Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Marie-Claire: Romaani by Audoux Marguerite H Meen Anttila V In Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1345 lines and 29961 words, and 27 pages
Min? k?sitin h?nen puhuvan is?st?ni ja pyysin saada n?hd? h?nt?. Herra katseli minua mit??n vastaamatta, kysyen sitten ukko Chiconilta:
"Mink? ik?inen t?m? on?"
"Siin? viiden vuoden vaiheilla", vastasi vanhus.
Sill'aikaa sisareni leikki portailla pienen kissan kanssa.
Meid?t kyydittiin vankkureissa takaisin muori Colasin luokse, joka vastaanotti meid?t toraten ja t?ykkien. Joitakuita p?ivi? my?hemmin h?n toimitti meid?t junaan ja saman p?iv?n iltana me olimme isossa rakennuksessa, jossa oli paljon pieni? tytt?j?.
Sisar Gabrielle erotti meid?t oitis. H?n sanoi, ett? sisareni on kyllin iso menem??n keskiluokkaan, ja ett? min? j?isin pienokaisten joukkoon.
Sisar Gabrielle oli hyvin pieni, vanha, laiha ja k?yryinen; h?nell? oli hoidossaan makuu- ja ruokasuojat. Makuusuojassa h?n ty?nsi kuivan ja kovan k?sivartensa paitamme ja lakanan v?liin, p??st?kseen selville siisteydest?mme, ja m??r?hetkell? h?n suomi kaikkia niit? vitsoilla, joiden hurstit olivat olleet kosteita.
Ruokasuojassa h?n valmisti salaatin j?ttil?ism?isess? keltaisessa kulhossa.
Hihat olkap?ihin asti kierrettyin? h?n yh? uudestaan upotti mustat ja kyhmyiset k?sivartensa kasviksiin, joiden seoksesta h?n nosti ne taas kiilt?vin? ja tiukkuvina. Ne muistuttivat minusta kuivia puunoksia sateisina p?ivin?.
Min? sain heti yst?v?tt?ren.
N?in h?nen tulla vaappuvan minua kohti, julkean n?k?isen?.
H?n oli tuskin korkeampi kuin lavitsa, jolla min? istuin. Siekailematta nojasi h?n kyyn?sp??ns? minuun ja sanoi:
"Miks'et sin? leiki?"
Vastasin, ett? kylkeeni pist??.
"Niin oikein", arveli h?n; "?itisi oli rintatautinen, ja sisar Gabrielle on sanonut, ett? sin? kuolet ennen pitk??."
H?n kapusi lavitsalle ja istuutui taivuttaen pienet s??rens? alleen. Sitte h?n kysyi nime?ni ja ik??ni, kertoi nimens? olevan Ism?rie, olevansa minua vanhempi ja l??k?rin sanoneen, ettei h?n en?? milloinkaan kasvaisi. Lis?ksi ilmotti h?n, ett? meid?n luokkamme opettajatar oli nimelt??n sisar Marie-Aim?e, ett? h?n oli hyvin h?ijy ja rankaisi l?rp?ttelij?it? ankarasti.
?kki? h?n ponnahti jaloilleen ja huusi:
"Augustine!"
H?nen ??nens? oli kuin puolikasvuisen pojan, ja s??ret olivat hiukan koukistuneet.
Leikkiloman lopulla huomasin h?net Augustinen selj?ss?. T?m? kiikutteli h?nt? olalta toiselle ik??nkuin uhkaillen heitt?? h?net maahan. Minut sivuuttaessaan h?n huusi minulle k?re?ll? ??nell??n:
"Kannathan sin?kin minua, niinh?n?"
Pian tutustuin sitte Augustineenkin.
Silm?tauti, joka minua vaivasi, paheni. ?isin takertuivat silm?luomeni niin lujasti kiinni, ett? olin ihan sokea, kunnes niit? oli haudeltu. Augustine sai toimekseen vied? minut sairaalaosastoon. Joka aamu tuli h?n noutamaan minua pikku makuusuojasta. Ovelta asti jo kuulin h?nen askeleensa. H?n ei suotta siekaillut: h?n otti minua k?dest? ja riepotti minut samalla vauhdilla mukanaan, v?litt?m?tt? siit?, kolahtelinko min? vuodepatsaisiin.
Me kiidimme kuin tuuli k?yt?v?in l?pi ja sy?ksyimme kuin lumivy?ry kaksi kerrosta alasp?in; joskus koskettivat jalkani jotakuta porrasta, muulloin tuntui minusta kuin olisin ollut putoamassa tyhjyyteen. Augustinella oli tukeva k?si, ja se piteli minua lujasti.
Sairaalaosastoon p??st?ksemme t?ytyi meid?n kiert?? kappeli ja sitten er?s aivan valkoinen pikku rakennus; sen kohdalla h?n lis?si vauhtinsa kaksinkertaiseksi.
Er??n? p?iv?n?, kun min? en en?? jaksanut pysy? mukana, vaan lankesin polvilleni, h?n nosti minut jaloilleni, samalla kopauttaen minua p??h?n, ja sanoi:
"Jouduhan toki! Olemme ruumishuoneen edess?."
Siit? asti h?n joka p?iv?, jott'en vain olisi kaatunut, julisti minulle, milloin olimme ruumishuoneen kohdalla.
Min? pelk?sin etenkin Augustinen pelkoa. Koska h?n noin nopeasti juoksi, niin totta oli vaara tarjona. Saavuin sairaalaosastoon hiestyneen? ja heng?styneen?; joku nakkasi minut pienelle tuolille, ja kylke?ni oli jo aikaa herjennyt pist?m?st?, kun tultiin silmi?ni hautomaan.
Augustine se minut my?skin vei sisar Marie-Aim?en luokkaan. H?n muutti ??nens? arkailevaksi ja sanoi:
"Sisar, t?ss? on se uusi tulokas."
Min? odotin jotakin tyly? huomautusta, mutta sisar Marie-Aim?e hymyili minulle, suuteli minua monta kertaa ja sanoi:
"Liian olet sin? pieni penkill? istujaksi. Min? asetan sinut t?nne."
Ja h?n sijotti minut jakkaralle pulpettinsa syvennykseen.
Siin? pulpettikomerossa oli niin hyv? olla! Ja niin suloisesti hyv?ili l?mmin villamekko ruumistani, jonka puiset ja kiviset portaat olivat kolhineet!
Useasti asettui kaksi jalkaa pikku jakkarani molemmin puolin, ja min? jouduin puserrukseen kahden suonikkaan, l?mpim?n s??ren v?liin. Hapuileva k?si painoi p??ni villamekkoa vasten polvien lomaan, ja siihen min? nukuin pehme?n k?den suojaamana l?mpim?lle p??naluselle.
Her?tess?ni muuttui p??nalus p?yd?ksi. Sama k?si asetteli siihen leivoksenj??nn?ksi?, pikku sokeripaloja ja namusia.
Ymp?rill?ni kuulin muun maailman h?lin?n.
Joku ??ni itki:
"Ei, Sisar, en se min? ollut."
Toisia, kirkuvia ??ni? kuului vastaukseksi:
"Olipahan, Sisar, h?n se oli!"
P??ni yl?puolelta k?ski t?ytel?inen, l?mmin ??ni kaikkien olla hiljaa, s?est?en k?sky?ns? viivottimen ly?nneill? pulpettiin; ne kaikuivat minun komerossani tavattomalla kolinalla.
Toisinaan tapahtui suuri mullistus. Jalat soluivat alas pikku jakkaraltani, polvet l?heniv?t toisiansa, tuoli huojui, ja min? n?in valkean nunnahilkan kumartuvan pes??ni p?in, sitte hienon leuan, kapeat ja ter?v?t hampaat ja lopuksi parin lempeit? silmi?, jotka her?ttiv?t minussa luottamusta.
Heti kun silm?tautini parani, tuli namusien lis?ksi aapinen. Se oli pieni kirja, jossa sanain rinnalla oli kuvia. Min? usein tarkastelin isoa mansikkaa, jota kuvittelin v?hint??n s?mpyl?n kokoiseksi.
Sitte kun luokkahuoneessa ei en?? ollut kylm?, asetti sisar Marie-Aim?e minut er??lle penkille Ism?rien ja Marie Renaudin v?liin, jotka olivat vuodenaapureitani. Tuon tuostakin antoi h?n minun kuitenkin palata rakkaaseen komerooni, miss? tapasin satukirjoja, jotka saivat minut unohtamaan ymp?rist?ni.
Er??n? aamuna veti Ism?rie minut hyvin salaper?isen? syrj??n ilmottaakseen, ett? sisar Marie-Aim?e luopuu luokan opettajattaren toimesta ja tulee sisar Gabriellen sijalle makuu- ja ruokasuojain puolelle. H?n ei minulle sanonut, mist? oli saanut t?m?n tietoonsa, mutta kovin suruissaan h?n siit? oli.
H?n piti paljon sisar Gabriellesta, joka aina kohteli h?nt? kuin pikku lasta; mutta h?n ei rakastanut "t?t? sisar Aim?eta", kuten h?n halveksivin ilmein nimitti opettajatartansa milloin tiesi ainoastaan meid?n olevan kuulemassa.
H?n arveli my?s, ett'ei sisar Marie-Aim?e sallisi h?nen kiivet? meid?n selk??mme, ja ett'ei h?nest? voisi tehd? pilaa kuten sisar Gabriellesta, joka niin hullunkurisesti nousi portaita yl?s.
Iltarukousten j?lkeen ilmotti meille sisar Gabrielle l?htev?ns? pois. H?n syleili meit? kaikkia, pienimmist? alottaen. Suuressa sekamelskassa nousimme makuusuojaan: isommat supattivat ja jo ennakolta napisivat "t?t? sisar Aim?eta" vastaan, pienokaiset itke? pillittiv?t kuin vaaran l?hetess?.
Ism?rie, jota min? kannoin selj?ss?ni, itki suurella ??nell?; h?nen pienet sormensa kiristiv?t v?h?n kurkkuani ja kyyneleet tippuivat kaulalleni.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page