Read Ebook: Elämän keväässä: Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan by Kuylenstierna Wenster Elisabeth Sepp Nen Rob A Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 691 lines and 24288 words, and 14 pages
Sonja kuiskasi Barbrolle: "Sep? vasta lystik?s herrasmies!" Ja Barbro kuiskasi vastaan: "H?n lent?? meid?n kaikkien ylitse", mutta itse asiassa h?n oli varsin mieliss??n, jopa ylpe?kin, ett? juuri h?n sai useimmat kysymykset, kun osasi parhaiten.
T?m? oli jotakin aivan uutta h?nelle, sill? koulussa h?n ei ollut milloinkaan kunnostautunut, p?invastoin, ja h?nen t?ytyi my?nt??, ett? h?nen is?ns? oli turhaan koettanut ty?nt?? h?nt?, perheen mustaa lammasta, milloin minnekin.
Kieliss? tuli Sonja toimeen erinomaisesti, mik?li sit? tarvittiin puheessa, mutta k??nn?kset h?n hutiloi alusta loppuun. Niit? h?n ei katsonut tarvitsevansa. Vuoden kuluttuahan h?n istuu liehiteltyn?, komeana nuorena rouvana jossakin Tukholman loistohuoneistossa, niin ett? vanhemmat menetteliv?t hieman hassusti pannessaan h?net L?wesk?ldin kasvatushoitolaan, mutta ?iti, joka oli syntyj??n ranskatar, k?rsi maansa puolesta sodasta niin sanomattomasti, ettei h?nell? ollut ainoatakaan ilonp?iv??. T?m?n h?n pelk?si tekev?n Sonjankin raskasmieliseksi, ja senvuoksi h?n vapaaehtoisesti luovutti lemmikkins? ?itins? rakkaimman nuoruudenyst?v?n, vapaaherratar Evan hoteisiin.
Niin pian kuin kello oli ly?nyt kolme, kokosi mrs Faith englantilaiset kirjansa ja "haihtui", kuten M?rta Agnell sanoi. Astrid oli hetkist? my?hemmin valmis l?htem??n sen kuvanveist?j?tt?ren luo, jonka johdolla h?n aikoi ty?skennell?. H?nen kauniit, avoimet kasvonsa loistivat t?ydelt? ter?lt? iloista odotusta, ja h?n ny?kk?si hyv?stins? mit? s?teilevimmin hymyillen.
Mary oli l?hd?ss? vierailemaan ja pukeutui huolellisesti harmaisiin kiireest? kantap??h?n saakka.
"H?n on kun hevone", sanoi Minka katsoen Maryn j?lkeen, "oiken, oiken pitk? hevose naama ja paljo tyhmeliin".
T?m?n h?n sanoi M?rtalle, mutta M?rta ei milloinkaan taipunut ajattelemaan mit??n ep?edullista. H?n olikin niin lempe?n ja hyv?ntahtoisen n?k?inen ollessaan juuri l?hd?ss? er??seen lastenseimeen, ett? Minka heti ?lysi huomautuksensa t?ll? kertaa osuneen v??r?lle henkil?lle. H?n livisti vastausta odottamatta huoneeseensa, joka oli saatava kuntoon.
Sonja tahtoi Barbron mukaansa ulos.
"Urban Freidekin on t??ll?", sanoi h?n, "ja h?n tahtoo mielell??n tavata sinua. Nyt h?n saa jo viran ja toivoo sitten p??sev?ns? raha-asiain ministeri??n."
Barbro punastui ankarasti. Edellisen? talvena, jolloin h?n oli ollut Lundissa iso?itins? luona, h?n oli usein tavannut Urban Freiden, ja toisinaan h?n oli luullut pit?v?ns? Urbanista kuten Sonja Uno-veljest?. Mutta yht? usein h?nest? oli tuntunut, ett? Urban oli aivan samanlainen kuin muutkin eik? yht??n sellainen, johon voi luottaa. Mutta toisekseen -- olihan hauskaa hakkailla ja kujeilla, mutta jos h?nen olisi m??r?tt?v? kantansa, niin h?n tuntisi olevansa hirve?n onneton. H?nt? oli huvittanut ajatella, ett? h?nen ei tarvitse muuta kuin ojentaa k?tens? ottaakseen Urbanin tai Holger Boyen, mutta ettei h?n tee sit? viel? kohtakaan, ei ennen kuin p??see t?yteen varmuuteen siit?, ettei koko maailmassa ole mit??n muuta, mit? h?n mieluummin tahtoisi.
"En luule, ett? Eva-t?ti laskee minua ulos t?n??n", virkkoi h?n ep?r?iden. "Jos pist?ydyt huoneeseeni, niin huomaat syyn."
"Ainainen hutilus", nauroi Sonja. "Harmillista, ettet ole saanut neitsytkammiota kuntoon. Olisin tahtonut sinut mukaani Silkkikauppaan ja Pohjoismaiseen Kauppakomppaniaan. Minun on teht?v? kauhean paljon tilauksia. Evelyn-t?ti tulee tietysti v?h?ksi aikaa mukaan, ja sit?paitsi minun on saatava neuvoja tulevalta anopiltani. H?n tuntee tarkoin, miten Tukholmassa on oltava ja elett?v?. Heid?n huvilaansa Djursholmissa on kuvattu sek? 'Svenska Hemiss?' ett? 'Saisonenissa'. Ajattelepas, kun mekin Unon kanssa joudumme niihin."
"Onko se sinusta niin t?hdellist??"
H?n ny?kk?si ja riensi tiehens?, Barbro katsoi ihmeiss??n h?nen j?lkeens?. Ei sent??n ollut ket??n muuta maailmassa, jota h?n olisi ihaillut niin kuin Sonjaa. Ja n?in h?n oli ihaillut siit? pit?en, kun he olivat olleet ensimm?isell? valmistavalla luokalla. Monet kerrat Sonja tosin oli vieroittanut h?net luotaan hetkellisell? v?linpit?m?tt?myydell??n, mutta h?nen oli tarvinnut virkkaa vain yst?v?llinen sana vet??kseen Barbron taas luokseen.
Hyv?ilev?st? hellyydest? avautui Barbron sielu kuin kukka auringon s?teist?, ja h?n saattoi muuttua araksi kaihtavassa pelossaan kylmyyden tai kovien sanojen t?hden. H?nen tunteensa v?risiv?t alinomaa kuin paljastetut hermot, ja kun joku hell?varoen kosketti niit? l?mpimin ottein, joutui h?n useimmiten niin suuren ihastuksen ja pelon valtaan luullessaan kadottavansa tuon el?m?nl?mm?n, ett? h?n heti oli valmis vastaamaan siihen ry?ppy?v?n kiihkein tuntein.
Mutta kasvuvuosinaan h?nt? oli pidetty kummallisena ja karttelevana. H?n ei pyrkinyt koskaan esille, ei milloinkaan astunut ensimm?ist? l?hentymisaskelta, ei my?sk??n salannut varovasti omaa mielipidett??n, vaan laski ajatuksensa ja sanansa pursumaan vuolaana virtana, kun jokin loukkasi tahi kiihoitti h?nt?.
Kohta p?iv?llisen j?lkeen Eva-t?ti l?hti kiertotarkastukselle tytt?jen huoneisiin. H?n sanoi n?ille, ett? h?n tahtoo kerran viikossa k?yd? katsomassa, milt? kukin "linnunpes?" n?ytt??. L?htiess??n t?n? iltap?iv?n? tarkastusmatkalleen h?n otti mukaansa puutarhasta kukkia ja hedelmi?, jotka h?n jakoi ihmetelt?v?n tasapuolisesti.
Minkan luona h?n viipyi kauimmin. Siell? vallitsi edelleenkin ep?j?rjestys ja siivottomuus. N?kyi selv?sti, ett? nuori neitonen oli v?synyt kaikkeen ja laittanut itselleen leposijan keskelle lattiaa. H?n oli kiskonut s?ngyst? pielukset ja peitteet alas. Savukekotelo, tuhkakuppi, pieni malja, jossa oli suklaamakeisia, ja kirja ilmaisivat, ett? nautinto oli ollut monipuolista. Mutta juuri silloin, kun Eva-t?ti ilmestyi kynnykselle, viskasi Minka harsoleningin kaiken verhoksi ja riensi sirosti vapaaherratarta vastaan.
"Tervetuloa, t?ti kulta", sanoi h?n sointuvalla ranskan kielell?, "anteeksi, etten ole viel? saanut aikaan j?rjestyst?, mutta min? sain -- odottamattoman vieraan".
"Vai niin", sanoi Eva-neiti lyhyesti. "Kuka se oli?"
"Er?s vanha, kiltti neiti, joka..."
"Joka polttaa savukkeita ja viruu lattialla."
Minkan kapeat, mustat silm?t v?l?htiv?t.
"Niin, h?nell? on pienet pahat tapansa."
"Sin? kyll? tied?t, Minka, ett? meill? on portinvartija. Ei kukaan p??se sis??n eik? ulos h?nen laskemattaan. Ja kun min? olen ollut ulkona, saan min? aina tiedon, kuka on k?ynyt pyrkim?ss? t?nne minun poissaollessani. Jos olen kotona, ilmoitetaan minulle my?s heti, keit? pyrkij?t ovat, tuttuja vaiko tuntemattomia. Sin? ymm?rr?t hyvin, ettei seitsem?? tytt?? oteta taloon ilman valvontaa. Sinusta, pikku Minka, min? tiesin vain, ett? sin? kaipasit hyv?? kotia. ?itisi sanoi minulle my?s, ett? sinua on ajoittain kasvatettu luostarissa. Olet varmaankin saanut olla paljon oman onnesi nojassa, lapsikulta, ja oma min? on sek? sokea ett? kehno kasvattaja. Sinun satusi vanhasta neidist? osoittaa, ettet sin? paljoa v?lit? totuudesta."
"En tahtonut pahoittaa hyv?n t?din mielt? tunnustamalla, ett? -- ett? er?s tytt? meist? ehdotti... ett? polttaisimme."
"Kuka se oli?"
"Voi, minun on niin vaikea oppia lausumaan heid?n nimi??n."
Minka hymyili lumoavan suloisesti, ja h?nen pienten, tummien k?siens? liikkeiss? oli jotakin niin alistuvaa, kuin ne olisivat madelleet rakkaan t?din edess?.
Vapaaherratar ep?r?i hetkisen, sitten h?n veti tyt?n luokseen ja suuteli h?nen matalaa otsaansa.
"Pikku Minka, jos minusta tulee se, joka saa kylv?? hyv?? sinun nuoreen mieleesi, niin min? tuntisin itseni onnelliseksi, ett? olen ottanut sinut kotiini. Sen, ett? sin? et pysy totuudessa etk? siis ole luotettava, olen min? nyt n?hnyt, mutta hyv?ll? tahdolla voi nekin virheet saada l?htem??n. En kiell? sinua tupakoimasta, jos sinun on vaikea luopua savukkeista. En my?sk??n kiell? sinua k?ym?st? pitk?llesi lattialle. Sin? saat sit? varten lainata j??karhuntaljan, niin ettei sinun tarvitse pit?? nautintoasi salahuvina, mutta hyvin mielell?ni toivon, ett? vapaaehtoisesti hylk??t nikotiinin. Se turmelee sinun elimist?si."
"Min? heit?n kohta tupakoimisen", lupasi Minka. "En tahdo tehd? mit??n, mit? t?ti ei hyv?ksy."
Vapaaherrattaren muoto k?vi vakavaksi, melkein surulliseksi. Valheellinen ja vilpillinen, siin? on paljon raivaamista ja -- luultavasti se j?? h?nelt? onnistumatta.
"Niin, sin? saat t?m?n takaisin, milloin tahdot."
Vapaaherratar j?tti Minkan ja meni M?rtan luo, joka iloisena kuin mik?kin pikku em?nt? n?ytteli h?nelle kaikkia "kotoisia" aarteitaan. H?n tarjosi karhunvadelma-hilloa, jonka h?n itse oli keitt?nyt. Ja h?n otti s?teilev?n tyytyv?isen? vastaan kiittelyt. H?nell? oli my?s saksalaisia piparkakkuja, joita Eva-t?din piti maistaa. Punainen huone vaaleakoivuisine kalustoineen, joka oli p??llystetty kotikutoisella puna- ja valkearaitaisella kankaalla, sointui mainiosti tuohon vaaleaveriseen tytt??n, jonka vaaleat Gretchen-palmikot riippuivat valkeassa, lapsenpehme?ss? niskassa.
"Kuulehan, pikku M?rta", sanoi Eva-t?ti, "etk? sin? tahtoisi ottaa v?h?n hoivataksesi Minkaa? H?n on kyll? villilintu, mutta sin? olet tyyni ja ymm?rt?v?inen, pikku yst?v?. Sen olen saanut tiet?? iso?idilt?si, ja min? olisin iloinen, jos sin? voisit vaikuttaa h?neen hyv??."
"Aion koettaa hyvin mielell?ni", vastasi M?rta ?idillisesti. "Voin opettaa h?nelle my?s ruotsia. Pappa ja mamma puhuvat aina ruotsia meid?n, lasten, kanssa."
Kuinka siniset silm?t sill? tyt?ll? oli! Niihin katsoi kuin kirkkaimmalle kev?ttaivaalle. H?n ei milloinkaan pett?isi ket??n eik? milloinkaan salaisi tekoaan.
Luottavin ja l?mpimin syd?min Eva-t?ti jatkoi kiertoaan ja tuli Maudin luo, joka itsepintaisesti piti yh? vain tavaroitaan purkamatta. Purkakoon se, jota haluttaa. H?n ei aio vaivautua. Mutta Eva-t?ti teki asiasta lyhyen lopun. H?n tunsi Rydemanien luonteen, kun oli ollut Dresdeniss? samassa kasvatushoitolassa, jossa Maudin kolme t?ti?kin oli ollut. Heill?kin oli ollut Maudin oikukkaasti jurottavat kasvat, kun jokin ei heille "sopinut", mutta toisin vuoroin heid?n leve? huumorinsa saattoi panna koko tytt?parven ilosta l?ikkym??n. Ja Eva piti heist? kuitenkin kaikkien niiden hauskojen hetkien t?hden, jotka oli heid?n parissaan viett?nyt. Vilkaistuaan pikip?in ymp?rilleen h?n sanoi: "nyt me puramme tavarat, Maud. Ja meid?n t?ytyy joutua. Anna sin? minulle ne, mit? pannaan lipastoon!"
Maud katsoa siritti vapaaherrattareen, py?r?ytti p??t??n ja jyhke?? ruumistaan, meni vastahakoisesti matka-arkun luo ja j?i siihen seisomaan avain k?dess?.
Maud n?ki kinailun niin ilmi el?v?n? edess??n, ett? h?nkin herahti nauruun, joka helmeili niin raikkaana ja kirkkaana h?nen punaisilta huuliltaan, ett? koko tytt? muuttui.
"Sep? oli mainiota rehkin??", sanoi h?n Eva-t?din kauhistukseksi, mutta t?t? leve?suista huomautusta ei nyt juuri voinut moittia. Aikaa oli v?h?n. Matkalaukku lenn?hti kuitenkin auki, ja Maud sai ihmetelt?v?n ripe?sti tavaransa paikoilleen.
"Niin se k?vi, ett? hurahti", sanoi h?n pirte?n vallattomalla tavallaan. "Paljon kiitoksia avusta."
H?n ny?kk?si k?mpel?sti, mutta n?ytti niin herttaiselta, ettei Eva-t?ti voinut olla taputtamatta h?nen pulleaa poskeaan. Maud ei tosiaankaan kelvannut salonkinaiseksi, mutta jos h?n koettaisi, voisi h?nest? olla hy?ty? ja iloa maailmassa. Eva-t?din mieleen v?l?hti er?s ajatus, ja kun h?n k?si Maudin kainalossa saapui ruokasaliin, oli h?n jo alkanut sit? kehitt??.
Jatko seurasi illalla, kun oli kokoonnuttu salonkiin syksyn ensimm?isen takkavalkean ??reen, joka oikeastaan oli vain komeilua. Piirin keskell? oli pieni p?yt? ja sill? kaksi maljaa t?ynn? omenia ja p?hkin?it?.
Minka oli laulanut Maryn s?est?ess? ja kumpikin palkittiin vilkkailla k?ttentaputuksilla. Maud oli kertonut murrejuttuja ja mademoiselle Desir?e Renard lausunut runon Rostandin L'Aiglonista.
T?m?n numeron j?lkeen oli lyhyt v?liaika. Kun vapaaherratar sen keskeytti, ny?kk?si Maud heti, osoittaakseen tiet?v?ns?, mit? Eva-t?ti aikoi sanoa.
"Min? l?hden", vakuutti Mary, "ja kun minulle l?hetet??n hedelmi? kotoa, niin otan kokonaisen kantamuksen mukaani."
"Min? my?s l?hden mielell?ni", puuttui puheeseen M?rta, "kenties voin auttaa heit? paikkauksessa ja taloushommissa".
"Min? voisin ehk? lukea ??neen, jos joku v?litt?? sellaisesta", sanoi Barbro.
"Tied?ttek? mit?, tyt?t", virkkoi Astrid innostuneesti, "me yhdymme kaikki tuumaan. Emmek?h?n perustaisi kerhoa, jos Eva-t?ti antaa luvan!"
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page