Read Ebook: Maanantai-tarinoita: Valikoima by Daudet Alphonse Kallio O A Oskar Albin Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 383 lines and 17938 words, and 8 pages

Vihdoin sepp? ryhtyy puhumaan:

"Poika", h?n sanoo, "tuossa on alasin, tuossa ty?kalut, kaikki ne ovat sinun!... Ja kaikki tuo my?s", lis?? h?n osottaessaan h?nelle pient? puutarhaa, joka n?kyy savuttuneesta oviaukosta t?ynn? auringonpaistetta ja mehil?isi?... "Mehil?ispes?t, viinik?ynn?kset, talo, kaikki ne kuuluvat nyt sinulle... Koska olet uhrannut kunniasi n?itten asiain vuoksi, niin on paikallaan, ett?s niist? huolenkin pid?t... Sin? olet nyt is?nt? talossa... Min? l?hden t??lt?... Sin? olet Ranskalle velkaa viisi vuotta, min? menen maksamaan ne edest?si."

"Lory, Lory, mihin sin? menet?" huutaa vaimo parka.

"Is?!" rukoilee poika... Mutta sepp? on jo menossa ja k?velee pitkin askelin en?? k??ntym?tt?...

Sidi-bel-Abb?s'issa, 3:n zuavirykmentin asemapaikassa, otettiin palvelukseen joku p?iv? sitten 55-vuotias vapaaehtoinen.

Peli biljardia.

Taisteltuaan kaksi p?iv?? ja vietetty??n y?n rensseli sel?ss? rankkasateessa sotilaat ovat tuiki v?syksiss?. Ja kuitenkin annetaan heid?n v?rist? kolme kuolettavaa tuntia, kiv?ri jalalla, suurten teitten loassa ja vetel?in vainioin liejussa.

N??ntynein? uupumuksesta ja y?nvalvonnasta, univormu l?pim?rk?n?, he pakkautuvat kiinni toisiinsa l?mmitell?kseen ja pysy?kseen pystyss?. Onpa sellaisiakin, jotka nukkuvat seisaallaan nojaten naapurinsa rensseliin, ja v?symys sek? k?rsimykset kuvastuvat selvemmin juuri n?ist? uneen vaipuneista lamautuneista kasvoista. Kaikkialla vain sadetta ja kuraa, ei tulta eik? keittoa, taivas sameana ja synkk?n?, vihollinen aivan ymp?rill?. Tuo on kamalaa...

Mit? t??ll? sitten on tekeill?? Mit? aiotaan?

Kanunat, kita ammottaen mets?? kohti, n?ytt?v?t juurikuin vaanivan jotakin. V?ijyv?t kuularuiskut t?ht??v?t tuikeasti ilmanrantaa. Kaikki n?ytt?? valmiilta hy?kk?ykseen. Mit? sitten odotetaan?...

Odotetaan k?sky?, mutta p??maja ei sit? l?het?.

Sade, joka tuolla alhaalla kasaa niin ilke?t? liejua teille ja uurtaa niihin niin syvi? vakoja, on t??ll? juurikuin ylh?ist?, ylimyksellist? kastelua, joka el?hytt?? tiilien punaa ja ruohopenkkien vihannuutta ja kiillottaa oranssien lehvi? sek? joutsenien valkeita sulkia. Kaikkialla kimaltelee, kaikkialla on rauhallista. Todellakin, ilman katon harjalla liehuvaa lippua, ilman kahta vahtisotilasta ristikko-ovella ei kukaan uskoisi olevansa p??majassa. Hevoset lep??v?t talleissa. Siell? t??ll? kohtaat vaatteenharjaajia, upseerien palvelijoita arkipuvussa vetelehtim?ss? keitti?iden ovilla tai jonkun punahousuisen puutarhurin, joka tyynesti vetelee haravaansa avarain pihain hiekkak?yt?vi? pitkin.

Ruokasalissa, jonka ikkunat antavat p??portaille p?in, n?et puoliksi korjatun ruokap?yd?n, avattuja pulloja, tyhji? tahmaisia laseja, tahroja rytistyneell? p?yt?liinalla, kaikkialla aterian ja sy?minkien j?lki?. Sivuhuoneesta kuuluu ??nek?st? puhelua, naurua, pallojen vierimist? ja lasien kilin??. Marski pelaa parhaillaan siell? biljardia, ja siin?p? syy miksi armeija saa odottaa k?skyj?. Kun kerran marski on alottanut pelins?, niin saa taivas huoleti revet? eik? mik??n maailmassa voi est?? h?nt? lopettamasta.

Biljardi!

Sep? se on t?m?n suuren sotasankarin heikko puoli. Siin? h?n seisoo vakavana kuin taistelussa, juhlapuvussa, rinta t?hti? t?ynn?, s?ihkyvin silmin, posket punottavina, aterian, pelin ja ryyppyjen kiihottamana. Adjutantit seisovat ymp?rill? j?nnitettyin?, kunnioittavina, juurikuin kivettynein? ihmetellen jokaista h?nen ly?nti??n. Kun marski saa pisteen, sy?ksyv?t he kaikki sit? merkitsem??n; kun marskia janottaa, tahtovat kaikki valmistaa h?nen lasinsa. Kaikkialla vain olkahetuleitten ja sulkat?yht?jen kahinaa, mitalien ja kultanauhojen v?lkett?; ja n?hdess?si kaikki nuo hienot hymyilyt ja hovimaisen kohteliaat kumartelut sek? uudet kullalla kirjaillut univormut t?ss? korkeassa tammilaudoituksella koristetussa salissa, josta n?kee sek? puistoon ett? suurelle pihalle, muistuvat tuokioksi mieleesi Compi?gnen syysjuhlat ja haihtuvat sielt? hetkiseksi tahraiset sotilasraukat, jotka v?risev?t tuolla alhaalla teitten varsilla ja muodostavat niin synkki? ryhmi? vesisateessa.

Marskin pelitoverina on pieni, tiukkapukuinen, valkohansikkainen ja k?herretty esikuntakapteeni, joka on oivallinen pelaaja ja kyll? kykenee kumoomaan kaiken maailman marskit, mutta h?n tiet?? pysytt?yty? kunnioittavan matkan p??ss? p??llik?st??n ja osaa olla sek? voittamatta ett? menett?m?tt? liian helposti. Sellainen juuri onkin oikea tulevaisuuden mies...

Olkaa varoillanne, nuori mies, ja pit?k?? puoltanne! Marskilla on jo viisitoista pistett? ja teill? vasta kymmenen. Siten juuri on peli pelattava loppuun saakka, ja silloin olette varmasti tehneet enemm?n ylenemiseksenne kuin jos olisitte tuolla ulkona muiden mukana rankkasateessa, joka pimitt?? ilmanrannan, tahraamassa kauniin univormunne ja himment?m?ss? nauhojenne kultauksen, odottaen tulemattomia k?skyj?.

Peli on todellakin j?nnitt?v?. Pallot vieriv?t milloin koskettaen toisiinsa milloin vilahtaen ohi. Reunat ponnahtavat hyvin, verka kuumenee... ?kki? leimahtaa taivaalle kanunanlaukaus. Ankara jyr?hdys saa ikkunat vapisemaan. Kaikki s?ps?ht?v?t ja katselevat levottomasti toisiaan. Marski yksin ei ole mit??n n?hnyt, mit??n kuullut: kumartuneena biljardin yli h?n paraillaan suunnittelee ly?d? loistavasti reunasta per?ytyv?n pallon; h?nen vahvin puolensahan onkin per?ytt?minen!...

Mutta v?l?ht??p? uusi leimahdus ja taas toinen. Tykinlaukaukset jatkuvat ja tihenev?t. Adjutantit rient?v?t ikkunoihin. Mahtanevatko preussilaiset hy?k?t??

"No hyv?, hy?k?tk??t vaan!" sanoo marski ly?den ohi... "Teid?n vuoronne, kapteeni."

Esikunta vallan v?risee ihmettelyst?. Kanunanlavetilla nukkuva Turenne ei ollut mit??n t?m?n sotamarskin rinnalla, joka niin tyynesti pelaa biljardia vaaran hetkell?... Sill'aikaa meteli yh? kasvaa. Tykinlaukauksiin sekaantuu kuularuiskujen r?tin? ja kiv?rien paukkina. Punerva mustalaitainen savupilvi kohoo ruohopengerm?in tasalle. Koko puiston takaosa leimuaa tulta. Riikinkukot ja fasanit kirkuvat lintuhuoneessa; arabialaiset ratsut, haistaessaan ruutia, keikkuvat pilttuissaan. P??maja alkaa liikehti?. Tiedonantoja tulee lakkaamatta. Sananlenn?tt?j?t saapuvat t?ytt? laukkaa. Kysyt??n marskia.

Marski on saavuttamattomissa. Sanoinhan jo ettei mik??n voisi est?? h?nt? peli?ns? p??tt?m?st?.

"Teid?n vuoronne, kapteeni".

Mutta kapteeni on tullut hajamieliseksi. Sen se nuori veri sittenkin tekee! H?n on joutunut suunniltaan, unhottanut pelins? ja ly? nyt per?kk?in useita pisteit?, niin ett? h?n on jo miltei voittamaisillaan pelin. Silloin marskin hahmo muuttuu hirvitt?v?sti. H?mm?stys ja suuttumus kuvastuvat h?nen miehekk?ill? kasvoillaan. Samalla hetkell? sy?ksyy hevonen pihaan hurjaa vauhtia. Er?s loan peitt?m? adjutantti rynt?? vahdin l?pi ja hy?kk?? yhdell? harppauksella portaista.

"Marsalkka! marsalkka!..." Sietip? n?hd? kuinka h?net otettiin vastaan... Puhisten kiukusta, punaisena kuin kukko, marski n?ytt?ytyy ikkunassa, biljardikeppi k?dess?:

"Mik? siell? on h?t?n?? Mit? on tapahtunut? Kuinka rohjetaan vahdin ohitse?"

"Mutta, marsalkka..."

"Hyv? on... Heti paikalla... Odotettakoon k?skyj?ni, jumal'avita!"

Ja ikkuna paukahtaa vihaisesti kiinni.

Odotettakoon h?nen k?skyj??n!

Sit?h?n he juuri tekev?t nuo miespoloiset. Tuuli ajaa heihin sadetta ja raehauleja vasten kasvoja. Kokonaiset pataljoonat ovat muserretut, toisten seistess? hy?dytt?min? paikoillaan kiv?ri k?dess?, voimatta k?sitt?? toimettomuuttaan. Ei voida tehd? mit??n; odotetaan m??r?yksi?... Niinp?, kun kuolemiseen ei tarvita erityisi? k?skyj?, miehi? kaatuu satam??rin pensaihin ja kaivantoihin vastap??t? suurta rauhallista linnaa. Viel? kaatuneinakin heit? raehaulit silpovat, ja heid?n avonaisista haavoistaan juoksee verkalleen Ranskanmaan jalo veri... Tuolla ylh??ll? biljardisalissa on my?skin tulinen taistelu: marski on taas p??ssyt edelle; mutta pikku kapteeni puolustaa itse??n leijonan rohkeudella...

Seitsem?ntoista! kahdeksantoista! yhdeks?ntoista!...

Tuskin ehdit??n merkit? pisteit?. Taistelun melske l?henee. Marskilta puuttuu vain yksi piste. Granatit lentelev?t jo puistoon saakka. Jopa yksi niist? r?j?ht?? vesilammikon kohdalla. Sen kalvo s?rkyy; muudan joutsen py?rii s?ik?htyneen? ymp?ri, veristen h?yhenten p?llytess?. Se oli viimeinen laukaus...

Sitten on kaikki hiljaa. Ainoasti sade valuu valkopy?kkien lehville, kukkulan juurelta kuuluu sekava sorina, ja kuraisilta teilt? kiireisen ihmisjoukon askelien jytin?... Armeija on aivan hajallaan. Mutta marski on voittanut pelin.

Pikku kavaltaja.

H?nen nimens? oli Stenne, pikku Stenne.

H?n oli Pariisin lapsi, hintel? ja kalpea, ehk? kymmenvuotias, mahdollisesti viidentoistakin vanha; noiden huitukkain ik??h?n ei koskaan varmasti tied?. ?iti oli kuollut; is?, entinen merisotilas, oli puistonvartijana Templen kaupunginosassa. Pikku lapset, lapsentyt?t, vanhat naiset saranatuoleineen, k?yh?t ?idit, koko tuo jaloitteleva Pariisi, joka hakee suojaa ajoneuvoilta n?ill? k?yt?vien reunustamilla puistotanhuoilla, tunsivat Stenne-ukon ja kunnioittivat h?nt?. Tiedettiinh?n ett? noitten karheain viiksien alla, joita koirat ja penkkien siirtelij?t kammoksuivat, piili suopea ja hell?, milt'eip? ?idillinen hymy, ja ett? sit? n?hd?kseen ei tarvinnut muuta kuin kysy? vanhukselta:

"Kuinka pikku poikanne jaksaa?..."

H?nh?n rakasti niin kovin poikaansa, Stennevanhus! H?n oli niin onnellinen, kun poikanen iltasella koulusta p??sty??n tuli h?nt? noutamaan, ja he sitten yhdess? tekiv?t kierroksen lehtokujilla, pys?htyen joka penkin kohdalla tervehtim??n tuttuja ja vastaamaan n?iden kohteliaisuuksiin.

Piirityksen mukana kaikki surkeasti muuttui. Is? Stennen puisto suljettiin, sinne sijoitettiin petrolivarasto, ja miespoloinen, velvoitettuna alituiseen silm?ll?pitoon, kulutti aikansa autioin ja runneltujen puistikkojen keskell?, yksin, tupakoimatta, saamatta n?hd? poikaansa muulloin kuin vasta my?h??n iltasella kotona. Sietip? t?ll?in n?hd? h?nen viiksi??n, kun h?n puhui preussilaisista... Mutta pikku Stenne, h?n ei liioin valitellut t?t? el?m?nmuutosta.

Piiritys! Seh?n oli niin hupaista pojannallikoista. Ei huolta koulusta eik? muusta! Alati vaan joutoaikaa ja katu kuin markkinatori!

Poikanen viipyikin ulkona juoksentelemassa iltaan saakka. H?n saattoi valleille marssivia varusv?kipataljooneja, seuraten etusijassa niit?, joilla oli hyv? soittokunta; ja siin? pikku Stenne olikin tarkoin perill?. H?n v?itti hyvin varmasti ettei 96. pataljoonan soittokunta kelvannut juuri mihink??n, mutta ett? 55. pataljoonalla oli erinomainen. Aika ajoin h?n katseli nostov?en puutteellisia harjoituksia.

Kori kainalossa h?n tunkeusi niihin pitkiin ihmisjonoihin, jotka talvisen aamun kaasuvalottomassa h?m?r?ss? muodostuivat teurastajain ja leipurien ristikkoakkunain eteen. Siin? sitten vedess? seisten tehtiin tuttavuutta ja juteltiin politiikkaa, ja is? Stennen pojalta tietysti jokainen tahtoi kuulla h?nen omaa mielipidett??n. Mutta kaikista hauskinta oli sent??n muudan laji nappipeli?, tuo tunnettu "kalossipeli", jonka bretagnelaiset nostomiehet olivat saattaneet muotiin piirityksen aikana. Milloin pikku Stenne ei ollut valleilla tai leipomoissa, niin ainakin h?net tapasi kalossipelin ??rest? Vesilinnan torilla. H?n tietysti ei itse pelannut, koska siihen tarvittiin rahaa; h?n tyytyi olemaan vain pelkk?n? p??lt?katselijana!

Varsinkin er?s iso, sinimekkoinen pelaaja, joka ei pannut peliin v?hemp?? kuin sadan soun kappaleita, her?tti h?ness? ihmetyst?! H?nen juostessaan helisiv?t hopeakolikot h?nen mekkonsa povella...

Kerran, hakiessaan pikku Stennen jalkoihin saakka vierinytt? kolikkoa, iso sanoi h?nelle matalalla ??nell?:

"Mit?s siin? tuijottelet, h?h?... No hyv?, jos haluat, sanon sinulle mist? n?it? on saatavissa."

Pelin loputtua h?n vei Stennen syrj??n ja kehotti h?nt? tulemaan mukaansa my?m??n preussilaisille sanomalehti?, joilla ansaitsisi 30 frangia matkalta. Inhoten torjui Stenne moisen esityksen; viel?p? h?n pysyi poissa pelin ??rest? koko kolme p?iv??. Kolme kauheaa p?iv??. H?n ei sy?nyt eik? nukkunut koko aikana. Y?ll? h?n n?ki unissaan pelkki? kalossil?ji? kasattuna vuoteensa ??reen ja sadan soun kappaleita v?lkkyvin? kieriskelev?n lattialla. Kiusaus oli liian v?kev?. Nelj?nten? p?iv?n? h?n palasi Vesilinnan luo, tapasi siell? ison ja suostui houkutukseen...

He l?htiv?t retkelleen er??n? lumisena aamuna, pussi olalla, sanomalehdet puseroiden sis?ll? piilossa. Heid?n saapuessaan Flanderin portille p?iv? vasta h?m?rsi. Iso tarttui Stenne? k?teen ja l?hestyen vahtia -- punanen?ist? ja s?vyis?? kelpo varusv?kisotilasta -- h?n virkkoi t?lle surkealla ??nell?:

"Sallikaa meid?n p??st?, hyv? herra... ?itimme on sairas, is? on kuollut. Me olemme, pikku veljeni ja min?, menossa ker??m??n perunoita vainioilta."

H?n itki. Stenne h?peiss??n katseli maahan. Vahtisotilas katseli heit? tuokion, loi pikaisen silm?yksen autiolle ja valkoiselle tielle ja sanoi heille astuen syrj??n:

"Menk?? sukkelasti." -- Silloin pojat kiireesti loikkasivat Aubervilliers'in tielle, ja iso naurahteli mieliss??n!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet