Read Ebook: Pieni novellikirjasto VII by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 641 lines and 21617 words, and 13 pages

Vuoden kuluttua korotettiin henkil??k?ri M?ller -- ruhtinaskunnan suurimmaksi ja viimeiseksi ihmeeksi -- ruhtinaalliseksi kapinetin tireht??riksi eli ensim?iseksi ministeriksi, ja semmoisena vietti h?n h??ns? neiti von Lehnbergin kanssa. Ruhtinas oli yh? edelleen hyvin suosiollinen rakastettavalle naiselle, mutta h?nen tunteensa h?nt? kohtaan eiv?t en?? olleet samallaiset kuin ennen.

Espanjalainen kertomus.

Kirj.

Don Antonio De Trueba.

Goldamesissa asuivat Martin ja h?nen vaimonsa Dominika, kunnollista talonpoikaista v?ke?. Kolme tyt?rt? oli heill?, kolme aamut?hte?, vanhin nimelt? Isabel, keskim?inen Teresa ja nuorin Markutta.

Er??n? iltana tunsi Dominika kovia pistoksia rinnassaan. Vaimoparka kutsui miehens? luokseen ja sanoi h?nelle:

"Martin, Jumalan rakkauden kautta pyyd?n ett? menet noutamaan luokseni herra pastorin; tunnen, ett? minun nyt pit?? kuoleman. Mutta ennenkuin menet, kuule kumminkin sana, jonka lasken mieleesi, siin? tapauksessa ett? palattuasi olisin kuollut. Kun en en?? ole luonasi, tulet kaipaamaan puolisoa, sill? tyt?t eiv?t viel? voi hoitaa taloasi. Olet viel? nuori ja tulet menem??n uuteen avioliittoon. Min? en sit? sinulta kiell?, sill? varsin hyvin tied?n, ett? miss? ei em?nt?? ole, siin? ei ole olemassa mit??n j?rjestyst?. Mutta kautta pyh?n neitsyen vannotan min? sinua, jos sieluni tytt?rille ?itipuolen hankit, ettet salli t?m?n niit? pahoin pidell? ja ettet itse niit? kovuudella kohtele, niin kauan kuin he t?ytt?v?t lasten ensim?isen velvollisuuden, joka on kuuliaisuus vanhempia kohtaan."

Martin koetti saada Dominikan luopumaan kuolonajatuksistaan, sill? eiv?th?n nuo pistokset voineet olla niin vaarallisia, ja samalla huomautti h?n, ett? l??k?ri olisi t?ss? paremmin tarpeeseen kuin pappi. Sitten lupasi h?n pyh?ll? valalla, ett? jos onnettoman kohtalon sallimuksesta Dominikan ennustus kumminkin k?visi toteen, h?n uskollisesti t?ytt?isi h?nen viimeisen pyynt?ns?.

Dominika-parka ei ollut erehtynyt, sill? kun kuolema l?hestyy ?itej?, kuiskaa enkeli edelt?p?in heid?n korviinsa sanoman siit?, jotta he ajoissa tiet?v?t uskoa lapsensa niiden huostaan, jotka tulevat heit? hoitamaan. Kun Martin palasi kotiin, l??k?ri mukanansa, oli Dominika jo j?tt?nyt t?m?n maailman, saatuansa sit? ennen tytt?rilt??n pyh?n lupauksen, ett? aina olisivat kuuliaisia ja tottelevaisia is?lleen ja sille, joka tulisi t?ytt?m??n heid?n oikean ?itins? sijan. P?ivi? kului, kuukausia kului ja Martinin talossa oli kaikki mullin mallin. Kummako se, kun vanhin tytt?rist? vasta oli kahdeksannella ik?vuodellaan.

"Kuulehan Martin", sanoi er??n? p?iv?n? kunnon talonpojalle Ramona, naapurinainen; "?l? rupea tyhm?ksi, onhan naisia maailmassa enemm?n kuin tarvitaankin, hae heist? se, jonka Jumala m??r??, ja nai uudelleen, jotta saisitte, sin? itse ja nuo pienoisesi, v?h?n parempaa siivoa ja j?rjestyst? talossa."

"Min?k? hankkisin ?itipuolen tytt?rilleni", huudahti Martin, "emintim?n lapsilleni, joita h?n, pyhimys, joka nyt on taivaassa, niin koko syd?mest??n rakasti ja helli! ?l? ota pahaksi, hyv? yst?v?, mutta minua varten ei ole en?? maailmassa naisia."

Ja lohduttamaton is? juoksi tiehens? salataksensa kyyneleens?.

Kuukausia kului, vuosi meni umpeen, ja Martinparan t?ytyi p?iv? p?iv?lt? yh? selvemmin n?hd?, ett? talossa asiat olivat alusta loppuun kurjalla kannalla, kun ei niit? valvonut em?nn?n silm? eik? tyt?ill? ollut ket??n, joka heit? olisi taloudellisiin toimiin neuvonut; ei ommeltu mit??n, ei laitettu kunnollista ruokaa, ei katsottu elukoita, ei ollut ket??n, joka olisi voinut huokeita ostoksia tehd? -- kaikki meni, miten sattui, useimmiten p?in seini?.

Martin oli kyll? itse saapuvilla joka paikassa ja teki naisellisiakin askareita ymm?rryksens? mukaan, mutta miehet ovat syntyneet miehiksi, ja usein tapahtui, ett? kun Martinin tuli jakaa liemikattilan sis?llys, h?n sit? ennen sai jakaa liemen, voidaksensa sitten oikein jakaa leiv?n.

H?n pestasi piikoja, toisen toisensa j?lkeen, mutta piiat, nuo h?vytt?m?t, ajattelivat vain sulhasiansa eik? taloa, ja Martinparalla ei ollut niist? muuta hy?ty? kuin -- vastusta ja harmia. Ramona, naapurinainen, yksi noita kunnon vaimoja, jotka paraikaa ovat sukupuuttoon kuolemaisillansa, auttoi h?nt? silloin t?ll?in; mutta h?nell? itsell??n oli ylt?kyllin tekemist? omassa kodissaan, enemm?n kuin ehtik??n, ja sent?hden ei h?nen apunsa kauas kuulunut. Er??n? p?iv?n? istui Martin huoneensa kynnyksell? taloutensa ep?j?rjestyksen takia kokonaan ep?toivoisena. H?n ponnisti aivojansa keksi?ksens? jotakin muuta apukeinoa kuin naimista. Mutta kaikki h?nen viisastelemisensa olivat turhat, muuta keinoa kuin naimista h?n ei l?yt?nyt. Kun h?n siin? istui ja tuska pusersi hike? h?nen otsallensa sattui h?nen talonsa ohitse kulkemaan tytt?, jolla kyl?ss? oli erinomaisen hyv? maine. Tytt? terveht?? ja tahtoo jatkaa matkaansa.

"Joakiina", sanoo silloin h?nelle yht'?kki? Martin; "tytt?rill?ni ei ole ?iti?, ei ket??n, joka opettaisi heit?, ja talossani ei ole em?nt??, joka hoitaisi kotoa ja yll?pit?isi j?rjestyst?. Tahtoisitko tulla vaimokseni?" -- Ja muutamien vastav?itteiden j?lkeen, semmoisten kuin: "Mit? h?pisette! Kyll?h?n l?yd?tte tyt?n, joka on minua kauniimpi! E-en tahdo, sill? min? h?pe?n" -- muutamien tuollaisten soperrusten j?lkeen suostuu Joakiina rupeamaan Martinin vaimoksi.

Kolme viikkoa sen j?lkeen vietettiin talossa iloiset h??t.

Martinin koti muuttui muutamien p?ivien kuluessa niin hienoksi ja siistiksi kuin nukkekaappi. Pyhin?, kun h?n meni messuun, oli h?nen paitansa valkoisempi kuin lumi ja paremmin siloitettu kuin Espanjan kuninkaan.

Pikku tyt?t kulkivat koulua ja olivat iloisia kuin kiuru, punaposkisia kuin kirsikka ja niin aistikkaasti koristetut, ett? niit? oikein ihmeekseen katseli.

Minino, kissa, joka p?iv?t p??ksytysten oli kuihtuneena tepastellut ymp?ri naukuen ja jolle ei kukaan ollut muistanut tarjota kuivaa eik? m?rk??, makasi nyt takan edess? py?re?n? kuin ker? ja katseli miltei yl?nkatseella maitovelli?, jolla uusi em?nt? koetti voittaa sen suosiota. Kanat alkoivat uudelleen munia ja kaakottaa. Ja Leo, koira, joka henke?ns? yll?pit??kseen oli mets?n tasangot nuuskien juossut ja silloin t?ll?in onnistunut saamaan kynsiins? jonkun j?niksen, piti nyt hyvi? p?ivi? loikoen er??n is?nt?v?kens? viinitarhan aitauksen sis?ll?. Martinin huoneessa hymyi kaikki: oli kuin olisi sit? joku siunannut.

Olisiko ehk? sen tehnyt taivaastansa Dominika?

Ken tiet???

Oli Hein?kuun ilta. Martin, h?nen vaimonsa, h?nen tytt?rens? ja poikansa nousivat p?yd?st?, lausuivat kiitoksensa Jumalalle ruoasta ja meniv?t ruokalepoa nauttimaan muutamien, huoneen vieress? kasvavien komeiden kirsikkapuiden siimekseen.

Joakiina, joka oikein jumaloimiseen asti helli Antoniota, poikaansa, alkoi siin? puhella pienokaiselleen kaikenmoisia mieluisia hullutuksia ja miltei tukehuttaa h?nt? suudelmillaan ja hyv?ilemisill??n, kunnes "pieni enkeli" tuohon kaikkeen niin kyll?styi, ett? rupesi kurkkunsa t?ydelt? huutamaan ja parkumaan.

Martin otti vuorossaan pojan syliins? ja alkoi hyv?ill? h?nt?. Tyt?t, varsinkin nuorin, seisoivat ??nett?min? ja noloina, huolimatta en?? ihailla korvarenkaita, joita vasta olivat kirsikanmarjoista tehneet. Kun Martin huomasi t?m?n, j?tti h?n jonkinmoisella kiireell?, jossa Joakiina oli n?kevin?ns? ylenkatsetta, pojan takaisin ?idin syliin ja aikoi juuri kysy? syyt? tytt?rien alakuloisuuteen, kun Markiitan huulet yht'?kki? rupesivat v?r?j?m??n.

"Mik? sinun on, lapseni?" kysyi Martin.

"?l? kysy, is?", vastasi tytt? yh? suuremmassa ahdistuksessa.

"Miksi en kysyisi?" sanoi Martin hyv?illen h?nt?. "Mik? sinua surettaa, pieni ihmelapseni? Tied?th?n, ett? sin? ja sisaresi olette is?nne ylpeys."

"Katsopas lutusta! Kuusvuotinen, ja jo osaa!" huudahti Joakiina kovin n?rk?styneen?.

"?l? oli mill?sik??n, vaimo", sanoi Martin sovinnollisesti. "Ainahan lapset ovat kateellisia, kun n?kev?t toisia hyv?ilt?v?n."

"Kyll? min? h?nest? saan kateuden l?htem??n muutamilla selk?saunoilla."

"Joakiina, varo itse?si, sit? tekem?st?." "En, enk? varo! Vaikkakin nuo toiset lutukset eiv?t puhu mit??n, niin n?kee selv??n, ett? he ovat samassa liitossa. Mutta onko se heid?n syyns?? Ei, syy on is?n, joka pilaa heid?t."

"Vaimo, Joakiina! Pyh?n neitsyen nimess?, ei mit??n v??rink?sityst?! Semmoisia tulee maailmassa kyll? muutenkin, emme tarvitse niit? etsi?."

"Samaa sanon min?kin -- sinulle!" Ja Joakiina purskahti itkuun, oikein Magdaleenan tavoin, ja mumisi, suudellen poikaansa ja huuhtoen h?nt? kyynelill??n:

"Sieluni poika! Kuinka v?h?n suosituksi Jumala on tehnyt sinut! Ei rakasta sinua kukaan muu maailmassa kuin sinun oma ?itisi."

"Vaimo!" huudahti Martin, joka jo alkoi menett?? malttiansa. "?l? l?rp?ttele tuhmuuksia; ?l? kiusaa minua... Min?k? en rakastasi poikaani!"

"En tarvitse silm?lasia sit? n?hd?kseni." Kun Martin huomasi, ettei mik??n j?rkisana pystynyt Joakiinaan, ett? t?m? kohtuuttomasti v??rink?ytti h?nen k?rsiv?llisyytt??n ja hyv?ns?vyisyytt??n, sek? viel? ett? sama juttu tulisi joka p?iv? uudistumaan, vaikeni h?n v?h?ksi aikaa tyynty?kseen ja sanoi sitten vakavalla ??nell?:

Kun Joakiina kuuli n?m? vakavat sanat painoi h?n alas p??ns? ja n?ytti katuvan kovuuttansa. Martin oijensi h?nelle k?tens? ja pyyhki pois tunteen kyynelen. Ja Jumalan rauha majaili t?n? hetken? perheess?, jotta nyt, niinkuin aina kun mies on jalomielinen, hyv? ja tunteellinen, vaimo, joka ei ole paha, joskin hiukan turhamainen, lopulta tulee sanoneeksi: "tapahtukoon tahtosi!"

Muut ihmiset luulivat ett? Martin ja h?nen vaimonsa sopivat varsin hyvin, mutta t?m?p? olikin itse asiassa vain n?enn?ist?, sill? tiesih?n Martin ettei Joakiina rakastanut h?nen tytt?ri??n, ja Joakiina taasen tiesi ettei Martin rakastanut poikaparkaa niin paljon kuin tytt?ri?.

Ei tarvittu muuta kuin ett? Martin hiukkasenkaan hyv?ili tytt?j?, niin paha vihamies oli kohta saapuvilla viritt?m?ss? kateuden tulta Joakiinan syd?mess?. Martin tiesi sen ja suri katkerasti; mutta kun h?nen vaimonsa salasi tunteitaan, niin teki h?n samaten. T?m? kaikki kohtasi poikaparkaa, sill? vaikka Martin olisi tehnyt mit? ponnistuksia tahansa ja koettanut muistaa ett? Joakiinaa lapsi oli h?nen lapsensa yht? hyvin kuin tyt?t, niin tuli h?n lopulta, jollei juuri inhonneeksi, kumminkin v?linpit?m?tt?myydell? katselleeksi t?t? lasta.

Joakiina olisi mielell??n tahtonut kurittaa tytt?j?; mutta viel? h?n ei ollut saanut tilaisuutta t?ytt?m??n t?t? haluansa. Syytt? ei h?n uskaltanut heit? piest?, sill? Martin oli sanonut sallivansa h?nen kurittaa heit? ainoastaan siin? tapauksessa, ett? he olivat tottelemattomia; mutta tytt?raukat olivat niin n?yri? ja hyvin kasvatettuja, ett? he aina s?ntilleen tekiv?t, mit? ikin? ?itipuoli heilt? vaati, ja osasivat siten v?ltt?? kaikkia niit? ansoja, joita ?itipuoli viritti heid?n tielleen saadaksensa heid?t kiinni tottelemattomuudesta ja laiminly?misest?.

Jos Joakiina otti oppia perkeleelt? keksi?ksens? lapsipuolilleen tavattomia ja vaikeita teht?vi?, niin turvasivat lapsipuolet varmaankin Jumalan apuun, voidaksensa n?it? teht?vi? t?ytt??, sill? muussa tapauksessa olisi ollut mahdotonta, ett? he olisivat voineet saada kaikki ?itipuolensa k?skyt niin ihmeen t?ydellisesti toimitetuiksi.

Er??n? p?iv?n? k?ski ?itipuoli Isabelin kuljettaa muulilla vehn?jyvi? myllyyn ja olla kotona ennen puolen tunnin kuluttua, jota aikaa ihan minuutilleen tarvittiin t?llaiseen matkaan, ellei mit??n viivytyst? tiell? sattuisi. Keli oli kovin huono, ja Joakiina oli mieless??n laskenut, ett? muuli kompastuisi, jolloin raskas nisus?kki putoaisi sen sel?st? ja Isabel siit? syyst? viipyisi tavallista kauemmin, semminkin kun ei auttajaa likisyydess? ollut.

Aivan oikein! Muuli kompastui. Mutta ihmisavun puutteessa l?hetti Jumala toisen avun tyt?lle, antamalla h?nelle neuvon p?lk?h?ss?. Siin? oli tien varrella kohtisuora multakasa. Sen viereen asetti Isabel muulin. Sitten vieritti h?n kasan toista, kaltevaa puolta s?kki? yl?s ja sai sen sitten pienell? t?ytt?yksell? uudelleen muulin selk??n. Ja ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli h?n kotona, iloinen ja hymyv? kuin kev?inen kukka.

Er??n? p?iv?n? v?h?? ennen puolista meni Joakiina pellolle, jossa h?nen miehens? ynn? vanhin ja nuorin tyt?ist? sek? poika olivat. L?htiess??n sanoi h?n Teresalle, joka j?i kotiin:

"Katso tarkkaan pataa ja laita ett? p?yt? on katettu s?ntilleen kello 12. sill? silloin tulemme sy?m??n. T?ss? on ullakon avain; tuo viiniryp?leit? ja aseta ne p?yd?lle ennenkuin palaamme."

Teresa katsoi pataa. Kello 1/2 12 kattoi h?n p?yd?n; sitten otti h?n ullakon avaimen ja meni noutamaan ryp?leit?. Mutta ullakon oven lukko oli kovin kankea, ja tytt? huomasi pian ettei h?n saisi sit? avatuksi. T?m?n tiesi kyll? paha ?itipuoli, joka itsess??n kaiketi nyt riemuitsi, luullen vihdoinkin saavansa mielin m??rin piest? tytt?parkaa.

Mit? tuli Teresan tehd?? H?n alkoi jo vaipua ep?toivoon. Kello oli kohta 12, ja jolleiv?t ryp?leet olleet p?yd?ll?, kun ?itipuoli tuli kotiin, niin oli h?nell? selk?sauna valmis. Ryp?leet olivat ullakkokamarissa s?keiss? ja hyvin kaukana ovesta. Tytt? koetti kissaa varten oveen tehdyn reij?n kautta korennolla haalia s?kin luoksensa, mutta se ei onnistunut. H?n ajatteli jo juosta naapuritaloon apua pyyt?m??n, mutta vaikka naapuritalo ei ollut kovinkaan kaukana, huomasi h?n ettei h?n ehtisi, sill? h?nell? ei ollut silm?nr?p?yst?k??n poisantaa. Teresalla oli tapana, kuten hyvill? lapsilla on, kun he h?t??n joutuvat, huutaa ?iti??n avukseen.

"Minun sieluni ?iti, mit? pit?? minun tekem?n?" huudahti h?n. Ja ep?ilem?tt? kuuli ?iti taivaassansa t?m?n rukouksen ja ilmaisi h?nelle keinon, jonka avulla h?n p??sisi p?lk?h?st??n. Yht'?kki? hyp?hti, n?et, Teresa ilosta, kuten se, joka vihdoin voittaa, mit? on toivonut voittavansa, otti syliins? "Mininon", joka nurkuen naukui nurkassansa, ik??nkuin olisi se tahtonut sanoa: "Mit?h?n oikein t?ss? talossa sy?d??n?" sitoi nauhan sen ymp?ri, ty?nsi sen ovessa olevasta reij?st? sis??n, heitti juustopalasen ryp?les?kin viereen ja veti kissaa, kun se tahtoi k?yd? juuston kimppuun, nuorasta luoksensa. Kissa iski kyntens? ryp?les?kkiin, mutta Teresa veti yh? nuorasta, ja niin sai h?n hinatuksi oven luo kissan ja ryp?les?kin. Paha ?itipuoli ei saanutkaan syyt? piest? pikku Teresaa.

Nuorin tyt?ist? oli eritt?in mieltynyt persikkahedelmiin. Er??n? p?iv?n? oli ?itipuoli noukkinut koko joukon semmoisia, ja Markiitta, joka viel? t?n? vuonna ei ollut saanut maistaakaan persikoita, katsoa tuijotti niit? himosta hehkuvilla silmill?.

Joakiina j?tti tyt?n hedelmien luo, kielletty??n h?nt? ottamasta ainoatakaan, ja siirtyi toiseen huoneeseen, varmana siit? ett? nyt vihdoinkin saisi haluttua syyt? antamaan selk?saunan tyt?lle, t?m? kun tietysti ei voisi sotia himoansa vastaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet