Read Ebook: Erakkojärveläiset: Palanen saloelämää by Hannikainen Lauri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 956 lines and 29900 words, and 20 pages

e sen tarpeessa olemme.

Arastellen k?viv?t pojat p?yt??n ja em?nn?n viel? kehoitettua ryhtyiv?t aterioimaan. Voi miten hyv?lt? nyt maistuikaan vahva kunnon ateria! Sellaista he eiv?t pitk??n aikaan olleet n?hneetk??n. Pikku Erkin silm?nnurkkiin aivan kyyneleet tahtoivat pyrki? siit? ilosta, vaikka h?n koetti niit? vastaan pidell?kin.

Sy?ty??n pojat esittiv?t is?nn?lle pyynt?ns? saada j??d? toistaiseksi talon t?ihin ruokapalkalle. He kertoivat olevansa turvattomia, kodittomia ty?netsij?it?. Mutta paostaan viimeisest? olinpaikastaan he eiv?t maininneet mit??n.

Is?nt? hiukan aprikoituaan suostui ehdotukseen, ja pojat ilomielin k?viv?tkin heti k?siksi t?ihin. Heille alkoi nyt onnen aika. V?sym?tt? he aamusta iltamy?h??n heiluttivat kirvest? halkomets?ss? ja sen palkaksi saivat aina runsaat ateriansa illaksi sek? l?mpim?n vuoteen y?lepoaan varten. Is?nt? ja em?nt? olivat heihin hyvin tyytyv?iset ja osoittivat heille kaikin tavoin yst?v?llisyytt??n.

Saivatpa pojat kerran tilaisuuden n?ytt?? erinomaista reippauttaankin ja p??tt?v?isyytt??n tuntuvalla tavalla. He olivat muutamana iltana juuri tulossa halkomets?st? hevosineen. Edell? ajoivat rengit, ja per?ss? tulivat Paavo sek? Erkki kukin omaa hevosta ajaen. Lukki ja talon Musti, joista jo oli tullut hyv?t yst?vykset, juosta lipsuttelivat vierell?. Tie kulki er??ss? paikassa j??t? pitkin Suininkijoen poikki. Tuskin oli ensimm?inen ajaja viel? siihen kohtaan p??ssyt, kun per?ss? tulijat ?kki? huomasivat j??n tien kohdalla lohkeavan ja painuvan sek? l?htev?n pienen? lauttana, voimakkaan virran kiid?tt?m?n?, viem??n miest? hevosineen suoraan alempana avoinna kuohuvaa koskenniskaa kohti. Toiset saivat viime hetkess? hevosensa pys?ytetyiksi. He n?kiv?t kauhistuen, kuinka j??lautta, jolla hevonen ja mies meniv?t, ?kki? murskautui, t?rm?tty??n johonkin pohjakiveen. Surkeasti huutaen mies vajosi mustaan veteen j??sirpaleitten keskeen, ja hevonen joutui p?rskyv?n kosken niskapy?rteeseen, mennen kokonaan umpeen.

Mutta samassa silm?nr?p?yksess? tekiv?t Erkki ja Paavo nopeat p??t?ksens?. He juoksivat molemmat rantaa pitkin h?t??njoutuneitten kohdalle, jossa Erkki heti paiskautui veteen uiden kaikin voimin sit? paikkaa kohti, miss? hukkuva mies taisteli virran py?rteit? ja p??lletunkevia j??lohkareita vastaan. Mies oli juuri uppoamaisillaan, kun pelastaja joutui luokse ja sieppasi h?nt? tukevasti niskasta kiinni. Samassa n?kyi suuri j??lohkare tulevan aika vauhtia aivan heit? kohti. Erkki vet?si voimakkaasti syrj??n, tempasi puukon tupestaan, ja kun lohkare samassa saapui kohdalle, iski h?n puukkonsa kahvaa my?ten siihen, hellitt?m?tt? otettaan. Toisella k?dell??n h?n samalla piti lujasti kainaloista renki?, joka oli niin uupunut ja mielenmalttinsa menett?nyt, ettei voinut v?h??k??n helpottaa pelastajansa ty?t?. J??lohkare, jonka avulla Erkki taakkoineen kuitenkin helposti jaksoi pysy? vedenpinnalla, oli joutunut py?rteest? syrj??n, ja virta painoi sit? nyt parhaillaan verkkaan toista rantaa ja siell? n?kyv?? kiinte?t? j??t? kohti. Hetkisen niin menty? Erkki irroitti puukkonsa lohkareesta, veti muutaman tukevan vedon rantaa kohti ja iski puukollaan j?lleen kiinni, nyt kiinte??n j??h?n. Se tuntui kest?v?n. Urhea poika kiskoutui puukon avulla nopeasti j??n p??lle ja veti pelastamansa miehen per?ss??n.

T?m?n tapahtuessa virrassa, kosken yl?puolella, oli Paavo juossut rantaa my?ten kosken kohdalle, sitonut k?yden rannalla olevaan puuhun ja sen toisen p??n vy?t?isilleen sek? sitten rynn?nnyt suin p?in kuohuihin, hypellen kivelt? kivelle kosken liukkaalla pohjalla. Niin p??si h?n vihdoin tyrskyv?lle kivir?ykki?lle, jolle juuri oli ajautunut reki katkenneine aisoineen. Samassa huomasi h?n keskell? koskea jyrk?n puotteen alla hevosparan taistelevan henkens? edest? syv?ss? py?rrehaudassa. Paavo sy?ksyi sit? kohti. Vett? oli paikoittain h?nelle kainaloihin asti. Monasti h?n kompastui kiviin ja monasti taas iskiv?t kuohut h?net nurin, mutta onnellisesti h?n kuitenkin aina k?yden avulla keinottelihe jaloilleen. H?n p??si jo aivan l?helle hevosta, ja sen py?r?hdelless? edess??n koetti nyt tapailla sit? harjasta tai suitsista kiinni, mutta kun k?ysi loppui, antamatta en?? per??n, ei h?n p??ssyt kylliksi l?helle. Toisaalta oli hyv?kin, ett? k?ysi nyt suoraan kiinnitti h?net rannalla olevaan puuhun, joten h?nell? oli k?det vapaina, mutta toisaalta harmitti h?nt?, ettei voinut p??st? tarpeeksi pitk?lle. Kyyn?r?n verran jos lis?? olisi ollut, niin silloin olisi kaikki k?ynyt hyvin. Hevonen py?rteess? alkoi yh? useammin painua umpeen. Paavosta n?ytti sen pelastaminen jo aivan toivottomalta. H?n koetti kuitenkin viel? viimeist? keinoa, heitt?ytyi sel?lleen ry?ppyihin, ojensi jalkansa hevosta kohti ja yritti pieksunk?rjell? onkia ohjaksia haltuunsa. Hetkisen siin? s?tkytelty??n h?n tunsi pienen nyk?isyn jalassaan. Silloin h?n heti ponnistautui k?yden avulla pystyyn, kohottaen toista jalkaansa kuohuista. Kas siin?h?n nyt oli ohjasnuora pieksun k?rjess?. Riemuissaan h?n kurottautui sit? ottamaan, mutta silloin se ?kki? luiskahtikin irti. Olipas se nyt harmillinen juttu! Ja h?n kun oli jo aivan v?h?ll? saada hevosen pelastetuksi. Juuri samassa se tuli viel? kerran n?kyviin py?rteen pinnalla. Paavo heitt?ytyi silm?nr?p?yksess? taas sel?lleen, ojensi jalkansa ja sai uudelleen ohjaksen pieksun k?rkeen. Nyt h?n ?kki? vet?si jalkansa koukkuun, sieppasi siit? ohjashihnan k?siins? ja ponnistautui pystyyn.

H?n oli nyt niin uupunut, ettei olisi mitenk??n saattanut pysy? seisoaltaan ilman rantaan kiinnitetty? nuoraa. Mutta niin uupunut kuin h?n olikin, oli h?nell? k?siss??n viel? sen verran voimia j?ljell?, ett? saattoi ohjaksia kiinnitt?m?ll? vet?? hevosen luokseen ja uittaa sen pahimmasta py?rteest? pois, muutaman suuren kiven suojaan, jossa viel? suureksi ilokseen huomasi sen jalkojen ottavan pohjaan.

Molemmat rengit ja Erkki olivat sill? v?lin jo saapuneet kohdalle. Erkin ja toisen rengin vaatteet olivat paksussa j??ss?, samaten kuin koskessa taistelevan Paavonkin hartiat, mutta kukaan heist? ei kylm?? huomannutkaan, niin j?nnitt?v? oli hetki.

Rannalla olijat olivat irroittaneet reist??n loputkin k?ydet, ja pit?en itse toisesta p??st? kiinni ryhtyiv?t he nyt niit? heittelem??n Paavolle, jotta t?m? saisi niiden avulla hevosen tukevasti kiinni ja se siten voitaisiin vet?? rannalle.

Jopas onnistuikin. Paavo kiinnitti k?yden p??n hevosen kaulaan, sidottuaan sit? ennen ohjakset vy?t?isilleen, joten hevonen pysyi kiinte?sti kiven ??rell?.

Rannalta k?sin ruvettiin nyt vet?m??n poikaa ja hevosta koskesta. Sen t?ytyi tapahtua ??rett?m?n varovasti, jotta hevonen ei kivien v?liss? katkaisisi jalkojaan, jos ne viel? olivat ehjin? s?ilyneet, kuten toivottiin.

Pian osoittautuivat vet?jien voimat kuitenkin liian heikoiksi. Koski painoi suurta hevosta niin voimakkaasti alasp?in, ettei vet?misest? tahtonut tulla mit??n.

Mutta silloin yht'?kki? tuli apua. Kaikkien h?mm?stykseksi ilmestyi siihen oman talon is?nt?, joka porolla ajaen juuri saapui t?ytt? lentoa paikalle. H?n yhtyi leikkiin, ja niin kiskottiin pian hevonen pelastajineen kuivalle maalle.

Toinen rengeist? selitti lyhyesti is?nn?lle mit? kaikkea oli tapahtunut. Ihmetellen poikain tavatonta urhokkaisuutta ja neuvokkuutta h?n ihastuksissaan ravisti vuoroin toista, vuoroin toista hartioista sanoen:

-- Teist? tulee viel? aika poikia! Te olette nyt pelastaneet ihmishengen ja lis?ksi viel? minun parhaan hevoseni, jonka menett?minen olisi my?s ollut kova isku. Sellaisia poikia t?ss? maassa tarvitaan!

Pojat tulivat t?llaisesta puheesta aivan h?milleen. Heh?n tiesiv?t tehneens? vain velvollisuutensa eik? muuta.

-- Mutta mitenk?s te, is?nt?, osasitte apuun tulla, vai sattumaltako vain olitte sivuitse ajamassa? kysyi Paavo, k??nt?en puheen toisaalle.

-- Riennet??np? nyt kiireesti kotiin, ettette kuoliaaksi paleltuisi! S??liksi k?y tuota hevosparkaakin, joka nyt niin kauan on j?iss? pulikoinut. Matkalla kerron sitten, mitenk? min? t?nne olen joutunut, ja sen voin sanoa, ett? ihmett? se mielest?ni on.

He l?ksiv?t ajelemaan kotiin p?in, kiert?en nyt kaukaa entisen tienpaikan yl?puolelta, p??sten sielt? onnellisesti joen poikki.

J?iss? uinut renkipoika ajoi edelt?p?in is?nn?n porolla. H?n oli kylm?st? aivan sinisen?, ja sen vuoksi katsottiin v?ltt?m?tt?m?ksi l?hett?? h?net l?mp?iseen ennen muita. Is?nt?, Paavo ja Erkki istahtivat ensimm?isen hevosen rekeen, toinen renki toiseen, pidellen ohjaksista koskessa uinutta hevosta, joka muuten oli s?ilynyt verrattain ehj?n?, vaikka ontuikin kyll? molempia takajalkojaan. Viimeinen hevosista sai juosta h?lk?t? ilman ajomiest? toisten per?ss?.

Noustuaan jokilaaksosta kankaalle he heristiv?t hevosen iloiseen raviin, laskettaen niin kiireesti kuin suinkin kotitaloa kohti, jonne matkaa arvoin oli j?ljell? pari virstaa en??. Poikain hampaat l?iv?t loukkua kylm?st?, vaatteitten alkaessa kauttaaltaan j??ty? ihoa my?ten. Lukki hyp?hteli ymp?rill?, ilosta haukkuen, n?hdess??n taas rakkaat is?nt?ns? ehjin? kuivalla maalla.

-- Lukki, Lukki! Sin? olet viisas koira! huuteli is?nt? hyv?illen.

Ja poikiin p?in k??ntyen h?n jatkoi:

-- Kuulkaahan nyt mik? minut ajoi sinne teille h?t??n. Olin pirtiss? saavilautoja veistelem?ss?, kun ?kki? kuulin kovan romahduksen ovea vasten ja sen j?lkeen surkean ulvonnan. Lapset raottivat s?ik?htynein? ovea, ja sielt? sis??n luiskahti teid?n koiranne, Lukki, alkaen kamalasti ulvoa pirtiss?, kurkottaen kaulaansa taivasta kohti. Sitten se tuli minun luokseni, rupesi repim??n pieksun varresta, juoksi h?t?isesti ovelle, ulvoi ja taas tarttui kiinni pieksuni varteen, ruveten kiskomaan minua ovelle p?in. Lapset alkoivat itke?, ja em?nt? rupesi siunailemaan, ett? mit?h?n nyt on tapahtunut. Sen, ett? jotakin oli tapahtunut, arvasin heti, arvasin siit?kin, ett? koira oli poistunut teid?n luotanne, jota en koskaan ennen ollut n?hnyt. Sieppasin lakin p??h?ni ja peskin ylleni. Silloin koira lakkasi ulvomasta, rynt?si pihalle ja rupesi raivoisasti haukkumaan, juosten t?nne viev?n tien suuhun, j??den siihen odottamaan. Min? valjastin nopeasti poron, heitt?ysin pulkkaan ja viiletin koiran per?st?, joka jo t?ytt? vauhtia silloin paineli niityll? t?nnep?in, yh? haukkuen ja tuon tuostakin pys?hdellen katsomaan, ett? seuraanko min?. Niin sitten tultiin onnettomuuspaikalle, ja s?ik?hdinp? tosiaan kauheasti, kun n?in Paavon ja hevosen kosken kuohuissa rypem?ss?. Sanonpa viel?kin, ett? olette te vain harvinaisia poikia ja harvinainen on teill? koirakin! Se n?kyy olevan miehi? my?ten.

Saavutaan taloon. Edelt? tullut renkipoika on jo kerinnyt kertoa tapahtumasta, joten koko v?ki on pihalla vastassa tervehtim?ss? tulijoita, ennen kaikkia Paavoa ja Erkki?, joita nyt kaikki katselevat kuin sankareita. Ihan itkusilmin em?nt?kin heit? k?ttelee ja kiid?tt?? sitten pirttiin, jossa on suuri tervastuli viritetty takkaan. Pirttiin tuodaan onnettomuuden uhriksi joutunut hevonenkin, kuivaillaan ja l?mmitet??n sek? sitten paksujen loimien peitossa saatetaan talliin.

Kylm?n kylvyn saaneet pojat istuvat kaikki kolme nyt takan ??rell? kuivissa vaatteissa, ja em?nt? kantaa heille kahvia, kupin toisensa per??n.

Is?nt? pist?ytyy kamarissa, kaivaa siell? piirongin laatikosta kaksi seteli? ja antaa niist? toisen Paavolle, toisen Erkille sanoen:

-- Ottakaapa t?st? viel? v?h?n palkkioksi minun puolestani! Te teitte miehen ty?n! Semmoinen on aina parhaan tunnustuksen arvoinen.

H?mm?stynein? katselevat pojat seteleit?, rohkeamatta ojentaa k?tt??n niit? vastaanottamaan. Eiv?th?n he, kuten sanottu, tienneet muuta tehneens? kuin velvollisuutensa. Mit? palkkiota siit? pit?isi saada?

-- Ottakaa pois vaan! Ne ovat teid?n rahojanne! kehoittaa is?nt? hymyillen.

Ujostellen ottaa Paavo vihdoin rahat vastaan, molempien puolesta, ja k?tkee ne sein?ll? riippuvan selk?reppunsa sisimp??n lokeroon.

Silloin nousee rahiltaan my?s renki Antti, jonka hengen Erkki ?sken pelasti, ja joka t?h?n saakka on ollut tapauksen johdosta kuin sekaisin p??st??n. Nyt h?n astuu Erkin luokse, tarttuu k?teen ja virkkaa v?r?j?v?ll? ??nell?:

-- Minulla ei ole sinulle muuta kiitoksiksi annettavaa kuin t?m? k?denly?nti. Mutta tied? se, ett? jos miss??n voin sinua t?ss? maailmassa viel? auttaa, niin sen tulen tekem??n, vaikka henkeni menisi. Min? en koskaan lupaa enemp?? kuin mink? voin pit??!

K??ntyen Paavoon p?in h?n jatkaa:

-- Ja sin? Paavo! Suuressa kiitollisuuden velassa min? olen sinullekin. Ik?ni olisi tuntoani kaivellut, jos min? is?nt?ni hevosen olisin surman suuhun saattanut. Sama, mink? sanoin Erkille, olkoon sanottu my?s sinulle.

Liikutetuin mielin tarkkasivat is?nt? ja em?nt? rengin puhetta, tiet?en h?net mieheksi, joka ei hevill? tunteitaan paljastele eik? lupauksia anna, mutta joka aina on mies seisomaan sanojensa takana.

-- No nyt ois sauna valmis! kuuluu samassa piian ??ni pirtin ovesta.

-- Sauna! Ahhah! Nytp? se onkin paikallaan, jos koskaan! myh?ili is?nt?, kuin toisten puolesta, arvaten hyvin mill? mielell? koskessa kylpeneet tulevat kipuamaan saunan suloisille lauteille.

Ei tarvinnut kahta kertaa kehoittaa. Viskattuaan liiat vaatteet pirtin penkille kaikki miehet nyt painuivat saunaan, nauttimaan l?ylyn terveeksitekev?st? ihanuudesta.

Toisten jo lauteitten l?mpim?ss? kyyk?telless? is?nt? viel? viipyi hetkisen alhaalla kiukaan luona, kytev?n hiiloksen ??ress? keitellen koskessa kylpeneille "roppia" viinasta, johon sekoitti kanv?rkki? ja hiukan ruutia. Sit? h?n sitten antoi pojille kupillisen mieheen, kivuten itsekin viimein lauteille toisten iloon.

Pojilla oli Suininkij?rven talossa hyv? olla. Koko v?ki p?iv? p?iv?lt? kiintyi heihin yh? enemm?n, puhumattakaan Antti-rengist?, josta jo oli tullut poikien alituinen ja mieluisa kumppani. Ty?t? he tekiv?t v?sym?tt?, kiitollisina is?nt?v?en hyvyydest?. Joskus taas kierteliv?t metsi? mielihommissaan, riistaa pyydellen. Toivatpa he niilt? matkoiltaan kev??n kuluessa kotiin kaksi karhuakin, joista palkkioksi is?nt? antoi Paavolle sievoisen rahasumman sek? Erkille yhden rihlapyssyist??n.

Pojat tunsivat itsens? ylenm??rin onnellisiksi. Er?maan kaipaus ja sen el?m?n vieh?tys kyti kyll? yh? heid?n mieless??n, mutta silti p??ttiv?t he toistaiseksi viipy? talossa. He tunsivat melkein velvollisuudekseen viipy? ainakin kiireimpien kes?t?iden, hein?nteon ja elonleikkuun yli, saadakseen siten tuntuvammin palkita kaiken kokemansa hyvyyden. Voisivathan he sitten parhaan syysmets?styksen alkaessa siirty? er?maanel?jiksi suurille selkosille, yksin?isille saloille, jonne veri tuntui vet?v?n.

N?m? heid?n suunnitelmansa eiv?t kuitenkaan rauhassa p??sseet toteutumaan, vaan sattui yht'?kki? muuan tapaus, joka katkasi heid?n onnellisen el?m?ns? Suininkij?rvess? ja jolla oli valtava vaikutus koko heid?n vastaiseen kohtaloonsa.

Er??n? sunnuntaiaamuna, kun kev?t jo voimakkaalla kohinalla teki tuloaan, hanget loistivat h?ik?isevin? auringon kilossa ja purot jo porisivat notkoissa sek? laaksorinteill?, ajoi yht'?kki? taloon outo mies, joka sis??n astuttuaan ja tervehditty??n v?ke? tuvassa sanoi:

-- Olen kuullut, ett? t?h?n taloon on talvella saapunut kaksi poikaa, ja tulin nyt tiedustelemaan, olisivatko he ehk? samoja, jotka tekiv?t murhapolton K?rpp?vaarassa ja sitten katosivat teille tietym?tt?mille, varastaen viel? talon koirankin, mets?miesten keskuudessa hyvin tunnetun Lukin. Min? olen kirkonkyl?n poliisi.

Paavo ja Erkki s?ps?htiv?t, kalpenivat ja painuivat pirtin nurkkaan kuin salaman ly?min?. Is?nt? ja em?nt? katsoivat kysyv?sti poikiin, huomaten selv?sti heid?n s?ik?hdyksens?. Painostava hiljaisuus valtasi pirtin. Vihdoin katkasi ??nett?myyden Paavo, astuen esiin ja lausuen jurosti:

-- Kyll? me olemme juuri ne pojat, joita etsitte. Sen vain tahdon heti teille, herra konstaapeli, ilmoittaa, ett? mit??n murhapolttoa emme ole tehneet emmek? my?sk??n koiraa varastaneet.

-- Hyv?p? olisi, jos vakuutuksenne olisi tosi. Mutta toista v?itt?? K?rpp?vaaran is?nt?. H?n sanoo teid?n suutusp?iss?nne polttaneen saunan sek? sit? tekoa paetessanne vieneen koiran talosta. Mit?s siihen sanotte?

Suuttumuksen tuli leimahti Paavon silmiss?.

-- Se on valetta!, h?n tanskasi. -- Is?nn?n julmuus ja h?nen ruoskansa iskut pakottivat meid?t l?htem??n pirtist? ja etsim??n suojaa saunasta, kun muuten varmasti olisimme pyryyn ja pakkaseen kuolleet. Is?nn?n ja em?nn?n pahuuden t?hden me talon i?ksi j?timme. Ehj?ksi j?i sauna meid?n siit? l?htiess?mme. Huolellisesti sammutimme tulenkin, mutta on se varmaan sein??n tai kattoon joutuneista kipunoista p??ssyt valloilleen. Se on suoranainen vahinkotapaus! Ja mit? koiraan tulee, niin ly?m?ll? me sen ajoimme taloon takaisin, kun rupesi per?ss?mme tulemaan, mutta kun se meihin oli tottunut, seurasi se siit? huolimatta, ja vasta toisena p?iv?n? me sen j?lleen huomasimme mukanamme olevan. Silloin oli jo my?h?ist? sit? palauttaa. Emme edes itsek??n tienneet miss? olimme, ja mahdotonta olisi ollut l?yt?? K?rpp?vaaraan takaisin, kun pyry oli kaikki j?lkemmekin pyyhkinyt n?kym?tt?miin. T?m? on totuus asiassa, herra konstaapeli!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet