Read Ebook: Sosialismin historia Uudemman sosiaismin edeltäjät. 1. Platonista uudestikastajiin by Kautsky Karl Jokinen W In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1377 lines and 116981 words, and 28 pages

"Ajattele sitten", vastasi Sokrates, "pit??k? heid?n el?? ja asua jotenkin seuraavaan tapaan tullakseen sellaisiksi. Ennen kaikkea ei kukaan saa omistaa mit??n omakseen, jos sit? vaan suinkin voi v?ltt??. Ei mit??n erityist? asuntoa saa h?nell? olla, ei my?sk??n mit??n varastohuonetta, johon ei jokainen, kuka vaan tahtoisi, p??sisi sis??n. Mutta ne v?ltt?m?tt?m?t tarpeet, jotka urhoolliset ja kohtuulliset sotilaat tarvitsevat, pit?? heid?n saada muilta kansalaisilta, kultakin vuorostaan, palkkana antamastaan suojeluksesta ja siin? m??r?ss?, etteiv?t k?rsi puutetta, mutta ettei my?sk??n mit??n j?? seuraavan vuoden varalle. Yhdess? tulee heid?n el?? ja sy?d? yhteiset ateriansa ik??nkuin sotaretkell?. Mutta kultaa ja hopeaa, niin t?ytyy heille sanoa, ovat he aina saaneet jumalilta kaiken jumalallisen muodossa sieluunsa, ja sent?hden he eiv?t tarvitse ihmisten kultaa eik? hopeaa. ?lk??nk? heille my?sk??n mitenk??n olko luvallista saastuttaa jumalallisen kullan hallintaa kuolevaisten kullan hallinnolla. Jos he hallitsevat omaa maata ja asumuksia ja kultaa, niin olisivat he maanviljelij?it? ja talonomistajia vartijoitten asemasta, kovia herroja sen sijaan, ett? olisivat toveria muille kansalaisille. He viett?isiv?t silloin koko el?m?ns? vihaten muita ja ollen itse vihattuina, pit?en varalta toisia ja samalla ollen itse silm?ll?pidon alaisina, pel?ten paljon enemm?n sis?isi? kuin ulkonaisia vihollisia, ja he kulkisivat perikatoaan kohti, he ja koko kaupunki".

Meid?n nykyaikaiset sosialistisy?j?mme esitt?v?t todistukseksi sosialistien el?imellisest? alennustilasta sen, ett? sosialidemokratit tahtovat "poistaa avioliiton ja perheen". Mutta juuri samaa saattavat he sanoa t?st? vanhanajan filosofista, jota kaikki siveyden julkiset valvojat, jota eritt?inkin papit, s??nn?llisesti ylist?v?t aina pilviin asti h?nen "melkein kristillisen" siveysoppinsa t?hden.

"Edell? olevasta johtuu", antaa Platon Sokrateen sanoa, "ainakin minun mielest?ni yksi m??r?ys".

"Mik? sitten?"

"Se, ett? naiset kaikki ovat yhteisi? miehille, mutta ettei kukaan nainen el? yhdess? mink??n erityisen miehen kanssa, niin ettei kukaan is? tunne lastaan eik? lapsi is??ns?."

T?ll? Platon ei suinkaan tarkota mit??n aivan s??nn?t?nt? sukupuoliyhteytt?. T?t? rajotettakoon yhdell? ainoalla perusajatuksella: sukupuolivalinnalla. Naiset saavat ainoastaan 20 ja 40 ik?vuosien v?lill? "synnytt?? valtiolle", miehet taasen 30 ja 55 ik?vuosien v?lill? "siitt?? valtiolle". Se, joka tuottaa lapsia maailmaan ennen tai j?lkeen n?iden ik?rajojen, tekee itsens? vikap??ksi hairahdukseen. Sellaiset lapset tulee ottaa hengilt? joko keskosina tai jollain muulla tavalla; kasvattaa niit? ei saa. Ne kansalaiset, jotka ovat mainittujen ik?vuosien v?lill?, pit?? hallitusmiesten mahdollisimman mukaan paritella siten, ett? "kelvollisimmat enimm?kseen ovat tekemisiss? kelvollisinten kanssa ja kelvottomimmat kelvottominten; niin, ett? edellisten lapset kasvatetaan, mutta ei j?lkimm?isten, ett? suku pysyisi terveen?. Ja kaikki t?m? t?ytyy pit?? t?ydellisesti salassa, paitsi korkeilta viranomaisilta itsell??n, jotta vartijajoukko olisi riitaisuuksista vapaana niin paljon kuin suinkin".

Ne taasen, jotka ovat el?neet edell? olevien ik?-rajojen yli, saavat sekaantua mielens? mukaan oman ik?luokkansa piiriss?.

"Vasta syntyneit? lapsia kokoovat sit? varten asetetut viranomaiset, joita on sek? miehi? ett? naisia, sill? valtion virat ovat avonaisia niin naisille kuin miehillekin."

"Hyv?".

"Kelvollisten lapset annetaan hoitajattarille, jotka asuvat erityisess? kaupunginosassa, kelvottomien lapset taasen sek? my?skin vialliset lapset vied??n johonkin tuntemattomaan paikkaan."

"Niin kyll?", h?n vastasi, jos vartijoitten suku on pysyv? jalona.

"N?m? virkailijat huolehtivat my?skin rintalapsien ravinnosta viem?ll? ?itej? t?h?n kaupunginosaan, mutta sen ohessa tulee heid?n niin paljon kuin suinkin mahdollista varoa, ettei kukaan tuntisi omaa lastansa."

Kaikki t?m? tuntuu meist? kummalliselta, jopa vastenmieliselt?kin. Mutta niin ei se vaikuttanut Platonin aikuisiin kreikkalaisiin. Totta kyll? oli heill? yksiavioisuus, mutta se oli, niinkuin he itsekin my?nsiv?t, ainoastaan pelkk? laitos laillisten lapsien saamiseksi, perint?-oikeuden turvaamiseksi. Avioliitto ei ollut en?? rakastavien taivas, sen solmivat sukujen p??miehet katsomatta asianomaisten mielt?, vaan ainoastaan heid?n omaisuussuhteitaan. Nuori mies ei viel? ollut edes tilaisuudessa tutustua jonkun hyv?n perheen tytt?reen, ennenkuin h?n kihlasi h?net.

Paitsi perheen omaisuuden lis??ntymist? katsottiin avioliittoa solmittaessa my?skin paljon sit?, ett? saataisiin voimakkaita j?lkel?isi?. Spartassa, miss? omaisuussuhteet olivat v?hempi-arvoiset, mutta sen sijaan sparttalaisten sotakuntoisuus p??asia, merkitsiv?t sukupuolivalinnan n?k?kohdat tavattoman paljon naimiskaupoissa. Ne vaikuttivat niin voimakkaasti, ett? joskus saattoi tapahtua, ett? kelpo mies luovutti aviolliset oikeutensa toiselle, joka oli vahvempi ja sen vuoksi sopivampi lasten is?ksi. Plutarkus vertaa sparttalaista avioliittoa hevossiitoslaitokseen, miss? ei ole kysymyst? mist??n muusta kuin mahdollisimman puhtaan rodun aikaansaamisesta.

T?h?n katsoen ymm?rt?? kyll?, ettei Platonin aikuisien mielest? ollut mielet?nt? eik? vastenmielist?, ett? esivalta j?rjest?isi ihmisten yhtymisen sukupuolivalinnan lakien mukaan.

Mutta perheen poistaminen, kommunismi sukupuolisuhteissa, oli johdonmukainen seuraus kommunismista nautinnoissa. Jos kaikki nautinnot olisivat yhteisi?, olisi todellakin ollut mit? ep?johdonmukaisinta poistaa niin t?rke?, yhteiskuntael?m??n niin syv?lle juurtunut nautintolaji, kuin sukupuoliel?m?, yhteisyyden piirist?.

Er??ss? toisessa kohdassa sit?vastoin yhtyy platonilainen ihanne muutamaan nykyisen sosialidemokratian vaatimukseen. Samoin kuin t?m?, vaatii Platonkin tasa-arvoa miehen ja naisen v?lille, j?lkim?isen p??semist? kaikkiin valtion virkoihin . Viel?p? sodassakin pit?isi naisten olla mukana. He saisivat my?skin saman kasvatuksen kuin miehisetkin vartijat.

"Kaikissa toimissa, joita valtiossa on, ei ole mit??n, joka erityisesti kuuluu naiselle tai erityisesti miehelle. Luonnolliset taipumukset ovat molemmilla samat, ja nainen saattaa kykyns? mukaan niin hyvin kuin mieskin ottaa osaa kaikkiin toimiin; mutta yleens? on nainen sent??n heikompi miest?... Riisukoot meid?n vartijanaisemme itsens? alasti , sill? he voivat k??riyty? yht? hyvin hyveeseen kuin vaatteisiinkin, ja ottakoot osaa sotaan ja valtion hallintoon ?lk??tk? mit??n muuta toimittako. Mutta j?tt?k??mme naiset helpommalle heid?n sukupuolensa heikkouden t?hden."

Perustuksena sille, ett? nainen p??see tasa-arvoon miehen kanssa yhteiskunnallisesti ja valtiollisesti, on se, ett? h?net vapautetaan talousaskareista. Platonilaisessa valtiossa t?m? tapahtuu siten, ett? n?m? huolet j?tet??n ty?t?tekeville luokille. Niinkauan kuin ei ole mahdollista toimittaa ainakin n?itten t?itten raskaimpia konevoimalla, ei naisvapautusta voi saavuttaa mill??n muulla tavalla.

Niin rohkeat kuin n?m? kaikki Platonin aatteet olivatkin, eiv?t ne suinkaan ole tuulesta temmattuja, vaan on niill? perustuksensa todellisuudessa. Me olemme jo n?hneet t?m?n er??seen h?nen rohkeimpaan aatteeseensa, sukupuolivalinnan j?rjest?miseen, n?hden. Sama esikuva, joka h?nt? siin? johti, on painanut leimansa koko h?nen ajatuspiiriins?. T?m? esikuva oli Spartta, Kreikan ylimysvaltaisin valtio, joka sent?hden sai osakseen suurta my?t?tuntoisuutta Atenan ylimyst?n puolelta, my?t?tuntoisuutta, jota eiv?t Platonissa varmaankaan pienent?neet Sokrateen kansanvaltaisuutta vastustavat opetukset.

T?m? t?ytyy pit?? muistissa, jos tahtoo oikein ymm?rt?? Sokrateen tuomion.

Vaikka sparttalainen valtio olikin Platonilla pohjana, kun h?n muodosti ihannevaltionsa, niin t?m? ei suinkaan ole sit?, ett? h?n vain olisi matkinut Sparttaa. Siksi h?n oli toki liiaksi filosofi, ja aivan selv?sti h?n n?ki ne viat, joista Spartta h?nen aikanaan alkoi k?rsi?. Se valta ja rikkaus, jonka Spartta sai Peloponnesolaissodan kautta, herpasi sit? yht? nopeasti kuin Atenaa persialaissodat ja niiden seuraukset. T?st? sit? suojelivat yht?v?h?n ne alkuper?isen kommunismin j??nn?kset, jotka olivat viel? s?ilyneet Spartassa, kuin keskiaikaisen ritarilinnan rauniot antaisivat suojaa nykyist? tykkiv?ke? vastaan. Ne muuttuivat pelkiksi muodoiksi. Niiden suurin merkitys Platonin aikana oli ehk? siin?, ett? ne antoivat ajattelijalle ja tutkijalle aihetta, osaksi pit?? kommunistisia olosuhteita mahdollisina ja toivottavina, osaksi kehitt?? niist? ajatusten iduista, joita ne tarjosivat, sellaisen johdonmukaisen kommunistisen j?rjestelm?n, joka h?nen aikanaan saattoi olla ainakin aatteellisesti mahdollinen.

Mutta my?skin ainoastaan aatteellisesti Platon oli ylimys, mutta t?m? n?ytt?ytyi vain siin?, ett? h?n tunsi vastenmielisyytt? alempaa kansaa kohtaan, eik? siin?, ett? h?n olisi luottanut omiin s??tyveljiins?. H?n ep?ili kumpiakin. Raaka sparttalainen sotilasvalta ja h?ik?ilem?t?n sparttalainen nylkemisj?rjestelm? miellyttiv?t h?nt? yht? v?h?n kuin atenalainen kansanvaltakin.

Mutta kuinka saisivat filosofit valtion herruuden k?siins?? Ei suinkaan ottamalla osaa kansan valtiollisiin taisteluihin, vaan hankkimalla jonkun itsevaltiaan puolelleen.

Me olemme jo n?hneet, mit? kokemuksia Platon itse teki t?ss? suhteessa. H?nen kohtalonsa on ollut kaikkien utopistien kohtalo h?nen j?lkeens?, s.o. kaikkien niiden, jotka ovat koettaneet uudistaa valtiota ja yhteiskuntaa keksim?tt? t?ss? itsess??n siihen tarpeellisia edellytyksi?. Heid?n on silloin tarvinnut luottaa jonkun valtiollisen tai rahallisen itsevaltiaan jalomieliseen mielivaltaan, vedota johonkin filosofiseen kuninkaaseen tai filosofiseen pohattaan.

Platonin aikana ei niiss? valtioissa, jotka h?n tunsi, ollut en??n mit??n kansankerrosta, jolta uutta virkistymist? oli odotettavissa. Kaikki oli murtunutta ja lahonnutta, ja ajatus, ett? yksinvalta on valtion viimeinen pelastus, kummitteli jo viel?p? tasavaltalaisten p?iss?. Xenophon kirjotti valtiollisen romaanin, "Kyropedien", jossa kehutaan hyvin kasvatetun kuninkaan oivallisia tekoja.

Ei ollut pitk? aika Platonin kuolemasta, ennenkuin filosofit alkoivat n?hd? yksinvallassa ei en?? keinoa, joka veisi heid?t valtion johtoon, vaan hyvin yksinkertaisesti v?likappaleen p??st? vapaiksi kaikista valtioasioitten huolista. Valtion hajaantuminen jatkuu my?skin yleisess? tietoisuudessa. Se ei ole en?? yhteiskunta, vaan oma rakas minuus, joka vieh?tt?? filosofeja. He eiv?t en??n koeta l?yt?? parasta valtiomuotoa, vaan parasta j?rjestelm??, jonka mukaan kukin yksil? saattaisi tulla onnelliseksi omin neuvoin.

N?in muodostuu v?hitellen se ilmakeh?, josta kristinusko esiintyy.

II LUKU.

Alkukristillinen kommunismi.

Se kehitys, jota olemme ensim?isess? luvussa kuvailleet ja valaisseet ottamalla esimerkiksi Atenan, oli, niinkuin jo olemme sanoneet, kaikkien kansojen ja valtioitten kohtalona vanhalla ajalla.

Ei edes maailmaa hallitseva Rooma tee t?ss? poikkeusta. Kun Rooma p??si korkeimmilleen ulkonaisessa vallassa, oli sen sis?inen rappeutuminen edistynyt jo pitk?lle. Sen valtakuntaan, joka k?sitti kaikki maat V?limeren ymp?rill?, kuului joukko valtioita, jotka kaikki kulkivat samaa tiet?. It?iset ja etel?iset olivat ehtineet Rooman edelle, l?ntiset ja pohjoiset taasen olivat j??neet j?lkeen, mutta koettivat innokkaasti saavuttaa kilpailussa p??kaupungin ja sen mukana p??st? niin pitk?lle, kuin It?maat ja Kreikka jo olivat joutuneet: t?ydelliseen yhteiskunnalliseen hajaannukseen.

Olemme n?hneet, kuinka Atenan kansanvapaus sortui ja tasavalta kehittyi valmiiksi siirtym??n yksinvaltaan. Samalla tavalla k?vi muissakin kansanvaltaisissa valtioissa, my?skin Roomassa. Samaan aikaan, jolloin Kristuksen syntym?n sanotaan tapahtuneen, sattuivat Rooman tasavallan kuolinhetket ja sesarismin, keisarivallan alku.

Ylimys- ja kansanvalta olivat tehneet vararikon. Kansan ydin, vapaa talonpoikaiss??ty, oli v?hentynyt, monessa paikassa ei sit? ollut ensink??n; valtion suuruus ja kunnia kasvoi sen raunioista. Ikuisten sotien aikana, joita k?ytiin talonpoikaisjoukoilla, k?rsi talonpoikien maanviljelys tavattomasti, kun taasen suuremmilla maanomistajilla, joiden tiloja orjat hoitivat, ei ollut niist? samaa haittaa; p?invastoin saivat he juuri sotien kautta tavattoman halvalla orjia. Ei ihme silloin, ett? orjatalous p??si pian valtaan ja syrj?ytti vapaitten talonpoikien harjottaman. Samoin kuin lumi sulaa auringon vaikutuksesta, h?visi voimakas, vapaa talonpoikaiss??tykin ja vaipui suurimmaksi osaksi k?yh?list??n, s.o. ryysyl?isk?yh?list??n, sill? palkkaty?t?, johon se olisi voinut ryhty?, ei ollut viel? riitt?m??n asti; orjaty? oli vallalla niin hyvin teollisuudessa kuin maanviljelyksess?kin. Omaisuutensa menett?neet talonpojat siirtyiv?t joukolla suurkaupunkeihin, joissa he vapautettujen orjien ohella muodostivat v?est?n alimman kerroksen.

Mutta niin kauan kuin kansanvaltainen tasavalta oli olemassa, ei joukkok?yhyys viel? merkinnyt samaa kuin joukkokurjuus. Sill? kansan joukoilla oli valtiollista valtaa, ja ne ymm?rsiv?t el?? oikein hyvin sen nojalla. Kaikissa mahdollisissa muodoissa k?ytettiin sit? pusertamaan rahoja osaksi rikkailta omassa yhteiskunnassaan, osaksi veroamaksavilla alusmailta.

T?m? valtiollinen valta ei tuottanut heille ainoastaan leip?? ja n?ytelmi?, vaan joskus tuotannonv?lineit?, maatakin. Rooman tasavallan viimeisin? vuosisatoina koetettiin lakkaamatta perustaa uutta talonpoikaiss??ty? jakamalla tiloja k?yh?list?lle. Mutta kaikki n?m? kokeet k??nt?? taloudellisen kehityksen py?r?? taaksep?in eiv?t ottaneet onnistuakseen. Ne ehk?isi t?llaisia pyrint?j? vastustavien suurten tilanomistajien valtiollinen ja taloudellinen ylivalta, jolla he nujersivat n?m? yritykset tai, miss? se ei onnistunut, hankkivat v?hitellen tilat itselleen. Mutta niiden h?vi?miseen vaikutti my?skin se, ett? kerj?l?isk?yh?list? oli jo perin turmeltunutta, se n?et useinkaan ei viitsinyt tehd? ty?t? ja piti hauskempana vetelehti? suurkaupungissa kuin viett?? ty?t? tehden ja huolissaan pikkutilallisen niukkaa el?m??. K?yh?list? useinkin esti yhteiskunnallisia uudistuksia, vaikka ne olisivatkin tarkottaneet sen omaa parasta, varsin yksinkertaisesti tuhlaamalla h?vitt?en ne talot, jotka olivat saaneet. Mutta se k?ytti toistakin keinoa: se myi valtiollisen valtansa rikkaille tilanomistajille, jotka sitten k?yttiv?t sit? vastustaessaan yhteiskunnallisia uudistajia.

Suuremmoisimpia yhteiskunnallisista uudistuksista olivat ne, joita koettivat aikaansaada molemmat Gracchukset, Tiberius Sempronius Gracchus, joka syntyi v. 163 e.a.a., ja jonka ylimykset murhasivat 133, sek? Cajus Sempronius Gracchus, synt. 153, joka pontevasti jatkoi vanhemman veljens? ty?t?, mutta kaatui niinkuin t?m?kin suurtilanomistajien raivon uhrina . Gracchuksia on nimitetty kommunisteiksi, mutta sit? he eiv?t mitenk??n olleet. He eiv?t tahtoneet poistaa yksityisomaisuutta, vaan koettivat luoda uusia tilanomistajia, muodostaa vahvan talonpoikaiss??dyn, joka on aina ollut yksityisomaisuuden varmin turva.

He toimivat t?ss? aikansa taloudellisten olosuhteitten mukaisesti. Totta kyll?, ett? silloin ei ainoastaan suurempi maanviljelys syrj?ytt?nyt pienemp??, vaan usein my?skin suurteollisuus pikkuteollisuuden. Mutta t?h?n ei ollut syyn? se, ett? suurtuotanto oli tekotavoilleen ja taloudellisesti etev?mp??, vaan ett? sen ty?voima, orjat, oli niin per?ti halpaa.

Alituisesti virtasi lukuisien sotien vuoksi kauppatavaraa orjamarkkinoille. Useat roomalaisten sodat olivat tuskin mit??n muuta kuin pelkk?? orjamets?styst? suurtilallisten tarpeen tyydytt?miseksi. Tavattomia orjam??ri? kasaantui yhteen; ei ihme, ett? niiden hintakin aleni mit?tt?miin.

N?in ollen olikin edullista ostaa suuria orjajoukkoja ja asettaa ne yhteiseen ty?h?n. Rikkaat roomalaiset omistivat orjia tuhansittain. Laitettiin suuria kasvumaita ja n.s. tehtaita. T?m?n sanan merkitys ei kuitenkaan ole kreikkalaisilla ja roomalaisilla aivan tarkka, sill? heid?n "tehtaansa" olivat kokonaan toisellaisia kuin uuden ajan, ne eiv?t, niinkuin n?m?, olleet etev?mpi? verrattuina pikkuliikkeisiin. Jos tahtoo vertailla orjaty?ll? tehty? teollista suurvalmistusta nykyaikaiseen laitokseen niin t?m? ei saa olla uuden ajan tehdas, vaan korkeintaan meid?n p?iviemme vankila. Ei kukaan tahtone v?itt??, ett? t?m?, verrattuna vapaaseen k?sity?h?n, edustaa korkeampaa tuotantotapaa. Orjaty? oli my?skin, varsinkin maanviljelyksess?, niin raakaa ja ep?taloudellista kuin mahdollista. Yksityinen orja t?llaisessa suurliikkeess? tuotti paljon v?hemm?n kuin vapaa k?sity?l?inen pikkuliikkeess?. Se, ett? orjaty? joka tapauksessa tuli halvemmaksi, riippui yksinomaan siit?, ett? he itse eiv?t maksaneet juuri mit??n ja ettei heit? uusien orjien runsaan saannin t?hden tarvinnut s??st?? eik? kunnollisesti hoitaa. He saivat menehty?, orjia oli kyll?.

N?emme siis, ett? suurtuotannon voitto pientuotannosta Rooman valtakunnassa riippui kokonaan toisista edellytyksist? kuin sama ilmaus nyky??n. Ei ollut mit??n edellytyksi? korkeammalle yhteis?lliselle tuotantotavalle, kuin se, mit? pikkutuotanto edusti. Kun siis Gracchukset, vaikkapa olivatkin k?yh?list?n etujen puoltajia, olivat kokonaan muuta kuin kommunisteja, vastasi t?m? t?ydellisesti niit? taloudellisia olosuhteita, joissa he vaikuttivat.

Samaa voipi sanoa Catilinastakin , er??n roomalaisen tilanomistajahallintoa vastaan tehdyn salaliiton johtajasta, joka vihdoin, kun h?nen puolueensa kaikki muut yritykset anastaa itselleen valtiollinen valta olivat rauenneet tyhjiin, nousi tovereineen ase k?dess? kapinaan ja miehuullisen taistelun j?lkeen sortui vihollisen ylivallan alle v. 62 e.a.a. H?nt?kin on v??rin sanottu kommunistiksi -- viel?p? saksalainen historiankirjottaja Mommsen "anarkistiksi" -- mutta aivan syytt?. Samoin kuin Gracchuksetkin, koki Catilina tilattomien hyv?ksi anastaa valtiollisen vallan, tehd?kseen heid?t sitten tilanomistajiksi. Mutta yksityisomaisuuden poistamista ei h?n tahtonut.

Mutta valtiollinen el?m? kuihtui yh? enemm?n. Omaisuudettomat rupesivat tulemaan siveellisesti ja valtiollisesta yht? piloille kuin omistavatkin, kansanvalta yht? sis?llyksett?m?ksi kuin ylimysvalta. Itsevaltiaan, keisarin, palkkajoukon ja alkavan virkavallan p??miehen esiintymiselle oli maa-ala muokattu. T?m?n t?ytyi antaa k?yh?list?n ja sen yst?vien ajatuksille toinen suunta.

Samassa kun vanhan ajan k?yh?list? menetti valtiollisen valtansa, kuivui sen miltei ainoa elinl?hde. K?yhyys merkitsi nyt samaa kuin kurjuus. Joukkojen omaisuudettomuudella oli roomalaisessa yhteiskunnassa seurauksena kauheita, siihen saakka tuntemattomia seikkoja. Pauperismi, joukkojen k?yhyys ja kurjuus, tuli t?rkeimm?ksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi, kysymykseksi, joka yh? tiukemmin vaati ratkaisuaan, sill? yhteiskunnan kehitys k?vi kulkuansa, v?likerrokset h?visiv?t yh? enemm?n, rikkaat tulivat yh? rikkaammiksi ja omaisuudettomien lukum??r? kasvoi.

T?m? ei kuitenkaan ollut ainoa yhteiskunnallinen kysymys, joka liikutti roomalaista maailmanvaltaa. Vapaan talonpoikaiss??dyn h?vi?, joka johti keisari-yksinvaltaan, oli ainoastaan koko yhteiskunnan taloudellisen h?vi?n edelt?j?n?.

Jo ennenkuin Rooman yhteiskunta oli tehnyt valtiollisen vararikon, oli se tehnyt sotilasvararikon. Kansallissotajoukon sotilaat olivat h?vinneet samalla kuin talonpojatkin. Sen sijalle tuli palkkajoukko, despotismin voimakkain tuli. Mutta t?m?n palkkajoukon, joka sis??np?in oli vastustamaton, oli pian vaikeata pid?tt?? rajoilta etenkin germaneja, jotka tunkivat eteenp?in yh? voimakkaammin, samalla kun Rooman sotalaitos tuntuvasti rappeutui.

T?st? oli t?rkeit? taloudellisia seurauksia. Vallotussodat tulivat harvinaisemmiksi. Alituinen rajasota muuttui v?hitellen yksinomaan puolustussodaksi, jossa menetettiin enemm?n sotilaita, kuin saatiin sotavankeja. Orjia saatiin yh? v?hemm?n. Mutta sen mukana kaatui my?skin senaikuisen suurtuotannon, etenkin maanviljelyksen, perustus. Orjuus ei lakannut kokonaan, mutta se muuttui yh? enemm?n ainoastansa ylellisyys-orjuudeksi.

Mutta vanhaan suurtuotannon tapaan ei n?it? tiloja en?? voinut hoitaa. Yh? enemm?n kehittyi tuo j?rjestelm?, jonka mukaan suuret tilukset jaettiin pienempiin ja n?it? osia vuokrattiin m??r?tyist? maksuista, jotka suoritettiin rahassa, luonnossa tai ty?ss?. N?it? vuokraajia, n.s. "koloneja", koetettiin keisariajan j?lkipuoliskolla niin paljon kuin suinkin kiinnitt?? turpeeseen, -- he olivat keskiajan maaorjain edell?k?vij?it?.

Syyn? siihen, ett? heid?t niin halukkaasti tahdottiin turpeeseen kiinnitt??, oli se, ett? ty?voimat nopeasti v?heniv?t Rooman valtakunnassa. Oli olemassa muutamia harvoja rikkaita ja suhteellisesti pieni m??r? vapaita, itsen?isi? ty?ntekij?it? noissa talonpoikaisviljelyksen ja k?sit?iden sorretuissa j??nn?ksiss?. Mutta muuten oli suuri joukko v?est?st? ryysyl?isk?yh?list?? taikka orjia. Ilman j?rjestettyj? perheoloja ja enimm?kseen kurjuudessa el?en eiv?t kumpasetkaan voineet j?tt?? tarpeeksi lukuisasti j?lkel?isi?. Useat onnettomat sodat lis?siv?t viel? vallitsevaa ihmispuutetta. V?est? v?heni huomattavasti. Saadakseen koloneja ja sotamiehi?, t?ytyi Rooman vallitsevain luokkain koota yh? enemm?n muukalaisia, barbaareja, valtakuntaan, jonka ravintoa hankkivina ja puolustavina voimina lopulta olivat enimm?kseen n?m? maahan muuttaneet muukalaiset ja heid?n j?lkel?isens?.

Mutta t?m?k??n ei riitt?nyt korvaamaan ihmisten v?henemist?, ja maahan t?ytyi kutsua yh? raaempia, yh? alemmalla kannalla olevia aineksia.

Roomalainen sivistys oli voinut saavuttaa sen kukoistuksen, johonka se p??si, ainoastaan sen ty?voiman runsauden avulla, joka sille oli ollut tarjona ja jota se oli saanut hillitt?m?sti tuhlata. Ty?voiman runsauden loppuessa loppui my?skin tuotteiden runsaus, maanviljelys ja teollisuus taantuivat, tulivat yh? raaemmiksi ja raakalaismaisemmiksi. Ja niiden mukana rappeutui taide ja tiede.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet