Read Ebook: Koulumestari ja hänen poikansa: Kertomus 30 vuotisen sodan ajoilta by Caspari K H Karl Heinrich Mannst N Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 455 lines and 31542 words, and 10 pages

jonka J.W. Zinkgref on sepinnyt v. 1624, kantaa ilmeisesti sen aikakauden leimaa, jolloin se on ilmestynyt ja alkaa n?in ik??n:

T??ll' loppua ei jalompaa voi olla, Kuin eest? kuninkaan ja maansa kuolla; Jos niiden, eest? milloin kuolla saisin, M? riemumiell? t??lt? eroaisin.

Min? olen rauhanmies, ja jos taivaallisen musiikin on vaikuttaminen jotain syd?meeni, tulee sen urkujen s?velin? tungeita sinne. Mutta kun torvien mahtava soitto ja ratsumiesten laulu niin selv?n? ja t?yteisen? kajahti raikkaassa aamu-ilmassa, niin tuntui minunkin mieless?ni outoa herkkyytt?. Torven??nelle on ominaista, ett? se sotaisella r?ikynn?ll??n saa tappelunhalun ihmisess? viri?m??n, eik?p? yksist??n ihmisess?, vaan jalommissa el?imiss?kin. Raamatussa sanotaan hevosesta, ett? se kulloinkin, kun torvet r?ikyv?t, kuorsuu mahtavasti jo matkojen p??st? sodankahakkaa vaistoten. Enk? min? pid? sit? oikeana miehen?, jonka povessa torvien ??ni ei saa rohkeuden, uljuuden tunnevireit? t?yteen liekkiin leimahtamaan.

Mieli t?ynn? t?llaisia ajatuksia menin poikani v?h?iseen huoneesen, jossa tapasin h?nen seisomassa ikkunansa luona, kyyneleisin silmin t?hystellen poistuvia sotamiehi?. Vakaasti kehoitettuani h?nt? ilmaisemaan aiheen suruunsa, lupasi h?n viimeelt?kin tunnustaa kaikki. El?m?, jota h?nen t?h?n asti p?iv?st? toiseen oli t?ytynyt viett??, ei tyydytt?nyt h?nt?, se oli liiaksi kurjaa ja mit?t?nt?, arveli h?n. N?hdess?ns? sotamiesten l?htev?n riemukkaasti laulellen niin kuin elonleikkuumiehet, jotka kiiruhtavat vainioilleen, niin h?n tunsi itsens? kuin kahlehdituksi, torniin teljetyksi, kaihoten vapautta, iloa ja mainetta. H?n halusi mielemmin kuolla, kuin jatkaa senkaltaista el?m?n rehjint??. Leivinkaukalon ??ress? h?n ei en?? halunnut seista -- kohtalonsa saattoi tuskin huonommaksi k??nty?, mutta paremmaksi kyll?.

Vihoissani kysyin h?nelt?, tahtoiko h?n kernaammin totella rumpua niinkuin niin monet muut pahantapaiset pojat, jotka uppiniskaisuutensa takia olivat joutuneet syntiin ja h?pe??n ja saattaneet surua ja tuskaa is?lleen ja ?idilleen. H?n vastasi:

"Enp? suinkaan; ?sken vasta sattui kaupunginvouti n?kem??n k?sialani ja arveli vahingoksi, ett? minut oli tuomittu k?sity?l?iseksi. H?n sanoi mielell??n ottavansa minut kirjurikseen, jos vain itsell?ni oli halua siihen. Olihan tuo selv? Jumalan viittaus ja teid?n, is?, ei olisi asetuttava onneni tielle, vaan hyv?ntahtoisesti ja mielell??n suostuttava ehdotukseen, ett? hyv?ll? omallatunnolla voisin uuden kutsumukseni uran alkaa. Teille, rakkaat vanhemmat, tulisi minusta silloin ihan varmaan iloa olemaan."

N?in kyll? ett'ei poikani syd?n ollut uudestisyntynyt eik? n?yryyden kukka ollut siihen juuriansa juontanut, yht? hyvin kuin tajusin, ettei kaupunginvouti ollut oikea mies parantamaan Valentinin ylpeytt? tai saattamaan h?ness? oikean kristillisen mielen taimimaan. H?n oli per?ti v?h?n elleih?n ollenkaan tolkulla Jumalan sanasta ja kristillisyydest?, jos kohta h?n muuten oli hyv?ns?vyinen, hiljaismielinen mies; mutta nykyisiin oloihin katsoen ei h?nen tarjouksensa ollut ylenkatsottava. Siihen siis my?nnyin, vaikka tosin raskaalla mielell?, ja l?hdin kaupunginvoudin luoksi pyyt??kseni, ett? h?n ensin panisi poikani koetteelle, n?hd?kseen soveltuiko h?n tarjona olevaan toimeen, johon kysyttiin selv?tajuista ymm?rryst? ja sukkelaa, luotettavaa k?tt?. En salannut h?nelt? huolianikaan, jotka poikani aatostapa oli minussa her?tt?nyt.

"Ulrik", h?n sanoi, "te olette hurskas ja ymm?rt?v?inen mies tavallanne, mutta luulette, ett? jokaisen kelvatakseen johonkin, t?ytyy ajatella ja puhua kuin mikin pappi tahi koulumestari. Pojastanne ei silti ole tuleva kumpaistakaan, vaan mies, joka oivaltaa miten maailmassa on eteen p?in pyritt?v? -- siksip? antakaa h?nen seurata taipumustaan. Eih?n poika ole tosin uusi ihminen, niinkuin teill? on tapana sanoa, mutta on sen sijaan ?lyk?s ja n?yr?, luonnostansa iloinen sek? on h?nell? kunniantuntoa. Tyytyk?? nyt toistaiseksi siihen, niin kaikki on k?yv? hyvin. Laittakaa te poika t?nne, ja jos h?n edelleen edistyy yht? hyvin kuin t?h?n saakka, tulemme sek? te ett? min? saamaan kunniata h?nest?."

Niin tehtiinkin. Margareeta puolisoni hymyili kyyneltens? takaa kun poika oli riisunut ylt??n leipurin mekon ja seisoi h?nen edess??n kauniissa mustassa puvussa, jonka kaupunginvouti oli h?nelle teett?nyt, ja miekka kupeellaan. Kaupunginvouti kehui h?nt? ylenm??rin, mutta minulla sit? vastoin ei h?nest? siit? k?sin ollut sanottavaa iloa. Mit? kauemmin h?n tuli olleeksi uuden is?nt?ns? seurassa, sit? enemm?n h?nen syd?mens? vierautui lapsuuden kodostaan. Ei h?n tosin jumalanpelkoa pit?nyt pilkkanaan, multa silminn?ht?v?? oli, ettei h?n pannut arvoakaan sille, kuin jumalanpelosta johtuu. Maine ja kaupunginvouti, kas ne h?nest? olivat paljoa korkeammat, kuin Jumala ja h?nen sanansa; is?? ja ?iti? kunnioitti h?n rehellisin?, kunnon ihmisin?, mutta heid?n mielipiteens? olivat h?nest? liiaksi typer?t ja vanhentuneet soveltuaksensa nykyaikaan. Tultuansa iltasilla kotiin ei h?n en?? viihtynyt sisarustensa seurassa, vaan oli tyly ja kopea heit? kohtaan. Aina keksi h?n syit? l?hte?ksens? ulos my?hemp??n illalla ja palasi vasta ehtoorukousten j?lkeen; samoin l?hti h?n jo aamusillakin varhain esty?ksens? ottamasta osaa kotihartauteen. Selitetty?ni mit? vauriota sanan ja rukouksen laiminly?mist? seuraa, sanoi h?n is?meit?? voitavan yht?hyvin rukoilla yksin?isyydess? ja ett? yht? paljon kunnioittaa Jumalaa, kun toimella ja ahkeruudella toimittaa maalliset teht?v?ns?.

Poikani lopulliseen k??ntymiseen hyv?lt? tielt? ei puuttunut en?? muuta, kuin huono seura, ja sit?kin valitettavasti kyll? piankin tarjoutui.

Viides luku.

Erlachin j??k?ri.

Herra ei mielisty hevosten v?kevyyteen, eik? h?nelle kelpaa miehen s??riluut. Herralle kelpaavat ne, jotka h?nt? pelk??v?t, ja jotka h?nen laupiuteensa uskaltavat.

Ps. 147: 10, 11.

Seinsheimin ruhtinaan kartanoon oli puoli vuotta takaperin otettu uusi j??k?ri, synty?ns? b??mil?inen, joka sit? ennen oli palvellut sotav?ess? monta vuotta. H?n k?vi joka jumalainen viikon p?iv? kaupunkimme ravintolassa, jyll?sti siell? sotamiesten kanssa, joi ja pelasi; n??lt?ns? h?n oli kuin paha omatunto. H?n ei sanonut hyv?? p?iv?? eik? kiitoksia kellenk??n eik? pit?nyt ket??n puhuttelun tahi vastauksen arvoisena ei majatalossa, ei liioin muuallakaan, istuihan vaan liikkumattomana ja mykk?n? oluttuoppinsa ??ress?, jok'ikist? ik??nkuin vihaten tai halveksien. Vasta kun pelinopat otettiin esille virkosi h?n ik??n kuin eloon. Vaikeata oli kumminkin sanoa kumpiko oli hirvitt?v?mp??: kauheat kirouksetko, joita tursusi h?nen huuliltaan kun h?n menetti peliss?, tahi tuo ilett?v? nauru, joka virnistytti h?nen kasvonsa katalan n?k?isiksi, kun onni oli h?nelle suosiollinen.

Kun kansa sunnuntaisin meni kirkkoon, niin h?n seisoi majatalon edustalla, katsellen kirkkoon menij?iden j?lkeen virkkamatta halaistua sanaa. Huulillansa karkelehti perkeleellinen pilkanhymy ja toisella k?dell??n silitteli h?n halveksivan n?k?isesti pitk?? partaansa. Kun portinvartija Veit Geissend?rfer t?m?n johdosta ilmaisi paheksumisensa lis?ten, ett? viranomaisten m??r?yksest? majatalon tuli jumalanpalveluksen aikana olla suljettuna, niin h?n sylk?si Veitille tiuskaten r?yhke?sti, ett? kaupunginvouti saattoi rangaista h?nt?, jos h?nen teki mieli. Omasta puolestansa sanoi h?n v?litt?v?ns? viisi viranomaisista tahi heid?n sunnuntaistaan.

Moisesta loukkauksesta n?rk?styneen? portinvartija ilmoitti asian kaupunginvoudille, tarjoutuen panemaan j??k?rin kiinnikin, mutta jokainen koetti mahdollisuutta my?ten karttaa t?t? miest? eik? kaupunginvoutiakaan haluttanut olla miss??n tekemisiss? h?nen kanssansa, varsinkin kun j??k?rill? oli sotamiesten joukossa paljon puoltajia.

Kuinka olisin voinut aavistaakaan, ett? mokomalla hirtehisell? tulisi olemaan jotakin yhteytt? minun rehellisen nimeni kanssa. Ja kuitenkin h?nen kanssaan juuri poikani Valentin tuli l?heiseksi yst?v?ksi. L?himp?n? aiheena siihen oli seuraava:

Jalon Ruotsin kuninkaan Kustaa Aadolfin kulkiessa joukkoinensa v. 1631 meid?n paikkakuntamme l?pi, h?nelle kerrotuin millaiseen kurjuuteen t?k?l?inen porvaristo, tunnustaen samaa uskoa kuin kuningaskin, oli joutunut tavantakaa uudistuvain keisarin sotav?en majoitusten takia. Kuninkaan syd?n heltyi ja h?n p??tti hankkia meille huojennusta; meille annettiin vapaakirja, jossa s??dettiin, ett? Ruotsin sotav?ki, jalkamiehet tahi ratsuv?ki, ei saanut yhteen vuoteen asettua Sommerhauseniin. N?en viel?kin edess?ni h?net, tuon kunnianarvoisen, ritarillisen sotaurhon, kuinka armiaasti ja alentuvasti h?n otti kuultaviinsa v?risev?n pormestarimme valituspuheen ja, k??ntyen sitten upseereihinsa, lausui jaloa harmistumista osottaen:

"Olisipa meid?n puoleltamme kovasti huonoa, jos me ruotsalaiset j?tt?isimme uskonveljillemme yht?l?isen muiston j?lkeemme, kuin keisarin v?ki, -- Jumala siit? varjelkoon! Meid?n on hankkiminen apua n?ille poloisille ihmisille."

Monet porvareista, jotka ruotsalaisten l?hetess? pakenivat kaupungista, tulivat nyt takaisin luottaen kuninkaan sanoihin; otettiin niin ik??n esille mit? ruokavaroja viel? oli j?lell? sek? rahat ja kalleudet, jotka olivat siell? ja t??ll? k?tk?ss? olleet. Luultiin n?et pahimmasta nyt p??styn. Mutta ei aikaakaan niin saapui kaksi ruotsalaista majoitusmestaria ilmoittaen, ett? nelj?kymment? rakuunaa oli heid?n per?st??n tulossa, ja k?skiv?t kaupungin asukkaita heti toimittamaan viini? ja lihaa miehist?lle sek? rehua hevosille. Kaupunginvouti n?ytti Kustaa Aadolfin antamaa vapaakirjaa, mutta sit? ei huolittu ottaa huomioon. H?t? ei lue lakia, oli heid?n ainoa vastauksensa ja viel? he v?ittiv?t, ettei heid?n kuninkaansa, jos h?n olisi saapuvilla, est?isi sotilaitaan hankkimasta itselleen tarpeellista virkistyst?; sit?paitsi oli kuningas t?t? nyky? kaukana Reinin seuduilla p?in. Kun majoitusmestarit olivat tehneet teht?v?ns?, l?htiv?t he ravintolaan, miss? j??k?ri, joka tavallisuutensa mukaan istui oluttuoppinsa ??ress?, hetikohta liittyi heihin.

Muudan ruotsalaisista sotureista, er?s torvensoittaja, joka oli tuokion aikaa ter?v?sti silm?illyt j??k?ri?, lausui yht?kki?:

"Eik? teid?n nimenne ole Frans Sorawitz, ja ettek?s palvellut Friedlandin herttuan aikana?"

"Aivan niin", j??k?ri vastasi.

"Sittep? olettekin sama konna, joka Helmst?dtin luona salaa ampui kuoliaaksi everstini, kun v. 1626 Tanskan kuninkaan k?skyst? saavuimme luoksenne sovintoa hieromaan", huusi torvensoittaja vihasta vapisevalla ??nell?, "nyt vaadin maksua siit?" -- ja samassa veti h?n miekkansa ja hy?kk?si j??k?rin kimppuun. T?m? torjui iskut kuvetapparallaan ja hirve? ryt?kk? leimahti nyt ravintolassa. Riidasta uhkasi sueta yleinen kahakka, sill? laittoman majoituksen t?hden vihoittuneet porvarit k?viv?t j??k?rin puolelle, mutta silloin k?vi toinen ruotsalaisista v?liin ja ehk?isi riidan jatkumasta. Torvensoittaja vannoi kuitenkin viel? kalliisti kostavansa j??k?rille sek? porvaristollekin, joka tahtoi suojella moista roistoa. J??k?ri selitti puolestansa, mit? ruokottomimpia kiroja k?ytt?en, ett? torvensoittaja, tavatkoon h?n t?m?n miss? tai milloin hyv?ns?, saisi saman kohtalon kuin everstins?kin. Sitte kiipesiv?t ruotsalaiset ratsujensa selk??n ja ajoivat t?ytt? nelist? ulos kaupungista.

Sill? v?lin oli porvareita kokoontunut aukialle kadulle, jossa he vilkkaasti kesken?ns? neuvottelivat millaisiin toimiin olisi viisainta ryhty? olevina ahtaina aikoina. Yksi neuvoi yht?, toinen toista. Vanhemmat porvareista soimasivat niit?, jotka olivat puolustaneet j??k?ri? ja tarpeettomasti ?rsytt?neet ruotsalaisia. J??k?ri, ollen h?nkin samassa joukossa ja ??neti kuunneltua t?h?n saakka neuvottelua, puhui seuraavaan tapaan:

"Mit?s pelkurimaisia raukkoja te oikeastaan olette, kun turhanp?iten pauhaatte tuosta ruotsalaisesta joukkiosta, joka kuitenkin pisimm?n aikaa on t??ll? oleskellut? En ole ainoankaan suusta viel? kuullut oikeata miehen sanaa. Mit? varten teill? on muurit, tornit ja lujat nyrkit, jollette aio k?ytt?? niit?? Antakaa minulle kuusi nuorta miest?, joilla on sen verran rohkeutta, ett? uskaltavat laukaista kiv??rin, niin min? kerrassaan autan teit? t?st? p?lk?h?st?. Jolla on rohkeutta, tulkoon t?nne luokseni!"

Puhe vaikutti kuin ruutipataan singonnut s?en. Poikani Valentin seisoi tuokiossa h?nen vierell??n ja h?nen kerallansa kuusi nuorta miest?, jotka korkean juhlallisesti lupasivat tekev?ns?, mit? rohkeilta miehilt? voi vaatia ja tahtoivat puolustautua viimeiseen hengenvetoon asti. Huimaavan nopeasti riensiv?t nuorukaiset sek? jotkut i?kk??mmist?kin noutamaan pyssyj?, piilukeih?it? ja peitsi?, telkesiv?t portit ja asettuivat kovasti huutaen muurin suojustan taaksi seisomaan. Poikani ja h?nen kuusi toveriansa asettuivat j??k?rin keralla suuren portin viereen vihatuita kuokkavieraita odottamaan.

Illansuussa n?htiin ruotsalaisten tulevan tiet? pitkin Ochsenfurtista p?in. Vastarintaa kohtaamatta ratsastivat he ihan portille asti. Kaupunginvouti oli ankarasti kielt?nyt v?kivaltaa k?ytt?m?st? muutoin kuin ??rimm?isess? h?d?ss?. Havaittuansa ett? portti oli suljettu, ruotsalaiset kauheasti kiroten ja sadatellen vaativat sen aukaisemista. Kaupunginvouti luki silloin korkealla ??nell? kuningas Kustaa Aadolfin kaupungille antaman vapaakirjan ja lupasi heti toimittaa heille leip??, lihaa ja tynnyrin viini?, jos he rauhallisesti l?htisiv?t etemm?ksi. Mutta ruotsalaiset huusivat, ett? porvarit olivat kavaltajia ja laukasivat kiv??rins? ilmaan; etumaisina olevat kiipesiv?t maahan hevostensa sel?st? ja hankkiutuivat porttia r?j?hytt?m??n.

Samassa tuli vuorta alas muudan Klaus M?ndlein niminen nuori mies, vet?en puukuormaansa; h?nell? ei ollut aavistusta siit?, mit? kaupungin portilla tapahtui; h?n oli jo aamusta varhain l?htenyt mets??n. Kun ratsuiltansa maahan kiivenneet ruotsalaiset huomasivat h?net, niin he t?rm?siv?t h?nt? vastaan, k?yttiv?t ja raahasivat h?net toveriensa luo. Lyhyen neuvottelun j?lkeen ratsasti torvensoittaja muurin l?hitteelle ilmoittaen, ett? jos kaupungin porttia ei heti avata, panevat he vangin ensin "laulamaan" ja sitte hirtt?v?t h?net l?himp??n puuhun niinkuin koiran. Poikani kysyi j??k?rilt? mit? he tarkottivat sill?, ett? panevat Klaun "laulamaan." Vankia laulattaminen merkitsi sotav?en kielell? sit?, ett? h?nen kielens? puhkaistaan ja reik??n pujotellaan jousi, jota vedet??n sitte edestakaisin, jolloin tuskan ??rett?myys pusertaa vankiraukan povesta syd?nt? raastavat tuskanhuudot.

T?m?n kuultuansa Valentin huusi kovalla ??nell?: "Toverit, auttakoon meit? Jumala niin totta kuin nyt tahdomme auttaa velje?mme! Eesp?in, eesp?in, pelastamaan h?nt? noiden konnien k?sist?!"

N?in huutaen h?n rynt?? muurilta alas, ja ennenkun kukaan oli kerinnyt est??, kiskotaan p?nk?t portin p??lt? pois ja v?h?inen puolustajajoukko sy?ksyy kovasti huutaen ulkopuolella portin olevain ruotsalaisten p??lle. N?ille harvoille nuorukaisille olisi peli saattanut k?yd? vaaralliseksi, ellei j??k?ri, heti heid?n t?rm?tty??n yhteen ratsumiesten kanssa, olisi k?skenyt suojuksen takana seisovia porvareja laukaisemaan kiv??rej?. Pamauksen kuultuaan ruotsalaiset per?ytyiv?t, vaikkei kehenk??n heist? sattunut, mutta j??k?ri, joka sill'aikaa oli tarkasti pit?nyt silm?ll? torvensoittajaa, laukaisi kiv??rins? ja ampui luodin h?nen p??h?ns?, niin ett? torvensoittaja ??nt? p??st?m?tt? suistui kuolleena hevosensa sel?st?. Soturit sieppasivat mukaansa toverinsa ruumiin ja l?htiv?t t?ytt? nelist? ajamaan kaupungista pois, v?litt?m?tt? vangistansa sen enemp??. Mutta Valentin tovereineen nosti pelosta puolikuolleen Klaun maasta, ratkoi auki k?ydet, joilla ruotsalaiset olivat h?net sitoneet ja vei h?net kerallansa kaupunkiin.

Kun porvarit alkoivat vastarintaan varustautua, l?hdin min? kotiin. Joskaan en kehottanut ryhtym??n n?ihin toimiin, en kumminkaan pit?nyt v??r?n? rukoilla v?est?mme puolesta, niinkuin Mooses rukoili Israelin lasten edest? heid?n sotiessaan amaleekkilaisia vastaan, ja vaimoani ja lapsianikin kehotin yhdess? kanssani rukoilemaan. Kuulimme sitten laukauksia ja kotvan sen j?lkeen kovaa, yht?mittaista huutoa, niin ett? vaimoni, luullen vihollisjoukon hy?k?nneen kaupunkiin, t?risi kuin haavan lehti ja tukkesi molemmat korvansa k?sill??n. Mutta kun pauhina l?heni, havaitsimme ett? se oli ilohuutoa. Kiiruhdimme ulos ja n?imme paljon kansaa tulevan yl?portilta p?in. Etumaisina joukossa kulkivat j??k?ri ja poikani Valentin k?sikk?in, heit? seurasi Klaus, joka vapisi viel? koko ruumiissaan, sek? nuo kuusi nuorta miest?, ja joukon jatkona suunnaton ihmislauma, joukossa vaimoja ja lapsiakin. Kaupunginvouti oli niin ik??n kulkenut virran mukana ja n?hty?ns? minut, riensi h?n esiin, ravisti k?tt?ni ja sanoi:

"Koulumestari, teid?n pojallanne on syd?n kohdallaan. En totta maarin unhoita koskaan h?nen miehek?st? esiintymist??n t?m?np?iv?isess? ottelussa." Sitte kertoi h?n ylistellen Valentinin urosteosta, ja h?nen puhettansa kannatti ymp?rill? seisova taaja joukko, kehuen ylenm??rin poikani jaloa syd?nt? ja h?ik?ilem?t?nt? rohkeutta. Kysytty?ni mihink? t?m? suunnaton saattojoukko nyt oli menossa, vastasi kaupunginvouti:

"Majataloon -- siell? on nuorten miestemme tyhjennett?v? ruotsalaisille luvassa ollut viiniaami; onhan kaupunkimme urheille puolustajille edes jonkunlaista hyvikett? hankittava."

Iloni, kun poikaani ylenm??rin kiiteltiin, ei ollut vallan puhdas -- olinhan n?hnyt h?nen tulevan k?sikk?in jumalattoman j??k?rin kera. Minusta olisi my?skin ollut sopivampaa, jos v?est? olisi kokoontunut kirkkoon Herralle, Israelin pelastajalle, kiitostansa julkituomaan, kuin mennyt ravintolaan tuhlaamaan aikaa turhuuteen, sill? H?n se pelasti kaupunkimme uhkaavasta vaarasta, eik? Valentin eik? liioin j??k?ri. Mutta kaupunginvouti pyysi minua t?ll? kertaa synkist? mietteist?ni luopumaan ja lausuttuansa: "Suotakoon nuorisollekin jotain iloa", h?n liittyi j?lleen riemukulkueesen. Majatalossa alkoi nyt juominen ja m?ss??minen, reuhaaminen ja riemuileminen, jolle ei ollut loppua tulla. T?ten osottivat he iloaan h?d?st? pelastumisen johdosta. Joitakuita lienee ollut, jotka syd?mess?ns? antoivat Jumalalle kunnian, mutta ei ainoatakaan, joka julkisesti olisi uskaltanut tunnustaa kiitollisuuttansa h?nelle, paitsi Ebelingin Hannu, torninvartija, joka ylh?iselt? olinpaikaltaan iltasilla puhalsi tuon ihanan virren: "K?y nyt sieluni ja mielen', Herraa kunnioittamaan!" jota h?nen oli tapana puhaltaa milloin kaupunkimme ylitse rajuilma oli riehunut tekem?tt? vahinkoa.

Poikani tuli kotiin vasta my?h??n puoliy?n j?lkeen, sill?kin kertaa j??k?ri seuramiehen?ns?, joka portilla erotessa lujalla k?deniskulla j?tti poikaani hyv?sti, virkkaen:

"Sen sulle sanon, ett? sittekun sotapalveluksen hylk?sin, olen aina etsiskellyt itselleni toveria, jonka seurasta olisi hitusenkaan kunniaa, mutta t?n??n vasta olen semmoiseen yhtynyt. Olkaamme t?st'edes tovereita." V?h?lt? etten huutanut niin paljon kuin kurkustani l?hti: "Poikani, jos pahanjuoniset sinua houkuttelevat, ?l? suostu heihin!" Mutta Valentin vastasi:

"Tuohon k?teen, niin olkoon."

Kuudes luku.

Varotus.

Tuo mies on piikana, niin r?yhke?sti Kaanaaksi puhelee -- h?nt' sied? en.

Seuraavana p?iv?n? kutsuin Valentinin huoneeseni ja kysyin raskaalla mielell? ja kyynelsilmin h?nelt?: "Uskotko, poikani, ett? min? ja ?itisi rakastamme sinua?" H?nen vastattuaan: "Uskon kyll?, rakas is?", jatkoin: "Koska niin on, poikani, niin tottele sitten is?si kuritusta ?l?k? ylenkatso ?itisi neuvoja. Lapsena sairastit isoa rokkoa, josta menetit n?k?si eik? meill? ollut en?? sinusta mit??n toivoa. ?itisi ja min? odotimme joka hetki viimeist? hengenvetoasi. Ja millainen oli silloin mielemme? Syd?mmiss?mme tunsimme kuin olisimme olleet menett?m?isill?mme mit? meille maan p??ll? oli rakkainta. Viel? v?h?n aikaa -- niin oli meilt? kalliin aarteemme palauttamattomasti riistett?v?. Sanomaton tuska t?ristytti syd?nj?nteit?mme, ja kyynelten sumentamat silm?mme saattoivat huomata ik??n kuin ??rett?m?ss? et?isyydess? vain h?iveen siit? lohdutuksen valosta, jota Herra evankeliuminsa kautta vuodattaa syvimp??nkin murheen pimentolaan. Mutta, Valentin, jos niinkin olisi k?ynyt kuin pelk?simme, olisimme sittekin n?yristyneet Jumalan edess?, ja sanoneet: Herra antoi ja Herra otti; Herran nimi olkoon kiitetty. Vaikkemme sitte en?? olisi n?hneetk??n kasvojasi emmek? saaneet pit?? sinua luonamme, olisi meid?n silti ollut sanomattoman lohdullista tiet??, mist? meid?n oli sinua etsiminen ja mist? aikanamme sinut l?yt?isimme -- taivaasta, hyv?st? tallesta Jumalamme luotettavissa k?siss?. Mitenk?s nyt, mik? nyt on lohdutuksenamme ajatellessamme sinua, sano se, poikani?"

Valentin muuttui kasvoiltaan ja h?n sopersi ?llistyneen?:

"Mit? tarkotatte, is?. Min? en tajua mihin sananne t?ht??v?t?"

H?n vastasi: "Jumala varjelkoon, ett? minusta tulisi kelvoton poika tahi jumalaton ihminen. Ymm?rr?nh?n min? mit? minun tulee tehd? ja mik? on oikeaa -- siit? ei minua j?rk?hytet? hiuskarvan vertaa. Mutta yst?v?llist? v?li? j??k?rin kanssa en voi rikkoa, sill? minun on h?nt? kiitt?minen hengest?ni. H?nen uskonnollisia mielipiteit?ns? en hyv?ksy enk? h?nt? aio pyyt??k??n rippi-is?kseni tai sielunhoitajakseni, tahdon vaan seurustella h?nen kanssansa niinkuin hyv?n toverin ainakin. My?nn?n, ett? h?n mielell??n pelaa ja ett? h?n usein juo enemm?n, kuin mit? janottaa, eik? h?n aina k?yt? tarpeeksi hienoa puhetapaa, mutta semmoista on katsottava sormien l?pi kun h?n muuten on rehellinen mies ja uskollinen toveri. Se mies on haistanut ruudin savua ja n?hnyt el?iss?ns? paljo, mit? ihmiset, tuntematta maailman menoa, eiv?t aavistakaan. ?lk?? minun t?hteni siis, rakkaat vanhemmat, olko huolissanne, ?lk??k? vaatiko, ett? minun ainoana ilonani olisi raamattu ja virsikirja, niinkuin Veit Geissend?rfer vanhuksen. On h?nkin nuoruudessaan ollut toisenlainen. Pit?isi sit? toki sallia nuorisollekin jotakin iloa el?m?st?, Muuten, is?, voitte k??nty? esimieheni, kaupunginvoudin, puoleen ja ottaa h?nelt? tarkempaa selkoa minusta -- enk? luule teid?n koskaan saavan kuulla semmoista, mik? olisi nimellenne h?pe?ksi."

J?lkim?isest? v?itteest?ns? sanoin minulla olevan niukalti lohdutusta, sill? joskin kaupunginvouti porvarina oli tunnettu hyv?ksi ja oikeutta harrastavaksi mieheksi, niin puuttui h?nelt? kokonaan kristillist? totisuutta, eik? h?n anna sille muissakaan arvoa. Sit? paitsi koetin tehd? h?nelle selv?ksi, ett? kaikki mit? h?n oli puhunut, oli paljasta kielenpieks?nt?? ja r?yhke?t? kerskausta, ett? h?nen el?m?nk?sityksens?, Jumalan sanan kannalta arvosteltuna, kaikittain oli kiero ja nurinkurinen, ja kuinka mahdoton ihmisen on sotia pahuutta vastaan muilla aseilla kuin Jumalan sanalla ja rukouksella, niill? aseilla, joita h?n halveksi. Lopuksi muistutin h?nt? vakavasti, ett? ellei h?n piakkoin tee parannusta, niin h?nen kohtalonsa oli surkealla tavalla tuova ilmi sen lauseen totuuden, joka sanoo: Ylpeys k?y lankeemuksen edell?. Mutta mit? hyv?ns? sanoin, kaikki oli kuin tuuleen puhuttua.

Poika poloiseni oli k??nt?nyt syd?mens? pois el?v?st? Jumalasta ja samalla tietysti vanhemmistaan. Ja vaikka h?n n?ki, kuinka kovasti h?nen huikentelevaisuutensa murti mielt?mme, niin meid?n suhteemme h?n oli aivan v?linpit?m?t?n. Entisten yst?v?ins? parissa h?n ei en?? viihtynyt. Yksin vanhaa Veiti?kin, joka oli rakastanut h?nt? kuin omaa poikaansa, h?n karttoi, sill? Veit oli kerran varottanut h?nt? j??k?rin seurasta. Kuinka monta laulua vanhus olikaan opettanut h?nelle pitkin? talvi-iltoina, ja kev?isin kyh?illyt h?nelle konstikkaita viheltimi?!

Toimituspaikastaan p??sty??n Valentin haki hetikohta j??k?rin ja vietti h?nen kanssaan loppuosan p?iv?? ja hyv?n veron y?t?kin, pelaten, juopotellen. Rehellisten ihmisten varotuksiin h?n vastasi ilkunnalla ja haukkumasanoilla ja ennen pitk?? alkoivat oikein ajattelevat henkil?t pit?? h?nt? huijailevana velikultana. Kaupunginvouti yksin oli asiasta eri mielt?. H?n vakuutti nuorukaisen toimellisesti ja t?sm?lleen toimittavan teht?v?ns? -- h?nen s??nn?t?nt? el?m??ns? katseli h?n sormiensa lomitse. Paha hedelm? sai h?iriintym?tt? kehitty? ja kypsy?, jonka kaupunginvouti aikanansa sai h?pe?ksens? ja vahingoksensa kokea sek? me, h?nen poloiset vanhempansa, suureksi suruksemme tuntea. Kaupunginvoudin t?ytyi viimein my?nt?? todeksi tunnettu sananparsi: "Ei savua ilman tulta."

Mutta ennenkun jatkan kertomustani, tahdon omistaa muutaman sanan vanhan, uskollisen yst?v?ni, portinvartija Veit Geissend?rferin muistolle, jonka nimen olen jo monta kertaa maininnut. Sen miehen vertoja ei lie monta ollut maailmassa.

Seitsem?s luku.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet