Read Ebook: Kamillan avioliitto by W Gner Elin Piirinen E Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 960 lines and 32603 words, and 20 pages
-- Panen omistani kunnes p??sen perille, huusin min?, kiitos yst?v?llisyydest?!
Taas kuljin pitkin laituria ja mietiskelin.
Samana iltana kirjoitin Erikille, ja monen muun kysymyksen ohella esitin my?skin sen, mitenk? h?n olisi suhtautunut pyynt??ni siin? tapauksessa, ettei h?n olisi saanut virkaylennyst?.
Pari p?iv?? sen j?lkeen, istuessani keskell? lattiaa hamppukasaa lajittelemassa, tuli vastaus. Erik kirjoitti, ett? koska olin pyyt?nyt h?nen olemaan ehdottomasti vilpitt?m?n, h?n olisi vastannut kielt?v?sti. Minulla, Kamillalla, ei ollut mit??n oikeutta asettaa h?nt? vasten sein?? panemalla ehdoksi, ett? nyt tai ei koskaan tahdon tulla, eik? h?n kuulunut niihin, jotka saadaan taipumaan sill? tavalla. H?n ei uskonut, ett? uhkavaatimukseni oli tarkoitettukaan vakavasti; mutta jos niin oli asianlaita ja siis olisi osoittautunut, etten ollut pit?nyt h?nest? enemp?? kuin ett? olisin kielt?ytynyt antamasta h?nelle aikaa viel? v?h?isen, ei oikun vuoksi, vaan koska se oli ainoa keino -- no, silloin olisin itse ollut s??litt?vin. Silloin olisin voinut istua siell? luolassani ja koetella, milt? tuntuu opettaa g?teporilaisten lapsia toivottoman loppumattomasti. Lopuksi h?n tahtoi huomauttaa minua naimisiin menness?mme tehdyst? sopimuksesta, ja ett? olin suostunut siihen vapaaehtoisesti.
Luettuani t?m?n kirjeen jouduin ensiksi aivan suunniltani. Heitt?ydyin hamppukasaan itkem??n, ja kyyneleet kastelivat ja h?ystiv?t vihaani niin, ett? se yltyi ja pimitti koko el?m?ni.
-- Tied?tk?, mit? sinun pit?isi tehd?? sanoi viha. Sinun pit?isi olla ylpe? ja n?ytt??, ett? voit olla johdonmukainen ja tehd? el?m?si suuren peruutuksen. T?m? oli paljasta mielett?myytt?, ja sen min? tiesin, mutta minua huvitti kuitenkin kuunnella sit?.
Samassa koputettiin ovelle, min? kuivasin kyyneleeni vanhaan alushameeseen ja menin avaamaan. Siin? oli siivoojattareni. H?n oli, vaikka asuikin kaupungin toisessa p??ss?, kuullut, ett? min? muuttaisin, ja riensi nyt asuntooni. N?hty??n hamppukasan alkoivat h?nen silm?ns? loistaa himokkaasti. H?n ostaa hienoja lumppuja hienoimmista perheist?, mutta h?n ei ole ylpe?, h?nt? miellyttiv?t minunkin vanhat hameeni ja puseroni.
-- Olen kuullut, ett? rouvan mies on saanut paikan ja ett? rouva muuttaa Tukholmaan, h?n sanoi. Kenties saisin osoitteen, niin voisin ilmoittaa sisarelleni, joka ostaa prinsessa Charlotten hylk??mi? vaatteita, ett? h?n k?visi tapaamassa, jos h?nell? oli jotakin, joka mahdollisesti sopisi.
Kun siivoojatar l?ksi, vei h?n mukanaan kaikki lumput, mutta minulla oli viitonen k?dess?ni. On todellakin olemassa siivoojattaria, joilla on viitonen taskussaan.
Otin j?lleen esille Erikin kirjeen, jatkaakseni keskeytynytt? vihaani, mutta nyt havaitsin siin? yht? ja toista, johon en ennen ollut kiinnitt?nyt huomiotani. N?in, ett? Erik oli loukkaantunut siit? kiivaasta tavasta, jolla olin esitt?nyt pyynt?ni, olinhan ik??nkuin edellytt?nyt, ett? h?nelt? puuttui hyv?? tahtoa. Huomasin my?s, mitenk? h?nt? oli mahtanut suututtaa se, ettei h?n ehtinyt kirjoittaa ja pyyt?? minun tulemaan, ennenkuin h?n sai kirjeeni.
Mutta samalla totesin ensi vaikutelmani, ettei Erikin kirje ollut kaunis tai yst?v?llinen, eik? ollut tarkoitettukaan sellaiseksi. Laskin yhteen tilimme ja havaitsin, ett? ne p??ttyiv?t jotakuinkin tasan. Olimme kumpikin olleet tuhmia. Enimm?n min?, joka olin luullut, ett? voisin saada rakkaudentunnustuksen vastaukseksi uhkavaatimukseeni.
Tasapainon saavutettuani jatkoin tavaraini j?rjest?mist? iloisin syd?min. Olin iloissani, ettei minun tarvinnut antaa anteeksi Erikille. Tosin anteeksiantaminen on hyvin kaunista, mutta ellei sitten voi kokonaan unhottaa, ett? on antanut anteeksi, silloin on paras j?tt?? sikseen. Tied?n itsest?ni, ett? se on minulle vaikeata, ja sen vuoksi, kun joku on loukannut minua, etsin kynttil?ll?, joskus lyhdyll?kin omia pahoja tekojani, mieluimmin samaa henkil??, mutta h?t?tilassa jotakin toistakin vastaan tehtyj?. Vasta ne l?ydetty?ni olen tyytyv?inen.
Mutta ?skeisen ruman vihani olen unohtanut merkit? muistiin. Mitenk? sen sovittaisin? Siivoojattaren viitosesta juolahti mieleeni ajatus. Keskeytin pakkaamiseni ja menin ulos sek? ostin Erikin mielisilli? koko rahalla. Ei sopinut kitsailla. Se on nyt matkalaukussani ja sen lemu juuri on johtanut mieleeni kaikki muistot. Ei ole niink??n hauskaa muistella, ett? olemme olleet ep?sovussa, mutta kaikki muuttuu nyt toisenlaiseksi ja paremmaksi. Saamme vihdoinkin kodin, ja v?lill?mme rakentuu aikaa my?ten sellainen luottamus ja yhteisymmart?mys, jota kaipaan, ja toistemme parissa l?yd?mme t?ydellisen levon. Kun ajattelen lyhyit?, kiihkeit? kohtauksiamme, joista her?simme t?ytymykseen keskustella mit? jokap?iv?isimmist? ja k?yt?nn?llisimmist? asioista, niin on minusta varsin luonnollista, ettemme ole ehtineet l?henty? toisiamme, ja ettei syd?ntemme v?lille viel? ole kutoutunut sit? lankaa, jota my?ten ajatukset kulkevat. Mutta ei milloinkaan en?? ole mahdollista sellainen v??rink?sitys, kuin Tukholmaan muuttaessani. Olemme Saltskogissa nyt. Kuinka hermostunut olenkaan, poskiani polttaa. Mitenk? minut otetaan vastaan? Kyll? kai Erik on iloissaan nyt, h?n on tietenkin pyyhk?issyt mielest??n kaiken tyytym?tt?myyden, kuten min?kin? Kauanpa viivymmekin t?ss?! Asetun vaunusillalle, tuntuu kuin juna kulkisi nopeammin siten. Tulevaisuus, voin tuskin odottaa tuloasi!
Maaliskuun 7 pn?.
Ei mik??n maailmassa ved? vertoja sille, ett? tiet?? olevansa tervetullut. Kun sain n?hd? Erikin loistavat kasvot vastassani asemasillalla, syttyi syd?mess?ni tuo ilo, jonka liekki on siell? palanut aina siit? asti... On niin liikuttavaa ajatella, ett? h?nen mielest??n on t?ysi erotus siin?, olenko Tukholmassa tai G?teporissa, min? kaikessa yksinkertaisuudessani, nainen tuhansien joukossa, mutta -- jumalan kiitos! -- ei niiden tuhansien raukkojen joukossa, jotka tilaston mukaan ovat liikaa.
Heti kun n?in Erikin asemasillalla, tuntui minusta ett? h?n oli kasvanut, ja niin h?n olikin. H?n ei en?? ollut nuoriherra, vaan mies, jolla oli oma koti, mies, joka voi t?ytt?? velvollisuutensa itse??n ja vaimoaan ja lapsiaan ja palvelijoitaan kohtaan, jos niiksi tulisi. Ymm?rsin paikalla, mit? merkitsi Erikin kaltaiselle miehelle, saadessaan vihdoinkin velvollisuuksia.
Mutta nuo hilpe?t, onnelliset tervetuliaiset h?nen rehellisill?, vaaleanv?risill? kasvoillaan, no niin, en huoli letustella, luullakseni ne koskivat enemm?n Kamillaa kuin velvollisuuksia, kaikesta huolimatta.
Olin ajatellut: nyt pid?n vaarin kuullakseni mit? h?n ensiksi lausuu. N?in h?n sanoi:
-. Tervetuloa, pienokaiseni! T?n??n, n?etk?, olen ollut ensi p?iv?? uudessa toimessani.
-- Kuinka viihdyt siin?? kysyin min? ja hymyilin v?h?n.
-- Niin, kyll? siit? hyv? tulee, katsoppas t?nne, ja h?n veti esiin pari mahtavaa avainta k?sitt?v?n nipun, n?ist? min? vastaan enk? saa j?tt?? niit? n?kyvist?ni p?iv?ll? enk? y?ll?.
Ja sitten h?n jatkoi yh? kertomistaan pankin rahastonhoitajan velvollisuuksista, kunnes automobiilin ovi suljettiin ja tuli ensi suutelon hetki.
-- Saan toivottaa onnea rouvalle, ett? vihdoinkin p??see naimisiin, lausui portinvartian rouva viimeisen? pienen? myrkyllisyyten? luukustaan, kun l?ksin vanhasta asunnostani matkustaakseni t?nne.
Ja todellakin, kun saavuimme anopin asuntoon, otettiin meid?t vastaan kuin olisimme olleet morsiuspari!
Nuorin k?lyni avasi eteisen oven.
-- Etk? sitten k?sit?, ett? kadehdin sinua juuri sen vuoksi, ett? sin? olet jo vaalista selvinnyt, Kamilla!
Huoneessamme oli tummanpunainen ruusu kirjoitusp?yd?ll?. Pukeuduin uuteen mustaan kahdeksankymmenluvun leninkiin, jonka miehusta oli tehty ?idin viimeisest? kukallisesta silkkihameesta, ja kiinnitin ruusun rintaani valkoisen harsokankaan poimuihin, enk? vy?h?n .
Erik katseli minua tyytyv?isen n?k?isen? kuin sulttaani, ja sitten me menimme saliin, jonne perhe oli kokoontunut.
Ah, kuinka min? silloin toivoin, ett? minulla olisi ollut jotakin esiin tuotavaa, ett? olisin ollut kaunis tai rikas, ollut taiteilija ja kuvani ollut Idunissa tai, paremman puutteessa, minulla olisi ollut joku sukulainen ulkoministeri?ss?.
Ainoa merkillisyyteni on ristim?nimeni, eik? se ole paljon. Mutta asia ei nyt ole autettavissa.
Ja kas, min? onnistuin kuitenkin. Kaikki olivat niin yst?v?llisi?, ett? min? ik??nkuin riemastuin omasta mielest?ni.
-- Kuinka olenkaan iloinen, ett? Erik on saanut kodin! sanoi leskiruustinna; ja se oli paljon ?idin lausunnaksi poikansa vaimolle.
-- Ja min? olen iloinen, ett? Kamilla saa sellaisen, poloinen, sanoi vanhin k?lyni, kaunis punaisen ristin sisar, joka hoitaa yksityissairasta, mutta on p??ssyt vapaaksi t?n? iltana minun takiani.
Koko illan olin keskipisteen?; kuinka se tuntuikin ihmeelliselt?, ja katsoessani Erikiin h?n ny?kk?si hyv?ksyv?sti ja n?ytti ylpe?lt?. Pienet g?teporilaiset juttuni salakuljetuksesta ja sen semmoisista olivat uusia ja saavuttivat menestyst?, sillini samoin, ja minun t?ytel?ist? pianonsoittoani ylistettiin. Sit? my?ten kuin aika kului aloin tarkistaa vaatimatonta mielipidett?ni itsest?ni. Huonomman, ajattelin, olisivat he varmaan mielest??n voineet saada sukuunsa. Kaunis tai rikas en ole, mutta olen ep?ilem?tt? varsin miellytt?v? t?n? iltana, ja aivan varmaan hirve?n hauska!
Se nuori tytt?, josta Erik oli puhunut, osoittautui varsin vanhaksi, ja min? pidin paljon h?nest?. H?n oli ihastuttava, vilkas ja sukkelasuinen, h?mm?stytt?v?n yst?v?llinen, piti leninki?ni hyv?n? ja lausui:
-- Sanokaa, saanko min? teid?n kauniin tukkanne?
H?n ratkaisi minulle silm?nr?p?yksess? kaikki talouskysymykset, tiesi tarkalleen mitenk? kaiken piti olla. H?nell? on paljon puuhaa seuravelvollisuuksistaan, mutta h?n on luvannut varata aikaa k?yd?kseen kanssani kaupoissa ja antaakseen minulle osoitteita lis?ksi. Min? kursailin enk? tahtonut k?ytt?? h?nt?, mutta h?n sanoi: -- Mit? viel?, veri on vett? sakeampi, teh?n olette meid?n k?lymme, ja sitten h?n ny?kk?si Gertrudille, ja Gertrud ny?kk?si vastaan, he ovat yht?, nuo kaksi. Kun minun piti poistua, sanoi h?n: -- Hyv?nen aika, vartokaa hetkinen, sy?ksyi huoneeseensa ja palasi taas k?dess??n hopeakulho, jonka h?n laski polvilleni.
-- Niin, ?lk?? kiitt?k?, ette tosiaankaan olisi saanut mit??n, ellen olisi pit?nyt teist? niin hirve?n paljon heti!
Nyt juolahti anopinkin mieleen jotakin ja h?n toi k?sin kudotun p?yt?liinan.
-- Nyt on kuuliaiset! huudahti Gertrud, mist?h?n saisin pian lahjan? Ja niin tarttui kaikkiin huumaus ja he alkoivat antaa minulle tavaroita -- kaikki paitsi Kaarle lanko.
Ja ollessani niin onnellinen ja t?yteen ahdattu, etten voinut kantaa enemp??, soi ovikello, ja kuin enkeli taivaasta, puhtaana, rehellisen? ja uurastavana, tuli uusi palvelijattareni esitt?ytym??n ja, jos h?nest? pid?n, ottamaan pesti?. Niin, h?n katsoi minuun ja oli halukas koettamaan, ja niin oli sekin asia selv?.
Kysyin Erikilt?, eik? h?n luullut, ett? Herramme oli erehtynyt salliessaan kaiken t?m?n tulla osaksemme niin ansaitsematta, mutta Erik sanoi, ett? Herramme kyll? tiesi mit? teki. Muuten, kaikkihan johtui siit?, ett? h?n oli saanut paikan, eik? se suinkaan tapahtunut ansaitsematta.
Her?tess?ni seuraavana aamuna oli jo selv? p?iv?. Erik seisoi kylpykaavussaan, valmiina menem??n suihkuun. Kohta pilkoitti huoneeseen kev?taurinko, min? avasin ikkunan: -- Tee hyvin, uusi p?iv?!
Pari kyyhkyst? lensi suhisten ja istuutui ikkunalaudalle, katolta alkoi tippua auringon sulattamaa vett? ja ennenkuin olin pukeutunut sy?ksyi er??lt? kallionreunalta pieni kimalteleva lumivesisuihku ikkunan ohi pihalle. Yl?s meit? kohti kohosi laulun tavoin l?iskyv? ??ni, kun pisarat s?rkyiv?t sementti? vasten.
Ja minunkin t?ytyi laulaa, minunkin t?ytyi loistaa, olin niin onnellinen, ja olla onnellinen on niin ihmeellist? -- -- --
Maaliskuun 18 p:n?.
Suunnilleen seuraava sananvaihto tapahtuu iltaisin:
-- Hyv?? y?t?, Erik!
-- Hyv?? y?t?, pienokaiseni. Nuku hyvin!
-- Kuulehan, Erik?
-- Niin, mit? haluat? Etk? jo ole jutellut tarpeeksi t?n??n?
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page