Read Ebook: Kamillan avioliitto by W Gner Elin Piirinen E Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 960 lines and 32603 words, and 20 pages

KAMILLAN AVIOLIITTO

Kirj.

ELIN W?GNER

Suomentanut

Erland Piirinen

Tampereella, Kirjapaino Hermes, 1919.

SIS?LLYS:

Helmikuun 21 p:n?.

Olen laskenut lyhdyt laiturilla, jossa kuljen, ja niit? on kolmekymment?, yht? monta kuin minun on varrottava minuutteja, ennenkuin saan tiet?? kohtaloni.

Vuosikausia olen harjoitellut odottamaan, sen j?lkeen malttamaan mieleni, ja sitten taas odottamaan. Mutta t?m? vaivainen puoli tuntia tuntuu minusta siet?m?tt?m?lt?, min? menet?n malttini, vapisen.

"Min?, joka koko el?m?ni olen odottanut tuon toivotun tuloa, istun nyt ja odotan puolen tunnin kulumista". Strindberg on sanonut noin jossakin, ja minun t?ytyy nyt h?nen laillaan ihmetell?, ett? puoli tuntia toisinaan voi tuntua pitemm?lt? kuin "koko el?m?ni". Mit? kello on nyt? Vain kolme minuuttia on kulunut siit? kun sit? viimeksi katsoin, minuutit ovat varmaan noiduttuja.

Ennen vanhaanhan kansa luuli, ett? vuoden sadon viimeiseen lyhteeseen, viimeisten jauhojen viime kakkuun kokoontui ihmeit? tekev? voima, ja ett? kun puu kuorittiin latvaan p?in, niin pakeni puun henki ylimm?lle oksalle, ja siell? se pysyi vankina. Samalla tavoin n?ytt?v?t kuluneet vuodet jollakin salaper?isell? tavalla siirtyneen viimeiseen puoleen tuntiin. Kaikki on noissa minuuteissa, kaikki mit? olen kokenut, sittenkuin tulin Erikin vaimoksi, ja aina t?h?n hetkeen asti. Muisto ensi lempemme ajoilta kohoaa kuin suloinen v?ristys pitkin j?seni?ni, ja seuraavassa silm?nr?p?yksess? vihloo syd?nt?ni tuska, jota tunsin, kun me erosimme k?yhyyden takia. Kun otan kelloni esille ja n?en viisarin hiljaa l?henev?n sit? hetke?, jolloin saan puheluni Tukholmaan ja Erikille, sykkii syd?meni j?nnityksest? ja riemusta, kuten silloin kun olen mennyt h?nt? tapaamaan. Pist?n kelloni pois, ja syd?meni on niin raskas, kuin h?n heti j?lleen matkustaisi. Kello 5,35 olen yht? rohkea ja toivorikas, kuin ollessani morsiamena valkeassa hunnussani, ja kello 5,37 niin ep?ilev?, kuin monien vuosien pettymykset ovat minut tehneet. Minun pit?isi voida luottaa mieheen, joka on ollut puolisonani kolme vuotta, ja kuitenkaan ei minulla ole aavistustakaan mit? h?n, kun puhelinneiti sanoo: selv? Tukholmaan, vastaa pyynt??ni. Enimm?n pelk??n ett? h?n vastaa: -- ajatelkaamme asiaa. Sill? silloinhan on kaikki yht? ep?varmaa taas.

Kun kirjoitin h?nelle pari p?iv?? sitten, etten en?? kest?nyt kauempaa, ett? tahdoin nyt heti j?tt?? pienen leip?kannikkani G?teporissa ja tulla h?nen luokseen sek? ahertaa yhdess? h?nen kanssaan, niin tein sen saadakseni joko my?nt?v?n tai kielt?v?n vastauksen. Nyt tai ei milloinkaan! sanoin min?, mit?p? jos h?n sanoo: "ei milloinkaan", se ei ollut tarkoitettu niin kirjaimellisesti. Herra Jumala, on viel? kaksikymment? minuuttia j?ljell?!

Mutta ei kai h?n sano niin? Kun on kiihdyksiss?, kuvittelee my?s mieless??n niin paljon. Mahtaakohan h?n viel? muistaa sit? aikaa, jolloin h?n vuorostaan oli hermostunut ja sai vartoa. Silloin oli ratkaisuvalta minun k?siss?ni, ja minulla oli vain liian kiire j?tt??kseni sen h?nelle.

Ensi kerran tavatessamme h?n oli, jumala paratkoon, haarakonttorin p??llikk?n? Vetterbyss?, ja vietti iltap?iv?ns? miellytt?v?sti Karlsbrunnin kylpyl?ss?, jossa minulla oli toimi tanssimusiikin soittajana seurasalissa. Koko nuorisojoukosta me heti l?ysimme toisemme, emmek? koskaan miettineet sit?, pidimme vain luonnollisena, ett? me kaksi aina olisimme yhdess?.

Jos kysyn Erikilt?, mik? ensin k??nsi h?nen huomionsa minuun, sanoo h?n: -- Sinun ruskeat kenk?si, kaikki muut tyt?t juoksentelivat valkeissa kengiss?, sinulla ainoastaan oli ruskeat. Siis, jos minulla olisi ollut varaa hankkia itselleni valkeat keng?t, niin en kulkisi t?ss? nyt ja tuntisi el?m?n ja kuoleman riippuvan siit? mit? Erik vastaisi minulle. Toinen mies olisi ollut kohtalonani, joku, jonka ohi nyt sen sijaan olen kulkenut h?nt? huomaamatta.

Er??n? p?iv?n? sanoi Erik: -- Mit?h?n jos menisimme naimisiin? Ja min? en vastannut sanaakaan, sill? eih?n se ollut mik??n kosinta, ainoastaan ylimalkainen huomautus. Mutta min? hymyilin ja h?n hymyili vastaan, ja niin oli asia selv?. Vasta sitten kun olin palannut G?teporiin, alkoivat huolet. Muistan viel? h?nen ensimm?isen kirjeens? minulle. H?nen is?ns? oli varsin lyhyen taudin j?lkeen kuollut ja h?nen pankkinsa yht? lyhyen taudin j?lkeen yhtynyt toiseen, ja tuon toisen pankin haarakonttori Vetterbyss? j?isi j?ljelle, mutta h?nen lakkautettaisiin, ja h?n itse siirrett?isiin Tukholmaan. Siten meniv?t myttyyn meid?n suunnittelumme asettua asumaan Vetterbyhyn ja siell? panna pankki- ja musiikkiel?m? hyv??n kuntoon. Siell? meill? olisi ollut minun sisareni ja Erikin vanhempain koti l?hell? ja me olisimme el?neet melkein ilmaiseksi. "Mutta nyt pyyt?isin joka tapauksessa sinulta jotakin", kirjoitti Erik, "nimitt?in sit?, ett? tahtoisit menn? kanssani naimisiin silloin kun olemme aikoneetkin. Pelk??n lykk?yst?, ja sit?paitsi kotini on kohta hajalla, enk? saata ajatella, ett? minut vihitt?isiin miss??n muualla kuin vanhassa pappilassamme. Ei ole muuta keinoa kuin ett? eroamme h?iden j?lkeen, min? ryhdyn toimeeni yksin?ni ja sin? palaat taas G?teporiin, ja jatkat edelleen opetustuntejasi. Ymm?rr?th?n, ett? teen kaikkeni saadakseni kodin niin pian kuin suinkin, ja lupaan sinulle, ettei siihen pitk?lti kulukaan".

Mutta oli muutakin, josta h?n ei kirjoittanut, nimitt?in, ett? h?nen ?itins? jo silloin oli p??tt?nyt muuttaa Tukholmaan ja laittaa kodin lapsinensa. H?n on itse varsin kylm?verisesti tunnustanut, ettei h?n maininnut siit?, koska h?n aivan oikein arvasi, ett? olisi ollut vaikeampi saada minut taivutetuksi tekem??n h?nelle mieliksi, jos olisin sen tiennyt. Mutta min? en tiennyt sit?, minun tuli h?nt? per?ti s??li, ja min? my?nnyin.

Saatuani sitten tiet?? asian oikean laidan, en per?ytynyt. On liian houkuttelevaa antaa anteeksi miehelle, joka petkuttaa p??st?kseen naimisiin narraamansa kanssa.

Nyt on kolme vuotta kulunut siit?. Minua sanotaan rouvaksi ja minulla on sormukset, mutta meid?n yhdysel?m?mme suoritetaan oikeastaan valtion puhelimella, lukuunottamatta pieni?, lyhyit? tapaamisia. Heti tavattuamme on meid?n kohta taas pit?nyt erota toisistamme, ja hyv?sti-sana on piintynyt syd?meeni, kuten Calais-nimi Englannin kuningattaren Elisabetin mieleen. Min? en kadu, mutta t?m? aika on ollut vaikea.

Minun henkil?kohtainen syyt?kseni maailmansotaa vastaan on, ett? se esti meid?t syksyll? perustamasta kotia. Erik asetettiin liikekannalle, h?n tosin palasi vahingoittumattomana, mutta kun ilo ja kiitollisuus siit?, ettei pahempaa tapahtunut, oli asettunut, silloin pettymys j?lleen kohotti p??t??n.

-- Rakas lapsukaiseni, sanoi Erik, kodin perustaminen nyky??n on samaa kuin tehd? pes?ns? tykinsuuhun.

-- Siit? en v?lit?, sanoin, kun se tapahtuu sinun kanssasi.

H?n oli k?ym?ss? luonani silloin, kun t?st? keskusteltiin, min? olin ry?minyt istumaan h?nen syliins?, olin huolissani ja itkin.

-- Min? en voi el?? en??n erossa sinusta, nyyhkytin.

-- Ellet voi, niin ei sinun tarvitsekaan, vastasi Erik. Sin? saat huoneen ?idin luota, ja min? maksan puolestasi, kunnes saat opetustunteja. Sin? voit auttaa taloustoimissa.

-- Kuinka voit luulla! Min? suutuin.

-- Niin, sin?h?n sanoit, ettet voinut el?? -- --

Siit? on nyt puoli vuotta. T?ll? aikaa on minulla ollut hyvin v?h?n tekemist?, vaikka minulla aina ennen on ollut yht?mittaa ty?t?. Kun oli huonot ajat, niin piti perheiden supistaa menojaan jossakin, ja sitten se tapahtui minun opetustunneissani. Toiset avustivat kuularuiskujen hankkimisessa ja arvelivat, ett? ne tulisivat t?st?l?htien heid?n musiikikseen. Olen t?intuskin voinut el?? ansioillani, paljosta olen saanut kielt?yty?, ja minulla on ollut hyv?? aikaa ik?v?id? Eriki?.

Sitten er??n? p?iv?n? mietin itsekseni: -- Miksi oikeastaan olen naimisissa? En voinut sille mit??n, ett? minusta tuntui katkeralta, ja tuo katkeruus v?ritti kyll? jonkun verran sit? huomautusta, jonka l?hetin Erikille, ja joka sis?lsi uhkavaatimukseni 24:n tunnin aikam??rineen.

Nyt on kello viitt? minuuttia vailla kuusi. Menen s?hk?lenn?tinasemalle ja saan puheluni. Erikin juodessa iltap?iv?kahviaan kuuluu kaupunkienv?linen soitto ja h?n rient?? puhelimeen: puhelu G?teporista! sanoo puhelinneiti.

Helmikuun 28 p:n?.

G?tepori on kauppakaupunki l?nsirannikolla, Kustaa II Aadolfin perustama; muun, mit? t?st? paikasta olen tiet?nyt, olen unhottanut.

J?rkev?n? henkil?n? en tahdo laahata mukanani muistojen matkatavaraa, josta vain tulee ylipainoa. Olen unhottanut nuo ahertavat, ik?v?t vuodet kaupungissa, johon en koskaan kotiutunut. S??st?ni menneist? seitsem?st? vuodesta olen vaihtanut itselleni muutamiin ponteviin el?m?nohjeisiin. En ole itse niit? keksinyt, mutta ne ovat kuitenkin minun, niinkuin seteli voi olla minun, vaikken olekaan sit? tehnyt, vaan saanut vaihtamalla rehelliseen ty?h?n. En kerskaile unhotuksella kun tutkin itse?ni, istuessani t?ss?, lumisen maiseman vieriess? ohi, ja huomaan, ett? ainoastaan vaivoin voin kuvitella mieless?ni muiston siit? pienest? asunnosta, jossa kuitenkin olen asunut kaksi pitk?? vuotta. Toinen kuva tunkeutuu esiin ja himment?? sen, milt? huoneeni n?ytti aamulla, kun kaikki oli valmiina muuttoani varten: paljaat sein?t ja tyhj?t, likaisten pisaroitten juovittamat ikkunat, ja keskell? karkeata, harmaata lattiaa pieni kasa huonekaluja kokonaan peitettyn?.

Ja ik??nkuin peiliss? n?en itseni, polvistuneena uunin eteen, t?ydess? matkapuvussa, sateenvarjo vieress?ni lattialla. Min? sy?t?n vanhoilla rakkauskirjeill? pient? tulta, joka vaipuu kasaan mustina hilsein?. T?ss? puuhassani h?iritsee minua kaupunginl?hetti, min? ponnahdan pystyyn varsin h?mill?ni ja unhotan; nyt vasta huomaan, etten ollenkaan p?yhinyt ja tarkastanut, oliko uunissa mit??n luettavaa j?ljell?. Jos niin on, silloin istuu kyll? em?nt?ni rouva Petterson paraikaa nauttimassa sit? iltap?iv?kahvinaan.

Muutoin olen unhottanut h?net.

Kaikki on nyt aivan uutta. Min? tulen Tukholmaan, jossa Eriki? lukuunottamatta en tunne ket??n eik? kukaan minua. Voin alkaa aivan alusta, muodostaa uusia ajatuksia itsest?ni, kylv?? uusia yst?vyyden siemeni?. Siell? ei ole ket??n, joka voisi arvostella toimiani vanhan kannan perusteella, ja joka sanoisi, antaessani anopilleni kukan: mit? Kamilla sill? tarkoittaa, h?n, joka tavallisesti on niin turhantarkka. T??ll? ei ole yht??n katua, mihin olen hukannut kultaisen rintaneulan, miss? olen lausunut jonkun tuhmuuden, miss? olen kulkenut raskain askelin itku kurkussa. En kuulu mihink??n yhdistykseen, ja kun saan kutsun menn? vieraisille, ei minun tarvitse ajatella: huh, ettei vain tuo ik?v? Betty olisi siell?. Tunnen itseni niin vapaaksi kuin Chamisson sankari, kun h?n p??si varjostaan.

Mutta jospa voisin k?sitt?? mik? haisee niin omituiselta. Vastap??t? oleva matkatoverini kaataa hajuvett? nen?liinaansa, hautautuu siihen ja vilkuilee silloin t?ll?in minun hyllyll? olevaa matkalaukkuani.

Herra varjele, seh?n on silli, herkkusilli, jonka ostin viitosella toissap?iv?n? hyvitt??kseni sit?, ett? olin ollut niin vihainen.

Sanoinko, ettei minulla ollut mit??n varjoa? Siin?, min? v?h?n sent??n liioittelin.

Tuo sillisuolaveden haju her?tt?? j?lleen eloon menneen viikon muistot. J?lleen v?r?hyttelee ruumistani sama ilo, joka pani minut h?tk?ht?m??n, kuullessani Erikin ??nen puhelimessa: -- Kam, sin? voit tulla heti!

-- Hetik?, sanoin min?, onko se mahdollista?

-- Tietysti, olen vain pahoillani, ett? enn?tit ennen minua, olin aikonut kirjoittaa ja itse pyyt?? sinua tulemaan.

-- Voi, Erik, kuinka sin? teet minut onnelliseksi!

-- Odotahan, et ole kuullut viel? kaikkein hauskinta: muuan toveri on kuollut aivan ?kki?, min? olen saanut h?nen paikkansa ja viisituhatta vuodessa. Enemm?nkin voi tulla, sanoi johtaja, joka oli hyvin yst?v?llinen.

Tulinko iloiseksi? Eik? syd?meni kutistunut v?h?isen? Enk? viivytellyt vastaustani sekunnin verran niell?kseni jotakin? Enk? kiusannut t?ll?in Jumalaa kiitt?m?tt?myydell?ni? Mutta koska Erikin ei pit?nyt huomata sit?, aloin puhua kuinka ihmeellist? ja ihanaa meille tulisi --

-- No, keskeytti Erik, milloin voit tulla?

-- Heti.

-- Niin, seh?n on hyv?. Saat asua minun huoneessani ?idin luona toistaiseksi. Tarvitsetko rahaa?

Olin pudottamaisillani kuulotorven h?mm?styksiss?ni. T?h?n asti olin aina saanut tulla toimeen omin avuin tai olla tulematta.

-- Panen omistani kunnes p??sen perille, huusin min?, kiitos yst?v?llisyydest?!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet