Read Ebook: Tytöt talosilla: Kertomus by Lassila Maiju

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 290 lines and 10420 words, and 6 pages

Mutta silloin tarttui Sivi? asiaan. Nuhtelevasti katsoi h?n Ruusuun ja venytti, kuin olisi h?nen h?veli?isyydentunnettansa loukattu:

"Hy-yi, Ruusu!... Oskari, joka on jo niin iso poika kuin me tyt?tkin!"

"Niin!... Kuinka sin?, Ruusu, tuolla tavalla!" huomasi silloin jo Lillikin nuhdella ja ?idin velvollisuuksiansa t?ytt??. Oltiin is?st? jo joutua pulaan. Siit? pelasti toki Sivi?, huudahtaen yht'?kki?, kuten pelastuksen l?yt?nyt ja siit? riemastunut:

"Nyt tyt?t, nyt min? tied?n!... Kuule, Lilli, kun min? supatan!"

Lilli kuunteli t?rke?n?. H?n supatti puoli-??neen:

"Otetaan teid?n Poju!"

"Ai!... Poju todellakin!" riemastui Lilli ja iloitsi Ruusullekin:

"Nyt, Ruusu, otetaan Poju... Se on niin pieni... ja sitte ei uskalla olla paha ja... Otetaanhan, Ruusu?" kiirehti h?n touhuten ja vastausta odottamatta sy?ks?hti h?n juoksuun huudahtaen menness??n:

"Tyt?t hoi... Min? menen hakemaan Pojun is?ksi!"

"Menn??n mekin!" yhtyi Sivi?, sy?ks?ht?en h?nkin Ruusun kanssa Lillin matkaan, sen pikkuvelje? is?ksi hakemaan.

Nyt he palasivat. Yhdell? tiell? olivat he tuoneet kolmivuotiaan Pojun is?ksi ja Lillin nuorimman veljen, pikkuisen Pikun lapseksi. Poju oli tanakka pojan naskali, joka yleens? teki mit? milloinkin p??h?n pisti. Pikku oli noin alle puolentoista vuoden, ei osannut viel? puhua. T?in tuskin pysyi h?n seisallansa sen verran ett? voi toisten taluttamana k?vell? muutamia horjuvia askelia tai seisoksi paikoillansa tosin hyvin horjuen. H?n hymyili ja nauroi usein, tavallisesti aivan tyhj?lle, oli hyvin hyv?ntapainen, ei itkenyt juonitellen ja s?i mielell?ns? puuroa milloin hyv?ns?.

Iloisin mielin palasivat siis tytt?set t?lt? miesv?en hakumatkalta. Kaksi talutti Pikkua ja kaikki kolme neuvoivat Pojua parhaansa mukaan.

Lilli varotteli:

"Ja sitte, Poju, sin? ole hyvin kiltti... Ja el? m?rise... el?k? s?re uunia ja... Ja ole niinkuin is?... Oletko, Poju?"

Poju huitasi silloin kepill? umpim?hk??n ja kehasi:

"Ja vaikka olisi miten iso m?rk?, niin se ei... kun min? tuolla kepill?" -- taas h?n huitasi -- "n?in... niin se ei uskaltaisi m?rist?!... Saakeli!" yltyi h?n lopuksi. Sivi? oli aivan kauhistua ja varotti h?nt?:

"Po-ju!... Kunhan putoaa taivaasta iso kivi p??h?si, kun sin? kiroat!"

"Hyi, Poju!" yhtyi siihen Lillikin. Poju nauroi, n?ytti kielt?ns? pist?en sen ulos kuin irvist??kseen, pisti kepin hevoseksi jalkojensa v?liin, sy?ksyi juoksuun, juosta py?ritteli kuin mik? pallero ja intoili:

"Ja... Prpoh, hevonen... Kun min? ajan... Prpoh, ruuna!" ?rj?si h?n viel?, l?i keppihevostaan vitsalla ja painoi sen sel?ss? suoraa p??t? leikkitaloon. Tyt?t kauhistuivat. Kiireesti, juoksujalkaa riensiv?t he per?st? est??ksens? Pojun tekem?st? jotain pahaa.

"Poju!... Poju hoi!" huusi Lilli jo, juostessansa varottaen.

"Po-ju!" yhtyiv?t toisetkin jo h?t?isin?. Talutettava Pikku kaatui siin? ryt?k?ss? mahallensa ja rupesi siin? huutamaan, suu pehme??n hiekkaan painuneena. Sivi? koki h?nt? auttaa yl?s. Toiset kiirehtiv?t Pojua hillitsem??n. Poika aikoi sy?st? Ruusun laittaman s?ngyn kimppuun, mutta Ruusu ehti saada h?net jalasta kiinni. Poju kaatui ja Ruusu vet?? raahasi h?net jalasta pit?en pois s?ngyn luota ovensuuhun, veti niin ett? poika kynti syv?n vaon pehme??n hiekkaan. Siihen hylk?si h?n miehen ja sadatteli suuttuneella ??nell?:

"Kunhan min? is?lle sanon, Poju, ja is? kun ottaa sinua tukasta, niin n?et!"

"Kuule sin?, Poju!" torui Lillikin, naputti sormellaan penkin syrj??n ja varotti:

"Jos min?kin sanon is?lle... tahi vaikka ?iti saa tiet??, niin... Po-ju!"

Mutta Poju oli jo k?nynnyt jaloillensa, sylk?si hiekan pois suustansa, alkoi paikoillansa hyppi?, suu iloisessa naurussa ja kehui ?skeisest? ajostansa umpim?hk??n:

"Ja kun min? sill? hevosella ajan, niin... vaikka sein?n l?pi ajan, niin... Voi... voit" innostui h?n lopuksi ja l?ksi keppihevosen sel?ss? ravaamaan ymp?ri leikkitupaa. Sivi? talutti Pikkua, joka tulla horjui ja huusi suu miltei tuketen hiekkaa t?ynn?. Taluttaja koki h?nt? nyt neuvoa, varottaen:

"Pikku hoi!... Kuinka sin? nyt itket... Hyi, Pikku!... Se on synti, kun itkee!"

"P??-??!" ?lisi poika-parka, kokien syleksi? t?p?ytell? enint? hiekkaa pois suustansa. Lilli pyyhki h?nen nen??ns? mekon helmalla ja nuhteli h?nkin, tosin hell?sti, ?idillisesti:

"Niin, Pikku!... Ei se haittaa ja... Sitte viel? tuolla tavalla liata nen?ns?... Ja hiekkaakin on suu ihan t?ynn?... Pik-ku!" nuhteli h?n sen huomattuansa jo aivan t?rke?n?, itkev?? pikkumiest? sormellansa varottaen. Poju oli sill?v?lin l?yt?nyt munimispuuhissa istuksivan kanan. Riemuisin mielin l?hti h?n sit? ajamaan, keppi ojona k?dess?. Kana kaakatti ja juosta py?ritteli pakoon. Kukon huuto sekaantui sen kaakatukseen. Tyt?t kauhistuivat... Joukolla riensiv?t he Pojua taltuttamaan. Siin? oli h?lin??, touhua, melua ja huutoa. Vihdoin lenn?hti kana aidan yli. Poju asettui, pieksi kepill? aitaa ja Sivi? siunaili hurskaana:

"Hyv? is?, mink?laisia ne pojat ovat... Po-ju! Kunhan Jumala tappaa sinut... kun sin? ajat kanaa!" lopetti h?n neuvovasti, varottavasti, ja Poju huitoi kepill?ns?, kehuen:

"Ja vaikka olisi miten iso kana, niin... vaikka olisi kukko ja kana, niin en pelk?isi!" sotkeutui h?n sanoissansa, nousi keppihevosensa selk??n ja sy?ksyi juoksuun.

Joten kuten saatiin toki asiat j?rjestetyksi, varsinkin kun Poju telmi nyt hevosensa kanssa loitommalla, eik? siis ollut h?iritsem?ss?. Pikkukin jo asettui ja istahti tyynyille p?iv?npaisteesen, jossa alkoi leikki? noppakivill?.

Ja nyt, nyt kun oli alkanut ik??n kuin kotirauha, ryhtyiv?t tyt?t talouspuuhiin. Vett? ja savea oli l?hell?. Heill? oli kattila ja ruoka-astiat. Ei siis muuta kuin alkaa keitt?? Pikulle ja koko perheelle savihuttua.

Ja siin? keitto- ja muussa puuhassa touhutessa alkoivat n?ky? Lillin em?nt?lahjat. H?n koetti k?vell? kuin lihavahko J??skel?isen em?nt?, touhusi ja neuvoi. Navetassa heill? oli iso joukko lastulehmi?. ?kki? p?ivitteli Lilli:

"Hyv? is?!... Kun on lehm?tkin uneutettu juottamatta koko p?iv?ksi!"

Sivi?kin tekeytyi h?mm?styneeksi ja siunaili. Lilli h??r?ili keittopuuhissa ja komenteli Ruusua:

"Ruusu... Mene, Ruusu, ja anna lehmille vett? ja heini?, mutta..."

H?n tekeytyi hyvin t?rke?ksi ja varotti sormi pystyss?, kuten oli kuullut J??skel?isen em?nn?n tekev?n: "Mutta katso sin? vain, Ruusu, ett? et mene poikien kanssa juoksemaan ja nauramaan, tahi..."

Mutta siin? sotkeutui h?n. J??skel?isen em?nt? sekottui lapseen, h?nen omaan itseens?, ja h?n pyysi: "Eth?n mene, Ruusu, leikkim??n kenenk??n pojan kanssa... et Pojun, etk? Pikun... etk? kenenk??n?... Eth?n, Ruusu?"

Mutta silloin n?rk?styi Ruusu, kuten oli n?hnyt J??skel?isen tyt?n Kaisan n?rk?styv?n, touhusi astua kikelt?en kuin nen?ytyneen? ja suututteli:

"T?ss?k?s minun vain pit?isi... ja... pit?isik?s minun vain" -- sotkeutui ajatus -- "eik? t?ss? en?? saisi kyl?ss?k??n k?yd?... eik? uusia kenki?k??n olisi... eik? mit??n!"

"Ai-jai!... Ruu-su!" nuhteli siihen Sivi?, tekeytyi ?itins? tavoin hurskaaksi ja lis?si:

"Kunhan nytkin Jumala n?kee... kun sin? tuolla tavalla... Ruu-su!"

"Enp?s ole Ruusu!" nenitteli Ruusu vastaan ja keikautti ynse?sti p??t?ns?.

"Hyi!... Hyi, Ruusu!" nuhteli Sivi? siit?kin. Ruusu vain ten?si:

"Eip?s Ruusu!"

"No!... Ei saa, Ruusu!" tarttui nyt jo Lilli ?idin arvokkuudella koputti sormellansa p?yd?n reunaan ja torui:

"Sin? Ruusu!... Ruu-su!"

"Enk? mene lehmi? juottamaan!" suuttui Ruusu ja nyt oli jo leikkisuuttumus alkanut muuttua herk?ss? mieless? todelliseksi vastaan hangoittelemiseksi. Hurskas Sivi? katsoa tiherti h?neen kuin ihmeiss?ns? ja siunaili:

"Hyv? is? sit? Ruusua!"

"Niin!" touhusi Lilli ja uhkasi: "Kunhan Poju saa kuulla... Tahi kunhan min?, tahi Sivi? sanomme Pojulle, niin... Ruusu hoi!" koputti h?n taaskin sormellansa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet