Read Ebook: Rouva Mayburnin kaksoiset by Habberton John Anttila Werner Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 702 lines and 24196 words, and 15 pages

ROUVA MAYBURNIN KAKSOISET

Kirj.

JOHN HABBERTON

Englannista suomentanut

Werner Anttila

Kansan Novellikirjasto. 4

El?m?kerrallisella katsauksella varustettu

Helsingiss?, Suomalainen Kustannus-Osakeyhti? Kansa, 1907

JOHN HABBERTON

John Habberton oli niit? "omatekoisia miehi?", joita erityisesti Amerikassa nousee el?m?n alimmalta portaalta kuuluisuuteen ja kunniaan. H?n syntyi Brooklynissa 1842, joutui kahdeksanvuotiaana l?ntisimp??n silloisista asutetuista valtioista, Illinoisiin, miss? sai kansakoulukasvatuksen. Seitsem?ntoista vanhana h?n sielt? ilmestyi New Yorkiin, avosilmin, toimihaluisena, mieli uusien olojen vaikutelmia t?ynn? k?yd?kseen taisteluun el?m?st?. Uransa h?n alotti latojanoppilaana Harper and Brothersin suuressa kustannusliikkeess? ja sai my?hemmin siirty? heid?n tilipuolelleen. Mutta samassa syttyi Yhdysvaltain verinen kansalaissota, ja Habberton l?ksi vapaaehtoisena riveihin 1862. H?n yleni ensim?isen luutnantin arvoon ja palveli koko sodan ajan. Seuraavat seitsem?n vuotta j?lleen ty?skennelty??n entisten is?nt?ins? liikkeess? h?n kolmenkymmenen vuoden ij?ss? perusti oman kirjakaupan, jolla kuudessa kuukaudessa joutui loistavaan vararikkoon.

Nyt alkoi Habbertonin el?m?ss? uusi kausi; joka johti h?net oikealle alalleen. H?n alkoi kirjotella kaunokirjallisiin aikakauslehtiin pikku kuvauksia L?nnen el?m?st?. Ne eiv?t erityisemp?? huomiota her?tt?neet, eik? nuoren perheen toimeentuloa my?sk??n suuresti turvannut "Christian Union" lehden kirjallisuusosaston toimittajan v?h?p?t?inen paikka. Nelj?n vuoden ponnistukset ja pettymykset saivat h?nen t?ydent?m??n kirjallisia tietojaan, tarkkaamaan p?tevi? esikuvia ja niiden mukaan syvent?m??n tyyli??n. Varsinkin tutki h?n Englannin kahdeksannentoista vuosisadan suuria kertojia, sittemmin toimittaen kolmiosaisen kokoelmankin Addisonin ja Steelen aikakauden kirjotelmia.

Onnellisena hetken? tuli Habberton ottaneeksi aiheen lapsimaailmasta. Se oli pieni kertoelma nimelt? "Helen's Babies, by their latest victim" . K?sikirjotuksen kohtalo oli alussa masentava. Yksi kustantaja hylk?si sen liian lyhyk?isen? eri kirjaksi, toinen katsoi sen kovin lapselliseksi luettavaksi aikuisille, kolmas n?ki siin? pahoja opetuksia lapsille. Se saatiin vihdoin ilmestym??n Bostonissa 1876. Menestys oli kerrassaan tavaton. Kahdessatoista vuodessa myytiin sit? Yhdysvalloissa 250,000 kappaletta, Englannissa 11 painosta, englantilaisissa siirtomaissa useampia, jota paitsi se k??nnettiin lukuisille vieraille kielille. T?m?n kirjan kertoo tekij? syntyneen yrityksest? yhden ainoan p?iv?n hommissaan merkit? muistiin poikaparin tekoset, jonka tekij? puoleksi omistaa. Se oli kirja kaikille lapsimaailman rakastajille; sen syd?mellinen huumori virkisti etenkin lasten vanhempia heid?n raskaan, mutta rakkaan taakkansa kantamisessa.

Habberton oli nyt kuuluisuus, jonka suosiosta kustantajat kilpailivat. Jo samana vuonna ilmestyi h?nelt? -- luultavastakin kirjotusp?yd?n laatikossa maanneina -- L?nnen el?m?? k?sittelev?t novellit "The Barton Experiment" ja "The Jericho Road" , ja sitte aivan lyhyess? ajassa sarja samanlaisia: "The Scripture Club of Valley Rest" , "Some Folks" , "The Crew of Sam Weller" , "Canoing in Kanuckia" yhteisty?n? Charles L. Nortonin kanssa ja "Who was Paul Grayson?" . Tekij?ns? nimi saavutti niille menekki?, etenkin vuonna 1886 ilmestynyt "Brueton's Bayou"; muita ovat "The Bowsham Puzzle" , "One Tramp" . Mutta Habbertonin voimat eiv?t riitt?neet vaativampiin teht?viin, eik? h?nell? miehuus-ik??n ehditty??n ollut en?? niin suurta kannustintakaan: kirjailijatoiminta oli j??nyt h?nell? enemm?n sivuty?ksi, "Helenan pienokaisten" jo vuonna 1877 hankittua h?nelle mahtavan "New York Heraldin" toimituksessa paikan, jossa h?n ?skett?in sattuneeseen kuolemaansa asti pysyi. Amerikalaisten kirjailijain tapaan h?n sent??n koetti n?ytt?m??kin -- ensim?inen n?ytelm?, "Deacon Crankett", ilmestyi 1880 -- mutta amerikalaisesta n?ytelm?kirjallisuudesta ei kannata puhua.

Habbertonin maine maansa rajojen ulkopuolella perustuu yksinomaan h?nen lapsijuttuihinsa. Omasta perheest??n saamilla aiheilla h?n niiss? tarjoaa viehke?n herttaista luettavaa kodeille. Vuonna 1877 ilmestyi "Other People's Children" , 1877-80 "Grown-up Babies" , "My Mother-in-law" , "Little Guzzy" , "The Worst Boy in Town" ja se teos, joka nyt t?ss? tarjotaan suomalaiselle yleis?lle -- "Just One Day" eli kuten seuraavan painoksen nimen? oli "Mrs. Mayburn's Twins" . Kuvausten v?lit?n todellisuus, hieno sielullinen ter?vyys, leppoisa leikillisyys, jonka pohjalla huokuu vakavuutta ja kaihoa, ovat ne kohottaneet parhaimpain joukkoon alallaan. Joskin "Helenan pienokaiset" on Habbertonin teoksista kuuluisin, on "Rouva Mayburnin kaksoiset" ep?ilem?tt? arvokkain. Temmelt?v?ss? lapsiparvessa ahertavan ?idin ilojen ja surujen l?mpim?n my?t?tuntoiseen kuvaamiseen liittyy terve opetus, joka saa mielest??n mallikelpoisenkin perheen-is?n hieman ajattelevalle p??lle. Habberton ei ihannoitse inhimillisi? heikkouksia, eik? suurentele varjopuolia, mutta h?nen el?m?nk?sityksens? on miehen, joka olemassaolon taistelusta l?yt?? kodissa ainaisen viihdytt?v?n turvapaikan.

Suomeksi l?ytyy Habbertonin teoksista ennest??n "Helenan pienokaiset" . Tekij?n nime? ei suomennoksessa mainita.

AAMU

Prr-r-r-r--huiss-ss-s-ting-?-ling-?-ling-?-ling-?-ling -- --

T?llainen oli se viiden minuutin pituiseksi venyv? huomautus, joka er??n? aamuna kello seitsem?n tuli her?tt?j?kellosta herra ja rouva Mayburnille. Eik? t?m? ollut ensim?inen muistutus, mink? rouva Mayburn oli kuullut siit? l?htien, kun kahdeksan tuntia takaperin pani maata, sill? huoneessa oli muitakin y?llisi? ??ni? kuin tuon pikku kellon naksutusta ja muitakin osottimia kuin ne, jotka kellon taululla kierteliv?t. Siell? oli vauva Mayburn, muuten nimelt??n "Himmu", mik? oli v??nn?s h?nen osakseen joutuneesta pilanimest? "Hirmuinen". T?m? oli puhunut jo pari-kolme kertaa, ja vaikkei h?nen kielenk?ytt?ns? ollutkaan virheet?nt?, ymm?rsi h?nen ?itins? kuitenkin, ett? vauva joka kerta tahtoi pullaa ja maitoa. Viime vaatimus oli lausuttu juuri p?iv?n koittaessa, ja kun Himmu oli kunnon tytt?nen, siis piti valosta enemm?n kuin pime?st?, niin h?n p??tti j??d? hereille. Siin? kohden ei ollut mit??n v??r??; onhan kullakin oikeus oman makunsa nojalla m??r?t?, min? hetkin? h?nen on pysytt?v? valveilla. Mutta Himmu ei tyytynyt pelkk??n valvomiseen; h?n tahtoi nousta ja p??st? askaroimaan. Vaan kun h?n oli vasta kymmenen kuukauden ik?inen, ei h?n kyennyt muiden avutta nousemaan eik? paikaltaan liikkumaan. Totta puhuaksemme h?n kyll? koetti parastaan; s?tki mink? jaksoi, sysi peitett? niin kauvas kuin lyhyill? k?t?sill??n ulottui ja potki viel? edemm?. Sitten h?n esitti asiansa papan hatulle, joka riippui tuolin kulmalla parin-kolmen jalan p??ss? h?nen kehdostaan. Tosin h?n olisi voinut jo ennakolta tiet??, ettei hatun sis?ss? ollut p??t? ja ett? siis keskustelu sen kanssa oli kerrassaan mahdotonta, mutta vauvojen ei voi odottaa kaikkea tiet?v?n. H?n siis huomautteli jonkun aikaa ja sitten koko lailla torui hattua, kun t?m? yh? oli ??neti. Siihenk??n ei hattu vastannut. Hatut siet?v?t torumista yht? tyynesti kuin hyv?sti kasvatetut ihmiset, mutta heid?n vaitiolostaan ei toruja ota v?h??k??n leppy?kseen. Niinp? Himmukin lopuksi p??sti ?k?isen kirkunan, joka kyll? olisi lenn?tt?nyt puheena olevan hatun korkealle ilmaan, ellei silt?, kuten jo sanottiin, olisi puuttunut p??t?, josta se olisi p??ssyt lentoon. Mutta mamman tyynyll? lep?si muuan p??, jonka korvaan vauvan kirkuna osui, ja samalla t?m? p?? lenn?hti pystyyn. Sen huomatessaan Himmu sanoi: "Mom-maa!" niin ?rtyneell? ??nell?, ett? mammasta tuntui tarpeelliselta osottaa h?nelle hieman my?t?tuntoa. Kun se oli toimitettu, k??ri h?n Himmun taas peitteisiin ja tuuditti kehtoa hiljaa. T?m? oli niin Himmun mieleen, ett? h?n makasi ihan ??neti, ja sill'aikaa mamman silm?t hitaasti meniv?t umpeen ja takaisin unten maailmaan hakemaan sen unen jatkoa, joka niilt? oli sinne j??nyt viisi minuuttia takaperin. Sitten mamman k?si hiljaa heltisi kehdon laidasta ja pujahti takaisin makuupeitteen alle, eik? h?n eik? vauva huomannut koko tapausta, ennenkuin heilahdusliikkeen yh? ilmeisempi raukeaminen her?tti vauvassa ep?luuloa. Himmussa taas, kuten muissakin vilpitt?miss? henkil?iss?, oli ??ret?n kammo petosta vastaan, ja ?lytess??n, ettei h?nt? en?? tuuditettukaan, h?n tunsi joutuneensa julmasti petetyksi. Sen johdosta h?n lausui ep?luulonsa, pettymyksens?, suuttumuksensa arvoaan kohdanneesta loukkauksesta ja yleisen paheksumisensa yhdell? ainoalla sanalla:

"???!"

T?t? sanaa ei tavata parhaimmissakaan sanakirjoissa, emmek? siis tied?, mit? se merkitsee. Ehk? mamma tiesi, mutta ei sattunut sit? aivan tarkoin kuulemaan, sill? ?kki? h?n herkesi hakemasta kadonnutta untaan, kohottautui kyyn?rp??ns? nojaan ja selitti Himmulle, ett? t?m? oli pikkunen paha tytt? ja siet?isi saada "l?psi?". Vauva ei tiennyt, mit? "l?psi" on, mutta siit? ??nens?vyst?, jolla ?iti sit? uhkasi, h?n kutakuinkin tajusi sen olevan jotakin kerrassaan kauheaa. Se taas koski h?nen tunteisiinsa yh? pahemmin, ja h?n sanoi uudelleen: "??!" toistaen t?t? monta kertaa, ik??nkuin est??kseen ?iti? mill??n ehdolla erehtym?st? siihen n?hden, mit? h?n tarkotti. Silloin ?iti n?kyikin ymm?rt?v?n Himmun sanan, sill? h?nen ??nens? s?vy muuttui, ja h?n puhui niin hell?sti kuin suinkin osasi:

"Ss-ss--. eih?n Himmu kultu saa l?psi? -- ei, ei -- ss-ss -- ei l?psi?! Oliko mamma paha omalle pikku Himmulle? Oli, mamma itte on vanha Himmu -- ss-ss -- semmoinen mamma, oikein paha omalle tuutuvauvalle! Ja nyt Himmu taas panee simm?t kiinni ja nukkuu -- ei her?t? pappa rukkaa -- pappa niin v?synyt -- ss-ss!"

Samalla mamma j?lleen peitti Himmun, kumartui h?nen kasvojensa ylitse ja suuteli h?nt?, ja Himmu n?ki mamman katseista, ett? h?nen ep?luulonsa oli varmasti per?t?n eik? mit??n tahallista petosta oltu harjotettu. N?in saatiin luottamus taas entiselleen, kehto alkoi j?lleen kiikkua, ja Himmu pisti peukalon suuhunsa, kuten h?nen oli tapana aina kun h?n oli hyv?ll? tuulella. Sill? v?lin mamma yritti uudestaan nukahtaa n?hty??n her?tt?j?kellosta, ett? seitsem??n oli viel? melkein kolme nelj?nnestuntia aikaa. Nyt h?n ei en?? erityisesti hakenut keskeytyneen unenn?k?ns? jatkoa.

Himmu vaipui uneen itsekin, vaikkei ollut v?himm?ss?k??n m??r?ss? t?t? aikonut salliessaan Nukkumatin vaan pikkuruikkusen koskettaa silm?luomia. Kauvanko h?n olisi nukkunut, on mahdoton sanoa, sill? nukkumisessa t?m? tytt?nen piti kovasti puoliaan. Mutta t?n? aamuna muuan n?lk?inen k?rp?nen oli l?htenyt suurusta tavottamaan ja laskeutunut juuri Himmun huulille, osottautuen siten makuaistiltaan hyvin hienoksi, sill? Himmun huulet olivat makeinta, mit? maailmassa voi olla, viel?p? niiden makeus oli sit? erikoista lajia, ett? mit? enemm?n niit? maisteli, sit? enemm?n teki mieli. Himmu ei olisi v?litt?nyt tuosta anteeksi annettavasta n?pistelyst?, sill? h?nell? oli makeutta loppumaton varasto, mutta kun k?rp?nen kerran k??ntyi huolimattomammin kuin varkaan sopii, pyyhk?isi sen siipi Himmun huulta ja kutitti h?nt? niin, ett? h?n her?si, ja silloin Himmu havaitsi, ett? kehto oli hiljaa ja mamma hiljaa ja h?n itsekin hiljaa! T?st? h?n lausui koko joukon sanoja niin ?re?sti kuin n?in nuorella i?ll? suinkin osataan. Mamma ei ollut kuulevinaan, mutta kun pappa unenhorroksista murahti: "Kyll' on kiusaa!" viel?p? ihan parin-kolmen jalan p??ss? h?nen korvastaan, ponnahti mamma niin ?kki? pystyyn, ett? pappa mutisten lis?si olevan tarpeetonta koko taloa mullistaa.

T?ll? kertaa Himmu p??tti olla varuillaan. H?n selitti asianlaidan omalla tavallaan ja sitten k??ntyi niinp?in, ett? sai pit?? mammaa tarkasti silm?ll?. Mamma kiikutti kehtoa jonkun aikaa, mutta heti kun h?n hellitti k?tens? kehdosta, nuhteli h?nt? Himmu aika ankarasti. Silloin mamma yritti ty?ns? ohella ummistaa silm?ns?, mutta t?t?k??n vapautta Himmu ei hyv?ksynyt, ja siksi mamma ne taas aukaisi ja sai tervehdykseksi niin kovan riemukikatuksen, ettei oikein tiennyt, eik? Himmun oikkuihin suostuminen ollut torkkumista pahempi, mik?li is?n rauhasta v?litettiin. Sitten Himmu viritti pikkusen aamulaulun -- sanattoman, vaikkei s?vel ollut Mendelsohn'in --, vaan mamma koetti h?nt? vaientaa sanomalla: "Sh-sh-sh!" Siit? Himmu rupesi itkem??n, ja silloin mamma silitteli h?nen poskeaan, ja Himmu pisti suuhunsa mamman sormen ja muokkasi sit? herttaisilla, ter?vill? pikku hampaillaan niin, ett? mamman oli pakko hammasta purren puristaa huulensa lujasti yhteen. Sitten mamma veti k?tens? irti, mutta silloinpa Himmulta p??si vasta ?l?kk? -- ja papalta aika murina! Kiusaantunut pikku Himmu rukka ojensi hentoja k?t?si??n kehdon suojaristikon l?vitse ja tavotteli mennytt? k?tt? niin rukoilevasti, ettei mamma voinut sit? kest??. H?n siis nosti Himmun kehdosta omaan vuoteeseensa ja syliins?, ja juuri silloin kello l?i puoli.

Seuraava puoli tuntia kului Himmu tytt?selt? hyvin ahkerassa puuhassa. Ensin h?nen oli kiitollisena katseltava mammaa pari-kolme minuuttia, jolla aikaa mamma p??si siihen uskoon, ettei sill? ollut lainkaan v?li?, kuinka usein ja kuinka varhain h?net aamulla her?tettiin. Viel?p? teki melkein mieli p??st?? Himmu papaltakin riist?m??n unta, jota h?n kuitenkin niin kovin tarvitsi, sill? miksi ei papalle annettaisi tilaisuutta n?hd?, millainen enkeli todellakin oli Himmu, h?nen oma tytt?rens?? Kun Himmu oli esiintynyt kiitollisena niin pitk?lti kuin katsoi soveliaaksi, alkoi h?n kysell? ja tehd? kokeita. H?n kaiveli mamman silm?luomet auki, kun ne kiitollisuuden ihastuksesta hetkeksik??n meniv?t umpeen; h?n sai mamman otsalta kiedotuksi kolme hiusta pikku hyppysiins? ja huomasi niiden katkeamatta tai helti?m?tt? kest?v?n kovintakin pingotusta, mit? Himmu kykeni aikaansaamaan. Mamma yritti t?t? koetta lopettaa, mutta vauva pani niin jyrk?sti vastaan, ett? mamman t?ytyi parhaansa mukaan kest??, p??st?en kasvonsa v??ntelem??n moneen mutkaan, mik? taas suunnattomasti riemastutti Himmua, t?m? kun oli ihan varma, ett? tuommoista toimitettiin h?nen erikoiseksi huvikseen. H?n nauroikin niin syd?mens? pohjasta, ett? mamma taas oli huolissaan papan rauhasta, ja siksi h?n syleili Himmua ihan rintaansa vasten ja suuteli h?nen untuvaista, kellert?v?? p??kk?st??n. Mutta t?m? kohtelu ei ollenkaan miellytt?nyt nuorta neitosta; suutelot ja hyv?ilyt olivat kyll? koko hyvi? silloin, kun h?n oli v?syksiss? tai tarvitsi lohdutusta, mutta varhain aamulla, kun y? oli nukuttu terveess? unessa, ne olivat sopimattomia. Niinp? kun mamma juuri oli hyvin hell?sti puristamassa Himmua, keskeytti h?net ?kki? puoleksi tukahtunut ??nn?hdys, joka kuului jokseenkin t?llaiselta:

"J??-??-aa-oo-uh!"

Silloin mammalta j?i puristus kesken ja samaten ihastuksen hurmaus; mutta sittenkin Himmu oli kerrassaan suloinen tyller?, jonka mieliksi mamma n?ytteli kaikenlaisia elkeit? kasvoillaan ja k?sill??n, viel?p? pani sormien avulla toimeen uuden kurkistusleikin. Vaan Himmusta alkoi jo tuntua, ett? h?nen oli aika nousta eik? en?? sopinut milloin mitenkin lev?t?; h?n siis kurotti toisen palleroisen k?tens? mamman p??n taakse, ja tarttui toisella mamman korvaan ja yritti kohota istualle. H?n olisi kai p??ssytkin, sill? mamma suostui astuinlaudaksi, vivuksi tai miksi tahansa, mist? olisi apua h?nen lapsilleen. Mutta Himmun pikku kynt?set olivat kuin ter?v?t piikit, ja kun ne kaikki yht'aikaa nipistiv?t mamman korvalehte?, teki se niin kipe?t?, ettei mamma itsek??n voinut olla uikuttamatta koettaessaan p??st? eroon pikku k?t?sest?. Silloin mielipiteet t?rm?siv?t vastakkain, ja v?kev?mp?n? sai mamma voiton. Himmu julisti omalla vilkkaalla tavallaan, ettei se ollut rehellist? peli?, ja rupesi itkem??n eik? ottanut tyynty?kseen. Silloin mamma nousi istumaan tuudittaen h?nt? syliss??n edestakaisin. Nyt Himmu keksi papan takaraivon ja alkoi sit? tavotella ja oli v?h?ll? p??st? siihen k?siksi, kunnes mamma kerkisi hieman siirtym??n. Sitten Himmu rimpuili ja k??nteli p??t??n yh? sinne p?in, mist? sai n?hd? tuon haluamansa saaliin. Mamma nousi nyt hiljaa vuoteesta aikoen hakea lemmikilleen jonkin leikkikalun, mutta piironkia l?hestyess??n Himmu ?kk?si kupin, josta h?nt? viimeksi oli ruokittu. Heti h?n kurkotti sit? kohti ja puhui yht? ja toista kovassa kiireess?, joka aiheutui tositarkotuksesta. Kupissa oli viel? pullaa ja maitoa, ja mamma pelk?si sen jo ehtineen hapata; mutta huomattuaan, ettei niin ollutkaan k?ynyt, h?n antoi sen vauvalle, taas istuutuen vuoteen laidalle h?nt? ruokkimaan. Huoneessa liikkuminen oli vilustuttanut mammaa, niin ett? p??sy takaisin vuoteen l?mp??n oli ihanaa, mutta vauva tunsi niin vahvistuneensa kevyest? suuruksestaan, ett? vaati hypitt?mist?. Mamma siis hypitti h?nt? yl?s alas, kunnes h?nelt? k?det niin uupuivat, ett? niill? tuskin olisi jaksanut h?yhennukkeakaan kohottaa. Sitten h?n oikaisihe lev?t?kseen edes pikku hetken, vaan silloinpa kello teki sen huomautuksen, jolla kertomuksemme alkaa, ja mamman olisi tehnyt mieli tiet??, kaukanako kuolemasta h?n olisi illalla maata menness?, kun jo nyt tunsi olevansa melkein kuollut.

Mutta mammalla oli niin paljon puuhaa, ettei joutanut kauvaa mietiskelem??n. Kolme muuta lasta oli her?tett?v? ja niist? yksi, noin kolmen vanha Burnie, puettava, kun taas kaksoiset, Fred ja Bertha, jotka kyll? osasivat itse pukeutua, eiv?t koskaan p??sseet valmiiksi, ellei heit? yht? mittaa yllytetty, niin ett? heist? oli enemm?n vaivaa kuin jos olisi pannut vaatteet heid?n ylleen. Sitten oli k?yt?v? keitti?ss?, sill? Mayburnin ainokainen palvelija ei v?litt?nyt kellosta niin paljoa kuin olisi pit?nyt, ja ellei suurus ollut valmiina t?sm?lleen kello kahdeksan, ei pappa ehtisi toimeensa kello yhdeks?ksi. Mamma pukeutui siis kiireesti; sill? v?lin pappa haukotteli ja huomautti:

"Pitih?n se vauva t?n? aamuna ihan hirmuista metakkaa!"

"Pitih?n se", sanoi mamma.

"Kah", sanoi pappa, "vai kuulit sen sin?kin?"

Mamma ei vastannut sanaakaan; h?n vaan katseli pappaa, ja t?m? katseli h?nt? ja n?ki, kuinka v?syneilt? mamman silm?t n?yttiv?t jo n?in varhain aamulla. Nyt pappa sanoi itse??n aika naudaksi, joka ei mit??n huomaa, ja mainitsi haluavansa p??st? niin pitk?lle, ett? jaksaisi kustantaa mammalle lapsenhoitajan. Sitten h?n suuteli mamman silmi?, jotka tuntuivat siit? virkistyv?n koko lailla, sill? ne n?yttiv?t kirkkaammilta, kun pappa paria minuuttia my?hemmin hiljakseen siirtyi ruokahuoneeseen lukemaan aamulehte??n. Sill? v?lin mamma antoi Himmulle korpun saadakseen h?nelt? huulet ty?h?n ja kielen pysym??n hiljaa ja riensi viereiseen huoneeseen toimittamaan Fredin ja Berthan hereille ja pukemaan nuorempaa poikaansa eli "pojua", joksi h?nt? tavallisesti sanottiin. H?n tapasi Berthan sike?ss? unessa, mutta t?m?n kaksoisveli Fred istui, toisessa jalassa sukka ja syliss? housut, lukemassa kirjaa "Villit el?imet", samalla v?risten koko ruumiillaan.

"Poika kulta", sanoi mamma ja ravisti Berthaa hereille; "pane heti pois se kirja ja vaatteet yllesi. Kuinka sin? noin istut riisuttuna lukemassa, kun on niin kylm??"

"Jaha, mamma", sanoi Fred; "min? vaan n?in hirve?t? unta karhusta, ja minun teki pieleni katsoa kirjasta, mit? lajia se oli. Kyll? min? ihan heti saan siit? selv?n ja sitten panen p??lleni."

Mit? Berthaan tuli, niin h?n oli t?ysin valveilla heti, kun mamma h?neen kajosi, ja sitten mamma astui kolmivuotiaansa vuoteen ??reen ja n?ki kaksi suurta ruskeaa silm??, jotka n?yttiv?t kovin vakavilta vaan muuttuivat aika vallattomiksi huomatessaan, kuka niit? katseli.

"Kuinkas mamman poju t?n? aamuna jaksaa?" kysyi mamma laskien k?tens? h?nen poskilleen ja suudellen h?nt?.

"Bobboker hyv? olla", vastasi siihen poju. H?n ei ollut viel? kertaakaan lukenut omaa nime??n perheluettelosta, joka oli paksuun raamattuun piirretty, tuskinpa h?n oli kuullutkaan siksi itse??n nimitett?v?n. Eip? h?nt? siis voi moittia siit?, ett? h?n itse valikoitsi nimens?. Ja vaikkei Bobboker olekaan niin soinnukas nimi kuin joku muu eik? niin lyhytk??n ja vaikkei kukaan tiennyt sen merkityst? eik? sen omistaja itsek??n suostunut mainitsemaan, mist? oli sen saanut, ei h?n itse??n koskaan muuksi sanonut. Yleens? h?n puhui itsest??n kuin vieraasta henkil?st?.

"Mit? mamma tekee omalle pojulleen?" kysyi mamma.

"Ottaa 'ylii, ottaa Bobboker 'ylii", kuului vastaus, ja mamma ottikin pojan syliins? ja valmistautui h?nt? pukemaan, kun samalla huomasi, ett? Berthalla oli kirja k?dess? ja yh? viel? y?paita yll??n.

"Bertha! Ala pukea -- heti!" sanoi mamma.

"Lukeehan Fred", sanoi Bertha sen n?k?isen?, joka aikoo poistaa jonkin v??rink?sityksen. Sill? ellei toinen kaksoinen saanut tehd? mit? ikin? toinenkin, niin edellinen tunsi k?rsiv?ns? tukalaa sortoa.

"?l? siit? v?lit?", sanoi mamma. "Lakatkaa lukemasta -- kumpikin -- heti paikalla!"

Fred pani pois kirjansa; Bertha sulki omansa, vaan piti siit? kovasti kiinni, ja samalla h?nen silm?ns? tulivat kyyneli? t?yteen.

"Mit? sin? nyt itket, tytt?seni?" kysyi ?iti.

"Fred luki kauvemmin kuin min?", nyyhkytti Bertha.

"V??rin oli Fredin ruveta ollenkaan lukemaan, ennenkuin oli pukenut ylleen tai sy?nyt suurusta. Pyyhi nyt silm?si kuiviksi ja pane p??llesi. Tied?th?n, kuinka se piinaa pappaa, jos joku tulee suurukselle liian my?h??n."

Bertha kuivasi silmi??n hitaasti, mutta ilmeisesti tunsi olevansa marttyyri, tosin ei sellainen, joka tyytyy kohtaloonsa, sill? ?kki? Fred valitti:

"Mamma, Bertha irvistelee minulle niin kauheasti."

"Bertha, mik?s sinua nyt vaivaa?" kysyi mamma.

"Niin, mutta h?n luki kauvemmin kuin min?," sanoi Bertha, ja samalla h?nen kyyneleens? l?htiv?t taas virtaamaan.

"?l? hyv? tytt? ole tuhma", sanoi mamma. "Onhan hullua ja ihan v??rinkin haluta jotakin sopimatonta vain sen vuoksi, ett? veljesi teki samaa. Ei nyt muuta kuin silm?t kirkkaiksi ja vaatteet ylle! Katsoppas nyt, kaikki ne minuutit, jotka kulutat itkemiseen, menev?t sinulta hukkaan, etk? koskaan saa niit? takaisin."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet