Read Ebook: Le Laude secondo la stampa fiorentina del 1490 by Jacopone Da Todi Ferri Giovanni Commentator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1267 lines and 74958 words, and 26 pages

MUINAIS-TIEDUSTUKSIA POHJANPERILT?

Kirj.

J. W. Calamnius

Helsingiss?, Aikakauskirja Suomi, 7 Osa, Suomalaisen Kirjall. Seuran kirjapainossa, 1868.

Muinais-tiedustuksia Pohjanperilt?

Ala-Tornion pit?j? ynn? Karungin kappeli.

Arkeologiallisista muistoista on Tornio k?yh?, niinkuin sit? voipikin arvata maan mataluudesta. Muualla kaikkialla ainakin tunnetaan J?ttej?, J?ttil?isi?, ja osoitetaan heid?n j?tt?mi? merkkej?, mutta t??ll?p? n?ist? ei saa juuri mit??n n?hd? eik? kuulla, ja t?m? olikin ainoa paikka, miss? min?, n?ist? J?tteist? kyselless?ni, itse sain vastata siihen vasta-kysymykseen, mit? ne J?tit sitten olivat, "onko ne niit? munkkilaisia?"

Pirkki?n saarella kerrotaan ensim?iset t?nne tulleet Suomalaiset asuneen, ja t?st? sen nimikin olisi tullut, koska n?m?t Suomalaiset olivat Pirkkalaisia, mitk? ensin tulivat t?nne kalan pyynt??n, mutta sitten j?iv?t t?nne asumaan. Ne sanotaan omistaneen itsillens? nimen "Lapin kuninkaat", sill? ne k?viv?t kolme kertaa vuodessa kuninkaan nimess? laittomia veroja ry?st?m?ss? Lappalaisilta, jota pahaa menettelemist? kesti satoja vuosia, siihen asti kuin Ruotsin hallitus vihdoin laski n?m?t seudut allensa. Kun Pirkkalaiset ajan pitk??n rupesivat liian ahneiksi, niin sanotaanpa v?list? kovia kahakoitakin syttyneen Pirkkalaisten ja Lappalaisten v?lill?. Heid?n pukunsa, jolla he koettivat pel?tt?? ja voittaa itsillens? kunnioitusta Lappalaisilta, sanotaan olleen merkillinen. Heill? mainitaan olleen korkeat, punasilla nauhoilla ja kulta- sek? hopeareunuksilla varustetut lakit. Samaten oli my?s heid?n takkinsa punasilla nauhoilla ja palteilla, niinkuin my?s kullalla ja hopealla, hyvin koristettu .

Muinaistaruja t??ll? ei l?ydy sanottaviksi. Yksi on taru kuitenkin er??st? pispasta, joka n?ill? seuduin olisi kastanut joukon Suomalaisia. Jos on t?ss? tarussa per??, niin se n?ht?v?sti oli pispa Hemming, jonka Geijer mainii kastaneen vuonna 1350 "kaksikymment? Kemin ja Simon Lappalaista ja Karjalaista suuressa ammeessa Tornion vieress?". Mutta miss? paikassa t?m? on tapahtunut, siit? ei ole tietoa; er?s hime? taru viittasi Karunkiin. -- My?s Iso viha ei n?y j?tt?neen varsinaisia muistoja. T?h?n aikaan oli itse kaupunki melkeen kokonansa palanut v. 1714, jonka j?lkeen viholliset h?vittiv?t ja ry?stiv?t mit? tuli oli s??st?nyt, jopa 9 kertaa "ottivat kaupungin valtaansakin", niinkuin raastuvanoikeuden protokollat oikein todenteolla vakuuttavat. Jos saapi Brunnius'een luottaa, niin olisivat "meik?l?iset viel? vuosina 1715 ja 1716 yksimielisesti yhteen liittyneet, varustettuina pyssyill?, keih?ill? ja miekoilla, ilman kenenk??n kehottamatta. Suuresta is?nmaan-rakkaudesta kiihotetuilla olivat he muka nimens? suureksi kunniaksi puolustaneet is?nmaatansa, ly?den viholliset pakoon sek? ilmitappelussa ett? my?skin k?ytt?m?ll? monenlaisia sukkelasti ajateltuja sota-keinoja. Vihdoin oli kuitenkin vihollinen, n?it? t?mm?isi? tappioita pahaksi pannen, vuonna 1717 t?nne tullut niin suuressa joukossa, ett? h?n ei ainoastaan karkoittanut meik?l?isi?, mitk? eiv?t en??n voineetkaan tehd? vastarintaa, vaan my?skin h?vitt?en kuleksi n?it? seutuja aina Paajalan kyl??n saakka, puolen penikulmaa Kengisten tehtaan toisella puolella. Rikkaan saaliin kanssa olivat he viimein t??lt? sitten paenneet".

Kemin pit?j? ynn? Tervolan ja Simon kappelit.

Salosten pit?j?n ohessa Kemi lienee vanhin asuttu maakunta pohjoisessa Pohjanmaassa, sit? todistavat sen vanhat muistot. Nimens?, joka merkitsee jokea, p??-jokea, joen uraa eli ojannesta, on pit?j? saanut siit? veden-juovasta, joka t??ll? mahtavana virtana mereen kulkee. Ennen vanhaan sen nimi my?skin kuului Kymi, Kimi, Kiemi tahi vaan Kym, Kim. Er?s taru tahtoi johtaa nimen ven?l?isest? Kem'ist?, josta t?nne muka olisi siirtolaisia muuttanut rikkaan kalansaaliin t?hden. Toinen taru taas tiesi kertoa er??st? saman-nimisest? joesta "H?meen ja Ven?j?n v?lill?", mist? t?nne olisi asukkaita tullut. Mutta verrattomana nimen johdatuksena seisoo kuitenkin ij?ti Ol. Rudbeck'in selitys, ett? Kemi tulee sanasta "Cimmeria", josta Kemi siis on yht? kuin "Cimmerialaisten maa."

Ehk'ei kyll? nyt en??n Kemiss? l?ydy niin paljon muinaismerkkej? kuin muissa tiet?v?sti nuoremmissa pit?jiss?, niin on hyvinkin todenn?k?ist?, ett'ei asian laita ole n?in aina ollut. Sill? jos miss??n niin on t??ll? nuorempi aikakausi h?vitt?nyt vanhemman j?lki?. T?t? todistaapi paraiten satuisa Kivalo, johon vanhimmat muistotarut viittaavat. Muinoin sanotaan t??ll? olleen paljonkin muinaisj?tteit?, vaan nytp? niit? harvassa vaan siell? on.

E lo tatto puniscese--degli suoi delettamente, li panni molli spogliasi,--vestese panni pognente, de castetate adornase--guardata en argomente, e far de s? presente--a Dio molto ? grato.

DE CINQUE SENTIMENTI

Cinque sensi mess'on pegno--ciascun d'esser el pi? breve; la lor delettanza leve--ciascun briga breviare.

Emprima parla l'audito:--I' ho 'l pegno guadagnato; lo sonar ch'aio audito--dal mi' organo ? fugato; en un ponto fo 'l toccato--e nulla cosa n'ha tenere; per? ve dover?a piacere--la sentenzia a me dare.

Lo viso dice:--Non currite,--ch'i' ho venta la sentenza; le forme e color che vide,--chiusi li occhi e fui en perdenza; or vedete l'armagnenza--co fo breve abreviata! la sentenza a me sia data--non me par da dubitare.

Lo gusto s? d? 'l libello--demostrando sua ragione: --La mia brevet? passa,--questo non ? questione; a l'entrar de la magione--doi deta fo 'l passaio e lo delettar que n'aio--che pass? co somniare.

L'odorato s? demostra--lo breve delettamento: --D'oltramar venner le cose--per aver mio piacemento, spese grande con tormento--ce vedete che fuor fatte; qual me ne remaser parte--voi lo potete iudicare!

Lo tatto lussurioso--ce vergogna d'apparire, le deletto puteglioso--lo vergogna proferire, or vedete 'l vil piacere--quegno prezo ci ha lassato! un fetor esterminato--ch'? vergogna mentovare.

Non fia breve lo penare--c'ha s? breve delettanza; longo sir?a a proferire--lo penar esmesuranza; omo, vedi questa usanza--ch'? un ioco di guirmenella; posta ci hai l'anima bella--per un tratto che v?i fare.

Anema mia, tu se' eterna,--eterno v?i delettamento; li sensi e lor delettanza--vedi senza duramento; a Dio fa' tuo salimento,--esso sol te pu? empire; loco el ben non sa finire,--ch? eterno ? 'l delettare.

DE LA GUARDA DE SENTIMENTI

Guarda che non caggi, amico, guarda!

Or te guarda dal Nemico,--che se mostra esser amico; no gli credere a l'iniquo,--guarda!

Guarda 'l viso dal veduto,--ca 'l coragio n'? feruto; ch'a gran briga n'? guaruto,--guarda!

Non udir le vanetate,--che te traga a su' amistate; pi? che visco apicciarate,--guarda!

Pon' al tuo gusto un frino,--ca 'l soperchio gli ? venino; a lussuria ? sentino,--guarda!

Gu?rdate da l'odorato,--lo qual ?ne sciordenato; ca 'l Signor lo t'ha vetato,--guarda!

Gu?rdate dal toccamento,--lo qual a Dio ? spiacemento, al tuo corpo ? strugimento,--guarda!

Gu?rdate da li parente--che non te piglien la mente; ca te faran star dolente,--guarda!

Gu?rdate da molti amice,--che frequentan co formice; en Dio te seccan le radice,--guarda!

Gu?rdate dai mal pensiere,--che la mente fon ferire, la tua alma enmalsanire,--guarda!

DE PERICOLI CHE INTERVENGONO A L'UOMO CHE NON GUARDA BENE EL VISO ED ALTRI SENTIMENTI

O frate, guarda 'l viso,--se vuoi ben riguarire! ca mortal ferite a l'alma--spesse fiate fon venire.

Dal diavolo a l'alma--lo viso ? ruffiano, e quanto pu? se studia--de mettergliela en mano; se ode fatto vano,--reportalo a la corte; la carne sta a le porte--per le novelle audire.

Audita la novella,--la carne fa sembiaglia e contra la rascione--s? d? grande battaglia, e suo voler non smaglia--con la voglia emportuna; se trova l'alma sciuna,--fallase consentire.

Conscienzia resiste,--demostra lo peccato: --Dio ne sir?a offeso--e tu sir?e dannato.-- Lo corpo mal vezato--risponde com'? uso: --Dio s? ? piatuso,--lo me porr? parcire.--

La veret? risponde:--Tu alleghi falsamente, ch? Dio mai non perdona--se non ? penitente; pentir sofficiente--non l'hai in tua redetate; partirte dai peccate--con verace pentire.--

La carne dice:--Io ardo,--non lo posso portare, satesfamme esta fiata,--che me possa posare; vogliote poi iurare--de starte sempre suietta; sir? s? casta e netta--che te sir? em piacere.--

Responde la ragione:--Ser?e detoperata, e poi da omne gente--ser?e sempre adetata; ecco la mal guidata--confusion de parente, che fa tutta sua gente--con gran vergogna gire!--

Lo diavolo ce parla--ed ensegna:--Questa posta tu la puoi far occulta,--d'omne gente nascosta; passa questa giostra,--nullo pensar facciamo; se pi? lo 'nduciamo,--tosto porri' empascire.--

Tanti sono li tumulti--e gli ?mpeti carnale, che la ragion tapina--s'enchina a quisti male; doventa bestiale--e perde omne ragione; tanta confusione--non se porr?a scoprire.

Da poi ch'? caduta,--conscienzia ? mordace; l'acqua e lo vento posa,--de stimolar non tace! lo cor perde la pace--e perde l'allegreza e viengli tal tristeza,--non si pu? reverire.

Sospicasi la misera--che 'l saccia omnechivegli; se vede gent'ensemora,--pensa de lei pispigli; se gli vol dar consigli,--non par che ci aian loco; perdut'ha riso e ioco--ed onne alegrez'avere.

Borbotanse le cose,--le gente a pispigliare; li parenti sentolo,--com?nzate a lagnare; lo cor vorr?a crepare,--tant'ha 'lbergate doglie! tentat'? de rei voglie--de volerse perire.

Lo diavolo ce rieca--mala tentazione: --Que fai, detoperata--d'onne tua nazione? Questa confusione--non ? da comportare; molte fa desperare,--en mala morte finire.--

Guarda, non glie credere!--ch? gionge al mal el peio; ch? questa tua caduta--s? p? aver remeio; contra te fa asseio--de volerte guardare, con pianto confessare;--s? porrai reguarire.

Vedete li pericoli--con breve comenzate, che nascon gli omicidii--e guastan le casate; guardateve a l'entrate--che non entre esto foco! si se cce anida loco,--nol porrai scarporire.

Or vedete el frutto--del mal delettamento: l'alma el corpo ha posto--en cotanto tormento; s?ate recordamento,--frate, la guarda fare; se v?i l'alma salvare,--non ce stare a dormire.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet