Read Ebook: Sosialismin historia Uudemman sosiaismin edeltäjät. 1. Platonista uudestikastajiin by Kautsky Karl Jokinen W In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1377 lines and 116981 words, and 28 pages

tavat toimia opettajiensa hengess?, ovat useimmat sanomalehtimiehi?, valtiop?iv?miehi? j.n.e. Ei ole silloin ihmeellist?, ettei sosialidemokratia ole t?h?n saakka toimittanut mit??n laveampaa sosialismin historiaa, vaan kaikki kirjalliset tuotteet ovat olleet yksityisi? erikoistietoja.

Arvostelukyky auttaa t?t? puutetta koettaen asettaa johdonmukaisesti yhteen erikoistietoja kaikkiin t?rkeisiin ajankohtiin n?hden sosialismin historiassa. Tarkotus ei suinkaan ole antaa t?ss? yleiskuvaa kokonaisen tieteen alalta erityisien kuvauksien muodossa. Juuri historian alalla on edell? sanottua menettely? monet kerrat menestyksell? koetettu.

Kielt?m?tt? on t?ll? menettelytavalla my?skin haittansa. T?ydellist? yhten?isyytt? on mahdoton saavuttaa, silloinkaan kun, niinkuin t?ss? tapauksessa, kaikilla ty?skentelij?ill? on sama tieteellinen katsantokanta. Esitystapa ei voi olla samallaista, sill? eri osat ovat eri kynist? l?hteneet, mutta eip? edes ajatusten sopusointua voi aina saavuttaa. Sill? kuinka yht?l?inen kanta eri tutkijoilla onkin, katselevat he kumminkin asioita eri silmill? ja kullakin on siin? omat yksityiset tapansa. Niin, t?m? t?ydellinen yhten?isyys, mit? tulee historian puolueettomasti yhteensovitettuihin kohtiin, on sit? mahdottomampi saavuttaa, mit? selvemp?? se on, yhten?inen perustus ei ole mik??n kaava, vaan tutkimistapa, jota jokainen itsen?isesti k?ytt??.

Me teoksen toimittajat toivomme saavamme n?m?t haitat mahdollisimman pieniksi jakamalla sis?llyksen niin, ett? sek? toistamisia ett? aukkoja niin tarkkaan kuin suinkin voitaisiin v?ltt??; jokaisella tekij?ll? on n?et ollut erityinen yhdenjaksoinen osa teht?v?n??n.

Koko teos on nyt jaettu nelj??n nidokseen. Toinen k?sitt?? ajan 1789-1848, kolmas taasen saksalaisen sosialidemokratian historian, jonka on kirjottanut Fr. Mehring, ja vihdoin nelj?s sosialismin historian muissa maissa vuodesta 1848 aina meid?n p?iviimme.

Suuri on se teht?v?, jonka olemme ottaneet suorittaaksemme, mutta me toivomme, ett? siin? kuitenkin onnistumme. Me olemme koettaneet saada kansainv?lisen sosialidemokratian luotettavia ja kelvollisia kirjallisuuden edustajia yrityst?mme avustamaan, ja heid?n avullaan luulemme, vaikka aine onkin n?in tavattoman laaja, siin? p??sev?mme onnelliseen loppuun. Ainoa ehto ty?n onnistumiseksi on, ett? sen tekev?t henkil?t, jotka tuntevat perinpohjin aineensa ja joilla on sek? halua ett? rakkautta ty?h?ns?. T?llaista ohjetta olemme k?ytt?neetkin. Jokainen t?ss? yrityksess? ty?skentelij? kirjottaa historiaan sellaisia kappaleita, joihin h?n erityisien tutkimuksien kautta on syventynyt ja innostunut. Jokainen koettaa parastaan. Jos teos her?tt?? lukijoissaan yht? paljon vieh?tyst? aineeseen kuin tekij?iss??n, niin on sen menestyminen varma.

Lontoossa ja Stuttgartissa helmikuulla 1895.

Johdanto.

Uudemmalla, kansainv?lisell? sosialidemokratialla on historiallisesti kaksi juurta. Molemmat kasvavat samasta maaper?st?, siit? jonka muodostaa nykyinen talous- ja tuotantoj?rjestelm?. Molemmilla on sama p??m??r? -- tehd? loppu niist? sanomattomista k?rsimyksist?, joihin yhteiskuntamme sy?ksee niin monet j?senist??n ja ennen kaikkea heikoimmat niist?, omaisuudettomat. Ja molemmat tahtovat saavuttaa tarkotuksensa poistamalla t?m?n tuotantoj?rjestelm?n, nykyisen omaisuusjaon. Mutta molemmat ovat kuitenkin olemukseltaan aivan erilaisia.

Utopismi sai alkunsa korkeasti sivistyneist? miehist?, jotka eiv?t olleet sidottuina niiden luokkien harrastuksiin, joista he olivat l?hteneet. Tasa-arvokommunismi on raakaa ja suorasukuista; yhteiskunnallinen ymm?rrys, huolettomat ajatukset ja tunteet eiv?t sit? luoneet, ei, vaan pakottava aineellinen h?t?, taistelu luokkaetujen puolesta.

Jotta t?ydellisesti k?sitt?isi uudemman sosialismin synnyn, on v?ltt?m?t?nt? ottaa l?hemm?n tarkastuksen esineeksi sen edell?k?vij?itten joukosta ne, jotka ovat huomattavasti vaikuttaneet siihen -- s.o., kuten juuri olemme sanoneet platonilainen ja kristillinen kommunismi.

Mutta my?skin toisesta t?rke?mm?st? syyst? t?ytyy meid?n tutkia niit? l?hemmin: Ei voi saada t?ytt? selvyytt? jonkun ilmi?n erityisesti huomattavista piirteist? muulla tavalla kuin vertaamalla sit? toisiin samantapaisiin. Sellaisia vertailuja on useinkin toimitettu kommunismin eri muotojen v?lill?, vaikka tarkotus on ollutkin enimm?kseen suorastaan vastakkainen; ei ole koetettu edist??, vaan pikemmin h?mment??, mik? on uudemmalle sosialismille ominaista, sen luonteeseen kuuluvaa. Arvostellaan eri kommunismilajit saman kaavan mukaan, ja se mik? koskee yht? saa koskea kaikkia erotuksetta. T?m? menettelytapa on eritt?in mukava, sill? kaikkien kommunismilajien yhteiset piirteet ovat tavallisesti heti pinnalla havaittavissa. Mutta siksi onkin sosialidemokratian vastustajilla sitte niin paljo moittimista, sill? t?ll? tavalla saavat he syyt? sanoa kaiken onnettomuuden, mik? on kohdannut menneiden aikojen kommunisteja, olevan my?skin luonnollisena seurauksena nykyisen sosialismin pyrkimyksist?.

Oppiaksemme tuntemaan t?m?n erikoista olemusta, on varsin v?ltt?m?t?nt?, ett? hankimme tietoja siit?, mik? on edell?k?vij?iden olemukselle ominaista. Ja sen olemassaolon oikeutukseen ja tulevaisuuden toiveisiin tulee uutta valoa, kun opimme tuntemaan niit? edellytyksi?, joissa sen edelt?j?t kasvoivat ja h?visiv?t olemasta. Se onkin p??teht?v?mme t?m?n nidoksen ensim?isiss? osissa. Meille on v?ltt?m?t?nt? selitt?? osa yhteiskunnallista kehityshistoriaa kommunistisien aatteiden ja pyrkimyksien historian ohella. Mutta joskin tiemme siten tulee v?h?n pitemm?ksi, niin on se kumminkin vaihtelevampi ja tarjoo laveampia n?k?aloja. Mielenkiintomme ja my?t?tuntoisuutemme niit? hengen ja miekan sankareita kohtaan, jotka kuluneina vuosisatoina ovat taistelleet kaiken riist?misen ja sorron poistamiseksi, voivat vain kasvaa, jos, samalla kun opimme tuntemaan heid?n aatteitaan ja toimiaan, samalla opimme k?sitt?m??n heid?t aikansa olosuhteiden kehitt?miksi.

I osa.

Platonilainen ja vanhin kristillinen kommunismi.

I LUKU.

Platonin ihannevaltio.

Ei mik??n ole valheellisempaa kuin se laajalle levinnyt k?sitys, ett? kommunismi olisi jotain sellaista, joka sotii vastaan ihmisen olemusta, ihmisluontoa. P?invastoin, kommunismi on syntynyt l?hell? ihmisen kehtoa, ja aina meid?n p?iviimme asti se on muodostanut yhteiskunnallisen perustuksen maailman useimmille kansoille.

Kaukana siit?, ett? kommunismi ei sopisi olemassaolon taistelun lakeihin, oli se pikemmin ihmissuvun t?rkein ase t?ss? taistelussa. Ainoastaan mit? kiinteimmin yhtyen pienempiin tai suurempiin ryhmiin, saattoivat alkuajan paljaat aseettomat ihmiset suoriutua er?maissa pelj?tt?vist? vihollisistaan. Alkuihminen eli ainoastaan heimossaan, h?nen personallisuutensa ei ollut viel? p??ssyt irti niist? siteist?, jotka yhdistiv?t h?net siihen. Yhteisesti toimien hankkivat ihmiset elintarpeensa -- yhdess? he mets?stiv?t, kalastivat ja asuivat, yhteisesti he puolustivat asumustansa ja alaansa.

T?m? muuttui tuotannon edistyess?. Se tuotti n?et yksityisomaisuutta yhteisen omaisuuden ohelle..

Alkuaan oli yksityinen omistusoikeus rajotettu muutamiin v?hemm?narvoisiin henkil?kohtaisesti k?ytett?viin esineihin, jotka se, joka niit? k?ytti, enimm?kseen my?skin oli valmistanut, niinkuin koristukset, aseet y.m., siis esineit?, jotka katsottiin niin kuuluviksi omistajaan, joka ne oli valmistanut ja niit? kantanut, ett? ne useinkin pantiin h?nen mukaansa hautaan.

Mutta v?hitellen sai yksityisomaisuus suurempaa merkityst?. Sit? ruvettiin ulottamaan t?rke?mpiin tuotannonv?lineisiin ja k?sitti vihdoin t?rkeimm?nkin kaikista tuotannonv?lineist?, olemassa-olomme perustan, maaper?n ja maan. Mets?styst? ja karjanhoitoa harjotetaan viel? yhteisill? alueilla. Mutta varsin toinen on asian laita maanviljelyksen suhteen. Aina meid?n p?iviimme saakka, jolloin harjotetaan maanviljelyst? suurteollisuutena, ei ole huomattu mit??n tuottavampaa muotoa maanviljelykselle kuin se, ett? jokainen perhe on viljellyt omaa maapalstansa, ja t?llainen viljelys tarvitsee kehitty?kseen yksinomaisen omistusoikeuden maahan. Kaikkialla, miss? maanviljelys kehittyy ja poistaa vanhemmat tuotantotavat, tulee my?skin t?llainen omistus-oikeuden muoto yh? kipe?mm?n tarpeen vaatimaksi.

Teollisuuden ja kaupan kehittyminen kaupungeissa edellytt?? puolestaan yksityisen omistusoikeuden tuotannon v?likappaleisiin ja tuotteisiin n?hden.

Kulutusesineiden tarve on aina rajotettu. Niin kauan kuin rikkautena on vain sellaisia, ei kukaan halua sit? enemp?? kuin mit? tarvitsee mukavaan ja mieluisaan el?m??n. Rahoja sit? vastoin ei koskaan ole kell??n kylliksi, sill? raha on tavaraa, jolla voidaan ostaa mit? tahansa, tavara, joka ei turmellu, joka on aina k?ytt?kuntoinen. Aatteiden, suurien, paljon yli omien tarpeiden k?yvien omaisuuksien kasaaminen, tulee nyt omistavien el?m?nteht?v?ksi. T?st? ajasta alkaen saattaa erotus rikkaan ja k?yh?n v?lill? tulla tavattoman suureksi, ja se tuleekin kaikkialla, miss? vaan edellytykset ovat olemassa.

Ihmisten suhde toisiinsa, koko heid?n ajatus- ja elintapansa muuttuu silloin perinpohjin. Innostus yhteiseen hyv??n, kyky uhrata itsens?, olivat muinoin olleet ihmisten parhaita hyveit?. Ne h?vi?v?t yh? enempi ja enempi. Jokainen on l?himp?n? itse?ns?. Yhteiskunnat pirstoutuvat luokkiin, jotka mit? kiivaimmin kamppailevat kesken??n, ja hajoutuvat yksil?iksi, joista jokainen katsoo vain omaa etuaan, ja joista kukin antaa yhteiskunnalle mahdollisimman v?h?n, mutta ottaa silt? niin paljon kuin suinkin saattaa. Yh? h?llemmiksi tulevat ne siteet, jotka kiinnitt?v?t yksil?n siihen yhteiskuntaan, johon h?n kuuluu, ja jotka pit?v?t sit? koossa. Se kohtaa perikatonsa tai joutuu kansan saaliksi, joka on j??nyt j?lkeen kehityksess? ja joka omistaa viel? kommunistisen hyveen ja kommunistisen voiman.

T?llainen on kaikkien kansojen ja valtioitten historia vanhalla ajalla.

"Entisin? aikoina oli toisin kuin nyt", huudahti silloin puhuja Demostenes er??ss? puheessaan. "Silloin oli kaikki, mik? kuului valtiolle, rikasta ja loistavaa, mutta kukaan yksityinen kansalainen ei vienyt ulkonaisessa loistossa voittoa toisesta. Jokainen teist? saattaa viel? omin silmin n?hd?, olivatko ne rakennukset, jotka Temistokles, Miltiades tai muut sen ajan suuret miehet omistivat, kauniimpia tai huomattavampia kuin heid?n kansalaistensa yleens?. Sit? vastoin ovat julkiset rakennukset ja muistomerkit, jotka silloin rakennettiin, niin suuremmoisia ja komeita, ett? ne ikuisesti tulevat olemaan voittamattomia -- min? tarkotan propylaioja, asehuoneita, pylv?sk?yt?vi?, Piraion satamarakennuksia ja kaupunkimme muita yleisi? laitoksia. Nyt sit?vastoin on valtiomiehi?, joiden asumukset voittavat komeudessa monet yleiset rakennukset, ja jotka ovat ostaneet maapalstoja niin laajalti, ett? ne maat, jotka kuuluvat teille, te t?h?n kokoontuneet tuomarit, eiv?t yhteens?k??n vastaa niit?. Se, mit? nyt sit?vastoin rakennetaan valtion puolesta, on niin v?h?p?t?ist? ja mit?t?nt?, ettei siit? kehtaa puhuakaan."

Melkein koko Kreikassa voi havaita saman ilmi?n. Mutta huomattavimmin ilmeni se Atenassa. Atena oli persialaissotien kautta tullut Kreikan mahtavimmaksi valtioksi ja pelastanut kreikkalaisen vapauden persialaisten ikeest? vain saattaakseen sen oman valtansa alle. Melkein koko Aigeian meren ranta- ja saariv?est? -- ja joukko rantakaupunkeja ja saaria muuallakin -- oli alamaisuussuhteessa Atenaan tai sille veroamaksava. Paitsi voittoa, mink? orjien ty? ja suuresti kukoistava kauppa tuottivat, olivat viel? sodista saatu saalis ja kukistettujen kansojen verot alituisesti juoksevana tulol?hteen? Atenan v?est?lle. N?m? tulot tekiv?t rikkaat viel? rikkaammiksi ja vierottivat muut vapaat, joille suuret valtiovarat olivat hy?dyksi, kaikesta ty?st?, t?m? seikka lis?si irtaimen ty?v?est?n lukum??r?? ja siten pilasi sek? heikonsi koko v?est?n. Mutta ne olivat my?skin keinona, joka teki Atenan mit? suurimmassa m??rin vihatuksi koko Kreikassa.

Syttyi vihdoin taistelu el?m?st? ja kuolemasta yh? laajenevan Atenan ja sen alle viel? kuulumattomien Peloponneson valtioitten v?lill?. N?m? kokoontuivat Spartan johdettaviksi. T?m? sota Atenan ylivaltaa vastaan oli samalla taistelu kansanvallan ja ylimysvallan v?lill?. Atena oli Kreikan kansanvaltaisin valtio ja Spartta sen ylimysvaltaisin. Kaikissa valtioissa, jotka joutuivat Atenan valtaan, saivat ylimykset suurimmaksi osaksi maksaa verot, samalla kun kansa p??si jotenkin helpolla, ja itse Atenassakin kansa asetti niin paljon kuin suinkin valtion kuormaa ylimyksien ja rikkaitten hartioille. N?m? vihasivat sent?hden Atenaa, ja siell? meni yhteiskunnan hajaannus niin pitk?lle, ett? ylimykset yhtyiv?t ja rupesivat sotahankkeisiin is?nmaan vihollisen Spartan kanssa. Spartan voitto oli heist? paras keino kukistamaan Atenan kansanvaltaa.

Taistelu Atenan ja Spartan v?lill?, tuo n.k. Peloponnesolaissota, kesti l?hes kolmekymment? vuotta ja p??ttyi Atenan t?ydellisell? kukistumisella. Kansanvallan sijaan tuli luonteettomien Spartan k?tyrien hallitus.

Vallitseva asema oli sellainen, ett? se erityisesti kehotti tutkimaan ja ajattelemaan syit? valtioitten kukoistukseen ja sortumiseen. Kysymys, mik? olisi paras hallitusmuoto, oli siihen aikaan yleinen.

T?llaisten historiallisten suhteiden vallitessa kasvoi Platon.

H?n syntyi Atenassa heti Peloponnesosodan alettua -- 429 tai 427 ennen ajanlaskumme alkua. Vanhan ylimysperheen j?lkel?isen? oli h?n tietysti kansanvaltaa vastaan. Varakas kun oli, saattoi h?n ajatella yksinomaan henkist? kehityst??n ja alkoi aikaisin tutkia kirjallisuutta ja filosofiaa. Se tuttavuus, jonka h?n luultavasti jo 20 vuoden vanhana solmi Sokrateen kanssa, vaikutti h?neen ratkaisevasti. H?n antautui kokonaan filosofian tutkimiseen ja tuli Sokrateen etevimm?ksi oppilaaksi. Mutta h?n laajensi mestarinsa ajatuspiiri? itsen?isten opintojen ja monien matkojen kautta, joita h?n yst?v?ns? ja opettajansa kuoltua teki; h?n matkusteli Egyptiss?, Kyprossa, Etel?-Italiassa ja Sisiliassa.

Palattuaan takaisin n?ilt? matkoiltaan h?n esiintyi Atenassa julkisena opettajana. Mutta kaksi kertaa keskeytti h?n t?m?n toimensa k?yd?kseen viel? uudelleen Sisiliassa.

T?h?n vaikuttaneet syyt ovat kuvaavia silloisen valtiollisen el?m?n rappeutumiselle. Platon on muodostanut kokonaisen valtiollisen j?rjestelm?n, johon pian palaamme, mutta h?nen mieleens? ei johtunut tehd? v?hint?k??n sen toteuttamiseksi ottamalla osaa valtiolliseen el?m??n. T?ll? ei kumminkaan ole sanottu, ett? h?n olisi pit?nyt ajatuksiaan valtiosta ja yhteiskunnasta ainoastaan kuvitelmina, mutta ei k?yt?nn?llisesti toteutettavina.

Tapahtui sitte v. 368, ett? Dionysius vanhempi, Syrakusan tyranni kuoli. T?m?n poika, Dionysius nuorempi, oli osottanut harrastavansa filosofiaa, ja h?nt? pidettiin uudistusten yst?v?n?, seh?n on laita tavallisesti kruununperillisten kaikkina aikoina. Dion, Platonin yst?v? ja Dionysiuksen lanko, toivoi saavansa h?net heid?n yhteisi? pyrint?j?ns? kannattamaan, ja t?ss? luulossa Platon itse matkusti Syrakusaan saavuttaakseen tyrannin avulla sen, mink? toteuttamiseksi h?n omassa kansanvaltaisessa is?nmaassaan ei ollut pannut kortta ristiin, nimitt?in valtiollisten ihanteittensa toteuttamisen.

Luonnollisesti h?n pettyi suuresti. Dionysius salli mielell??n, ett? filosofit tulivat h?nen hoviinsa ja siten lis?siv?t sen loistoa, mutta he eiv?t saaneet h?irit? h?nen huvituksiaan viinin, naisten ja laulun parissa. Kun filosofit alkoivat tulla h?nelle kiusaksi, antoi t?m? "filosofi valtaistuimella" yksinkertaisesti heitt?? heid?t ulos, -- ajaa maanpakoon.

Platon ei ollut viel? tullut siit? viisaaksi, vaan teki muutamia vuosia my?hemmin uuden matkan Syrakusan hoviin, mutta sai osakseen tyrannin vihat niin suuressa m??r?ss?, ett? h?n saattoi olla iloinen pelastaessaan henkens? ja saapuessaan ehj?n? taasen kotiin.

T?h?n p??ttyi filosofimme valtiollinen toiminta. Mutta opettajatointaan h?n jatkoi aina kuolemaansa asti; h?n kuoli 81 vuoden vanhana.

Kirjan p??sis?lt?n? on vastauksen hakeminen kysymykseen: Mik? on paras valtio- ja yhteiskuntaj?rjestys?

Siit?, ett? vallitsevat valtio- ja yhteiskuntamuodot ovat huonoja, ei h?nell? ole ep?ilyst?k??n.

Se on h?nen mielest??n yksityisomaisuus, erotus rikkaan ja k?yh?n v?lill?, joka johtaa valtiot perikatoon. "Eiv?tk? hyve ja rikkaus ole toisiinsa sellaisessa suhteessa", kysyy h?n, "ett? jos ne asetettaisiin kumpikin vaakakuppiinsa, toinen painuisi, kun toinen kohoo?... Jos rikkautta ja rikkaita kunnioitetaan jossain valtiossa, niin siell? hyvett? ja hyvi? pidet??n samassa m??rin pienemm?ss? arvossa... Sellainen valtio on v?ltt?m?tt?m?sti ei yksi kokonaisuus, vaan kaksinainen: k?yh?t muodostavat toisen, rikkaat toisen osan, ja molemmat asuvat yhdess? harkiten pahaa toisilleen... Ja vihdoin tulevat hallitsevat rikkaat kykenem?tt?miksi k?ym??n sotaa, koska heid?n joko t?ytyy k?ytt?? hyv?kseen joukkoa, jota he silloin, kun sill? on aseet, pelk??v?t enempi kuin vihollista; tai jolleiv?t he siihen turvautuisi, olisi heill? tantereelle aivan pieni sotavoima; ja viel? p??lliseksi he eiv?t tahdo maksaa mit??n veroja, sill? he rakastavat siksi paljon rahojaan".

K?yh?t taasen, k?yh?list?n, Platon vertaa mehil?iskuhnureihin -- sattuva vertaus, joka meille kouraan tuntuvasti n?ytt?? eron klassillisen muinaisajan ja meid?n aikamme k?yh?list?n v?lill?. Silloin omaisuutta vailla olevat vapaat miehet olivat enimm?kseen ryysyl?isk?yh?list??. Meid?n p?ivin?mme el?? yhteiskunta k?yh?list?st?, muinoin eli k?yh?list? yhteiskunnasta. Se puristi elintarpeensa valtiolta ja niilt? rikkailta, jotka vuorostaan hankkivat tulonsa osaksi orjaty?ll?, osaksi kukistettujen kansojen rikkauksista. Mutta, jatkaa Platon, kaksijalkaiset kuhnurit eroavat siivellisist? siin?, etteiv?t ne kaikki ole pistimi? vailla. "Ne, joilla ei ole pistint?, tulevat vanhoilla p?ivill??n kerj?l?isiksi, pistimell? varustetuista tulee taasen varkaita ja rosvoja, temppelinry?st?ji? ja kaikellaisten h?vytt?myyksien harjottajia".

Valtio, jossa kaksi sellaista valtiota el?? keskin?isess? eripuraisuudessa, on m??r?tty perikatoon, hallitkootpa sit? sitten rikkaat tai k?yh?t .

Ainoastaan kommunismi, sanoo Platon, voi tehd? lopun t?st? eripuraisuudesta.

Hallitseva luokka on valtion vartija. Sen j?senet valitaan huolellisesti paraimpien ja kelvollisimpien joukosta. Vartijoitten lapsilla on kyll? suuremmat edellytykset kuin muilla lapsilla kuulua t?h?n luokkaan, sill? omena ei putoa kauaksi puusta; mutta jos joku n?itten vartijoitten j?lkel?isist? n?ytt?ytyy kelpaamattomaksi, erotetaan h?net auttamattomasti luokasta. Jos sit?vastoin k?sity?l?isten ja maanviljelij?in joukossa kasvaisi sellainen, jolla on jaloja ominaisuuksia, niin "h?n pidett?k??n kunniassa ja korotettakoon hallitsevien joukkoon".

Ylimysvalta Platonin valtiossa ei siis ole syntyper?isen aatelin hallussa.

Se nuoriso, joka on m??r?tty otettavaksi vartijoitten luokkaan, saa erityisen, huolellisen kasvatuksen, jonka Platon laveasti selitt??, mutta sit? emme saata t?ss? ottaa puheeksi.

"Mutta paitsi t?t? kasvatusta t?ytyy heid?n asuntonsa ja yleens? kaikki, mit? heill? on, niin asettaa, etteiv?t vartijat sen kautta lakkaa olemasta parhaita, eiv?tk? sen vuoksi toisaalta kiihotu tekem??n pahaa muita kansalaisia kohtaan". N?in antaa Platon Sokrateen jatkaa keskustelua.

"Aivan oikein", virkkoi Glaukon.

"Ajattele sitten", vastasi Sokrates, "pit??k? heid?n el?? ja asua jotenkin seuraavaan tapaan tullakseen sellaisiksi. Ennen kaikkea ei kukaan saa omistaa mit??n omakseen, jos sit? vaan suinkin voi v?ltt??. Ei mit??n erityist? asuntoa saa h?nell? olla, ei my?sk??n mit??n varastohuonetta, johon ei jokainen, kuka vaan tahtoisi, p??sisi sis??n. Mutta ne v?ltt?m?tt?m?t tarpeet, jotka urhoolliset ja kohtuulliset sotilaat tarvitsevat, pit?? heid?n saada muilta kansalaisilta, kultakin vuorostaan, palkkana antamastaan suojeluksesta ja siin? m??r?ss?, etteiv?t k?rsi puutetta, mutta ettei my?sk??n mit??n j?? seuraavan vuoden varalle. Yhdess? tulee heid?n el?? ja sy?d? yhteiset ateriansa ik??nkuin sotaretkell?. Mutta kultaa ja hopeaa, niin t?ytyy heille sanoa, ovat he aina saaneet jumalilta kaiken jumalallisen muodossa sieluunsa, ja sent?hden he eiv?t tarvitse ihmisten kultaa eik? hopeaa. ?lk??nk? heille my?sk??n mitenk??n olko luvallista saastuttaa jumalallisen kullan hallintaa kuolevaisten kullan hallinnolla. Jos he hallitsevat omaa maata ja asumuksia ja kultaa, niin olisivat he maanviljelij?it? ja talonomistajia vartijoitten asemasta, kovia herroja sen sijaan, ett? olisivat toveria muille kansalaisille. He viett?isiv?t silloin koko el?m?ns? vihaten muita ja ollen itse vihattuina, pit?en varalta toisia ja samalla ollen itse silm?ll?pidon alaisina, pel?ten paljon enemm?n sis?isi? kuin ulkonaisia vihollisia, ja he kulkisivat perikatoaan kohti, he ja koko kaupunki".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet