Read Ebook: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika by Sj Gren Otto Bergholm Axel Editor Suppanen Aatto Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 425 lines and 67305 words, and 9 pages

Mieli viihtyy, vaikk' olis suolat?lkki, Halpa vanhempain peru, p?yt??n panna, Kunp' ei pelko tai himo ahneuden Pois ota unta.

Miksi karkoittaa moni el?m?ns?, Miksi muunne h?n kotoansa pyrkii? Ei nuo intoiset toki itse?ns? Karkuhun p??se.

Tuska tunkee my?s varustettuun laivaan, Pelj?tt?? ei voi sit? ratsuparvet, Kiireisempi tuulta, mi pilven nostaa, Nopsempi peuraa.

Tyydy p?iv?n riemuhun, heit? tumma Tulevaisuus, nauraen tuskas lienn?, Eih?n maailmass' ole kaikin puolin Loistava onni.

T?m? tulikin Augustuksen seuraajaksi, mutta sai sek? imperaattorin ett? h?nen seurueensa puolelta kokea vastenmielisyytt?, joka ehk? perustui Augustuksen pelkoon, ett? h?n oli sopimaton teht?v??n, joka h?nell? oli edess??n. Augustus ik??n kuin veti ihmisi? puoleensa. Tiberius sen sijaan karkoitti. Kuitenkin oli Tiberiuksessa vikainsa ohella muutamissa tapauksissa jotakin kunnioituksen arvoista. H?nen luonteensa pohjalla oli muinaisroomalaisuutta, esi-is?in kunnollista, vaikka ankaraa olemusta, joka ei t?h?n aikaan juuri ket??n miellytt?nyt. Mutta h?nen tylyyteens? ja umpimielisyyteens? k?tkeytyi ihmisten halveksiminen sek? ep?luuloisuus ja kostonhimoisuus. Sit? paitsi oli h?n Rodos saarella oleskellessaan antautunut irstaasen el?m??n, joka heikonsi h?nen sielunsa voimia.

Terveytt??n parantaaksensa l?ksi Augustus viime vuotenaan matkalle Kampaniaan, jossa h?net kuolema tapasi. My?hemm?n kertomuksen mukaan on Livia, hankkiakseen valtaa Tiberiukselle, myrkytt?nyt sen puun fiikunat, josta imperaattori-vanhus niit? tavallisesti itse poimiskeli.

Rooman valta Augustuksen seuraajien aikana.

Seitsem?ll? kukkulallaan seisoi Rooma, maailman ylpe? hallitsija h?ik?sev?ss? komeudessaan. Vanhempi osa oli kasvanut Forumin, avaran kokouspaikan, ymp?rille, johon Rooman kansa muinoin aina kokoutui harjoittamaan valtaansa ja taistelemaan sis?llisi? riitojansa. Toisella puolella rajoitti sit? Kapitolium Jupiterin ja Junon temppeleineen, toisella Palatinus-kukkula, jolle imperaattorin palatsi rakennettiin. Aukean torin toista laitaa pitkin k?vi riemusaatto-tie, jota my?ten voitolliset p??llik?t olivat kulkeneet; nyt rakennettiin siihen heid?n kunniaksensa suurenmoiset kaarevat riemuportit. T?m?n vanhemman kaupunginosan pohjoispuolelle kasvoi Augustuksen aikana uusi, viel? komeampi osa sen suuren kent?n ymp?rille, jolla oli nimen? Kampus Martius ja jossa Panteon seisoi. Roomassa arvataan imperaattori-ajan alussa olleen noin kaksi miljoonaa asujanta.

Maaseuduille rakennuttivat roomalaiset muhkeita "huviloita", jotka useimmiten ymp?r?itiin suurenmoisilla puutarhoilla ja niiss? viljeltiin varsinkin jaloja hedelmi?. Niinp? kirsikkapuu, jonka Lukullus ensinn? toi Aasiasta Italiaan, levisi keisariaikana valtakunnan kaikkiin maakuntiin. Useimpien nykyisten puutarhakasvien levi?minen alkoi keisariaikana, ja samoin ?ljypuiden ja fiikunapuiden viljeleminen. Viinin viljelys rupesi v?hitellen levi?m??n Espanjaan ja Galliaan. Suurissa teenn?isiss? kalalammikoissa el?tettiin p?yd?n varalle koko joukko kaikenlaisia kalliita kaloja.

Kalleihin atrioihin ja juominkeihin tuhlattiin suunnattomia summia. Ylellisyys oli ensimm?isten Caesarein aikana suurempi, kuin osataan arvatakkaan. Kaikista maailman seuduista koottiin Roomaan harvinaisimpia herkkuja, ja ruokia arvosteltiin enemmin kalleuden ja vaikean saannin kuin maun mukaan. Usein sy?tiin kaloista ja linnuista ainoastaan pienet, eritt?in herkulliset osat; oli pitoja, joissa vieraille tarjottiin paistettuja riikinkukon aivoja ja muita sellaisia kalliita ruokia.

Vaatetuksessa ja koristuksissa vallitsi rajaton ylellisyys. Muinaisaikaan niin kallista purpuraa k?ytettiin nyt ihan yleisesti, tehtiinp? siit? huonekalujen p??llyst?kin. Kiinasta ja Indiasta ruvettiin tuomaan silkki?: se oli viel? niin kallista, ett? siit? maksettiin painonsa kultaa, mutta sen enemmin sit? himottiin. Jo Tiberiuksen aikana kiellettiin miehi? k?ytt?m?st? silkkipukua. Vaatteuksen muoto oli joko kreikkalainen mantteli tai roomalainen toga, joita yh? enemmin k?ytettiin sekaisin. Gallialaiskuosiset housut tulivat my?skin yh? yleisemmiksi.

Roomalaisten kansanhuvitukset osoittivat suurta raakuutta, joka piileskeli ulkonaisen hienostuksen alla, ja syd?mmett?myytt?, jota verenvuodatukseen tottumus oli kasvattanut. Kilpa-ajoja pidettiin viel?kin suuressa sirkuksessa, jota viime aikoina ja varsinkin Caesarin toimesta oli melkoisesti laajennettu. Nero, joka piti kunnianansa olla erinomainen laulaja ja kilpa-ajaja, esiytyi kansan huviksi julkisesti sellaisissa n?yt?nn?iss? ja pakotti ylh?isten roomalaistenkin tekem??n samoin.

Trajanus. Hadrianus. Antoninukset.

Aika, jona n?m? keisarit hallitsivat, on kauneimpia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa ja tuotti ilmi muinaisklassillisen maailman sivistyskehityksen runsaat hedelm?t. Mutta niit? hedelmi? oli jo sy?nyt siveellisen turmeluksen mato ja uusien olojen enteet alkoivat yh? selvemmin n?ky?.

Hallitukseen ryhdytty?ns? teki Trajanus heti rauhan partilaisten kanssa ja antoi heille takaisin, mit? Trajanus oli valloittanut. Sit? vastoin h?n tehokkaasti ty?skenteli rauhallisten toimien alalla.

Diokletianus.

Diokletianus, synty?ns? orjan poika Dalmatiasta, oli kykyns? t?hden noussut korkeimpiin sotavirkoihin. Kun keisari Numerianus paluumatkallansa Persian sodasta oli kuollut, valitsivat sotap??llik?t Diokletianuksen keisariksi . Numerianuksen veli, Karinus, voitettiin suuressa taistelussa, ja dalmatialainen orjan poika tuli koko roomalaismaailman herraksi.

Mutta alammaisille k?vi t?m? nelinkertainen hovinpito ja virkamiesten enennetty lukum??r? kovin rasittavaksi. Diokletianus rakasti loistoa ja komeutta, h?n tahtoi ylent?? keisarillisen arvon "jumalalliseksi majesteetiksi", jota kansa ainoastaan vaivaloisesti ja suurimmilla kunnian osoituksilla voisi l?hesty?. Sen t?hden h?n ei en?? menestynytk??n Roomassa, jossa senaatin ja v?est?n muinaisista ajoista peritty arvo h?nt? loukkasi, vaan j?rjesti palatsinsa Nikomediassa persialaisen kaavan mukaan. Suuri joukko hovipalvelijoita piti huolen kaikista noudatettavista juhlatempuista; itse keisari ei en?? tyytynyt entisten hallitsijain purpuraviittaan, vaan koristi otsansa valkoisella helminauhalla, ja kuka ik?n? p??si h?nt? l?hestym??n, sen t?ytyi it?maisen tavan mukaan langeta kasvoillensa h?nen jalkainsa juureen. Eitt?m?tt? Diokletianus kuitenkin saattoi j?rjestyst? hallintoasioihin. Mutta t?m? tarkka virallinen j?rjestys esti alammaisten vapaata tointa, ja maanviljelys niinkuin teollisuuskin alkoi n??nty? verokuormain alla.

Kaksi vuosikymment? hallittuansa p??tti Diokletianus palata yksin?iseen el?m??n ja pakotti silloin Maksimianuksenkin luopumaan keisariudesta. Samana p?iv?n?, 1 p. toukok. 305, tekiv?t molemmat keisarit, toinen Nikomediassa, toinen Milanossa, julkisen luopumuksensa, ja Diokletianus muutti syntym?seuduilleen Dalmatiaan, jonne h?n oli Salonaan rakennuttanut itsellens? suuren komean palatsin. Siell? h?n sitte hiljaisuudessa eli viimeiset yhdeks?n ik?vuottansa, hoitaen yrttitarhojaan ja rakennuksiaan ja unhottaen maailman meteliset menot. N?m? vuosikaudet olivatkin erinomaisen melskeiset; sill? keisarit ja apukeisarit taistelivat toisiansa vastaan, ja vuonna 308 oli yht'aikaa kuusi sellaista hallitsijaa. Eik? Maksimianuskaan ajan pitk??n voinut hillit? levotonta mielt?ns?, vaan pukeutui uudestaan purpuraan, kehoittaen Diokletianusta seuraamaan esimerkki?. Mutta Diokletianus vastasi hymyillen: "jos n?kisit, kuinka kaunista kaalia min? omilla k?sill?ni Salonassa kasvatan, et sellaista pyynt?? tekisik??n." Maksimianus saikin surmansa n?iss? meteleiss?. Mutta eip? Diokletianuskaan vallan koskematta j??nyt. H?nen puolisonsa ja tytt?rens? joutuivat murhattaviksi, ja h?n itsekin lienee el?m?ns? katkaissut, karttaaksensa pahoja kohtauksia. H?nen palatsinsa rauniot ovat viel? n?ht?vin?; ne ovat niin avarat, ett? koko nykyinen kaupunki Spalatro niiss? on saanut sijansa.

GERMANIALAISET.

Germanialaisten vanhimmat olot.

Reinin ja Veikselin v?linen maa oli muinaisaikaan t?ynn? suuria metsi? ja avaroita suoseutuja, jonka t?hden my?skin ilmanala oli kosteampi ja kylmempi sek? maa v?hemmin hedelm?llinen kuin nykyaikaan. Vanhastaan ei siell? ollut mit??n hedelm?puita; roomalaiset vasta veiv?t niit? sinne. Niukasti viljeltiin vehn??, kauraa ja ohraa ja t?st? viimemainitusta viljasta pantiin olutta. Mets?t olivat t?ynn? villiel?imi?, varsinkin hirvi?, mets?h?rki?, karhuja, susia ja mets?sikoja; my?skin villiporoja l?ytyi. Sellainen oli roomalaisten aikaan etel?germanialaisten kotimaa.

Lammas- ja nautalaumat varsinkin olivat germanialaisten suurimpana rikkautena; maanviljelyksest? sit? vastoin pidettiin v?h? lukua. Yksityist? maata ei viel? ollut. Kyl?n alueella olevia peltosarkoja viljeltiin kaikille kyl?l?isille yhteisen j?rjestyksen mukaan. L?hteiden luo, aukeille paikoille tai varjoisiin metsikk?ihin tekiv?t germanialaiset yksinkertaiset puu- tai savimajansa. He eliv?t aina ik??n kuin matkalla, sill? viljelys ei voinut sitoa heit? mihink??n erityisiin paikkoihin, joten he helposti voivat l?hte? etsim??n itselleen uusia kotipaikkoja. Suurissa, muurien sis?lle sullotuissa kaupungeissa el?minen ei heit? miellytt?nyt; roomalaiset ne vasta niit? perustelivatkin Germanian rajoille, Reinin ja Tonavan varsille.

Germanialaisten ensi taistelut roomalaisia vastaan.

KRISTINUSKO JA KRISTILLINEN KIRKKO.

Vainojen aika.

Apostolien perustamat seurakunnat tulivat valol?hteiksi, joista ilmoitettu sana s?teili joka taholle. Aikaisin joutuivat kuitenkin uuden uskon tunnustajat pakanamaailman ep?ilyksen ja vihan esineiksi, sill? heill? kun ei ollut temppelej?, uhreja, jumalain kuvia eik? mit??n ulkonaista loistoa, katsoi heit? vallan jumalattomiksi kaikki taikauskoinen ihmisjoukko, josta juuri nuo ulkonaiset asiat olivatkin uskontoa; kun he vet?ytyiv?t erilleen pakanoista, kammoen heid?n siveett?myytt?ns?, katsottiin heit? ihmiskunnan vihollisiksi; ja kun heill? oli paljo yst?vi? sorrettujen orjain joukossa eiv?tk? he mill??n tavalla taipuneet uhraamaan jumaloiduille Caesareille, ep?iltiin heit? vaarallisiksi kapinoitsijoiksi. Kansanjoukon raivo ja hallitsijain etuluuloisuus antoivat siten aihetta verisiin vainoihin.

Aluksi h?vitettiin komea kirkko, jonka kristityt olivat itselleen rakennuttaneet Nikomediaan, Diokletianuksen asuinkaupunkiin. Nelj?ntoista p?iv?n kuluttua alkoi kaksi kertaa tulipalo keisarillisessa palatsissa, viel?p? hallitsijan omassa makuuhuoneessa. Siit? ep?iltiin, ehk?p? syytt?, kristityit?, ja silloin alkoi varsinainen vaino, joka pian levisi melkein kaikkiin Rooman maakuntiin, vaikka se pahimmin raivosi it?mailla. Kaikkialla revittiin kristittyjen kirkot, heid?n uskonnolliset kirjansa poltettiin ja pappinsa mestattiin. Er??ss? paikassa poltettiin suuri joukko ihmisi? sytytetyn kirkon sis?ll?. Diokletianuksen luovuttua hallituksestaan jatkoi viel? s??lim?tt?m?mmin vainoa Galerius, kunnes viimein h?nkin, huomattuaan loppunsa l?henev?n, lakkautti v?kivallan, jonka oli n?hnyt turhaksi.

Konstantinus ja valtion kirkko.

Konstantinus siis varovaisesti sek? vallitsi pakanuutta ett? sys?si sen syrj??n, mutta samalla my?skin perusti valtion vahvan herruuden kristillisen kirkon yli, jolle keisari t?st'edes tuli niin sanoaksemme ylipiispaksi. Papit tulivat nyt valtion palkatuiksi palvelijoiksi, heille annettiin suuret tulot ja toimitettiin komeat virkapuvut. Jumalanpalvelusta pidettiin varmain s??nt?jen mukaan ja suuremmalla juhlallisuudella, jonka kartuttamiseksi rakenneltiin suurenmoisia, runsaasti koristettuja kirkkoja. Kirkolle annettiin oikeus ottaa vastaan lahjoja ja testamentteja, joten se v?hitellen sai haltuunsa suuret maaomaisuudet. Mutta mik?li ulkonainen j?rjestys ja loisto karttuivat, sik?li heikkoni sis?llinen el?m?. Ylellisyys, oman voiton pyynt? ja kunnianhimo tunkeutuivat papiston el?m??n; tekopyhyys ja teeskenteleminen esiytyi monenkin henkil?n el?m?ss?, jotka ainoastaan ajallisten etujen t?hden k??ntyiv?t uuteen uskoon, ja maallista kirkollisj?rjestyst? seurasi my?skin maallinen mieli.

Julianus ja Teodosius.

Konstantius, kolmesta keisarista kauimmin el?v?, m??r?si jonkun ajan kuluttua Julianuksen perint?ruhtinaaksi ja l?hetti h?net Galliaan johtamaan sotaa sinne tunkeutuvia germanialaisia vastaan. Mutta kun Julianus siell? pian osoitti suurta p??llikk?taitoa ja saavutti melkoisia voittoja, alkoi Konstantius h?nt? ep?ill?. Keisari aikoi viimein siirt?? osan galttalaissotav?est? Aasiaan, mutta silloin ne joukot tekiv?t Pariisissa matkalla kinastuksen ja korottivat Julianuksen keisariksi. H?n ryhtyi rohkeasti kapinaa johtamaan ja marssi pitkin Tonavaa Konstantiusta vastaan, julki julistaen "olevansa kuolemattomien jumalain suojassa". Konstantius kuoli retkell? kapinajoukkoa vastaan ja Julianus tunnustettiin keisariksi.

Kaksivuotisena hallitusaikanaan koetti Julianus kaikin tavoin uudistaa pakanuutta, jonka uhrit, temppelit ja papisto asetettiin entiselleen. Ankaraan vainoamiseen h?n ei ryhtynyt, p?in vastoin h?n kutsui takaisin edellisten hallitsijain aikana maanpakoon ajetut harhaoppiset, toivoen kristinuskon piankin h?vitt?v?n itsens? sis?llisill? oppiriidoilla. H?n kielsi kristittyj? panemasta lapsiaan pakanallisiin puhujakouluihin, ett?, kuten h?n pilkaten lausui, "he eiv?t tahrautuisi pakanain erhetyksist?", mutta oikeastaan vain siten est??kseen heit? saamasta mit??n tieteellist? sivistyst?. H?n uudisti pakanatemppelit, pystytti j?lleen jumalain kukistetut kuvapatsaat ja antoi temppeleille takaisin niilt? riistetyt tilukset, pakottaen kristityt korvaamaan kaikki, mit? heid?n kauttansa oli turmeltunut tai h?vinnyt. Mutta eip? noista toimista ollut mit??n hy?ty?: pakanuus oli ja pysyi kuolemaisillaan.

Uudistaakseen vanhan sotakunnian loistoa alkoi h?n persialaisia vastaan sodan. Alussa olikin h?nell? menestyst?, mutta h?nen saavuttuaan autioon, asumattomaan seutuun, jossa sotav?ki k?rsi puutetta ja vihollisia ratsujoukkoja vilisi ymp?rill?, sai h?n vihollisnuolesta kuolinhaavan. Kuten kirkkois?t kertovat, lausui h?n kuollessaan : "Oletpa tosiaankin viimein voittanut, Galilealainen."

Yht? voimakkaasti toimi Teodosius my?skin pakanuuden kannattajia vastaan. Roomassa lakkautettiin senaatin p??t?ksell? Jupiterin palvelus, Kapitolium kadotti loistonsa ja tyhjiksi j??neet temppelit rappeutuivat. Yli koko Rooman valtakunnan kiellettiin uhraamasta jumalille, temppelit suljettiin ja niiden maatilukset omistettiin muihin tarpeihin.

Teodosius kuoli 395. H?n oli viimeinen niist? keisareista, jotka hallitsivat jakamatonta Rooman valtakuntaa.

Kirkon sis?llinen tila.

KESKIAIKA.

Keskiajan luonne.

Vanhan ajan lopun ja uuden ajan alun v?list? ajanjaksoa katsotaan tavallisesti pime?ksi ja raa'aksi, ja monelta puolen se olikin sellainen. Tavat olivat hurjat, yhteiskunta-j?rjestys viel? vakautumaton, ep?usko ja kaikenlainen taikuus vallitsi ja mahtavat sortivat alempaa kansaa. Mutta olipa silloinkin olemassa voimakas, turmeltumaton ihmispolvi, varsin kykenev?inen ottamaan vastaan sivistysvirtain vaikutusta, jotka monelta taholta sattuivat yhteen.

It?mainen maailma her?si uudestaan nuorentuneena islamin kautta. Siten syntyi omituinen sivistyssuunta, joka vaikutti hedelm?itt?v?sti my?skin Europpaan. L?nsimaiden elinvoimaiset kansat ottivat vastaan muinaisklassillisen maailman rikkaan perinn?n ja kartuttivat sit?; sen yhteiskunta-muodot, lait ja kirjallisuus v?hitellen j?lleen juurtuivat uuteen maanlaatuun; samalla kehittyi ja vahvistui germanialainen yhteiskunta-el?m?, varsinkin Kaarle Suuren tulevaisuuteen paljon vaikuttavan ty?n sek? normannilaisretkien vaikutusten kautta. Koko t?m? el?m? kasvoi kristinuskon puhdistavan vaikutuksen alaisena ja kirkon turvissa. Mutta eri sivistysmuodoista, jotka siten monenmoisella tavalla sattuivat yhteen, kehittyi my?skin sis?llinen hajallisuus. Muinaisklassillisia yhteiskunta-oloja muistuttavat vapaat kaupungit, joissa my?skin oli suurin kykenev?isyys ottamaan vastaan muinaisen maailman sivistyst?. Germanialaisten muinaistapojen pohjalle kehittyi l??nityslaitos ja niist? riippui my?skin ritarilaitos. Kirkko, johtajana paavi ja vierell?ns? munkkilaitos, kehittyi ik??nkuin erityiseksi yhteiskunnaksi, jolla oli suuret vallan vaatimukset.

It?maat ja l?nsimaat, kehittyneet toistensa vastakohdiksi ja erilaisista sivistyssiemenist?, joutuivat mahtavaan taisteluun ristiretkien kautta ja samalla my?skin l?hemp??n yhteyteen. T?m? taistelu oli ??rett?m?n t?rke? molempiinkin katsoen. It?maiden voima niiss? karaistui, niin ett? sielt? mahtavin heimo saattoi voitollisesti tunkeutua Europan alueelle. L?nsimaissa alkoi suureksi osaksi ristiretkein vaikutusten kautta sis?llinen kuohunta, joka tuli ilmi maallisen vallan taisteluna paavinvaltaa vastaan ja ritariston taisteluna vapaita kaupunkeja vastaan. Yliopistojen vapautus ja kirkon puhdistuksen enteet olivat my?skin t?rkeit? ajanmerkkej?. Suurenmoisilla keksinn?ill? raivattiin tiet? korkeammalle, monipuolisemmalle kehitykselle. Uusien maanosain l?yd?ill? laajensivat l?nsimaiset sivistyskansat n?k?piiri?ns? ja kartuttivat tulol?hteit?ns?.

Keskiajan lopulla on it?mainen maailma mahtavana voimana, jonka ilmauksena on Turkin valta. L?nsimaissa uudistui muinaisklassillinen el?m? taiteen, tieteen ja kirjallisuuden alalla. Germanialaisesta juuresta kasvanut omituinen yhteiskunta-el?m? nuorentui ja muodostui uudestaan, ja sen voima yh? enemmin kokoutui j?rjest?v?n ruhtinuuden k?siin. Kristillisen kirkon puhdistus tuli aikakauden t?rkeimm?ksi asiaksi.

KANSAINVAELLUKSET.

Germanialainen kansainvaellus.

Hunnilaiset. Suuren kansainvaelluksen alku.

Hunnilaiset tunkeutuivat Ural-vuorten ja Kaspianmeren v?litse Europpaan, meniv?t Volgan yli ja hy?kk?siv?t it?gotilaisten p??lle, joita silloin hallitsi 110-vuotinen kuningas Hermanrik. Kuningasvanhus, huomaten olevansa kykenem?t?n pid?tt?m??n tuota suurta kansantulvaa, sy?ksyi toivottomuudesta omaan miekkaansa. It?gotilaiset sitte voitettiin ja heid?n t?ytyi pitk? aika tunnustaa hunnilaisten herruutta.

Viimein, kun gotilaiset olivat jo viisi vuotta havitelleet valtakunnan kukoistavimpia seutuja, onnistui Valensin seuraajan Teodosiuksen tehd? heid?n kanssansa rauha, jonka mukaan he saivat uuden laveamman maa-alan sek? oikeuden pit?? omat hallitusmiehens? ja el?? omien lakiensa mukaan, jota vastoin heid?n tuli puolestaan auttaa sotav?ell? Rooman keisaria. Mutta eip? nytk??n tehty rauha kest?nyt kauan.

Alarik.

Viimein Stiliko rohkeasti nousi sotajoukon kanssa maalle Kreikkaan, voitti Alarikin taistelussa ja olisi edelleenkin jatkanut voittoretke?ns?, ell'ei Arkadius olisi kateellisen Rufinuksen toimesta hylj?nnyt vapauttajaa. Sitte tehtiin rauha Alarikin kanssa, joka sai Rooman ylip??llik?n arvon Illyrian maissa; mutta se oli sama kuin suden pano lammasten paimeneksi. Illyrian varastohuoneista otti h?n itselleen kaikenlaisia sotatarpeita ja maan onnettomain asujanten t?ytyi y?t p?iv?t tehd? kyp?r?it?, kilpi?, keih?it? ja miekkoja. Niinp? Alarik, ollen it?roomalainen p??llikk? ja sit? paitsi pelj?tt?v?n sotilaskansan kuningas, seisoi taistelukuntoisen sotavoiman kanssa valmiina rohkeihin yrityksiin.

Vuonna 400 tunkeutui h?n Julisten Alppein yli Italiaan. Asujamet s?ik?yksiss??n pakenivat martyrein haudoille taikka ne, jotka olivat pakanoita, jumalainsa alttarien turviin. Heikko keisari Honorius sulkeutui lujasti linnoitettuun Ravennaan ja, pit?m?tt? lukua valtakunnasta, teki siell? mielity?t?ns?, ruokki suurta kukkoa. Sill'aikaa kokosi Stiliko kaikista l?ntisist? maakunnista sotajoukon, ajoi verisell? taistelulla Alarikin etemm?ksi ja sai viimein, tosin ainoastaan suurella vaivalla, h?net poistumaan Italiasta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet