Read Ebook: Rouva Mayburnin kaksoiset by Habberton John Anttila Werner Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 702 lines and 24196 words, and 15 pages

"?l? hyv? tytt? ole tuhma", sanoi mamma. "Onhan hullua ja ihan v??rinkin haluta jotakin sopimatonta vain sen vuoksi, ett? veljesi teki samaa. Ei nyt muuta kuin silm?t kirkkaiksi ja vaatteet ylle! Katsoppas nyt, kaikki ne minuutit, jotka kulutat itkemiseen, menev?t sinulta hukkaan, etk? koskaan saa niit? takaisin."

"Kyll? sin? Bertha saat suuret kasat uusia", lohdutti Fred.

"Aina sin? sittenkin teet minulle kiusaa, niin etten saa koskaan rauhaa", vastasi Bertha.

"Sin? olet oikein ilke? tollikko", huomautti Fred.

"J??-j??-j??", h?rn?si Bertha n?ytt?en hyvin rumalla tavalla hampaitaan.

"Lapset -- lapset!" huusi mamma jalkaa polkien, "olkaa nyt hiljaa! Fred, vie vaatteesi minun huoneeseeni ja pane siell? yksin p??llesi. Jos kumpikaan my?h?styy suurukselta, niin saa vaan voileip??."

Fred kahmasi vaatteensa hyvin ?keiss??n ja poistui viereiseen huoneeseen. Silloin mamma kuuli hennon ??nen sanovan:

"Bobboker tarttee kans oma hoone panna vaatteet p??lle."

"Ei mammalla ole huoneita lis??", sanoi rouva Mayburn.

"Anna Bobboker ys hoone", sanoi Bobboker.

"Eih?n minulla ole yht??n", vastasi mamma.

"Anna nyt, mamma."

"Mammalla ei ole, etk?s sin? kuule?"

"Bobboker tarttee vaan ys hoone."

"Ei minulla ole yht??n."

"Mamma antaa nyt Bobboker."

"Kuinka min? voin antaa, kun minulla ei ole?"

"Antaa nyt pian."

"?l? ole tuhma poju."

"Bobboker tarttee toinen hoone."

"Sin? -- et -- saa!" sanoi nyt mamma niin pontevasti, ett? Bobboker katsahti h?nen silmiins? perin h?mm?styneen?. Silloin h?nen mieleens? johtui, ett? mamma tarkotti t?ytt? totta, ja tuskinpa mamma voi kuvitella mink??n pikku pojan osaavan ruveta h?ijymm?ksi kuin Bobboker parin seuraavan minuutin kuluessa. H?n huusi, kiljui, vikisi, ulvoi ja porasi, ja kun mamma koetti h?nt? tyynnytt??, niin poju murisi vastaan kuin kaikkein ?k?isin koiranpentu. Lopuksi h?net voitettiin sill? lupauksella, ett? suuruksella annetaan sokeripala, ja mamma k??ntyi katsomaan, miten pitk?lle Bertha jo oli ehtinyt. Mutta Berthaa ei n?kynyt; sen sijaan Fred puolivalmiiksi puettuna kuhnaili pitkin huonetta jotakin hakien.

"Mit? sin? tahdot, poika? Mit? varten sin? taas olet t??ll?? Ja miss? sisaresi on?" kysyi rouva Mayburn.

"En min? tied?, miss? se on, mutta min? haen toista kenk??ni. Kai se putosi minulta t?nne, kun korjasin vaatteeni", selitti Fred.

"Hae nyt pian, Frediseni, ole oikein hyv? poika! Min? tahtoisin sinun sitte auttamaan pojua valmiiksi sill'aikaa kun k?yn katsomassa, saako Bridget siell? suurusta toimeen."

"Sama se, mutta minun tekisi mieleni tiet??, kuka minun kenk?ni on ottanut. Kyll? min? uskon, ett? Bertha on sen piilottanut, kun se on niin paha. Enh?n min? voi ilman kenki? olla. Bobboker, onko poju ottanut Fred veikon keng?n?"

"Emmin?", sanoi Bobboker.

"Sinun t?ytyy tiet??."

"Soh-soh", sanoi mamma. "Pane jalkaasi tohvelit -- pyh?keng?t -- mit? tahansa, vaan joudu. Ellei suurus ole ajoissa valmis, niin pappa on niin hirve?sti harmissaan. Mit? ihmett? sin? hommaat?"

"Kenk??ni min? haen, johan sen sanoin", vastasi Fred hyvin ?re?n? ja penkoi saamattomasti lankarullia, sormustimia, saksia y.m. mamman ompelukorista.

"Oletko koskaan l?yt?nyt kenki? ompelukoristani ja luuletko, ett? tuommoisten pikku kalujen alle mahtuisikaan kenk???"

"Vaikkei, mutta" -- alotti Fred, vaan kun h?n ei mitenk??n osannut puolustaa hajamielisyytt??n, per?ytyi h?n takaisin sit? huonetta kohti, jossa oli ollut pukeutumassa. ?kki? h?n kompastui ja parkaisi; katsahtaessaan, mik? h?nen jalkaansa oli tarttunut, h?n n?ki kadoksissa olleen keng?n lojumassa juuri sill? kohtaa, mihin h?n sen oli viisi minuuttia takaperin pudottanut. Fred oli siit? niin h?peiss??n, ett? tunsi sis?llist? tarvetta tehd? jotakin tavatonta, ja niin h?n v?h??k??n aikomatta joutui hyvin pian pukeutuneeksi. Sill? v?lin Bobboker oli saatu melkein valmiiksi, ja j?tt?en h?net Fredin huostaan mamma kiirehti keitti??n p?in.

T??ll? olivat Bridgetin hommat kohtalaisen hyv?ll? kannalla. Tosin h?nelt? oli unohtunut sen kotlettilihan noutaminen, joka vain kivenheiton p??ss? oli teurastajalla luvattu pit?? valmiina Mayburnille kello seitsem?ksi, mutta sen sijaan h?n oli leikannut kappaleen liikki?t? ja pannut sen paistumaan. Vaan kun palvelustytt? sitten huomasi puuttuvan munia, kiirehti h?n niit? hakemaan ruokakaupasta, ja h?nen poissa ollessaan oli paisti alkanut k?rventy?. Juuri silloin mamma ehti keitti??n sit? pelastamaan. J?lkeenp?in, suurusp?yd?ss?, pappa kuitenkin p??si sanomaan, ett? inhottavinta, mit? h?n ainakin tiesi, oli sellainen ruoka, jossa oli hiukankaan palaneen makua. Mutta yksi asia oli, johon mamma ei ikin? tahtonut ryhty?, vaikkapa pit?isi kieli katkaista ollakseen siit? vaiti, ja se oli palvelijoista valitteleminen miehelleen. Sen vuoksi h?n nytkin sanoi vaan, ett? oli kovin ilke?t?, mutta kukaan ei osannut niin t?sm?lleen mitata sit? kuumuutta, mit? paistuminen tarvitsi.

P??sty??n siit? selville, ett? suurus joutuisi p?yd?lle ajoissa, mamma riensi taas yl?kertaan katsomaan, ett? lapset kerki?isiv?t valmiiksi laskeutumaan ruokahuoneeseen silloin, kun kellolla helistett?isiin. Ylh??ll? h?n tapasi Berthan pujahtamassa esille vierashuoneesta.

"Mit? sin? olit tekem?ss? siin? huoneessa, tytt??"

"Pukemassa -- oikein eri huoneessa ihan yksin; niinh?n Fredkin sai."

Mamman teki mieli sanoa jotakin, mutta h?nen omassa huoneessaan kuului pari-kolme ihmist? sanovan yht'aikaa niin paljon, ett? h?nen t?ytyi kiirehti? katsomaan, mik? siell? oli h?t?n?. Avattuaan oven h?n n?ki Bobbokerin makaavan lattialla hurjasti huutaen, kun taas Himmu porasi Fredin syliss? niin kovaa, ett? selv?sti osotti voivansa kilpailla mink? tahansa kolmivuotiaan pojan kanssa, ja Fred kiikkui tuimaa vauhtia edestakaisin keinutuolissa ja hoilasi jotakin laulua.

"Soh, soh, mit?s ihmett? t?m? on?" huusi mamma rient?en Bobbokerin avuksi.

"Mom-mom-mom-mom", selitti Himmu.

"No kun vauva huusi tuolla toisessa huoneessa", sanoi Fred, "niin min? laskin Bobbokerin tuohon sohvalle ja menin ottamaan vauvan ja -- --".

"Ja paha 'ovva p?kki Bobbokeri maaha ja maa p?kki Bobbokeri ottaa ja nen??," lis?si Bobboker veljens? selontekoon. "Ja Feddi otti Himmu 'ylii ja pit?? vaan Himmu hyv?, ja Bobboker niin paha yssin olla". Nyt Bobboker aikoi jatkaa poruaan, mutta mamma nosti h?net syliins? ja sai h?net pian tyyntym??n.

"Fred hyv?", sanoi h?n sitten, "sin? pid?t vauvaa niin pahassa asennossa. Katso nyt, jalat ja p?? on v??nnetty melkein kiinni toisiinsa. Tottahan semmoisesta jo huutaakin."

"Mokomakin!" huudahti Fred. "Kyll? se vaan saa olla mieliss??n, jos edes jollakin tapaa pidet??n. Min? olen ihan kuolla, kun on t?ytynyt sit? t?ss? kiikuttaa ja laulaa tuntim??ri?!"

"Vai tuntuu sinusta, poika parka, aika niin pitk?lt??" sanoi mamma, jonka onnistui sijottaa vauva toiselle k?sivarrelleen ja pit?? Bobbokeria toisella. "Silt? se minustakin toisinaan tuntuu, kun kaikki yht'aikaa huutavat ja jotakin tarvitsevat. Vaan pese nyt kasvosi ja kampaa tukkasi, ennenkuin kello soi -- kuulitkos, nyt jo soitetaan!"

Fred sy?ksyi pesukaapille, ja mamma pani vauvan sohvalle ja rupesi harjaamaan Bobbokerin hiuksia. Mutta harja ei oikein kelvannut suorittamaan, mit? nyt tarkotettiin, sill? Bobbokerilla oli pitk? ja paksu tukka, ja mamma yritti siis kammalla. Mutta silloin heltisi vanuneista hiuksista iso tukko ja Bobbokerin suusta korvia vihlova parahdus.

"Mamma pian panee Bobbokeri p?? kiinni!" porasi pikku mies.

"Ai ai, tekik? paha mamma kipe?? omalle kultupojulleen?" sanoi mamma pannen kamman pois k?dest??n ja lasta hyv?illen. "Soh, soh, ei mamma en?? kampaa, ollaan taas hiljaa!" Samalla mamma koetti k?sin levitell? pahimpia takkuja pitkin p??t? ja sitten m?r?ll? harjalla kiinnitt?? niist? kutakin kohdalleen.

"No eukkoseni, etk? sin? jo ala valmistua?" kaikui miehek?s ??ni jostakin alhaalta.

"Ihan paikalla, mies kulta", vastasi mamma. "Juokseppa, Fred, ja k?ske Bridget heti t?nne vauvaa pit?m??n."

"Vaan kun min? en mist??n l?yd? kaulusliinaani."

Mamma laski Bobbokerin lattialle, sieppasi lipaston laatikosta nauhan, solmi sen Fredin kaulaan ja sys?si h?nt? ovelle p?in; sitten h?n kaappasi Bobbokerin syliins? ja riensi rappusia alas. Siell? pappa jo istui paikallaan p?yd?n alap??ss? ja huomautti:

"Nyt ollaan taas my?h?stytty kymmenen minuuttia. Kuuleppas, pikku em?nt?, minusta ei olisi haitaksi, jos otettaisiin ajasta vaaria."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet