Read Ebook: Beggars on Horseback by Jesse F Tennyson Fryniwyd Tennyson

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 895 lines and 76051 words, and 18 pages

Translator: Eino Cederberg

HAAVEILIJA

Kirj.

Knut Hamsun

Suom. Eino Cederberg

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1919.

Pappilan talousneitsyt, Marie van Loos, on keitti?n ikkunan ??ress? ja katselee kauvas tielle. H?n tuntee portin luona seisovat. Toinen on selv?sti s?hk?tt?j? Rolandsen, h?nen oma sulhasensa, ja toinen on lukkarin tyt?r Olga. Jo toisen kerran tapaa h?n heid?t yhdess? t?n? kev??n?; mit?h?n se merkinnee? Jollei neitsyt van Loosilla juuri t?ll? hetkell? olisi ollut perin paljon muuta teht?v??, olisi h?n aivan suoraan mennyt vaatimaan heilt? selityst?.

Mutta nyt ei h?nell? ollut aikaa. Koko suuren pappilan v?ki oli touhuissaan, sill? uuden papin perhe saattoi tulla mill? hetkell? tahansa. Pikku Ferdinand on l?hetetty t?hyst?m??n ullakon luukusta meren lahdelle ja ilmoittamaan vieraiden tulon, niin ett? heti voitaisiin tarjota l?mmint? kahvia. Se saattoi olla heille hyvinkin tarpeen, he kun tulivat veneell? Roseng?rdista, h?yrylaivasatamasta asti, jonne oli penikulman matka.

Maata verhoaa viel? paikoin lumi ja j??, mutta on parhaillaan toukokuu ja ihana ilma, ja Pohjolan valoisat pitk?t p?iv?t ovat alkaneet. Harakat ja varikset ovat jo ehtineet pitk?lle pes?nlaitossa ja lumesta vapaat m?tt??t alkavat nostaa vihre?t? ruohoa. Puutarhassa aukoivat liljat nuppujaan, vaikka niiden juuria viel? verhosi lumi.

Nyt oli kysymys vain siit?, mink?lainen mies uusi pappi oli. Koko pit?j? oli j?nnityksiss??n. Tosin kuului h?n olevan vain varapappi ja m??r?tty vain niin kauvaksi aikaa, kunnes nimitett?isiin vakinainen, mutta varapapit j??v?t usein pitk?ksi aikaa t?h?n k?yh??n kalastajaseurakuntaan, jossa joka nelj?s sunnuntai oli teht?v? vaivaloinen matka kappeliseurakuntaan. Sent?hden ei t?t? papin paikkaa suinkaan kilvan haettu.

Huhuttiin, ett? uusi papinperhe oli varakasta v?ke?, joka ei pit?nyt lukua joka pennist?. Jo etuk?teen olivat he pestanneet talousneidin ja kaksi palvelijatarta, eiv?tk? he olleet sen s??st?v?mmin hankkineet maanviljelykseen tarvittavia voimiakaan, sill? he olivat pestanneet kaksi renki? ja lis?ksi pikku Ferdinandin, jonka oli oltava virkku ja valpas ja juostava kaikkien asioita.

Teki hyv?n vaikutuksen seurakuntalaisiin, ett? heid?n pappinsa muka oli niin varakas. Siin? tapauksessa h?n ei luultavasti pit?isi niin tarkkaa lukua kymmenyksist??n ja oikeuksistaan, vaan saattaisi p?invastoin hiukan lahjoittaa k?yhille. Oltiin suuressa j?nnityksess?. Kirkonis?nti? ja muita kalastajia oli tullut ottamaan vieraita vastaan; he k?veliv?t venevajojen edustalla suurissa saappaissaan, purivat tupakkaa, sylkiv?t ja juttelivat.

Nyt tuli pitk? Rolandsen vihdoinkin tiet? my?ten, h?n oli eronnut Olgasta ja neitsyt van Loos poistui keitti?n akkunan ??rest?. H?n aikoi pit?? t?m?n tapahtuman mieless??n -- h?nen t?ytyi kovin usein vaatia Ove Rolandsenilt? selityst?. H?n oli syntyj??n hollannitar, puhui Bergenin murretta ja sit? niin liukkaasti, ett? h?nen oman sulhasensa oli t?ytynyt antaa h?nelle liikanimen "neitsyt Fan los." Ylip??t?ns? oli pitk? Rolandsen jokseenkin sukkela ja h?vyt?n mies.

Mihink?h?n h?n nyt aikoi? Tuumikohan h?n menn? vastaanottamaan papinperhett?? H?n ei kait ollut nytk??n tavallista selvempi, h?n tuli komeillen liljankukka napinl?vess? ja hattu kallellaan; niink? aikoi h?n ottaa vastaan vieraat! Sillalla k?velev?t kirkonis?nn?t olisivat mieluummin n?hneet, ettei h?n olisi ensink??n tullut n?in t?rke?ll? hetkell?.

Ja sopiko yleens? ensink??n olla sen n?k?inen, kuin h?n oli? H?nen nen?ns? oli aivan suhteettoman suuri verraten h?nen pieneen yhteiskunnalliseen asemaansa, ja lis?ksi oli h?n antanut tukkansa kasvaa koko talven, niin ett? h?nen p??ns? muuttui yh? taiteellisemmaksi. Kostaakseen sanoi h?nen morsiamensa, ett? h?n oli aivan kuin taiteilija, josta lopuksi tuli valokuvaaja. H?n oli 34-vuotias, ylioppilas ja vanhapoika, soitti kitaraa, lauloi talonpoikaislauluja basso??nell?, ja nauroi silm?ns? kyyneliin, kun ne olivat liikuttavia. H?n oli mielell??n niin suurenmoinen. H?n oli s?hk?lenn?tinlaitoksen hoitaja ja oli hoitanut virkaansa jo kymmenen vuotta. Rolandsen oli pitk? ja vahvarakenteinen, eik? kielt?ytynyt tappelusta kun tilaisuus tarjoutui.

Pikku Ferdinand h?tk?ht??. H?n n?kee kauppamies Mackin valkean laivan etukeulan vilahtavan niemen takaa; silm?nr?p?yst? my?hemmin on h?n kolmella askeleella loikannut portaita alas ja huutanut keitti??n: "Nyt ne tulevat!"

"Jestas, joko ne nyt tulevat!" huutavat palvelijattaret s?ik?htynein?. Mutta talousneitsyt ei menet? malttiaan, h?n on ollut t?ss? talossa jo entisen papin aikana ja tiet?? teht?v?ns?, reipas ja k?yt?nn?llinen kun on. "Kahvi tulelle!" huutaa h?n vain.

Pikku Ferdinand kiid?tt?? uutisensa edelleen rengeille. He viskaavat pois sen, mit? heill? on k?siss??n, sukasevat kiireenkaupalla ylleen pyh?nutun ja rient?v?t sillalle auttamaan. Kaikkiaan kymmenen miest? oli nyt vieraita vastaanottamassa.

"Hyv?? p?iv??," sanoo pappi laivan per?lt?, hymyilee hieman ja ottaa p??st??n pehme?n hattunsa.

Ja kaikki miehet maalla paljastavat kunnioittavasti p??ns? ja kirkonis?nn?t kumartavat, niin ett? pitk? tukka hulmahtaa silmille. Pitk? Rolandsen kumartaa muita v?hemm?n, on itse melkein suorana, mutta laskee hatun syv??n.

Papilla, nuorenpuoleisella miehell? on punertava poskiparta ja kesakoita; nen?reij?t ovat ik??nkuin vaaleiden viiksien peitossa. Rouva on v?syneen? merisairaana laivan kajuutassa.

"Nyt olemme perill?", sanoo pappi kajuuttaan ja auttaa rouvansa ulos sielt?. Molemmat ovat puetut omituisen vanhoihin, paksuihin vaatteisiin, jotka eiv?t ole ensink??n komeat. Ne ovat arvattavasti vain matkaa varten lainattuja vaatteita, joiden alla on oikea puku. Rouvan hattu on takaraivolla, ja kalpeat kasvot suurine silmineen tuijottavat miehiin. Kirkonis?nt? Levion kahlaa veteen ja kantaa rouvan maihin, pappi selviytyy itse.

"Nimeni on Rolandsen, s?hk?tt?j?", sanoo pitk? Rolandsen ja astuu esiin. H?n oli kutakuinkin p?iss??n ja j?ykk? silmilt??n, mutta kun h?n oli paljon kokenut mies, oli h?nen esiintymisens? aina varma. Niin, ei kukaan ollut n?hnyt tuon pirullisen Rolandsenin kyvyn pett?v?n, kun oli seurusteltava mahtavien miesten kanssa ja esitett?v? loistavia puheenparsia. "Jos nyt vain aivan varmaan tiet?isin", jatkoi h?n k??ntyen papin puoleen, "niin esitt?isin Teille kaikki n?m?. Luulen noiden kahden olevan kirkonis?nti?. N?m? kaksi ovat Teid?n renkej?nne. Ja t?m? on Ferdinand."

Ja pappi ja h?nen rouvansa ny?k?ytt?v?t kaikille hyv?? p?iv??; he tulisivat kyll? pian tuntemaan toisensa. Nyth?n pit?isi matkatavarat saada maihin.

Mutta kirkonis?nt? Levion katsahtaa laivaan ja on aikeissa taas kahlata sen luo.

"Eik? ole lapsia?" kysyy h?n.

Ei kukaan vastaa, kaikki katsahtavat pappiin ja h?nen rouvaansa.

"Niin, ett? eik? ole lapsia?" jatkaa kirkonis?nt?.

"Ei", vastaa laivan per?mies.

Rouva on punastunut. Pappi sanoo:

"Ei meit? ole useampia... Tulkaa nyt, hyv?t ihmiset, tekem??n tili? vaivastanne."

Luonnollisesti h?n oli rikas. Siin? oli mies, joka ei kielt?nyt k?yh?lt? palkkaa; entinen pappi ei koskaan pyyt?nyt tilille, h?n sanoi vain "kiitoksia toistaiseksi."

Poistuttiin rannalta ja Rolandsen n?ytti tiet?. H?n kulki tien syrj?? lumessa, antaakseen muille tilaa; h?nell? oli turhamaisen pienet keng?t jalassa, mutta se ei haitannut, sill? h?nen puseronsakin oli auki kylm?ss? toukokuun tuulessa.

"Tuossa on siis kirkko!" sanoo pappi.

"Se n?ytt?? vanhalta. Siin? kai ei ole uunia?" kysyy rouva.

"En voi sanoa", vastaa Rolandsen, "mutta en luule."

Pappi s?ps?hti. H?nen vierell??n ei n?ht?v?sti k?vellyt mik??n uuttera kirkkomies, vaan henkil?, joka ei paljonkaan huomannut pyh?n ja arkip?iv?n eroa. Ja pappi alkoi hiukan varovammin kohdella t?t? vierasta miest?.

Talousneitsyt vartoi portailla ja Rolandsen esitteli taasen. Ja t?m?n tehty??n tervehti h?n, aikoen poistua. "Odotahan hiukan, Ove!" kuiskasi neitsyt van Loos. Rolandsen ei odottanut, vaan tervehti uudelleen ja laskeutui takaperin portaita. Papin mielest? h?n oli perin ihmeellinen olento.

Rouva oli jo astunut sis??n. H?n oli jo p??ssyt meritaudistaan ja rupesi katselemaan huoneita. H?n pyysi, ett? valoisin ja kaunein huone teht?isiin papin virkahuoneeksi ja itselleen pid?tti h?n sen huoneen, jossa neitsyt van Loos ennen oli asunut.

Ei, Rolandsen ei odottanut, h?n tunsi neitsyt van Loosin ja tiesi mit? oli odotettavissa. Ja harvoinpa h?n tekik??n muuta, kuin mik? h?nt? itse??n huvitti.

Tiell? tapasi h?n kalastajan, joka ei ollut ehtinyt vastaanottamaan pappia. Se oli Enok, her?nnyt ja hiljainen mies, joka aina painoi silm?ns? maahan ja jonka p?? oli korvapakotuksen takia kiedottu kaulahuiviin.

"Sin? olet my?h?stynyt", sanoi Rolandsen ohimenness??n.

"Joko pastori on tullut?"

"Jo. Annoin itse k?tt? h?nelle." Rolandsen huusi viel? olkap??ns? yli: "Huomaa sanojani, Enok: Kadehdin papilta h?nen rouvaansa!"

Olipa koko ?lyk?st? lausua niin julkeita ja kevytmielisi? sanoja. Enok oli varmasti levitt?v? ne laajalle.

Rolandsen kulki kulkemistaan mets?? ja tuli joen partaalle. Siin? oli kauppias Mackin kalanliimatehdas, muutamia tytt?j? oli siell? ty?ss? ja Rolandsen laski aina ohik?ydess??n mielell??n hiukan leikki? heid?n kanssaan. Siin? suhteessa oli h?n koko naisten mies, sit? ei kukaan voinut kielt??. H?n oli sit?paitsi hyv?ll? tuulella ja pys?htyi siihen kauemmaksi aikaa. Tyt?t huomasivat heti, ett? h?n oli vallaton ja p?iss??n.

"No, Ragna, mink? takia luulet minun niin usein tulevan t?nne?"

"En tied?", vastasi Ragna.

"Luulet tietysti, ett? vanha Laabani ajaa minua."

Tyt?t naurahtivat:

"H?n sanoo Laabani, vaikka tarkoittaa Aatamia."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet