Read Ebook: Koulumestari ja hänen poikansa: Kertomus 30 vuotisen sodan ajoilta by Caspari K H Karl Heinrich Mannst N Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 455 lines and 31542 words, and 10 pages

Seitsem?s luku.

Portinvartija.

Jos suot mun vanhaksi, Jos annat el?? kauan, Niin tule turvaksi Ja olo vahva sauvan'! Suo k?rsiv?llisyys Sinuhun luottava, Suo kunnialla my?s Hiuskarvain' harmeta!

Kymmenenten? sunnuntaina kolminaisuudenp?iv?st? v. 1632 l?hti kaupunginvouti W?rzburgiin, jossa h?nen oli nostettavana l?hes tuhannen taalerin suuruinen raham??r? sinne sijoitetulle sotav?elle hankkimistaan ohrista, kauroista ja viinist?. Seuraavana tiistaina oli rahat j?tett?v?t Speckfeldiin, mist? ruhtinas oli luvannut k?yd? niit? noutamassa. Ajan rauhattomuuteen n?hden oli asia p??tetty toimittaa salateitse. Asiasta ei ollut tietoa muilla kuin pojallani, johon kaupunginvouti yh? edeskinp?in luotti, valiten h?net matkakumppanikseenkin. Min? olin edellisen? p?iv?n? lausunut paheksumiseni siit?, ett? Herran p?iv?n? oli ryhdytty maalliseen toimeen, mutta poikani v?itti kaupunginvoudin sanoneen: "Herraspalvelus on t?rke?mpi jumalanpalvelusta."

Iltap?iv?ll? oli Margareeta l?htenyt lasten kanssa pieneen viinitarhaamme k?velem??n, ja kammarissa yksin istuskellessani muistui niin el?v?sti mieleeni saarna, jonka puolip?iv?-jumalanpalveluksessa olin kuullut.

Arvoisa vanha pastorimme Hieronymus Theodorikus saarnasi nimitt?in p?iv?n tekstin johdosta, joka kuten tiedet??n, puhuu Jerusalemin h?vityksest?. Tutkimusaineessaan h?n sattuvasti kuvasi evankeelisen kirkkomme olevan samallaisessa tilassa, kuin Jerusalemi, jota viholliset saartoivat ja piirittiv?t joka puolelta. Lopuksi h?n vakaasti terotti kuulijoittensa mieleen valvomisen ja rukouksen t?rkeytt?, ett? he paremmin kuin Jerusalemi tuntisivat etsikkoaikansa ja jo siit? p?iv?st? rupeisivat ajattelemaan mit? heid?n rauhaansa kuuluu. Veisattiin virsi: "Te synnin orjat, her?tk??t ja kiirehesti l?htek??t jo luoksi yst?v?nne", ja tuota ihanaa melodiaa uruilla s?est?iss?ni, valtasi syd?nt?ni niin suuri ahdistus ja mielenliikutus, ett? kyyneleet vieriv?t poskiani pitkin. Urut voivat todellakin puhua kielt? yht? selv?? kuin sanakielikin -- tulkitsevatpa v?list? sit?kin, mihin sanat eiv?t riit?. Niin usein kun kuulen tuota virtt?, tuntuu minusta maa ik??n kuin vapisevan, haudat aukenevan ja ylienkeli huutavan el?ville ja kuolleille: "Katso, ylk? tulee; menk?? ulos h?nt? vastaan!" Se on lutherilainen Dies irae ylistyslaulu , jota ei kenenk??n ihmislapsen pit?isi voida kuulla ajattelematta, ett? meid?n kaikkien on yl?snouseminen Kristuksen tuomioistuimen eteen.

Istuessani ja miettiess?ni -- saarnaa, veisuuta ja ahtaita aikoja, astui vanhus Veit Geissend?rfer kammariini, asetti nurkkaan keppins? ja rupesi viereeni istualle. H?n oli seitsem?nkymment? vuotta t?ytt?nyt, mutta ik?isekseen viel? reipas ja voimakas. Nuorempana h?n oli herra Konrad v. Limburgin aseenkantajana ottanut osaa retkeen kristikunnan perivihollista, Turkkia vastaan ja palvelusaikanansa ollut tunnettu urhoolliseksi soturiksi. Kerran h?n miehekk??ll? rohkeudellaan ja nerokkaalla maltillisuudellaan pelasti herransa varmasta kuolemasta; mutta h?n ei ollut niit? p?yhkeilevi? sotureita, jotka kerskaavat urost?ill??n ja niin usein kertovat sepustettuja juttujaan per?tt?mist? sankariteoistaan, ett? viimein itsekin uskovat niit? tosiksi. Veit oli luonteeltaan totuutta harrastava, rehellinen ja Jumalata pelk??v? mies, joka inhosi maailman kevytmielist? touhinaa ja odotti i?lliseksi joutuneena Simeonin lailla p??sev?ns? rauhaan. Kolmikymment? vuotta sitten h?n erosi sotapalveluksesta ja sai senj?lkeen t?rke?n portinvartijaviran kaupungissamme hoidettavakseen.

Veit vanhus oli lastenkin hyv? yst?v? ja rakasti sanomattomasti minunkin poikiani, Valentinia ja Johannesta.

Ei kell??n ole syyt? v?itt?? minun erin?isemmin suosivan sotav?ke?, mutta t?ss?kin s??dyss? on joitakuita, joissa Jumalan armon oikealla k?ytt?misell? hyv? omatunto, syd?men puhtaus ja mielen siveys ovat s?ilyneet. Voinpa sotavanhusten suhteen v?itt??, ett? olen heiss?, useammin kuin muissa, tavannut oikeata lapsekasta yksinkertaisuutta.

Kun jumalanpalveluksen p??tytty? salpa otettiin portin edest? pois, niin vanha portinvartija tuli tavallisesti joka sunnuntai- ja juhlap?iv? minun luokseni kotiin, viett??ksens? rauhaisan hetken minun parissani iloisessa kanssapuheessa. T?n?p?n? h?nell? oli n?ht?v?sti erikoisempaa syd?mell??n, sill? h?n oli tavallista hiljaisempi ja niukempi sanoiltaan ja kysytty?ni mik? h?nt? vaivasi, sanoi h?n n?hneens? erimerkillisen unen, jonka h?nen omilla sanoillansa nyt kerroit N?in se kuului:

"Istuessani y?ll? viime keskiviikkoa vasten odottamassa W?rzburgista tulevaa postivaunua, rupesi minua uni painostamaan, niin ett? nukuin penkille, jolle olin istuutunut. Olin silloin seisovinani vahtia synk?ss? mets?ss?, niinkuin minun Unkarissa usein oli t?ytynyt olla sotapalvelukseni aikana, ja siell? n?in pienen poikasi Johanneksen istuvan puun juurella syli t?ynn? kukkia. ?kki? sy?ksi verenhimoinen susi kita ammollansa h?nen p??llens?, ja poika alkoi t?ytt? kurkkua huutaa: 'Veit, auta, auta!' Min? riensin avuksi, hy?kk?sin hukan kimppuun, mutta en jaksanut sit? voittaa, vaan jouduin itsekin pedon raadeltavaksi sittenkun keih??ni oli murtunut kuin oljenkorsi sen hampaissa. Pian senj?lkeen olin makaavinani kaupunkimme portin vieress? pienen asuintupani oven edess?. Samassa sin?, Ulrik, astuit ruumiini luo ja sanoit: 'Pankaa Veit hautaansa, mutta noutakaa ensin soittajia ja haudatkoon h?nen komppaniansa h?net sotilasten tavan j?lkeen, sill? Veit on soturi vanhastaan ja on kuollut soturin kuoleman.' Mutta kiv??rin laukaukset kumahtivat niin kummallisesti ja sit? paraillaan ihmetelless?ni her?sin. Olin kuullut portilta kuormurin kolkutusta, sill? h?n oli jo hyv?n aikaa vartonut vaunuinensa siell? p??st?ksens? sis??n. Luulen t?t? unta merkiksi Jumalalta, ett? minun ennen pitk?? on kulkeminen kaiken maailman tiet?."

En rohjennut olla niin julkea, ett? olisin vanhan yst?v?ni unta ruvennut selitt?m??n, mutta vakuutettuna siit?, ett? unia, jotka kehottavat meit? pit?m??n vaaria sielustamme, ei ole halveksittava, vaan ett? ne usein kulkevat viestein? tahi viittauksina Jumalalta -- onhan Jumala usein unien kautta istuttanut terveellist? pelkoa huikentelevaiseen maailman lapseen, usein suloisesti lohduttanut murheellista Jumalan lasta -- vastasin:

"Niin, min? uskon", portinvartija vastasi: "nuo sanat toistan aina itsekseni, kun kuollutta kannetaan kaupungin portista ulos ja kuulen kirkkomaalla veisattavan:

"Rakkaamme suru, tuska nyt On viimein t?ss? p??ttynyt; H?n kantoi kuorman Kristuksen Ja nukkui Herran nimehen."

Mutta h?n halusi kernaasti tiet?? mit? se merkitsi, kun h?n unissansa oli kuullut minun sanovan, ett? h?n kuoli sotilaan kuoleman, vaikka siit? jo oli kolmikymment? vuotta kulunut kun h?n oli ollut viimeisell? sotaretkell? mukana.

"?lk?? siit? olko huolissanne", sanoin; "sanotaanhan sanassakin: 'Ei ket??n kruunata, joka ei rehellisesti ole taistellut?' Jokainen kristittyh?n sen mukaan kuolee sotilaan kuoleman, jos h?nen viime hetkens? kohtaa h?net tappotantereella tahi tautivuoteella yksin?isess? portinvartijan m?kiss?. Suokoon Jumala teid?n ja minun vaan rehellisesti taistella ja autuaasti kuolla!"

"Olette oikeassa", virkahti vanhus, otti keppins? ja l?hti.

Kahdeksas luku.

Hy?kk?ys.

Rakkaamme suru, tuska nyt On viimein t?ss? p??ttynyt; H?n kantoi kuorman Kristuksen Ja nukkui Herran nimehen.

Seuraavana p?iv?n? vietti virkatoverini Johannes Kimtsch Winterhausenissa hopeah?it??n. H?n oli kantanut ristille poikani Johanneksen, ja t?m? pyysi sent?hden p??st? varhain aamusella viinitarhaan, tuodaksensa sielt? pari viiniryp?leterttua, jotka h?n edellisen? p?iv?n? oli n?hnyt olevan kypsin?; ne h?n tahtoi vied? risti-is?lleen, menness?ns? t?lle onnea toivottamaan. Portinvartija oli luvannut laskea hyviss? ajoin h?net menem??n kaupungin portista, jota ?isin aina pidettiin huolellisesti lukittuna. Pojan l?hdetty? matkaan nousin tapani mukaan kirkontorniin kelloja soittamaan. Samassa kuului kellojen kuminaa Winterhausenistakin, ja min? olin iloinen, ett? toverini juuri t?n??n vastasi niin t?sm?lleen: olimme nimitt?in jo monta vuotta takaperin sopineet siit?, ett? aamusoitto oli oleva aamutervehdyksemme toinen toisillemme.

Sin? p?iv?n? l?hetin liikutetuin mielin h?nelle tervehdykseni: joka viisikolmatta vuotta on el?nyt aviomiehen?, se on paljon kokenut hyv??, jos pahaakin. Menneisyyteen p?in aatokseni lenn?hti, muistelin sit? kun kannoimme h?nen ainoan lapsensa, Udalrikuksen kirkkomaahan. Kalpeana ja lohdutonna kulki h?n vierell?ni ja kaikkiin lohdutuksiini ei h?nell? ollut vastattavana kuin: "Udalrikus, Udalrikus, riemun juhlapuvun olen riisunut p??lt?ni ja paneutunut murhevaatteisiin." Nyt sit? vastoin saattoi h?n levollisen rohkealla mielell? l?hett?? minulle tervehdyksens?, vaikka min?, n?hdess?ni millaista h?vityst? sodan kauhistus oli saattanut nuorisossamme, katsoin olevan syyt? usein otaksua sen ajan olevan k?sill?, josta on t?ytynyt valittaa: "Autuaat ovat hedelm?tt?m?t, ja ne kohdut, jotka eiv?t synnytt?neet, ja ne nis?t, jotka eiv?t imett?neet."

Kun olin soiton lopettanut ja alkanut tulla alas, pys?hdyin tuokion ajaksi torniakkunan eteen silm?ill?kseni kasteesta kimaltelevaa, hymyilev?n raikasta seutua, joka levitteleikse silmieni edess?. Aurinko oli vastik??n noussut levitt?en kultaloistettaan korkealla sijaitsevain viinitarhojen yli, vaikka laakso, virta ja pienoinen kaupunki nukkuvine asujamineen viel? olivat tihe?n sumuhunnun kietomina. Vastap??t? kirkkoa kohouvalla vuorella n?in samassa silm?nr?p?yksess? poikani Johanneksen astuvan sumusta n?kyviin ja l?htev?n kulkemaan ylinn? vuoren laella olevaa vanhaa kivirakennusta kohden, josta oli tehty vahtikoju viinitarhain vartijoille.

Ammoisina aikoina, ennenkuin mitk??n laivat viel? kynteliv?t Mainjoen vesi? tahi ennenkuin viiniryp?leit? viljeltiin n?ill? seuduin, asui, niin kertoo tarina, tuossa talossa is? seitsem?n poikansa kanssa. Kun pojista varttui miehi?, asettuivat he virran ?yr?ille asumaan, siten laskien perustuksen nykyiselle Sommerhausenin kaupungille. -- Niinkuin jo mainitsin, n?in Johanneksen kulkevan taloa kohden, ja arvasin h?nen p??tt?neen k?yd? toivottamassa hyv??huomenta M?ndleinin Hannulle ja t?m?n pojalle, Klaulle, jotka olivat olleet viinitarhoja vahdissa ja sen t?hden viett?neet y?t? tuvassa. Pikku Johannes oli hiljaismielinen, rakastettava lapsi, tottelevainen, siivo ja luonteeltansa yst?v?llinen, ja olenpa vakuutettu, ett? Jumala oli siunauksellaan auttanut t?m?n lapsen kasvatusta, valmistaaksensa is?nsyd?melleni jotakin makeutta moniin katkeriin suruihin n?hden, joita meill? oli Valentinista ollut.

Mutta poika oli tuskin p??ssyt kynnyksest?k??n yli, kun n?in h?nen rynt??v?n takaisin ja tulista kyyti? juosta kiit?v?n vuoren rinnett? alas. H?n juoksi kuin takaa ajettu naarashirvi yli kivien ja kantojen, v?liin kompastuen ja taas pyst??n keikahtaen, sek? heitt?ytyi viimein er??n kiviaidan ylitse, juurikuin verivihollinen olisi ollut kintereill??n. H?mm?styneen? ja kauhistuneena tuijotin tuskaisesti vuorta kohden tiet?m?tt?, mit? tuo merkitsisi ja n?in samassa kaksi miest?, kroaattien hyvin tunnetut punaiset viitat yll??n, tulevan ulos vahtituvasta ja l?htev?n vinhaa kyyti? poikaa j?lest? ajamaan; n?inp? viel? toisen heist? vet?v?n esille pistoolin, t?ht??v?n h?nt? kohti ja ampuvan. Samassa tuokiossa kuulin valppaan portinvartijan puhaltavan h?lytyst?r?yksen.

Minun silm?ni mustenivat; sen verran olin kuitenkin tolkulla, ett? tiesin luodin menneen ohi m??r?st??n, sill? poika juosta viletti yht? hurjasti kuin ennenkin. Silloin pinnistin itseni vapaaksi huumauksestani, kiiruhdin tornin portaita alas ja juoksin, mink? jaloiltani p??sin, kaupungin portille p?in ja saavuinkin niin ajoissa sinne, ett? sain siepanneeksi poikani syliini ennenkuin h?n juoksusta uupuneena vaipui maahan.

"T?nne, hyv?t ihmiset, t?nne! Auttakaa, auttakaa!" kuulin Veit vanhuksen huutavan, koettaissaan kaikin voiminsa pit?? vastaan, est??kseen kahta kroaattia tunkeumasta kaupunkiin; mutta n?m?, joilla nyt oli parin kolmenkymmenen suuruinen miesjoukko kerallaan, ty?nsiv?t auki portit ja uhkasivat katalasti kiroten portinvartijan tappaa, jos h?nen suustansa hiiskaustakaan kuuluisi. Mutta vanhus puolusti asemataan miehekk??ll? uljuudella, heitti torven olallensa, t?yt?si peitsen vihollista vastaan ja tiuskasi tuimasti: "Mit? asioitavaa teill? t??ll? on? Totisesti ette ole mit??n sotilaita, kurjaa joukkiota oletten, kun hennotte h?tyytt?? viatonta lasta."

Silloin karjasi muudan ratsumiehist?, jolla oli h?yhent?yht? hatussa ja n?ytti olevansa joukon johtaja:

"Pois tielt?, toverit, kyll? min? opetan h?nt? pilkkaamaan h?nen majesteettinsa keisarin v?rv??j??, kapteeni Nikol Paradeiseri? ja h?nen ravakoita poikiansa kurjaksi joukkioksi!" N?in sanottuaan kannusti h?n hevostansa, niin ett? se hyp?hti pyst??n, ja heilutti uhkaavasti miekkaansa Veitin p??n p??ll?. Nyt aloin min?kin kaikin voimin huutaa apua. Silloin kiiruhti l?kkisepp? Marks Stumpf ynn? joitakuita muita asunnoistaan ulos, mutta n?hty?ns? kroaatit, jotka jo olivat tunkeutuneet kaupungin portista sis??n, ja ilman aseita kun olivat, he katsoivat paraimmaksi pysy? erill??n koko kahakasta.

Veit vanhus ei kumminkaan antanut niin hevill? per??n, vaan asettui hajas??rin maasotamiehen tavoin seisomaan ja t?ht?si peitsell??n johtajan hevoseen. Mutta kroaatti kohousi jalustimiensa varaan ja ly?d? huimasi Veiti? miekallaan niin kovasti p??h?n, ett? ukko silm?nr?p?yksess? kaatui maahan. Sitten huusi joukon p??mies:

"Maatkoon vanha narri siin?, h?n on saanut ansaitun palkkansa; nyt eteenp?in, seuratkaa minua!" ja niin l?hti h?n t?ytt? neli? ratsastamaan kaupungin keskustassa olevalle kreivin linnalle p?in, ja muu joukko seurasi h?nen j?lki?ns?.

Johannes painautui likemm? rintaani, huutaen: "Juoskaamme, rakas is?, muuten tappavat he meid?t kaikki", mutta kroaatit kiitiv?t ohitsemme meist? v?litt?m?tt?. Riensin nyt kaupungin portille katsomaan miten oli vanhan Veitin laita. H?n eli viel?; n?ytti olevan henkitoreissaan eik? tuntenut meit?. Mutta kun min? ja Johannes huusimme h?nt? nimelt?, aukaisi h?n silm?ns? ja puhui katkonaisin sanoin: "Siin?h?n olette kumpikin, sin? Ulrik ja pikku Johannes, jonka susi tahtoi niell? -- nyt on uneni k?ynyt toteen -- oi voi, oi voi, millaiset kauheat tuskat minulla on!"

Kehotin kuolevaa yst?v??ni ajattelemaan loppuansa, joka oli l?hell?, ja sanoin, ett? nyt oli tarpeen oikein todenteolla rukoilla: "Herra Jeesus, sinulle el?n, Herra Jeesus, sinulle kuolen." H?n liikutti samassa v?h?n p??t?ns?, juurikuin sanoaksensa "amen", veti pitk?n huokauksen, ja sielu erosi h?nen ruumiistansa. T?ll? v?lin oli paikalle ker??ntynyt useita naapureita; heid?n avullaan nostimme hengett?m?n ruumiin ja kannoimme sen portinvartijan tupaan.

T?m?n tehty? kysyin pojaltani syyt? h?nen hurjaan pakoonsa vuorituvalta. Siit? h?n kertoi: "Tuvan l?helle tultuani kuulin sis?lt? hiljaista vaikeroimista, ja avattuani oven n?in M?ndleinin Hannun ja Klaun makaavan lattialla, Klaulla haava rinnassansa, ylteist??n veress?, eik? elon kipin?t? suonissaan. Is?ns?, joka niin ik??n oli haavoitettu, oli satulahihnalla k?ytetty kiinni, ja vaikeroi ??neen. Pes?valkean ??ress? loikoili pari kroaattia sy?den keitosta, jonka viinitarhan vartijat olivat itse?ns? varten valmistaneet. N?hty?ns? minut karkasivat he pystyyn, sy?ksyiv?t j?lest?ni ja ampuivat minua kohden. Kun laukaus kajahti sy?ksyi Lindelbachin tien viereisest? notkosta esiin joukko ratsumiehi?, jotka kaikki l?htiv?t minua ajamaan j?lest?. Min? kun olin melkosen matkan edell?, kerkesin ennen heit? kaupungin portille, jota Veit minun varalleni piti avoinna."

Sittekun poika oli p??tt?nyt kertomuksensa otin h?nt? k?dest? ja kiiruhdin kotia, jossa tapasin vain vaimoni ja kaksi tyt?rt?ni, jotka eiv?t tapahtumasta tienneet viel? mit??n. He olivat kuitenkin pelj?styksiss??n, n?hty?ns? ensin minun rient?v?n torninrappusia alas ja v?h?n ajan per?st? kroaattien kiit?v?n ohi. Valentin oli ?skett?in mennyt ulos ottaaksensa, kuten oli sanonut, selkoa siit? miss? aikeissa vieras sotav?ki oli hy?k?nnyt kaupunkiin. Kielletty?ni omaisiani l?htem?st? kotoa j?tin heid?n toimeksensa telkit? huolellisesti portti ja l?ksin kansanjoukon j?lest? kreivin linnalle, sittekun Hannu M?ndleinin vaimolle sivumennen olin ilmoittanut h?nen miehens? ja poikansa onnettoman kohtalon.

Yhdeks?s luku.

Ry?st?.

Me saaliin oivan saimme, veikot, Ratsaille siis!

Kaupunginvoudin virkahuone oli samassa linnassa, jonka edustalla olevalle aukialle torille kaupungin porvaristo t?ll? aikaa oli melkein yksiss? miehin ker??ntynyt, ja katseli kauhulla kroaattien harjoittamaa ilkivaltaisuutta. Linnan piha oli t?ynn? aukimurrettuja kirstuja ja rikotuita viiniruukkuja, joita sotamiehet olivat kanniskelleet kellareista. Sill'aikaa kuin muutamat, jotka murtautuivat voudin konttoriin, siell? s?rkiv?t kaikki lukot ja pengastivat pohjia my?ten kaikki sopukat, seisoivat toiset pihalla paljastetuin miekoin ja joivat viini? huippulakeistaan. Juotuaan janonsa sammuksiin kaasivat he t?hteet viinist? maahan. Jotkut panivat kokoon ry?st?mi?ns? tavaroita -- ja sit? tehdess??n he kiivaasti riiteliv?t kesken??n ja kiroilivat mit? kauheimmin, joten kaunis linnanpiha, jonne nuorison oli tapana kokoontua kes?illoin kisailemaan ja laulamaan, n?ytti muuttuneen helvetin kuiluksi. Min? puhelin parhaallaan naapurini Gebhartin kanssa siit?, mit? t?m? vallattomuus oikeastaan merkitsi, kun kapteeni Paradeiser ja muutamat h?nen sotamiehist??n tulivat ulos laahaten kaupunginvoutia per?ss??n ja pyssynperill??n antoivat h?nelle aika potkuja ja kolauksia.

"Miss? rahat ovat?" huusivat he kilvan; "miss? ne tuhannen taaleria ovat, jotka eilen toitte W?rzburgista? Antakaa ne t?nne, vanha saituri! Jos vitkastelette, niin silvomme nahastanne hihnoja."

Kaupunginvouti rukoili armoa. "Min?h?n t?yt?n ainoastaan velvollisuuteni", sanoi h?n, "rahat eiv?t ole minun vaan ruhtinaan; niit? ei minun ole lupa antaa k?sist?ni."

Mutta kuurona kaikille rukouksille ja muistutuksille, paiskasi kapteeni h?net maahan, painoi polvellaan h?nen rintaansa, ja pannen miekan ter?n h?nen kurkullensa karjasi rajusti:

"Min? annan teille sen verran miettimisen aikaa, ett? kerki?tte kerran lukea Is? meid?n, mutta ellette sitten tunnusta, survaisen miekan ruumiisenne, niin totta kuin nimeni on Nikol Paradeiser."

N?kyi ett? miehell? oli tosi mieless? -- kukapa muutoin olisi tuommoiselta pedolta s??li? odottanutkaan -- raivosta h?nen suunsa oikein vaahtoa tursusi niin ett? sit? valui h?nen taajalle parralleen ja tippui kaupunginvoudin p??lle, joka kuolon kalpeana v??ntelehti h?nen polviensa alla. Paradeiserin silm?t hehkuivat kuin tiikerin, kun h?n v?list? silm?ili ymp?rill? olevia, n?hd?ksens? uskaltaisiko joku yritt?? temmata saalista h?nen kynsist?ns?.

Silloin ilmausi ?kki? kaupunginvoudin vaimo, pieni poika k?sivarrellaan ja huusi, k??ntyen minun puoleeni:

"Auttakaa, oi auttakaa h?nt?, herra koulumestari; h?n olisi auttanut teit?, jos te olisitte joutunut yht?l?iseen pulaan."

Min? menin silloin v?h?n l?hemm?ksi ja huusin kaupunginvoudille:

"Herra kaupunginvouti, antakaa te Jumalan nimess? h?nelle rahat; ruhtinas on kernaammin luopuva niist?, kuin uskollisesta palvelijasta. Me todistamme jokainen teid?n tunnollisesti t?ytt?neen velvollisuutenne."

Kaupunginvouti pyysi nyt p??st? irti, lupasi taipua ylivoiman alle ja antaa rahat hallustaan. Paradeiserin seuraamana meni h?n asuntoonsa ja otti esille rahakirstun, jonka h?n kiireess? oli piilottanut irrallisen lattialaahkon alle, n?hdess??n saaliinhimoisen lauman olevan tulossa. Kun johtaja uudestaan tuli ulos rahapussi k?dess??n, ratkesivat saaliinahnaat sotamiehet ilohuutoihin, viskausivat hevostensa selk??n ja olivat siin? tuokiossa h?vinneet.

Yll?kerrotut seikat olivat tapahtuneet niin sukkelaan, ett? jokainen meist? oli vallan ymm?ll?, emmek? voineet k?sitt??, mitenk? asianlaita oikein olikaan. Muutamat, joilta h?lytyssignaali oli j??nyt kuulematta, olivat ?k?isi? portinvartijalle, joka ei paremmin ollut pit?nyt huolta toimestaan, vaan oli p??st?nyt kroaatit livahtamaan kaupunkiin, ennenkuin oli enn?tt?nyt sulkea portin; he vaativat kiivaasti nyt h?nen erottamistaan virasta. Min? vastasin:

"Portinvartija on jo vapautunut toimestansa ja on h?net kutsunut tilinteolle v?h?n suurempi herra, kuin te olettekaan, ja olen vakuutettu ett? h?n siin? tilinteossa Jumalan armolla on kest?v?. Menk?? portinvartijan m?kille -- sielt? h?net l?yd?tte."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet