotka tuottivat suurempaa loistoa h?nen tavattomille sielunlahjoilleen, kuin luonto oli h?nelle antanut. Rakastaen hiljaista perhe-el?m?? oli h?n silloisista roomalaisylimyksist? niit? harvoja, joiden siveellinen el?m? oli moitteeton. Jonkinmoinen mukavuutta tavoitteleva hitaisuus levitti ik??nkuin sumua h?nen olemuksensa ymp?rille, mutta ratkasevina hetkin? v?l?hteli siit? rohkea p??tt?v?isyys ja toimikykyinen voima. N?it? ominaisuuksia osoitti h?n jo aikaisin. H?nen is?ns? Pompejus Strabo, joka menestyen taisteli liittolaissodassa ja kuului ylh?isten puolueesen, ei ollut suosittu sotamiestens? kesken. Kerran he tekiv?t kinastuksenkin ja tarttuivat aseihin. P??llikk? itse ei uskaltanut astua heid?n eteens?, mutta nuori Pompejus riensi keskelle joukkoa, kehoitti sotamiehi? kiivaasti j?rjestykseen ja viskautui viimein pitk?kseen leirinportin eteen, sanoen, ett'ei kukaan ollut p??sev? pois leirist? muuten kuin h?nen ruumiinsa ylitse. Niin mahtavasti vaikutti t?m? p??tt?v?isyys, ett? kapina tuota pikaa lakastui.

Mariuksen hallitessa Roomassa eli Pompejus tiluksillaan, mutta h?nen kuoltuaan alkoi h?n taas toimia. Huomatessaan ylh?isimp?in ja korkeimmissa viroissa olijain joka taholta tulvivan Sullan leiriin, ei h?n tahtonut osoittaa olevansa pakolainen eik? kykenem?t?n avunhakija. Senp? t?hden h?n omilla varoillaan pestasi sotilaita ja moni my?skin meni h?nen puolelleen, niin ett? h?nelle pian kokoutui kolme legionia. Sullan l?hestyess? joukkoineen k?ski Pompejus koko v?kens? asettumaan ik??n kuin katselmukseen muhkeimmissa varustuksissansa. Sen n?hty??n Sulla hypp?si maahan ratsunsa selj?st?, astui Pompejukselle vastaan ja tervehti h?nt? imperaattoriksi. Sitte Pompejus voitti Sisiliassa kansanpuolueen. H?nen palatessaan sanoi Sulla h?nt? "suureksi" ja nousi istuimeltaan h?nen edess?ns?, mutta kun Pompejus pyysi riemusaattoa, ei diktaattori sit? my?nt?nyt, koska sellainen kunnia voi tulla ainoastaan konsulien ja preettorien osaksi. Rohkeasti vastasi Pompejus: "useammat ihmiset kumartavat nousevalle kuin laskeutuvalle auringolle." "No, viet? sitte riemusaattosi!" virkkoi Sulla ?keiss??n; mutta sen riemusaaton j?lkeen olivat he yst?v?t ainoastaan puolittain.

Sullan palattua, jolloin kaikki vapisivat tuon mahtavan miehen edess?, otti Caesar puolisokseen Cinnan tytt?ren ik??n kuin h?n ei viel? ennen olisi ollut kyllin lujasti sidottu kansanpuolueesen. Sulla silloin k?ski h?nt? eroamaan nuoresta vaimostansa. Sellaista mahtavan diktaattorin k?sky? oli n?yr?sti totellut Pompejus, joka my?skin oli t?h?n aikaan rakentanut Sullalle vastenmielisen avioliiton. Mutta Caesar pysyi horjumattoman itsep?isen? eik? totellut. Silloin kirjoitettiin rohkean nuorukaisen nimi proskriptsioni-luetteloon. Kaksi ylimyst?, Julius-suvun sukulaista, rukoili hartaasti diktaattorilta armoa kuolemaan tuomitulle, kunnes h?n viimein kyll?styen heid?n anelemiseensa taipui ja sanoi: "Olkoon menneeksi sitte! Mutta omaksi turmioksenne se tulee, sill? siin? nuorukaisessa on enempi kuin yksi Marius."

Roomasta matkusti Caesar V?h?-Aasiaan, aikoen siell? er??n etev?n opettajan johdolla edisty? puhetaidossa. Matkalla merirosvot, joita silloin liikkui kaikilla vesill?, ottivat h?net kiinni ja pitiv?t kuusi viikkoa vankinaan. Kun rosvot pyysiv?t lunnaiksi kahtakymment? talenttia, moitti Caesar heit?, ett? pyysiv?t niin v?h?n h?nen arvoisestaan miehest?, ja lupasi maksaa viisikymment?. H?n l?hetti seuralaisensa lainaamaan lunnaiksi rahaa, mutta pysyi itse l?hes nelj?kymment? p?iv?? rosvojen luona ja saavutti sellaisen kunnioituksen, ett'ei h?n n?ytt?nyt olevan heid?n vankinsa, vaan herransa. Kun rosvot eiv?t kyenneet k?sitt?m??n runoelmia, joita h?n heille luki, sanoi h?n heit? raaoiksi barbaareiksi. K?ydess??n levolle k?ski h?n heit? olemaan hiljaa, ja milloin rosvot eiv?t totelleet, uhkasi h?n ik??n kuin leikill? ristiin naulita heid?t. Kun rahat saapuivat ja Caesar p??si vapaaksi, hankki h?n Miletosta laivoja ja hy?kk?si ?kisti rosvojen p??lle ja vangitsi heid?t. Karttaakseen tarpeetonta kiduttamista kuristutti Caesar kuoliaaksi kaikki vangit, mutta heid?n ruumiinsa ristiin naulittiin tuon uhkauksen sanain mukaan.

Caesarin palattua Roomaan huomattiin piankin h?nen kaunopuheisuutensa ja muut etev?t ominaisuutensa. Ep?ilem?tt? h?n my?skin heti osoitti, mille puolelle h?n tahtoi asettua. Kun Mariuksen leski t?h?n aikaan kuoli, piti Caesar, h?nen veljens? poika, muistopuheen ja sitte rohkeasti vastoin nimenomaan julistettua kieltoa pystytti j?lleen Mariuksen kuvapatsaan. Kansa katsoi t?t? tekoa enteeksi ja Caesaria tulevaisuuden mieheksi.

Krassus ja Pompejus valittiin konsuleiksi seuraavaksi vuodeksi . Molemmat kilvalla koettivat hankkia kansan suosiota ja olivat kauan kesken??n vihamiehin?. Rikas Krassus ravitsi kansaa 10,000 p?yd?ss? ja jakoi sille viljaa kolmeksi kuukaudeksi. Pompejus sit? vastoin uudisti kansantribunien entisen vallan, jonka Sulla oli lakkauttanut, ja jakoi valtiollisten rikosten tuomiovallan senaatin ja ritarien kesken. Hyvin mietityll? esiytymisell??n osasi h?n my?skin kunniansa loistolla vieh?tt?? kansaa. Kun sensorit pitiv?t tavanmukaista ritarien tarkastusta, saapui siihen my?skin konsuli Pompejus, taluttaen niinkuin muutkin hevostaan ohjista. Sensorin kysymykseen, oliko h?n ollut niin monella sotaretkell?, kuin oli s??detty, vastasi h?n: "Olen ja aina oman p??llikkyyteni alaisena!" Suurella huudolla ilmasi kansa siihen mieltymyksens? ja koko joukko saattoi h?nt? kotiinsa.

Pianpa nyt kukistettiin merirosvojen hirvitt?v? voima. V?limeri jaettiin kolmeentoista piiriin ja m??r?ttiin kuhunkin eri p??llikk?. N?m? tehokkaalla yhdysvaikutuksella puhdistivat l?ntiset rannat, jota vastoin Pompejus p??voiman kanssa purjehti suorinta tiet? Aasiaan. Jo matkalla antautui monta merirosvoa ja heit? kohdeltiin s??st?en, ett? muut helpommin taipuisivat kuuliaisuuteen. Ratkasevalla merivoitolla p??tettiin viimein t?m? sotaretki. Kolmessa kuukaudessa oli siis Pompejus uudistanut turvallisuuden merill?, valloittanut tuhat linnoitettua paikkaa ja ottanut 20,000 rosvoa vangiksi, jotka muutti Kilikian sis?osaan, jossa heist? syntynyt kaupunki sai Pompejopolis-nimen.

Nopea oli nytkin Pompejuksen menestys. Mitridateen t?ytyi heti alussa per?yty? aina Eufratin rannalle asti. Er??n? y?n? kerrotaan kuninkaan unissansa olleen purjehtivinaan monen seuralaisen kanssa Ponton vesill?; mutta yht'?kki? n?ki h?n aluksensa hajonneen ja kaikkein seuralaistensa kadonneen. Siit? unesta her?tti h?net sanansaattaja ilmoittaen Pompejuksen ?kkiarvaamatta hy?k?nneen p??lle. Kaikki vastustus oli turha. Laskeutuva kuu valasi verist? kentt??, jossa toistakymment? tuhatta Mitridateen miest? makasi. Voitettu pakeni kohta sukulaisensa Armenian kuninkaan Tigraneen luo. Mutta Tigranes, huomaten voimattomuutensa, luopui h?nest? ja laski n?yr?sti kuninkaallisen otsakoristeensa Pompejuksen jalkain juureen, tyytyen siihenkin, ett? sai pit?? valtakuntansa. Mitridates silloin pakeni Krimin niemelle ja varusti siell? uutta sotaretke?.

Pompejus l?ksi etel?? kohti Syriaan, teki sen maan Rooman maakunnaksi ja ratkasi Palestinassa kahden Makkabi-sukuisen veljeksen valtaistuin-riidan.

Kuultuaan Mitridateen kuolleen h?nen omassa perheess??n tapahtuneen kavalluksen uhrina palasi Pompejus Pontoon ja j?rjesti siell? perin pohjin kaikki Aasian asiat. Ponton ja Kilikian h?n teki Rooman maakunniksi, erotteli ja asetteli ruhtinaita, sek? paloitteli ja yhdisteli heid?n maitansa. Viimein h?n voitostaan iloiten palasi Italiaan .

Jos Pompejus oli luullut voivansa hallita Rooman yhteiskuntaa ilman sotajoukkoa ainoastaan nimens? loistolla, niin pettyi h?n siin? kokonaan. Katon toimesta, joka oli yksinvallan verivihollinen ja johon my?skin Pompejuksen vihamiehet Krassus ja Lukullus yhtyiv?t, kohtasi h?n odottamatonta vastarintaa; senaatti meni vastustuksessaan niinkin pitk?lle, ett'ei hyv?ksynyt h?nen Aasiassa toimittamaansa j?rjestyst?. Pompejus silloin liittyi kansanpuolueesen, mutta v?kivaltaisen ja pahamaineisen kansantribunin Klodiuksen yhteys vahingoitti h?nen pyrint?j?ns?. Paremmaksi tueksi tuli h?nelle Caesar, joka, pidetty??n hyv?ll? menestyksell? p??llikkyytt? Espanjassa, nyt saapui Roomaan hakemaan konsulin virkaa ja jonka onnistui heti tultuansa sovittaa kesken??n Pompejus ja Krassus. N?m? kolme miest? tekiv?t nyt liiton auttaakseen toinen toistansa. Pompejus, Krassus ja Caesar eli kunnia, rikkaus ja nero nyt siis kolmena eri henkil?n? yhtyiv?t hallitsemaan Roomaa. Heid?n puoluelaisensa olivat yhtynein? sek? senaatissa ett? kansankokouksessa mahtavana enemmist?n?, jota ei kukaan voinut vastustaa. Caesar, joka nyt todellakin tuli konsuliksi vuodeksi 59, hyv?ksytti kansankokouksella Pompejuksen toimittaman Aasian j?rjestyksen sek? saattoi aikaan p??t?ksen, ett? osa valtion maista oli jaettava sotamiehille, jotka siten viel? enemmin kiintyiv?t liitossa oleviin johtajiin. Vuoden lopulla Caesar m??r?ytti itselleen Illyrian ja l?himm?n Gallian maaherrakunnaksi viideksi vuodeksi ja senaatti siihen viel? lis?si et?isemm?nkin Gallian maaherruuden, salaisesti toivoen Caesarin siell? sotkeutuvan kaikenlaisiin vastuksiin ja siten paraiten pysyv?n poissa Roomasta. Vahvistaakseen yhteytt?ns? Pompejuksen kanssa antoi Caesar tytt?rens? Julian h?nelle vaimoksi. H?n osasi my?skin poistaa Roomasta kaksi miest?, jotka olivat arvanneet h?nen salaiset aikeensa ja saattoivat tulla vaarallisiksi niille. Ne miehet olivat Kato ja Cicero. Kato l?hetettiin Kypros-saareen tekem??n sit? Rooman maakunnaksi ja kansantribuni Klodiuksen toimesta t?ytyi Ciceron l?hte? maanpakoon. Kohtapa saatiin kokea, ett? Caesar oli oikeassa sanoessaan: "maakunnastani Galliasta min? tallaan kaikkia teit? jaloillani."

Caesarin viett?ess? talvea Lukassa tulvi sinne senaattoreja ja ritareja ik??nkuin jonkun hallitsijan puheille, niin ett? kerrankin oli koko 120 liktoria h?nen porttinsa edess?. Pompejus ja Krassus tulivat my?skin sinne ja triumvirit tekiv?t liittonsa uudestaan, sopien, ett? Pompejus ja Krassus olivat tulevat konsuleiksi seuraavaksi vuodeksi ja sitte saavat viideksi vuodeksi Krassus Syrian ja Pompejus Espanjan, sek? Caesar viel? viisi vuotta pit?v? p??llikkyytens? Galliassa.

Kun Pompejusta kehoitettiin varustautumaan odoteltua vihollista vastaan, sanoi h?n voivansa jalkaa polkemalla saada maasta legioneja. Vaan nyt Caesarin ?kisti hy?k?tess? Italiaan h?n perin h?mm?styi. Kohta jo kaupunki toisensa per?st? antautui Gallian voittajalle. "No, polje nyt jalkaa!" huudettiin ?keiss??n ja pilkaten Pompejukselle. H?nen t?ytyi kohta ?kkipikaa poistua Italiasta ja Caesar kohta sen j?lkeen marssi Roomaan. Moni pelk?si nyt Mariuksen ja Sullan hirmuisten aikojen palaavan, mutta kaikkein ihmeeksi osoitti Caesar ylev?? lempeytt? ja jalomielisyytt?, jonka vertaista ei t?h?n asti ollut n?hty. Rahakammion vaskiovet h?n kuitenkin murratti auki ja otti koko valtion rahaston mukaansa. Kansantribunille, joka asettui est?en h?nen tiellens?, lausui h?n hyv?ntahtoisen mahtavasti: "Nuorukainen, sodassa ovat lait vaiti!"

Valloitettuaan Italian 60 p?iv?ss? purjehti Caesar nopeasti Espanjaan, jossa Pompejuksen legionit olivat. Saavutettuaan siell? helposti voiton palasi h?n Italiaan ottamaan vastaan konsulin virkaa ja l?ksi sitte heti it?isiin maakuntiin, jossa Pompejus sill'aikaa oli ryhtynyt laajoihin varustuksiin. Alussa k?rsi Caesar v?h?isen tappion Illyriassa. Sielt? h?n siirtyi Tessaliaan, jonne Pompejus h?nt? seurasi.

Pompejus p??tti anoa turvaa Egyptin kuninkaalta, jonka h?n luuli olevan kiitollisuuden velassa, koska Pompejus oli korottanut h?nen is?ns? valtaistuimelle. Mutta kuningas, ollen viel? liian nuori hallitsemaan, totteli viekkaan Akillaan neuvoja, ja t?m? koetti varsinkin miellytt?? voittajaa. Pienell? veneell?, jossa Akillas istui ynn? ennen Pompejuksen palveluksessa ollut roomalainen Septimius, oli nyt avun hakija noudettava laivasta. Pompejuksen tultua veneesen kesti kauan tuskallista ??nett?myytt?. Salaten sis?llist? levottomuuttansa puhutteli Pompejus viimein Septimiusta sanoen: "Minusta tuntuu, yst?v?ni, ik??n kuin min? jo tuntisin sinut. Emmek? ole joskus olleet sotakumppaneja?" Septimius vain ny?kk?si, mutta ei virkkanut sanaakaan; samaa ??nett?myytt? kesti yh? edelleen. Pompejuksen noustua maalle pisti Septimius takaa ja Akillas edest? p?in h?nt? miekallaan. Tuntien kuoleman olevan jo varmana veti Pompejus levollisen arvokkaasti togan kasvoillensa ja laskeutui kuolemaan rannalle. Er?s h?nen vapautettu orjansa hautasi h?net vanhan roomalaisen sotamiehen avulla, ja hautamerkkiin kirjoittivat he: "T?ss? lep?? suuri Pompejus."

Kolmen p?iv?n kuluttua saapui Caesar Aleksandrian satamaan. Miehest?, joka toi h?nelle vastaan Pompejuksen p??t?, k??ntyi h?n inholla pois, mutta sen sijaan otti vastaan ja kauan katseli kyynelsilmin entisen yst?v?ns? sinettisormusta. Akillaan Caesar mestautti ja nuoren kuninkaan tuomitsi menett?m??n valtakuntansa. Kuningas sitte joutui taistelussa tappiolle ja hukkui paetessaan Niilin laineihin.

Caesar oli jo kauan t?st? saanut varoituksia. "Parempi kuolla kuin aina pelj?t?!" oli h?nen vastauksensa. Er??ss? seurassa Lepiduksen luona tuli Caesarin kuoleman edellisen? iltana puheeksi, mik? kuolema olisi suotavin. "Odottamaton", vastasi h?n heti kohta. H?n ei koskaan uskonut aavistuksia. , vaan nyt karttui niit? ihmeellisesti. Pyh?t kilvet temppeliss? kilahtelivat; uhriel?imill? ei ollut maksaa, kaikki ovet ja ikkunat avautuivat ?kki? Caesarin makuuhuoneessa, Ja h?nen vaimonsa Kalpurnia n?ki h?nen murhastansa unta. Syd?mmest?ns? rukoillen kielsi t?m? 15:nen p?iv?n aamuna h?nt? sin? p?iv?n? ulos menem?st?, ja Caesar, joka siihen asti ei koskaan ollut huomannut taika-uskoa Kalpurniastansa, arveli l?hett?? konsuli Antoniukselle sanoman, ett? h?n kokoukseen ei tule. Vaan Brutuksen orpana, kaiholla odottavien liittolaisten k?skyst? tullen, sai h?net kuitenkin l?htem??n. Matkallakin varoitettiin h?nt? viel?, vaan Caesar ei niist? ollut tiet?vin??n, ja sanoi iloisesti Spurinnalle, joka h?nt? oli varoittanut maaliskuun idus- p?iv?st?: "Spurinna, maaliskuun idus-p?iv? on tullut." -- "Vaan ei viel? mennyt!" vastasi ennustaja.

Kokous oli ker?ytynyt Pompejuksen kuriaan. Kurian edess? rupesi yksi liittolaisista pitk??n puheesen Markus Antoniuksen kanssa, jonka urhollisuutta pelj?ttiin; sill'aikaa k?vi Caesar istumaan. Liittolaiset piirittiv?t h?net; yksi heist? tuli esiin pyyt?m??n Caesaria armahtamaan h?nen maanpakoon ajettua velje?ns?. Kun Caesar eitti, tempasi liittolainen togan h?nen hartioiltansa, ja toinen pisti h?nt? v?kipuukollansa. "Kirottu Kaska! mit? sin? teet?" huusi Caesar ja pisti rautaisen kirjoituspiirustimen murhaajan k?den l?vitse. Vaan nyt seurasi pistos toisensa per?st?, ja niin vimmatusti, ett? murhaajat sattumalta toisiansakin haavoittivat. Muutamia hetki? teki Caesar urhokkaasti vastarintaa. Vaan kun ?lysi Brutuksenkin olevan murhaajiensa joukossa, ei h?n virkkanut en?? muuta kuin: "Sin?kin, Brutus?" peitti kasvonsa lev?till? ja kaatui 23 pistoksella haavoitettuna Pompejuksen muistokuvan juureen kuoliaana maahan.

Senaattorit pakenivat eri haaroille, vaan Caesarin murhaajat kulkivat riemuiten Rooman katuja, huutaen: "Hirmuvaltias on kuollut, valtakunta on j?lleen vapaa!" Kansa h?mm?styi, vaan ei yhdistynytk??n heid?n huutoonsa. Silloin pakenivat liittolaiset Kapitoliumiin, tiet?m?tt?, mit? nyt oli teht?v?. Senaatin piti julistaa Caesarin olleen hirmuvaltiaan ja heit?tt?? h?nen ruumiinsa Tiberiin; vaan Antonius vastusti t?t? ehdotusta, huomauttaen, ett? sitte kaikkein, joille Caesar oli antanut viran ja arvon, pit?isi my?skin paikastansa luopua. Murhaajille silloin kyll? annettiin anteeksi, mutta Caesarillekin suotiin juhlallinen hautaus.

Antonius ja Oktavianus.

Rooma ei tiennyt aavistaa mit??n, ennen kuin yht'?kki? joukko sotamiehi? tunkeutui kaupunkiin ja surmasi koko joukon kuolemaan m??r?ttyj? henkil?it?. Juhlallisesti marssivat sitte triumvirit sotajoukkojensa etup??ss? kauhistuneesen kaupunkiin. He heti julkasivat proskriptsioni-luettelonsa, m??r?siv?t suuret palkinnot tuomittujen henkil?iden murhaamisesta ja kielsiv?t kuolemanrangaistuksen uhalla kansalaisia auttamasta tuomittuja mill??n tavalla. Nyt alkoi pitk?llinen murhaileminen; ruumiit heitettiin Tiberiin taikka my?skin petojen revitt?viksi. Surmattujen p??t vietiin triumvireille ja omaisuus anastettiin.

Kuoleman uhrien joukossa her?tti varsinkin Cicero-vanhus kaikissa s??li?. Saatuaan tiedon proskriptsionista oli h?n p??tt?nyt paeta Makedoniaan. Kuitenkin h?n ensin meni maatilallensa l?helle nykyist? Gaetaa sek? levottomana ja neuvottomana viipyi siell?. Mutta h?nen orjansa, n?hty??n joukon sotamiehi? tulevan, pakottivat h?net istuutumaan kantotuoliin ja l?ksiv?t kantamaan meren rantaan. Tiell? kohtasivat he taaskin toisen murhamiesjoukon. N?hdess??n, ett? oli mahdoton p??st? pakoon, lasketti Cicero kantatuolin maahan, pisti ulos p??ns? ja otti vastaan kuoliniskun. H?nen p??ns? asetettiin puhelavalle, josta h?nen ??nens? oli niin usein kaikunut, ja Antoniuksen puoliso, kostonhimoinen Fulvia, pisteli h?nen kielt?ns? hiusneuloilla.

V?h?-Aasiassa yhtyiv?t t?ll? v?lin Brutus ja Kassius, jotka kumpikin olivat saaneet kootuksi melkoiset sotavoimat. Kun nyt triumvirein sotajoukko marssi Antoniuksen ja Oktavianuksen johdolla heit? vastaan, aavistettiin kyll?, ett? tasavallan viimeinen taistelu oli alkava, ja sis?llisen levottomuuden aavistukset tuottivat vapauden yst?v?in eteen hirvitt?vi? kauhukuvia. Kerran sanotaan Brutuksen istuneen y?ll? syviin ajatuksiin vaipuneena. Y?lampun h?m?r?ss? valossa n?ki h?n silloin pitk?n, kummallisen olennon tulevan luoksensa ??nett?min askelin. "Kuka sin? olet?" kysyi Brutus kammoen. "Min? olen", kuului vastaus, "sinun paha henkesi, ja Filippin luona tapaamme taas toisemme."

Filippin luona Makedoniassa oli sitte ratkaseva taistelu, Antonius, johtaen toista siipe? Kassiusta vastaan, voitti, jota vastoin Brutus siivell?ns? voitti Oktavianuksen ja valloitti h?nen leirins?. Kassiukselle, joka ei viel? tiennyt Brutuksen voitosta mit??n, l?hetti Brutus ratsuosaston sit? ilmoittamaan. Kassius, n?hdess??n ratsuv?ke? l?hestyv?n, luuli heit? vihollisiksi ja surmautti itsens? orjillaan, siten s?ily?kseen vankeudesta. Kun "viimeinen roomalainen", joksi Brutus h?nt? sanoi, t?ten oli kuollut, tuli Brutuksen omakin kohtalo pian ratkaistuksi. Sotamiehet pakottivat h?net parin viikon kuluttua ryhtym??n taisteluun yhtyneit? triumvireja vastaan, ja silloin Antoniuksen mahtava p??llikk?kyky kokonaan musersi tasavaltaisen sotavoiman. Brutus, n?hdess??n kaikki olevan hukassa, sy?ksyi, niinkuin ennen Kato, miekkaansa. Silloin oli tasavalta kukistunut .

T?ll? v?lin Oktavianus pontevasti vahvisti valtaansa l?nness?. Suuren Pompejuksen poika Sekstus Pompejus, joka oli laivastollaan jonkun ajan vallinnut V?limert?, joutui viimein perin pohjin tappiolle taistelussa Messinan luona Oktavianuksen sotap??llikk?? Agrippaa vastaan; silloin h?n pakeni Frygiaan, jossa h?net kohta surmattiin. V?h?p?t?inen Lepidus sitte sys?ttiin kokonaan syrj??n. H?n oli n?et koonnut puolelleen osan Pompejuksen sotajoukosta ja koetti nyt asevoimalla kohota siit? alhaisesta asemasta, johon h?net oli viime aikoina sys?tty. Kahdenkymmenen legionin johtajana vaati h?n nyt uhkamielisesti Sisiliaa. Mutta Oktavianus piti niin v?h?n lukua Lepiduksesta, ett? h?n v?h?isen seurueen kanssa meni h?nen leiriins? ja siell? sai enimm?t sotamiehet puolellensa. Lepidus, n?hdess??n sotav?en luopuvan, heitt?ytyi voittajan jalkain juureen ja rukoili henkens? s??st?mist?. Oktavianus ei katsonutkaan tarpeelliseksi vuodattaa h?nen vertansa, vaan antoi h?nen pit?? ylipapin viran, johon Lepiduksen t?ytyi vast'edes tyyty?.

Kun Fulvia raivostuneena Antoniuksen el?m?st? Kleopatran kanssa oli kuollut, saapui Antonius Italiaan , jolloin triumviraatti uudistettiin ja Antonius sai vaimokseen Oktavianuksen sisaren, jalon Oktavian. Mutta kohtapa Oktaviakin surukseen n?ki puolisonsa kietoutuneen lumoavan kuningattaren pauloihin. H?n l?ksi itse matkustamaan it?maille, saadakseen jos mahdollista miehens? pelastetuksi tuosta yhteydest?. Mutta kun Oktavia ehti Atenaan, tuli Antoniukselta kielto matkustamasta etemm?ksi, koska h?n muka paraillaan oli sotaretkell? partilaisia vastaan. Kohta Antonius julkisestikin hylk?si Oktavian ja julisti Kleopatran lailliseksi puolisoksensa. Oktavianus itse syvimm?sti loukkautui Antoniuksen k?yt?ksest? h?nen sisartansa kohtaan ja samalla katsottiin Antoniuksen liittoa Kleopatran kanssa valtakunnalle vahingolliseksi.

Seuraavana vuonna l?ksi Oktavianus Egypti? vastaan. Antonius surmasi itsens? miekallaan. Kleopatra koetti vieh?tysvoimallaan lumota my?skin uutta voittajaa; mutta n?hty??n Oktavianuksen pysyv?n kylm?n? ja aikovan s??st?? h?net riemusaattoansa varten surmasi h?nkin itsens?. Egypti tuli Rooman maakunnaksi.

Rooma Caesarein aikana.

Augustus ja h?nen aikansa.

Rooman senaatti ja kansa pitiv?t n?k?j??n vanhan arvonsa, mutta niiden valta todella rajoittui ja v?heni. Palattuaan Egyptist? pani Augustus kohta toimeen senaatin "puhdistuksen" v?hent?en sen j?senluvun 1,000:sta 600:ksi; siten h?nell? oli tilaisuus erottaa kaikki maakunnista ja alemmista kansan luokista otetut j?senet, jotka Caesar oli kaikkein t?ys'veristen roomalaisten suureksi harmiksi sinne koonnut; mutta siten h?n my?skin osoitti valtansa hallita senaattia. Virkamiesten nimitt?minen tuli h?nelle kohta yhteiseksi kansankokousten kanssa ja vaikutusvallallaan h?n sit? paitsi johti vaaleja.

Helpottaakseen muka senaatin huolia otti h?n hallitakseen kaikkia niit? maakuntia, joihin sotav?ke? oli sijoitettu; siten maakunnat vast'edes olivat osaksi senaatin, osaksi Caesarin. Ensin mainittuihin l?hetti senaatti joko sijaiskonsuleja, joita vaihdettiin joka toinen vuosi, tai sijaispreettoreja, joilla oli vain yksivuotinen palvelusaika. Caesarin maakunnissa oli imperaattori ainaisena sijaiskonsulina, jonka t?hden h?n niihin kuhunkin l?hetti jonkun legaateistaan, joka siten oli varsinaisena maaherrana ja tavallisesti pysyi maakunnassaan kauemmin. Augustus itse valvoi ankarasti maaherrainsa toimia ja saattoi senaattia tekem??n samoin. Maakuntain asujamet, nauttien s??nn?llisen hallinnon hyvi? seurauksia, eliv?t nyt kultaista aikakauttansa ja olivat eritt?in tyytyv?iset uuteen j?rjestykseen. Kun he moneenkin paikkaan rakensivat temppelej? Augustukselle, samoin kuin seuraavillekin caesareille, joiden hyv?t ty?t he selv?sti huomasivat, mutta joiden rikoksista he enimm?kseen kuulivat vain h?m?ri? huhuja, niin heit? tuohon kunnioitukseen ei suinkaan kiihottanut pelkk? teeskentelev?inen orjallisuus, vaan my?skin kiitollisuuden tunteet, kun he vertailivat nykyist? tilaansa entisten hallitusten mielivaltaan ja kiskomisiin.

Toiset hennosti luo valetulle metallille hengen, Marmorin muovaavat el?v?ks, sen my?nnyt?n kyll?, Taidolla haastelevat, jopa laskevat t?htien juoksun, Ottavat tieteill??n selon taivahan ??ri? my?ten. Vaan sin?, Rooman mies, ole voimakas valtias maite, Taitosi olkohon siis t?m?: rauhan ehtoja s??t??, N?yri? armahtaa, mut r?ykkeilev?t masennella.

Vergilius oli k?yt?kselt??n vaatimaton ja umpimielinen, mutta kunnioitus, jota h?n her?tti kaikissa, oli niin suuri, ett? kun h?n astui teaatteriin, kaikki l?sn?olijat nousivat seisomaan h?nen edess??n niinkuin Augustuksen.

Tyynn? irakilainen on taisteluissa, Tyynn? medil?inen on melskehiss?; Tyynt' ei purpuraan, jalokiviin eik? Kultahan myyd?.

Suuret aarteet, konsulin liktoritkaan Ei ne poista haikean sielun tuskaa; My?skin hohtoisan hovin harjan alla V?ikkyvi murhe.

Mieli viihtyy, vaikk' olis suolat?lkki, Halpa vanhempain peru, p?yt??n panna, Kunp' ei pelko tai himo ahneuden Pois ota unta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet