: Erakkojärveläiset: Palanen saloelämää by Hannikainen Lauri - Finnish fiction 20th century

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

e sen tarpeessa olemme.

Arastellen k?viv?t pojat p?yt??n ja em?nn?n viel? kehoitettua ryhtyiv?t aterioimaan. Voi miten hyv?lt? nyt maistuikaan vahva kunnon ateria! Sellaista he eiv?t pitk??n aikaan olleet n?hneetk??n. Pikku Erkin silm?nnurkkiin aivan kyyneleet tahtoivat pyrki? siit? ilosta, vaikka h?n koetti niit? vastaan pidell?kin.

Sy?ty??n pojat esittiv?t is?nn?lle pyynt?ns? saada j??d? toistaiseksi talon t?ihin ruokapalkalle. He kertoivat olevansa turvattomia, kodittomia ty?netsij?it?. Mutta paostaan viimeisest? olinpaikastaan he eiv?t maininneet mit??n.

Is?nt? hiukan aprikoituaan suostui ehdotukseen, ja pojat ilomielin k?viv?tkin heti k?siksi t?ihin. Heille alkoi nyt onnen aika. V?sym?tt? he aamusta iltamy?h??n heiluttivat kirvest? halkomets?ss? ja sen palkaksi saivat aina runsaat ateriansa illaksi sek? l?mpim?n vuoteen y?lepoaan varten. Is?nt? ja em?nt? olivat heihin hyvin tyytyv?iset ja osoittivat heille kaikin tavoin yst?v?llisyytt??n.

Saivatpa pojat kerran tilaisuuden n?ytt?? erinomaista reippauttaankin ja p??tt?v?isyytt??n tuntuvalla tavalla. He olivat muutamana iltana juuri tulossa halkomets?st? hevosineen. Edell? ajoivat rengit, ja per?ss? tulivat Paavo sek? Erkki kukin omaa hevosta ajaen. Lukki ja talon Musti, joista jo oli tullut hyv?t yst?vykset, juosta lipsuttelivat vierell?. Tie kulki er??ss? paikassa j??t? pitkin Suininkijoen poikki. Tuskin oli ensimm?inen ajaja viel? siihen kohtaan p??ssyt, kun per?ss? tulijat ?kki? huomasivat j??n tien kohdalla lohkeavan ja painuvan sek? l?htev?n pienen? lauttana, voimakkaan virran kiid?tt?m?n?, viem??n miest? hevosineen suoraan alempana avoinna kuohuvaa koskenniskaa kohti. Toiset saivat viime hetkess? hevosensa pys?ytetyiksi. He n?kiv?t kauhistuen, kuinka j??lautta, jolla hevonen ja mies meniv?t, ?kki? murskautui, t?rm?tty??n johonkin pohjakiveen. Surkeasti huutaen mies vajosi mustaan veteen j??sirpaleitten keskeen, ja hevonen joutui p?rskyv?n kosken niskapy?rteeseen, mennen kokonaan umpeen.

Mutta samassa silm?nr?p?yksess? tekiv?t Erkki ja Paavo nopeat p??t?ksens?. He juoksivat molemmat rantaa pitkin h?t??njoutuneitten kohdalle, jossa Erkki heti paiskautui veteen uiden kaikin voimin sit? paikkaa kohti, miss? hukkuva mies taisteli virran py?rteit? ja p??lletunkevia j??lohkareita vastaan. Mies oli juuri uppoamaisillaan, kun pelastaja joutui luokse ja sieppasi h?nt? tukevasti niskasta kiinni. Samassa n?kyi suuri j??lohkare tulevan aika vauhtia aivan heit? kohti. Erkki vet?si voimakkaasti syrj??n, tempasi puukon tupestaan, ja kun lohkare samassa saapui kohdalle, iski h?n puukkonsa kahvaa my?ten siihen, hellitt?m?tt? otettaan. Toisella k?dell??n h?n samalla piti lujasti kainaloista renki?, joka oli niin uupunut ja mielenmalttinsa menett?nyt, ettei voinut v?h??k??n helpottaa pelastajansa ty?t?. J??lohkare, jonka avulla Erkki taakkoineen kuitenkin helposti jaksoi pysy? vedenpinnalla, oli joutunut py?rteest? syrj??n, ja virta painoi sit? nyt parhaillaan verkkaan toista rantaa ja siell? n?kyv?? kiinte?t? j??t? kohti. Hetkisen niin menty? Erkki irroitti puukkonsa lohkareesta, veti muutaman tukevan vedon rantaa kohti ja iski puukollaan j?lleen kiinni, nyt kiinte??n j??h?n. Se tuntui kest?v?n. Urhea poika kiskoutui puukon avulla nopeasti j??n p??lle ja veti pelastamansa miehen per?ss??n.

T?m?n tapahtuessa virrassa, kosken yl?puolella, oli Paavo juossut rantaa my?ten kosken kohdalle, sitonut k?yden rannalla olevaan puuhun ja sen toisen p??n vy?t?isilleen sek? sitten rynn?nnyt suin p?in kuohuihin, hypellen kivelt? kivelle kosken liukkaalla pohjalla. Niin p??si h?n vihdoin tyrskyv?lle kivir?ykki?lle, jolle juuri oli ajautunut reki katkenneine aisoineen. Samassa huomasi h?n keskell? koskea jyrk?n puotteen alla hevosparan taistelevan henkens? edest? syv?ss? py?rrehaudassa. Paavo sy?ksyi sit? kohti. Vett? oli paikoittain h?nelle kainaloihin asti. Monasti h?n kompastui kiviin ja monasti taas iskiv?t kuohut h?net nurin, mutta onnellisesti h?n kuitenkin aina k?yden avulla keinottelihe jaloilleen. H?n p??si jo aivan l?helle hevosta, ja sen py?r?hdelless? edess??n koetti nyt tapailla sit? harjasta tai suitsista kiinni, mutta kun k?ysi loppui, antamatta en?? per??n, ei h?n p??ssyt kylliksi l?helle. Toisaalta oli hyv?kin, ett? k?ysi nyt suoraan kiinnitti h?net rannalla olevaan puuhun, joten h?nell? oli k?det vapaina, mutta toisaalta harmitti h?nt?, ettei voinut p??st? tarpeeksi pitk?lle. Kyyn?r?n verran jos lis?? olisi ollut, niin silloin olisi kaikki k?ynyt hyvin. Hevonen py?rteess? alkoi yh? useammin painua umpeen. Paavosta n?ytti sen pelastaminen jo aivan toivottomalta. H?n koetti kuitenkin viel? viimeist? keinoa, heitt?ytyi sel?lleen ry?ppyihin, ojensi jalkansa hevosta kohti ja yritti pieksunk?rjell? onkia ohjaksia haltuunsa. Hetkisen siin? s?tkytelty??n h?n tunsi pienen nyk?isyn jalassaan. Silloin h?n heti ponnistautui k?yden avulla pystyyn, kohottaen toista jalkaansa kuohuista. Kas siin?h?n nyt oli ohjasnuora pieksun k?rjess?. Riemuissaan h?n kurottautui sit? ottamaan, mutta silloin se ?kki? luiskahtikin irti. Olipas se nyt harmillinen juttu! Ja h?n kun oli jo aivan v?h?ll? saada hevosen pelastetuksi. Juuri samassa se tuli viel? kerran n?kyviin py?rteen pinnalla. Paavo heitt?ytyi silm?nr?p?yksess? taas sel?lleen, ojensi jalkansa ja sai uudelleen ohjaksen pieksun k?rkeen. Nyt h?n ?kki? vet?si jalkansa koukkuun, sieppasi siit? ohjashihnan k?siins? ja ponnistautui pystyyn.

H?n oli nyt niin uupunut, ettei olisi mitenk??n saattanut pysy? seisoaltaan ilman rantaan kiinnitetty? nuoraa. Mutta niin uupunut kuin h?n olikin, oli h?nell? k?siss??n viel? sen verran voimia j?ljell?, ett? saattoi ohjaksia kiinnitt?m?ll? vet?? hevosen luokseen ja uittaa sen pahimmasta py?rteest? pois, muutaman suuren kiven suojaan, jossa viel? suureksi ilokseen huomasi sen jalkojen ottavan pohjaan.

Molemmat rengit ja Erkki olivat sill? v?lin jo saapuneet kohdalle. Erkin ja toisen rengin vaatteet olivat paksussa j??ss?, samaten kuin koskessa taistelevan Paavonkin hartiat, mutta kukaan heist? ei kylm?? huomannutkaan, niin j?nnitt?v? oli hetki.

Rannalla olijat olivat irroittaneet reist??n loputkin k?ydet, ja pit?en itse toisesta p??st? kiinni ryhtyiv?t he nyt niit? heittelem??n Paavolle, jotta t?m? saisi niiden avulla hevosen tukevasti kiinni ja se siten voitaisiin vet?? rannalle.

Jopas onnistuikin. Paavo kiinnitti k?yden p??n hevosen kaulaan, sidottuaan sit? ennen ohjakset vy?t?isilleen, joten hevonen pysyi kiinte?sti kiven ??rell?.

Rannalta k?sin ruvettiin nyt vet?m??n poikaa ja hevosta koskesta. Sen t?ytyi tapahtua ??rett?m?n varovasti, jotta hevonen ei kivien v?liss? katkaisisi jalkojaan, jos ne viel? olivat ehjin? s?ilyneet, kuten toivottiin.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!