Read Ebook: Tähtien turvatit 1: Aika- ja luonnekuvaus kuningatar Kristiinan ajoilta by Topelius Zacharias Hahnsson Theodolinda Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1145 lines and 52716 words, and 23 pages

Tullimies kumartui alasp?in, kohden tuota nuorta kuollutta naista ja veti h?nen hiuksistaan hienosti, liljan muotoon tehdyn hopeaneulan. Siin? oli vieras merkki. H?n tarttui vasempaan k?teen ja huomautti, ett? kuolleen k?sivarren alipuolella oli poltettu sininen merkki, joka oli k??rmeen ymp?r?im?n sauvan n?k?inen. Sitten veti h?n tuon laihtuneen k?den sormesta helposti pois sormuksen. "Sigfrid mestari", huudahti h?n h?mm?styneen?. "T?m? on jalokivi-sormus! Enk? min? sit? sanonut, ett? h?n on mustalainen? H?n on varastanut sormuksen."

Sigfrid mestari meni tuvan rikkin?isen akkunan luo, piti sormusta p?iv?n valossa ja katseli sit?.

"Niin", sanoi h?n, "t?ll? sormuksella on erinomainen muoto. Siihen on juotettu kolme jalokive?. Min? vertaisin niit? noihin kolmeen t?hteen, jotka nimitet??n Kalevan miekaksi."

"Ne ovat siis hyvin kalliita?"

"En usko, ett? meist? kumpikaan saattaisi niit? lunastaa. T?m? sormus on jotakin ilmaiseva. Min? panen sek? sen ett? neulan lapsia varten sinettiin."

Viel? kerran t?m? vanha tiedemies seisoi ajatuksiinsa vaipuneena kerj??j?naisen kalpean ruumiin ??ress?. H?n n?ki nyt selvemmin kuolleen armaat kasvot, kun p?iv?n s?de laskeutui niihin, siin? kun h?n lep?si oljilla. H?n oli varmaankin viel? aivan nuori, melkeinp? lapsi; h?n ei n?ytt?nyt olevan kahtakymment? vuottakaan. Tuskin h?ness? saattoi havaita mit??n k?rsimisen j?lki?, joll'ei juuri huulissa, jotka olivat kangistuneet puolittain katkeraan ja puolittain surulliseen hymyyn, ik??n kuin osottaen, ett? t?ss? el?m?n puhtaimmat tunteet ja toiveet olivat pettyneet. Kuka h?n oli? Mist? h?n tuli? Turhia kysymyksi?! Kuolema oli suudelmallaan vienyt vastauksen h?nen i?ksi suljetuilta huuliltaan.

Sigfrid mestari kumartui kuolleen ylitse ja pyyhki pois uhkeat mustat hiukset h?nen valkealta otsaltaan. H?n huomasi nyt, ett? hieno pitsi pist?ysi esiin kuolleen karkean villaisen nutun alta. H?n ei siis ollut se, jolta h?n n?ytti.

"Tuntematon, onneton ja Jumalan edess? kentiesi viaton, kukas oletkin, petetyt ovat sinun el?m?si ja onnesi toiveet. Valossa ja riemussa olet maailmaan tullut, pimeydess? ja murheessa olet maailmasta l?htenyt. Herra tuomitsee. El?m?si arvoitus on kerran selvi?v?. Kuten l?htenyt olet, ovat sinun lapsesi tulleet; kuten sin? tullut olet, heid?n l?ht?ns? kerran olkoon!"

Hevoset olivat valjaissa. Matkustavaiset sanoivat j??hyv?iset torpan vieraanvaraisille asukkaille.

"Holhokaatte n?it? pienokaisia siksi, ett? laillinen holhoja m??r?t??n!" varoitti mestari. "Min? siksi tallennan heid?n kastetodistuksensa ja omaisuutensa. Antakaa kuolleesta tehd? kiitos kirkossa, mutta ?lk?? pit?k? kiirett? h?nen maahanpanemisellaan, sill? ehk?p? h?nt? kysytt?isiin viel?. Min? kirjoitan kirkkoherralle; t?m?n naisen pit?? p??sem?n siunattuun maahan, h?n ei ole mik??n mustalainen."

"Noh, mestari", lausui Lydik Larsson, kun taas reess? istuivat, "te sanoitte eilen, ett? viime y? oli kummallinen y?. Mit? nyt sanotte y?n lapsista?"

"Min? sanon, ett? H?n, joka johtaa aavan meren aallot, johdattaa yht? ihmeellisesti ihmisten tiet. T?hdet ilmoittavat alun ja joskus my?skin kulun, mutta loppu on Herran. Varmaankin vaarallinen on t?m?n y?n juuri, mutta Herra kasvin antaa. Rukoile noitten lasten puolesta, Lydik, sill? he sit? tarvitsevat! Minun aikani on m??r?tty, min? en tulevan talven lunta n?e."

Ja tuollainen nulikka l?hetet??n matkaan!

Tullimies Lydik Larsson oli v?itt?nyt, ett? nuot arvoisat herrat, jotka Joulukuussa 1626 k?viv?t Kaskaksen torpassa, eiv?t n?hneet enemp?? kuin mit? silm?in edess? oli. Tullimieskin saattaa erehty?, varsinkin, kun h?n monen mielest? juuri on petett?v?ksi luotu, mutta t?ll? kertaa h?n kuitenkin oli arvannut oikein. Herrat, Juho Knuutinpoika Kurki sek? Aake Henrikinpoika Tott eiv?t joutuneet ajattelemaan maantielt? tulleita k?yhi? lapsia, heill? kuin oli t?rke?mpi?kin teht?vi?. Juho herra oli Turun linnasta muuttanut p??llik?ksi Wiipurin linnaan ja sielt? taas Turkuun hovioikeuden presidentiksi. Sen lis?ksi h?n jo toisella jalallaan seisoi valtaneuvoksena Tukholmassa sek? kantoi eurooppalaista sotaa hartioillaan. Aake herrasta oli tullut kenraali, valtaneuvos ja vihdoin sotamarsalkka. H?n oli v?synyt auraamasta tiet? Puolan ja Saksan kautta Ruotsin sotajoukolle, ja eli nyt ruhtinaallisessa loistossa Ekolsundissa l?hell? Enk?pingi? Ruotsissa, mutta oli v?limiten karhunajossa Suomessa Kirkniemess? ja Lavilassa.

Y?n lapset kasvoivat huomaamattomina torpassa, tasaten kasvattivanhimpainsa k?yh?npuolisen elannon. Dordei oli s??nn?llisesti joka toinen vuosi lahjoittanut miehelleen tulevaisen rengin tahi piian: h?nell?h?n ei ollut varaa lahjoittaa miehelleen kahta yht? haavaa. T?st? s??st?v?isyydest? huolimatta oli torppa kuitenkin hyvin varustettu, sill? kun nyt kymmenen vuotta j?lkeen edell? kerrottuja tapauksia taaskin n?emme sen turvekaton, on siell? jo seitsem?n omaa lasta ja kasvattien kanssa yhdeks?n. T?ll? lukuisalla joukolla oli hyv? ruokahalu sek? yht? ihmetytt?v? voima pian saada l?pi? pieniin v?ltt?m?tt?m?n tarpeellisiin vaatteihinsa, jotka kes?-aikana olivat aivan vaatimattomat: silloin heit? verhosi ainoastaan karkea paita, mutta talvis-aikana tarvittiin heille koko joukko lis?vaatteita, jotta tarkenivat olla ulkoty?ss?, pojat j?niksi? pyyt?m?ss? ja tyt?t ?iti?ns? auttamassa navetassa ja kaivolla.

Kaikki k?vi jotenkin hyvin p?ins? niin kauan, kuin herrojen elatus-rahat kilisiv?t nahka- ja silkkikukkaroissa. Olihan niist? pantu ensi varaksi s??st??n Kustaa II Aadolfin uuden kauniin Raamatun hintakin, jota raamattua nyt luettiin aamuin illoin. Mutta oli jo aikoja kulunut siit?, kuin nahkakukkarossa kilin?? kuului ja silkkinen, seh?n oli tyhj?n? koreuksena vain, herrat olivat kaukana eiv?tk? olleet antaneet mit??n tietoja itsest??n. Miss? siis Sigfrid mestari oli, lasten ensimm?inen yst?v? ja auttaja? H?n oli jo 1627 l?htenyt t?st? pime?st? mailmasta loistavien t?htiens? luo, kuten h?n oli ennustanut. Ei kukaan muu tahtonut vaivata itse??n hoitamalla kahta mustalais-lasta, joittenka syntyper?st? tahi sukulaisista ei saatu pienint?k??n tietoa, ja siis oli Tuomas Kask m??r?tty lasten lailliseksi hoitajaksi.

Torppa oli viljava ja Tuomas Kask teki yhdell? k?dell??n niin ahkeraan ty?t?, ett? h?n jo ensi vuosina piti kahta hevosta tallissa ja vaimo lypsi navetassa nelj?? lehm??. Mutta sitte tuli sota, suuri sota! Pienet sodat 1617 vuoden j?lkeen tyytyiv?t puoleen laihoon ja puoleen mies-voimaan. Tuo suuri sota vaati enemm?n, n?ytti silt? kuin se olisi tahtonut kaikki, vaikka se ei saanut; se kiinnitti itsens?, kuten verimato ty?miehen jalkaan, se imi h?nen ytimens? eik? saanut koskaan kyll?ns?. Ruskean hevosen ratsastaja ratsasteli l?pi maailman verisess? sotapuvussa ja tyhjensi torpparin viljalaarin, sitte kuin h?n ensin oli tyhjent?nyt talonpojan ladon, verottoman tilanhaltian tallit, porvarin taskut sek? papin kymmenykset. Kaskaksen torppa kuului Uuskyl?n alueesen, ja Uuskyl? sattui olemaan niit? harvoja perint?tiloja n?ill? seuduilla, joissa suurin osa oli veronvapaata. Perint?tilallinen oli vapaa maan-omistaja, mutta sen vapautensa sai h?n kalliisti maksaa, sill? h?nen hartioillaan oli raskahin taakka. Niinp? tapahtui er??n? p?iv?n? syyskes?st?, vuonna 1636, kun kaikki anastettiin Saksassa k?rsittyjen tappioitten korvaamiseksi, ett? kruununvouti kahden miehen kanssa tuli Uuskyl?n taloon vaatimaan viljavaroja, joita tarvittiin uuden sotav?est?n varustamista varten, sek? hevosia kuormastoa ja ratsuv?ke? varten.

Tuomas Kaskilla oli nuori kotikasvuinen nelj?nnell? vuodella oleva Piili niminen orhi, uljas el?in, joka pidettiin seudun parhaana juoksiana ja her?tti monessa kateutta. Uuskyl?n is?nt? kestitsi voutia sek? pisti h?nen k?teens? pari taalaria ja osotti h?nt? Kaskaksen torppaan.

Siell? tehtiin pikainen takavarikko. Piili anastettiin kuittia vastaan, jolla siihen aikaan ei ollut mit??n arvoa sek? vietiin Uuskyl??n, l?hetett?v?ksi sielt? muitten hevosten muassa Lohjalle tarkastuspaikkaan.

Mutta Piili oli ollut aina onnellisesta varsa-ajastaan asti kymmenvuotiaan Bennun suosikki, tuon pojan, jolle Sigfrid mestari oli antanut nimen Ben-Oni, tuskan poika. Nuo kaksi olivat eroamattomia. Bennulle oli uskottu Piilin hoito, h?n sai yksin sit? ruokkia ja juottaa; Bennu oli ollut ensimm?inen ratsastaja Piilin sel?ss?, niin aikaiselta kuin se jaksoi kantaa h?nen kevytt? olentoaan, ja Piili totteli heti Bennun vihellyst?. Poika tuli aivan onnettomaksi, kun h?n ansojaan viritt?m?st? mets?st? palasi ja havaitsi Piilin ry?stetyksi pois.

Kasvattivanhemmat neuvottelivat kesken??n Piilist? ja lapsista. Dordei sanoi: "Min? soisin ett? me p??sisimme Bennusta, tuosta onnettomuuden pojasta. Sin? Tuomas pid?t h?nt? omia lapsiasi parempana, annat h?nen tehd? kaikkea, mit? h?nt? haluttaa. Katsoppas vain, kuinka kiukkuinen h?n nytkin taas on! Muista minun sanani, Bennu on mustalaislapsi, h?n on tuottava onnettomuutta torppaamme!"

Tuomas vastasi:

"Jos h?n on mustalaislapsi, niin on Hagar my?skin, mutta h?nt? sin? et antaisi pois, vaikka saisit kaksikymment? mullikkaa sijaan."

"?l? puhu Hagarista! H?n on onnenlapsi, jonka vertaista saat hakea kolmesta pit?j?st?. H?np? lukee kirjastakin jo paremmin kuin min?, ja eik? vain h?n ole vikkelin ompeluksissa ja kaikissa kotiaskareissa? Eik? h?n hillitse Sigfrida tytt?? ja kaikkia muitakin paremmin kuin sin? ja min?? Mihink? min? n?itten lapsieni kanssa joutuisin, joll'ei minulla Hagaria olisi? Jos meill? ei ole vara el?tt?? h?it? kaikkia, niin l?hett?k??mme Bennu Kirkniemeen, koska Aake herra on luvannut meille, ett? sen saamme tehd?, mutta Hagarin me pid?mme. Luulenpa, ett'ei Juho herra h?nt? muista paremmin, kuin h?nen jahtikoiransa muistaa sit? puolukkaa, jonka p??lle se astui menneen? vuonna ollessaan kettuja ajamassa mets?ss?."

T?ss? puheena olevat esineet, nuo molemmat kasvattilapset, seisoivat kaivolla ja torpan omat perilliset heid?n ymp?rill??n. Piilin ry?st? oli p?iv?n suuri tapahtuma, ja Bennu, joka tallin tyhj?? hinkaloa vasten oli purkanut ensimm?iset vihansa puuskaukset, seisoi nyt pihalla, mielett?m?sti ruoskien kaikkea, mit? eteen sattui, ja siin? osui nyt olemaan h?nen edess??n kaivonsanko. H?n n?ytti urhealta, tuo pieni tuittup??, joka oli hoikka kuten pihlajan vesa, notkea kuin orava, silm?t s?ihkyv?t, ruskeat, tukka musta, posket hehkuvat, ja koko poikanen parahiten verrattava rakettiin, jolla ei ole ollut voimaa nousta korkeuteen, vaan tyhjent?? r?iskyv?t s?kenens? viheri??n ruohostoon.

Tommu, joka oli kolme vuotta vanhempi ja Bennua p??t??n pitempi, uskalsi nauraa. Silm?nr?p?yksess? juoksi Bennu h?nt? vastaan ja alkoi p?hkin?vitsallaan l?im?hytt?? kasvattivelje??n sek? p??h?n ett? selk??n.

Sigfrida rupesi itkem??n. Hagar juoksi v?liin sek? otti vastaan ne letkaukset, jotka Tommulle olivat aiotut.

"Oletko sin? mies, sin?, joka ly?t viattomia? Ly? voutia!" Ja sisar katsoi velje?ns? suurilla silmill??n, jotka olivat yht? tummanruskeat, yht? s?ihkyv?t kuin veljenkin. N?m?t kymmenvuotiset olivat niin yhden-n?k?iset, ett? ainoastaan sukupuolen erilaisen vaatetuksen takia heit? toisistaan erotti. He olivat kaksi kaunista marjaa yhden oksan kasvattamia, kaksi k?yh?? nummen kukkaa yhden juuren versottamia. Kentiesi sisar oli k?mmenen verran pitempi, ja h?nen varma k?yt?ksens? ilmaisi aikaisin kehittyneit? sielunlahjoja.

"Vouti?" matki Bennu.

"Niin", vastasi Hagar. "H?n on hevosineen Uuskyl?ss?."

Bennu mietti hetkisen, halasi sitten Tommua ja kuiskasi nyyhkytt?en: "anna anteeksi!" sek? l?hti patikoitsemaan niin kiireesti kuin h?nen keve?t jalkansa my?den antoivat, -- avojaloin, avop?in, yll??n ainoastaan se vaate, jota paitsi, paitaa lukuun ottamatta, nuoren kymmenvuotiaan miehen ei kelpoon sovi olla edes mets?ss?, josta Bennu tullut oli.

Lapset katsoivat ihmeiss??n h?nen j?lkeens?.

"Min? menen mukaan!" huusi Tommu, vaikka h?nen poskessaan viel? oli punainen naarmu, jonka h?n oli saanut p?hkin?vitsasta. "Bennu juoksee Uuskyl??n antamaan voudille selk??n."

Hagar seurasi h?nt?.

Oli ainoastaan muutama kivenheitto Uuskyl??n. Kun Bennu l?heni taloa, n?ki h?n, ett? hevoset olivat ha'assa laitumella, sill? v?lin kuin vouti lep?si. Bennu muutti tuumansa. H?n laski kaksi sormea suullensa ja vihelsi pari kertaa. Kun ensimm?inen vihellys kaikui, nosti Piili korskean p??ns? ja kuunteli. Toisen vihellyksen kuuluessa se t?ytt? laukkaa l?hti ha'an l?pi sek? aidan ylitse, ja enn?tti v?hemm?ss? kuin kolmessa minuutissa iloisesti korskuen, Bennun viereen. Poika k?sitti, ett? pikainen pako oli Piilin ainoa pelastuskeino, sama sitten minnekk? ment?isiin; h?n kiipesi kiven p??lle ja istui samassa, silm?t ilosta loistaen, suosikkinsa selj?ss?. H?n ratsasti maantielle ja se oli ratsastus niin hyv? kuin jonkun muunkin, ilman lakkia ja kenki?, ilman suitsia, ohjia, satulaa ja kannuksia. T?m? oli jotakin viel? parempaa kuin huvi, se oli voittoa, se oli kunniaa!

Hagar ja Tommu n?kiv?t tuon pienen ratsastajan kiit?v?n maantiet? pitkin l?nteen p?in. Muutama hetki sen per?st? n?kiv?t he voudin miesten kiireesti ratsastavan samaa tiet? ja ne olivat paremmassa varustuksessa ja sen lis?ksi oli heill? aseet.

"Ne ottavat h?nen, ne ly?v?t h?nen kuoliaaksi!" huusi Tommu sek? juoksi vanhempainsa luo, vaarasta ilmoitusta viem??n.

"Ei kukaan Piili? enn?t?!" lohdutteli h?nt? Hagar, yht? ihastuneena kuin veljens?, ja supisti kokoon huulensa melkein sellaiseen vihellykseen kuin Bennunkin.

Mitenk? nyt tuo jahti olisi p??ttynyt, vaikka Piili olikin liukas, on ep?tietoista, kun sek? hevonen ett? ratsastaja ilman p??maalia tekiv?t ensimm?isen pienen matkansa maailmaan. Mutta Bennu ei kauaksi enn?tt?nyt, ennen kuin h?nt? tuli maantiell? l?nnest? p?in vastaan lukuisa joukko vaunuja ja ratsastajia hitaassa kulussa. Bennu taputteli Pilli?ns? kaulalle, -- ainoa keino mill? sit? saatti ohjata -- ja ratsasti huimaa vauhtia maantien sivulla olevaan kaskeen. Yksi hypp?ys, ja Piili kompastui etujaloillaan kantoon; sen miehek?s ratsastaja luisui hevosen kaulan ylitse alas kaskeen.

Joukko tuolla maantiell? kuuli jonkun komentosanan ja seisattui.

"Mik? nasikka se on, joka tuollaisen hevosen kantoihin turmioon ratsastaa?"

T?m? puhuja taaskin ei ollut mik??n v?h?-arvoisempi henkil?, kuin sotamarsalkka, herra Aake Tott, joka oli tullut noille tavallisille jahtimatkoille Kirkniemeen. Vuodet ja haavat olivat vihdoin vaatineet t?t? voimallista miest? vaunuissa ajamaan pitemmill? matkoilla. Mutta paitsi urhoollista ratsastajaa sek? osavaa miekanly?nti?, ei Aake herra koko mailmassa tiet?nyt mit??n ihailtavampaa kuin uljaan juoksian, sellaisen, kuin Bennun Piili.

Poika tuotiin esiin, punaisena ratsastuksestaan, vaan rohkeana ja ynse?n?. H?n luuli, ett? voudin v?ki oli saanut h?nen kiinni. Aake herra antoi tuoda esiin hevosen, joka kaikeksi onneksi havaittiin olevan vikaantumaton.

"Hyv?t herrat", sanoi suosiollisesti sotamarsalkka aatelisille herroilleen, "onko kukaan n?hnyt uljaampaa lapaa taikka kauniimpaa polventaivetta? ?lk?? puhuko puolalaisten juoksiain hienoista s??rist?; kontio viek??n, ne eiv?t kest? sit?, mit? nuot k?p?l?t kest?v?t! Mit? lajia luulette sen olleen, jolla min? Grebiniss? ratsastin? Suomen rotua, hyv?t herrani, aivan ihan kuin tuo tuossa. St?lhandske ei ratsastanut paremmalla Breitenfeldiss?. Tuosta talonpoikais-konista jotakin tehd? saattaa, sen t?ytyy tulla omakseni."

"Se on minun", vastasi pikku Bennu.

Aake herra katseellaan mittasi poikaa kiireest? kantap??h?n, eik? se v?li ollutkaan pitk?.

"Sinun? Ja tuollainen nulikka l?hetet??n matkaan, pilaamaan t?mm?ist? hevosta! Mit?p?, nasikka? Ratsastatko sin? ilman satulaa ja suitsia?" Sotamarsalkka nauroi niin, ett'ei h?n sill? lailla ollut nauranut sitte, kuin h?n viimeksi Isolanin kroatien parissa oli k?ynyt.

Bennu j?i sanattomaksi kuullessaan tuollaisen j?ttil?isnaurun. H?n tirkisteli uteliaasti ja ihmetellen noita uljaita satulavarustuksia.

"Sinusta Lauri Palikka saattaa tehd? hyv?n ratsastajan, jahka olet saanut s??ret tarpeeksi pitk?t", jatkoi sotamarsalkka suopeammalla ??nell? ja ravisteli poikaa sill? tavoin, ett? Bennun pienet hartiat rutisivat. "Sin? saat seurata mukana Kirkniemeen sek? ruveta Klaus poikani tallimestariksi. Hevosen min? anastan kuten piru Wallensteinin."

"Piili on is?ni ja minun hevonen", kirkasi Bennu, joka taas joutui intoihinsa kuullessaan t?m?n uhkauksen. "Vouti ry?sti meilt? Piilin!"

Pojan tuota sanoessa oli voudin rengit saavuttaneet matkustajat ja kutsuttiin sotamarsalkan luo. He kertoivat koko tapauksen: Hevonen oli Kaskaksen torpasta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet