Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Tytöt talosilla: Kertomus by Lassila Maiju
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 290 lines and 10420 words, and 6 pages
TYT?T TALOSILLA
Kertomus
Kirj.
MAIJU LASSILA
Helsingiss?, Suomalainen Kustannus-O.-Y. Kansa, 1912.
Kev??n voimakkain aika oli jo mennyt ohi. Oli tullut se raja-aika, jolloin lapset alkavat v?sy? kev?isiin leikkeihins?. Pojatkin olivat jo k?yneet l?pi ja kokonaan suorittaneet tavanmukaisen, joka vuosi samassa j?rjestyksess? uudistuvan leikkiohjelmansa, aina noppasilla olosta ja "kruunu vaiko klaava" -pelist? pallon- ja pilpanly?ntiin asti ja alkoivat jo veteleht?? laiskistuvan n?k?isin? sein?vierill?.
Ja sama oli tytt?jenkin laita. Hekin olivat kev??n kuluessa, kun her??v? luonto oli heid?t eloisiksi virkist?nyt, olleet kuurusilla, sokkosilla, ajaneet yhdell? jalalla hyppien lastua kuviosta kuvioon ja leikkineet kaikki muutkin leikkins? jokavuotisessa j?rjestyksess?.
Mutta nyt oli heilt?kin ik??nkuin ohjelma lopussa. Yh? kes?isemm?ksi muuttuva ilma jo ik??nkuin painosti. Mit? leikki? yrittikin, niin tuntui se jo vanhalta.
Ja sit? mukaa oli muuttunut heid?n mielialansakin. Viel? ?skett?in oli nuori mieli ollut eloisa kuin kiurun laulu, joka ei mit??n kysy, ei mist??n huolehdi, ei tunne rajoja, vaan soi ja sy?ks?htelee kuin jostain ylitsepursuava viaton ilo. Mutta nyt alkoi olla toisin. Kes?k? lie jo painostanut, vai mik?, sit?h?n eiv?t tytt?semme tajunneet, eiv?t liioin tutkineetkaan koko mielen muutostansa. Viel? ?skett?in eiv?t he joutaneet mist??n suuttumaan, eiv?t huomaamaan mit??n satunnaista pikku loukkausta, niin t?ysin olivat he olleet leikkiens?, kev??n ja ilojensa vallassa. Mutta nyt he jo ik??nkuin hieman huolehtivat oikeuksistansa, loukkautuivat, joskus riitautuivatkin, jos joku heid?n oikeuksiansa loukkasi, esimerkiksi astumalla vahingossa varpaalle.
Niin: lasten mielialoissa alkoi tuntua kypsyv?n kes?n luomaa raukeutta. Niin olivat menossa mielist? kev?iset ilot, kuten mahlat kuivuvat koivusta, kun kes? kypsyy ja lehdet viherj?iv?t voimakkaimmillansa, ik??nkuin riemuiten t?yteen kasvuun p??sty?ns?.
Er??n? semmoisena p?iv?npaisteisena p?iv?n?, kev??n ja kes?n rajassa, kun koivujen mahlat olivat jo kuivuneet, lasten kev?t-ilot ehtyneet ja lehti viherj?i pehmeimmill?ns?, oli Lilli, Sivi? ja Ruusu paistattaneet p?iv?? tuvan sein?vierell?, noppailleet kivill? laiskasti, kuin muun teht?v?n puutteessa, ja kukin itseksens?, polvet pystyss? istuksien. P?iv? paahtoi paljaita pohkeita niin miellytt?v?sti, ett? aivan mielell?ns? antoi mekon helmojen kohota miten yl?s hyv?ns?, ett? p?iv?npaiste saisi vapaasti hyv?ill? jalkojen hipi?? niin yl?s, niin kauas kuin sen vain halutti hyv?ill?. Kaikki olivat he jokseenkin samanik?isi?, noin seitsem?n-, kahdeksanvuotisia, tai mitenk? nyt kertomuksemme kanssa paraiten sopisi. Kaikki olivat he kilttej? tytt?si?, hyvi? toveruksia ja l?heisi? naapuruksia.
Mutta siin? istuksiessa osui nyt Lilli sommittelemaan pikkukivist? jotain asumusta, leikkitalon tapaista, ja oitis hel?hti h?nen mieleens? siit? aiheesta er?s asia: H?n huudahti aivan kuin olisi jotain hyvin t?rke?? muistanut:
"Tyt?t hoi!... Ai-jai!"
Toiset katsahtivat h?neen. H?mm?styneen? l?i Lilli k?si??n yhteen ja ik??nkuin p?ivitteli:
"Kun me n?et emme ole muistaneet olla talosilla!"
"Hyv? is? sent??n!" ihmetteli Kososen Maijan tyt?r Sivi? ja Ruusukin l?i nyt jo k?si??n yhteen ja ik??nkuin tavaili:
"Johan min? olen sanonut, ett?..."
Siin? katkesi ajatuksen juoksu. H?n viskasi pikkuisen, saparon tapaisen lettipahasen niskaansa, aivankuin n?rk?styneen?, l?ysi nyt sanat ja jatkoi soimaillen:
"Helmillekin ja Kaisulle min? olen sanonut... Ja Pojulle sanoin... Ja sinullekin, Sivi?, jo sanoin, jotta..."
Ei h?n itsek??n tiennyt, mit? h?n oli muka sanonut, eik? siis l?yt?nyt taaskaan sanoja, vaan pys?htyi ja, ik??nkuin olisi jo itsekin ep?illyt ett? Sivi? ei my?nn? h?nen mit??n sanoneen, kysyi nopeasti:
"Sanoinhan, Lilli, Sivi?lle?... -- Vai enk? sanonut?"
Lilli ei tiennyt mit? vastata, ettei n?ytt?isi todistavansa Sivi?? vastaan. Sivi?, joka ei aavistanutkaan mist? Kaisu h?nt? syytt??, puolustautui umpim?hk??n v?itt?en:
"Etp?s sanonut!"
Silloin alkoi asia selvit?: Ruusu n?et ehti nyt keksi? sen, mit? h?n muka oli sanonut ja v?itti aivan nen?styneen?:
"Vai en sanonut!... Vaikka siell?kin kun oltiin, niin min? sinulle sanoin, jotta Kaisu ja Hakkaraisen Impi... ja Maikki ja ihan kaikki ovat jo olleet talosilla!"
H?n ik??nkuin py?r?hti, ny?k?ytti p??t?ns? kuin nuhtelevasti, tai kuin suuttuneena, ja nenitteli:
"Mutta sin? vaan silloinkin nauroit ja... sin? vain nauroit... ja olit olevinasi ja... Etk? muista kun min? viel? supattamalla sanoinkin sen sinulle?" k??nsi h?n ?kki? puheensa ja teki jo, moista muistamattomuutta paheksuen, ynse?n liikkeen. Sivi? katsoa tihrasi h?neen kuin hymyillen ja ihmetteli, sanoja pitk??n venytt?en:
"Voi hyv? is?... Vaikka et supattanut mit??n!"
Mutta se ep?luulo jo tavallaan loukkasi Ruusua. K?si?ns? puheen tahdissa yhteen ly?den luetteli h?n nen?ytyneen?:
"Vai en!... Etk? muista, kun min? supatin... ja kun sin? viel? nauroit... ja kun Maijulla oli viel? noppakivet... ja Ilmill? oli uusi mekko... ja sinulla punainen nauha... ja..."
"No voi... voi", venytteli Sivi? vain hymyillen, kielt?v?sti. Asia olisikin siten ehk? sukeutunut kiistelyksi, ja p??asia, talosilla olo, unehtunut tyyten. Mutta Lilli teki k??nteen huudahtaen yht?kki?:
"Tyt?t!... Menn??n talosille!"
"Menn??n!" lehahtivat toisetkin jo juoksujalkaa, ?kki? kuin lentoon pyr?ht?v? lintuparvi he sy?ks?htiv?t talosilla-olopaikalle.
He olivat jo j?rjest?neet talousasiansa. P?iv?npaisteiseen paikkaan, sein?vierelle, olivat he laatineet talon. Tyynyj?kin olivat he kaikessa hiljaisuudessa kantaneet sinne s?ngyn virkaa tekem??n aivan kokonaisen tyynyl?j?n. Kaikki onnistui hyvin, sill? Lillin kotona ei ollut ket??n. V?ki oli ulkot?ill?.
Mutta nyt oli viel? talousv?ki j?rjest?m?tt?. Lilli, jolla jo ulkonaisista eleist?kin p??tt?en oli suuret em?nn?n lahjat ja taipumukset, toimitti jo ?idin tointa itsellens?, touhuten ja j?rjestellen:
"Nyt tyt?t!... Nyt min? olen ?iti... ja Sivi? on Tuunaisen Maija... ja Ruusu on sitte Penttisen iso Liisa... ja sitte..."
Mutta ?kki? lopettikin h?n ja ik??nkuin ryhtyi jo ?idin toimiin: Kun Ruusu n?et kykyll?ns? istuen kaiveli tikulla hiekkaa, polvet pystyss? ja mekon helma kohtuuttoman ylh??ll?, painoi h?n sen helman alas ja nuhteli sanoja pitk??n, paheksuvalla ??nell? venytt?en:
"Hy-yi, Ruusu!... Kuinka sin? tuolla tavalla!"
H?n py?r?hti kuin t?iss?ns? touhuillen ja jatkoi ?itins? tapaan, kuin nuhdellen ja neuvoen sekaisin:
"Jos sattuisi viel? ihmisi? tulemaan ja... Ai-jai, Ruusu!" k??nsi h?n viel?kin omituisemmaksi nuhteluksi. Ruusu raapi ensin pohettansa, nousta kepsahti sitte yl?s ja pisti kuin loukkautuneena, nen??ns? keikauttaen:
"Tulkoon!... Onpa minulla kotona uudet sukat... ja uusi mekko on... ja housutkin on!"
Siit? sukeutui uusi keskustelun aihe. Hetkiseksi siis keskeytyi talousasiain j?rjestely ja ajatukset johtuivat niihin vasta kun Sivi? huudahti ?kki?:
"Mutta ai hyv? is?!... Tyt?t!... Tulehan, Lilli, kun min? supatan!" lopetti h?n ?kki?, vei Lillin syrj??n ja supatti salaper?isen?, h?mm?styneen?:
"Kun meill? ei n?et ole is??!"
Nyt sen huomasi Lilli-?itikin. H?nkin siunaili nyt:
"Ai-jai!"
Hetkisen h?n ik??nkuin mietti sit? asiaa. Mutta sitte huudahti h?n ?kki? Ruusulle, k?det yhdess?, p?? kallellaan, kuin p?ivitellen:
"Ruusu hoi! Mist? ihmeelt? saataisi is??"
Mutta Ruususta se oli pikku asia. H?n keikautti p??t?ns? ja ??nn?hti ynse?sti, Kuivalaisen Marin eleill?:
"Niin kuin niit? nyt ei olisi poikia!... Vaikka Lehvosen Oskarin hakee, niin on!"
Mutta silloin tarttui Sivi? asiaan. Nuhtelevasti katsoi h?n Ruusuun ja venytti, kuin olisi h?nen h?veli?isyydentunnettansa loukattu:
Add to tbrJar First Page Next Page