Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Szép Mikhál: Regény by J Kai M R
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2422 lines and 78368 words, and 49 pages
Translator: Hj. Hietala
AAVEIDEN N?KIJ? ELI KUVAUKSIA NORDLANDISTA
Kirj.
Jonas Lie
Viidennest? norjankielisest? painoksesta suomentanut Hj. Hietala
Jyv?skyl?ss?, 1877. Keski-Suomen kustantama. Weilin ja G??s'in kirjapainossa.
SIS?LLYS:
JOHDANTO.
Min? tunnen monta ihmist?, joilla on sama halu, kuin v?liin minulla itsell?nikin -- valita juuri myrskys??n ulkoilmassa k?vell?kseen. N?m?t ihmiset ovat useimmiten sellaisia, jotka lapsuudessaan ovat el?neet vapaassa ilmassa maalla, mutta sitte siirtyneet toimiin, jotka vaativat enemm?n paikoillansa istumista, ja joille huone v?liin k?y liian ahtaaksi ja tukalaksi -- tahi ovat he runoilijoita. Heid?n muistonsa ja mielenkuvittelunsa halajaa, enemm?t tahi v?hemm?n heid?n itsens?kin tiet?m?tt?, alituisesti ulos vapaasen ilmaan pois kaupungin kasarmiel?m?st?.
P??syy kuitenkin on, ett? kaduilla on meteli, mullistus -- ei valtiollinen, Jumala varjelkoon h?nt? sellaisiin sekaantumasta -- mutta sellainen, joka vikittelee h?net ulos, syyst?, ett? se her?tt?? h?ness? kaikki vanhat muistot eleille, ja jossa h?n, h?pe?t? kyll?, mielell?ns? on mukana, vaikka sekin tavallansa mullistelee yhteiskunnallista j?rjestyst?, s?rkee akkunoita, sammuttaa lyhtyj?, repii kattokivi? huoneiden p??lt?, ruhtoo rikki sillat, katkoo nuorat, joilla laivat ovat rantaan kiinnitetyt ja ajaa j?rjestyksen yll?pit?j?t ja mahtimiehet komeroihinsa. Se on luonnon mahtava sotahuuto, joka keskell? sivistynytt? kaupunkia saa eleille kaikki h?nen lapsuutensa muistot, h?nen mielenkuvittelonsa ja h?nen mieltymyksens? luontoon, se on ??ni, jota h?n kuuntelee niinkuin vanha sotaratsu, joka kuullessaan nuoruudesta saakka tutun sotasoiton, ?kki? laukahtaa aituuksen yli.
Parin tunnin k?vely ulkona tuollaisessa ilmassa saapi veren tyyntym??n, ja kotiin palaa entinen hiljainen, arvokas mies, joka syv?mietteisen? asettaa keppins? ja kalossinsa totutulle paikalle etehisess?, samalla kuin h?nen vaimonsa, joka on ollut levotoin h?nen t?htens?, rient?? h?nt? vastaan, surkutellen ett? h?nen on t?ytynyt olla ulkona myrskys??ss?, ja riisuu m?rki? vaatteita h?nen p??lt?ns?. H?n itse on, ihme kyll?, kaikista vastoink?ymisist? huolimatta erinomaisen hyv?ll? tuulella sin? iltana ja h?nell? on niin ??rett?m?n paljon kertomista t?st? myrskyst? -- kaikki luonnollisesti, aina asian haarain mukaan, esiteltyn? ik??skuin h?n muka olisi levotoin, ett? joku onnettomuus tapahtuisi, tahi ett? tuli p??sisi valloilleen kaupungissa juuri t?n? iltana.
Oli t?llainen myrskyilma kun min? -- joka olen viran toimessa oleva l??k?ri, ja jolla senlaisena sek? itse mielest?ni ett? muidenkin silmiss? on kyllin syyt? olla liikkeell? kaupungissa mill? ajalla vuorokaudesta tahansa -- er??n? sateisena, sumuisena ja myrskyisen? lokakuun iltana kuljeskelin Kristianian kaduilla ja annoin huvikseni sateen piest? kasvojani, sill? v?lin kuin minun oivallinen sadeviittani suojeli ruumistani.
Pimeys oli v?hitellen kietonut maan mustaan vaippaansa, ja tuulenpuuskat panivat sytytetyt kaasulyhdyt v?l?htelem??n niin, ett? ne ehdottomasti johdattivat ajatukseni vilkkumajakoihin meren rannalla sumuilmassa. Siell? t??ll? paiskeloi tuuli kulkemattomia ulko-ovia kiinni ja j?lleen auki, sellaisella paukkeella, ett? ne kuuluivat h?t?laukauksilta. Hiljainen huomioni t?m?n johdosta oli, ett? meid?n arkahermoisessa aikakaudessamme kuitenkin l?ytyy h?mm?stytt?v? joukko ihmisi?, joilla ei ole hermoja laisinkaan; sill? tuollaiset jys?hdykset panevat koko huoneuksen t?risem??n yl?s ullakkoon saakka, tuuli t?ytt?? kaikki k?yt?v?t ja paiskelee ovia auki; kaikilla on haittaa ja harmia siit?, mutta eip? kukaan viitsi menn? alas sulkemaan tuota pahan alkusyyt?; portinvahti on kaupungilla ja niinkauan saavat kaikki olla kotirauhan puutteessa.
Juuri tuollainen lukitsematon, v?sym?tt?m?sti jyr?htelev? ulko-ovi oli alkuna siihen, mit? minulla t?ss? on kerrottavana.
Samalla kuu kuljin er??n sellaisen sivutse, kuulin nimitt?in ??nen, joka tuntui minusta niin ihmeen tuttavalta; vanhan rakkaan ??nen -- vaikk'en ensi alussa muistanut milt? ajoilta -- joka k?rttyisesti huusi portinvahtia. Oli n?ht?v?sti kysymys tuosta alinomaa jyr?htelev?st? ulko-ovesta. -- Mutta portinvahtia ei kuitenkaan kuulunut, ei n?kynyt; sill? h?n n?kyi yht? v?h?n pit?v?n lukua ovestaan kuin ihmisest?, jota t?m? ovi h?iritsi, ja joka turhaan koetteli avainta, saamatta sit? lukkoon soveltumaan.
Vihdoin tuli portinvahti ulos maanalaisesta luolastaan, ja siin? v?h?isess? sanasodassa, joka nyt syntyi tuon s?vyis?ksi ja lempe?ksi muuttuneen, omaa k?rttyisyytt??n pelk??v?n ??nen ja ?re?n portinvahdin v?lill?, tunsin, her??v?n muiston koko voimalla, edess?ni vanhan yst?v?n ylioppilas ajoiltani, Taavetti Holstin, saman, jonka kanssa olen viett?nyt kolme nuoruuteni rikkainta vuotta.
"Oletko siell? Taavetti, niin p??st? veikkonen minut sis??n ennenkuin suljet ovesi," huusin min?, samalla tapaa kuin olisin tehnyt entisin? aikoina, kaksikymment? vuotta sitte.
Ovi avattiin selki sel?lleen, ja sielt? ulosastuvan himme?n olennon k?denpuristus ilmaisi, ettei h?nen tarvinnut muistonsa aitassa hapuilla yht? kauan minua tunteakseen kuin minun, ennenkuin h?nen tunsin.
"Seuraa minua!" olivat h?nen ainoat sanansa, ja sitte astuimme ??nett?min?, h?n edell? ja min? per?ss?, pimeit? portaita my?ten, yksi, kaksi, kolme huone-kerrosta ja viel? sittekin korkeammalle paljon kaitaisempia portaita my?ten. Siell? tarttui h?n k?teeni, taluttaakseen minua. T?m? olikin hyvin tarpeen, sill? siit? v?h?st? p??tt?en, mink? silmill?ni n?in, oli meid?n kulkeminen pilkoisten pime?n ullakon l?pi, johon sit?paitse oli vaate-k?ysi? viritetty -- h?n varoittikin minua kulkemaan kumarruksissani, jotta en p??t?ni loukkaisi.
Tiell? ajattelin paljon. H?nen k?tens? -- min? muistin, ett? h?n ennen aikaan kopeili niiden kauneudesta -- oli kylm?n kostea, ehk? mielenliikutuksesta, ja h?n seisahtui aina v?liin rappusissa, ik??skuin huoatakseen. Nuot kaitaiset, pime?t ullakkoportaat kuiskasivat my?skin minulle, ettei Taavetti yst?v?ni, jota kuitenkin ennen aikaan kehuttiin hyv?p?iseksi, ole kohonnut kovin korkealle maallisiin etuuksiin n?hden.
H?n aukaisi oven ja k?ski minun astumaan edell? sis??n.
Pitk?ll? p?yd?ll? seisoi lamppu, jonka varjostin kokosi sen kirkkaan valon pienelle, tuskin kyyn?r?? laajemmalle alalle lampunjalan ymp?rill?, pienille kirjoituskaluille ja muutamille p?yd?ll? makaaville paperille, joten ??rimm?inen osa p?yd?st? ensi alussa n?ytti olevan kokonansa pime?ss?. Sen takana n?ytti minusta ik??skuin olisi ollut musta hauta, jonka kuitenkin, kun silm? tottui lampun valoon, huomasin sohvaksi, jonka edess? seisoi melkein yht? pitk? maalattu ty?p?yt?.
Kun kaksi nuoruuden yst?v?? t?ll? tavoin ?kkiarvaamatta tapaavat toisensa on tuon huikastelemattoman muodon alla kuitenkin jonkunmoinen salainen ujous voitettavana; monivuotinen kerros erihaaralla elettyj? tapahtumia on ensin raivattavana pois tielt?.
Hetken ??neti oltuamme meni yst?v?ni, juuri kuin ?killisen p??t?ksen johdosta, ripe?sti p?yd?n luoksi ja otti lampunvarjostimen pois lampulta, joten huone tuli kokonaan valaistuksi.
"Niinkuin n?et," sanoi h?n, "on asuntoni aivan kuin ennen aikaan, ainoastaan sill? eroituksella ett? minulla nyt on kaksi akkunaa yhden sijasta, joku hyllyllinen kirjoja enemm?n ja hieman parempi palkka, jonka saan siten kokoon, ett? yhdist?n opettajatoimen er??ss? k?yh?in-lasten koulussa toisen v?h?n ep?vakaisemman viran kanssa sanomalehden toimituksessa. N?etsen, siin? on kaikki mit? min? tarvitsen. Min? muutin vuoristosta t?nne vasta viime kev??n? ja olen kyll? aikonut tulla sinua tervehtim??n, mutta sit? en ole viel? tullut tehneeksi. Kaduilla sinulla aina on niin kauheasti kiire, ett? minusta on n?ytt?nyt juuri kuin alinomaa olisit virkatoimissasi. Mutta nyt kun olen saanut sinut omaan suojaani, niin puhelkaamme menneist? ajoista ja sinun nykyisist? oloistasi. Riisu nyt p??lt?si, niin min? sill? v?lin py?r?hd?n tuolla alhaalla toimittamassa meille v?h?n l?mmikett?".
Samalla asetti h?n lampun-varjostimen j?lleen paikallensa ja katosi ulos ovesta.
Tuo yst?v?ni kovin kiireinen alkupuhe tuntui minusta v?h?n kummalliselta; oli juuri kuin olisi h?n jo edelt?k?sin tahtonut v?ltt?? kaikkia turhia kysymyksi? minun puoleltani.
Me emme olleet viel? kunnolleen k?denly?nti? vaihtaneet, enk? min? ollut saanut sanaakaan sanotuksi, -- niin, enp? ollut n?hnyt h?nen kasvojansakaan, kuin v?h?isen vilahdukselta vaan, silloin kun h?n k??ntyi asettaakseen lampunvarjostimen j?lleen sijalleen. Ij?n tekemist? muutoksista huolimatta tunsin kuitenkin heti samat laihat, hienot, kalpeat kasvot, jonka s?vyt v?liin k?viv?t niin ihmeen ihaniksi ja raskasmielisen n?k?isiksi -- sellaisena oli h?n muistiini painunut -- mutta kasvojen piirteet olivat nyt k?yneet huomattavasti kulmikkaimmiksi ja se pikainen silm?nluonti, jonka h?nelt? sain, oli samalla niin k?rsiv?inen ja tutkisteleva, ett? se koski minuun sanomattoman kipe?sti. Olen n?hnyt sairaiden luovan minuun samanlaisen silm?yksen, kun he ovat pelj?nneet, ett? olisi aikomus leikkaamalla parantaa kipe?t? kohtaa, ja luulinpa niin paljon k?sitt?neeni tuosta silm?yksest?, ett? parannettavana t?ll? er?? oli yst?v?ni entinen luottamus ja ett? siihen toimeen tarvittaisiin koko minun taitavuuteni.
Ennen aikaan uskoin min?, yht? hyvin kuin joku muu auringon alla, hyv?? kaikista ihmisist?; mutta siit? saakka kun tulin l??k?riksi ja huomasin mimmoinen ihminen oikeastaan on, olen muuttunut kaikkein ep?luuloisimmaksi ihmiseksi maan p??ll?. Min? ep?ilen kaikkea ja kaikkia, jopa, niinkuin lukija jo on huomannut, niit? kunnon miehi?kin, jotka k?velev?t myrsky-s??ss?. Indiani ei hiivi huomaamattomampana ja hiljemmin ikivanhain mets?in l?pi kuin min?, tarpeen vaatiessa, hoitoni alla olevien sairaitteni luottamukseen, ja Taavetti yst?v?ni oli heti muuttunut t?llaiseksi sairaaksi. Minua ei h?n en?? kauan voisi pett?? jutuillaan "entisist? ajoista" ja punssi lasilla "ylioppilashuoneessaan, joka oli aivan kuin ennen aikaan".
Ensimm?inen sotatemppuni oli tuota pikaa jatkaa sit? huoneen tutkimista, jonka yst?v?ni jo, vaikkapa kovin pintapuolisesti, oli antanut minun aloittaa. Min? otin sent?hden lampun k?teeni ja aloin katsella ymp?rilleni.
Sohvan vastap??t? olevalla sein?ll?, siin? matalassa loukossa, jonka luisu katto muodosti, seisoi yst?v?ni vuode, pieni ympyri?inen p?yt? edess?. Kirjahyllyll?, joka seisoi laattialla, sein?? vasten kulmassa vuoteen laitapuolella, tunsin Henrik Vergelandin rintakuvan, nyt viel? vaillinaisempi leuvan ja nen?n suhteen kuin silloin, kun viimeksi sen n?in; p??lle p??tteeksi oli sen toinen silm?kin nyt sokea; se oli melkein yht? pahoin pidelty kuin se visainen piipunpes?, josta min? nyt poltin, ja jonka my?skin olin heti tuntenut, vaikka sill? oli paljon uusia naarmuja ja lovia, sek? pitkin ett? poikittain. Yst?v?ll?na k?z?tt n?v?nyek sz?ll?t?sa v?gett. - Eur?pa legkit?n?bb litteratorai nem sz?gyenlettek a vir?gokkal foglalkozni, ?pen ?gy, mint a mostaniak a politik?val s Verulami Baco, a nagy philosoph s Anglia ?llamkanczell?rja, a helyett, hogy a bomlott keleti k?rd?sen t?rte volna a fej?t abban harczolt Sturmius ?s Wormius n?met tud?sok sz?vets?ge mellett, hogy diadalmasan bebizony?tsa Bauhinus franczia ellen?ben, hogy a scythiai Borametz-fa csakugyan l?tezik, melyet Scaliger fedezett fel, s melynek az a tulajdons?ga, hogy a lehajl? ?gain lev? vir?goknak sz?juk van s azokkal a Borametz a k?r?le term? f?vet lelegeli: s?t ennek van egy testv?re, a mely meg ?pen a vir?gaira rep?l? legyeket eszi meg.
Az ilyen dolgokat azt?n ?dv?ss?gesebb dolog volt olvasni a fiatal hajadonoknak, mint az ?jabb id?kbeli mendemond?kat ?s hivalkod?sokat.
S ha pedig szerelemr?l, vagy ellenszenvr?l kellett nekik valamit megtudni: ezen b?lcs iratokb?l b?s?gesen megtudhatt?k, hogy a f?gefa ?s a ruta szeretik egym?st, az?rt szok?s rut?t ?ltetni a f?gefa mell?, a mi viszont a b?k?kat, a f?ge ellens?g?t elkergeti; a sp?rga szereti a n?dat; a rozmaring a zs?ly?t, ez?rt, a ki rozmaringot akar ?ltetni, annak el?bb zs?ly?val kell megd?rzs?lni a kez?t, hogy r?sz?ja meg?ledjen; a narancs szereti a cyprust; a sz?l? a cseresnyef?t; a liliom szeret a r?zsa mellett, de a foghagyma mellett is, a mi az ? dolga; ellenben vannak n?v?nyek, a mik egym?st gy?l?lik, ki nem ?llhatj?k: ha a nemes anthor?t a vad napellus k?zel?be ?ltetik, minden ?pol?s dacz?ra elsz?rad, elfonynyad; a cicuta ?s az angelica elpuszt?tja egym?st; a sz?l? ellens?ge a k?poszt?nak; a mi annyira megy, hogy ha egy ember bort?l megsz?d?lt, ha k?poszt?t eszik r?, kij?zanul t?le, ha pedig a faz?kban f?v? k?poszt?ra bort locsintanak, a k?poszta soha se f? meg puh?ra.
A sz?p Mikh?l pedig mind ezen tudom?nyokat nem csak er?s ?szbeli tehets?ggel, de val?di kedvvel is tanulta; ebben tal?lt gy?ny?r?s?get, hivat?st ?s hasznot. K?nyvei, gazdas?ga, vir?gai mulattatt?k s j?vedelmet hoztak, a mi nem megvetend?: ha meggondoljuk, hogy azon id?kben egy l?dnak az ?ra volt egy d?n?r, egy tin?? h?rom magyar forint, egy paragone-tulip?n hagym??rt pedig senki sem sajn?lt t?z koron?s tall?rt. ?s a mi a legnagyobb haszon volt: a vir?gok ?s k?nyvek elvont?k a le?nyt a vil?gi hivalkod?st?l. S ebben fek?dt a nagytisztelet? ?r rendszer?nek alapja.
Mikor el kellett t?voznia hazulr?l leczk?kre: el?vette a grammatik?t, a lexicont, meg a foli?nsokat; feladott bel?l?k Mikh?lnak k?nyvn?lk?l megtanul?sra annyit, a mennyi el?g volt arra, hogy azt az id?t teljesen lefoglalja, a mit a professornak a lycaeumban kellett t?lteni s azzal bez?rta a h?z ajtaj?t s zseb?be tette a kulcsot. Mikor azt?n hazaj?tt, akkor kik?rdezte a feladott leczk?t pontosan. S ez csalhatatlan ellen?r. Csel?d, gouvernante megcsalhatja a k?rdez?sk?d?t, de a folians nem csalja meg. Az r?vall a le?nyra, hogy ott volt-e a szeme a k?nyvben az eg?sz id? alatt, vagy m?sutt kalandozott?
Enn?lfogva a sz?p Mikh?l rengeteg sok tudom?nyt ?sszegy?jt?tt.
A h?zb?l csak ?nnepnapokon szokott kij?rni ?s csup?n a templomba, rendesen atyja oldal?n?l. Olyankor k?v?barna ruh?t viselt, ?llig ?r? gall?rral, a ruha ujjai eg?sz a k?rmehegy?ig ?rtek, ?v?n nem volt semmi bogl?r, mint a hogy m?s le?nyok fel szokt?k azt cziczom?zni. A p?rt?ja is eg?szen fekete volt, s arra hossz? f?tyol volt ter?tve, mely el?l eg?sz arcz?t k?r?lfogta, h?tul pedig termet?t annyira betakarta, hogy a hosszan leeresztett k?t hajfonatb?l m?g annyi se l?ss?k ki, valjon sz?ke-e az, vagy gesztenyesz?n?? A szemeinek sem volt szabad el?rulni, valjon k?kek-e vagy feket?k? Hanem ?nekl?s alatt sz?pen a zsolt?rba n?zve, a les?t?tt szempill?k al? kelle rejt?zni azoknak, pr?dik?czi? alatt pedig a lelk?szre szegezve maradni, a mikor f?rfi a szeme k?z? nem n?zhetett; ?gy lev?n b?lcsen elint?zve, hogy a f?rfiak is k?l?n padoszt?lyban ?ljenek, a n?k is k?l?n; m?g pedig a f?rfiak a n?k h?ta m?g?tt. A di?kok pedig olyan magasan ?ltek a chorusban, hogy annak a sz?l?t?l ?pen sehova se l?thattak, mint csup?n a zsolt?rt jelez? t?bl?ra.
Lakodalomba, torba, mulats?gba soha sem hordta a nagytisztelet? ?r a sz?p Mikh?lt. A canonok tiltj?k a pap le?ny?nak a t?nczot. De m?s le?nyokkal sem engedte bar?tkozni, mint a kik csak haszontalans?gokat fecsegnek.
A h?za is ahhoz val? volt, hogy minden cs?b?t?si alkalmat elz?rjon j? eleve. Mikh?l szob?j?nak ablakai mind az udvarra nyiltak, azt pedig k?t oldalr?l elz?rta a szomsz?dok t?zfala; a negyedik oldalon nyitva volt az udvar a kert fel?, de azt meg magas k?fal z?rta el a vil?gt?l ?s az is szegekkel volt kipr?mezve, s a fal ?s szegsor m?g nem volt el?g: t?l rajta a nagy piaczt?l, hol a di?kok lapd?zni szoktak, egy nagy pocs?ta ?rka v?laszt? el, melyr?l a k?zsm?rkiak azt ?ll?tott?k, hogy ?k abban pisztr?ngot termesztenek, de ink?bb hihet?, hogy h?zaik term?szetes v?delm?re hagyt?k azt ott a v?ros k?zep?n s csak felh?szakad?sok alkalm?val t?lt?tte meg azt a patak pisztr?nggal, a mit a halastavakb?l lesodort. Ilyenform?n a sz?p Mikh?l szive egy oly meger?s?tett v?rnak volt tekinthet?, melyet se fort?lylyal, se er?hatalommal bevenni ellens?gnek nem lehet.
Ellens?gnek tekintetett pedig minden f?rfinemen lev? haland?, a ki nem ?pen a nagytisztelet? ?rnak k?l?n?sen kiv?lasztott kedvencze volt.
M?SODIK FEJEZET.
Volt igen is egy kiv?lasztott kedvencze nagytisztelet? Fr?lich D?vid professor ?rnak, s a ki e kit?ntet?sre eg?szen ?rdemesnek is nevezhet?.
Az ifj?t Kaczenreiter Henriknek nevezt?k. A mi el?g furcsa n?v. De az?rt miatta nem sok csufond?roskod?st kellett ki?llani az azt visel? ifj?nak, mert hatalmas er?s termete respectusban tart? a condiscipulusokat s a birk?z?s nemes vet?lked?se soha sem volt iskol?inkban tiltva, s?t azt m?r Aristoteles is aj?nlotta; s ebben nem is m?rk?zhetett Kaczenreiterrel senki, csak ?pen egy Kass?r?l felj?tt k?lvinista magyar fiu, Kalondai B?lint; az m?g be tudta t?rni a derek?t s egyed?l birt megk?zdeni vele, a mit nagyon sz?p volt eln?zni, mikor egy?tt birk?ztak a gyepen, ?sszekapaszkodva s egym?s v?ll?ra t?ve az ?llaikat. Kaczenreiternek er?sen sz?ke hossz? haja volt ?s serd?l? vereses szak?lla, Kalondainak pedig sz?nfekete haja, k?t oldalt csimb?kokba bogozva, ?s hegyesen kip?dr?tt husz?ros bajusza.
Hanem sajnos, hogy csak a testi birk?z?sn?l birta a magyar leg?ny let?rni a szepesi fi?t: a szellemi m?rk?z?sn?l eg?szen elmaradt m?g?tte. Itt Kaczenreiter vet?lyt?rs n?lk?l ?lt; els? eminens volt mindig ?s mindenf?le tudom?nyb?l, m?g Kalondai B?lint csak ?gy a sereghajt?k k?z?tt kullogott.
Ex moribus is nagy volt a k?t di?k k?z?tt a k?l?nbs?g. Kalondai B?lint nem ut?lta a bort ?s muzsik?t; olyan emberekkel, mint a sil?ziai Simplicissimus, tartott bar?ts?got, mely nevezett quidam f?ld?nfut? csavarg? mesters?ge mellett <
Add to tbrJar First Page Next Page