: Tytöt talosilla: Kertomus by Lassila Maiju - Finnish fiction 20th century

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

TYT?T TALOSILLA

Kertomus

Kirj.

MAIJU LASSILA

Helsingiss?, Suomalainen Kustannus-O.-Y. Kansa, 1912.

Kev??n voimakkain aika oli jo mennyt ohi. Oli tullut se raja-aika, jolloin lapset alkavat v?sy? kev?isiin leikkeihins?. Pojatkin olivat jo k?yneet l?pi ja kokonaan suorittaneet tavanmukaisen, joka vuosi samassa j?rjestyksess? uudistuvan leikkiohjelmansa, aina noppasilla olosta ja "kruunu vaiko klaava" -pelist? pallon- ja pilpanly?ntiin asti ja alkoivat jo veteleht?? laiskistuvan n?k?isin? sein?vierill?.

Ja sama oli tytt?jenkin laita. Hekin olivat kev??n kuluessa, kun her??v? luonto oli heid?t eloisiksi virkist?nyt, olleet kuurusilla, sokkosilla, ajaneet yhdell? jalalla hyppien lastua kuviosta kuvioon ja leikkineet kaikki muutkin leikkins? jokavuotisessa j?rjestyksess?.

Mutta nyt oli heilt?kin ik??nkuin ohjelma lopussa. Yh? kes?isemm?ksi muuttuva ilma jo ik??nkuin painosti. Mit? leikki? yrittikin, niin tuntui se jo vanhalta.

Ja sit? mukaa oli muuttunut heid?n mielialansakin. Viel? ?skett?in oli nuori mieli ollut eloisa kuin kiurun laulu, joka ei mit??n kysy, ei mist??n huolehdi, ei tunne rajoja, vaan soi ja sy?ks?htelee kuin jostain ylitsepursuava viaton ilo. Mutta nyt alkoi olla toisin. Kes?k? lie jo painostanut, vai mik?, sit?h?n eiv?t tytt?semme tajunneet, eiv?t liioin tutkineetkaan koko mielen muutostansa. Viel? ?skett?in eiv?t he joutaneet mist??n suuttumaan, eiv?t huomaamaan mit??n satunnaista pikku loukkausta, niin t?ysin olivat he olleet leikkiens?, kev??n ja ilojensa vallassa. Mutta nyt he jo ik??nkuin hieman huolehtivat oikeuksistansa, loukkautuivat, joskus riitautuivatkin, jos joku heid?n oikeuksiansa loukkasi, esimerkiksi astumalla vahingossa varpaalle.

Niin: lasten mielialoissa alkoi tuntua kypsyv?n kes?n luomaa raukeutta. Niin olivat menossa mielist? kev?iset ilot, kuten mahlat kuivuvat koivusta, kun kes? kypsyy ja lehdet viherj?iv?t voimakkaimmillansa, ik??nkuin riemuiten t?yteen kasvuun p??sty?ns?.

Er??n? semmoisena p?iv?npaisteisena p?iv?n?, kev??n ja kes?n rajassa, kun koivujen mahlat olivat jo kuivuneet, lasten kev?t-ilot ehtyneet ja lehti viherj?i pehmeimmill?ns?, oli Lilli, Sivi? ja Ruusu paistattaneet p?iv?? tuvan sein?vierell?, noppailleet kivill? laiskasti, kuin muun teht?v?n puutteessa, ja kukin itseksens?, polvet pystyss? istuksien. P?iv? paahtoi paljaita pohkeita niin miellytt?v?sti, ett? aivan mielell?ns? antoi mekon helmojen kohota miten yl?s hyv?ns?, ett? p?iv?npaiste saisi vapaasti hyv?ill? jalkojen hipi?? niin yl?s, niin kauas kuin sen vain halutti hyv?ill?. Kaikki olivat he jokseenkin samanik?isi?, noin seitsem?n-, kahdeksanvuotisia, tai mitenk? nyt kertomuksemme kanssa paraiten sopisi. Kaikki olivat he kilttej? tytt?si?, hyvi? toveruksia ja l?heisi? naapuruksia.

Mutta siin? istuksiessa osui nyt Lilli sommittelemaan pikkukivist? jotain asumusta, leikkitalon tapaista, ja oitis hel?hti h?nen mieleens? siit? aiheesta er?s asia: H?n huudahti aivan kuin olisi jotain hyvin t?rke?? muistanut:

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!