Read Ebook: Beggars on Horseback by Jesse F Tennyson Fryniwyd Tennyson

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 895 lines and 76051 words, and 18 pages

"H?n sanoo Laabani, vaikka tarkoittaa Aatamia."

"Tahdon pelastaa sinut", sanoi Rolandsen. "Varo t?m?n seudun kalastajapoikia, sill? ne ovat kovia viettelij?it?."

"Ei kukaan ole sen pahempi viettelem??n kuin Te itse", sanoo toinen tytt?. "Teill?h?n on kaksi lasta. Teid?n pit?isi h?vet?!"

"Sin?k?, Nikoline, t?ss? puhut? Sin?h?n olet aina ollut syd?menpolttoni ja katkera kuolemani, senh?n sin? varsin hyvin tied?t. Mutta sinut, Ragna, min? s??litt? pelastan."

"Voittehan menn? neiti van Loosin luo!" sanoo Ragna.

"Miten tyhm? sin? oletkaan", jatkaa Rolandsen. "Miten monta tuntia sin? esimerkiksi keit?t kalanp?it?, ennenkuin suljet ilma-aukon?"

"Kaksi tuntia", vastaa Ragna.

Ja Rolandsen ny?k?ytt?? p??t?ns?. Niin oli h?n itsekin edelt?k?sin ajatellut. Oh, t?m? naisritari Rolandsen tiesi tarkasti, mink?t?hden h?n joka p?iv? k?veli tehtaalle ja tiedusteli ja kyseli tyt?ilt? kaikkia.

"El? nosta sit? kantta, Pernille", huusi h?n. "Oletko j?rjilt?si?"

Pernille punastui. "Fredrik on sanonut, ett? pataa on h?mmennett?v?", v?itti h?n.

"Joka kerta kun nostat kantta, haihtuu l?mp??", sanoo Rolandsen.

Mutta kun Fredrik Mack, kauppamiehen poika, kohta sen j?lkeen tuli paikalle, k??nsi Rolandsen taas puheensa leikilliseksi:

"Sin?h?n, Pernille, palvelit nimismiehell? yhden vuoden? Olit niin vihanen ja tulinen, ett? l?it rikki kaiken muun, paitsi s?ngyn patjat."

Kaikki nauroivat. Pernille oli n?et p?invastoin maailman s?vyisin olento. Sairas oli h?n my?s ja lis?ksi urkujenpolkijan tyt?r, niin ett? h?ness? oli hiukan jumalista leimaa.

Tultuaan tielle, n?ki Rolandsen uudelleen lukkarin Olgan. Olga oli arvattavasti k?ynyt puodissa. H?n k?veli kaikin voimin; p??st?kseen pakoon, sill? olihan h?pe?, jos Rolandsen luuli, ett? tytt? oli odottanut h?nt?. Mutta Rolandsen ei ajatellut mit??n sen suuntaista, h?n tiesi vallan hyvin, ett? jolleiv?t he sattuneet joutumaan juuri kasvot vasten kasvoja, niin nuori tytt? v?isti h?nt? ja pakeni. Eik? Rolandsenillakaan ollut mit??n erityist? halua tavata tytt??, ei ensink??n. Eih?n Olga ollut h?nen ajatustensa esine.

Rolandsen tulee kotiinsa lenn?tinasemalle. H?n tekeytyy juhlallisen n?k?iseksi, ettei tarvitsisi antautua puheisiin suulaan apulaiss?hk?tt?j?n kanssa; Rolandsen ei ollut n?ihin aikoihin ensink??n miellytt?v? virkatoveri. H?n sulkeutuu syrj?iseen huoneeseensa, johon eiv?t p??se muut, kuin h?n itse ja vanha siistij?vaimo. Siell? h?n el?? ja siell? h?n nukkuu.

T?m? huone on Rolandsenin maailma. Rolandsen ei ole pelkk?? kevytmielisyytt? ja paloviinaa, vaan my?s suuri ajattelija ja keksij?. H?nen huoneensa tuoksuaa hapoilta, nesteilt? ja l??kkeilt?, niiden haju tunkeutui aina k?yt?v??n asti, niin ett? jokainen tunsi sen. Rolandsen ei ensink??n salannut, ett? kaikkien n?iden l??kkeiden tarkoitus oli vain olla vastapainona kaiken sen paloviinan hajulle, jota h?n k?ytti. Mutta siin? h?n valehteli, verhoutuen siten h?m?r?n salaper?isyyden vaippaan.

Kaikkia laseissa ja pulloissa olevia nesteit? k?ytti h?n p?invastoin kokeilujaan varten. H?n oli kemian avulla keksinyt uuden keinon valmistaa kalanliimaa, ja sen kautta tulisi h?n t?ydellisesti ly?m??n kauppamies Mackin valmistustavan laudalta. Mackin tehdas oli perustettu jotakuinkin suurin kustannuksin, h?nen kuljetustapansa oli ep?mukava ja h?n sai raaka-aineita vain kala-aikana; sit?paitsi hoiti koko liikett? h?nen poikansa Fredrik, joka ei ollut ammattimies. Rolandsen osasi valmistaa kalanliimaa muustakin kuin kalanp?ist?, viel?p? kaikesta siit?kin, jonka Mack viskasi pois. Ja juuri poisviskatusta saattoi valmistaa erinomaista v?riainetta.

Ellei s?hk?tt?j? Rolandsenin esteen? vain olisi ollut h?nen suuri k?yhyytens? ja avuttomuutensa, olisi keksinn?st? tullut t?ysi tosi. Mutta t?ll? paikkakunnalla saattoi hankkia itselleen rahoja vain kauppamies Mackin v?lityksell?, ja h?nen puoleensa ei Rolandsen voinut luonnollisista syist? k??nty?. H?n oli er??n? p?iv?n? uskaltanut huomauttaa, ett? tehdas tuli kosken luona liian kalliiksi, mutta Mack oli, niinkuin sellaisen suuren ja lihavan miehen sopikin, vain heilauttanut k?tt??n ja sanonut, ett? tehdas oli kultakaivoksen arvoinen. Rolandsen halusi kiihke?sti saada n?ytt?? kokeilujensa tuloksia. H?n oli l?hett?nyt liimaansa sek? ulko- ett? kotimaisille kemisteille ja n?m? olivat v?itt?neet alkua hyv?ksi. Mutta sen kauvemmaksi h?n ei p??ssyt. Nyt olisi vain pit?nyt esitt?? maailmalle puhdas, kirkas liimaneste ja hankkia sille patentti kaikissa maissa.

Eip? ollut Rolandsen t?n??nk??n vain huvin vuoksi tullut laivasillalle pappia vastaanottamaan. Rolandsen lurjus aikoi senkin kautta ajaa omaa asiaansa. Jos pappi nimitt?in oli rikas, panisi h?n kenties jonkun verran rahaa suureen ja varmaan yritykseen. "Jolleiv?t muut sit? tee, niin min? ainakin!" sanoisi pappi. Rolandsen oli hyv?ss? toivossa.

Niin, Rolandsen oli suuri optimisti, tarvittiin perin v?h?n h?nen innostuttamisekseen. Mutta h?n kantoi my?s miehuullisesti vastoink?ymiset, kukaan ei voinut sit? kielt??; h?n oli kopea, j?ykk?niskainen eik? lannistunut. Ei Mackin tyt?r Elisek??n ollut saanut h?nt? lannistumaan. Elise oli suuri ja kaunis, ruskeaihoinen ja punahuulinen, kaksikymmenkolmivuotias. Huhuttiin, ett? rannikkolaivan kapteeni Henriksen ihasteli h?nt? salaa; mutta vuodet kuluivat toisensa j?lkeen, eik? asiasta mit??n tullut. Mik?h?n sen vaikutti? Jo kolme vuotta sitten, kun Elise Mack oli vasta kaksikymmenvuotias, oli Rolandsen alentunut t?ydeksi narriksi h?nen takiansa ja viskannut syd?mens? h?nen jalkojensa juureen. Tytt? oli tekeytynyt niin rakastettavaksi, ettei ollut ymm?rt?nyt Rolandsenin tarkoitusta. Silloin Rolandsenin olisi luonnollisesti pit?nyt pys?hty? ja vet?yty? takaisin, mutta h?n astui yh? etemm?ksi, ja viime vuonna oli h?n k?ynyt suoraan k?siksi asiaan. Tyt?n oli t?ytynyt nauraa itserakasta s?hk?tt?j?? vasten kasvoja, saadakseen t?m?n ymm?rt?m??n heid?n v?lisens? erotuksen. Olihan h?n antanut itse kapteeni Henriksenin vuosikausia odottaa vastausta. Silloin l?hti Rolandsen suoraan tiehens? ja meni kihloihin neitsyt van Loosin kanssa. H?n aikoi n?ytt??, ettei h?n viel? kuollut, vaikka h?net olikin karkoitettu korkeimmasta paikasta.

Mutta nyt oli taas kev?t. Suuri ja l?mmin syd?n saattoi vain vaivoin kest?? sit?. ??rimmilleen ahdisti se ihmiskurjaa ja tuoksuavilla tuulillaan t?ytti se viattoman ihmisen nen?n.

Kev?tsilli alkaa liukua merelt?p?in. Nuottakunnat lojuvat veneiss??n ja t?hyst?v?t kaukoputkillaan merta koko pitk?n p?iv?n. Miss? lintuparvi lent?? ja silloin t?ll?in sy?ks?ht?? vedenkalvoon siin? on silli? ja syv?ll? vedell? k?y sit? jo pyydyst?minen siimoilla. Mutta nyt on kysymys siit?, aikooko silli kohota matalammille vesille, lahtiin ja vuonoihin, joihin sen voi nuotalla sulkea. Silloin n?et vasta ilmaantuvat valaat ja silloin vasta syntyy eloa ja liikett? ja kova??nisi? huutoja, kun talonpojat ja kauppalaivat ker?ytyv?t yhteen paikkaan. Ja markkoja ansaitsee helposti, kuin hiekkaa meren rannalta.

Kalastaja leikittelee. H?n heitt?? veteen koukkunsa ja siimansa ja odottaa kalan vetoa, h?n viskaa nuotan ja j?tt?? kaiken kohtalon haltuun. Usein saa h?n vain tappiota toisensa j?lkeen, h?nen kalastusvehkeens? ajautuvat kadoksiin, hukkuvat tai joutuvat myrskyn tuhottaviksi, mutta h?n hankkii uudet neuvot ja kokee taas. Toisinaan kulkee h?n pitk?t matkat seuduilla, joissa toisten kerrotaan onnistuneen, kitkuttaa ja soutaa viikkokausia raskaita taipaleita -- ja saapuu viimein perille liian my?h??n -- kutu on lopussa. Mutta toisinaan voi taas voitto hymyill? h?nelle matkalla, pys?hdytt?? kulun ja t?ytt?? veneen kiilt?vill? taalereilla. Kukaan ei tied?, ket? onni suosii, kaikilla on yht? paljon toivomisen syyt?.

Kauppamies Mack oli valmistautunut, h?nen nuottansa oli jo veneess? ja h?nen nuottakuntansa ei hetkeksik??n ottanut kaukoputkea silmilt?ns?. Lahdella kiikkui valmiina kaljaasi ja kaksi purjevenett?, ?skett?in tyhjennettyin? ja uudelleen maalattuina Lofotin matkan j?lkeen; nyt aikoi h?n t?ytt?? ne sillill?, jos kerran silli? rupesi kuulumaan; h?nen ranta-aittansa oli t?ynn? tyhji? tynnyreit?. Lis?ksi aikoi h?n ostaa kaiken sillin, jonka saisi; sen takia oli h?n varustautunut k?teisell? rahalla, ryhty?kseen asiaan ennen hintojen kohoamista.

Toukokuun puoliv?liss? teki Mackin nuottav?ki ensi yrityksen. Saalis ei ollut suuri, vain puolisen sataa tynnyri?, mutta tapahtuman maine levisi, ja jonkun p?iv?n kuluttua oli samalla paikalla toinen nuottajoukkue.. Oli suuria menestyksen mahdollisuuksia.

Silloin tapahtui er??n? y?n? murtovarkaus; Mackin tehtaan konttoriin. Rikos oli perin uskallettu, y?t olivat valoisan kirkkaat illasta aamuun ja pitk?lt?kin matkalta n?ki kaikki mit? tapahtui. Varas oli murtanut kaksi ovea ja vienyt kaksisataa taaleria.

T?m? oli seudulla ennenkuulumaton tapaus ja aivan k?sitt?m?t?n. Murtovarkaudesta itse Mackin taloon eiv?t vanhatkaan ihmiset olleet koskaan kuulleet puhuttavan. Tapahtuihan tosin pit?j?ss? olosuhteiden mukaan pieni? n?pistelyj? ja muita pikkusyntej?, mutta todelliseen, laskettuun varkauteen he eiv?t koskaan olisi kyenneet. Senp?t?hden heti ep?iltiin ja kuulusteltiin vierasta nuottaseuruetta.

Mutta vieras nuottaseurue saattoi n?ytt?? toteen, ett? se oli viett?nyt varkausy?n ulkosaaristossa t?ysilukuisena, t?hyillen merelle p?in sillin tuloa, peninkulman p??ss? tehtaalta.

Silloin suuttui kauppamies Mack suunnattomasti. Joku seudun asukkaista oli niinmuodoin tehnyt varkauden.

Mack m??r?si palkinnon, saadakseen varkauden selville. Melkein joka p?iv? tuli n?et uusia nuottaseurueita paikalle, ja kaikki n?m? ihmiseth?n saisivat perin ihmeellisen k?sityksen herra Mackin suhteesta omaan v?keens?, kun se varasti h?nen rahojaan. Koska h?n oli kuulu kauppakuningas, m??r?si h?n palkinnon nelj?ksisadaksi taaleriksi. Koko maailman tuli n?hd?, ettei t?llainen py?re? summa merkinnyt h?nen asioissaan mit??n.

Uusi pappi sai kuulla varkaudesta, ja kolminaisuuden sunnuntaina, jonka teksti k?sitteli Nikodemuksen tuloa Jeesuksen luo y?ll?, k?ytti h?n tilaisuutta ahdistaakseen varasta. "He tulevat luoksemme y?ll?", sanoi h?n, "ovien est?m?tt? ja varastavat rahamme. Nikodemus ei kiusannut ket??n, h?n oli pelokas mies ja kulki mielell??n y?ll?; mutta h?n kulki sielunasioissa. Ent?s nyky??n? Ah, maailman r?yhkeys on kasvanut, y?t? k?ytet??n rosvoamiseen ja syntiin. Rangaistakoon syyllinen, rikollinen esiin!"

Uusi pappi osoittautui taistelunhaluiseksi. Kolmannen kerran h?n nyt saarnasi ja h?n oli jo pakottanut monta pit?j?n syntist? parannukseen. Seisoessaan saarnatuolissa oli h?n niin kalpea ja kummallinen, ett? h?n n?ytti hullulta. Monet saivat h?nest? kyll?kseen jo ensim?isen? sunnuntaina, eiv?tk? viitsineet sen j?lkeen kirkossa k?yd?. Niin, itse neitsyt van Loosia j?rkyttiv?t papin puheet, t?t? talousneitsytt?, joka t?h?n asti oli el?nyt koko el?m?ns? k?rk?sn? ja ?rtyisen?. H?nen komentonsa alaiset palvelijattaret totesivat ilolla muutoksen.

Kaikellaista kalastajakansaa oli nyt kokoontunut lahdelle. Toiset heist? soivat mielell??n kauppamies Mackille t?m?n onnettomuuden. Mack paisui aivan liian mahtavaksi suuren kauppansa takia kahdella paikkakunnalla, sek? nuottansa, tehtaansa ja monien laivojensa vuoksi; ulkopit?j?l?isill? oli kylliksi omissa kauppiaissaan, jotka olivat alentuvaisia, eiv?tk? k?ytt?neet valkeita kauluksia ja hirvennahkak?sineit?, kuten Mack. Varkaus oli sopiva rangaistus h?nen ylpeydelleen. Eik? Mackin ollut sit?paitsi hyv? luvata liian monta sataa taaleria eri tahoille, ehk?p? h?n tarvitsi k?teiset rahansa sillin ostamiseen, jos silli? kerran ruvettiin saamaan. Eik? Mackillakaan mahtanut olla rahoja yht?paljon kuin t?hti? oli taivaalla. Ehk?p? Mack tai h?nen poikansa Fredrik olivat itse panneet toimeen varkauden, n?ytt??kseen miten h?n saattoi hukata rahaa kuin hein??, vaikka h?n itse asiassa oli rahapulassa. Kaikenlaista juteltiin mailla ja vesill?.

Mack ymm?rsi, ett? h?nen nyt oli toimittava. Viiden pit?j?n kalastajathan aikoivat pian palata vaikutelmineen kotiin perheittens? ja kauppiaittensa luo. Laajalle oli levi?v? tieto, mink?lainen mies Roseng?rdin Mack oikeastaan oli.

Kun h?n l?hti tehtaalle ensikerran varkauden j?lkeen, vuokrasi h?n h?yrylaivan matkaa varten. Sinne oli peninkulman matka ja se maksoi hyv?t rahat, mutta Mack ei s??linyt rahoja. Her?tti tavatonta huomiota lahdella, kun laiva kohisten laski rantaan, tuoden mukanaan Mackin ja h?nen tytt?rens? Elisen. H?n oli melkein kuin laivan p??llikk? ja h?n seisoi kannella puettuna turkkiinsa, jota kiinnitti mahtava punainen vy?, vaikka oli kes?p?iv?. Kun is? ja tyt?r olivat nousseet maihin, l?hti laiva heti palautumaan; kukin n?ki silloin, mink?takia se oli tullut. Ja silloin alistui moni vieraskin kalastaja Mackin valtaan.

Mutta Mack ei tyytynyt t?h?n. H?n ei voinut unohtaa murtovarkauden aiheuttamaa loukkausta. Sentakia julkaisi h?n uuden kuulutuksen ja lupasi vaikka itse varkaalle palkinnoksi ne 400 taaleria, kunhan h?n vain ilmoittautuisi. T?llainen ritarillinen suurenmoisuus oli ennen kuulumaton. Nyth?n t?ytyi kunkin huomata, ettei Mack vain aikonut saada takaisin noita kurjia rahoja. Mutta kuiskailu ei kuitenkaan h?ipynyt kaikkien huulilta: "Jos rosvo on se, jota ep?ilen, niin eip? h?n taida nytk??n ilmoittautua. Mutta elk?? kertoko minun sanojani muille."

Suuri Mack oli aivan siet?m?tt?m?ss? asemassa. H?nen arvonsa alkoi horjua. H?n oli ollut suuri Mack nyt kahdenkymmenen vuoden ajan, ja kaikki olivat kunnioittavasti v?istyneet h?nen tielt??n, mutta nyt n?ytti h?nest? silt?, ettei h?nt? en?? tervehditty yht? n?yr?sti kuin ennen. Ja kuitenkin oli h?n kaiken lis?ksi kuninkaallisen ritarikunnan j?sen. Miten mahtava herra h?n olikaan ollut! H?n oli kunnan puheenjohtaja, kalastajat jumaloivat h?nt?, ulkosaariston pikkukauppiaat matkivat h?nt?. Mackia vaivasi vatsatauti, joka arvattavasti johtui h?nen ruhtinaallisista el?m?ntavoistaan, ja sen takia piti h?n vatsallaan leve?? punaista vy?t?, kun oli hiukankin kylmempi ilma. Nyt alkoivat ulkosaariston kauppiaatkin k?ytt?? punaista liinaa, n?m? pienet nousukkaat, joiden Mack armosta antoi el??. Hekin tahtoivat n?ytt?? suurilta herroilta, jotka s?iv?t niin hienoja ja runsaita ruokia, ett? saivat vatsataudin. Mack tuli kirkkoon narisevin kengin ja kulki kirkon lattiata ylpe?n ??nekk??sti, mutta h?np? juuri opetti muutkin k?ytt?m??n narisevia kenki?. Monet kastoivat kenk?ns? vedess? ja kuivattivat ne rutikuiviksi sunnuntaihin menness?, ett? ne oikein narisisivat kirkon permannolla. Mack oli ollut kaikessa suurena esikuvana.

Rolandsen ty?skentelee huoneessaan. H?n n?kee ikkunastaan, ett? er??n m??r?tyn puun m??r?tty oksa liikkuu mets?ss? edestakaisin. Joku arvattavasti heiluttaa puuta, mutta lehtiverho on jo siksi tihe?, ettei h?n voi n?hd? heiluttajaa. Rolandsen ty?skentelee edelleen.

Mutta ty? ei t?n??n ota oikein sujuakseen. H?n kokeilee kitaralla ja laulaa iloisia surulauluja, mutta ei sek??n nyt oikein maistu. Kev?t on tullut, Rolandsenissa on kuohua.

Elise Mack on tullut, Rolandsen kohtasi h?net eilen illalla. H?n, Rolandsen, oli ylpe? ja ponteva ja osasi k?ytt?yty?; oli kuin tytt? olisi h?nen ilokseen aikonut puhua muutamia yst?v?llisi? sanoja, mutta h?n ei ottanut niit? vastaan.

"Tuon terveiset Roseng?rdin s?hk?tt?jilt?", sanoi tytt?.

Rolandsen ei ollut miss??n yst?vyyssuhteissa s?hk?tt?jien kanssa, h?n ei ollut mik??n oikea virkaveli. Tytt? halusi kai nytkin vain teroittaa itsens? ja Rolandsenin v?list? eroa, -- hohhoo, sen aikoi h?n maksaa takaisin korkojen kanssa.

"Teid?n t?ytyy jonkun kerran opettaa minua soittamaan hiukan kitaraa", sanoi tytt?.

"Kernaasti. Milloin hyv?ns?. Saatte minun kitarani."

Kas, niin kohteli h?n tytt??. Niinkuin ei olisi ollut kysymys Elise Mackista, tyt?st?, joka omisti vaikka kymmenentuhatta kitaraa.

"Ei kiitos", vastasi tytt?. "Mutta emmek? voi hiukan yhdess? harjoitella?"

"Te saatte sen."

Silloin heitti Elise ylpe?sti niskaansa ja sanoi:

"En halua sit? ensink??n, suokaa anteeksi."

H?nen jyrkkyytens? oli koskenut tytt??n hyvinkin tuntuvasti. H?n lopetti kostohy?kk?yksens? ja mutisi:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet