Read Ebook: Erakkojärveläiset: Palanen saloelämää by Hannikainen Lauri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 956 lines and 29900 words, and 20 pages

-- Se on valetta!, h?n tanskasi. -- Is?nn?n julmuus ja h?nen ruoskansa iskut pakottivat meid?t l?htem??n pirtist? ja etsim??n suojaa saunasta, kun muuten varmasti olisimme pyryyn ja pakkaseen kuolleet. Is?nn?n ja em?nn?n pahuuden t?hden me talon i?ksi j?timme. Ehj?ksi j?i sauna meid?n siit? l?htiess?mme. Huolellisesti sammutimme tulenkin, mutta on se varmaan sein??n tai kattoon joutuneista kipunoista p??ssyt valloilleen. Se on suoranainen vahinkotapaus! Ja mit? koiraan tulee, niin ly?m?ll? me sen ajoimme taloon takaisin, kun rupesi per?ss?mme tulemaan, mutta kun se meihin oli tottunut, seurasi se siit? huolimatta, ja vasta toisena p?iv?n? me sen j?lleen huomasimme mukanamme olevan. Silloin oli jo my?h?ist? sit? palauttaa. Emme edes itsek??n tienneet miss? olimme, ja mahdotonta olisi ollut l?yt?? K?rpp?vaaraan takaisin, kun pyry oli kaikki j?lkemmekin pyyhkinyt n?kym?tt?miin. T?m? on totuus asiassa, herra konstaapeli!

Poliisi veti suunsa ilke??n hymyyn lausuen:

-- Mill?s sen todistatte?

-- Jumala ja puhdas omatuntomme on meill? parhaat todistajat!

-- Ne on molemmat huonoja todistajia k?r?j?tuvassa, veti poliisi pilkallisesti.

T?m?n kuultuaan hyp?hti Erkkikin seisaalleen, astui tiukasti poliisia kohti ja s?h?hti:

-- Elk?? tehk? pilkkaa! Ja h?vetk?? syytt?ess?nne rehellisi? ihmisi? moisista rikoksista!

-- Kas, kas! T?m?k?s se on toinen n?ist? nulikoista? El?h?n s?hise, veliseni! Enh?n min? syyt? mist??n. K?rpp?vaaran is?nt?h?n se syytt??. Onpa viel? luvannut palkkionkin teid?n kiinniottamisestanne.

-- Vai t?ss? ne nyt on, n?m? veijarit, jatkoi viel? poliisi.

-- Elk??p?s h?v?isk? kunnon poikia, k?vi is?nt? v?liin. -- Min? luotan t?ydellisesti heid?n puheeseensa ja olen valmis maksamaan K?rpp?vaaran is?nn?lle sovintoa, h?nen vaatimansa summan. Ilmoittakaa se h?nelle ja antakaa poikain olla rauhassa.

-- Ei k?y laatuun. Kyll? minun t?ytyy vangita heid?t. Murhapoltto on ankara rikos.

-- Vangita! huudahtivat veljekset. -- Vangita meid?t!

Pojat tunsivat verien sy?ks?ht?v?n kasvoilleen ja maailman mustenevan silmiss??n. Olivat he jo paljon saaneet k?rsi? ja kokea, mutta n?in katkeraa hetke? he eiv?t koskaan olleet osanneet aavistaakaan. He tunsivat ensiksi aivan lamaantuvansa, mutta sitten yht'?kki? vilahti Paavon silmiss? omituinen ter?ksinen tuli, jonka j?lkeen h?n heti n?ytti tyyntyv?n ja saavuttavan tasapainonsa. H?n kuiskasi jotakin Erkille, jolloin t?m?kin tyyntyi.

Hetkisen aprikoituaan suoristautui Paavo ja lausui jyrk?ll? ??nell?:

-- Me olemme aivan syytt?mi?. ?sken mainitsemieni lis?ksi muita todistajia ei meill? ole. Mutta me emme alistu v??riin tuomioihinne! Meill? on oikeus el?? vapaina. Jos muu ei auta, me pakenemme. Yksin ette kykene meit? vangitsemaan.

Samassa hyp?hti Antti-renki uunin pankolta ja kolautti poliisia kalloon, jotta t?m? tupertui lattialle. Mutta silloin avautui ovi ja sis??n astui kaksi miest?, revolverit k?dess?, n?ht?v?sti poliisin apulaisia, jotka oven takaa olivat seuranneet mit? sis?ll? tapahtui.

-- Lain nimess? min? vangitsen teid?t! he huusivat.

Nyt ei mik??n en?? auttanut. Poliisikin k?mpi pystyyn ja heristeli nyrkki??n Paavon nen?n edess?, kirkuen:

-- Riivi?! Vai rupeat sin? t?ss? viel? tappelemaan! No, suurempihan on rangaistuksesi oleva!

Antin isku oli tullut niin ?kki? ja kokonaan aavistamatta, ettei poliisi itsek??n oikein huomannut kuka sen antoi, vaan otaksui ly?j?? luonnollisesti Paavoksi, joka juuri silloin oli seisonut h?nen sivullaan. Paavo taas, pelastaakseen Antin ik?vyyksist?, otti syyn p??lleen, vilkuttaen viel? silm?? puolustajalleen merkiksi, ett? anna h?nen olla vaan siin? uskossa!

Ilke?sti mulkoillen poliisi veti k?siraudat taskustaan ja pani ne poikain ranteisiin, l?htien raastamaan heit? pihalle ja rekeen. Vakavina ja allap?in seurasivat pojat mukana. Em?nt? j?i p?yd?np??h?n itkem??n, is?nt? k?veli voihkien edestakaisin pirtin lattialla, ja Antti murahteli itsekseen oven suussa.

Pihalla hel?htiv?t aisakellot. -- Sinne nyt meniv?t kunnon pojat, joissa ei mit??n vilppi? ole! huokasi is?nt?.

Kellojen kilke h?ipyi h?ipymist??n. Is?nt? astui akkunan ??reen, luodakseen viel? viime silm?yksen menij?ihin. Siell? ne ajoivat jo j??ll?, poliisi vankien kera ensimm?isess?, molemmat apurit toisessa hevosessa. Per?ss? vieri tumma ker?nen. Se oli Lukki, joka alakuloisesti h?lk?ten seurasi is?nti??n t?lle surulliselle retkelle.

Murheellisella n?ytti maailma poikain silmiss?, heid?n nyt vankikyydill? kulkiessaan kirkonkyl?? kohti. Syvimmin painoi heit? tietoisuus siit? alennustilasta, mihin heid?t oli saatettu v??rien syyt?ksien nojalla.

Tie kiemurteli lumisia kangashongikoita, kohoili korkeita m?ki?, pist?ytyi jonkun pikku j?rven j??lle, noustakseen sielt? j?lleen jylh?? rinnett? huimaavaan korkeuteen. Pohjoisessa kohosivat taivaalle mahtavina m?hk?lein? Rukatunturin, Valtavaaran ja Pyh?tunturin ylev?t paljakot. Niiden n?keminen saattoi poikien vapaudenkaipuun aivan huippuunsa.

Oi noita vapaita tuntureita, jotka puhtaina kohoavat maailman alhaisuudesta pyh?? taivasta kohti! Niit? ei sido, ei kahlehdi mik??n. Vapauden temppelein? ne kautta aikojen kohottavat lakensa pilvien yli, valaen aina mieleen omituisen vapautuksen tunteen, joka vastustamattomasti valtaa ihmisen, h?nen niit? n?hdess??n tai niille noustessaan.

T?llaisia tunteita tunsivat nyt pojatkin. Tuskinpa osasivat he niit? ehjiksi ajatuksiksi mieless??n luoda, mutta vaistomaisesti v?r?ytti heit? kuitenkin tunturien n?keminen, saaden heid?n povensa vapaudenhalusta kiivaasti kohoilemaan.

P??sisip? nyt tuonne tunturille! Ja saisi viilett?? suksillaan huimasti rinnett? alas. Tai p??sisip? minne tahansa! Samapa se, kunhan vain vapauteen p??sisi. Ennemmin vaikka takaisin K?rpp?vaaraankin kuin ruunun vankeuteen.

Ihminen ei voi k?sitt??, mik? Jumalan lahja vapaus on, ennenkuin h?n sen on menett?nyt!

Masentuneina ja sekavin tuntein saapuivat pojat kirkolle, jossa heid?t suljettiin pieneen, rautaristikko-akkunaiseen sivurakennukseen vanginvartian talossa.

Siihen saakka olivat he saaneet tunteensa hillityiksi, niin etteiv?t vangitsijat voineet p??lt?p?in n?hd?, mit? sis?ss? liikkui, mutta j??ty??n nyt yksin he vaipuivat raukeina oljille pitk?kseen, voimatta en?? est?? silloin t?ll?in pient? nyyhkytyst? ja ruumiinsa outoa vavahtelua.

Iltapuoleen he kuitenkin hiukan tyyntyiv?t, koettivat rohkaista toinen toistaan ja alkoivat tunnustella ovea, seini?, lattiata, eik? mist??n p??sisi murtautumaan ulos. Tietoisuus omasta syytt?myydest??n antoi heille sen varman vakaumuksen, ett? heill? oli luonnollinen oikeus paeta, jos siihen vain v?h?nkin tilaisuutta ilmenisi. Mutta t?st? h?kist? karkaaminen tuntui mahdottomalta. Ei miss??n n?kynyt pienint?k??n pakotiet?, kaikkein v?himmin akkunassa, jota ulkopuolelta peitti paksu rautaristikko.

Saapui y?, mutta unen p??st? oli vaikea saada kiinni. Tuntikausia levottomasti piehtaroituaan pahnoilla he kuitenkin viimein vaipuivat raukeaan lepoon.

Kauan he eiv?t kuitenkaan viel? olleet nukkuneet, kun yht'?kki? her?siv?t heikkoon lasin hel?hdykseen. Y? oli pimeimmill??n. He eiv?t voineet n?hd? mit??n, kuulivat vain hiljaista ryskett? akkunan takaa sek? heikkoa ??nn?htely?:

-- Paavo! Erkki! Oletteko t??ll?? Pojat sy?ksyiv?t akkunaan.

-- Antti! Miten sin? olet t??ll?? he l??h?tt?en kuiskasivat.

-- Tulin teit? pelastamaan! Rautakangella irtautui ristikko aika helposti. Lasiveitsen ja tervatun paperin avulla sain akkunan rikki, jottei mit??n kovempaa hel?hdyst? kuulunut. Tulkaa pian pois! Onko teill? viel? k?siraudat p??ll??

-- Ei ole! Poliisi otti ne pois, sulkiessaan meid?t t?nne.

Pojat kipusivat ketter?sti kuin oravat ulos akkunasta, ja kummasti l?ik?hti heid?n rinnassaan, kun he hypp?siv?t ihanaan vapauteen.

Nopeasti he riensiv?t kyl?n pohjoisp??t? kohti, jonne Antti heit? johdatti. He poikkesivat muutaman pikku m?kin pihaan. Siell? oli hevonen, jonka reess? pojat ilokseen huomasivat omat suksensa, pyssyns?, selk?reppunsa ja kaiken irtaimen omaisuutensa.

-- Mutta sin?p? vasta olet kunnon veli, Antti! Ikin? emme voi unohtaa, mit? nyt teit meid?n syytt?mien poikasten pelastamiseksi. Tuhatkertainen kiitos sinulle siit?! Mutta samalla sanon, ett? jos me syyllisiksi olisimme itsemme tienneet, emme olisi karkuun l?hteneet, vaikka k?ysill? ja hevosilla meit? olisit vankilasta ulos koettanut kiskoa! Nyt taas l?hdemme puhtain mielin vapaihin er?maihin, mist? ei mik??n ihmisk?si meit? voi saavuttaa, lopetti riemuiten Paavo.

-- Mainio juttu, ett? otit mukaan kaikki tarpeemmekin! jatkoi Erkki.

-- Hyp?tk??h?n rekeen, pojat, niin ajetaan hiukan matkaa salolle, jotta p??sette rauhassa metsien suojaan. Min? jatkan sitten kotiin, ja jo ennen aamun valkenemista nukun taljoillani enk? tied? mist??n mit??n.

Aamulla, kun vanginvartija her?si ja asteli pihan poikki sivurakennukseen vankejansa katsastamaan, oli h?nen h?mm?styksens? suuri, kun h?n l?ysi kopin tyhj?n? ja akkunan ristikkoineen s?rettyn?.

Hirve? meteli nousi nyt kirkonkyl?ss?. Suurin miesjoukoin l?hdettiin karkureita etsim??n ja l?hetettiin kaikkiin l?hikyliinkin sana heid?n kiinniottamisestaan sek? ilmoitus K?rpp?vaaran is?nn?n lupaamasta rahapalkinnosta, joka nyt poliisin harmiksi n?ytti h?nelt? menneen sivu suun. Suuresti vaikeutti etsint?? se, ett? y?ll? oli hiukan pyrytt?nyt, joten j?ljet olivat kadonneet.

Rauhassa painelivat Paavo ja Erkki sill'aikaa yh? syvempi? saloja kohti, suureen er?maahan, minne mitk??n takaa-ajajat eiv?t voineet l?yt??. Nyt oli kaikki suhteet muuhun maailmaan lopullisesti katkaistu. Ja hyv? niin! Ihana vapaus hurmasi heid?n mielt??n, ja heid?n korviinsa soi entist??n lumoavampana er?maan salaper?inen laulu. Nyt se soi jo l?himpien vaarojen takaa, sielt? haaveksitusta onnen maasta.

Illan pimetess? he joutuivat Nuorusen tunturin juurelle, Tavaj?rven taakse. Tunturin he hyvin tunsivat. Olivathan he Suininkij?rvelt? k?sin jo monasti sen ylev?t? paljakkoa ihailleet, kev?isen aamuauringon l?ikkyess? sen kimmelt?v?ll? laella.

Nyt he sen juurelle rakensivat vankan nuotion ja katkoivat kuusen havuja vuoteikseen sen molemmille puolille. He olivat parhaillaan levolle laskeutumassa, kun yht'?kki? kuulivat risahduksen mets?st?, jonkun matkan p??st?.

Pojat s?ps?htiv?t. Erkki kohoutui polvilleen, tarkastaen tiukasti ??nen kuuluntaseutua. Paavo tapaili pyssy??n.

Samassa heid?n korviinsa kajahti haukunnan r?s?hdys aivan vierest?.

-- Lukki! huusivat pojat h?mm?styksiss??n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet