Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Lukkarin Mari Kynäily by Thomasson Pehr Hirvonen Simeon Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 77 lines and 7192 words, and 2 pages
Levottomuudella ja murheella oli Knutson huomannut t?m?n h?nt? niin kipe?sti koskevan muutoksen. Viimeiseen asti oli h?n kuitenkin toivonut, ett? h?nen kihlattunsa her?j?isi miettim??n ja palautuisi itsehens? ja ensim?iseen rakkauteensa. Samaa oli lukkariukkokin toivonut, ja sent?hden olivat he antaneet asian menn? menojansa. Mit? taas eritt?in lukkariukkoon tulee, niin oli h?n niit? harvoja viisaita isi?, jotka antavat lastensa itse p??tt?? syd?mens? asiat. Kun Knutson sent?hden usein kehoitti h?nt? karkoittamaan uutta pastoria huoneestansa ja huomauttamaan tytt?relle h?nen velvollisuuksiansa, otti ukko aika hypyllisen nuuskaa ja vastasi:
"P??tt?k??n tytt? itse kohtalonsa. B?ck'in ja h?nen tarkoituksensa olen min? aikoja sitte l?pitse n?hnyt, mutta h?n vastatkoon itse teoistansa. Vaikka kuinka syd?mellisesti mielell?ni haluankin v?vykseni sinua, sinua, jonka olen tutkinut ja huomannut kaikin puolin totuuden mieheksi, en kuitenkaan tee t?ss? asiassa enemm?n kuin olen tehnyt".
Ja siihen se j?i. Vaikka kuinka usein Knutson koki Marin kanssa keskustellessaan osoittaa murheitansa sek? itsest?ns? ett? h?nest?, ymm?rsi h?n joka kerran tuolla niin omituisella vaimon hienoudella v?ltt?? p??tt?v?n selityksen.
Mutta kaikilla on rajansa ja niin on k?rsiv?llisyydell?kin. Knutson oli vihdoin p??tt?nyt ratkaisevan askeleen, ja sent?hden h?n t?n? p?iv?n? saapui tavallista aikaisemmin lukkarin asuntoon.
Nyt tapahtui niinkun Mari oli aavistanutkin, ett? t?m? sulhasen k?ynti koski heid?n onnellisempina olonsa aikoina solmittua liittoa, olisiko se per?ti purettava tahi ensi tilassa avioliiton siteell? vahvistettava. H?nen syd?mens? tykytti sent?hden ankarasti, ja hele? punastus, kentiesi silm?nr?p?yksellisen katumuksen tuottama h?nen kaksinkertaisesta rakkauden leikist?ns?, levitti purppurahohteensa h?nen ehdottomasti vieh?tt?ville kasvoillensa. Rinta aaltoili, ja h?nen vapiseva k?tens? saattoi ainoastaan vaivaloisesti neulaa k?ytt??.
Mutta jos Mari oli liikutettu, niin kyll? oli Knutsonikin. H?nenkin el?m?ns? onnea koski t?m? asia, ja h?n vapisi menness??n ottamaan p??tt?v?? askelta, askelta, jonka h?nen kuitenkin t?ytyi ottaa.
H?n rohkaisi kuitenkin itsens?, otti nuoren tyt?n k?dest? kiini ja katsoi h?nen silmiins? syd?mellisimm?sti ja lemmellisimm?sti. Mari ei voinut siet?? t?t? avonaista, l?pirehellist? katsantoa, joka oli niin t?ynn? uskollista rakkautta ja samalla niin rukoilevainen, vaan k??nsi silm?ns? alas ja tunsi olevansa vaikeammalla mielell? kuin milloinkaan ennen.
"Vuosi sitte", alkoi Knutson liikutuksesta vapisevalla ??nell?, "olin min? onnellisin ihminen auringon alla, ja t?m? onni alkoi samana p?iv?n?, jolloin sin? annoit minulle rakkautesi. Mutta t?n??n, rakastettuni, tunnen min? itseni onnettomaksi, niin onnettomaksi. Sin? tied?t itse parhain, miksi".
Mari oli vaiti ja kumartui yh? enemm?n ty?ns? p??lle.
"Sent?hden", jatkoi Knutson heille molemmille kiusallisen ??nett?myyden j?lkeen, "olen min? nyt p??tt?nyt saada kuulla sinun omasta suustasi, rakastatko sin? viel? minua, vai oletko antanut syd?mesi jollekin toiselle. Vaikka syd?nt? s?rkev? aavistus sanoo minulle, ettei minulla ole en?? mit??n toivomista, niin pyyd?n kuitenkin sinua minulle vastaamaan suoraan ja rehellisesti".
Mari laski pois ty?ns? ja katsoi yl?s. H?nen ennen niin kirkkaat, siniset silm?ns? loistivat nytkin, mutta loistivat tuosta kummallisesta, harhailevasta ja huikentelevasta liekist?, jonka ainoastaan uskonnon harhaus saattaa synnytt??. H?n vastasi kuitenkin jotenkin lujalla ??nell?:
"Sin? olet pyyt?nyt totuutta ja sin? saat sen kuulla. Vuosi sitte rakastin min? sinua niin l?mpim?sti, kuin joskus nainen saattaa rakastaa, mutta nyt..."
"Mutta nyt?" kertoi Knutson koneellisesti, kun Mari piti v?liaikaa, ik??nkun ollen viel? viimeisess? hetkess? kahdella p??ll?.
"Mutta nyt ... en rakasta sinua. Pastori B?ck on avannut syd?meni ja silm?ni maailmallisen rakkauden erhetyksille, jotka vaan synnytt?v?t synti? ja kadotusta. Jos sin? olisit yksi meid?n seurastamme, jos sin? olisit uskovainen armossa, niin voisin viel? rakastaa sinua. Ah!" jatkoi nuori tytt? yh? suuremmalla innostuksella, "hylk?? syntinen el?m?si, hylk?? saatana ja h?nen oppinsa, niin kaikki tulee meid?n v?lill?mme hyv?ksi j?lleen!"
Syv?sti leikkasi t?m? Knutsonin syd?nt?, mutta h?n ei miettinyt silm?nr?p?yst?k??n vaan vastasi voitetulla lujuudella:
"Vaikka min? niin suuresti sinua rakastan, en kuitenkaan hylk?? uskonnollista vakuutustani sinun rakkautesi hinnalla. Ennen olkoon ikuinen ero meid?n v?lill?mme".
"Olkoon vaan, koska et tahdo kuulla Jumalan sanaa Kristuksessa. B?ck rakastaa minua my?skin, mutta Kristuksen mielen j?lkeen, hengess? ja totuudessa, miten raamatun sana k?skee. Min? my?s rakastan h?nt?, ehk? en syntisyydess?ni viel? ole h?nelle mahdollinen. Nyt olet kuullut sanani, Knutson; minulla ei ole mit??n muuta sanomista".
Knutson veti k?tens? otsallensa, ik??nkun karkoittaaksensa sit? syv?? tuskaa, mink? n?m? nuoren tyt?n sanat h?ness? vaikuttivat. H?n ei voinut virkkaa sanaakaan, vaan nousi yl?s ja heitti surullisen silm?yksen morsiameensa. P??tt?v? isku oli sattunut syv?sti ja ankarasti.
H?n seisoi, juuri aikoen ojentaa eksytetylle tyt?lle k?tens? j??hyv?iseksi, kun lukkariukko tyytyv?isell? muodolla tulla lyller?itti yl?sp?in jokipolkua, kantaen aika lohta, sen p?iv?n saalista. Ukko tuli suoraan heit? kohden ja antoi Knutsonille voimakkaan ja l?mp?isen k?denly?nnin. Syv? alakuloisuus jonka h?n luki t?m?n kasvoista, antoi h?nelle syyt? katsahtaa tytt?reens?kin, ja ukolle oli kohta koko asia selv?n?.
"Vai niin", lausui h?n vakaasti, mutta levollisesti; "se on nyt jo mennyt niin pitk?lle! Uskon rakkain toivo on sortunut; mutta uskokaamme, mit? Jumala tekee, tapahtuu parhaaksi".
"Niin, uskokaamme se", virkkoi Knutson, ravistaen vanhuksen ryppyist? k?tt?. "Kiitos kuitenkin, l?mmin ja vilpit?n kiitos yst?vyydest?nne ja hyv?ntahtoisuudestanne, is? Per! En koskaan unhota sit?, enk? sinuakaan, Mari, vaikka mit? tapahtuisi. Hyv?sti!"
Verkalleen, vaan vakavin askelin poistui Knutson. Ensi kerran katsahti ukko Per tytt?reens? nuhtelevaisesti, vaan ei virkannut sanaakaan. Vaiti oli Marikin, ajatuksiin vaipuneena siit?, mit? oli tapahtunut, mutta vahvana siin? uskossansa, ettei kukaan muu kuin pastori B?ck voisi tehd? h?nt? onnelliseksi, tehd? h?nt? mahdolliseksi uskovaisen vaimon "Kristuksen morsiamen"-nimitykseen.
Taaskin oli yksi vuosi kadonnut ajan virtaan.
Monta muutosta oli t?m?n vuoden kuluessa tapahtunut yst?v?imme kohtaloissa. Tuntein itsens? liian heikoksi masentamaan rakkauttansa Mariin, oli Knutson hakenut ja saanut viran er??ss? koulussa kotitienoillansa S?dermanlannissa, luullen ett? matka lievitt?isi ja viimein pois pyhkisi h?nen surunsa ja muistonsa siit?, jota h?n niin suuresti oli rakastanut. T?m? onnistui kuitenkin vaan puoliksi, sill? h?nen sielunsa silmiss? kangasteli aina tuo lumoava lukkarin puustelli Ongermanjoen rannalla ja sen kauniin em?nn?itsi?n "lukkarin Marin" kuva. Rehellinen, vanha lukkari oli jo mennyt is?ins? luokse, vilpitt?m?sti surtuna ja kaivattuna seurakuntalaisiltansa, joille h?n aina oli ollut viisas ja luotettava neuvonantaja. My?skin suri Mari vanhaa is??ns?, mutta enimmiten sent?hden, ett? h?n h?nen vakuutuksensa mukaan oli tullut kadotuksen varmaksi saaliiksi her??m?tt?m?n? ja uskomattomana. Niin kauvan kuin ukko eli, ei B?ck'ill? ollut rohkeutta tulla h?nelt? pyyt?m??n Marin k?tt?, mutta tuskin oli ukko viel? enn?tt?nyt oikein ummistaa silm?ns?, ennenkuin h?n ja Mari kuulutettiin. Totta puhuaksemme, oli t?m?n kiireen syyn? se, ett? Grang?rdin Per oli j?tt?nyt muutamia tuhansia riksi? j?lkeens?, ja n?it? tarvitsi B?ck suuresti, kun vissit j?lkimainingit iloisesta ylioppilasel?m?st? Upsalassa alkoivat tuottaa levottomuutta kunnon sielunpaimenelle. H??t vietettiin sent?hden niin pikaisesti, ettei Mari tiennyt, kuinka se oli k?ynyt, ennenkuin vissit keksinn?t avasivat h?nen silm?ins? eteen h?nen ulkokullatun miehens? tarkoitusten todellisuuden.
B?ck oli, n?et, tuskin viel? enn?tt?nyt saada vaimonsa v?h?isen omaisuuden k?siins?, kun h?n kerrassaan heitti pois naamurinsa ja n?ytti itsens? oikeassa haamussaan. H?n tuli p?iv? p?iv?lt? yh? k?rsim?tt?m?mm?ksi vaimoansa kohtaan, ja lempe?, kristillinen mieli, joka h?nell? ennen oli ollut olevinaan, oli kokonaan kadonnut. Sit? juomaa, jota h?n ulkokullaisuutensa aikakaudella kaikkein enimm?n inhoi, nimitt?in totia, joi h?n nyt suurella himolla ja korttikasa oli saanut piplian sijan h?nen kirjoitusp?yd?ll?ns?. Se h?mmennys, jonka h?n oli onnistunut matkaansaattaa seurakunnassa tulikivenhajuisilla saarnoillansa, ja jonka seurauksena oli muun muassa se, ett? moni muutoin eteenp?in pyrkiv? ja onnellinen ihminen j?tti syntym?turpeensa, etsi?ksens? Amerikan "vapaassa" maassa ep?varmaa elatustansa ja vapaata tanhuata uskonnollisilta haaveksimisilta, oli saavuttanut h?nen muuttuneen k?yt?ksens? kautta suurimman korkeutensa. H?nen entiset puoluelaisensa, kerettil?iset, kirosivat nyt h?nt?, samalla kuu iloisat veikot ylistiv?t h?nen k??ntymist?ns? Bachukselle . Lyhyesti; h?n oli v?h?ss? ajassa enn?tt?nyt k??nt?? yl?salaisin siihen asti olleet suhteet seurakunnassa, joka oli tosin onneton, kun sai h?nen paimeneksensa.
Mutta kaikkein enimm?n sai kuitenkin k?rsi? h?nen vaimonsa, tuo ennen niin ihana Mari. H?nen surunsa oli syv? ja katkera, ja lis??ntyi luonnollisesti samassa m??r?ss?, kuin h?nen miehens? tuli kovaksi ja v??r?ksi. Mutta t?m? per?ti kylm? ja kovasyd?minen mies nauroi vaan h?nen kyyneleillens? eik? ottanut ensink??n korviinsa h?nen valituksiansa. "Itseh?n sin? tahdoit niin", oli h?nen tapansa pilkalla sanoa. "Miks'et ottanut kaunista Knutsoniasi?"
Miksi? Niin, sit? ei h?n itsek??n oikein tiennyt. Mutta h?n kirjoitti, tultuansa tuntemaan tavattoman miehens? luonteen, entiselle rakastajallensa pitk?n kirjeen, jossa pyysi anteeksi ajattelemattomuuttansa ja selitti onnetonta kohtaloansa, jota h?n kuitenkin tahtoi kantaa k?rsiv?llisesti. Kun Knutson luki n?m? kyyneleill? kastellut rivit, tulivat kyyneleet h?nenkin silmiins?, ja t?in tuskin saattoi h?n lukea loppusanat, jotka kuuluivat:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page