Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Maanantai-tarinoita: Valikoima by Daudet Alphonse Kallio O A Oskar Albin Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 383 lines and 17938 words, and 8 pages
ss? huoneessaan mukava olo, ja levon virkist?m?n? h?n muisteli sotaretki?ns? pohjolan maissa ja kuvaili meille sadannenkin kerran tuon kauhean paluumatkan Ven?j?lt?, jolloin ei ollut muuta sy?t?v?? kuin j??tyneit? korppuja ja hevosen lihaa.
"'Ymm?rr?tk?, tytt?seni? me s?imme 'hevosta'!'
"Tiesin varmasti ett? tytt? ymm?rsi, sill? kahteen kuukauteen h?nk??n ei ollut muuta sy?nyt... Kumminkin k?vi teht?v?mme p?iv? p?iv?lt?, sik?li kuin parantuminen edistyi, sairaan luona yh? vaikeammaksi. Tuo h?nen kaikkien aistiensa ja j?sentens? lamautuminen, joka t?h?n saakka oli ollut meille niin suureksi avuksi, alkoi haihtua. Pari kolme kertaa olivat jo Maillot'n portilla ammutut tykkien kauheat yhteislaukaukset saaneet h?net h?tk?ht?m??n ja herist?m??n korviaan kuin mets?koira; ja meid?n t?ytyi keksi? h?nelle rauhoitukseksi viel? yksi viimeinen Bazainen voitto Berlinin luona ja sen kunniaksi Invaliidihotellin luona ammutut yhteislaukaukset. Kerran taas, kun h?n oli ty?nn?tt?nyt vuoteensa ikkunan ??reen -- luulen sen olleen Buzenvalin torstaina -- h?n n?ki kyllin selv?sti kansalliskaartilaisia, jotka kokoontuivat 'Suuren armeijan' puistotorille.
"'Mit? joukkoja ovat nuo tuolla?' kysyi vanhus, ja me kuulimme h?nen murahtelevan hampaihinsa:
"'Huono ryhti! huono ryhti!'
"Siit? ei toki seurannut enemp??. Mutta ymm?rsimme hyvin ett? vast'edes t?ytyi olla paremmin varoillaan. Onnettomuudeksi ei kuitenkaan kyllin.
"Kun er??n? iltana saavuin heille, tuli lapsukainen vastaani kokonaan suunniltaan:
"'Huomenna he marssivat kaupunkiin', sanoi h?n minulle.
"Lieneek? vanhuksen kamarin ovi ollut auki, vai miten, mutta seikka on sellainen, ett? sitten my?hemmin asiaa ajatellessani muistelin vanhuksen sin? iltana olleen aivan erityisess? mielentilassa. Luultavaa onkin ett? h?n oli kuullut meid?n sanamme. Ero oli vain siin?, ett? me puhuimme preussilaisista, mutta vanhus ajatteli ranskalaisia ja heid?n voitollista kotiinpalaustaan, jota h?n jo niin kauan oli odottanut: -- Mac-Mahon kulkemassa valtakadulla kukkasateessa, torvien soidessa, h?nen poikansa marsalkan sivulla ja h?n, vanhus, parvekkeellaan juhlapuvussa kuten L?tzenin luona, tervehtien rikkin?isi? sotalippuja ja ruudin mustaamia kotkia...
"Is? Jouve parka! N?ht?v?sti h?n oli arvellut ett? h?net pid?tett?isiin olemasta l?sn? t?ss? joukkojemme riemukulussa, jotta h?n v?lttyisi liialliselta mielenliikutukselta. Niinp? h?n ei hiiskunut asiasta kenellek??n. Mutta huomisp?iv?n?, juuri kun preussilaiset pataljoonat arkaillen j?rjestyiv?t sille pitk?lle tielle, joka vie Maillot-portilta Tuilerioita kohti, avautui tuolla ylh??ll? hiljaa ikkuna, ja ?versti n?ytt?ytyi parvekkeella kyp?ri p??ss?, valtainen sapeli kupeella, kiireest? kantap??h?n Milhaud'n entisen kyrassierin vanhassa kunniakkaassa puvussa. T?n?kin p?iv?n? viel? ihmettelen, mik? tahdonponnistus, mik? el?m?ntarmo oli nostanut h?net noin jalkeille ja t?yteen asuun. Varmaa vain oli ett? h?n oli tuolla pystyss? rintanojan takana ja kai kummasteli n?hdess??n kadut niin tyhjin? ja ??nett?min?, talojen ikkunas?leik?t suljettuina, Pariisin synkk?n? kuin suuri sairaala, kaikkialla tosin lippuja, mutta niin omituisia: kokonaan valkeita punainen risti keskell?, eik? ket??n menossa sotilaitamme vastaan.
"Tuokion h?n voi luulla tulleensa petetyksi...
"Mutta ei! Tuolta alhaalta Riemukaaren takaa kuului sekava melu ja n?kyi musta jono, joka samosi eteenp?in ylenev?n auringon s?teiss?... Sitten v?hitellen alkoivat kyp?rien piikit v?l?hdell?, pienet rummut p?rrytt??, ja T?htikaaren alla, sotilasten raskaitten askelien ja sapelien kalinan s?est?m?n?, raikahti ilmoille Schubertin voittomarssi!...
"Silloin tienoon synk?ss? hiljaisuudessa kajahti huuto, hirvitt?v? huuto: 'Aseihin! Aseihin! Preussilaiset!...' Ja etujoukon nelj? ulania voivat n?hd?, kuinka tuolla ylh??ll? parvekkeella kookas vanhus horjui huitoen k?si??n ja kaatui j?ykk?n? maahan. T?ll? kertaa ?versti Jouve oli todella kuollut."
Kelvoton zuavi.
Sainte-Marie-aux-Mines'in v?kev? sepp? Lory ei ollut tyytyv?inen t?n? iltana.
Tavallisesti h?n, heti auringon laskiessa sammutettuaan ahjonsa, istuihe ovensa eteen rahille nauttimaan suloisesta v?symyksest?, jonka tuottaa raskas ja l?mmin ty?p?iv?. Ja ennen oppipoikien poistumista h?n siin? s?rpi heid?n kanssaan muutamia pitki? kulauksia raikasta olutta, katsellen tehtaista kotiutuvia ty?l?isi?. Mutta t?n? iltana sepp?mme viipyi pajassaan illallishetkeen saakka, ja vastahakoisesti h?n n?kyi vihdoin saapuvan. Loryn eukko ajatteli miest??n katsellen:
"Mit?h?n h?nelle on tapahtunut?... Mahdollisesti h?n on saanut rykmentist? huonoja uutisia, joita ei tahdo kertoa minulle?... Poikamme on kenties siell? sairaana..."
Mutta h?n ei tohtinut kysell? mit??n, vaan koetti ainoasti hillit? kolmea pient? valkotukkaista p?iv?npaahtamaa vekkulia, jotka naureskelivat p?yd?n ??ress? ja sy?d? nakertelivat kermasta ja mustista retiiseist? valmistettua maukasta salattia.
Vihdoin sepp? ty?nsi lautasensa vihaisesti syrj??n:
"Haa, konnat ja lurjukset!"
"Mik? sinulla on, Lory?"
Sepp? kivahti:
"Mik?k?? Onpahan viisi tai kuusi roistoa, jotka t?st? aamusta alkaen on n?hty maleksivan kaupungilla ranskalaisten sotamiesten pukineissa k?sikynkin baijerilaisten kanssa... Ne ovat niit? samoja lurjuksia, jotka ovat -- kuten he sanovat -- muka ruvenneet Preussin kansalaisiksi... Joka p?iv?h?n n?emme noita ep?kelpoja elsassilaisia palajavan!... Mit? hiton taikajuomaa heille on mahdettu tarjota?"
Eukko koetti heit? puolustella:
"N?etk?s, ukkoseni, eih?n se oikeastaan ole n?iden poikaparkojen vika... Onhan tuo afrikkalainen Algeria, jonne heid?t l?hetet??n, niin kovin kaukana!... Heille tulee siell? koti-ik?v?, joka kovasti houkuttelee heit? palajamaan ja j?tt?m??n sotilaan toimen".
Lory iski nyrkkins? ankarasti p?yt??n:
"Vaikene, vaimo! Te naiset ette sellaisesta ymm?rr? mit??n. El?ess?nne alati lasten kanssa ja vain niiden hyv?ksi te tietysti asetutte noiden mukulainne puolelle... No hyv?, min? sanon sinulle, ett? tuollaiset miehet ovat lurjuksia, luopioita, kurjia pelkureita, ja jos onnettomuudeksi meid?n Risto olisi yht? kunnoton raukka, niin, niin totta kuin olen Georges Lory ja seitsem?n vuotta palvellut Ranskan j??k?riv?ess?, min? l?vist?isin h?net sapelillani."
Ja julmana, puoliksi pystyyn kimmoten, sepp? viittasi pitk??n j??k?risapeliinsa, joka riippui sein?ll? pojan muotokuvan alla. Kuva esitti afrikkalaista zuavia. Mutta n?hdess??n nuo rehdit elsassilaiskasvot aivan tummina ja Afrikan tulisen auringon paahtamina, h?n kohta tyyntyi ja rupesi nauramaan:
"Min? kiivastun niin helposti... Miten voisi Ristomme ajatellakaan muuttuvansa preussilaiseksi; h?nh?n on heit? kaatanut niin paljon sodan aikana!"
Nyt on rouva Lory yksin. Saatettuaan makuulle kolme pient? valkotukkaistansa, jotka sitten livertelev?t vierushuoneessa kuin nukkuva linnunpes?, h?n ottaa k?sity?ns? ja istuutuu mietteli??n? ovelle puutarhan puolelle. Aika ajoin h?n huoahtaa ja ajattelee itsekseen:
"Niin, min? kyll? tahdon. He ovat lurjuksia, luopioita... mutta samapa se! Heid?n ?itins? ovat niin kovasti onnellisia n?hdess??n heid?t j?lleen."
H?n muistelee aikaa, jolloin h?nen poikansa ennen sotav?keen menoaan oli ollut t??ll? t?ll? samalla hetkell? vaalimassa pient? puutarhaa. H?n katselee kaivoa, josta h?n oli t?ytt?nyt ruiskukannunsa, pusero yll??n, hiukset pitkin?, nuo kauniit hiukset, jotka h?nelt? oli leikattu h?nen zuaviksi joutuessaan...
?kki? h?n h?tk?ht??. Pikku takaportti, joka antoi vainioille p?in, on auki. Koirat eiv?t ole haukkuneet; kuitenkin se, joka l?hestyy pitkin muuria varkaan lailla, pujahtaa mehil?iskekojen v?litse...
"P?iv??, ?itiseni!"
Siin? on Risto h?nen edess??n univormu reuhallaan, nolona, h?mmentyneen?, kieli kankeana. Tuo onneton on saapunut kotiseudulleen muiden mukana ja jo tuntikauden kierrellyt taloa odotellen is?n poistumista tullakseen sis?lle. ?iti tahtoisi torua h?nt?, mutta h?nell? ei ole tarpeeksi rohkeutta. Onhan siit? jo niin kaualti kuin h?n ei ole n?hnyt poikaansa eik? syleillyt! Sit?paitsi Risto esitt?? perin p?tevi? j?rkisyit?; kuinka muka h?nelle oli tullut ik?v? kotia, pajaa ja omaisia, kuinka kuri oli tullut siell? ankarammaksi ja toverit olivat kutsuneet h?nt? "preussilaiseksi" h?nen elsassilaisen ??nt?misens? vuoksi. Ja ?iti uskoi mielell??n kaiken t?m?n. H?nen ei tarvinnut muuta kuin katsahtaa Ristoon uskoakseen heti. Jutellen yht?mittaa saapuvat he alasaliin. Pikku veikot her??v?t ja rient?v?t paljain jaloin paitasillaan syleilem??n suurta velje?. H?nt? kehotetaan sy?m??n, mutta h?nell? ei ole n?lk?. H?nell? on vain kauhea jano, ja h?n s?rpii ahnaasti vett? niiden olut- ja valkoviini-annoksien p??lle, jotka h?n sitten aamun on tilannut kapakassa.
Mutta joku k?y pihalla. Se on sepp?, joka palajaa kotiin.
"Risto, tuolla tulee is?si. Nopeasti piiloon, jotta enn?t?n puhua ja selitt?? asiat h?nelle", ja h?n ty?nt?? Riston suuren fajanssikaakeliuunin taa sek? ryhtyy ompelukseensa vapisevin k?sin. Onnettomuudeksi zuavin chechia oli j??nyt p?yd?lle, ja heti ensim?iseksi Lory n?kee sen. ?idin kalpeus, h?nen h?mmennyksens? -- sepp? ymm?rt?? heti kaikki.
"Risto on t??ll?!" h?n karjaisee hirvitt?v?ll? ??nell?, ja paljastaen sapelinsa hurjalla tempauksella h?n sy?ksyy kaakeliuunia kohti, jonka takana zuavi on kyyrysiss??n, kalpeana, humalastaan selvinneen?, kaatumisen pelosta sein??n nojaten.
?iti heitt?ytyy v?liin:
"Lory, Lory, ?l? h?nt? tapa... Min? itse olen h?nelle kirjoittanut ja pyyt?nyt palajamaan, koska sin? tarvitset h?nt? pajassa..."
H?n takertuu miehens? k?sivarteen, laahaa mukana ja nyyhkytt??. Pime?ss? huoneessaan, huutavat lapset kuullessaan nuo vihan ja itkun siihen m??rin t?ytt?m?t ??net, etteiv?t he en?? niit? edes tunnekkaan. Sepp? pys?htyy ja sanoo vaimoonsa katsahtain:
"Hoo! vai sin? se annoit h?nen palata? No niin, h?n menk??n maata. Huomenna katson mit? minun on teht?v?."
Huomisaamuna Risto, her?tty??n raskaasta, painajaisten ja aiheettomien kauhujen t?ytt?m?st? unesta, tapaa itsens? omasta lapsuuskamaristaan. Pienist? lyijykehyksisist? ikkunoista, joiden l?pi kukkiva humala tunkee, paistaa jo l?mmin aurinko korkealta. Alhaalla vasarat paukahtelevat alasinta vasten... ?iti seisoo p??npohjissa, h?n ei ole j?tt?nyt poikaansa koko y?n? -- niin kovasti is?n viha oli saanut h?net pel?stym??n. Eip? ukko itsekk??n ole nukkunut. Aamuun saakka h?n on k?vellyt huoneessaan itkien, huokaillen, avaten ja sulkien kaappeja, ja nytp? juuri h?n astuu poikansa huoneeseen, vakavana, puettuna juurikuin matkaa varten, korkeat s??rykset jalassa, avara hattu p??ss? ja vahva, p??st? raudoitettu vuorisauva k?dess?. H?n k?y suoraan vuoteen ??reen: "Yl?s, poika, nouse yl?s!"
Hiukan h?mmentyneen? poika aikoo ottaa zuavipukineitaan.
"Anna niiden olla!" sanoo is? ankarasti.
Johon ?iti arkana lausuu:
"Mutta, yst?v?iseni, h?nell?h?n ei ole muita".
"Anna h?nelle minun vaatteeni... En niit? en?? itse tarvitse".
Pojan pukeutuessa Lory k??rii huolellisesti kokoon univormun, pienet liivit ja avarat punaiset roimahousut, ja saatuaan mytyn valmiiksi h?n ripustaa kaulaansa l?kkipeltisen kotelon, jossa on matkakartta.
"Menk??mme nyt alas", sanoo h?n vihdoin, ja kolmisin he ??neti laskeutuvat pajaan... Palje puhisee, kaikki ovat ty?ss?. N?hdess??n taas edess??n t?m?n ty?suojan, jota h?n oli niin usein ajatellut tuolla kaukana, zuavi muistelee lapsuusaikaansa, kuinka h?n oli leikkinyt pitk?t ajat tuolla pajan l?mpim?ss?, kipunain s?ihkyess? mustan hiilentomun keskell?. H?n tuntee jonkinlaisen hellyyden puuskan ja suuren halun saada anteeksi is?lt??n; mutta katsahtaessaan t?h?n h?n yh? kohtaa is?n heltym?tt?m?n katseen.
Vihdoin sepp? ryhtyy puhumaan:
Add to tbrJar First Page Next Page