Read Ebook: Elämän keväässä: Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan by Kuylenstierna Wenster Elisabeth Sepp Nen Rob A Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 691 lines and 24288 words, and 14 pages

ruskeilla kasvoillaan loisti veitikkamainen kurittomuus.

J?re?j?seninen, mahtava Maud oli heti tuntenut vetovoimaa "pient? kimaltelevasilm?ist? tenhotarta" kohtaan. He osaisivat kyll? yksiss? neuvoin panna toimeen kepposia. Maud ei ollut purkanut matkatavaroitaan. H?n sanoo, ettei jaksa. H?vyt?nt?, ett? is? ja ?iti olivat l?hett?neet h?net pois. Eih?n h?n itse ollut tahtonut. Ja Maud heitt?ytyi toiseen nojatuoliin -- kaksi t?llaista oli sohvan sijasta -- niin ett? liitteet natisivat. Leve?t jalkater?ns? ja tukevat raajansa h?n ojensi pitkin pituuttaan, asettuessaan tutkimaan l?htevien junien aikataulua. Sanokoot mit? tahansa kotona, mutta h?n ei j?? t?h?n vankeuteen. Ja sitten h?n vihelsi kuin ?k?mystynyt koulupoika.

Barbro Bertingin tornihuoneessa ei j?rjestys my?sk??n ollut mallikelpoinen. Kaikkialla vetelehti kirjoja, paperia ja aikakauslehti?. H?n oli yritt?nyt luoda jonkinlaista kokonaisuutta, mutta onnistumatta. Puvut olivat sent??n p??sseet vaatekomeroon ja yksi nelj?st? tuolista oli viel? tyhj?. Kaarevalle rokokosohvalle, joka oli soikean peilin alla, Barbro oli sijoittanut kirjapinot. H?n luki paljon ja enimmiten historiallisia teoksia, ja kun h?n nyt, puolittain riisuutuneena, avasi milloin yhden, milloin toisen muistelmateoksen, pisti h?nen silm??ns? ensi sivulta yksinkertainen omistus, joka oli kirjoitettu varmalla, miehekk??ll? k?sialalla: "Barbrolle yst?v? H.B." Iso?iti ja Holger Boye, h?nen lapsuuden- ja nuoruudenyst?v?ns?, olivat ahkeraan lahjoitelleet pienelle lukuhimoiselle Barbrolle tervett? ja kehitt?v?? lukemista. Ja viimeksi kuluneena vuonna, jolloin h?n oli asunut rakkaan, suloisen iso?idin luona, h?n oli oppinut pit?m??n arvossa hyvien kirjojen seuraa.

Inger Thomas, Sonjan serkku, oli my?s opastanut h?nt? valikoimaan lukemista, jotavastoin Sonja oli koettanut vieroittaa h?nt? "mokomasta roskasta", mik? teki h?nest? "ik?v?n vetelyksen".

Piharakennuksessa oli tyt?ill? jo kaikki j?rjestyksess?, ja he olivat vakuutettuja siit?, ett? he viihtyisiv?t mainion hyvin. Maryn siro, hyvin hoidettu persoona liikkui t?ysin tottuneesti siev?ss? kustavilaisessa salongissa, jonne h?n oli tuonut spinetin, somasti t?ytetyn nuottihyllyn ja kallisarvoisen viulun. H?n kertoi Astridille, ett? h?n oli avustanut monissa soitannollisissa iltamissa ja saanut tavattoman paljon kiitosta. H?nen ulkonevat vedensiniset silm?ns? eiv?t juuri elostuneet, kun h?n puhui soitosta, sen enemp?? kuin muulloinkaan, mutta h?n oli aina hienon, kiltin ja s??dyllisen n?k?inen. Huomasi my?skin, ett? h?n oli koko suvun mielikki, ja vanhemmat olivat ilmoittaneet vapaaherratar L?wesk?ldille, ett? he olivat l?hett?neet h?net kasvatushoitolaan v?ltt??kseen rettel?it?, kun kaikki tahtoivat omistaa Maryn ja pit?? h?nt? kodissaan. Sukulaisilta olikin jo tulvinut h?nelle kutsuja, mutta ne olivat j??neet Eva-t?din talteen, sill? h?np? m??r?si, milloin tyt?t saivat l?hte? kyl?ilem??n.

Astrid ei v?litt?nyt hitustakaan tuollaisista koreista nimist? ja arvoista, joita Mary lakkaamatta luetteli, mik? ei oikeastaan tapahtunut siksi, ett? h?n olisi niill? ylpeillyt, vaan siksi, ett? ne kuuluivat h?nen piiriins?, ainoaan, mink? h?n tunsi.

Hyr?illen ja reippaasti j?rjesteli pikku Tolling, jota kotona sanottiin "syd?nk?vyksi", kapistuksiaan ja suuteli is?n ja ?idin valokuvia, ennenkuin l?ksi nukkumaan japanilaisen verhon taakse, joka jakoi tilavan makuuhuoneen kahtia.

Verhon toiselta puolen Astrid kuuli Maryn kirkkaan, aina jonkun verran uteliaana ihmettelev?n ??nen:

"Tied?tk?, onko totta, ett? Sonja Thomas on salakihloissa er??n filosofiankandidaatin ja luutnantin kanssa, joka on hirve?n rikas?"

"Luultavasti, mutt'en tied?, onko se salaista, h?nh?n puhui siit? meille kaikille."

"Ei minulle."

"Et kai ollut sis?ll?. Muuten h?n sanoi, ett? kihlaus julkaistaan uutenavuotena, ennen kuin luutnantti Freide l?htee jonnekin opintomatkalle, ja sitten he menev?t syksyll? naimisiin, kun Sonja t?ytt?? kaksikymment? vuotta."

"Ajatteles sent??n! Luuletko, ett? joku muu meist? on kihloissa?"

Astrid nauroi syd?mens? pohjasta.

"En ainakaan min?, mutta sinusta ja muista en voi menn? takuuseen."

"Minusta?"

"Niin, sin?h?n sanoit 'joku muu meist?', enk? min? viel? tunne tytt?j?, minusta vain olisi hyv?, ett? jokaisella olisi jokin oikein el?v? harrastus."

"Eik? heill? sitten ole? Minulla on musiikkini."

"Tarvitseeko h?nest? tullakaan mit??n? -- Ei ole v?li? tulla miksik??n, min? arvelen, ett? t??ll? kehityt??n vain huvin vuoksi."

"Ja min? arvelen, ett? on huvittavaa kehitty?."

"Niin, musiikissa, tietysti. Kuka on Barbro Berting? Jos h?nen ?itins? oli syntyisin Stiernudd, niin olemme kaukaisia sukulaisia."

"Min? tied?n vain, ett? sek? Sonja ett? Barbro ovat G?teborgista ja ettei Barbro ole ollut kotonaan puoleen vuoteen. H?nell? kuuluu olevan kolme merkillist? sisarta. Vanhin kauneutensa, n:o kaksi ty?teli?isyytens? ja n:o kolme ter?v?p?isyytens? puolesta."

"Vai niin, no mutta eik? Barbro ole merkillinen?"

"Ei minun mielest?ni. Hyv?? y?t?, Mary, minua jo nukuttaa."

Astrid melkein odotti Maryn kysyv?n syyt? h?nen uneliaisuuteensa ja tunsi melkoista helpotusta, kun Mary sanoikin veltosti ja hyv?ntahtoisesti:

"Hyv?? y?t?, typykk?! Nuku makeasti!"

V?h?n ajan kuluttua kuului Maryn ??ni uudelleen.

"Nukutko, Astrid?"

"En ihan."

"Oletko laskenut, montako ikkunaruutua on t?ss? huoneessa?"

"En, mutta se on helposti tehty."

"K?yk? p?ins?, ett? lasket ne minunkin puolestani?"

"Min? luulen, ettei se vetele. Eik? my?sk??n saa sanoa sanaakaan, kun on laskenut, silloin ei uni toteudu."

"Eik?? No, hyv?? y?t? sitten."

"Hyv?? y?t?."

Astrid kuuli, kuinka Mary puoli??neen ja hyvin perusteellisesti laski ikkunaruudut, mutta sitten h?n k??ntelihe ja huokaili niin raskaasti, ett? Astrid oivalsi jonkin painavan h?nen syd?nt??n. H?n melkein arvasi, mit? se oli. Mary oli huomannut pienen, lystikk??n sein?ss? olevan lasiventtiilin, joka oli py?re?n pienoisikkunan n?k?inen. Lopulta Astrid ei voinut hillit? nauruaan. H?n purskahti raikuvaan nauruun. Mary tuntui kuuntelevan.

"Astrid!"

"Mit??"

"Sopiiko laskea uudestaan?"

"Se voi k?yd? laatuun."

"Niin, n?etk?s, min? en tied? -- luuletko, ett? venttiilikin on laskettava?"

"Eik?h?n, j??k??n se pisteeksi. Piste per??n, ymm?rr?tk??"

Nyt oli Astrid nauranut kyllikseen ja halusi nukkua. Jo seuraavana p?iv?n? h?nen oli aloitettava ty?skentelyns? er??n kuvanveist?j?n luona.

Mary laski uudestaan hitaasti ja tarkkaan, ja sitten oli hiljaista. H?n taisi nukahtaa yht'?kki?.

Ensimm?inen p?iv?.

Aamuteen j?lkeen Eva-t?ti kokosi opettajakunnan ja oppilaat suureen arkihuoneeseen, joka ei ollut v?h??k??n koulusalin n?k?inen, vaan oli asultaan herraskartanon vierashuoneen kaltainen monine mukavine ja hauskoine istumapaikkoineen, p?ytineen ja n?pp?rine pikku kaappeineen; ja kokonainen sein? oli kirjahyllyjen peitossa, jotka olivat t?ynn? viimeist? sopukkaa my?ten. Muilla seinill? riippui Hillerstr?min tauluja.

"Olen ajatellut, ett? luennot pid?mme t??ll?", sanoi Eva-t?ti, "ja teid?n lukuj?rjestyksiinne on jo merkitty tunnit ja aineet. Ei teid?n eik? teid?n opettajienne tarvitse tuntea itse??n pinnistetyn juhlallisilta tunneilla. T?m? ei ole tavallinen koulu, ja te olette jo t?ysikasvuisia nuoria naisia. Kello kolme p??ttyy p?iv?n opetus, ja senj?lkeen te olette vapaat menem??n k?velem??n tai kyl?ilem??n ilmoittamalla siit? minulle. Kerran viikossa k?ymme museoissa tai kokoelmissa. Kuuden aikaan sy?mme p?iv?llist? ja seitsem?n ja yhdeks?n v?lill? tehd??n k?sit?it?, harjoitetaan soittoa, luetaan ??neen tai pidet??n jotakin muuta ajanviettoa. Kirjeenne saatte lukea ja vastata niihin ilman tarkastusta. Sukulaisia ja yst?vi? saatte ottaa vastaan mielenne mukaan huoneissanne, sill? min? luotan siihen, ett? se tapahtuu valikoiden. Yleens? sanoen min? vetoan teid?n tahdikkuuteenne ja hienotunteisuuteenne ja toivon samalla saavani teid?n luottamuksenne. Nuoren tyt?n parhaimmilla ominaisuuksilla ja oikealla helminauhalla on yhteist? se, ett? h?nen t?ytyy aina pit?? ne n?kyviss?, luoda niihin eloa ja v?lkett? omalla olennollaan. Jos ne pannaan syrj??n siksi, ett? vastuunalaisuus rasittaa niit? pit?m?st?, k?y niiden samoin kuin helmien. Kun ne seuraavalla kerralla pannaan koristeiksi, ovat ne himmenneet ja ik??nkuin kuihtuneet. Sielunkorut ovat paljoa arempia kuin oikeat helmet, sen tahdon painaa mieleenne ja lopuksi toivotan teid?t kaikki tervetulleiksi. Ty? alkaa. T?n??n j??k??n kuitenkin se tai ne, jotka eiv?t ole lopettaneet tavaroittensa purkamista, kolmen j?lkeen kotiin laittamaan huoneensa kuntoon. Hutiloimista ja laiminly?nti? min? en suvaitse ensink??n."

Eva-t?ti itse ei opettanut, mutta h?n kuunteli hyvin halukkaasti tohtori Krabben kirjallisuus- ja taidehistorialuentoja.

Tohtori ei tosin ollut niit?, joille el?m? on suonut paljon aineellista ylellisyytt??n, mutta h?n kohosi harvinaisen nerokkaalla tavalla kaiken maallisen yl?puolelle ja upposi intomielisesti henkisiin harrastuksiin.

Sonja kuiskasi Barbrolle: "Sep? vasta lystik?s herrasmies!" Ja Barbro kuiskasi vastaan: "H?n lent?? meid?n kaikkien ylitse", mutta itse asiassa h?n oli varsin mieliss??n, jopa ylpe?kin, ett? juuri h?n sai useimmat kysymykset, kun osasi parhaiten.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet